Lue keskustelun säännöt.
Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta
05.12.2021 |
Oltiin tultu baarista kotiin ja miehen teki selvästi mieli puhua. Hän kertoi että on miettinyt pitäisikö hänen kuitenkin pakastaa spermaansa ennen vasektomiaa.
Tähän mennessä olen luullut että ollaan molemmat ehdottomia veloja (=vapaaehtoisesti lapsettomia).
Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi. Mitä sitten tapahtuisi, kun hän haluaisikin käyttää pakasteet?
Pää on vähän sekaisin mutta johonkin tästä oli kerrottava. 8 vuotta yhteistä matkaa takana ja nyt tämä.
Onko muille veloille käynyt niin, että toinen on alkanut epäröidä päätöstä lapsettomuuden suhteen? Miten kävi?
Kommentit (324)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?
Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.
Ap
eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?
tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.
Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?
Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.
Et tainnut ymmärtää aloitusta.
Ap
Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?
Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.
Ap
Ei nyt taas yllätä
Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.
Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.
Ap
Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.
Niin olen. Missä iässä mielestäsi on sopivaa tietää olevansa lapseton?
Ap
Ihan missä iässä vain haluaa niin päättää, mutta lopullisia tekoja asian suhteen kannattaa harkita vasta myöhemmin. Ehdottomasti pitkälti 30 ikävuoden jälkeen. Asialla ei ole mikään kiire. Vaikka päätös osoittautuisikin lopulliseksi, ei tekoja tarvitse kiirehtiä.
Miehen kohdalla tekoja kannattaa ehkä miettiä vielä paljon myöhemmin. Toki pakastaminen on hyvä vaihtoehto jos haluaa esimerkiksi alle nelikymppisenä vasektomian.
Okei. Ei auta kuin olla kiitollinen etteivät nämä asiat ole sinun päätettävissäsi muutoin kuin omalla kohdallasi.
Ap
Niin, pistää miettimään pelkäätkö siis itsekin että mielesi muuttuisi jos odottaisit sen verran että saisit hieman elämänkokemusta, vai miksi lopullisilla ratkaisuilla on niin kiire? Hyviä ei-lopullisia ehkäisyvaihtoehtojakin kun kuitenkin on hurjan paljon.
Kuten mitkä? T. N36, vela koko ikänsä.
Teille "veloille" voi ehkä tulla yllätyksenä, että toiset ihmiset saattavat muuttua. Miten kukaan muutenkaan viitsii edes kutsua itseään noin typerällä lyhenteellä ja oikein identifioitua siihen... Yök :'D
Eli ei mitään järkevää sanottavaa sinulla? Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.
Ap
Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.
No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"
Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.
No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin.
Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...
Onko tämä neuvo myös sellaisille, jotka suunnittelevat esim. lapsen hankkimista toisen kanssa? Missä kohtaa toiselta voi odottaa sellaista sitoutumista, että toinen ei jo sen sitoutumisen aikana petaa eroa? Edelleen, kukaan ei vaadi mieheltä muuta kuin rehellisyyttä (itselleen ja Aplle). Tiedän niitäkin tapauksia, missä ollaan oltu kimpassa velan kanssa, muka itsekin velana, vaikka oikeasti ollaan toivottu toisen muuttavan mielensä. Ne ovat aina surullisia tarinoita. Ymmärrän täysin että Ap ei halua sitä tarinaa itselleen.
Puhumattakaan niistä parisuhteista, joista täälläkin saa valitettavasti lukea, että on annettu ymmärtää, että ollaan yhdessä suhteessa, jonka tulevaisuuteen kuuluu lapset, ja sitten (yleensä mies) odotuttaa ja odotuttaa ja odotuttaa, kunnes saa jossain vaiheessa selvitettyä, että en EHKÄ sittenkään halua lapsia. En ole päättänyt vielä, tai että olen nyt päättänyt, etten haluakaan lapsia, vaikka lupasin sinulle sellaisia aiemmin.
Mieltä SAA vaihtaa, mutta kumppania pitää informoida siitä ajoissa. Muussa tapauksessa vie kumppanilta mahdollisuuden itsenäiseen päätösvaltaan siitä, että millaisessa parisuhteessa hän haluaa elää ja millainen hänen tulevaisuutensa on. Eritoten naisten kohdalla tämä junnaaminen ja joo joo joskus-mieheily lapsien suhteen on tosi vakavaa, koska lisääntymisikkuna on niin kapea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.
Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.
Jotenkin näin lapsettomuusklinikalla työskentelevänä ei naurata ihan niin paljon. Jännä juttu...
Ei tietenkään, koska tahaton lapsettomuus on hirvittävä asia sellaiselle, joka aidosti niitä lapsia haluaa. Lapsettomuus on vapaaehtoisesti lapsettomalle oma valinta ja siunaus.
Vähän kuin sanoisi, että "Minä rakastan juoksemista, se on minulle luontaista ja elämänvoimaa antava harrastus" ja jalattomien kanssa työskentelevä tulee nurisemaan, että minua ei kyllä yhtään ilahduta juokseminen ja siitä nauttiminen. Eikä kyllä varmaan ilahduta niitä jalattomiakaan, varsinkin, jos on joskus ollut jalat ja menettänyt ne. Samoin kuin lapsensa menettäneitä ei varmaan yhtään ilahduta se, että vanhempi nurisee, että lapset on olleet tänään taas ihan hirvittävän villejä ja rasittavia. Eikä sinkkua ilahduta se, että saa yksin tehdä mitä haluaa, jos on tahattomasti sinkku, kun parisuhteessa elävä kaveri manailee parisuhteen haasteita.
Vähän nyt tasapainoa näihin asioihin.
Se 50v. vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.
Ap
Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.
No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"
Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.
No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin.
Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...
Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.
Ap
No puhuit kyllä itsesi pussiin, ap... Jos ei aukea, niin lue omat viestisi uudestaan ihan ajatuksen kanssa.
Tai jos sinä kuitenkin lainaisit sitä kommenttia jossa sanon näin? Hankala keskustella kun temmotaan tuulesta keksittyjä juttuja.
Ap
Paha lainata koko ketjua. Koita nyt vaan ihan itse lukea ja lopeta deflektointi.
Aivan. Eli ei löytynyt.
Ap
Just.... :D Tässä koko ketjussasi on kyse nimenomaan siitä, ettei mies olisi saanut muuttaa mieltään. Olet kirjoittanut lukuisia viestejä, missä asiaa ilmaiset. Et voi oikeasti olla näin tyhmä.
"
Mulle itselleni vain on täysin vieras ajatus, että näin iso asia elämässä on jotain joka muuttuu jatkuvasti olosuhteiden mukana."
"Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä."
Ja lukuisia muita. Siis ihan uskomatonta, kun pistit koko ketjun nimen omaan pystyyn siksi, että et voi sietää toisen mahdollista mielen muuttumista. Olet myös kirjoittanut, että olisi ollut kiva tietää suhteen alussa, että aikooko mies muuttaa mielensä. Ei tuollaista voi tulla kuin lapsen suusta.
Ja nyt tietysti väännät nuokin kommentit muuksi kuin mitä ne ovat, parinkympin narsismin kynsissä kun olet... Ensin sanot yhtä, sitten väität ettet olekaan sitä mieltä ja äyskit ja tiuskit kaikille jotka ehdottavat muita ajattelutapoja. Sitten kehut ja nostat jalustalle niitä, jotka peesaavat tai eivät ole lukeneet koko ketjua. Voi jeesus sentään, toivottavasti mies tajuaa erota. Nyt jo lepyttelee sua hirmua jollain meemeillä :D Nää muijat on niin nähty.
Nyt oli jo niin sekavaa settiä etten jaksa suureen osaan edes tarttua. Voitko nyt vihdoin lainata sitä kommenttia jossa sanon että mies ei saa muuttaa mieltään? Mikä siinä on vaikeaa, jos ketju on niitä täynnä?
Mieshän on nyt muuttanut mieltään jo, en ole sitä häneltä kieltämässä. Minun on vaikeaa samaistua siihen että niin kävi, mutta en ole sanonut missään kohtaa ettei niin voisi käydä muille. Nyt mietin mitä tällä tiedolla teen. Olen sitoutunut suhteeseen jonka tulevaisuudenkuviot muuttuivat.
Ei miehellä ole mitään tarvetta lepytellä, meemeillä tai muutenkaan. :D Hassu ajatus. Ei olla riidoissa tai muutenkaan huonoissa väleissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos ei nyt tullut selväksi, niin sinä todellakin sanoit, että olisi epäreilua vaatia sinulta, että pitäisit mielensä muuttamista LUONNOLLISENA.
Missä kohtaa?
Niin olen sanonut, että ei ole oikein odottaa minun jatkavan suhdetta kun mies on tämän luonnollisen mielenmuuttamisensa suorittanut. Kun täällä on sanottu että on kiristämistä ja uhkailua puhua erosta, kun toinen on määritellyt suhteen uudelleen.
On luonnollista muuttaa mieltään ja luonnollista olla muuttamatta sitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itsekin varmaan pakastaisin jos olisin mies, ihan varmuuden vuoksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaikka juuri sinä hetkenä ja menneinä vuosina on ollut varma, ettei lapsia halua.
Ehkä mies ajattelee, että jos hänen mielensä muuttuisi lasten suhteen niin muuttuisi myös sinun ja hankkisitte yhdessä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itsekin varmaan pakastaisin jos olisin mies, ihan varmuuden vuoksi. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, vaikka juuri sinä hetkenä ja menneinä vuosina on ollut varma, ettei lapsia halua.
Ehkä mies ajattelee, että jos hänen mielensä muuttuisi lasten suhteen niin muuttuisi myös sinun ja hankkisitte yhdessä lapsia.
Jos ajattelee, niin olisi erittäin tärkeää että hän sanoisi sen ääneen. Tätä en kuitenkaan usko.
Mies pelkäsi alkuvuosina että muutan mieleni lapsiasiassa. Kuka olisi arvannut että hän onkin se joka alkaa huovata..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.
Ap
Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.
No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"
Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.
No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin.
Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...
Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.
Ap
No puhuit kyllä itsesi pussiin, ap... Jos ei aukea, niin lue omat viestisi uudestaan ihan ajatuksen kanssa.
Tai jos sinä kuitenkin lainaisit sitä kommenttia jossa sanon näin? Hankala keskustella kun temmotaan tuulesta keksittyjä juttuja.
Ap
Paha lainata koko ketjua. Koita nyt vaan ihan itse lukea ja lopeta deflektointi.
Aivan. Eli ei löytynyt.
Ap
Just.... :D Tässä koko ketjussasi on kyse nimenomaan siitä, ettei mies olisi saanut muuttaa mieltään. Olet kirjoittanut lukuisia viestejä, missä asiaa ilmaiset. Et voi oikeasti olla näin tyhmä.
"
Mulle itselleni vain on täysin vieras ajatus, että näin iso asia elämässä on jotain joka muuttuu jatkuvasti olosuhteiden mukana."
"Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä."
Ja lukuisia muita. Siis ihan uskomatonta, kun pistit koko ketjun nimen omaan pystyyn siksi, että et voi sietää toisen mahdollista mielen muuttumista. Olet myös kirjoittanut, että olisi ollut kiva tietää suhteen alussa, että aikooko mies muuttaa mielensä. Ei tuollaista voi tulla kuin lapsen suusta.
Ja nyt tietysti väännät nuokin kommentit muuksi kuin mitä ne ovat, parinkympin narsismin kynsissä kun olet... Ensin sanot yhtä, sitten väität ettet olekaan sitä mieltä ja äyskit ja tiuskit kaikille jotka ehdottavat muita ajattelutapoja. Sitten kehut ja nostat jalustalle niitä, jotka peesaavat tai eivät ole lukeneet koko ketjua. Voi jeesus sentään, toivottavasti mies tajuaa erota. Nyt jo lepyttelee sua hirmua jollain meemeillä :D Nää muijat on niin nähty.
Nyt oli jo niin sekavaa settiä etten jaksa suureen osaan edes tarttua. Voitko nyt vihdoin lainata sitä kommenttia jossa sanon että mies ei saa muuttaa mieltään? Mikä siinä on vaikeaa, jos ketju on niitä täynnä?
Mieshän on nyt muuttanut mieltään jo, en ole sitä häneltä kieltämässä. Minun on vaikeaa samaistua siihen että niin kävi, mutta en ole sanonut missään kohtaa ettei niin voisi käydä muille. Nyt mietin mitä tällä tiedolla teen. Olen sitoutunut suhteeseen jonka tulevaisuudenkuviot muuttuivat.
Ei miehellä ole mitään tarvetta lepytellä, meemeillä tai muutenkaan. :D Hassu ajatus. Ei olla riidoissa tai muutenkaan huonoissa väleissä.
Ap
Omat viestisi sekavaa settiä? :D Väitit, ettei löytynyt yhtäkään, sitten et jaksa lukea kun laitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.
Ap
Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.
No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"
Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.
No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin.
Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...
Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.
Ap
No puhuit kyllä itsesi pussiin, ap... Jos ei aukea, niin lue omat viestisi uudestaan ihan ajatuksen kanssa.
Tai jos sinä kuitenkin lainaisit sitä kommenttia jossa sanon näin? Hankala keskustella kun temmotaan tuulesta keksittyjä juttuja.
Ap
Paha lainata koko ketjua. Koita nyt vaan ihan itse lukea ja lopeta deflektointi.
Aivan. Eli ei löytynyt.
Ap
Just.... :D Tässä koko ketjussasi on kyse nimenomaan siitä, ettei mies olisi saanut muuttaa mieltään. Olet kirjoittanut lukuisia viestejä, missä asiaa ilmaiset. Et voi oikeasti olla näin tyhmä.
"
Mulle itselleni vain on täysin vieras ajatus, että näin iso asia elämässä on jotain joka muuttuu jatkuvasti olosuhteiden mukana."
"Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä."
Ja lukuisia muita. Siis ihan uskomatonta, kun pistit koko ketjun nimen omaan pystyyn siksi, että et voi sietää toisen mahdollista mielen muuttumista. Olet myös kirjoittanut, että olisi ollut kiva tietää suhteen alussa, että aikooko mies muuttaa mielensä. Ei tuollaista voi tulla kuin lapsen suusta.
Ja nyt tietysti väännät nuokin kommentit muuksi kuin mitä ne ovat, parinkympin narsismin kynsissä kun olet... Ensin sanot yhtä, sitten väität ettet olekaan sitä mieltä ja äyskit ja tiuskit kaikille jotka ehdottavat muita ajattelutapoja. Sitten kehut ja nostat jalustalle niitä, jotka peesaavat tai eivät ole lukeneet koko ketjua. Voi jeesus sentään, toivottavasti mies tajuaa erota. Nyt jo lepyttelee sua hirmua jollain meemeillä :D Nää muijat on niin nähty.
Nyt oli jo niin sekavaa settiä etten jaksa suureen osaan edes tarttua. Voitko nyt vihdoin lainata sitä kommenttia jossa sanon että mies ei saa muuttaa mieltään? Mikä siinä on vaikeaa, jos ketju on niitä täynnä?
Mieshän on nyt muuttanut mieltään jo, en ole sitä häneltä kieltämässä. Minun on vaikeaa samaistua siihen että niin kävi, mutta en ole sanonut missään kohtaa ettei niin voisi käydä muille. Nyt mietin mitä tällä tiedolla teen. Olen sitoutunut suhteeseen jonka tulevaisuudenkuviot muuttuivat.
Ei miehellä ole mitään tarvetta lepytellä, meemeillä tai muutenkaan. :D Hassu ajatus. Ei olla riidoissa tai muutenkaan huonoissa väleissä.
Ap
Omat viestisi sekavaa settiä? :D Väitit, ettei löytynyt yhtäkään, sitten et jaksa lukea kun laitetaan.
Luin, mutten tarttunut. Et edelleenkään viitannut yhteenkään kommenttiin jossa väitetysti sanon että mies ei saa muuttaa mieltään. Sitten alat selittää että minä äyskin ja tiuskin ja mies lepyttelee meemeillä. :D
Ihan hauskaa, mutta edelleen tyhjää kolinaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Ap, mikäli olette alle nelikymppisiä - on täysin normaalia, että mies haluaa pakastaa sukusolujaan siltä varalta, että ehkä joskus haluaakin lapsia. Kyllä. Kyseessä on kuitenkin yksi vahvimmista vieteistämme. Kukaan ei voi ikinä sanoa varmaksi, ainakaan nuorena, etteikö ikinä koskaan haluaisi lapsia. Tai nämä ihmiset on hyvin harvassa. Kyseessä on vieläpä niin iso asia, ja jos mieli lisääntymisaikeiden suhteen muuttuukin vasektomian jälkeen eikä ole pakastanut siittiöitä, se on aika lohdutonta. Sellainen musertaa ihmisen. Tunnen ihmisen, joka teki 1tsar1n tämmöisen keissin takia. Neljönkympin korvilla olisikin halunnut perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Puheidesi perusteella hän kuitenkin sanoo että haluaa vasektomian ja ei halua lapsia? Mikset voi vaan uskoa häntä ja luottaa. Mitä siihen pakastamiseen tulee, mielestäni on kypsän ihmisen merkki että ymmärtää että mieli voi muuttua elämän aikana. Itse olen aina ollut varma etten halua lapsia koskaan, mutta tiedostan että teoriassa on mahdollista että parin vuosikymmenen päästä olen ihan eri ihminen ja näen asiat eri tavalla. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta ihmiset muuttuvat joten kai mikä vaan on mahdollista. En usko että voi koskaan 100% varmuudella sanoa mistään asiasta että "näin tulen ajattelemaan koko loppuelämäni ajan."
Kuten muutama muu sanoikin, on myös mahdollista että jätät miehen, kuolet, tai muuten vaan päädytte eroon ja siinä vaiheessa elämää hän saattaa ajatella asioista eri tavalla. Viestiesi perusteella ei kuulosta että mies epäröi yhtään koska vakuuttelee tätä sinulle niin paljon, hän vain tiedostaa että kenelläkään ei yleensä ole kaikki asiat selviä missään iässä, niin moni asia voi muuttua.
Ymmärrän kyllä tunnereaktiosi tähän asiaan, ehkä itse tuntisin samalla tavalla. Mutta ehkä voisit vain luottaa siihen että mies tarkoittaa mitä sanoo ja tämä varautuminen on vaan oman mielenrauhan takia, ettei tarvitse koskaan kyseenalaistaa että teinkö nyt väärän ratkaisun jota kadun 20 vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Ap, mikäli olette alle nelikymppisiä - on täysin normaalia, että mies haluaa pakastaa sukusolujaan siltä varalta, että ehkä joskus haluaakin lapsia. Kyllä. Kyseessä on kuitenkin yksi vahvimmista vieteistämme. Kukaan ei voi ikinä sanoa varmaksi, ainakaan nuorena, etteikö ikinä koskaan haluaisi lapsia. Tai nämä ihmiset on hyvin harvassa. Kyseessä on vieläpä niin iso asia, ja jos mieli lisääntymisaikeiden suhteen muuttuukin vasektomian jälkeen eikä ole pakastanut siittiöitä, se on aika lohdutonta. Sellainen musertaa ihmisen. Tunnen ihmisen, joka teki 1tsar1n tämmöisen keissin takia. Neljönkympin korvilla olisikin halunnut perheen.
Onko tähän lähteitä, että niitä jotka tietävät oman tahtonsa alle nelikymppisinä on hyvin harvassa? Vai oliko omia tuntemuksia?
Eiköhän tuo itsari nyt kerro että oli muitakin mt-ongelmia kuin kyvyttömyys suunnitella elämäänsä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Ap, mikäli olette alle nelikymppisiä - on täysin normaalia, että mies haluaa pakastaa sukusolujaan siltä varalta, että ehkä joskus haluaakin lapsia. Kyllä. Kyseessä on kuitenkin yksi vahvimmista vieteistämme. Kukaan ei voi ikinä sanoa varmaksi, ainakaan nuorena, etteikö ikinä koskaan haluaisi lapsia. Tai nämä ihmiset on hyvin harvassa. Kyseessä on vieläpä niin iso asia, ja jos mieli lisääntymisaikeiden suhteen muuttuukin vasektomian jälkeen eikä ole pakastanut siittiöitä, se on aika lohdutonta. Sellainen musertaa ihmisen. Tunnen ihmisen, joka teki 1tsar1n tämmöisen keissin takia. Neljönkympin korvilla olisikin halunnut perheen.
Nämä on kyllä oikeasti vakavia asioita, koska ne vaikuttavat koko loppuelämään, oli sitten se loppuelämän päätös sterilointi tai lapset.
En kuitenkaan ole samaa mieltä siitä, että KUKAAN ei voi sanoa nuorena varmaksi, ettei halua lapsia. On tavallaan kahta koulukunnan velautta; osa päätyy siihen, osa syntyy sellaiseksi. Minä tiesin jo kerhoiässä, etten halua lapsia. Nauran aina, että minuun on tullut valuvirhe ja joku unohti asentaa biologisen kellon. Lapset, vauvat ja perhe-elämä eivät herätä minussa mitään haluja tai mielenkiintoa niitä kohtaan.
Sitten on heitä, jotka tietoisesti tekevät päätöksen, etten halua lapsia. Eivät välttämättä pohdi asiaa sen ihmeemmin. Tällaisissa tilanteissa mielen muuttuminen on aivan mahdollista, kun ikää ja kokemusta tulee lisää.
Pitäisi keksiä jokin termi ns. velaksi syntyneille, koska itselleni - kuten ilmeisesti myös ap:lle - mikään ulkoisen tekijän muutos ei tule muuttumaan mieltä. Ei ikääntyminen, ei parantunut taloustilanne, ei puoliso tai uusi puoliso, ei vanheneminen tai huoli siitä, ei parantunut työtilanne, ei parempi asunto, ei lottovoitto eikä edes tilanne, että joku muu synnyttäisi ja kasvattaisi sen lapsen puolestani.
JOS on epävarma, kannattaa pistää pakkaseen sukusolujaan ihan varmuudeksi. Mutta siinä tulee sitten eteen parisuhteen uudelleenarviointi ja puolison velaus kanssa eli miten "vakavasti" tämä on vela. Jotkut velathan ovat ihan OK muiden lasten kanssa, eli puolisolla saa olla lapsia, mutteivät itse halua omia biologisia lapsiaan. Osa ei halua lapsiperhe-elämää missään muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei luota sinuun 100% eikä ole syytäkään. Jos eroaisit, niin mies olisi ehkä valmis hyvän naisen kanssa lapsentekoon jos naisen saaminen sitä edellyttäisi. Sinun kanssasi todennäköisesti tyytyväinen lapsettomana, mutta eihän sitä koskaan tiedä miten suhteen käy.
Kehenkään ei voi luottaa 100%. Minulla ei ole, sen enempää kuin miehellänikään, antaa mitään takeita suhteen kestävyydestä.
Mutta onko se liikaa vaadittu jos velana haluan velan puolisokseni? En siis ihmistä joka haluaa perheen mutta ei sitä perusta koska on naimisissa velan kanssa.
Ap
Tälleen ns. velaksi syntyneenä on henkilökohtaisesti omituinen ajatus, että jokin ulkoinen tekijä vaikuttaa niin paljon, että ihminen toteaakin, että haluaa lapsen. Ja se on OK lapsia haluaville!
Ehkä tätä voisi verrata siihen, että on hetero ja onnellisesti heteroliitossa ja tietää olevansa hetero, mutta ympärillä muut varoittelevat, ettet voi koskaan tietää milloin pamahdat homoksi/lesboksi. Mieli voi muuttua, olet niin nuori, ei kukaan voi jo nuorena tietää olevansa hetero, entäs jos kohtaat ihanan miehen/naisen ja tajuatkin haluavasi suhteeseen samaa sukupuoltaolevan kanssa, ei tällaisia päätöksiä voi tehdä nuorena, ei voi siltä kumppaniltakaan vaatia, että olethan heteroliitossa kanssani, kun olen hetero, koska ikinä ei tiedä, aina kannattaa jättää ovi raolleen varalti sille homo/lesbosuhteelle. Sitten siihen tietysti päälle tulee muiden kertomuksia, miten se ja se henkilö oli hetero, kunnes aikuistuttuaan/tavattuaan sopivan kumppanin/vanhetessaan tajusikin olevansa homo/lesbo.
Ehkä osa ihmisistä on vaan tietoisempia itsestään ja ehkä kiinnostunut enemmän itsensä tutkimisesta jo nuorella iällä kuin toiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.
Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?
Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.
Ap
Jos vauvakuume iskee niin ei se tarkoita että katselisi vieraisiin pöytiin, haluaisi varmasti sen lapsen sinun kanssa, ootte ollu jo sen verran pitkään yhdessä että sitoutunut varmasti.
Näin minäkin uskon. Mies sanoi ettei missään nimessä halua erota, mutta ymmärtää että mietin eroa jos hän päättää pakastaa.
Ollaan siis lähiaikoina puhuttu naimisiinmenosta pitkän kihlauksen jälkeen. Tai siis lähinnä mies on puhunut. En siis jaksa uskoa että hän haluaisi lähteä etsimään uutta suhdetta.
Mutta tuo pakastusasia nyt oli melkoinen pommi täysin puskista. Tähän mennessä mies on ollut päätöksestään varma, tai niin hän ainakin on antanut ymmärtää.
Ap
Siis pakastaminen on väärin mutta sanoit kuitenkin että et pakota vasektomiaan? Jos hän ei ota leikkausta, jätätkö siinäkin tilanteessa? Lopputuloshan on ihan sama, lisääntymisen mahdollisuus säilyy
Pakastaminen ei ole väärin. Vasektomiaan menemättömyys ei ole väärin. Lähdetään siitä. Miehen ei ole mikään pakko olla lisääntymiskyvytön ollakseen kanssani.
Mutta minä pohdin onko suhteella tulevaisuutta, kun mies vuosien vasektomiapuheiden jälkeen peruu sanansa. Joko niin, että pakastaa solunsa, tai niin että jättää menemättä toimenpiteeseen.
Se nyt kuitenkin on selvä merkki ettei mies ole enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan haluaa ehkä joskus lapsia.
Ap
Puheidesi perusteella hän kuitenkin sanoo että haluaa vasektomian ja ei halua lapsia? Mikset voi vaan uskoa häntä ja luottaa. Mitä siihen pakastamiseen tulee, mielestäni on kypsän ihmisen merkki että ymmärtää että mieli voi muuttua elämän aikana. Itse olen aina ollut varma etten halua lapsia koskaan, mutta tiedostan että teoriassa on mahdollista että parin vuosikymmenen päästä olen ihan eri ihminen ja näen asiat eri tavalla. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta ihmiset muuttuvat joten kai mikä vaan on mahdollista. En usko että voi koskaan 100% varmuudella sanoa mistään asiasta että "näin tulen ajattelemaan koko loppuelämäni ajan."
Kuten muutama muu sanoikin, on myös mahdollista että jätät miehen, kuolet, tai muuten vaan päädytte eroon ja siinä vaiheessa elämää hän saattaa ajatella asioista eri tavalla. Viestiesi perusteella ei kuulosta että mies epäröi yhtään koska vakuuttelee tätä sinulle niin paljon, hän vain tiedostaa että kenelläkään ei yleensä ole kaikki asiat selviä missään iässä, niin moni asia voi muuttua.
Ymmärrän kyllä tunnereaktiosi tähän asiaan, ehkä itse tuntisin samalla tavalla. Mutta ehkä voisit vain luottaa siihen että mies tarkoittaa mitä sanoo ja tämä varautuminen on vaan oman mielenrauhan takia, ettei tarvitse koskaan kyseenalaistaa että teinkö nyt väärän ratkaisun jota kadun 20 vuoden päästä.
Niin, ei kai tässä muu auta kuin luottaa kun en haluaisi erotakaan. Tuossa on kuitenkin niin suuri ristiriita puheiden ja (tulevien) tekojen välillä ettei se ole helppoa.
Ap
Just.... :D Tässä koko ketjussasi on kyse nimenomaan siitä, ettei mies olisi saanut muuttaa mieltään. Olet kirjoittanut lukuisia viestejä, missä asiaa ilmaiset. Et voi oikeasti olla näin tyhmä.
"
Mulle itselleni vain on täysin vieras ajatus, että näin iso asia elämässä on jotain joka muuttuu jatkuvasti olosuhteiden mukana."
"Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä."
Ja lukuisia muita. Siis ihan uskomatonta, kun pistit koko ketjun nimen omaan pystyyn siksi, että et voi sietää toisen mahdollista mielen muuttumista. Olet myös kirjoittanut, että olisi ollut kiva tietää suhteen alussa, että aikooko mies muuttaa mielensä. Ei tuollaista voi tulla kuin lapsen suusta.
Ja nyt tietysti väännät nuokin kommentit muuksi kuin mitä ne ovat, parinkympin narsismin kynsissä kun olet... Ensin sanot yhtä, sitten väität ettet olekaan sitä mieltä ja äyskit ja tiuskit kaikille jotka ehdottavat muita ajattelutapoja. Sitten kehut ja nostat jalustalle niitä, jotka peesaavat tai eivät ole lukeneet koko ketjua. Voi jeesus sentään, toivottavasti mies tajuaa erota. Nyt jo lepyttelee sua hirmua jollain meemeillä :D Nää muijat on niin nähty.