Miksi jotkut ihmiset jättäytyy aina ystäväpiirin ”laidalle”

Harvemmin sitä tietoisesti jättäydytään laidalle, vaan kyllä se yleensä on niin että me introvertimmät ja aremmat tahdotaan jäädä sinne laidalle koska kaikki ihmiset ei oikein osaa antaa riittävästi tilaa meidän kaltaisille. Ne äänekkäämmät ja ulospäinsuuntautuneemmat tahtoo ottaa sen ilmatilan niin tehokkaasti haltuun.

Kaikki ihmiset eivät ole parhaimmillaan isommissa porukoissa. Porukan laidalle jääneet saattavat olla todella puheliaita oikeanlaisessa seurassa, ei pidä unohtaa miten paljon Suomessa tänäkin päivänä sallitaan kiusaamista eri yhteisöissä. Kiusaaminen jättää aina jonkinlaisen jäljen, vaikka se olisikin loppunut kauan sitten.

Yksi tuttuni on tällainen vähän syrjään jäävä ja valitettavasti itsekin olen välillä jättänyt hänet syrjään, kun en aina oikein jaksa häntä. En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, mutta käytös viittaa lievään aspergeriin. Ko. henkilö on vähän kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Hän ei oikein osaa tarkastella asioita muiden näkökulmasta. Ei esimerkiksi ymmärrä, ettei joku ehdi tavata kiireiden takia. Kun hänellä itsellään ei ole kiire, niin ei tahdo ymmärtää, että muilla voi olla. Tämä näkyy muissakin asioissa. Kerran esim. olimme menossa porukalla ravintolaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että kaikki eivät pidäkään hänen lempiruuistaan ja ravintolaa ei voi valita vain niiden mukaan.

Hän saattaa myös tahattomasti loukata, kun ei ihan tajua mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa. Tätä pahentaa se, että hän on itse herkkä loukkaantumaan. Jos joku vaikkapa huomauttaa, ettet voi sanoa tai tehdä noin ja muitakin pitäisi huomioida, hän loukkaantuu ja reagoi vetäytymällä. Voin kertoa, että kukaan kaveripiiristämme ei jaksa mennä perään pyytämään anteeksi sitä, että hänelle ihan asiasta huomautettiin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni on tällainen vähän syrjään jäävä ja valitettavasti itsekin olen välillä jättänyt hänet syrjään, kun en aina oikein jaksa häntä. En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, mutta käytös viittaa lievään aspergeriin. Ko. henkilö on vähän kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Hän ei oikein osaa tarkastella asioita muiden näkökulmasta. Ei esimerkiksi ymmärrä, ettei joku ehdi tavata kiireiden takia. Kun hänellä itsellään ei ole kiire, niin ei tahdo ymmärtää, että muilla voi olla. Tämä näkyy muissakin asioissa. Kerran esim. olimme menossa porukalla ravintolaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että kaikki eivät pidäkään hänen lempiruuistaan ja ravintolaa ei voi valita vain niiden mukaan.

Hän saattaa myös tahattomasti loukata, kun ei ihan tajua mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa. Tätä pahentaa se, että hän on itse herkkä loukkaantumaan. Jos joku vaikkapa huomauttaa, ettet voi sanoa tai tehdä noin ja muitakin pitäisi huomioida, hän loukkaantuu ja reagoi vetäytymällä. Voin kertoa, että kukaan kaveripiiristämme ei jaksa mennä perään pyytämään anteeksi sitä, että hänelle ihan asiasta huomautettiin.

Tällaiset ovat oikeasti haastavia. Itse olen tehnyt vähän kuin pikkulapsien kanssa: sanonut napakasti esim. että on nyt porukalla päätetty, että mennään tonne, koska kukaan muu ei tykkää intialaisesta ruuasta. Jos lähtee kotiin, menköön, leppyy aikanaan. Jos lähtee mukaan ja mököttää, antaa mököttää, kun kohta vaan puhellaan muusta ja kysyn jotain esim. lempiaiheesta, alkaa kyllä sulaman ja juttelemaan. Jos töksäyttelee, senkun, yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta: joo, raskasta on. Ja sen vuoksi jos oikeasti haluan vain pitää rennosti hauskaa, eli itse en vaan jaksa, en kutsu. Ikävää myöntää. Usein siis kutsun, mutta aina en, koska...en vaan jaksa.

Oma pinna on aika pitkä, toisilla kavereilla joskus lyhyempi ja voi kiistoja tulla. Niihin en mene väliin, ei ole mun asia, setviköön itse muiden kanssa.

Minä olen toiminut useammankin yhdistyksen, myös vanhempainyhdistyksen, hallituksessa. Olen monessa porukassa se ”sisäpiiriläinen”. Mutta ei ne ole mitään ystäväporukoita. Se on yhdistys, jonka toiminta-ajatuksena on jonkun asian edistäminen, ja yhdistykseen on kokoontunut ihmisiä joita kiinnostaa ko. asian edistäminen. Olen päätynyt ”sisäpiiriin” siksi, että minulla on ollut aikaa, näkemystä ja innostusta tehdä asioita yhdistyksen hyväksi. 10 vuoden vanhempainyhdistyskokemuksella sanon, että sisäpiiriin yhdistyksissä ei ole juuri tunkua ja jokainen halukas otetaan mieluusti vastaan. Sitten jos ei teekään mitään vaan vain hengailee, jää vähän ulkopuolelle, koska toiminta pyörii sen tekemisen ympärillä. Joskus yhdistyksissä muodostuu jonkun kansaa oikeitakin ystävyyksiä, useimpien kanssa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni on tällainen vähän syrjään jäävä ja valitettavasti itsekin olen välillä jättänyt hänet syrjään, kun en aina oikein jaksa häntä. En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, mutta käytös viittaa lievään aspergeriin. Ko. henkilö on vähän kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Hän ei oikein osaa tarkastella asioita muiden näkökulmasta. Ei esimerkiksi ymmärrä, ettei joku ehdi tavata kiireiden takia. Kun hänellä itsellään ei ole kiire, niin ei tahdo ymmärtää, että muilla voi olla. Tämä näkyy muissakin asioissa. Kerran esim. olimme menossa porukalla ravintolaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että kaikki eivät pidäkään hänen lempiruuistaan ja ravintolaa ei voi valita vain niiden mukaan.

Hän saattaa myös tahattomasti loukata, kun ei ihan tajua mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa. Tätä pahentaa se, että hän on itse herkkä loukkaantumaan. Jos joku vaikkapa huomauttaa, ettet voi sanoa tai tehdä noin ja muitakin pitäisi huomioida, hän loukkaantuu ja reagoi vetäytymällä. Voin kertoa, että kukaan kaveripiiristämme ei jaksa mennä perään pyytämään anteeksi sitä, että hänelle ihan asiasta huomautettiin.

Tällaiset ovat oikeasti haastavia. Itse olen tehnyt vähän kuin pikkulapsien kanssa: sanonut napakasti esim. että on nyt porukalla päätetty, että mennään tonne, koska kukaan muu ei tykkää intialaisesta ruuasta. Jos lähtee kotiin, menköön, leppyy aikanaan. Jos lähtee mukaan ja mököttää, antaa mököttää, kun kohta vaan puhellaan muusta ja kysyn jotain esim. lempiaiheesta, alkaa kyllä sulaman ja juttelemaan. Jos töksäyttelee, senkun, yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Mutta: joo, raskasta on. Ja sen vuoksi jos oikeasti haluan vain pitää rennosti hauskaa, eli itse en vaan jaksa, en kutsu. Ikävää myöntää. Usein siis kutsun, mutta aina en, koska...en vaan jaksa.

Oma pinna on aika pitkä, toisilla kavereilla joskus lyhyempi ja voi kiistoja tulla. Niihin en mene väliin, ei ole mun asia, setviköön itse muiden kanssa.

Tällaisen ihmisen kanssa on hankala rakentaa tasapuolista ystävyyttä. Keskustelu tuppaa kiertymään vaan toisen mielenkiinnonkohteiden ympärille. Sama isommassa porukassa. Muut tajuaa, että välillä puhutaan muistakin kuin omista lempiaiheista eikä se ole ulkopuolelle jättämistä. On tosi raskasta olla erikoishuomiota vaativan ihmisen seurassa. Vaikka tämä erikoishuomioinen olidi periaatteessa ihan kiva tyyppi. Harvemmin nämä erikoishuomioiset itse tajuavat olevansa sellaisia.

Tämä ei tarkoita, että kaikki ulkopuolelle jäävät olisivat erikoishuomioisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

No ei aina ole, turha tällä on itseään helliä. Esimerkiksi mun työkaveri, joka huomataan kaikkialla ja saa paljon positiivista huomiota, on todellakin kiva ja lojaali ihminen. Hän itse huomaa jokaisen, muistaa sen hiljaisimmankin kissan nimen, mihin esim. itse en pysty tai ehkä vain viitsi edes kiinnittää huomiota. Hän muistaa, jos joku on lainannut euron kun ruokalassa ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita ja tuo sen heti takaisin. Hän juttelee tasapuolisesti kaikille.

Myönnän kyllä kadehtivani häntä, koska on niin suosittu, mutta ymmärrän tarkkaan, miksi ihmiset mieluummin muistavat hänet kuin minut, joka olen aika välinpitämätön muita kohtaan usein. Ja aika usein ihan vaan laiskuuttani.

Että ihan turha niputtaa omia vikoja niiden kivojen niskaan, musta on ihan selvää, miksi hänestä tykätään enemmän.

Vastasin lainaamaani viestiin jossa puhuttiin määräilevästä ja komentelevasta tyypistä, mihin sinä vastasit minun viestissäni? Aivan, et mihinkään. Ole hyvä ja lainaa oikeaa viestiä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni on tällainen vähän syrjään jäävä ja valitettavasti itsekin olen välillä jättänyt hänet syrjään, kun en aina oikein jaksa häntä. En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, mutta käytös viittaa lievään aspergeriin. Ko. henkilö on vähän kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Hän ei oikein osaa tarkastella asioita muiden näkökulmasta. Ei esimerkiksi ymmärrä, ettei joku ehdi tavata kiireiden takia. Kun hänellä itsellään ei ole kiire, niin ei tahdo ymmärtää, että muilla voi olla. Tämä näkyy muissakin asioissa. Kerran esim. olimme menossa porukalla ravintolaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että kaikki eivät pidäkään hänen lempiruuistaan ja ravintolaa ei voi valita vain niiden mukaan.

Hän saattaa myös tahattomasti loukata, kun ei ihan tajua mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa. Tätä pahentaa se, että hän on itse herkkä loukkaantumaan. Jos joku vaikkapa huomauttaa, ettet voi sanoa tai tehdä noin ja muitakin pitäisi huomioida, hän loukkaantuu ja reagoi vetäytymällä. Voin kertoa, että kukaan kaveripiiristämme ei jaksa mennä perään pyytämään anteeksi sitä, että hänelle ihan asiasta huomautettiin.

Kummallista että diagnosoidaan ilman pätevyyttä. Minulla on asperger, ihan diagnosoitu, ja olen hyvin sosiaalinen, ja tarkkanäköisyyteni, sekä kykyni tarkastella asioita kaikista mahdollisista näkökulmista on sellaisella tasolla, että työssäni(kin) olen huippupalkoilla ja huippupaikassa tätä tekemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

No ei aina ole, turha tällä on itseään helliä. Esimerkiksi mun työkaveri, joka huomataan kaikkialla ja saa paljon positiivista huomiota, on todellakin kiva ja lojaali ihminen. Hän itse huomaa jokaisen, muistaa sen hiljaisimmankin kissan nimen, mihin esim. itse en pysty tai ehkä vain viitsi edes kiinnittää huomiota. Hän muistaa, jos joku on lainannut euron kun ruokalassa ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita ja tuo sen heti takaisin. Hän juttelee tasapuolisesti kaikille.

Myönnän kyllä kadehtivani häntä, koska on niin suosittu, mutta ymmärrän tarkkaan, miksi ihmiset mieluummin muistavat hänet kuin minut, joka olen aika välinpitämätön muita kohtaan usein. Ja aika usein ihan vaan laiskuuttani.

Että ihan turha niputtaa omia vikoja niiden kivojen niskaan, musta on ihan selvää, miksi hänestä tykätään enemmän.

Vastasin lainaamaani viestiin jossa puhuttiin määräilevästä ja komentelevasta tyypistä, mihin sinä vastasit minun viestissäni? Aivan, et mihinkään. Ole hyvä ja lainaa oikeaa viestiä.

Eri, mutta olkaa hyvä: tässä teille esimerkiksi määräilevä ja komenteleva tyyppi! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni on tällainen vähän syrjään jäävä ja valitettavasti itsekin olen välillä jättänyt hänet syrjään, kun en aina oikein jaksa häntä. En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, mutta käytös viittaa lievään aspergeriin. Ko. henkilö on vähän kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Hän ei oikein osaa tarkastella asioita muiden näkökulmasta. Ei esimerkiksi ymmärrä, ettei joku ehdi tavata kiireiden takia. Kun hänellä itsellään ei ole kiire, niin ei tahdo ymmärtää, että muilla voi olla. Tämä näkyy muissakin asioissa. Kerran esim. olimme menossa porukalla ravintolaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että kaikki eivät pidäkään hänen lempiruuistaan ja ravintolaa ei voi valita vain niiden mukaan.

Hän saattaa myös tahattomasti loukata, kun ei ihan tajua mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa. Tätä pahentaa se, että hän on itse herkkä loukkaantumaan. Jos joku vaikkapa huomauttaa, ettet voi sanoa tai tehdä noin ja muitakin pitäisi huomioida, hän loukkaantuu ja reagoi vetäytymällä. Voin kertoa, että kukaan kaveripiiristämme ei jaksa mennä perään pyytämään anteeksi sitä, että hänelle ihan asiasta huomautettiin.

Kummallista että diagnosoidaan ilman pätevyyttä. Minulla on asperger, ihan diagnosoitu, ja olen hyvin sosiaalinen, ja tarkkanäköisyyteni, sekä kykyni tarkastella asioita kaikista mahdollisista näkökulmista on sellaisella tasolla, että työssäni(kin) olen huippupalkoilla ja huippupaikassa tätä tekemässä.

En tarkoittanut diagnosoida. Olen lukenut paljon aspergerista. Kuvaukset ovat kuin tuttavastani. Tuon sanomalla sain kuvattua tilannetta lyhyesti.

Hyvä, että olet itse sosiaalinen ja tarkkanäköinen. Good for you! Usein aspergerkuvailuissa mainitaan sosiaalinen kömpelyys. Niissä mainitaan myös tapa nähdä kaikki samanlaisina kuin itse. Just saying…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

No ei aina ole, turha tällä on itseään helliä. Esimerkiksi mun työkaveri, joka huomataan kaikkialla ja saa paljon positiivista huomiota, on todellakin kiva ja lojaali ihminen. Hän itse huomaa jokaisen, muistaa sen hiljaisimmankin kissan nimen, mihin esim. itse en pysty tai ehkä vain viitsi edes kiinnittää huomiota. Hän muistaa, jos joku on lainannut euron kun ruokalassa ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita ja tuo sen heti takaisin. Hän juttelee tasapuolisesti kaikille.

Myönnän kyllä kadehtivani häntä, koska on niin suosittu, mutta ymmärrän tarkkaan, miksi ihmiset mieluummin muistavat hänet kuin minut, joka olen aika välinpitämätön muita kohtaan usein. Ja aika usein ihan vaan laiskuuttani.

Että ihan turha niputtaa omia vikoja niiden kivojen niskaan, musta on ihan selvää, miksi hänestä tykätään enemmän.

Vastasin lainaamaani viestiin jossa puhuttiin määräilevästä ja komentelevasta tyypistä, mihin sinä vastasit minun viestissäni? Aivan, et mihinkään. Ole hyvä ja lainaa oikeaa viestiä.

Eri, mutta olkaa hyvä: tässä teille esimerkiksi määräilevä ja komenteleva tyyppi! 

Hyviin keskustelutapoihin kuuluu se että lainaa vietejä oikein, eikä keksi omasta päästään tarinoita, joihin sitten lainaa viestejä miten sattuu. 

T: ERI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni on tällainen vähän syrjään jäävä ja valitettavasti itsekin olen välillä jättänyt hänet syrjään, kun en aina oikein jaksa häntä. En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, mutta käytös viittaa lievään aspergeriin. Ko. henkilö on vähän kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Hän ei oikein osaa tarkastella asioita muiden näkökulmasta. Ei esimerkiksi ymmärrä, ettei joku ehdi tavata kiireiden takia. Kun hänellä itsellään ei ole kiire, niin ei tahdo ymmärtää, että muilla voi olla. Tämä näkyy muissakin asioissa. Kerran esim. olimme menossa porukalla ravintolaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että kaikki eivät pidäkään hänen lempiruuistaan ja ravintolaa ei voi valita vain niiden mukaan.

Hän saattaa myös tahattomasti loukata, kun ei ihan tajua mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa. Tätä pahentaa se, että hän on itse herkkä loukkaantumaan. Jos joku vaikkapa huomauttaa, ettet voi sanoa tai tehdä noin ja muitakin pitäisi huomioida, hän loukkaantuu ja reagoi vetäytymällä. Voin kertoa, että kukaan kaveripiiristämme ei jaksa mennä perään pyytämään anteeksi sitä, että hänelle ihan asiasta huomautettiin.

Kummallista että diagnosoidaan ilman pätevyyttä. Minulla on asperger, ihan diagnosoitu, ja olen hyvin sosiaalinen, ja tarkkanäköisyyteni, sekä kykyni tarkastella asioita kaikista mahdollisista näkökulmista on sellaisella tasolla, että työssäni(kin) olen huippupalkoilla ja huippupaikassa tätä tekemässä.

En tarkoittanut diagnosoida. Olen lukenut paljon aspergerista. Kuvaukset ovat kuin tuttavastani. Tuon sanomalla sain kuvattua tilannetta lyhyesti.

Hyvä, että olet itse sosiaalinen ja tarkkanäköinen. Good for you! Usein aspergerkuvailuissa mainitaan sosiaalinen kömpelyys. Niissä mainitaan myös tapa nähdä kaikki samanlaisina kuin itse. Just saying…

Jos olisit lukenut kunnolla, ja sisäistänyt lukemasi, niin olisit oppinut lukemastasi sen, että aspergertyyppejä on yhtä monta erilaista kuin on asperger-ihmisiäkin. Just saying ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttuni on tällainen vähän syrjään jäävä ja valitettavasti itsekin olen välillä jättänyt hänet syrjään, kun en aina oikein jaksa häntä. En tiedä onko hänellä mitään diagnoosia, mutta käytös viittaa lievään aspergeriin. Ko. henkilö on vähän kömpelö sosiaalisissa suhteissa. Hän ei oikein osaa tarkastella asioita muiden näkökulmasta. Ei esimerkiksi ymmärrä, ettei joku ehdi tavata kiireiden takia. Kun hänellä itsellään ei ole kiire, niin ei tahdo ymmärtää, että muilla voi olla. Tämä näkyy muissakin asioissa. Kerran esim. olimme menossa porukalla ravintolaan. Hänelle tuli yllätyksenä, että kaikki eivät pidäkään hänen lempiruuistaan ja ravintolaa ei voi valita vain niiden mukaan.

Hän saattaa myös tahattomasti loukata, kun ei ihan tajua mitä missäkin tilanteessa kannattaa sanoa. Tätä pahentaa se, että hän on itse herkkä loukkaantumaan. Jos joku vaikkapa huomauttaa, ettet voi sanoa tai tehdä noin ja muitakin pitäisi huomioida, hän loukkaantuu ja reagoi vetäytymällä. Voin kertoa, että kukaan kaveripiiristämme ei jaksa mennä perään pyytämään anteeksi sitä, että hänelle ihan asiasta huomautettiin.

Kummallista että diagnosoidaan ilman pätevyyttä. Minulla on asperger, ihan diagnosoitu, ja olen hyvin sosiaalinen, ja tarkkanäköisyyteni, sekä kykyni tarkastella asioita kaikista mahdollisista näkökulmista on sellaisella tasolla, että työssäni(kin) olen huippupalkoilla ja huippupaikassa tätä tekemässä.

En tarkoittanut diagnosoida. Olen lukenut paljon aspergerista. Kuvaukset ovat kuin tuttavastani. Tuon sanomalla sain kuvattua tilannetta lyhyesti.

Hyvä, että olet itse sosiaalinen ja tarkkanäköinen. Good for you! Usein aspergerkuvailuissa mainitaan sosiaalinen kömpelyys. Niissä mainitaan myös tapa nähdä kaikki samanlaisina kuin itse. Just saying…

Jos olisit lukenut kunnolla, ja sisäistänyt lukemasi, niin olisit oppinut lukemastasi sen, että aspergertyyppejä on yhtä monta erilaista kuin on asperger-ihmisiäkin. Just saying ;)

Miksi sitten vetoat siihen, että koska sinä olet niin kuin olet, toinen ihminen, joka sopii kuvauksiin, ei voisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kun siinä sisäpiirissä on ahdasta kun yksi tunkee joka paikkaan määräilemään.

Meillä töissä tällainen sisäpiiri-ihminen😬

Niinhän se menee. Se "joka paikassa sisäpiirissä oleva" on yleensä määräilevä häärääjä, joka komentelee muita. Kaikki pyörii tämän yhden queen been ympärillä ja hiljaisemmat jää syrjään, koska kaikki aika menee tämän yhden asioihin ja hän päättää kaikesta.

Se on sität yli äyräiden loiskuvaa extroverttiyttä, missä ihminen on oikein koukussa sosiaalisiin peleihin, ja saa niistä tarvittavan mielihyväannoksensa.

No ei aina ole, turha tällä on itseään helliä. Esimerkiksi mun työkaveri, joka huomataan kaikkialla ja saa paljon positiivista huomiota, on todellakin kiva ja lojaali ihminen. Hän itse huomaa jokaisen, muistaa sen hiljaisimmankin kissan nimen, mihin esim. itse en pysty tai ehkä vain viitsi edes kiinnittää huomiota. Hän muistaa, jos joku on lainannut euron kun ruokalassa ei ollutkaan tarpeeksi kolikoita ja tuo sen heti takaisin. Hän juttelee tasapuolisesti kaikille.

Myönnän kyllä kadehtivani häntä, koska on niin suosittu, mutta ymmärrän tarkkaan, miksi ihmiset mieluummin muistavat hänet kuin minut, joka olen aika välinpitämätön muita kohtaan usein. Ja aika usein ihan vaan laiskuuttani.

Että ihan turha niputtaa omia vikoja niiden kivojen niskaan, musta on ihan selvää, miksi hänestä tykätään enemmän.

Vastasin lainaamaani viestiin jossa puhuttiin määräilevästä ja komentelevasta tyypistä, mihin sinä vastasit minun viestissäni? Aivan, et mihinkään. Ole hyvä ja lainaa oikeaa viestiä.

Eri, mutta olkaa hyvä: tässä teille esimerkiksi määräilevä ja komenteleva tyyppi! 

Hyviin keskustelutapoihin kuuluu se että lainaa vietejä oikein, eikä keksi omasta päästään tarinoita, joihin sitten lainaa viestejä miten sattuu. 

T: ERI

Sama olet, ja aika selvää, miksi muut eivät jaksa sinua.

Paikoin keskustelussa vilahtelee tätä vastakkainasettelua: tyhmät ja jurot ulkoreunalla, kauniit ja oikeantyyppiset sisäpiirissä vs. fiksut ja hiljaiset ulkoreunalla ja tyhjäpäiset, äänekkäät bimbot sisäpiirissä. Olisi hyvä muistaa, että jokaisesta meistä löytyy se pimeä puoli, poikkeuksetta. Kukaan ei ole läpeensä hyvä, eikä todennäköisesti myöskään läpeensä paha. Se, että joku loistaa porukan keskipisteensä, ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi sosiaalisesti taitavin, ihana persoona.

Itse pidän tarkoituksella välimatkaa toisiin, muutama karvas kokemus takana ja sen lisäksi olen kranttu. En myöskään halua juoruta toisista, koska siinä voi oikeasti käydä huonosti! Voit aiheuttaa p*sk** puhumalla suurta tuskaa ja vahinkoa kohteena olleen ihmisen lähipiirillekin ja vaurioittaa toisen mainetta ja elämää läpikotaisin, joten kiitos ei. En halua sellaista omalletunnolleni. Olen myös kuullut sanottavan, että minun ajatuksiani on vaikea arvata, ja vaikutan omalaatuiselta ja älykkäältä. Tosin jotkut pitävät ihan tollona, joten miten sen nyt ottaa : ) Aspergeria ei ole, olen muuten vaan ambivertti omissa ajatuksissaan touhuaja.

Minulla on myös jo aikuinen kehitysvammainen lapsi, joten olen elämässä käynyt sen verran rankkoja vaiheita läpi, että en voi sietää turhasta kitisijöitä ja B*tch-draamaa.

Sisareni on juuri tällainen "seurapiiriperhonen", aina huomion keskipisteenä, liihottaa tilanteesta tilanteeseen, jakelee turhia lupauksia ympärilleen, lirkuttelee itsensä ulos useimmista tilanteista charmillaan. Mutta odotapas, kun saat kiinni itse teosta jostain epämiellyttävästä, silloin on piru merrassa. On tehnyt todella ikäviä temppuja läheisilleen, ja nimenomaan vaurioittanut häntä uhmanneiden elämää tahallaan ja tarkoituksella niin, että on pitänyt jopa vaihtaa paikkakuntaa. Tästäkin syystä on hyvä aina muistaa, että kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Jättäydyn usein tarkoituksella ulkokehälle. Sieltä pääsee nopeasti karkuun vähin äänin.

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin sitä tietoisesti jättäydytään laidalle, vaan kyllä se yleensä on niin että me introvertimmät ja aremmat tahdotaan jäädä sinne laidalle koska kaikki ihmiset ei oikein osaa antaa riittävästi tilaa meidän kaltaisille. Ne äänekkäämmät ja ulospäinsuuntautuneemmat tahtoo ottaa sen ilmatilan niin tehokkaasti haltuun.

Nyt vaadit muilta enemmän kuin itseltäsi. Sinä olet sitä mieltä, että introverttiytesi ja arkuutesi pitäisi hyväksyä sellaisenaan, ja sinulle pitäisi antaa enemmän tilaa. Mikä olisi sinänsä ok, ettet samalla vaatisi ekstroverttejä muuttumaan, ja olemaan niitä, jotka antaisivat sinulle ja kaltaisillesi tilaa. Minusta pitää tulla molempien puolitiehen vastaan. Ekstrovertille tekee hyvää ihan tietoisesti opetella kysymään muilta, että mitä sinulle kuuluu, ja mitä mieltä sinä olet. Ja introvertin vastavuoroisesti olisi hyvä opetella hyppäämään siihen lyhyeenkin hiljaiseen hetkeen ja sanoa se mielipiteensä.

Ihan rehellisesti, minä en halua jyrätä ketään, enkä puhua päälle. Siksi mieluummin juttelen ihmisen kanssa, joka pitää puolensa, ja on vähintään yhtä kova puhuja kuin minä, jolloin minun ei tarvitse jälkikäteen kärsiä syyllisyydestä, että taas puhuin liikaa. On raskasta, jos ihmissuhde rakentuu sen varaan, että minun pitää koko ajan varoa olla olemasta oma itseni.

Itse jään aina automaattisesti ulkopuolelle. Tiedän, että ketään ei kiinnosta minä. Monta kertaa on käynyt niin, että muut keskustelevat innokkaasti , eivät edes katso minuun. Kun yritän puhua, kaikki ignooraavat

Minulla on yksi ystävä, joka on tällainen ulkopuolelle jäävä. Hänellä on ollut lapsesta asti sellainen temperamentti, että vaikkapa synttärijuhlilla ei suostunut osallistumaan ohjelmanumeroihin. Ei uskalla mennä uusiin tilanteisiin yksin, pitäisi aina olla joku turvaihminen – ei siis helposti tutustukkaan kehenkään. On ne tietyt omat jutut ja puheenaiheet, joissa haluaa turvallisesti pysyä. Jos vaikkapa esittelen hänelle uuden ihmisen, ei kysele tältä ihmiseltä mitään.

Jotkut ihmiset ovat aika tylsiä, "seksittömiä". Heistä ei tule oloa, että tämän ihmisen kanssa ystävyys toisi elämänmakuista seikkailua elämääni. Mitäänsanomatonta kahvittelua en kaipaa.