Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lisääntyjät: miksi huijaatte lapsettomia liittymään kurjuuteenne?
09.03.2015 |
Vanhemmat suhtautuvat kommentteihin lapsiperhe-elämän ikävyydestä täysin skitsofrenisesti.
Jos vaikkapa minä ehdotan tällä palstalla, että lapsiperhe-elämä on monotonista, tylsää ja turhanpäiväistä, ja se kannattaa jättää väliin, kommenttiani vastaan hyökätään heti: ei varmasti ole, lasten kanssa on ihanaa, yksikään päivä ei toisen kaltainen, mitä lapseton voisi tällaisesta tietää.
Toisaalta sitten ketjuissa, joissa jonkun mies (tai kirjoittaja itse) on ahdistunut ja turhautunut lapsiperhe-elämään, pitää sitä liian raskaana, vetäytyy perheestään tai katuu valintaansa hankkia lapsia, vastaus onkin yhtäkkiä: Mitä oikein odotit? Ei lapsiperhe-elämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Olet itsekäs vätys, kun et kestä vastoinkäymisiä.
Lapsiperhe-elämä on siis ihkufantsua, kun puhutaan lapsettomalle, mutta heti kun on hankkinut itse lapsia, olisikin pitänyt tajuta sen olevan kurjaa. Nähdäkseni tämä ristiriita selittyy ainoastaan sillä, että vanhemmat haluavat lapsettomien kokeman saman kurjuuden kuin hekin. Eihän sovi, että joku pääsisi vähemmällä. Misery seeks company.
Voisitteko lopettaa tämän, kiitos.
Kommentit (76)
Yleistämistä, yleistämistä... Mulla on 1 lapsi, ja äitinä olo (lapsiperhe-elämä) on ollut suurelta osin sellaista, jollaiseksi sen kuvittelinkin. Silti yllätyksiäkin on ollut. Aika paljon riippuu siitä millaisen lapsen saa: onko hyvä nukkuja, onko allergioita, onko seurankipeä vai yksikseen viihtyvä, vierastaako kuollakseen muita ihmisiä vai jääkö mielellään hoitoon, jne. Sen vuoksi kukaan ei voi täysin kuvitella etukäteen, millaista lapsiperhe-elämä on. Joku saa todella helpon lapsen ja hehkuttaa: "tämähän oli paljon helpompaa kuin kuvittelin" ja (jos on naiivi eikä tajua, että kaikilla ei ole yhtä helppoa) saattaa suositella muillekin lastenhankintaa onnellisuuspöllyssään. Toinen valvoo pari vuotta putkeen, masentuu ja menettää terveytensä vaativan lapsen kanssa ja tilittää täällä: "miksei kukaan kertonut, että lapsiperhe-elämä on näin kamalaa?". Koska olen nähnyt kavereillani niin erilaisia lapsia ja vanhemmilla niin monenlaisia tilanteita, en ikinä suosittelisi lastenhankintaa kenellekään lapsia harkitsevalle, jollei ole valmis ottamaan vastaan myös nuo haastavammat tilanteet. Toki voisin sitä suositella, jos olisin varma, että kyseiselle ihmiselle siunaantuu juurikin se helppo ja tyytyväinen lapsi. Mutta koska sitä en voi tietää, en ota kantaa suuntaan enkä toiseen. Omista kokemuksista voin kertoa, mutta ne ovat vain yhden ihmisen ja yhden lapsen kokemus. Kenelläkään toisella ei ole samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monotonista silloin kun lapset ovat aivan pieniä, mutta se onkin kasvattava vaihe elämässä ja kannattaa kokea. Ilman sitä ei olisi kultareunaisia pilviä, kun aurinko paistaa!
Suosittelen lapsiperhe-elämää siksikin, että lapsissa on tulevaisuutemme. Ilman kokemusta vanhemmuudesta ei vain saavuta samanlaista sisäistä kasvua ja riemua. Lapseton voi toki kasvaa eri tavalla hyvin, mutta jos syy jäädä lapsettomaksi on vain mukavan elämän tavoittelun vuoksi, se ei riitä. En pidä sellaista elämänkokemusta rehellisenä ja aitona, jossa oma napa yksin on se tärkein tai edes puolison ja oma napa yhdessä.
Minulle vasta kolme lasta on tuonut täysin rikkaan tuntuisen elämän. Säpinää riittää. Olen oppinut asettamaan rajani. Välillä tuntuu, että minulla on siltikin liikaa aikaa omille harrastuksilleni.
Kolme lasta on jo pieni lauma, joka opettaa paljon ja kunkin lapsen huomiominen yksilöinä tekee elämästäni mukavaa. Saan olla niin monenlaisissa jutuissa rinnalla kulkijana. Rikkautta sekin, että lapsistamme löytyy molempia sukupuolia. Sisaruussuhteet rikastuvat. Vanhempana huomaa miten esim pojasta kehittyy mies. Siinähän ymmärtää paremmin miestenkin sielunmaisemaa.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:05"]
Monotonista silloin kun lapset ovat aivan pieniä, mutta se onkin kasvattava vaihe elämässä ja kannattaa kokea. Ilman sitä ei olisi kultareunaisia pilviä, kun aurinko paistaa!
Suosittelen lapsiperhe-elämää siksikin, että lapsissa on tulevaisuutemme. Ilman kokemusta vanhemmuudesta ei vain saavuta samanlaista sisäistä kasvua ja riemua. Lapseton voi toki kasvaa eri tavalla hyvin, mutta jos syy jäädä lapsettomaksi on vain mukavan elämän tavoittelun vuoksi, se ei riitä. En pidä sellaista elämänkokemusta rehellisenä ja aitona, jossa oma napa yksin on se tärkein tai edes puolison ja oma napa yhdessä.
Minulle vasta kolme lasta on tuonut täysin rikkaan tuntuisen elämän. Säpinää riittää. Olen oppinut asettamaan rajani. Välillä tuntuu, että minulla on siltikin liikaa aikaa omille harrastuksilleni.
Kolme lasta on jo pieni lauma, joka opettaa paljon ja kunkin lapsen huomiominen yksilöinä tekee elämästäni mukavaa. Saan olla niin monenlaisissa jutuissa rinnalla kulkijana. Rikkautta sekin, että lapsistamme löytyy molempia sukupuolia. Sisaruussuhteet rikastuvat. Vanhempana huomaa miten esim pojasta kehittyy mies. Siinähän ymmärtää paremmin miestenkin sielunmaisemaa.
[/quote]
En mä jaksa "säpinää". Kyllä mulle vaan riittää mukavan elämän tavoittelu :)
Niin ja rauhaakin riittää harrastusteni parissa ja muutenkin. Säpinän sietokyky kasvaa ja siihen tottuu. Joskus sitä oikein kaipaa lisää!
29.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:05"]
Monotonista silloin kun lapset ovat aivan pieniä, mutta se onkin kasvattava vaihe elämässä ja kannattaa kokea. Ilman sitä ei olisi kultareunaisia pilviä, kun aurinko paistaa!
Suosittelen lapsiperhe-elämää siksikin, että lapsissa on tulevaisuutemme. Ilman kokemusta vanhemmuudesta ei vain saavuta samanlaista sisäistä kasvua ja riemua. Lapseton voi toki kasvaa eri tavalla hyvin, mutta jos syy jäädä lapsettomaksi on vain mukavan elämän tavoittelun vuoksi, se ei riitä. En pidä sellaista elämänkokemusta rehellisenä ja aitona, jossa oma napa yksin on se tärkein tai edes puolison ja oma napa yhdessä.
Minulle vasta kolme lasta on tuonut täysin rikkaan tuntuisen elämän. Säpinää riittää. Olen oppinut asettamaan rajani. Välillä tuntuu, että minulla on siltikin liikaa aikaa omille harrastuksilleni.
Kolme lasta on jo pieni lauma, joka opettaa paljon ja kunkin lapsen huomiominen yksilöinä tekee elämästäni mukavaa. Saan olla niin monenlaisissa jutuissa rinnalla kulkijana. Rikkautta sekin, että lapsistamme löytyy molempia sukupuolia. Sisaruussuhteet rikastuvat. Vanhempana huomaa miten esim pojasta kehittyy mies. Siinähän ymmärtää paremmin miestenkin sielunmaisemaa.
[/quote]
Lasten hankkiminen siksi että sitä kautta oppisi jotain kuulostaa minusta pöhköltä.
Kansantanhukurssillakin varmasti oppii paljon kaikenlaista, mutta kaikki ei silti halua kansantanhukurssille. Suotakoon se heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten saamisen kautta sisäistää jotain. Täytyy olla tahtoa tähän. Onneksi VELA näkee lapsista vain yhden puolen ja ei siten vain luulee tietävänsä mistä jää paitsi:) Ikä korjaa sen lastensaantimahdollisuuden pois ellei strerilisaatio tee sitä jo aikaisemmin.
29.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 13:14"]
Niin ja rauhaakin riittää harrastusteni parissa ja muutenkin. Säpinän sietokyky kasvaa ja siihen tottuu. Joskus sitä oikein kaipaa lisää!
29.
[/quote]
Ei, ei edelleenkään napaa säpinät lasten kanssa. Eikä kaikki totu. En minä ainakaan kun en edes halua tottua mihinkään uuvuttavaan lapsihelvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheet ovat ainoita jotka aktiivisesti rekrytoivat muita liittymään heihin. Kurjuus kaksin kaunihimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko ihmiset nyt oikeesti lopettaa jauhamisen tästä asiasta? On oma asia haluaako lapsia vai ei! Osapuolet puolin ja toisin vois vaan olla hiljaa ja antaa ihmisten olla rauhassa. Oli sitten vela, lapseton ja haluaa saada lapsia tai äiti/isä, kaikki ovat erilaisia. En jaksa näitä provoja koko ajan, palsta täynnä näitä. Naurettavaa hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Kyllä useimmille (pitäisi olla) ihan sama mitä joku toinen tekee. Asioista voidaan keskustella, muttei se mitään Rekrytointia ole.
Suosittelen jättämään keskustelupalstan väliin. Saat olla ihan rauhassa sellainen kuin olet! Ei tarvi myöskään muita kummastella
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 09:21"]Lapsiperheet ovat ainoita jotka aktiivisesti rekrytoivat muita liittymään heihin. Kurjuus kaksin kaunihimpi.
[/quote]
Uskovaiset kanssa. Tätä ilmiötä kai voisi kutsua perheuskovaisuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian voisi kai ilmaista vielä tiivistetymmin: Vanhempien mielestä lapseton ei voi tietää, minkälaista lapsiperhe-elämä on. Kun lapseton sitten erehtyy hankkimaan lapsia, hänen olisi pitänyt tietää, minkälaista se on.
Tämä olisi huvittavaa, ellei se olisi niin traagista. -ap
Ehkäpä pyörit väärällä palstalla, täällä kun kuitenkin suurimmalla osalla on lapsia ja heidän mielipiteensä voi poiketa sinun mielipiteestäsi.
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 09:45"]
Ehkäpä pyörit väärällä palstalla, täällä kun kuitenkin suurimmalla osalla on lapsia ja heidän mielipiteensä voi poiketa sinun mielipiteestäsi.
[/quote]
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä lapsiperhe-elämän miellyttävyydestä. Kieroilua, valehtelua ja ristiriitaista suhtautumista vastaan minulla kyllä on jotakin. -ap
[quote author="Vierailija" time="09.03.2015 klo 09:42"]
Asian voisi kai ilmaista vielä tiivistetymmin: Vanhempien mielestä lapseton ei voi tietää, minkälaista lapsiperhe-elämä on. Kun lapseton sitten erehtyy hankkimaan lapsia, hänen olisi pitänyt tietää, minkälaista se on.
Tämä olisi huvittavaa, ellei se olisi niin traagista. -ap
[/quote]
Täsmälleen samaa mieltä. Ja jokainen lapsetonkin tulee perheestä, jonkinlaisesta. Jokaisella syntyneellä ihmisellä on periaatteessa ainakin jonkinlainen käsitys perhe-elämästä, jollei nyt ole aivan vastasyntyneenä paiskattu lastenkotiin.
Mutta tämä palsta on av. Teet niin tai näin, niin aina se on väärin päin.
Aina löytyy joku joka sanoo mitäs läksit. 8 kuukautta nyt äitinä olleena tiesin että valvomista, hermojen kiristymistä mutta myös onnen hetkiä on tulossa, mutta ei sitä etukäteen pysty täysin käsittämään miltä ne tuntuu.
Alue: Aihe vapaa
Joka ketjuunhan niitä pösilöitä tulee, joilla ei ole mitään empatiaa toista kohtaa ja sanovat, että olisi pitänyt tietää mitä on tuleman. Kuitenkaan kukaan meistä ei kaikkea voi ennustaa. Ei Voi tietää miltä joku tuntuu ja millaisiksi asiat muuttuvat kun yhtä palasta muuttaa. Jos me tiedettäis, niin ihmiset ei tekisi virheellisiä päätöksiä, ei koskaan eroaisi, ei valitsisi väärää alaa, eikä koskaan katuisi mitään.
Oikeasti me tehdään päätöksen sen hetken parhaan tietämyksen mukaan. Jos lapsiarki yllättäen onkin raskaampaa kuin kuvitteli, niin todennäköisesti syy löytyy jostain oman sielun sopukasta. Jostain kohdasta, mitä ei ole muistanut, koska ihminen unohtaa helposti ne asiat, mitkä eivät ole relevantteja kaikissa kohdissa elämää. Esim itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, koska mieleen palautui oma vauva-aika. En ole arkielämässäni kuljettanut mukana noita muistoja, koska niillä ei ollut merkitystä. Olisiko minun pitänyt tämä tietää? Tai olisiko pitänyt tietää, että haaveilemani lakinaisen ura onkin vaikeampaa kuin kuvittelin haaveissani, koska esiintymiskammoni ei kariutunutkaan?
Siksi ihminen saattaa olla toista mieltä viiden vuoden päästä. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltä.