Mieheni puhui humalassa siittiöidensä pakastamisesta

Porno-Jalmari kirjoitti:

Sovitte, että sinut steriloidaan ja kaikilla on asia kunnossa.

P.S. eroon te kuitenkin päädytte koska olet muodikkaasti narsisti.

Tuosta viimeisestä en tiedä mutta sen tiedän, ettei kukaan SIIS KUKAAN voi päättää toisen puolesta miten elää ja toimii. Jos itse haluat olla lapseton - ota ja käyt katkaisemassa piuhasi. Siinä se. Ukkosi jättää pelinsä toimimaan. Jos tulee myöhemmin toista kuvioon, ei siihen ikään ukon piuhan katkaisu olisi auttanut! Me on eletty emännän kanssa jo reilusti yli 25 vuotta yhdessä. Juu - ja lapsien kera. Mutta ei meidän yhdessä oloon vaikuttanut mikään muu kuin tahtotila. Ei olla edes kihloissa saatikka pappia nähtykään - no, lasten kastajaisissa kyllä. Sen soimme. Riparista eivät välittäneet kukaan eli saivat itse valita.

Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi pidät pakastamista jonain varmana merkkinä siitä, että mies aikoo lisääntyä myöhemmin. Minä (olen siis itse 33 v velanainen) näen sen vain niin, että mies on elänyt tällä planeetalla tarpeeksi pitkään tietääkseen, että ihmisille käy joskus ihan absurdeja mielenmuutoksia isoissakin asioissa.

Oma mieheni ei tule varmaan koskaan käymään vasektomiassa, kun on juuri sellaista varovaista tyyppiä joka ajattelee, että eihän sitä tiedä mitä tulevaisuuden minä jonsin päivänä ajattelee. Itseni taas ei ole järkeä käydä, kun terveyssyistä syön kuitenkin koko ajan pillereitä.

Eihän se välttämättä ole tae siitä, että mies aikoo lisääntyä, mutta se on merkki siitä, että hän harkitsee tuota vaihtoehtoa. Joka on OK, aina saa muuttaa mieltänsä. Siitä pitää tosin muistaa avoimesti puhua myös kumppanille, olipa aiheena sitten lapsettomuus tai lapsien hankinta - erityisesti, jos kumppani on vastakkaista mieltä asiassa.

Tähän lapsettomuuden tilalle voi ottaa ihan minkä tahansa ison asian, josta pitää vetää yhtä köyttä pariskuntana. Jos ei voida vetää yhtä köyttä, pitää etsiä kumppani, jonka kanssa se köysi on sama.

AP:lla on ihan aiheellista pohtia, että onko parisuhde menossa samaan suuntaan yhteisenä projektina, vai onko hän nyt miehen osalta suhteessa, jossa mies pitää koko ajan ovea raollaan lähtöaikeet mielessään, muttei vaan ole muistanut kertoa AP:lle tästä asiasta. AP on itse sanonut, että mies saa erota ja lähteä etsimään itselleen perhettä, jos hän itse niin haluaa. Ei vaan ole reilua kiikuttaa AP:ta epätietoisuudessa, että mitä se mies nyt oikeasti aikoo ja onko hän sitoutunut tähän yhteiseen parisuhteeseen, vai haluaako hän sitoutua johonkuhun toiseen.

Ihan ymmärrettäviä kysymyksiä. Kaikille parisuhteissa oleville. Aiheet vain vaihtuvat, tällä kertaa se on "Haluaako mieheni lapsia ja sitä kautta toisen parisuhteen, vai haluaako mieheni olla edelleen sitoutunut parisuhteeseen minun kanssani?"

Molemmat vaihtoehdot ovat AP:n viestien perusteella AP:lle OK, kunhan häntä vain informoidaan siitä, että mitä mies ITSE haluaa.

Juurikin näin. Kiitos.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi pidät pakastamista jonain varmana merkkinä siitä, että mies aikoo lisääntyä myöhemmin. Minä (olen siis itse 33 v velanainen) näen sen vain niin, että mies on elänyt tällä planeetalla tarpeeksi pitkään tietääkseen, että ihmisille käy joskus ihan absurdeja mielenmuutoksia isoissakin asioissa.

Oma mieheni ei tule varmaan koskaan käymään vasektomiassa, kun on juuri sellaista varovaista tyyppiä joka ajattelee, että eihän sitä tiedä mitä tulevaisuuden minä jonsin päivänä ajattelee. Itseni taas ei ole järkeä käydä, kun terveyssyistä syön kuitenkin koko ajan pillereitä.

Eihän se välttämättä ole tae siitä, että mies aikoo lisääntyä, mutta se on merkki siitä, että hän harkitsee tuota vaihtoehtoa. Joka on OK, aina saa muuttaa mieltänsä. Siitä pitää tosin muistaa avoimesti puhua myös kumppanille, olipa aiheena sitten lapsettomuus tai lapsien hankinta - erityisesti, jos kumppani on vastakkaista mieltä asiassa.

Tähän lapsettomuuden tilalle voi ottaa ihan minkä tahansa ison asian, josta pitää vetää yhtä köyttä pariskuntana. Jos ei voida vetää yhtä köyttä, pitää etsiä kumppani, jonka kanssa se köysi on sama.

AP:lla on ihan aiheellista pohtia, että onko parisuhde menossa samaan suuntaan yhteisenä projektina, vai onko hän nyt miehen osalta suhteessa, jossa mies pitää koko ajan ovea raollaan lähtöaikeet mielessään, muttei vaan ole muistanut kertoa AP:lle tästä asiasta. AP on itse sanonut, että mies saa erota ja lähteä etsimään itselleen perhettä, jos hän itse niin haluaa. Ei vaan ole reilua kiikuttaa AP:ta epätietoisuudessa, että mitä se mies nyt oikeasti aikoo ja onko hän sitoutunut tähän yhteiseen parisuhteeseen, vai haluaako hän sitoutua johonkuhun toiseen.

Ihan ymmärrettäviä kysymyksiä. Kaikille parisuhteissa oleville. Aiheet vain vaihtuvat, tällä kertaa se on "Haluaako mieheni lapsia ja sitä kautta toisen parisuhteen, vai haluaako mieheni olla edelleen sitoutunut parisuhteeseen minun kanssani?"

Molemmat vaihtoehdot ovat AP:n viestien perusteella AP:lle OK, kunhan häntä vain informoidaan siitä, että mitä mies ITSE haluaa.

Jokainen määrittelee, mikä on itselleen OK parisuhteessa. Yhdelle velalle on OK, että puoliso pitää porttia auki kaiken varalta. Toiselle velalle ei ole OK, että puoliso pitää porttia auki varalta vastakkaiseen suuntaan. Joillekin on OK parisuhteessa vilkuilla muita, toiselle ei ole OK parisuhteessa, että kumppani silmäilee toisia ohimennen, vaikkei aiokaan pettää.

Pitää vaan löytää kumppani, joka sopii näihin omiin raameihin. Siihen auttaa se, että molemmat ovat rehellisiä toisilleen ja jokainen kunnioittaa omia rajojaan. Minulle parisuhteen iso kompastuskivi on niinkin arkinen asia kuin tupakointi. En halua suhteeseen tupakoijan kanssa ja jos kumppanini alkaisi polttaa, joutuisin tosissani miettimään eroa itseni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En ihan hahmota, miksi se, että mies haluaa pakastaa siittiöitä tuntemattoman tulevaisuuden varalta on sinusta vähemmän lapsettomuuteen sitoutuvaa kuin se, että et itse ole edes menossa sterilisaatioon jos mies menee. Yhtä laillahan hän voisi kehittää itselleen jonkun valtavan kuumotuksen siitä, että sinä haluat pitää paikat toimivana siltä varalta että muutat mielesi.

Mies haluaa vaan "have his cake and eat it too" - käymällä nipsaistavana ja pakastamalla siittiöitä voi yhtä aikaa olla varma siitä että lapsia ei vahingossa tule ja jättää käsittelemättä sen ajatuksen, että on torpannut oman lisääntymiskykynsä. Se on liskoaivoille vaikea asia sukupuolesta riippumatta.

Olen itse vahvasti vela, ja silti oli jotenkin vaikeaa, kun jokin aika sitten tuli vahva epäily siitä, että munasarjat ei toimi. Ajatus siitä, että itsellä ei olisi enää mitään sananvaltaa siihen, tuleeko lapsia, oli epämiellyttävä vaikka en keksi mitään hirveämpää ajatusta kuin tulla raskaaksi.

Miksi en voisi mennä sterilisaatioon?

En minä ihan tuulesta tätä kuumotusta tempaissut kuten mieheni tekisi tuossa esimerkissäsi. Kai minulle tuollainen liskoaivoisuus on vieras käsite, mutta aina oppii uutta.

Ap

Minun mieheni pakasti spermaansa ennen vasektomiaa. Oli ja on jo vuosia ollut varma, että minun kanssani haluaa elää lapsetonta elämää. Itse en siis lapsia missään nimessä halua. Alkuperäinen ajatus oli, että jos minä vaikka kuolen nuorena, ei haluttu sulkea pois hänen mahdollisuuttaan hankkia vielä perhe, jos uusi suhde muuttaa ajatusmaailmaa. Vasektomia oli hänen omasta tahdostaan, koska halusi päästä eroon ehkäisystä.

En pelkää, että mies olisi lapsettomuutemme takia mihinkään lähdössä tai että sperman pakastaminen olisi jokin takaportti ulos tästä suhteesta. Johan tässä on nähty useamman tuttavapariskunnan raskautumiset ja vauvat, ja ainakaan vielä ei ole herättänyt miehessä kummempia kaihon tunteita. Hän on jo lähes 40, eli vaikka vauvakuume iskisikin, hänellä olisi hyvin vähän aikaa löytää kumppani ennen kuin omanikäiset naiset alkavat olla hedelmättömiä. Tiedostanee tämän itsekin. Klinikan analyytikko kertoi muutaman "testierän" jälkeen miehelle myös, että pakastettu sperma vaikuttaa pysyvästi heikkolaatuiselta, eli ilmeisesti hedelmöittymistodennäköisyydet eivät ole parhaat mahdolliset. Mutta mikäli niin käy, että hän katkeroituu lapsettomuudesta, en minä häntä halua estellä lähtemästä, jos hän kokee, että mahdollisuus oman lapsen saannista on hänelle tärkeämpi kuin meidän avioliittomme. Ei se sperman pakastamatta jättäminen olisi katkeroitumista estänyt, ja murjottavan ihmisen kanssa on ikävää elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun  ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D

Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.

Ap

Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.

Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?

Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.

Lapset on parasta. Kaduttaa vielä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.

Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.

Vierailija kirjoitti:

Porno-Jalmari kirjoitti:

Sovitte, että sinut steriloidaan ja kaikilla on asia kunnossa.

P.S. eroon te kuitenkin päädytte koska olet muodikkaasti narsisti.

Tuosta viimeisestä en tiedä mutta sen tiedän, ettei kukaan SIIS KUKAAN voi päättää toisen puolesta miten elää ja toimii. Jos itse haluat olla lapseton - ota ja käyt katkaisemassa piuhasi. Siinä se. Ukkosi jättää pelinsä toimimaan. Jos tulee myöhemmin toista kuvioon, ei siihen ikään ukon piuhan katkaisu olisi auttanut! Me on eletty emännän kanssa jo reilusti yli 25 vuotta yhdessä. Juu - ja lapsien kera. Mutta ei meidän yhdessä oloon vaikuttanut mikään muu kuin tahtotila. Ei olla edes kihloissa saatikka pappia nähtykään - no, lasten kastajaisissa kyllä. Sen soimme. Riparista eivät välittäneet kukaan eli saivat itse valita.

En missään nimessä halua päättää miehen puolesta, enkä tietenkään voisikaan.

Olisitteko te olleet tämän yhteisen tahtotilan sitomina yhdessä 25 vuotta, jos toinen teistä ei olisikaan halunnut lapsia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miehesi kannalta voisi olla ihan hyvä juttu että lähdet.

Onko perusteluja?

Ap

Et ole kovin terve juttujesi kanssa. Alamäki tulee olemaan jyrkkä.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun  ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D

Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.

Ap

Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.

Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?

Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.

Suurin osa sterin puruista tehdään jo lapsia omaaville miehille ja naisille, jotka haluavat uuden kumppanin kanssa sittenkin vielä yhteisen lapsen, vaikka edellisen kumppanin kanssa lapsiluvun ajateltiin olevan täynnä. Tai tulevat sittenkin nykyisen kumppanin kanssa toisiin aatoksiin, että uusi vauva olisi kiva. Sekin purkuprosentti oli tosi pieni, muistaakseni 2% kaikista sterin ottaneista (en ole tarkastanut viimeistä tilastointia), että en nyt menisi sanomaan, että sterin ottaneista, erityisesti veloista, mieli nyt hirveän monella muuttuu lennosta.

Meillähän on silleen tosi nurinkurinen tämä pyhä lisääntymisoikeus, että steriä et saa kuin vasta 30-vuotiaana, mutta lapsia voit hankkia vaikka 15-vuotiaana ongelmitta. Toisessa tapauksessa kärsii vain 1 ihminen, jos jokin menee vikaan, toisessa tapauksessa vähintään 2 ihmistä. Adoptoidakin saa nuorempana kuin päättää itse omasta lisääntymiskyvystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itse sterilisaatio ja anna miehen olla oma itsensä. Sperman pakastus ei ole sinulta pois vaan olet todella itsekäs.

Kyllä, kannatan. Toiselta ei voi vaatia sterilisaatiota, jotta hänellä ei olisi takaporttia saada perhettä.

Vähän kuin vaatisi toiselta jalan katkaisua varmuuden vuoksi, jottei toinen pääse karkuun.

Mutta miksi minun kannattaisi olla suhteessa jossa toinen ehkä haaveileekin perheestä?

Ap

Ei kannata! Hus nyt. Painu helvettiin piinaamasta exääsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että AP on vähän kapeakatseinen, jos ei pysty ymmärtämään, että "aikuisena" ei tosiaankaan vielä voi tietää, että mitä katuu vaikkapa 50- vuotiaana. Tai joskus tietysti voi, mutta ei siihen mitään takuuta ole. Elämä kun  ei ole mikään suora putki, mitä pitkin edetään.. kuin siittiöt konsanaan :D

Ei elämästä useinkaan tiedä. Minusta olisi kuitenkin ollut kiva tietää tästä jo suhteen alkuvaiheessa, eikä nyt vuosien jälkeen kun ihan muuta on puhuttu. Jos mies olisi jo suhteen alussa sanonut olevansa asiasta epävarma, mitään suhdetta ei olisi syntynyt. Mutta tässä nyt ollaan.

Ap

Et voi todella olla noin naiivi? On todella yleistä en mieli muuttuu lisääntymisasioissa jossain vaiheessa, sen takia niitä vasektomian ja sterin purkujakin tehdään niin paljon, ja sen takia on olemassa tiukat rajat ennen kuin näihin toimenpiteisiin edes pääsee. Miehellä lisääntymisikä on vielä huimasti pidempi, niin vaikka mies tosissaan olisi 30-vuotiaana sitä mieltä että hän ei ikinä halua lapsia, voi se mieli muuttua kun kymmenen vuoden päästä tulee ero ja uusi kumppani toivoisikin lapsia tai ihan vaikka vaan ilman eroakin.

Samoin voi käydä naisille, usko pois, ja sitten ollaan hoidoissa, tiedän kun näen näitä työssäni jatkuvasti.

Olen ehdottomasti sitä mieltä että sukusolujen pakastaminen ennen sterilisaatiota on vain erittäin fiksua ja sinun pitäisi siihen miestä kannustaa eikä uhkailla suhteen lopettamisella jos ei toimi kuten haluat. Koska sitähän se on, uhkailua. Tässä vaiheessa kun tiedät että miehesi ei ole varma mitä ajattelee tulevaisuudessa asiasta niin jos jatkat suhdetta sillä ehdolla että mies käy sterilisaatiossa eikä edes pohdi enää pakastusta, niin mitä muuta se on kun uhkailua?

Jos aiot lähteä, lähde heti sillä tiedät jo mitä miehesi ajattelee. Jos hän nyt taipuu tahtoosi sen takia että uhkaat muuten lähteä niin tiedät että hän tekee sen kiristettynä vaikka muuta väittäisi. Että sillä tavalla on pattitilanne. Ymmärrän tavallaan että olet järkyttynyt, mutta kehoitan kasvamaan aikuiseksi.

Mitä ihmettä oikein selität? Miten minä olen laittanut vasektomian suhteen ehdoksi, kun mies on siitä itse haaveillut?

Ja ei, se ei millään mittapuulla ole uhkailua, jos minä kommunikoin ääneen sen, että näiden uusien tietojen valossa en halua jatkaa suhdetta. Millä logiikalla olisi? Toimiiko myös toisinpäin, vai onko nainen aina se jonka täytyy uudenlaiseen suhteeseen sopeutua miehen tahdosta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu meininki täällä. Jos tilanne olisi toisinpäin eli ap haluaisi lapsen ja mies on myös antanut ymmärtää, että hänkin haluaa perheen, mutta on nyt kännissä pohtinut äkkiä ääneen steriä, niin täällä sanottaisiin, että mies on vedöttänyt ap:ta. Että JSS ja etsi mies joka haluaa perheen

Nyt, kun AP igan aiheesta pohtii, että onko tulevaisuuden suunnitelmat sittenkään samat hänellä ja miehellä, kun suhteessa on aiemmin oltu yhteisymmärryksessä lapsettomuudesta ja nyt mies selkeästi pohtii mahdollisuutta sittenkin isäksi tuloon ja sitä kautta luonnollisesti uuden parisuhteen löytymiseen, niin ap onkin mystisesti hirveä narsisti noita-ankka, joka on raahaamassa tahdotonta lapasta steriin.

Minä velana, joka myös on ennemmin yksin kuin suhteessa isän kanssa, koska yksinolo ei ole mulle ongelma, ymmärrän miksi ap pohtii näitä. Monella kai suhde on semmonen "No katellaan, ainahan nää joskus loppuu", itse taas haluan sitoutua tosissani. Siinä tärkeimpiä asioita ovat nimenomaan se, että ollaanko menossa samaan tulevaisuuteen - lapset, asuinpaikka, avioliitto, rahan käyttö, elämäntapa, arvot jne, - vai onko sittenkin parempi, että molemmat etsivät toiset, sopivammat kumppanit.

Kiitos kommentista. Olet yksi harvoista jotka ymmärsivät mistä aloituksessa on kysymys.

Monet ovat täällä kirjoittaneet että on julmaa ja itsekästä olettaa miehen olevan lapseton. Että on luonnollista muuttaa mielensä eikä koskaan voi olla varma.

Ilmeisesti näiden tyyppien mielestä minun on vain elettävä sen faktan kanssa, että mies on kanssani suhteessa kunnes aikanaan lähtee perustamaan perheen. Muuten olen itsekäs kiristäjä.

Kai se sitten on järkevää ostella kiinteistöjä ja mennä naimisiin ajatuksella kestää jos on kestääkseen. Ehkä vihkimisessä voitaisiin kysyä että tahdotko, siihen asti kunnes toisen lapsihaaveet eskaloituvat. Hetkeksi, väliaikaikaisesti.

Ero voi aina tulla, se on selvä, mutta jos alusta asti tietää sen tulevan, onko järkeä sitoutua?

Ap

Miten niin alusta asti tietää eron tulevan? Kannattaiskohan sun nyt hetkeksi vaan rauhottua, kun toi miehen pohdinta järkytti sua noin. Menee aika mustavalkoiseksi sun ajattelu. 

Kyllähän sun nyt on aikuisena ihmisenä elettävä sen kanssa, että hän SAATTAA muuttaa mielensä. Lapsellista olisi ihan tosissaan ajatella, että jonkun ihmisen täytyy olla aina sinua varten olemassa, tai sitten ei ollenkaan. Ei se vaan mene niin. Ei, vaikka hän siinä aina olisikin. Ei voi paljon vapaasta tahdosta puhua, jos toinen kuitenkin murjottaa teoreettisen vapauden takia...

Ja muut pelokkaat mammat komppaa mukana!

Ei tarvitse olla aina minua varten olemassa. Mistä keksit näitä juttuja?

Toki mieltään saa muuttaa ja niinhän tässä ilmeisesti on käynyt/käymässä. En ole erityisen järkyttynyt, vaan pohdin suhteen tulevaisuutta nyt kun sen speksit muuttuivat.

Ap

Ai et ole järkyttynyt, mutta jankkaat samoja asioita sivukaupalla? Lue nyt omat viestisi ja mustavalkoiset juttusi

En tiedä sinusta, mutta itse osaan keskustella ilman järkytystäkin.

Muista, että sinä osallistut keskusteluun 100% vapaaehtoisesti.

Ap

Kuulostat aikamoiselta manipuloijalta, tai sitten olet vain todella huono tunnistamaan tunteitasi. 

Mitä sinä oikein haluat? jos haluat käsitellä tunteitasi, käsittele niitä. Älä kuitenkaan väitä, että pohdintasi on täysin rationaalista ja asianmukaista. Mikset vaan ihan rehellisesti vetäisi itkupotkuraivareita vaikka sille miehelle, mitä täällä rutiset ja tappelet. Vai onko sittenkin ego tärkeämpi kuin tunteet? Sitähän tässä taidettiin loukata?

pakastetaa abdullhin pallit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa ap. Voihan se mies ajatella että tarvii niitä siittiöitä sun kanssasi. Et ole ensimmäinen velan jonka mieli muuttuu siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset hetket olla käsillä lisääntymisen suhteen niin yhtäkkiä ollaankin hedelmöitysjonossa. Varmasti siinä kohtaa miestäsi v####aa kun haet lisääntymiskykyisen miehen tai luovutettua spegua ja hän joutuu sivustakatsojaksi.

Näin 50v. velana, jonka lähipiiri koostuu toisista samanikäisistä veloista, naurattaa aina nämä sormea heristelevät mieli muuttuu-jorinat, joita muuten aina osoitetaan naisille. Että ethän sinä nainen, sinä tyhmä olento, itseäsi tunne ja tiedä mitä haluat, kun olet munasarjojesi orja.

Ap aikoo kuitenkin säilyttää lisääntymiskykynsä niin onhan se noloa ettei salli samaa miehelleen vaan pitää asiaa eroon johtavana asiana. Kyllä kuulostaa kovin itsekkäältä ajatukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap:lta revitty kohtu pois vai onko siellä takaportti keinohedelmöitykselle?

Nyt en ymmärtänyt. Kohtu on tallella ja oletettavasti muutkin pelit ja vehkeet.

Ap

eli keinohedelmöitys onnistuu toisten sukusoluilla kun tulet katumapäälle?

tsot tsot. Kuulostaa takaportilta.

Et siis rakasta miestäsi vaan varaudut tulevaan eroon?

Onnistuisi varmaan ihan luonnollinen hedelmöityskin.

Et tainnut ymmärtää aloitusta.

Ap

Etkö huolehtinutkaan strerilisaatiostasi?

Ei riitä ikä, kiitos lainsäädännön.

Ap

No ap. Eihän tässä ole muuta mietittävää kuin se, että miten sinä suhtaudut siihen, että miehesi haluaa jättää lasten saamisen takaportin auki. Voit yrittää ymmärtää miestä mutta se ei ole oleellista vaan oleellista on, mitä sinä nyt teet kun tiedät tämän kaiken.