Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
VL-nainen purkautuu ja kaipaa tukea
09.03.2015 |
Oletteko katsoneet Ylen Tuhkimotarinoita, 1/20 jakso, jossa puhutaan lestadiolaisuudesta eronneesta Minnasta? Ohjelmaa katsoessa omat elämän kipukohdat nousi pintaan, ja nyt on joitakin hetkiä tuntunut, että maailma kaatuu - vaikkakin asiat on osittain hyvin.
Olen vl perheessä kasvanut vl nainen, ollaan oltu miehen kanssa tiiviisti yhdessä 6 vuotta, tunnettu pidempään, ja naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi kohta vuoden ikäinen lapsi. "et kertonut tuskastasi" -lausahdus poimittu tuhkimotarinasta, joka pyörii taustalla kuvaa erittäin hyvin elämääni. En voi puhua kenellekkään ulkopuoliselle tilanteestamme:
- minua ahdistaa ajatus mahdollisesta isosta perheestä tai edes toisesta lapsesta esimerkiksi nyt (kuukautiset ovat alkaneet jo useita kuukausia sitten).
- mies ei halua ehkäistä, eilen illalla suutuspäissään sanoi, että häntä ahdistaa meidän erilaiset halut (minä en uskalla antaa itseni haluta, joten panttaan haluja, ja en siis halua seksuaalista kanssakäymistä niin usein kuin mies)
- joskus raskauspellko oli niin kova (vauvan syntymän jälkeen), että mies hermostui ja käytimme kerran kondomia. Toiste ei olla käytetty...
- ahdistaa, etten yksinkertaisesti voi uskoa siihen, että meille annettaisiin lapsia "omien voimavarojen ja jaksamisen mukaan". Ympärillä ihan lähipiiristäkin löytyy paljon tosikertomuksia näistä, että lapsia on liikaa vanhempien voimavaroihin nähden. Tiedän jo nyt, ettei minusta ole suuren perheen vanhemmaksi omasta tahdostani. Haluan kunnollisen uran ja paljon vapaa-aikaa, läsnäoloa lasten kanssa... Olen erittäin toimelias, ja tiedän, että jos haluaisin, pärjäisin suurenkin perheen pyörittäjänä organisointinikyvyn ansiosta. Edelleen haluan kuitenkin panostaa lapsen kasvatukseen, antaa aikaa ja harrastaa osittain myös omia asioita, sekä urheilla ym. mitkä ei ainakaan raskauksien puolivälien jälkeen onnistu ison mahan takia.
- olen perheen toisiksivanhin lapsi, meitä on kaksitoista lasta. Nuorin on vuoden (eli samanikäinen oman poikani kanssa). Minua ahdistaa lapsuudessani moni asia, mikä vaikuttaa siihen, etten halua omille lapsilleni samaa. Ahdistaa se, että ei saatu juuri koskaan mitään ylimääräistä, minulle kasattiin vastuuta (varsinkin isompana siivous/järjestely/leivontavastuuta). Muistan äidin monet itkut meistä lapsista, elämän rankkuudesta, hänen kiukuttelut hankalissa tilanteissa, autoritäärisen kasvatustyylin (asia on näin, kun minä sanon näin. Ei neuvotteluvaraa). Muistan äitini varoitukset naimisiinmenosta, perheen perustamisesta ym. hän jopa oikein korosti sitä, että on huono päätös ryhtyä seurustelemaan nuorena, kun perhe-elämä on niin kamalan rankkaa kasvavan perheen keskellä. Omaa mielipidettä ei saanut tuoda esille, eikä kertoa miten olisi vanhempien halunnut neuvovan/kasvattavan meitä. Toki oli meillä hyviäkin hetkiä, onnellisiakin, mutta nyt oman lapsen myötä kaikki se paha olo lapsuudesta on noussut mustaksi möykyksi sydämmelle.
- "Aivopesu" vl-liikkeen ajatuksille on ollut lapsesta asti. Nyt vasta on osannut miettiä ja kyseenalaistaa kaikkia oppeja. Minua ahdistaa suunnattomasti koko usko: uskon Jumalaan ja ajattalen, että jos lapsi syntyy ilman kastetta, hän pääsee taivaaseen. Mutta en ymmärrä esimerkiksi ehkäisykieltoa, voisiko joku raamatun valossa näyttää missä se mainitaan olevan synti?
- Pelottaa tulevaisuus ja kaikki elämän päätökset, jotka jossain muodossa tulevat tapahtumaan. Toisaalta haluaisin vain jatkaa elämää vl-yhteisön piirissä "niinkuin ennenkin" - mutta en kestä tätä joka kuukausittaista ahdistusta ja pelkoa mahdollisesta raskaudesta. Tiedän, että meidän on hankalampi saada lapsia kuin monella muulla, mutta mahdollisuus on silti olemassa. Raskauspelko aiheuttaa sen, että välttelen miestä, olen etäinen, niinkuin hän sanoo.
Luin Taivaslaulu kirjan, ja se oli lähes kuin omasta elämästäni. Ainut, että mieheni tuskin tekee kirjan päähenkilön miehen kaltaista ratkaisua.
Minua ahdistaa riittämättömyyden tunne, minusta ei ole siihen kiiltokuva vl perhe-elämään, en pysty ilolla odottamaan, milloin saan seuraavaksi tulla raskaaksi, en toivo kymmentä lasta pirtinpöydän ääreen.
Mitä teen, voisitko antaa keskusteluapua ja vinkkejä minulle?
Kommentit (438)
Voimia ja rohkeutta! Minä (ja me) käsiteltiin tämä asia omalla kohdalla myös, ei varmaan helpoimman kautta mekään. Kolmannen lapsen jälkeen alkoi ahdistus asiasta kasvaa lapsista tulevaa iloa suuremmaksi ja monien valvottujen ja itkettyjen öiden, sekä yhden ystävän kanssa käytyjenkeskustelujen, tultiin lopputulokseen että ehkäisy ei vie eikä vähennä uskoa. Se tekee meistä parempia vanhempia nykyisille lapsillemme, puolisoita toisillemme ja armollisempia itsellemme. Uskotaan että jumalan armosta ollaan uskomassa, ja että seurakuntakin voi mennä vikaan ja alkaa sanella sääntöjä, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa kelvataanko Jumalalle. Viimeiset vuodet asiat on kimpoillut mielessä välillä pintaan välillä taka-alalle, eikä helppoa ole oman pään sisäisiä keskusteluja aina jaksaa käydä. Mutta kuitenkin, päätös on vain vahvistunut ja tuntuu että enemmän huomaan ympärillä muita 'pieniä' perheitä ja ainakin kuvittelen että asia on reilusti rennompaan suuntaan menossa. Voi kun vain olisi avoimuutta ja uskallusta monien sanoa että suunta on tämä. Aina löytyy katkeria kyttääjiä, mutta minä en ole kenellekään tekemisistäni tilivelvollinen. Itsekin jännitin pillerien hakua, mutta terkka oli ihana ja sielläkin tuli tunne että en ole ainoa, sain rohkaisua liikkeen ulkopuoliselta että on oikein pitää itsestäni ja lapsistani, koko perheestäni huoli. Miehen toivon ymmärtävän myös, salassa en itse jaksaisi asioista päättää, mutta luulen että jo ajatus 'tauosta' eli ehkäisyn hakenisesta tietyksi ajaksi voi tuoda rauhaa ajatella asioita pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa, meille on nyt neljäs tulossa, ja täysin omasta halusta! Oli mahtavaa kokea vauvakuumetta ja toivoa sitä toistakin viivaa, eikä pelätä sitä! Tämän lapsen uskoisin jäävän viimeiseksi, seuraavaksi on minun vuoroni keskittyä, toki lasten lisäksi, työhön joita olen nämä kotiäitivuodet kovasti kaivannut.
Ja itse tosiaan koen että yhteisöstä saamani turva ja hyvä olo menevät sen edelle että haluaisin liikkeestä lähteä. Haluan kasvattaa lapset tähän turvaan, mutta myös opettaa heille että jumala on meille antanut aivot ajattelua varten ja niitä voi käyttää. Ei tarvitse olla sinisilmäinen lammas laumassa vaan voidaan käyttää omia lahjojamme täällä toisten ja omaksi hyväksemme parhaanne mukaan. Lain alta armon alle! Uskotaan armolliseen jumalaan, ei kiduta turhaan maailman lain alla, joksi ajattelen seurakunnassa vuonna nakki ajatellut ehkäisyopinkin kuuluvan. (puhumattakaan että tv ei ole uskovaisen kodin huonekalu, kaikkea sieltä on johtokunnasta sanottukin, ja tasan tarkkaan ne voi laittaa muutaman vanhan ukon pöytään nuijimiksi lauselmiksi, eikä niillä ole mitään tekemistä pelastumisen kanssa.)
Ap, olen itse ateisti mutta kunnioitan jokaisen vakaumusta. Mutta ajattele asiaa näin: miten pienten lasten äidin suojeleminen ja jaksamisen tukeminen, ja sen takaaminen, että jokainen lapsi saa vanhemmiltaan tarpeeksi huomiota ja rakkautta, voisi olla Jumalan mielestä väärin? Varsinkin, jos tämän varmistaminen ei vahingoita ketään? (pillerit tai hormonikierukka ei estä kiinnittymistä, vaan ovulaation).
Sä olet oikeassa, sun tunteet on oikeassa. Sun täytyy nyt saada sen verran henkistä voimaa, että pystyt pitämään kiinni omasta kannastasi miehesi suhteen. Sinä hankit ehkäisyn, piste. Voit hankkia sen esim. yksityisellä tai toisessa kaupungissa. Mikä on pahinta, mitä siitä voi seurata? Miehesi haluaa eron? Ihan oikeasti, mä rakastan miestäni suunnattomasti enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä, mutta jos vaihtoehto olisi 6+ lasta (saati 12!) pienillä ikäeroilla tai ero, niin mies jäisi kyllä. Ei siksi, että rakkauteni olisi jotenkin heikkoa, vaan siksi, että mun voimavaroilla se olisi LAPSIA kohtaan väärin. Mun velvollisuuteni olisi suojella olemassa olevia ja niitä potentiaalisia lapsia tuollaiselta elämältä.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 17:16"]
Anteeksi kun vastaaminen kesti, en päässyt koneelle päivällä... Niin, mun mielestä olet jo oikeassa ja hyvässä suunnassa siinä että oot jutellut uskovaisten ystäviesi kanssa. Mistäpä muualtakaan sitä vertaistukea saisi. En tosin ymmärtänyt mitä tarkoitit sillä että siitä ei ollut käytännön hyötyä. Ei kai toiset äidit/naiset voi sulle mitään ehkäsylupaa antaa. Sen päätöksen teet sinä itse. Uskon kautta tai ilman sitä katsot sitäkin asiaa ja teet päätöksen. Eikö teidän ry:llä ole perhetyönryhmää? Sieltä sais varmasti apua, se on perustettu juuri perheiden tukemiseen. En voi uskovaisena suositella et meet näihin ongelmiin kysymään neuvoa maailman ihmisiltä, oli ne minkä ammattiryhmän edustajia tahansa. Kyllähän sinä tiedätkin että he neuvovat ehkäisemään. Ellet siis toivo siihen kannustusta, sitä kyllä maailmasta saat. Noihin lastenkasvatusjuttuihin totean vaan, että esim vain kahden lapsenkin kanssa voi olla niin väsynyt ja pitkäpinnainen että menettää hermonsa ja käy käsiksi. Riippuu luonteesta ja siitä mikä on oma käsitys kasvattamisesta. (ja varmaan monesta muustakin seikasta) Ja väärinhän se on, meitä päinvastoin kehotetaan suojelemaan ja varjelemaan lapsia. Mielestäni tekisit tuttavaperheesi lapsille palveluksen jos tekisit lastensuojeluilmoituksen, nimettömänä tai miten vaan. Kävisivät katsomassa tilanteen ja arvioimassa avuntarpeen määrän ja muodon. Missään tapauksessa moista ei tule hyväksyä keneltäkään, ei uskovaiselta eikä muilta. Luulen että teidän tilanteessa olisi hyvä mennä keskustelemaan jonkun vanhemman luotettavan usk. pariskunnan kanssa. Ja rukoilla voimaa ottaa vastaan mitä Jumala on teidän kohdalle varannut. Meillä on itsellä 4 lasta, toista odottaessa mietin itsekin että tästäkö tämä ruljanssi nyt lähtee vuosi vuoden perään rullaamaan samanlaisena. Juttelin ystävien kanssa ja sain vertaistukea ja helpotusta ajatuksiin. Kolmannen odotus oli erittäin mieluinen yllätys, samoin tämän viimeiseni. Olen tyytyväinen elämääni, saan voimaa uskosta, perheestä ja ystävistä. Luotan Jumalan johdatukseen ja siihen että Hän näkee meidän parhaan. Ja apua on lupa pyytää jos tuntuu vaikealta!! En tiedä onko näistä minun ajatuksista sulle mitään apua. Mutta jatka puhumista ongelmistasi jollekin, älä sulje sisimpääsi. Ne vaan raskauttaa matkantekoa. Voimia ja Jumalan varjelusta toivon teidän koko perheelle! <3
[/quote]
Sinänsä kirjoitat ihan kauniisti uskonsisarellesi, tämän kummempaa tukea hän ei taida saada pohdinnoissaan vl-liikkeen sisältä. Näin "maailmassa" eläjän näkökulmasta huomion kiinnittää tuo "kahdenkin lapsen vanhemmat voivat olla väsyneitä". Joo, näinhän teillä on ilmeisesti tapana sanoa. Ja tottahan se on, ei sitä voi kieltää. MUTTA kuinka vaikeaa on sanoa myös se, että jos joku on uupunut jo kahden lapsen kanssa, hänen ei varmaan ole viisasta hankkia enempää lapsia ainakaan ennen kuin ne kaksi ovat vähän kasvaneet? Ei se elämä ainakaan helpota sitten, kun lapsia on 4 alle viisivuotiasta! Joku sanoi tuolla aiemmin hyvin, että on pelkästään vastuullista ehkäistä, jos tuntee, etteivät voimavarat riitä suurperheen äitiyteen. Ja minä (edelleen maailmassa eläjänä, voi että mua tympii tuo ilmaisu) en hengellistä tätä uupumusta, niin kuin olen kuullut teidän tekevän. Uupumus on uupumusta, ei merkki uskon hiipumisesta tai mistään muustakaan kuin siitä, että lasten syntymistä on siinä kohtaan rajoitettava.
119,
Tiivistit ajatukseni hyvin. Minä tunnen, etten jaksa edes sitä toista lasta tähän tilanteeseen. Muutamille perheellisille on asiasta mainittu, ja on saatu vastaukseksi "ei yhden lapsen kanssa voi olla hankalaa,odota kun niitä on x määrä", "kyllä se helpottaa. Pikkulapsi vaihe pn vain osa elämää"... se on sitä tukea. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 18:16"]
119, Tiivistit ajatukseni hyvin. Minä tunnen, etten jaksa edes sitä toista lasta tähän tilanteeseen. Muutamille perheellisille on asiasta mainittu, ja on saatu vastaukseksi "ei yhden lapsen kanssa voi olla hankalaa,odota kun niitä on x määrä", "kyllä se helpottaa. Pikkulapsi vaihe pn vain osa elämää"... se on sitä tukea. -Ap
[/quote]
Noin minä voin itseäni lohduttaa (että pikkulapsiaika on vain osa elämää), mutta entäs, jos se osa elämää kestää pahimmillaan 20 vuotta, niin kuin teillä voi kestää? Kyllä minä olisin ihan hajalla ennen kuin saisin sen maratonin päätökseen.
Etsi itsellesi netistä vertaistukea, ap. En tiedä, miten helppoa sen saaminen on kasvotusten, kun on niin herkkä asia kyseessä. Mutta kuten olet näistäkin kommenteista huomannut, et ole ainoa, joka asian kanssa kipuilee ettekä ole ainoita ehkäisyyn päätyneistä vl:sta, jos siihen tulokseen tulette. Noiden muiden kommentit sinun pitää sitten oppia ohittamaan ja ajatella, että sinulla on rauha Jumalan kanssa asian suhteen. Teet niin kuin sinun perheellesi (erityisesti olemassa olevalle/toivottuina syntyville lapsillesi) on parasta. (Jos olisin ilkeä, ajattelisin, että jotkut vl:t eivät halua muiden ehkäisevän, koska ovat itsekin joutuneet käymään läpi sen vauvamankelin eivätkä kestä ajatusta siitä, että joku toinen pääsisi helpommalla...)
119
Mietintätauko on nyt paikallaan eli hankit ehkäisyn vaikkapa vuodeksi ja sinä aikana seuraat, miten elämäsi ja sinun ja miehesi välinen suhde toimii, kun raskaaksituloa ei tarvitse pelätä. Miehen mielipide todennäköisesti myös kehittyy. Nyt hän on vielä liikaa yhteisön aivopesemä eikä tohdi antaa omille ajatuksille ja tunteille riittävää painoarvoa. Ei toki mikään ihme, kun lapsuudesta saakka on opetettu, että liika ajattelu on pahasta ja jos pientäkään kritiikkiä herää ajatuksissa, on se merkki Saatanan kiemurtelusta mieleen. Äidin jaksaminen, lasten oikeus olla toivottu ja hoidettu ja vanhempien parisuhde menee aivan varmasti absoluuttisen lapsiluvun edelle. Joillekin surperheen äitinä oleminen sopii mutta ei läheskään kaikille, kuten olet omassa lapsuudenperheessäsi ja lähipiirssäsi jo saanut huomata. Se, että pohdit omaa jaksamistasi ja parisuhteen tilaa, ei tee sinusta huonoa äitiä tai naista vaan paremman, koska mietit asioita muistakin lähtökohdista kuin siitä, mitä muut sanovat ja onko uskosi muitten silmissä riittävän hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 12:26"]Eikö kierukka ole kuitenkin uskovaiselle eettisesti kestämätön ehkäisymuoto, siinä kun hedelmöitys ehtii tapahtua ja kierukka vain estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen. Tällaisena sivuhuomautuksena.
[/quote]
Käytännössä esim. kuparikierukan kupari ehkäisee hedelmöittymistäkin tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae yksityisvastaanotolta kierukka. That's it. Pois se sitten kun on vauvan aika taas.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:25"]
Taivaslaulu kirja voi eksyttää uskovaisen ihmisen maailmaan. Usko on helppo kieltää mutta ei ole itsestään selvyys saako enää koskaan palaamisen armoa. Mehän elämme täällä taivasta varten ja kukaan ei tiedä elämänsä päiviä. On tärkeää joka hetki valvoa uskossa. Siksi haluan rohkaista uskomaan ja muistuttamaan itseäni sekä muita uskovaisia siitä ,että sielunvihollinen käy ympäriinsä kuin kiljuva jalopeura etsien kenet hän voisi niellä. Rukoilen sinulle Rakas Ap Jumalan varjelusta ja johdatusta elämääsi. Älä kiellä uskoasi.
[/quote]
Jos viittisit vähän raottaa Raamattua niin huomaisit että siellä ei kyllä ihan tuollaista lue ja siteeraamasi lauseet ei sovi tähän yhteyteen, kun kerta Jumalastakin kehtaat puhua.
Mikä on tässä ap:n tapauksessa sielunvihollisen puhetta, osoitapa. Mitä tässä tapauksessa tarkoittaa uskon kieltäminen?
Ps et kyllä auttanut ap:ta tämän varsinaisessa kysymyksessä yhtään. Tungit vaan takaisin ja tiukemmin ruotuun että turpa kiinni ämmä tai joudut helvettiin. Kerropa nyt oma korjausehdotuksesi ap:n alkuperäiseen kysymykseen, uupuneen ihmisen lisätaakoittamisen sijaan, kiitos. Jos osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 16:01"]
Yleensä uskonnollisissa ääriryhmissä, oli kyse sitten kristityistä tai muslimeista, on yhteisenä tekijänä naisen alistaminen. Tämä tapahtuu joko uskonnollisiin tulkintoihin tai ikivanhoihin traditioihin ja lakeihin vetoamalla. Uskontoa käytetään tässä vain hyväksi oman maailmankatsomuksen ja omien halujen läpi runnomiseen.
Toinen yhteinen nimittäjä on, että uskonnollisten yhteisöjen päättäjinä on vanhoja äijiä, jotka itse eivät ole koskaan synnyttäneet sen paremmin kuin osallistuneet ruuanlaittoon, pyykkäämiseen, siivoamiseen, tiskaamiseen, lastenhoitoon jne. Jos nämä kääkät joutuisivat itse synnyttämään ja hoitamaan tusinan lapsia ja olemaan ikänsä vankina omassa kodissaan, voisi maailma muuttua.
Itse en ole löytänyt Raamatusta kohtaa, jossa ihmisiä käsketään hallitsemattomaan lisääntymiseen. Jos Israelin kansaa pienenä kansana kehotettiinkin lisääntymään, en usko sen tarkoittavan koko maailmaa.
[/quote] Niinpä, Jumalan Pyhä Henki on järjestyksen eikä sekasorron henki. Gal 5 voi lukea lisää.
Tämä jo osoittaa, että hihhulius on henkistä väkivaltaa ja tuhoaa elämiä, ainakin seksielämiä!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän OT, mutta koska kuitenkin asia on niin lähellä:
rakkaat uskovat sisaret,
ettekö te ole koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä se eksytys oikeasti on? Eikö se ole juuri sitä, että suljettu ukkokööri ottaa asiakseen mestaroida Taivaan avaimilla ja yrittää johdattaa kävelemään yli Raamatun sanoman? Eihän ole kovin suosittua tai suositeltua, että VL itse tutkii Raamattua, Jumalan sanaa, vaan pitää antaa lauman johtajien päättää ja määrätä.
Ne johtajat ovat perinteisesti miehiä, ja monella voi olla ihan vilpittömästi uskokin mukanaan, mutta ne toimenpiteet, säännöstöt, vaikeneminen vaikeissa asioissa, selän kääntäminen, puhuttelut… se on kaikki tapa pitää valtaa yllä. Lauma koossa. Hallita pelolla.
Pelolla hallitseminen on aina ollut tehokasta, ja niin tässäkin. Jopa moni teistä, viisaista, ajattelevista, koulutetuistakin naisista ihan oikeasti menette näiden miesten narussa.
Naisen asema oli alkuun lestadiolaisuudessakin paljon parempi. Oli naispuhujiakin.
Miksi te uskotte omavanhurskaita, vallantahtoisia miehiä ja pelolla hallittuja ja alistettuja, selän takana supattavia sisaria? Miksi ette usko sydäntänne, viisautta ja ajattelun lahjaa, jonka Jumala on teille suonut? Miksi rikotte itseänne, miehiänne ja lapsianne vastaan vain siksi, että näin ovat miespolvet reilut sata vuotta sitten keksineet opettaa?
Mikä on uskon ydin? Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika, joka kuoli edestämme. Armo. Yksin uskosta pelastumme, kaikki muu on kuorta, ihmismielen kuorrutusta. Vain Jumalan rakkaus pelastaa, ei SRK:n.
Eikö teitä ihmetytä, että sadan vuoden aikana säännöt ovat muuttuneet milloin mitenkin? Eikö teitä ihmetytä, miksi tuuli puhaltaa mistä milloinkin? Missä Raamatussa puhutaan televisiosta tai tanssikiellosta? Missä Jumala on Sanassaan sanonut, että naisen pitää uupumuksen ja sairaudenkin uhalla synnyttää, synnyttää ja synnyttää?
Kun teille opetetaan, että Jumala säätää elämästä, ei ihminen, niin miten siihen on linjassa se, että VL-pariskunta menee hedelmöityshoitoihin? Entä muut lääketieteelliset toimet? Jos kerran Jumalan hallussa on syntyvyys, niin eikö sitten kuolemakin, ja samalla logiikalla on suuri synti ottaa kehoonsa vaikkapa solumyrkkyjä syöpää vastaan taistellessa? Eikö se Jumala anna parantua, jos Hänen tahtonsa se on? Antaahan hän – liikkeen miesten mukaan – voimaa ja avun myös suurperheessään uupuneille?
Jumala loi ihmisen, myös loogisen ajattelun kyvyn kuten kyvyn rakastaa ja tulla rakastetuksi. Käyttäkää järkeänne ja sydäntänne, uskokaa Raamatun Jumalaan, älkää SRK:n miehiin, jotka ovat korottaneet itsensä Jumalan edusmiehiksi.
Minkä ikäisiä muuten olette? Suomessa saa nainen käyttää juuri sellaista ehkäisyä kuin itse haluaa. Sitä ei tarvitse miehen kanssa "sopia" eikä varsinkaan minkään äijäköörin, joka ry:llä vaikuttaa. Minusta on hienoa, että teissä nuorissa vl-naisissa alkaa olla nykyään jo enemmän "munaa" kuin teidän miehissä!
Toivottavasti saat miehesi suostuteltua ehkäisyyn, jos et halua sitä salaa tehdä. Kierukka, kapseli tms. Sinulla on oikeus päättää kehostasi, ja tässä on kyseessä myös mahdollisten lasten etu, sillä ei heillekkään ole hyväksi elää perheessä jossa äiti ei jaksa. Toivottavasti saat asiasi järjestykseen :)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:08"]Minkä ikäisiä muuten olette? Suomessa saa nainen käyttää juuri sellaista ehkäisyä kuin itse haluaa. Sitä ei tarvitse miehen kanssa "sopia" eikä varsinkaan minkään äijäköörin, joka ry:llä vaikuttaa. Minusta on hienoa, että teissä nuorissa vl-naisissa alkaa olla nykyään jo enemmän "munaa" kuin teidän miehissä!
[/quote] 25 & 24
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:07"]
Vähän OT, mutta koska kuitenkin asia on niin lähellä:
rakkaat uskovat sisaret,
ettekö te ole koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä se eksytys oikeasti on? Eikö se ole juuri sitä, että suljettu ukkokööri ottaa asiakseen mestaroida Taivaan avaimilla ja yrittää johdattaa kävelemään yli Raamatun sanoman? Eihän ole kovin suosittua tai suositeltua, että VL itse tutkii Raamattua, Jumalan sanaa, vaan pitää antaa lauman johtajien päättää ja määrätä.
Ne johtajat ovat perinteisesti miehiä, ja monella voi olla ihan vilpittömästi uskokin mukanaan, mutta ne toimenpiteet, säännöstöt, vaikeneminen vaikeissa asioissa, selän kääntäminen, puhuttelut… se on kaikki tapa pitää valtaa yllä. Lauma koossa. Hallita pelolla.
Pelolla hallitseminen on aina ollut tehokasta, ja niin tässäkin. Jopa moni teistä, viisaista, ajattelevista, koulutetuistakin naisista ihan oikeasti menette näiden miesten narussa.
Naisen asema oli alkuun lestadiolaisuudessakin paljon parempi. Oli naispuhujiakin.
Miksi te uskotte omavanhurskaita, vallantahtoisia miehiä ja pelolla hallittuja ja alistettuja, selän takana supattavia sisaria? Miksi ette usko sydäntänne, viisautta ja ajattelun lahjaa, jonka Jumala on teille suonut? Miksi rikotte itseänne, miehiänne ja lapsianne vastaan vain siksi, että näin ovat miespolvet reilut sata vuotta sitten keksineet opettaa?
Mikä on uskon ydin? Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika, joka kuoli edestämme. Armo. Yksin uskosta pelastumme, kaikki muu on kuorta, ihmismielen kuorrutusta. Vain Jumalan rakkaus pelastaa, ei SRK:n.
Eikö teitä ihmetytä, että sadan vuoden aikana säännöt ovat muuttuneet milloin mitenkin? Eikö teitä ihmetytä, miksi tuuli puhaltaa mistä milloinkin? Missä Raamatussa puhutaan televisiosta tai tanssikiellosta? Missä Jumala on Sanassaan sanonut, että naisen pitää uupumuksen ja sairaudenkin uhalla synnyttää, synnyttää ja synnyttää?
Kun teille opetetaan, että Jumala säätää elämästä, ei ihminen, niin miten siihen on linjassa se, että VL-pariskunta menee hedelmöityshoitoihin? Entä muut lääketieteelliset toimet? Jos kerran Jumalan hallussa on syntyvyys, niin eikö sitten kuolemakin, ja samalla logiikalla on suuri synti ottaa kehoonsa vaikkapa solumyrkkyjä syöpää vastaan taistellessa? Eikö se Jumala anna parantua, jos Hänen tahtonsa se on? Antaahan hän – liikkeen miesten mukaan – voimaa ja avun myös suurperheessään uupuneille?
Jumala loi ihmisen, myös loogisen ajattelun kyvyn kuten kyvyn rakastaa ja tulla rakastetuksi. Käyttäkää järkeänne ja sydäntänne, uskokaa Raamatun Jumalaan, älkää SRK:n miehiin, jotka ovat korottaneet itsensä Jumalan edusmiehiksi.
[/quote]
Aamenta pukkaa! :)
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 19:07"]
Vähän OT, mutta koska kuitenkin asia on niin lähellä:
rakkaat uskovat sisaret,
ettekö te ole koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä se eksytys oikeasti on? Eikö se ole juuri sitä, että suljettu ukkokööri ottaa asiakseen mestaroida Taivaan avaimilla ja yrittää johdattaa kävelemään yli Raamatun sanoman? Eihän ole kovin suosittua tai suositeltua, että VL itse tutkii Raamattua, Jumalan sanaa, vaan pitää antaa lauman johtajien päättää ja määrätä.
Ne johtajat ovat perinteisesti miehiä, ja monella voi olla ihan vilpittömästi uskokin mukanaan, mutta ne toimenpiteet, säännöstöt, vaikeneminen vaikeissa asioissa, selän kääntäminen, puhuttelut… se on kaikki tapa pitää valtaa yllä. Lauma koossa. Hallita pelolla.
Pelolla hallitseminen on aina ollut tehokasta, ja niin tässäkin. Jopa moni teistä, viisaista, ajattelevista, koulutetuistakin naisista ihan oikeasti menette näiden miesten narussa.
Naisen asema oli alkuun lestadiolaisuudessakin paljon parempi. Oli naispuhujiakin.
Miksi te uskotte omavanhurskaita, vallantahtoisia miehiä ja pelolla hallittuja ja alistettuja, selän takana supattavia sisaria? Miksi ette usko sydäntänne, viisautta ja ajattelun lahjaa, jonka Jumala on teille suonut? Miksi rikotte itseänne, miehiänne ja lapsianne vastaan vain siksi, että näin ovat miespolvet reilut sata vuotta sitten keksineet opettaa?
Mikä on uskon ydin? Jeesus Kristus, Jumalan ainoa poika, joka kuoli edestämme. Armo. Yksin uskosta pelastumme, kaikki muu on kuorta, ihmismielen kuorrutusta. Vain Jumalan rakkaus pelastaa, ei SRK:n.
Eikö teitä ihmetytä, että sadan vuoden aikana säännöt ovat muuttuneet milloin mitenkin? Eikö teitä ihmetytä, miksi tuuli puhaltaa mistä milloinkin? Missä Raamatussa puhutaan televisiosta tai tanssikiellosta? Missä Jumala on Sanassaan sanonut, että naisen pitää uupumuksen ja sairaudenkin uhalla synnyttää, synnyttää ja synnyttää?
Kun teille opetetaan, että Jumala säätää elämästä, ei ihminen, niin miten siihen on linjassa se, että VL-pariskunta menee hedelmöityshoitoihin? Entä muut lääketieteelliset toimet? Jos kerran Jumalan hallussa on syntyvyys, niin eikö sitten kuolemakin, ja samalla logiikalla on suuri synti ottaa kehoonsa vaikkapa solumyrkkyjä syöpää vastaan taistellessa? Eikö se Jumala anna parantua, jos Hänen tahtonsa se on? Antaahan hän – liikkeen miesten mukaan – voimaa ja avun myös suurperheessään uupuneille?
Jumala loi ihmisen, myös loogisen ajattelun kyvyn kuten kyvyn rakastaa ja tulla rakastetuksi. Käyttäkää järkeänne ja sydäntänne, uskokaa Raamatun Jumalaan, älkää SRK:n miehiin, jotka ovat korottaneet itsensä Jumalan edusmiehiksi.
[/quote]
Järkevä, asiallinen, inhimillinen ja armorikas kirjoitus. Kiitos ja aamen.
Alue: Aihe vapaa
Kuten varmasti arvaatkin niin päätökseen ehkäisystä/uskosi kieltämisestä saat tukea av:ltä aivan varmasti. Jos haluaisit oikeasti tukea uskonasioissa, et avautuisi täällä. Ei maailman ihmiset voi ymmärtää. Ratkaisusi teet kuitenkin itse, mistä haluat hakea tukea ja apua. Kumpaan joukkoon haluat kuulua. Sitä valintaa ei voi kukaan tehdä puolestasi eikä siihen saisi vaikuttaa edes miehesi. Et voi uskoa vain siksi että mies ei halua sinun eroavan. Toivon sinulle voimia tilanteeseesi!!!
Voisitko kertoa, keltä saisin sitä tukea uskonasioihin? Onko mulla jotenkin kummallisia ystävyyssuhteita/tuttavia, kun en mä saa niistä keskusteluista oikeasti juuri mitään irti. Olen avautunut osittain omasta tilanteesta ja enemmän puhuttu yleisesti ehkäisykäytänteistä. Ne keskustelut antaa vain siihen vertaistukea, että moni muukin miettii samoja asioita. Mut mä en saa niistä mitään käytännönhyötyä oikeaan elämään.
Olen miettinyt, että menisin jonkun papin/ raamattua lukeneen luokse, ja kyselisin siltä kaikkea uskosta, ehkäisystä ym. Onko se mielestäsi oikea paikka? Miten papille pääsee puhumaan?
KAIKKI Vl-ihmiset keltä oon kysyny ehkäisyasiasta, sanoo, että elämä kantaa, elämä ei oo nniin mustavalkoista miltä se nuorena perheellisenä näyttää, lapset on rikkaus jne.
Mulle avaudutaan mun herkän luonteen takia tosi helposti, ja oon ehkä kuullu normaalia? enemmän näitä ahdistuskertomuksia läheisiltä. Nään esimerkiksi tuttavaperheessä, kun lapset laitetaan kellariin arestiin, niitä tukistetaan/roikotetaan käsistä jos ne tekee jotain riiviömäistä. Mä en halua meille semmosta, että tiukkapinnaisena tehdään jotain noin väärää/harkitsematonta.
Niinkuin Taivaslaulu kirjassakin käy ilmi: vl-ihmiset kannatavat ehkäisemättömyyttä "elämä kantaa, päivä kerrallaan" mentaliteetilla ongelmienkin edessä ja kaikki muut tahot sanovat epäsuoraan/suoraan "ehkäise, jos se raskauden mahdollisuus on ainoa ongelma/pelko".
-ap
Anteeksi kun vastaaminen kesti, en päässyt koneelle päivällä...
Niin, mun mielestä olet jo oikeassa ja hyvässä suunnassa siinä että oot jutellut uskovaisten ystäviesi kanssa. Mistäpä muualtakaan sitä vertaistukea saisi. En tosin ymmärtänyt mitä tarkoitit sillä että siitä ei ollut käytännön hyötyä. Ei kai toiset äidit/naiset voi sulle mitään ehkäsylupaa antaa. Sen päätöksen teet sinä itse. Uskon kautta tai ilman sitä katsot sitäkin asiaa ja teet päätöksen.
Eikö teidän ry:llä ole perhetyönryhmää? Sieltä sais varmasti apua, se on perustettu juuri perheiden tukemiseen. En voi uskovaisena suositella et meet näihin ongelmiin kysymään neuvoa maailman ihmisiltä, oli ne minkä ammattiryhmän edustajia tahansa. Kyllähän sinä tiedätkin että he neuvovat ehkäisemään. Ellet siis toivo siihen kannustusta, sitä kyllä maailmasta saat.
Noihin lastenkasvatusjuttuihin totean vaan, että esim vain kahden lapsenkin kanssa voi olla niin väsynyt ja pitkäpinnainen että menettää hermonsa ja käy käsiksi. Riippuu luonteesta ja siitä mikä on oma käsitys kasvattamisesta. (ja varmaan monesta muustakin seikasta) Ja väärinhän se on, meitä päinvastoin kehotetaan suojelemaan ja varjelemaan lapsia. Mielestäni tekisit tuttavaperheesi lapsille palveluksen jos tekisit lastensuojeluilmoituksen, nimettömänä tai miten vaan. Kävisivät katsomassa tilanteen ja arvioimassa avuntarpeen määrän ja muodon. Missään tapauksessa moista ei tule hyväksyä keneltäkään, ei uskovaiselta eikä muilta.
Luulen että teidän tilanteessa olisi hyvä mennä keskustelemaan jonkun vanhemman luotettavan usk. pariskunnan kanssa. Ja rukoilla voimaa ottaa vastaan mitä Jumala on teidän kohdalle varannut.
Meillä on itsellä 4 lasta, toista odottaessa mietin itsekin että tästäkö tämä ruljanssi nyt lähtee vuosi vuoden perään rullaamaan samanlaisena. Juttelin ystävien kanssa ja sain vertaistukea ja helpotusta ajatuksiin. Kolmannen odotus oli erittäin mieluinen yllätys, samoin tämän viimeiseni. Olen tyytyväinen elämääni, saan voimaa uskosta, perheestä ja ystävistä. Luotan Jumalan johdatukseen ja siihen että Hän näkee meidän parhaan. Ja apua on lupa pyytää jos tuntuu vaikealta!!
En tiedä onko näistä minun ajatuksista sulle mitään apua. Mutta jatka puhumista ongelmistasi jollekin, älä sulje sisimpääsi. Ne vaan raskauttaa matkantekoa.
Voimia ja Jumalan varjelusta toivon teidän koko perheelle! <3