Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta
05.12.2021 |
Oltiin tultu baarista kotiin ja miehen teki selvästi mieli puhua. Hän kertoi että on miettinyt pitäisikö hänen kuitenkin pakastaa spermaansa ennen vasektomiaa.
Tähän mennessä olen luullut että ollaan molemmat ehdottomia veloja (=vapaaehtoisesti lapsettomia).
Ilmoitin miehelle, että jos hän pakastaa, minä lähden. En aio olla suhteessa jossa toinen pitää takaporttia auki varmuuden vuoksi. Mitä sitten tapahtuisi, kun hän haluaisikin käyttää pakasteet?
Pää on vähän sekaisin mutta johonkin tästä oli kerrottava. 8 vuotta yhteistä matkaa takana ja nyt tämä.
Onko muille veloille käynyt niin, että toinen on alkanut epäröidä päätöstä lapsettomuuden suhteen? Miten kävi?
Kommentit (324)
Pidä miehesi erossa alkoholista niin loppuu nuo pakastamis jorinat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Ehdottomasti kannatan pakastamista. Jos sinulle vaikka sattuisi jotain, on hänen pystyttävä jatkamaan elämää. Ei nuori voi tietää, mitkä päätökset ovat oikeita. Pyydä jopa pakastusta.
Tai jos hänelle sattuisi jotain sairautta, voisit saada silti lapsen. .
Voisit itsekin pakastaa omat munasolusi, jos vaikka sinulle tulee haitallisia terveys hoitoja, , niin säilyy solut terveenä.
Vierailija kirjoitti:
No ap. Eihän tässä ole muuta mietittävää kuin se, että miten sinä suhtaudut siihen, että miehesi haluaa jättää lasten saamisen takaportin auki. Voit yrittää ymmärtää miestä mutta se ei ole oleellista vaan oleellista on, mitä sinä nyt teet kun tiedät tämän kaiken.
Niin. Sitä tässä juuri pohdin, vaikka osa mammoista luuleekin minun pohtivan miten saisin mieheni pakotettua lapsettomaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
No vääntele nyt asioita vähän lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä miehesi erossa alkoholista niin loppuu nuo pakastamis jorinat.
:D :D
Mutta kun tykkään juhlia mieheni kanssa.
Ap
Kuka näitä ärsyttäviä pikku*illuja edes jaksaa kahdeksaa vuotta? Vissiin sellaiset, jotka ovat niin läheisriippuvaisia, että mielummin vaikka sahaavat pallit irti ettei akka jätä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?
Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.
Ap
eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?
tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.
Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?
Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.
Et tainnut ymmärtää aloitusta.
Ap
Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?
Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.
Onko tullut ollenkaan mieleen miksi tietyille asioille asetetaan ikärajoja?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannatan pakastamista. Jos sinulle vaikka sattuisi jotain, on hänen pystyttävä jatkamaan elämää. Ei nuori voi tietää, mitkä päätökset ovat oikeita. Pyydä jopa pakastusta.
Tai jos hänelle sattuisi jotain sairautta, voisit saada silti lapsen. .
Voisit itsekin pakastaa omat munasolusi, jos vaikka sinulle tulee haitallisia terveys hoitoja, , niin säilyy solut terveenä.
Mitä minä niillä soluilla sitten tekisin? Kuivattaisin ja laittaisin vitriiniin näytille?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä miehesi erossa alkoholista niin loppuu nuo pakastamis jorinat.
:D :D
Mutta kun tykkään juhlia mieheni kanssa.
Ap
Ja taas on kyse sinusta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?
Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.
Ap
eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?
tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.
Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?
Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.
Et tainnut ymmärtää aloitusta.
Ap
Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?
Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.
Ap
Ei nyt taas yllätä
Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
No vääntele nyt asioita vähän lisää.
Käytin omia sanojasi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
No vääntele nyt asioita vähän lisää.
Käytin omia sanojasi.
Ap
Et käyttänyt, et ymmärtänyt lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä miehesi erossa alkoholista niin loppuu nuo pakastamis jorinat.
:D :D
Mutta kun tykkään juhlia mieheni kanssa.
Ap
Ja taas on kyse sinusta?!
Siinäkö olisi kyse miehestäni, jos kieltäisin häntä juomasta alkoholia koska en halua että hän puhuu ajatuksistaan? :D Mene nyt vaikka kävelylle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?
Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.
Ap
eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?
tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.
Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?
Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.
Et tainnut ymmärtää aloitusta.
Ap
Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?
Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.
Ap
Ei nyt taas yllätä
Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.
Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
No vääntele nyt asioita vähän lisää.
Käytin omia sanojasi.
Ap
Et käyttänyt, et ymmärtänyt lukemaasi.
Miten tätä voi edes alapeukuttaa, jos aivot toimii yhtään? :D Ettekö osaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen
Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.
Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.
Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.
Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.
Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.
Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.
Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?
Ap
Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu.
Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...
Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!
Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?
Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.
Ap
Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi
En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.
Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.
Ap
Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi.
Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?
Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.
Ap
Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana.
Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.
Ap
Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.
Alue: Aihe vapaa
Ei nyt taas yllätä