Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Tunnistan ajatuksen. Ensimmäiset joulut poikamme itsemurhan jälkeen olivat hyvin vaikeita ja haikeita. Koko perhe oli koolla, mutta yhden poissaolo huusi äänettömästi kaikessa, mitä teimme ja sanoimme. 24 joulua olimme yhdessä viettäneet, jokaisen hänen elämänsä joulun.

Ukko korkkasi joulujuomat jo aatonaattona, kaatui jouluseimeen, jota olimme lasten kanssa monena vuonna valmistaneet ja rikkoi sen. Jouluaattona ajoi yhden vieraista ulos uhaten hakata, jos ei lähde. Oi, joulurauha!

Hei, syrjäytynyt ( vai:syrjäytetty) mies! Ihanaa, että arvostat itseäsi ja teet itsellesi joulua, koska tahdot.

Arvostan tapaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies tänä vuonna ehdotti että jos ei ostettaisi tänä vuonna joululahjoja toisillemme, mikä oli mulle ihan ok asia. Kuitenkin eilen uteli että missä lahjat on ja sitä ihmettelin kun oltiin nimenomaan sovittu että ei osteta toisillemme ja siinä kerroinkin että mehän sovimme että ei osteta toisillemme. Siitä alkoi raivoaminen ja mykkäkoulu joka jatkuu vielä tänäänkin. Mies oli nimittäin kuvitellut että se koskee vain minua, että siis hän ei ostaisi minulle mitään lahjaa, mutta minun pitäisi ostaa hänelle lahjoja. Mietin että jos vielä tänään jatkaa tuota lapsellista mykkäkoulua, niin aivan varmasti sanon suoraan että jos noin kovasti halusi lahjoja, niin ei olisi ehdottanut tota lahjattomuutta aiemmin syksyllä.

Tuttu tilanne. Viime vuonna oli itsellä samanlainen tilanne, tosin minun tapauksessa se oli oma vaimoni joka raivosi ja sitten piti mykkäkoulua kun en ostanutkaan hänelle joululahjaa vaikka idea lahjattomuudesta meidän kahden suhteen tuli häneltä. Totesin vain seuraavana päivänä kun mykkäkoulu jatkui vielä että kannattiko sitten ehdottaa että ei ostettaisi toisillemme lahjoja, niin häneltä tuli tiukkaa settiä että aviovaimoa pitää aina muistaa.. siihen sitten tokaisin että niin aviomiestäänkin.

Meillä mies ehdotti lahjattomuutta pari vuotta sitten mihin suostuin. Ostin kuitenkin varoiksi miehelle lahjan, jos hän olisikin mulle ostanut jotain niin ei olisi ollut epämukava olo itsellä jos olisinkin jotain saanut ja itse en olisi ostanut hänelle.. Oli ostanut ja antoikin sen, ja itse annoin hälle ostamani lahjan hälle. Hän totesi ettei tykkää tuosta lahjattomuudesta koska haluaisi aina muistaa rakasta vaimoaan sekä lapsiensa äitiä, ja mulla sama fiilis hänen suhteen. Emme jatkaneet tuota, ja edelleen ostamme lahjat toisillemme jouluna, äitien/isänpäivänä sekä syntymäpäivinä.

Itse an tajua tuota että ehdottaa lahjattomuutta (kuten sinun vaimo tai tuon toisen ihmisen mies) ja sitten ollaan tosi vihaisia kun ei saakkaan mitään, muttei itse ole vaivautunut muistamaan puolisoaan.

Jouluaaton aamu oli ihana, sitä muistan jotenkin lämmöllä, mutta kuitenkin kaikki meni päin h*lvettiä myöhemmin kun sain kuulla olevani adoptoitu. Tai se oikeastaan huudettiin vihaisena mulle. Olin tuolloin 10 ja edelleen en voi tajuta miksi se piti juuri jouluna töksäyttää, ja vielä sen takia kun minulle suututtiin [isän ja äidin toimesta} siitä kun en ollut ostanut "kunnon" joululahjoja kaupasta perheelle, vaan olin askarrellut ja leiponut ne. Veli (13V) naureskeli, ja ivaillen totesi että on tyytyväinen että tuo friikki ei ole hänen oikea siskonsa. Vanhemmat alkoivat juomaan ja ajoivat mut kellariin "häpeämään". Seuraavana päivänä asiasta ei puhuttu, en saanut koskaan anteeksipyyntöjä tai tietää enemmän adoptiostani kun vanhemmat eivät suostuneet asiasta puhumaan.

Äiti oli kiskaissut kokonaisen punkkupullon naamaansa sillä aikaa kun olimme muu perhe aamulla joulukirkossa. Ei sillä etteikö olisi kännännyt ennenkin, mutta ajoitus oli uusi pohjanoteeraus ja sikäli karmein joulu so far.

Aattona 2021 yksi raskaana ollut sukulainen alkoi huutaa pää punaisena kun kuuli etten ollut ottanut k-rokotetta. Muutkin yhtyivät syyttelemään vaikka tiesivät etten aikonutkaan ottaa.

Loukkaannuin niin etten mennyt seuraavanakaan jouluna perinteiseen lähisuvun kokoontumiseen. Jätin siinä välissä myös yhdet perinnekokoontumiset väliin.

Ja hieman jopa huvittavaa on se että siitä porukasta ainakin kaksi sairastui neljännen rokotuksenkin otettuaan ja useampi muu myös sai koronan. Piikkimääristä en tiedä. Itse ja puolisoni k-rokottamattomina ollaan edelleenkin oltu terveitä.

Joku voisi ajatella että eihän tuo karmea joulu ole, mutta eskarista eteenpäin, maistoin ekaa kertaa jouluruokia koulussa ja tykästyin niihin. Ihmettelin että miksi kotona ei ikinä ollut esim kinkkua, kaloja tai edes niitä laatikoita, ja sain korvilleni kun kysyin äidiltä asiasta. Meillä oli lapsesta/vauvasta asti ollut jouluisin makkaraa sekä keitettyä perunaa (useimmiten kyllä pelkkää kaurapuuroa) ja eihän sitä ennen kouluikää ajatellut että tuo olisi pahaa, vaan yleensä ihan hyvällä halulla jokainen meistä noita söi, mutta koulussa ns "oppi" maistamaan ja saamaan sitä oikeaa jouluruokaa. Emme yleensä edes saaneet lahjojakaan, ja olikin outoa kun koulussa sai pienen paketin/pussukan jokainen. Syy miksi kotona ei ollut mitään, ei juhlana eikä arkena, oli se että vanhemmat (vaikka olivat hyvissä töissä) joivat aina kaikki rahat ja heillä juominen ja sen rahoittaminen menivät aina kaiken edelle, myös lapsien ja heidän hyvinvoinnin. Ollessani 12, minut ja sisarukseni otettiin huostaan emmekä enään palanneet vanhempien luo.

Nykyään itse satsaan jouluruokiin ja teen kaikki itse (kokki olen ammatiltani), ja olenkin jouluna se kuka kutsuu miehen sisaruksia ja hänen vanhempiaan sekä omia sisaruksia ja heidän lapsiaan kylään.

Vierailija kirjoitti:

Jouluaaton aamu oli ihana, sitä muistan jotenkin lämmöllä, mutta kuitenkin kaikki meni päin h*lvettiä myöhemmin kun sain kuulla olevani adoptoitu. Tai se oikeastaan huudettiin vihaisena mulle. Olin tuolloin 10 ja edelleen en voi tajuta miksi se piti juuri jouluna töksäyttää, ja vielä sen takia kun minulle suututtiin [isän ja äidin toimesta} siitä kun en ollut ostanut "kunnon" joululahjoja kaupasta perheelle, vaan olin askarrellut ja leiponut ne. Veli (13V) naureskeli, ja ivaillen totesi että on tyytyväinen että tuo friikki ei ole hänen oikea siskonsa. Vanhemmat alkoivat juomaan ja ajoivat mut kellariin "häpeämään". Seuraavana päivänä asiasta ei puhuttu, en saanut koskaan anteeksipyyntöjä tai tietää enemmän adoptiostani kun vanhemmat eivät suostuneet asiasta puhumaan.

Hyvin huonoa käytöstä heiltä. Toivottavasti olet päässyt ainakin vähän yli siitä. Tsemppiä.

"Sinä oletkin äitipuolesi mielestä ollut niin tuhma tyttö että pukki päätti jättää sinut lahjoitta" sanoi joulupukki mulle kun olin 5. Itkua tuhersin ja mietin että mitä pahaa minä olin tehnyt. Surullisena katsoin kun muut sisarukset (täysi ja puoli) saivat röykkiöittäin lahjoja, itse en mitään. En saanut ikävuoteen 18, mitään koskaan joulu enkä syntymäpäivänäni. Syynä oli se että äitipuoli inhosi tyttölapsia ja minä satuin olemaan sellainen. Hän kohteli myös omaa tytärtään kun sellainen syntyi, huonosti. Isä ei koskaan puolustanut minua eikä siskoani.

Viime joulu, puoliso jätti syksyllä ja aattona itkin siskoni luona ja hänen kissa tuli syliini vaikka en yhtään tykkää kissoista, se vaistosi että olen surullinen ja itkin kahta kauheammin....

veli kuoli jouluaattona 2016..sellanen joulu. Jouluna 2018 olin jalka paketissa kun kaaduin pyörällä...että sellanen joulupaketti.

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu 1986. Oltiin tosi nuoria 20-vuotiaita. Odotin lasta melkein viimeisilläni, olin puunannut sekä tehnyt jouluruokia sekä koristellut kodin. Miehellä oli 1 ainoa tehtävä jouluna töidensä lisäksi. Se oli hankkia se joulukinkku. Miten luulette käyneen? Miehen työnantaja soitti, että hän voisi olla maksamatta palkkaa lainkaan, koska mies oli pelannut koko palkkansa ja hävinnyt sen. Kotiin miestä ei liioin kuulunut. Joulupäivänä tuli viinalta ja makealta lemuten, pieni lihapala kainalossa. Kertoi, kuinka pahalta näytin ja sanoi, että olen liian vanha hänelle. Oli tykästynyt työpaikan 16-vuotiaaseen tyttöön. Löysin kotoa myös pienen erän huumetta, mikä selitti sen, että otti senkan nenästäni, kun en ollut herättänyt häntä joulun jälkeisenä päivänä ajoissa töihin. Vain viikko aiemmin otettiin senkka, kun herätin hänet... No, erohan siitä tuli aika pian näiden sattumusten ja synnytyksen jälkeen. Kaikesta oltiin puhuttu etukäteen. Ehdoton ei pettämiselle, huumeille sekä rahapeleille. Kaikkea sitten teki. Ajattelin, että lapselle paras kun erotaan heti, koska mies ei halunnut hakea apua ongelmiinsa. Hänen mielestään ongelma oli minulla. Olin samaa mieltä ja nostin miehen rappuun ja tavarat perässä.

Hyi sinua ku oot 20-vuotiaana ollu raskaana, häpeä!

Täysi-ikäinen raskaana, ai kauhee.

Mahtoiko olla enää tuon jälkeenkään opiskelut enää mielessä? Tutkinto?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Kuulostaa että mies ei ymmärrä yhtään kuinka iso työ joulun järjestäminen on. Aika tyypillistä ihmisille jotka eivät ole koskaan tehneet sitä itse.

Oletko kokeillut tehdä listaa ihan kaikesta mitä joulun järjestämiseen kuuluu? Jos se herättäisi miestä ajattelemaan kuinka haastavaa tuollainen työmäärä on tehdä sen päälle kun töissä on pahin kiireaika. Listan avulla voisitte myös tehdä yhdessä etukäteen kaiken minkä pystyy tekemään ennakkoon. Tai laitat miehen juoksemaan kaupoissa ja ostamaan lahjat koko suvulle, kaikki ruoat mitkä säilyvät pitkään ym.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Tähän on helppo ratkaisu: sanot vaan, että olet koko joulun töissä. Jo saat sen järjestettyä?

Olen itse hoitoalalla ja nuorena vietin usein joulut osastolla, palkkakin oli hyvä jos olin yövuorossa. Pääsin sillä skippaamaan kaikki jouluvrlvollisuudet. Oli mukava osaston kansliassa juoda yöllä teetä ja kuunnella joululauluja.

Nuorena yksinhuoltajana menin lapsen kanssa aattona vanhempieni luo, ja kun illalla syömisen ja lahjojen aukomisen jälkeen oltiin tekemässä lähtöä kotiin, molemmat (huom selvinpäin olleet) vanhempani saivat jonkun ihme hepulin kun ei jääty yöksi. Isä karjui että mikä mikä kiire minulla on kylille h*uoraamaan ja äiti itki että et voi nyt viedä sitä lasta täältä pois kun on joulu. Alle vuoden ikäinen lapseni ja nuoremmat sisarukseni olivat ihan hämillään yllättävästä käänteestä. Lähdettiin itkien pois, eikä asiaa ikinä edes pyydetty anteeksi.

Meillä oli 20km välimatka eikä harrastettu mitään yökyläilyjä muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Et maininnut mitään lapsista tai jouluvieraista, joten onko teitä vain te kaksi?

En käsitä, miten siinä voi olla niin suuri stressi, kun eihän sitä kahdelle ihmiselle tarvitse mitään ihmeitä laitella.  Muutama joulukoriste, kynttilöitä, ehkä joululiina pöytään.  Ja tavalliset ruuat, 

kahdelle ihmiselle riittää ihan eineslaatikotkin tai myyjäisistä ostetut lootat.  Ja kodin normaali siivous, senhän nyt voi tehdä pikkuhiljaa, niin kuin siivoaminen yleensäkin.

Minä olisin päinvastoin iloinen, jos mies olisi pois juuri ennen joulua, jos olisimme vain kahden kesken.  Minä saan paljon paremmin aikaan mitä tahansa, kun olen yksinäni.  

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Älä tänä vuonna tee mitään tai kanna korkeintaan koristelaatikot keskelle olohuonetta, että ole hyvä, tästä voit nyt aattona lennolta palattuasi alkaa valmistella joulua, kun sitä niin rakastat. Ja (mies hyvä,) kauppaan jos lähdet saman tien, niin sieltä saatkin nyt kätevästi alennuksella kinkut ja laatikot.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Nyt oli vissiin pikkasen väritetty.