Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä hammassärky, jouluseura ympäripäissään, lähin päivystävä hammaslääkäriasema 180km päässä, julkiset eivät enää kulkeneet. Keräsin kaikki rahani jemmatililtä käyttötilille, tilasin taksin koska olin niin kivusta sekaisin että olisin vaaraksi liikenteessä. Eka taksi ei ollut halukas kuskaamaan minua koska ei saa paluukyytiä, reissuun menee häneltä +4h ja hänellä ajoa enää reilu tunti ennen jouluvapaata. Toinen taksi tuli ja otti minut kyytiin. Itkin koko matkan kivusta ja tärisin kuumeessa.

Hammaslääkäri antoi tuomion, megalomaaninen tulehdus viisaudenhampaassa ja sen viereinenkin hammas jouduttaisiin poistamaan. Siinä kohtaa jo arvasin, että ei tule olemaan halpaa lystiä tämä.

Operaation jälkeen olin aivan sekaisin lääkkeistä, järkytyksestä, väsymyksestä ja kuumeesta. Soitin itkuisena ainoalle henkilölle jonka edes etäisesti tunsin paikkakunnalta pyytääkseni yösijaa loppuyöksi, minulla ei ollut enää juurikaan rahaa joten en edes olisi päässyt kotiin tai hotelliin. Hän lupasi yösijan ja nouti minut hammaslääkäristä.

Aamulla tilanne oli jo parempi. Mieheni oli sen verran selvinnyt kotona, että soitti tiedustellakseen missä olin. Kuultuaan, että olin yöllä menettänyt kaksi hammasta ja että se oli maksanut kaikki Jeesuslapsen kullat ja mirhamit, hän hyvin vaisuna ja katuvaisena alkoi järjestämään minulle kyytiä kotiin.

Melko hiljaisena kyl luen näitä erilaisia alkoholinhuuruisia tarinoita. Kovin monen elämää se liemi on jotenkin varjostanut.

1023: samaa lukenut,suurin osa suomalaisista on juoppoja kaikki juhlat pitää olla änkyräkännissä ja pilata juhlat. Sitten vielä vitsaillaan lähestyvää perjantaina töissä että meetkös ryyppää ja maanantaina jutut pyörii vaan baarireissuissa,aina pitää örveltää suomalaisten, kaikki juhlat pelkkä tekosyy vetää perseet olalle.

Joulu 1999.

Poika silloin alle 2-vuotias. Mies oli kutsunut vanhempansa meille viettämään jouluaattoa. Siinä sitten kokkasin ja siivosin yksin. Mies istui tekstaamassa keittiön lattialla. Tekstasi siellä vielä kun vanhempansakin olivat meillä. Uudeksi vuodeksi hän menikin sitten laivalle uuden rakkaansa luo.

Ei mitään niin karmeita jouluja ole onneksi osunut kohdalle kuin monelle muulle täällä mutta se joulu jäi kyllä mieleen kun oltiin miehen kanssa muutettu uuteen, isoon kotiin mihin mahtui isonkin porukan majoittamaan  ja siitä riemastuneina päätettin että pidetään nyt semmoinen oikein kunnon kahden suvun joulu meillä kun on kerran pystytään. Siinä joulunalusviikko huhkittiin mikä töiltä ehdittiin ja laitettiin kaikki ns viimeisen päälle, aatonaattona vielä paistettiin leivinuunissa karjalanpiirakoita yömyöhään, viimetöinä laitettiin kinkku jälkilämmöille ja riisipuuro sähköuuniin muhimaan. Lähimmät vieraat oli kutsuttu kunnianhimoisesti jo aamupäivästä puurolle, loppujen oli tarkoitus tulla pitkin päivää miten kynnelle kykenevät.

Joskus kolmen-neljän maissa aamuyöllä heräsin siihen että mies pyörii sängyssä yltäpäältä hiessä ihan väkkäränä ja kun herätin ja kysyin että mikä on niin valitteli että joka paikkaan sattuu ja on kuumeinen olo. Mittari vahvisti että lämpöä oli rapsakat 39 ja risat. Kasisatasta Buranaa naamariin niin saatiin vielä molemmat vähän torkahdettua mutta kun kello soi seiskalta niin oli oma olokin sellainen että kuumemittarille tuli taas käyttöä. 39 päälle huiteli omatkin lämmöt, joten ei siinä sitten muuta kuin kuumehorkassa soittelemaan tulijoita läpi että nyt kävi näin. 

Onneksi suuren osan sapuskoista sai pelastettua pakkaseen, ruokien puolesta joulua vietettiinkin meillä sitten pitkälle seuraavaan vuoteen :-D Influenssaa se kai oli, rajuin mitä on omalle kohdalle osunut kun lämmöt huiteli 40c tuntumassa,  miehellä vähän ylikin ja vuodenvaihdekin meni vielä kuumeisena sohvalla torkkuejn ja leffoja katsellen.

Vanhemmat usein ryyppäsi ja lukittautuivat oksentamaan vessaan. Sammuivat sinne oksentaessaan. Pitivätjälkeenpäin hauskana juttuna.

Myöhemmin teininä pikkusisko nautti ärsyttämisestä ja irvaili sohvalla lahjapinon kera kun isä huusi ja haukkui huoraäpäräksi vaikka riitaa en haastanut. Käski painua helvettiin ja äiti vain siihen, sun on parempi lähteä. Olin 16v eikä ollut paikkaa. Puolitutulle soitin itkuisena saanko tulla kun ulkona pakkasta. Onneksi ottivat mut vastaan.

Hyvät eväät elämässä ja ensimmäinen poikaystävä, jonka kanssa liian aikaisin yhteen. Olin mennyt nukkumaan kun aamulla olisi ollut työvuoro. Ex tuli kännäysreissulta ties mistä ja alkoi herätellä keskellä yötä. Kiusasi ja satutti. Lopuksi mursi nenäni jouluaattoyönä. Lääkäriin taksilla ja naama mustana pari päivää itkien kotona.

Exä jäi vuosikymmeniä sitten. Tappoi myöhemmin itsensä. Yhtä huonoja miehiä valitettavasti tuli vielä vastaan. Joulua inhosin pitkään. Nykyään en pidä sukulaisiin mitään yhteyttä. Pikkusiskon kanssa yritin olla väleissä mutta sairaalla tavalla hän nauttii henkisestä satuttamisesta, valehtelee ja ilmeisesti ei koskaan minusta pitänytkään. Samanlainen omahyväinen ääliö ollut aina, en yritä enää.

Nykyään vietän mukavia ja iloisia jouluja, painajaismaisesta menneestä huolimatta.

Veli lähti aatonaattona kuusta kaatamaan, mutta kun ei kuulunut takaisin ja isä lähti etsimään niin löytyi parin sadan metrin päästä koivun oksaan hirttäytyneenä. Äiti sai aattona aivoinfarktin ja vietiin ambulanssilla sairaalaan, isä haukkui ennen äidin perässä sairaalaan lähtöään veljen vaimon pystyyn ja huusi siinä kaiken kansan, veljen pienet lapset mukaanluettuna, kuullen että ensin tapoit multa pojan ja nyt vielä vaimon. Äiti sitten kuolikin 28. päivä joulukuuta toiseen aivoinfarktiin. Ymmärrettävistä syistä miniä päätti katkaista suhteensa koko sukuun ja vei tietysti isältä lapsenlapset siinä sivussa, aiheuttaen lisää katkeruutta. Oma jouluni oli pitkään sellainen että joulukuun jälkimmäisen puoliskon kuuntelin monta kertaa päivässä puhelimessa isäni katkeraa tilitystä ja parina päivänä käytiin veljen ja äidin haudoilla viemässä kukkia ja kynttilä. Isä otti ja kuoli kymmenisen vuotta myöhemmin, varmaan juuri tapaninpäivänä vain saattaakseen tämän rujon joulunäytelmän sen ansaitsemaan päätökseen.  

En ole varsinaisesti jouluihmisiä vieläkään, mutta veljen vaimon ja  lasten kanssa sentään nykyään kohtuullisissa väleissä. Aika parantaa isotkin haavat, vaikka arpia jääkin.

Synnytin kuuden viikon sairaalajakson päätteeksi keskosvauvan 10 viikkoa liian aikaisin. Istukka oli liian pieni. Syytä ei keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vein koiraa ulos aattoaamuna ja liukastuin,ranne murtui . Istuin hiljaisessa päivystyksessä kuusi tuntia kuullakseni,ettei röntgen ole auki.

2004 ja tsunami.

Omassa elämässä oli tapahtunut raskaita asioita. Erikoisia. Olin mennyt pari vuotta aiemmin naimisiin. Aloin olla varma siitä että olin tehnyt virheen. Oli suru ja pettymys.

Rakas mummini oli kuollut edellisen juuri joulun alla. Uusi joulu toi senkin menetyksen pintaan. Äiti vajosi yhä syvemmälle dementiaan, mutta yritti silti raivopäisesti suorittaa joulun. Eihän se onnistunut.

Istuttiin äidin pöydässä tapanina. Tsunami oli sattunut. Ei kukaan oikein vielä tiennyt kuinka vakava se oli. Mutta ystäväni mies oli tehnyt pelastustöitä lääkärinä ympäri maailmaa. Häntä konsultoitiin. Muistan lukeneeni lehdestä hänen korostaneen että suomalaisia on lähdettävä etsimään Thaimaasta heti, että siellä on erittäin pahasti asiat.

Jotenkin tuon joulunajan tunnelma oli tällä tavoin monesta syystä surkea. Muistan tuolta ajalta miten elämäniloni huononi, turvallisuudentunne hävisi (en ole kertonut kaikkia syitä).

Sitten ilmeni että Aki Sirkesalon koko perhe oli menehtynyt.

Siihen kulminoitui koko kauheus.

Katsoin aattona ilmaista pornoa telkkarista (säälivät yksinäisiä kun maksulliset kanavat ilmaisia aattona?) uudessa asunnossa eron jäljiltä vain sohva ja vaatteita. Nukuin pipo päässä kun oli asunnossa niin kylmä. T. Nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien jouluniuhottajien pitäisi lukea tämä ketju ja miettiä hetki, mikä joulussa on tärkeintä.

Ei todellakaan se, että kaikki on viimeisen päälle, vaan että kaikilla on rauha ja hyvä olla eikä kukaan pimahda pettymyksiin ja uupumiseen.

Raataminen, himosiivous ja pasteijojen askartelu jostain elukanjalasta, jota on keitetty 10 tuntia, ei todellakaan ole tarpeen. Ei myöskään kaikkien kirjahyllyn kirjojen imurointi yksitellen tai komeroiden siivous.

Moni joulu olisi parempi vähemmällä hössöttämisellä ja sillä, että jättää viinakauppareissun kokonaan väliin, mutta sanopa tuo marttyyrille ja addiktille.

Mä vietän hyvän joulun, ostan lootat kaupasta ja leivon jotain jos huvittaa ja lapset saavat tulla luokseni jos tahtovat. Heillä on vähän rahaa, pienet asunnot eikä omaa perhettä, mulla taas on tilaa ja mielelläni heitä passaan pari päivää.

Iloa ja rauhaa teille ja omannäköistä joulua. Älkää antako kauppiaiden ja boomereiden määrätä tekemisiänne.

Kumpa äiti olisi tämän ymmärtänyt aikanaan. Että ei tarvitse leipoa ja kokata koko kylälle,ei tarvi raivosiivota koko taloa katosta lattiaan ja viimeisimpiä kirjoja myöten joita ei ihan vähän ollutkaan. Tehokkaasti osasi syyllistää jokaisen joka olisi halunnut vaikka telkkua välillä katsoa, siivota piti tai asua keittiössä. Aattoon päästäessä oltiin jo ärtysiä ja sitten alkoi aaton kellotus kaikkine hommineen.

Itselleni tuli viimeinen niitti kun olin ollut aaton alla yksin kotona paripäivää putsaamassa ja vahaamassa lattioita tehden töitä todella. Halusin vähän relata ja lojuin töllöä katsomassa muiden tullessa kotiin. Eikös äiti ollut samantien moittimassa miten kehtaan maata kun muut leipoa ja siivoaa ja....silloin suutuin oikeasti ja taisi olla viimeinen joulu kotona. Isä onneksi ymmärsi olla puolellani tuolloin äidin sättiessä.

Ei kukaan sisaruksista halunnut jatkaa perhejouluja kotoa lähdettyämme. Nautin ekasta joulusta omassa kodissa kun pystyin sen viettämään juuri niinkuin halusin ja mies halusi ilman vaateita ja stressiä.

Äiti on pakosta joutunut hellittämään suorittamisesta iän ja terveyden hiipumisen takia.Haaveilee kyllä niistä perhejouluista. Kyllä se vielä silloin ekajouluna mulle soitti aattona että mitäs teette nyt ja nyt ois ateria ja ettekai oo jo avanneet lahjoja? Oltiin juu ja syötiinkin ihan silloin kun halusimme ei äiti enää voinut määrätä.

Raivosiivota... Niin tuttua.

Olin viisilapsisen perheen toiseksi vanhin, jotai kuuden tai seitsemän vanha.

Oltiin koko ilta höyrytty sitä pukin saapumista. Sitten se viimein kuulosti tulevan

Otti ja jakoine lahjat yksitellen, pienimmät saivatkin kivoja lahjoja ja jännäsin, että koska se minun lahja??

Sitten se pukki poistui ja muut olivt oikein iloisia siellä lahkapapereden seassa.

Viimein käsitin, etten tulee saamaan yhtään lahjaa ja leukani alkoi värähdellä.

Onneksi rakas äiti näki häpeäni ja kiikuttaa jonkun huonosti paketoidun lahjan, jonka heti avasin. Toki tunnistin sen äidin puolillaan olevaksi dödöpulloksi olin silti ikionnellinen

2015, nelikymppinen vajaa isoveljeni saa kohtauksen joulupöydässä koko lähisuvun ja lasten kesken ja alkaa valittaa neitsyyttään. Äänensävy muuttuu pikkuhiljaa yhä aggressiivisemmaksi, kaikki ovat äärimmäisen vaivautuneita, ainoastaan isosiskon poliisi-mies yrittää vähän käyttää psykologisia kikkojaan ja pelisilmää saadakseen tilanteen normalisoitumaan mutta sekään ei riitä, lopulta ärähdän sivusta että turpa kiinni, pilaat tässä joulun meiltä kaikilta. Isäni puuttuu peliin ja käskee minua olemaan hiljaa ja olemaan eskaloimatta tilannetta. En toimi järkevästi ja pahennan asiaa. Isoveli on hetken hiljempaa, ja jatkaa sitten entistä kovempaa kun sai isän puolelleen. Totean että lähden kotiini, pikkuveli ja pikkusisko sanovat lähtevänsä tupakalle.

Hui kirjoitti:

Veljeni ex-vaimo oli kamala tapaus. Hän varmaan kirjoittaisi tähän ketjuun sen, kuinka hänen joulunsa oli kokonaan pilalla, koska anopilta tuli kutsu syömään jouluna. Siitä aiheutui aivan kauhea loukkaantumisriita ja välit poikki.

No onhan se nyt kamalaa; kutsui jouluna syömään! Kehtaakin!

Mä ymmärrän ex-vaimoa.

Appivanhemmat olivat hirveitä manipuloivia jyriä. Kaikki piti tehdä pilkulleen anopin ikiaikaisten tapojen mukaan.

Eikä se komento tulla joulupöytään ollut kutsu, vaan käsky. Se kitisi ja intti niin kauan että sinne mentiin.

Joten voin hyvin kuvitella että ex-kälyni olisi sanonut musta noin.

Ikuinen, hapan vanhapiika, joka ei varmaan vieläkään ole saanut itsenäistyttyä.

Ehkä toistaiseksi kurjin joulu oli, kun olin 6 tai 7. Ei tapahtunut mitään fyysisesti pahaa, mutta sinä aattona otetuista kuvista näkee, että olen itkenyt.

Minulla oli ennen joulua sen verran taskurahaa, että päätin ostaa vanhemmilleni joululahjat. Kävin koulun jälkeen ostoksilla saman ikäisen ystäväni kanssa. Hän valitsi isälleen pienen taskualmanakan, mutta minua miellytti enemmän pieni kovakantinen kirjanen, jossa oli tyhjät sivut ja kannessa luki "Muistio". Ostin äidille punakantisen ja isälle mustakantisen. Ajattelin lahjan olevan hyvä, koska siihen voi kirjoittaa tai piirtää mitä itse haluaa.

Kun isä oli aattona avannut lahjansa, hän suuttui. Hän huusi, että se on typerä lahja, koska hänen muistinsa kyllä on niin hyvä, ettei hän mitään muistiota tarvitse. Muutenkin toimin tyhmästi käyttäessäni vähäisiä taskurahojani ostamalla vanhemmilleni mitään lahjoja, isä mesosi.

Sain selitettyä, että olin käynyt lahjaostoksilla kaverini kanssa ja että hän oli ostanut lahjaksi pienen taskualmanakan.

Isä huusi, että siinä oli sentään jotain järkeä, koska kalenteri on hyödyllinen, mutta muistiokirjassa ei ole mitään järkeä.

Isän ja minun oli kyllä muulloinkin välillä vaikea ymmärtää toistemme ajatuksia.

Isän reaktio oli minulle shokki. En ollut osannut ennakoida mitään sellaista, etenkin kun meille lapsille aina opetettiin, ettei lahjaa saa moittia.

Tuon jälkeen on ollut jouluja, jotka ovat olleet ikäviä eri syistä ja isäkin on jo poistunut keskuudesta.

Vierailija kirjoitti:

2015, nelikymppinen vajaa isoveljeni saa kohtauksen joulupöydässä koko lähisuvun ja lasten kesken ja alkaa valittaa neitsyyttään. Äänensävy muuttuu pikkuhiljaa yhä aggressiivisemmaksi, kaikki ovat äärimmäisen vaivautuneita, ainoastaan isosiskon poliisi-mies yrittää vähän käyttää psykologisia kikkojaan ja pelisilmää saadakseen tilanteen normalisoitumaan mutta sekään ei riitä, lopulta ärähdän sivusta että turpa kiinni, pilaat tässä joulun meiltä kaikilta. Isäni puuttuu peliin ja käskee minua olemaan hiljaa ja olemaan eskaloimatta tilannetta. En toimi järkevästi ja pahennan asiaa. Isoveli on hetken hiljempaa, ja jatkaa sitten entistä kovempaa kun sai isän puolelleen. Totean että lähden kotiini, pikkuveli ja pikkusisko sanovat lähtevänsä tupakalle.

Onkohan sekin näitä "kilttis" miehiä jotka haukkuu ja sättii naisia kun ei kelpaa kiltti ja tunnollinen mies vaan "jännikset":D

60-luvulla ei ollut valmistaikinaa torttujen tekoon. Oli siinä oma vaivansa ja kaulittiin ja käännettiin moneen kertaan. Välillä vietiin ulos kylmenemään.

Sitten kävikin niin, että naapurin ahnas koira vei kuistilta torttutaikinan. Näkyi vaan, kun juoksi järven jäällä livakkaa vauhtia pois päin taikina suupielestä liehuen.

Varmaan tämä tuleva joulu. Lapsi sairastunut vakavasti psyykkisesti ja elämä sitä myöten täällä kotona on koko perheelle hyvin vaikeaa. Ei toki ole takeita että lapsi on jouluna enää kotona.

Vaikka puitteet olisi kunnossa, ei se joululta tunnu kun hiivitään varpaillaan ja kestetään se kaikki paha olo jonka lapsi purkaa ulospäin jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tämä tuleva joulu. Lapsi sairastunut vakavasti psyykkisesti ja elämä sitä myöten täällä kotona on koko perheelle hyvin vaikeaa. Ei toki ole takeita että lapsi on jouluna enää kotona.

Vaikka puitteet olisi kunnossa, ei se joululta tunnu kun hiivitään varpaillaan ja kestetään se kaikki paha olo jonka lapsi purkaa ulospäin jatkuvasti.

En edes voi kuvitella, kuinka raskas tuo tilanne on. Toivon teille kuitenkin parempaa tulevaan 💙.

Itsellä oli lapseni kanssa hankalaa joskus. Huumeet oli kuvioissa, mutta siitä onneksi selvittiin. Oli todella vaikeaa pikkupaikkakunnalla ja monesti pelkäsin mennä edes kauppaan.

- mummo -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä hakkasi minut.

Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32

Mitä mä just luin 😱

Huonon provon.

Tuolle hammaslääkärisankarille: Taksikyyti tarpeelliseen terveydenhoitoon hoituu Kelan kautta 25e/ suunta, ei tartte säästötilejä tyhjennellä.