Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin vela mieheni ilmoitti kännissä että ei ole varma ettei halua lapsia. Tosin ollaan molemmat yli 45v, että ei välttämättä edes tärppäisi vaikka muuttaisi mielensä. En tehnyt mitään, tehköön mies, jos haluaa. Loppujen lopuksi kyse on niin henk koht päätöksistä, ettei niitä voi toisen puolesta tehdä. Ja mielensä voi muuttaa.

Se on totta ettei päätöstä voi toisen puolesta tehdä. Voin kuitenkin tehdä oman päätökseni suhteen jatkosta. Haluanko jäädä suhteeseen jossa toinen kiikaroi yhdellä silmällä muita ehdokkaita..?

Harmi että suhde on muuten sellainen että molemmat siinä viihdytään.

Ap

Eiköhän esim. tästä tule sun tunteesi ja loukattu egosi jo selville. Turha jankata enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

En jaksa tämän enempää vastailla näihin sekoiluihisi, mutta on olemassa muitakin tunteita kuin ne mitä sinä tunnet. Se etten minä tunne samoin, ei tarkoita ettei ole mitään hätää. Tosin en minä tätä hätätilanteena pidä. Yritä käsitellä sitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

Ei nyt taas yllätä 

Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.

Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.

Ap

Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

Ei nyt taas yllätä 

Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.

Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.

Ap

Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.

Niin olen. Missä iässä mielestäsi on sopivaa tietää olevansa lapseton?

Ap

Ap.

Miehesi haluaa elää sinun kanssasi lapsetonta elämää. Ei hän muuten edes harkitsisi sterilisaatioista.

Monella vaan tulee joku uskomaton hätä liittyen sterilisaation lopullisuuteen. Varmaan liittyy jotenkin ikiaikaiseen lisääntymisviettiin, että on pakko pitää sekin mahdollisuus ajoinena. Valtaosa sterilisaatioista tehdään edelleen naisille vaikka toimenpiteitä ei voi verrata vaativuuden ja komplikaatioriskin suhteen. Koska miehet eivät halua sterilisaatioita.

Jotenkin (rumasti yleistäen) miehille tuntuu liian lopulliselta sanoa lapsiasialle ei koskaan. Vaikka päätös on/olisi sinun kanssasi ja tällä hetkellä lopullinen. Voi olla, että toisen naisen kanssa erilaisessa elämäntilanteessa näin ei välttämättä olekaan.

Euroopassa on rutiinia, että miehet pakastavat spermaa ennen vasektomiaa. Mikä taas täällä Suomessa tuntuu ihan hullulta. Miksi mennä peruuttamattomaan toimenpiteeseen ellei sitä varmasti halua.

Jutelkaa. Sinua huolettaa, että miehesi ei ole vakavissaan sinun ja lapsettomuuden kanssa. Mies voi pelätä sinun sitoutumistasi tai kokea vaan liian raskaaksi menettää lisääntymiskykynsä vaikkei sitä koskaan haluaisi käyttää. Itse en näe siittiöiden pakastamista suurena rikoksena vela-elämää kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ap.

Miehesi haluaa elää sinun kanssasi lapsetonta elämää. Ei hän muuten edes harkitsisi sterilisaatioista.

Monella vaan tulee joku uskomaton hätä liittyen sterilisaation lopullisuuteen. Varmaan liittyy jotenkin ikiaikaiseen lisääntymisviettiin, että on pakko pitää sekin mahdollisuus ajoinena. Valtaosa sterilisaatioista tehdään edelleen naisille vaikka toimenpiteitä ei voi verrata vaativuuden ja komplikaatioriskin suhteen. Koska miehet eivät halua sterilisaatioita.

Jotenkin (rumasti yleistäen) miehille tuntuu liian lopulliselta sanoa lapsiasialle ei koskaan. Vaikka päätös on/olisi sinun kanssasi ja tällä hetkellä lopullinen. Voi olla, että toisen naisen kanssa erilaisessa elämäntilanteessa näin ei välttämättä olekaan.

Euroopassa on rutiinia, että miehet pakastavat spermaa ennen vasektomiaa. Mikä taas täällä Suomessa tuntuu ihan hullulta. Miksi mennä peruuttamattomaan toimenpiteeseen ellei sitä varmasti halua.

Jutelkaa. Sinua huolettaa, että miehesi ei ole vakavissaan sinun ja lapsettomuuden kanssa. Mies voi pelätä sinun sitoutumistasi tai kokea vaan liian raskaaksi menettää lisääntymiskykynsä vaikkei sitä koskaan haluaisi käyttää. Itse en näe siittiöiden pakastamista suurena rikoksena vela-elämää kohtaan.

Veit sanat suustani. Ensin pakastetaan siittiöitä jotta voisi joskus lisääntyä, ja sitten vedetään piuhat poikki. Ja ollaan parisuhteessa jossa ei lisäännytä mutta ollaan sitoutuneita.

Tämä se dilemma onkin. En pidä sitä millään muotoa rikoksena jos mies haluaa spermaansa pakastaa, mutta mietin pitäisikö ymmärtää päästää irti ja etsiä mies joka ei näe varautumiselle tarvetta. Vaikeaa uskoa etteikö olisi olemassa miehiä jotka ovat varmoja lapsettomuudestaan. Itsekin tunnen muutamia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

Tosi hyvä kirjoitus. Tästä on kyse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

Ei nyt taas yllätä 

Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.

Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.

Ap

Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.

Niin olen. Missä iässä mielestäsi on sopivaa tietää olevansa lapseton?

Ap

Ihan missä iässä vain haluaa niin päättää, mutta lopullisia tekoja asian suhteen kannattaa harkita vasta myöhemmin. Ehdottomasti pitkälti 30 ikävuoden jälkeen. Asialla ei ole mikään kiire. Vaikka päätös osoittautuisikin lopulliseksi, ei tekoja tarvitse kiirehtiä.

Miehen kohdalla tekoja kannattaa ehkä miettiä vielä paljon myöhemmin. Toki pakastaminen on hyvä vaihtoehto jos haluaa esimerkiksi alle nelikymppisenä vasektomian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin. 

Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin. 

Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...

Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

Ei nyt taas yllätä 

Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.

Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.

Ap

Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.

Niin olen. Missä iässä mielestäsi on sopivaa tietää olevansa lapseton?

Ap

Ihan missä iässä vain haluaa niin päättää, mutta lopullisia tekoja asian suhteen kannattaa harkita vasta myöhemmin. Ehdottomasti pitkälti 30 ikävuoden jälkeen. Asialla ei ole mikään kiire. Vaikka päätös osoittautuisikin lopulliseksi, ei tekoja tarvitse kiirehtiä.

Miehen kohdalla tekoja kannattaa ehkä miettiä vielä paljon myöhemmin. Toki pakastaminen on hyvä vaihtoehto jos haluaa esimerkiksi alle nelikymppisenä vasektomian.

Okei. Ei auta kuin olla kiitollinen etteivät nämä asiat ole sinun päätettävissäsi muutoin kuin omalla kohdallasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

Ei nyt taas yllätä 

Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.

Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.

Ap

Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.

Niin olen. Missä iässä mielestäsi on sopivaa tietää olevansa lapseton?

Ap

Ihan missä iässä vain haluaa niin päättää, mutta lopullisia tekoja asian suhteen kannattaa harkita vasta myöhemmin. Ehdottomasti pitkälti 30 ikävuoden jälkeen. Asialla ei ole mikään kiire. Vaikka päätös osoittautuisikin lopulliseksi, ei tekoja tarvitse kiirehtiä.

Miehen kohdalla tekoja kannattaa ehkä miettiä vielä paljon myöhemmin. Toki pakastaminen on hyvä vaihtoehto jos haluaa esimerkiksi alle nelikymppisenä vasektomian.

Okei. Ei auta kuin olla kiitollinen etteivät nämä asiat ole sinun päätettävissäsi muutoin kuin omalla kohdallasi.

Ap

Niin, pistää miettimään pelkäätkö siis itsekin että mielesi muuttuisi jos odottaisit sen verran että saisit hieman elämänkokemusta, vai miksi lopullisilla ratkaisuilla on niin kiire? Hyviä ei-lopullisia ehkäisyvaihtoehtojakin kun kuitenkin on hurjan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin. 

Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...

Onko tämä neuvo myös sellaisille, jotka suunnittelevat esim. lapsen hankkimista toisen kanssa? Missä kohtaa toiselta voi odottaa sellaista sitoutumista, että toinen ei jo sen sitoutumisen aikana petaa eroa? Edelleen, kukaan ei vaadi mieheltä muuta kuin rehellisyyttä (itselleen ja Aplle). Tiedän niitäkin tapauksia, missä ollaan oltu kimpassa velan kanssa, muka itsekin velana, vaikka oikeasti ollaan toivottu toisen muuttavan mielensä. Ne ovat aina surullisia tarinoita. Ymmärrän täysin että Ap ei halua sitä tarinaa itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

Ei nyt taas yllätä 

Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.

Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.

Ap

Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.

Niin olen. Missä iässä mielestäsi on sopivaa tietää olevansa lapseton?

Ap

Ihan missä iässä vain haluaa niin päättää, mutta lopullisia tekoja asian suhteen kannattaa harkita vasta myöhemmin. Ehdottomasti pitkälti 30 ikävuoden jälkeen. Asialla ei ole mikään kiire. Vaikka päätös osoittautuisikin lopulliseksi, ei tekoja tarvitse kiirehtiä.

Miehen kohdalla tekoja kannattaa ehkä miettiä vielä paljon myöhemmin. Toki pakastaminen on hyvä vaihtoehto jos haluaa esimerkiksi alle nelikymppisenä vasektomian.

Okei. Ei auta kuin olla kiitollinen etteivät nämä asiat ole sinun päätettävissäsi muutoin kuin omalla kohdallasi.

Ap

Niin, pistää miettimään pelkäätkö siis itsekin että mielesi muuttuisi jos odottaisit sen verran että saisit hieman elämänkokemusta, vai miksi lopullisilla ratkaisuilla on niin kiire? Hyviä ei-lopullisia ehkäisyvaihtoehtojakin kun kuitenkin on hurjan paljon.

Kuten mitkä? T. N36, vela koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

Ei nyt taas yllätä 

Siis oletteko vielä alle 30-vuotiaitakin? Nyt suosittelen kyllä vahvasti ottamaan askeleen taaksepäin, molemmat... Ei sterilisaatiolla ole mikään kiire, vaikka päätös olisikin lopullinen, miksi kiirehtiä? Varsinkaan kun mies ei ole varma asiasta.

Kuka tässä on kiirehtinyt? Ketään ei ole sterkattu mutta mies haluaa vasektomian.

Ap

Ymmärsin siis jostain vastauksesta että olisit alle 30-vuotias. Siksi puhuin kiirehtimisestä.

Niin olen. Missä iässä mielestäsi on sopivaa tietää olevansa lapseton?

Ap

Ihan missä iässä vain haluaa niin päättää, mutta lopullisia tekoja asian suhteen kannattaa harkita vasta myöhemmin. Ehdottomasti pitkälti 30 ikävuoden jälkeen. Asialla ei ole mikään kiire. Vaikka päätös osoittautuisikin lopulliseksi, ei tekoja tarvitse kiirehtiä.

Miehen kohdalla tekoja kannattaa ehkä miettiä vielä paljon myöhemmin. Toki pakastaminen on hyvä vaihtoehto jos haluaa esimerkiksi alle nelikymppisenä vasektomian.

Okei. Ei auta kuin olla kiitollinen etteivät nämä asiat ole sinun päätettävissäsi muutoin kuin omalla kohdallasi.

Ap

Niin, pistää miettimään pelkäätkö siis itsekin että mielesi muuttuisi jos odottaisit sen verran että saisit hieman elämänkokemusta, vai miksi lopullisilla ratkaisuilla on niin kiire? Hyviä ei-lopullisia ehkäisyvaihtoehtojakin kun kuitenkin on hurjan paljon.

En pelkää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin. 

Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...

Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.

Ap

No puhuit kyllä itsesi pussiin, ap... Jos ei aukea, niin lue omat viestisi uudestaan ihan ajatuksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin. 

Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...

Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.

Ap

No puhuit kyllä itsesi pussiin, ap... Jos ei aukea, niin lue omat viestisi uudestaan ihan ajatuksen kanssa.

Tai jos sinä kuitenkin lainaisit sitä kommenttia jossa sanon näin? Hankala keskustella kun temmotaan tuulesta keksittyjä juttuja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin. 

Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...

Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.

Ap

No puhuit kyllä itsesi pussiin, ap... Jos ei aukea, niin lue omat viestisi uudestaan ihan ajatuksen kanssa.

Tai jos sinä kuitenkin lainaisit sitä kommenttia jossa sanon näin? Hankala keskustella kun temmotaan tuulesta keksittyjä juttuja.

Ap

Paha lainata koko ketjua. Koita nyt vaan ihan itse lukea ja lopeta deflektointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

Tässähän minä niitä käsittelen paraikaa. Vaikka sinun mielestäsi itkupotkuraivarit ovat rationaalinen keino käsitellä suhteen tulevaisuuteen liittyviä asioita, ne eivät kuulu minun toimintarepertuaariini.

Ap

Enhän minä missään vaiheessa sanonut, että se olisi rationaalinen keino. Koita nyt ymmärtää, että sinä yrität väittää tunnemyrskyäsi loogiseksi ajatteluksi. Käsittele siksi tunteesi, jos tiedät mitä se käytännössä tarkoittaa. Olisi rehellisempää sanoa suoraan esim, että pelottaa saatana. 

Miksi yrität vierittää omia ajatuksiasi tunteiden käsittelystä minun ajatuksikseni? Sinä puhut itkupotkuraivareista ja pelosta, minuun ne eivät liity. Se että minä käsittelen tunteitani ei johda niihin tunteisiin jota sinä oletat tuntevasi tilanteessa.

Ap

Ai ei pelota? Miltä susta sitten tuntuu, miksi tää sun ketju on edes olemassa jos ei kerran ole mitään hätää? Kuten sanottua, ei taida olla tunteiden käsittely vahvuuksiasi.

No tottakai tuollainen asia pistää mietityttämään että mitä tilanteesta pitäisi ajatella. Jos itse olisit vaikka suunnittelemassa häitä ihmisen kanssa, joka yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänen pitää uusia osallistumisensa viisumiarvontaan, että voisi ehkä joku päivä voittaa mahdollisuuden muuttaa yksinään Etelämantereelle, jonne sinä et voisi hänen kanssaan muuttaa. Eikö sulla muka heräisi kysymys, että "Kuule rakas, kerrotko sinä nyt minulle, että sulla on mielessä sellainen ajatus, että teoriassa voisit joskus haluta muuttaa Etelämantereelle ilman minua? Miksi ihmeessä me sitten olemme menossa naimisiin?"

Ei kysymys ole siitä, että haluat sabotoida toisen haaveen muuttaa Etelämantereelle, mutta on ihan reilua että saa itse päättää kuinka vahvasti sitoutuu ihmiseen, joka kuitenkin jo nyt mielessään leikettelee ajatuksella elämänmuutoksesta, joka repisi teidät lopulta erilleen.

No kyllä kyllä. Tottakai se mietityttää, mutta ei kukaan voi olettaa, ettei toinen milloinkaan saata mieltään muuttaa. Varsinkaan, jos myös mies on alle 30- vuotias eikä ole vielä ehtinyt tosissaan miettimään asiaa elämänkokemuksen puuttuessa. Nyt uudet ajatukset tai pikemminkin niiden todellisemmaksi muuttuminen sai miehellä nousemaan muitakin ajatuksia esiin. 

Se nyt vaan on ihan luonnollista, eikä keltään voi vaatia ettei ole ihan elävä ihminen jonka ajatusmaailma laajenee kun tulee asioita eteen. Ei me olla niin yksinkertaisia otuksia, eikä näitä asioita voi yksinkertaistaa noin vaikka se tekeekin elämästä vähän vähemmän uhkaavan tuntuista...

Onko tässä nyt joku olettanut tai vaatinut ettei mieltään saa muuttaa? Itseltäni on mennyt moinen kommentti ohi.

Ap

No puhuit kyllä itsesi pussiin, ap... Jos ei aukea, niin lue omat viestisi uudestaan ihan ajatuksen kanssa.

Tai jos sinä kuitenkin lainaisit sitä kommenttia jossa sanon näin? Hankala keskustella kun temmotaan tuulesta keksittyjä juttuja.

Ap

Paha lainata koko ketjua. Koita nyt vaan ihan itse lukea ja lopeta deflektointi.

Aivan. Eli ei löytynyt.

Ap