Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”

Niiiin ovat toiset meistä...

Minä olen myös se hiljaisempi tapaus. OIkeastaan jännitän hirveästi sosiaalisia tilanteita ja en oikeastaan tarvitsekaan niitä kovin paljon. Minulla on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa on mukava olla ja jutella, mutta isommassa porukassa "jäädyn". Kun toiset pulisee iloisesti, niin minä mietin hirvittävästi, että mitähän sitä keksiksi sanottavaa, mutta siinä funtsaillessa juttu menee muilla niin nopeasti eteenpäin, että omat aivot jää jälkeen. Oikeasti viihdynkin paremmin tutussa pienessä porukassa.

Etätyöt on olleet suuri helpotus, kun on saanut keskittyä olennaiseen eli töihin, eikä ole tarvinnut osallistua  työpaikan sosiaaliseen hälinään. Työkaverit on kyllä pohjimmiltaan ihan mukavia, mutta paremmin viihdyn itsekseni.

Minä ajattelen monesti, että en ole kiinnostava. Minua ei oikeastaan koskaan kutsuta oikein mihinkään, mihin mennään porukalla. Mutta kelpaan kaveriksi kahden kesken näille samoille ihmisille.

Tämä on välillä raskasta, kun näen että taas on juhlittu sitä tai tätä.

Minä olen jäänyt usein vähän ulkopuolelle, mutta niin on tarkoitettu. Olen jossain määrin valikoiva seurani suhteen. Tarkoitan sitä, etten viihdy esim. toista poliittista äärilaitaa edustavien seurassa. En myöskään pidä ihmisistä, jotka kehuvat itseään koko ajan. Vaatimattomuus kaunistaa, sanottiin lapsuudenkodissani.

Minulla on 3 hyvää ystävää. Yksi heistä on tunnettu julkisen työnsä takia. Hänellä on laaja tuttavapiiri. Kun vietetään aikaa yhdessä, vietetään sitä kuitenkin usein pienellä porukalla tai jopa kahdestaan. Ennen lasteni syntymää matkusteltiin välillä yhdessä, esim. Berliinissä, Varsovassa, Lontoossa, Madridissa.

Tunnen paljon ihmisiä ja esim. lasten kavereiden vanhempia, mutta en ole innokas tunkemaan eturiviin oikein missään. Niin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Itse inhoan sosiaalisia pelejä. Silti lähes kaikkien ryhmien, kaveriporukoiden, työporukoiden, tiimien toiminta perustuu sosiaalisille peleille. Usein jossain vaiheessa jotkut äänekkäämmät ja ehkä samalla epävarmat henkilöt pönkittävät asemaansa yrittämällä luoda jonkinlaisen sisäpiirin ympärilleen. Turvatakseen oman asemansa. Pahimmassa tapauksessa he luovatkin ilmapiiriä, jossa on henkilöitä siellä ulkolaidalla, ja jotka eivät ole niin arvokkaita kuin tämä sisäpiiri. En jaksa käytä energiaani tuollaisiin peleihin, ja jättäydyn mieluiten sitten kokonaan pois, jos huomaan tällaisen ilmiön.

Tämä kyllä tiivistää hyvin, että millaista peliä ja teatteria ihmisryhmissä aina pelataan. Vaikutelma on usein tärkeämpää kuin varsinainen sisältö.

No, ite olin aika jännittäjä. Koulussa se esitelmänpito......

.

Pointti: sä tiedät asiasta enemmän kuin .. kyselijät... seuraava kysymys? :)

En juuri pidä muista ihmisistä vaikka monet vaikuttavat pitävän minusta. Jättäydyn porukan ulkopuolelle tahallisesti ja päivän päätteeksi kiroan että pakkoko sitä olla tällainen ylpeä mulk*isti.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa mietin voiko tuossa ulkopuolisuuden tunteessa olla kyse aika yleisinhimillisestä tunteesta? Paljon saavat yläpeukkuja nämä ulkopuolisuuden tunnetta kuvaavat kommentit ja tunnistan nämä tunteet myös itsessäni. Voiko olla että jopa suurin osa meistä tuntee ulkopuolisuutta vaikka muut eivät näkisi asiaa niin?

Minä uskon tähän. Minä olen puhelias ja huumorintajuinen, ja töissä ja vastaavissa paikoissa ajaudun usein aika keskeiseksi henkilöksi sosiaalisesti. Muut saattavat kadehtia sitä (jotkut ovat kertoneetkin kadehtineensa), mutta välillä koen oloni hyvinkin yksinäiseksi. On minulla puoliso ja lapset, ja hyvin laaja ystäväpiiri ympäri maailman. Mutta sitä parasta kaveria, jonka kanssa kahvitella tai kävellä säännöllisemmin ja jakaa ilot ja surut ei oikein ole. Olen muuttanut paljon, joten ei ole sellaisia lapsuudenystäviä, joita näkisi säännöllisesti. Tai edes opiskeluaikaisia. Kaikessa on puolensa.

Jos menee piireihin ja tulee kutsutuksi kahvitteluihin ym., niin se tarkoittaa ennen pitkää kutsuodotuksia vastavierailulle. Oma kotini on paikka jossa haluan elää kuin elän enkä halua kutsua tänne vieraaksi ketään. Siksi en uppoudu porukoihin, en jää ns. velkaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tämä syrjään jäävä enkä keksi sille syytä. Uusien tuttavuuksien kanssa menee aina samalla kaavalla. Alussa minua pyydetään mukaan juttuihin ja otetaan mukaan porukkaan. Olen mukana menossa, mutta aina minut jätetään lopulta pois porukasta. Minussa selvästi on jotain vikaa, mutta kukaan ei koskaan sano suoraan, missä mättää.

Parisuhteen olen aina saanut suht helposti, joten en kait ihan tötterö ole.

Kuinka aktiivinen sinä olet vastavuoroisesti?

Olen todella aktiivinen. Juttelen ja ehdotan tekemistä, osallistun Whatsapp-keskusteluun yms. Lopulta se kuitenkin aina menee siihen että minun jutut ignorataan.

Toiseen äärilaitaan mennäkseni oletko jopa liian aktiivinen, dominoitko näitä keskusteluja ja hukutat muiden jutut? Jos ryhmässä on vaikka kahdeksan jäsentä, onko sinun osuutesi viesteistä noin 1/8 vai huomattavasti enemmän?

Kysyn, koska meillä on yksi tämmöinen jäsen tuttavapiirissä... Siksi hän jää hiukan epäsuosituksi ja syrjään, kun kerta kaikkiaan uuvuttaa muut jutuillaan. Tällaisesta kahdeksan hengen ryhmästä hänen viestejään olisi jopa 1/2, todella varovasti arvioitunakin 1/3.

Kuvaat ongelmaa tietämättäsi hienosti. Jos syy ei ole siinä että henkilö ei ole aktiivinen, niin sitten syy on siinä että hän on liian aktiivinen :D Tosiasiassa kumpikaan näistä ei ole syy, vaan syy on siinä muussa porukassa.

Huh, vastaapa itse empaattisesti kolmanteen pitkään WhatsApp-vuodatukseen (esimerkiksi henkilön työkuulumisista) samana päivänä ja vietä "mukavia" illanviettoja, kun yksi henkilö pitää monologia 50% illasta...

Emme ole tietoisesti heivanneet häntä porukasta, mutta EMME VAAN MEINAA JAKSAA. Siksi hän ei välttämättä saa vastauksia kaikkiin noihin miljooniin aloituksiinsa, vaikka kaikki muut saavat omiinsa. En tiedä, onko hän huomannut sitä. (Hänet silti kyllä kutsutaan mukaan tapaamisiin, jos koko porukka tapaa.)

Lisäksi ihan näin kysyisin, että eikö syy siis koskaan voi olla ulkopuoliseksi jäävässä itsessään? Entä jos hän olisi ilkeä muille ja haukkuisi muiden kumppanit? Eikö sittenkään syy voisi olla hänessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen näemmä jo niin näkymätön, että jopa nuo liiketunnistimella avautuvat ovet aukeaa vasta sitten kun siitä on menossa joku toinenkin..

Sama ongelma. Todella hölmöä kun minä yritän päästä kaupasta ulos ja ovet vain pysyy kiinni vaikka miten yrittäisin edestakaisin liikkua ja huitoa. Pitää odottaa että joku muu tulee ja avaa ovet. Näin on käynyt monesti niin isoissa kuin pienemmissäkin kaupoissa.

Liiketunnistimet tunnistavat usein helpommin isot ihmiset, joten jos olette pienikokoisempia niin tuo voisi selittää asiaa. Muussa tapauksessa ette ole ihmisiä vaan virtuaalihaamuja.

Näin itsekin sen olen päätellyt. 😄 Ostoskärryn kanssa ei ole vaikeuksia, mutta ilman on. Onhan se vähän noloa näin yli nelikymppisenä, kun kaupan oven liiketunnistimet pitävät sinua lapsen kokoisena.

Ilmeisesti autismi syynä ja valikoiva mutismi. Meillä on porukassa mukana myös tällainen mykkä nurkkajussi. Välillä ollaan hänen luonaan, mutta ei puhu mitään vaan pelaa jotain tyhmää kännypeliä. Ei mekään sille mitään puhuta, kun on niin tapettia.

Vierailija kirjoitti:

Syrjään jätetyt on älykkäitä ja siksi etäisen tuntuisia, empaattisempia, hitaammin lämpeäviä ja/tai ujoja ja siksi joskus ylimielisen oloisia, korrekteja ihmisiä, joilla ei ole halua tai kykyäkään heittäytyä sisäpiiriläiseksi (eli toisin sanoen vaatia huomiota ja seuraa).

Saat painaa alanuolta ihan rauhassa, jos älykkyydestä puhuminen otti päähän. Usein se vain on niin, että varsinkin nainen joka tietää ja ymmärtää asioista paljon ja joka ei osaa juoruilla eikä seuraa Putousta, Temppareita ja muita hömppiä.

Terv. kerran en tiennyt kuka on Kendal Jenner (?) ja sain räkäiset naurut päälleni siitä. Ei kiinnostanut enää olla osa sitä porukkaa.

Näinhän sivuun haluamattaan jäävät haluavat itseään lohduttaa: "minussa ei ole mitään vikaa, heissä on".

Vähänkö noloa alkaa tehdä kenestäkään johtopäätöksiä tuolla lailla. Jos minä en tee sinusta johtopäätöksiä kuten että olet autistisen huono sosiaalisissa taidoissa tai ylimielinen, älä sinäkään tee minusta. Todellisuudessa meinaan homma ei mene niin, että sisäpiiriläiset ovat juonivia herneaivoja - koska jos näin olisi, kaikki sosiaaliset porukat olisivat sinun logiikallasi pelkästään yhdentekevien tempparikanojen porukoita!

Ja se on melkoista sovinismia olettaa noin.

Tuntemissani porukoissa ei edes ole pelkästään yhtä sukupuolta ja koska olen akateeminen asiantuntijatyöläinen ja liikun niissä kuplissa, ei siellä todellakaan keskitytä vaihtamaan mp:tä reality tv -sarjoista. Joissain porukoissa olen sisäpiirissä, joissain ulkokehällä ja minulle se sopii enemmän kuin hyvin. Sisäpiirissä olemiseen sisältyy paljon vastuuta ja tekemistä, jota kiireisenä ihmisenä mielelläni delegoin ja jätän väliin, porukasta riippuen.

Ja uskon, että usein se onkin noin. Ei kaikilla ole tarvetta olla kaikessa inessä, määräämässä missä mennään. Porukoihin osallistutaan omien prioriteettien ja mielihalujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo porukassa kuin porukassa ulkopuolelle jääminen on ihmeellinen taito, mutta minulta se löytyy. Muistan niin monta kertaa, kun olen useamman kerran yrittänyt monen tunnin aikana ottaa osaa keskusteluun ja jutella ihmisille, mennä illanistujaisissa auttamaan järjestelyissä tai vastaavaa, ja silti tuntuu ettei kukaan huomaa. Pukenut eteisessä ulkovaatteet päälle ja katsonut vielä, huomaako porukasta kukaan että olen tekemässä lähtöä. Ei huomaa.

Mulle käy näin ihan somessakin. Kun vielä olin siellä. Facessa pitkä kommenntiketju tyssäsi minun kommenttiini, ja näytin aina nololta ollessani viimeinen kommentoija, jonka jälkeen muut hylkäsivät ketjun. Myös jos jossain oli paljon kysymyksiä kommenteissa, niin minun kysymykseni jäi viimeiseksi, ja ainoaksi vastaamattomaksi. Aina sanotaan että somessa on just mukavaa se kun siellä voi kesksutella muiden kanssa. Ei minun kanssani ole kukaan keskustellut siellä ikinä.

Tunnistin myös tuosta itseni. En juuri koskaan kutsu ketään kylään, vaikka minulla on kaunis ja tilava koti. Jos joku kutsuu ensin, sitten ehkä kutsun. Viihdyn pienemmässä porukassa ja tarvitsen omaa tilaa olla itsekseni. Kuulun tällä hetkellä yhteen 9 henkilön porukkaan, mutta koen siinäkin vahvaa kolmen henkilön klikkiä.

koska te aina ruikutatte, kuten tässäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

No ei aina ole, turha tällä on itseään helliä. Esimerkiksi mun työkaveri, joka huomataan kaikkialla ja saa paljon positiivista huomiota, on todellakin kiva ja lojaali ihminen. Hän itse huomaa jokaisen, muistaa sen hiljaisimmankin kissan nimen, mihin esim. itse en pysty tai ehkä vain viitsi edes kiinnittää huomiota. Hän muistaa, jos joku on lainannut euron kun ruokalassa ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita ja tuo sen heti takaisin. Hän juttelee tasapuolisesti kaikille.

Myönnän kyllä kadehtivani häntä, koska on niin suosittu, mutta ymmärrän tarkkaan, miksi ihmiset mieluummin muistavat hänet kuin minut, joka olen aika välinpitämätön muita kohtaan usein. Ja aika usein ihan vaan laiskuuttani.

Että ihan turha niputtaa omia vikoja niiden kivojen niskaan, musta on ihan selvää, miksi hänestä tykätään enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

No ei aina ole, turha tällä on itseään helliä. Esimerkiksi mun työkaveri, joka huomataan kaikkialla ja saa paljon positiivista huomiota, on todellakin kiva ja lojaali ihminen. Hän itse huomaa jokaisen, muistaa sen hiljaisimmankin kissan nimen, mihin esim. itse en pysty tai ehkä vain viitsi edes kiinnittää huomiota. Hän muistaa, jos joku on lainannut euron kun ruokalassa ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita ja tuo sen heti takaisin. Hän juttelee tasapuolisesti kaikille.

Myönnän kyllä kadehtivani häntä, koska on niin suosittu, mutta ymmärrän tarkkaan, miksi ihmiset mieluummin muistavat hänet kuin minut, joka olen aika välinpitämätön muita kohtaan usein. Ja aika usein ihan vaan laiskuuttani.

Että ihan turha niputtaa omia vikoja niiden kivojen niskaan, musta on ihan selvää, miksi hänestä tykätään enemmän.

Kuulun itse joukkoon, joka toimii noin, kuin kuvaat. Ei siinä tosiaan ole kyse mistään loiskuvasta extroverttiydestä, vaan siitä, että musta on oikein kohdella kaikkia samalla tavalla. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka luokittelevat työkaverit tai harrastuskaverit joihinkin luokkiin, minkä perusteella sitten esim. juttelevat heille.  Eli huomiovat vaikka ruokapöydässä jotkut ja toiset jättävät aivan huomiotta. Sanatta on selvää, että mitään juoruamista tai pahan puhumista ei edes kannata harjoittaa, siitähän jäisi kiinni aina.

Ei se aina ihan helppoakaan ole, itselläkin on apeita päiviä ja masentavia juttuja joskus, mutta sehän ei ole toisten vika eikä mikään syy osoittaa pahaa mieltä toisille. 

Toisten kanssa synkkaa luonnollisesti aina parhaiten ja ystäyyydet voi syventyä, mutta kun joukossa ollaan, ei ole oikein eikä kivaa huomioida vain sitä parempaa kaveria. Ja ainakin jos mun kanssa synkkaa niin ymmärtää, että porukassa se "parempi kaveri" on ihan samalla viivalla kuin muutkin, vaikka ehkä aikaa vietetäänkin yhdessä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

No ei aina ole, turha tällä on itseään helliä. Esimerkiksi mun työkaveri, joka huomataan kaikkialla ja saa paljon positiivista huomiota, on todellakin kiva ja lojaali ihminen. Hän itse huomaa jokaisen, muistaa sen hiljaisimmankin kissan nimen, mihin esim. itse en pysty tai ehkä vain viitsi edes kiinnittää huomiota. Hän muistaa, jos joku on lainannut euron kun ruokalassa ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita ja tuo sen heti takaisin. Hän juttelee tasapuolisesti kaikille.

Myönnän kyllä kadehtivani häntä, koska on niin suosittu, mutta ymmärrän tarkkaan, miksi ihmiset mieluummin muistavat hänet kuin minut, joka olen aika välinpitämätön muita kohtaan usein. Ja aika usein ihan vaan laiskuuttani.

Että ihan turha niputtaa omia vikoja niiden kivojen niskaan, musta on ihan selvää, miksi hänestä tykätään enemmän.

Kuulun itse joukkoon, joka toimii noin, kuin kuvaat. Ei siinä tosiaan ole kyse mistään loiskuvasta extroverttiydestä, vaan siitä, että musta on oikein kohdella kaikkia samalla tavalla. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka luokittelevat työkaverit tai harrastuskaverit joihinkin luokkiin, minkä perusteella sitten esim. juttelevat heille.  Eli huomiovat vaikka ruokapöydässä jotkut ja toiset jättävät aivan huomiotta. Sanatta on selvää, että mitään juoruamista tai pahan puhumista ei edes kannata harjoittaa, siitähän jäisi kiinni aina.

Ei se aina ihan helppoakaan ole, itselläkin on apeita päiviä ja masentavia juttuja joskus, mutta sehän ei ole toisten vika eikä mikään syy osoittaa pahaa mieltä toisille. 

Toisten kanssa synkkaa luonnollisesti aina parhaiten ja ystäyyydet voi syventyä, mutta kun joukossa ollaan, ei ole oikein eikä kivaa huomioida vain sitä parempaa kaveria. Ja ainakin jos mun kanssa synkkaa niin ymmärtää, että porukassa se "parempi kaveri" on ihan samalla viivalla kuin muutkin, vaikka ehkä aikaa vietetäänkin yhdessä enemmän.

AP, tässä on sulle vastaus! Toimi kuten tämä ihminen, huomioi itse ystäväsi porukassa, etenkin, jos huomaat, että muut eivät sitä tee.