Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Pari vuotta sitten olin äidin ja isäpuolen luona jouluna, myös pikkuveljeni tuli paikalle. Ollaan molemmat jo aikuisia. Äitini oli ottanut iltavuoron jouluaatolle, eli ei ollut kotona n. 12-22 (pitkä työmatka). Koko päivän veli ja isäpuoli hengasi keskenään, ja kun tuli aika syömiselle, jouduin yksin kattamaan pöydän ja laittamaan esille kaikki syömiset, jotka olin äitini kanssa edellisinä päivinä valmistanut. Isäpuoli savusti kalan, veli ei tehnyt mitään. Sama juttu sitten ruuan jälkeen, miehet lähtivät olkkarin puolelle alkoholijuomineen ja jättivät keittiön raivaamisen kokonaan minulle.

Kun äitini tuli kotiin, sanoin että oli muuten viimeinen kerta kun olen yksin palvelemassa miehiä koko päivän, jos äiti haluaa töihin, saa ottaa aamuvuoron.

Monelle sattuu ja tapahtuu, myös niitä ikäviä asioita jouluna. Itse olen kasvanut perheessä jossa alkohli ns "määräsi" ja aika monesti jouluna se valitettavasti oli aika alkoholintäyteistä ja kamalaa. Siksi olisikin hyvä asia että vaikka kuinka epäilisit jonkun tarinan olevan "väritetty" tai "oot porvoosta" ym, pidä se mielipide itselläsi koska oikeasti, joskus vaan tapahtuu kamalia sekä tosi absurdeja asioita jouluisin (ja muulloinkin)

Nimimerkillä minä joka jäin pari vuotta sitten mökillä kun siellä olin yksin ollut pari päivää jouluna ulkohuussiin jumiin ja en sit millään päässyt pois. Soitin miehelle ja he lähtivät toiselta puolelta Suomea tulemaan. Ja jouduin siellä viettämään sen päivän ennen kuin ihan illalla mies ja lapset tulivat. Pakko sanoa että persus oli ihan jäässä. Seuraavana päivänä tuntui että edelleen koko kroppa olis jäässä

Multa pääsi paukku kesken joulukuvaelman

Järkyttävää,niin hävetti!

Vierailija kirjoitti:

Ukko korkkasi joulujuomat jo aatonaattona, kaatui jouluseimeen, jota olimme lasten kanssa monena vuonna valmistaneet ja rikkoi sen. Jouluaattona ajoi yhden vieraista ulos uhaten hakata, jos ei lähde. Oi, joulurauha!

Tää on kuin vitsistä,vaikkei sitä paikallaolleelle varmaan ollutkaan.

Vaikea ymmärtää kännisekoiluja,kun ei koskaan perheessä/suvussa ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Nyt oli vissiin pikkasen väritetty.

Meillä joulun järkkäämiseen menee n 2 tuntia.

Haen itsenäisyyspäivän aikaan joulukoristeet varastosta ja ripustan ne.

Joulukortteja varten osoitteet påivitetään sitä mukaa, kun uusia tulee. Etsin kivoja kuvia, tilaan valokuvakortit jo viim marraskuussa.

Jouluruuat oon tilannut jo vuosia työpaikan ruokalasta. Ne saa maksaa lounasseteleillä. Mies ostaa kinkun ja hoitaa paistamisen ja kastikkeen.

Tammikuussa, kun viitsin ja jaksan, kerään joulukoristeet pois, katson pöytäliina on puhdas, jos ei, pesen, silitän ja laitan omaan rullaan.

Joululahjoissa menee eniten aikaa. Lapset osaa kertoa toiveet. Omat vanhemmat ja mies vaatii eniten ajatusta

Muuten mulla on ollut ihan hyviä jouluja, tää oli ehkä ikävin kokemus;

En ole pystynyt tulla raskaaksi vaikka ollaan poikaystäväni kanssa yritetty jo yli vuosi vauvaa. Viime jouluna olin surullinen koko joulun juuri siksi (vaikka muuten olikin mukava joulu miehen suvun kanssa), koska en ollut raskaana vaikka olin kuvitellut että silloin jo olisin. (ja tällä menolla ensi joulunakaan tuskin olen raskaana...)

Sitten tuona jouluaatto iltana (noin klo 23) exäni ja hänen uusi tyttöystävänsä päättävät yrittää soittaa minulle ja laittavat tekstiviestejä että haluavat puhua minun kanssa puhelimessa. (vaikka luulin blokanneeni exän kaikkialta, mutta hän oli kai vaihtanut puhelinnumeroaan) En vastannut heille, ja blokkasin nuokin numerot.

Sitten taustatietona tähän, minulla oli kyseisen exän kanssa pitkäaikainen suhde aikanaan, missä minä halusin lasta ja hän ei yhtä paljon halunnut lasta. Mutta oltiin kuitenkin sovittu päiväkin milloin aletaan yrittää lasta. Mutta sitten erosimme ennen tuota. Mutta exä teki parin kuukauden seurustelun aikana toisen naisen raskaaksi ilmeisesti juuri tuona aikana kun oltiin suunniteltu että me oltaisiin alettu yrittää lasta. Ja vieläpä laittoi lapsen toiseksi nimeksi nimen mitä oltiin suunniteltu meidän lapsen nimeksi. Ja kyseinen joulu oli tuon lapsen ensimmäinen joulu.

Että tuli tuosta exän ja hänen uuden naisen soittelu ja tekstiviestien lähettelystä tosi ahdistunut olo. En tiedä mistä he halusivat puhua kun en vastannut heille. Mutta tuli olo että he yrittivät vaan lällätellä siitä, kun heillä on lapsen ensimmäinen joulu ja minä en pysty tulla raskaaksi... (vaikka eivät varmaan he edes tietäneet että yritämme vauvaa)

Ja toinenkin ikävä joulu kokemus liittyi tuohon samaan kyseiseen kauhu exään;

Minulla oli mukava joulu sukulaisten kanssa. Jouluaattona menin nukkumaan. Mutta exä ilmeisesti meni bilettämään kaverinsa kanssa. Sitten hänen exä ja hänen kaverinsa soittavat minulle noin kello 3 yöllä että exäni haluaa erota minusta ja exä alkaa riidellä puhelimessa minulle. Ja olin ihan unen pöpperössä koska heräsin tuohon puheluun. Aamulla exä sitten sanoi ettei haluakkaan erota ja oli vaan kännissä. Mutta tuo oli kyllä silti tosi ikävä puhelu keskellä jouluaatto yötä.

Koira jätti ja mies söi kuusen. Anoppi suuttui ja lensi luudalla tiehensä. Tytär jätti koulun ja alkoi "somevaikuttajaksi".

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Miksi et palkkaa tähän apua? Lentäjän palkoista varmasti maksaa pitopalvelun ja somistajan.

Isä syttyi tuleen. Meillä oli "eläviä" kynttilöitä joissa oli siis oikeasti tulet, ei sähkökynttilöitä. Isä nojasi liian lähelle niitä ja paidan selkämys syttyi. Onneksi saatiin äkkiä sammutettua eikä tullut palovammoja. Seuraavaksi jouluksi hommattiin sähkökynttilät.

Vierailija kirjoitti:

Muuten mulla on ollut ihan hyviä jouluja, tää oli ehkä ikävin kokemus;

En ole pystynyt tulla raskaaksi vaikka ollaan poikaystäväni kanssa yritetty jo yli vuosi vauvaa. Viime jouluna olin surullinen koko joulun juuri siksi (vaikka muuten olikin mukava joulu miehen suvun kanssa), koska en ollut raskaana vaikka olin kuvitellut että silloin jo olisin. (ja tällä menolla ensi joulunakaan tuskin olen raskaana...)

Sitten tuona jouluaatto iltana (noin klo 23) exäni ja hänen uusi tyttöystävänsä päättävät yrittää soittaa minulle ja laittavat tekstiviestejä että haluavat puhua minun kanssa puhelimessa. (vaikka luulin blokanneeni exän kaikkialta, mutta hän oli kai vaihtanut puhelinnumeroaan) En vastannut heille, ja blokkasin nuokin numerot.

Sitten taustatietona tähän, minulla oli kyseisen exän kanssa pitkäaikainen suhde aikanaan, missä minä halusin lasta ja hän ei yhtä paljon halunnut lasta. Mutta oltiin kuitenkin sovittu päiväkin milloin aletaan yrittää lasta. Mutta sitten erosimme ennen tuota. Mutta exä teki parin kuukauden seurustelun aikana toisen naisen raskaaksi ilmeisesti juuri tuona aikana kun oltiin suunniteltu että me oltaisiin alettu yrittää lasta. Ja vieläpä laittoi lapsen toiseksi nimeksi nimen mitä oltiin suunniteltu meidän lapsen nimeksi. Ja kyseinen joulu oli tuon lapsen ensimmäinen joulu.

Että tuli tuosta exän ja hänen uuden naisen soittelu ja tekstiviestien lähettelystä tosi ahdistunut olo. En tiedä mistä he halusivat puhua kun en vastannut heille. Mutta tuli olo että he yrittivät vaan lällätellä siitä, kun heillä on lapsen ensimmäinen joulu ja minä en pysty tulla raskaaksi... (vaikka eivät varmaan he edes tietäneet että yritämme vauvaa)

Ja toinenkin ikävä joulu kokemus liittyi tuohon samaan kyseiseen kauhu exään;

Minulla oli mukava joulu sukulaisten kanssa. Jouluaattona menin nukkumaan. Mutta exä ilmeisesti meni bilettämään kaverinsa kanssa. Sitten hänen exä ja hänen kaverinsa soittavat minulle noin kello 3 yöllä että exäni haluaa erota minusta ja exä alkaa riidellä puhelimessa minulle. Ja olin ihan unen pöpperössä koska heräsin tuohon puheluun. Aamulla exä sitten sanoi ettei haluakkaan erota ja oli vaan kännissä. Mutta tuo oli kyllä silti tosi ikävä puhelu keskellä jouluaatto yötä.

Tämä on sellainen asia, mitä minun ikäpolveni ihminen ei ikinä ymmärrä.  Että jouluaattona mennään jonnekin bilettämään.

Mun nuoruudessa ja hyvin pitkälle aikuisuudessakin mikään biletyspaikka ei ole ollut auki jouluaattona.  Joulua viettivät ihan kaikki kotonaan, siis se ravintolaväkikin.  Tietysti jotkut ammatit vaati työssäoloa silloinkin, mutta ei mitkään huvittelupaikat.

Kaikki oli kiinni myös joulupäivänä.  Siskoni oli töissä huoltoaseman kahviossa 60-luvulla.  Huoltsikan pitäjä piti asemaa auki joulupäivänä, mutta mitään muuta sieltä ei saanut, ei kahviakaan.  Eikä niitä polttoaineen ostajiakaan liiemmälti ollut.  Siskoni meni töihin vasta tapanina ja silloinkin vasta iltapäivällä.

Nuoretkin pysyi yleensä aina kotona, ainakin aaton ja yleensä joulupäivänkin.  Kaikkialla oli aivan hiljaista.  Mikään kauppa tai mikään muukaan ei ollut auki.  Minusta se oli parempi tapa kuin nykyinen, kun kaikki on auki arkipäivän tapaan.  Silti  vieläkin jotkut valittaa, kuinka joulu on ikävää aikaa, vaikka nykyään sitä ei ole mitenkään pakko viettää, kun mihin tahansa voi mennä aikaansa viettämään.

Bilettäminen jouluna kuulostaa minusta edelleen herjaamiselta.  Tähän on kumminkin tultu, joten olkoon sitten niin.  En vaan ole huomannut, että ihmiset olisivat sen onnellisempia nykyään, vaikka mitään arvoja ei tarvitse enää kunnioittaa.

Virvatuli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä ollut aivan järkyttävää teidän perheelle ja vanhemmille. Silti ottaa aina näissä silmään tuo, että kaikki unohtuu sitten surressa sitä pois mennyttä. Teitä kuitenkin jäi seitsemän, jos vähän nyt olisi otettu aikaa teillekin.

Tiedän, että olen vähemmistöä tuossa. Vastaavan läpi käyneenä sanoin noin. Mun veli ei edes kuollut joulun alla tai syksyllä. Keväällä. Siitä lähtien joulut on ollut yhtä surua ja itkua, kun ei voi juhlia kunnolla, kun yksi on poissa...

Siinähän ne omat lapsuuden surkeat joulut sitten tulikin. Surtiin veljeä vielä seuraavat ainakin kymmenen joulua ja sitten pääsin omaan kotiin ja aloin nauttimaan jouluista.

Niin sama täällä.

Isäni sisko hukkui, ei jouluna, mutta juhannuksena vuosikymmeniä sitten. Isä oli vielä tuolloin teini ja minua, eikä sisaruksia, ollut horisontissakaan.

Siitä huolimatta joka juhannus isä ottaa tuon menetyksensä puheeksi ja liittää sen osaksi meidän elämää - "älkää sitten menkö uimaan!" Ymmärrän, että hänelle on jäänyt siitä jokin trauma, mutta ahdistaa, että meidän pitää vielä edelleen elää läpi sitä.

Heitä on muitakin sisaruksia elossa, yhdessä voisivat asiaa käsitellä, eikä purkaa meihin, ns.

asiaan koskaan kuulumattomiin.

Juicen pikkusisko kuoli jouluaattona ja Juice ei koskaan nauttinut jouluista. Kertoo elämänkerrassaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

En vaan millään ymmärrä tuota, että naisen pitäisi yksinään järjestää joulua. Ruuat, koristelut, lahjat ja vieläpä noin, ettei edes ole lapsia, vaan ihan aikuisille järjestetään. Miksi suostut tuollaiseen?!

Mä en kuuntelis yhtään tollasta komentelua. Jos on pakko olla jotain jouluruokaa, niin kaupan hyllystä niitä saa. Kynttelikkö ikkunalla tai joulupallo huonekasvissa on ihan riittävä koristelu. Jos haluaa jotain enemmän, niin herra lentäjä on hyvä ja tekee itse ihan vapaasti.

Joulupukki kaatoi kuusen.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on ammatiltaan lentäjä ja rakastaa joulua. Järjestää aina itselleen australian lennot, josta paluu on aattona, jotta saa joulun vapaaksi. Ton reissun jälkeen hänellä on 6 päivää vapaata. Minun työpaikallani joulu & uv on sesonkiaikaa ja olen aivan loppu. Mies olettaa että teen ruuat alusta alkaen, koristelen ja siivoan asunnon yms. Välillä itken illalla kun olen niin väsynyt töistä, kaupoissa ravaamisesta ja valmisteluista. Olen pyytänyt miestäni menemään vanhemmilleen jouluksi, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään, mutta se ei hänelle koska pitää olla yhdessä. Olen pyytänyt hommaamaan kuuden päivän vapaat alkaen 21.12. jotta hän voi järkätä joulun, mutta sekään ei käy kun välipäivävapaat kuuluu jouluun. Paitsi minulla on pelkästään 25.12. vapaa, mutta se ei tunnu haittaavan. Viime vuonna sain jo jonkunlaisen hermoromahduksen väsymyksen takia aattona ja itkin enkä halunnut syödä mitään ja aloin jo repiä joulukoristeita pois kunnes mies sai minut rauhoitettua. Tänä vuonna miehellä on silti samat suunnitelmat reissunsa suhteen. En aio tehdä yhtään mitää joulun eteen. Katotaan mitä tapahtuu.

Suomesta ei ole suoria lentoja Australiaan. Eikä charterlentoja. Kipparin vaimo

Jouduin olosuhteiden pakosta viettämään joulun perhepiirissä.

Viime joulupäivä oli kamalin. Olin anoppilassa mieheni kanssa. Anoppini on kauhea huutaja, jatkuva valittaja ja vähät välittää toisten tunteista. Joulupäivä piti istua koko päivä sisällä, kun hän ensin oli kutsunut jonkin sukulaisen kylään, ja sitten heti perään kaksi muuta. Meille nämä ihmiset eivät oikein merkitse mitään, ja päinvastoin. Koko päivä oli anopin miellyttämistä ja yhtä piinaa kaikille muille... Istun pöydässä ja kuuntelen kun muut puhuvat, en puhu kenellekään ja muutkaan eivät puhu minulle. Neljän tunnin istumisen jälkeen nousen vähin sanoin pöydästä ja lähden kävelylle. Kun tulen takaisin, anoppi huutaa ja sanoo että pilasin hänen joulunsa. Lähdin seuraavalla junalla kotiin ja päätin etten enää mene hänen joulujansa tai muitakaan päiviään pilaamaan. 

Itse pidän joulusta. Haluan antaa empatiaa niille, joiden joulu on pilattu jonkun toisen toimesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten mulla on ollut ihan hyviä jouluja, tää oli ehkä ikävin kokemus;

En ole pystynyt tulla raskaaksi vaikka ollaan poikaystäväni kanssa yritetty jo yli vuosi vauvaa. Viime jouluna olin surullinen koko joulun juuri siksi (vaikka muuten olikin mukava joulu miehen suvun kanssa), koska en ollut raskaana vaikka olin kuvitellut että silloin jo olisin. (ja tällä menolla ensi joulunakaan tuskin olen raskaana...)

Sitten tuona jouluaatto iltana (noin klo 23) exäni ja hänen uusi tyttöystävänsä päättävät yrittää soittaa minulle ja laittavat tekstiviestejä että haluavat puhua minun kanssa puhelimessa. (vaikka luulin blokanneeni exän kaikkialta, mutta hän oli kai vaihtanut puhelinnumeroaan) En vastannut heille, ja blokkasin nuokin numerot.

Sitten taustatietona tähän, minulla oli kyseisen exän kanssa pitkäaikainen suhde aikanaan, missä minä halusin lasta ja hän ei yhtä paljon halunnut lasta. Mutta oltiin kuitenkin sovittu päiväkin milloin aletaan yrittää lasta. Mutta sitten erosimme ennen tuota. Mutta exä teki parin kuukauden seurustelun aikana toisen naisen raskaaksi ilmeisesti juuri tuona aikana kun oltiin suunniteltu että me oltaisiin alettu yrittää lasta. Ja vieläpä laittoi lapsen toiseksi nimeksi nimen mitä oltiin suunniteltu meidän lapsen nimeksi. Ja kyseinen joulu oli tuon lapsen ensimmäinen joulu.

Että tuli tuosta exän ja hänen uuden naisen soittelu ja tekstiviestien lähettelystä tosi ahdistunut olo. En tiedä mistä he halusivat puhua kun en vastannut heille. Mutta tuli olo että he yrittivät vaan lällätellä siitä, kun heillä on lapsen ensimmäinen joulu ja minä en pysty tulla raskaaksi... (vaikka eivät varmaan he edes tietäneet että yritämme vauvaa)

Ja toinenkin ikävä joulu kokemus liittyi tuohon samaan kyseiseen kauhu exään;

Minulla oli mukava joulu sukulaisten kanssa. Jouluaattona menin nukkumaan. Mutta exä ilmeisesti meni bilettämään kaverinsa kanssa. Sitten hänen exä ja hänen kaverinsa soittavat minulle noin kello 3 yöllä että exäni haluaa erota minusta ja exä alkaa riidellä puhelimessa minulle. Ja olin ihan unen pöpperössä koska heräsin tuohon puheluun. Aamulla exä sitten sanoi ettei haluakkaan erota ja oli vaan kännissä. Mutta tuo oli kyllä silti tosi ikävä puhelu keskellä jouluaatto yötä.

Tämä on sellainen asia, mitä minun ikäpolveni ihminen ei ikinä ymmärrä.  Että jouluaattona mennään jonnekin bilettämään.

Mun nuoruudessa ja hyvin pitkälle aikuisuudessakin mikään biletyspaikka ei ole ollut auki jouluaattona.  Joulua viettivät ihan kaikki kotonaan, siis se ravintolaväkikin.  Tietysti jotkut ammatit vaati työssäoloa silloinkin, mutta ei mitkään huvittelupaikat.

Kaikki oli kiinni myös joulupäivänä.  Siskoni oli töissä huoltoaseman kahviossa 60-luvulla.  Huoltsikan pitäjä piti asemaa auki joulupäivänä, mutta mitään muuta sieltä ei saanut, ei kahviakaan.  Eikä niitä polttoaineen ostajiakaan liiemmälti ollut.  Siskoni meni töihin vasta tapanina ja silloinkin vasta iltapäivällä.

Nuoretkin pysyi yleensä aina kotona, ainakin aaton ja yleensä joulupäivänkin.  Kaikkialla oli aivan hiljaista.  Mikään kauppa tai mikään muukaan ei ollut auki.  Minusta se oli parempi tapa kuin nykyinen, kun kaikki on auki arkipäivän tapaan.  Silti  vieläkin jotkut valittaa, kuinka joulu on ikävää aikaa, vaikka nykyään sitä ei ole mitenkään pakko viettää, kun mihin tahansa voi mennä aikaansa viettämään.

Bilettäminen jouluna kuulostaa minusta edelleen herjaamiselta.  Tähän on kumminkin tultu, joten olkoon sitten niin.  En vaan ole huomannut, että ihmiset olisivat sen onnellisempia nykyään, vaikka mitään arvoja ei tarvitse enää kunnioittaa.

Pidin myös tästä, että joulupäivä oli rauhallinen eikä bussitkaan kulkeneet, vain aivan pakolliset paikat (kuten poliisin jotkut toiminnot ja sairaalat) olivat auki. Muistan, että joskus teininä halusin mennä kaverille kylään joulupäivänä ja kävelin hipihiljaisessa lumisateessa kolme kilometriä suuntaansa.

Siinä oli jotain taianomaista, että edes yhtenä päivänä vuodesta koko maa pysähtyy. Enkä ole henk. koht. edes millään lailla uskonnollinen, että siksi toivoisin tällaista. 

Koira jätti, mies söi kuusen

Vierailija kirjoitti:

Viime joulupäivä oli kamalin. Olin anoppilassa mieheni kanssa. Anoppini on kauhea huutaja, jatkuva valittaja ja vähät välittää toisten tunteista. Joulupäivä piti istua koko päivä sisällä, kun hän ensin oli kutsunut jonkin sukulaisen kylään, ja sitten heti perään kaksi muuta. Meille nämä ihmiset eivät oikein merkitse mitään, ja päinvastoin. Koko päivä oli anopin miellyttämistä ja yhtä piinaa kaikille muille... Istun pöydässä ja kuuntelen kun muut puhuvat, en puhu kenellekään ja muutkaan eivät puhu minulle. Neljän tunnin istumisen jälkeen nousen vähin sanoin pöydästä ja lähden kävelylle. Kun tulen takaisin, anoppi huutaa ja sanoo että pilasin hänen joulunsa. Lähdin seuraavalla junalla kotiin ja päätin etten enää mene hänen joulujansa tai muitakaan päiviään pilaamaan. 

Miksi et yrittänyt keskustella? Uskon että jos olisit puhunut, niin varmasti hekin olisivat sinulle puhuneet. Toisekseen, en tajua tuota että lähdetään pöydästä sanomatta sanaakaan ja marssitaan ulos kävelylle. Olisit voinut vaikka sanoa että lähdet kävelylle? Voi olla että anoppi (vaikka hirviöanopilta vaikuttaa) olisi reagoinut eritavalla asiaan. Mun äiti, jos lähdet häneltä sanomatta sanaakaan (kotoa tai pöydästä) tai jos lyöt luurin korvaan, loukkaantuu tuosta koska on vanhempi. Kerran sanoikin minulle että jos lähtee, niin sen voi sanoakin suoraan.