Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Minulla kuoli poika ensimmäisenä adventtina ihan yllättäen. Toinen lapseni syntyi keskosena vähän yli viikkoa myöhemmin ja oli jouluaattona edelleen sairaalassa. Silloin siellä ei saaneet vanhemmat oleilla kuin vierailuaikana, eli pari tuntia päivässä. Jouluaaton istuin kotona. Oli kurja joulu ja pojan kuolemasta lähtien olen inhonnut koko adventtiaikaa. Alkaa aina ahdistaa marraskuun lopulla ja olo paranee oikeastaan vasta tammikuussa.

Ihan kovin karmeita jouluja ei itsellä ole ollut mutta kuopuksen ollessa vauva vietettiin joulu sairaalassa rs-viruksen vuoksi. Oma lapseni ei ollut mitenkään superhuonossa kunnossa mutta huonekaverina ollut vauva oli. Istuin joulun vauvani kanssa sairaalahuoneessa peläten että naapuripedin vauva kuolee. Tuon vauvan vanhemmat eivät olleet koko aikaa paikalla, kävivät vain tunnin päivässä. Itse olin koko ajan kun vauvani oli täysi-imetyksellä silloin. Joulumieli oli kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä hakkasi minut.

Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32

Missä  sanottiin ettäkyseessä oli mies.

90-luvun lopussa olin sinkkuna, sukuun mennyt kaikki siteet aikoja sitten. Istuin joulun pee-aa, katselin ikkunasta loskaista maisemaa ja odotin vaan tammikuuta. "Joulu"ruokana pakkasesta ranskiksia. Ai että sitä itsesäälin määrää! Päätin välipäivinä, että jos oon yksin, ostan edes kunnon ruoat pyhiksi. Tuli parisuhde, miehen sukujouluissa mukana. Nyt taas yksin, mutta satsaan edes ruokaan ja hakeudun ihmisten seuraan, muuten menee liian synkäksi..

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuoleman jälkeinen joulu oli pahin, eli hän hukkui kesällä onnettomuudessa joka oli minun syytäni. Minut lynkattiin nettipalstoilla, vaikka iltalehtien tiedot olivat hyvin vajavaiset. Päätin, että en kerro lehdistölle enempää, tuntemattomat ihmiset ovat käsittämättömän julmia netissä.

Melkein itku tuli ku luin. Toivottavasti pääset asian yli. Media voi olla todella julma ja ihmiset lähtee samaan syyttelymenoon mukaan tietämättä kaikkia faktoja. Mediaa kiinnostaa ainoastaan rahan teko. Koko totuudella ei ole väliä.

En yksittäistä karmeaa jouluaattoa muista, mutta yleisesti mikä otti päähän vanhempien luona asuessa vielä, kun isä ruukasi olla humalassa. Se oli ehkä ainoa asia mikä ärsytti, että aikuinen mies ei voi olla selvinpäin. Aikuis iällä ei ole niinkään tympässyt jouluaatot, koska ei tarvi jäädä katsomaan sitä kännistä, väsynyttä olemusta, kuin sen vierailun ajan. Ja seki kauanko nykyään jouluaattona on käymässä riippuu ihan siitä onko  selvinpäin vai ei. Kun känniläisten juttuja yleensäkkään ei jaksa kuunnella.

Et selvästi tunne ihmistä, joka saa kuplivan repiviä, näön ja järjen sumentavia, puhtaan valkoisen raivon kohtauksia.

Isäni sai niitä kunnes vanhuus ja sairaus rauhoitti. Hänen isänsä olo varsinainen peto ihmiseksi ja nyt tämä hurmaava ominaisuus on periytynyt minuun, isin tyttöön. Aiemmista sukupolvista poiketen teen asialle jotain: meditaatiota, piiiitkiä kävelyjä ennen reagointia, riehumista yksin autossa. Yksi syistä, miksi en ole koskaan halunnut lapsia. Semmoisen raivokohtauksen saanut vanhempi on pahempi kuin yksikään painajainen, sillä se peto on juuri se henkilö, jonka pitäisi suojella hirviöiltä. Fyysinen väkivalta äitiäni ja meitä lapsia kohtaan todella pikkumaisista syistä, kuten käsipyyhe on liian märkä tai vastaavaa on todella muovannut maailmankuvani ja tehnyt minusta supertuntosarvilla varustetun stressaajan, jolle hyökkäys on paras puolustus - lapsena vannoin että turpaan en ota tai sitä pelkää enää ikinä kun olen tarpeeksi vanha laittamaan hanttiin.

Jostain syystä jouluaaton olivat kyllä kuin satukirjasta aina aatonaaton perinteisen riidan jälkeen.

Ymmärrä, että lapset kokevat asiat heikkoina ja avuttomina kohteina jotka silti suojelevat vanhempia ulospäin vaikka henki menisi.

Mieheni pahoitteli tapaninpäivänä saunassa, lastemme ollessa suihkuhuoneen puolella pesulla, että toinen nainen odottaa hänelle lasta.

Okei, ei ollut jouluaatto, mutta joulunaikaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Et selvästi tunne ihmistä, joka saa kuplivan repiviä, näön ja järjen sumentavia, puhtaan valkoisen raivon kohtauksia.

Isäni sai niitä kunnes vanhuus ja sairaus rauhoitti. Hänen isänsä olo varsinainen peto ihmiseksi ja nyt tämä hurmaava ominaisuus on periytynyt minuun, isin tyttöön. Aiemmista sukupolvista poiketen teen asialle jotain: meditaatiota, piiiitkiä kävelyjä ennen reagointia, riehumista yksin autossa. Yksi syistä, miksi en ole koskaan halunnut lapsia. Semmoisen raivokohtauksen saanut vanhempi on pahempi kuin yksikään painajainen, sillä se peto on juuri se henkilö, jonka pitäisi suojella hirviöiltä. Fyysinen väkivalta äitiäni ja meitä lapsia kohtaan todella pikkumaisista syistä, kuten käsipyyhe on liian märkä tai vastaavaa on todella muovannut maailmankuvani ja tehnyt minusta supertuntosarvilla varustetun stressaajan, jolle hyökkäys on paras puolustus - lapsena vannoin että turpaan en ota tai sitä pelkää enää ikinä kun olen tarpeeksi vanha laittamaan hanttiin.

Jostain syystä jouluaaton olivat kyllä kuin satukirjasta aina aatonaaton perinteisen riidan jälkeen.

Ymmärrä, että lapset kokevat asiat heikkoina ja avuttomina kohteina jotka silti suojelevat vanhempia ulospäin vaikka henki menisi.

Tämä siis paljon aiempaan kommenttiin joka oli puolestaan vastaus kommenttiin äidistä, joka sai raivokohtauksen yhtenä jouluna ja isä pyysi ajattelemaan miltä lapsista tuntuu.

Mies jätti, ja sitten koira söi kuusen.

Lähdimme silloisen miesystävän kanssa viettämään mökkijoulua vuokramökille.Aattoiltana koristeltiin lyhdyin pihamaa,luminen maisema oli kuin sadusta metsän keskellä. Joulusaunaan mentiin tallilyhtyjen kanssa. Kun oli saunottu, miesystävä pukeutui ja laittoi tuoksua. Sitten lähti. Jäin yksin sinne metsään vieraalle mökille.

2000-luvun alussa join ja käytin huumeita. Yksi toimitusjohtaja kävi panemassa mua ja piti kakkosena. Joulun tultua jätti mut rahatta ja itsellä ei ollut latiakaan. Mulla ei ollut rahaa matkustaa kotiin, ei yhtään ruokaa ja yhtään mitään. Tyhjä kämppä ja hirveä olo.

Silloin päätin, että nyt loppuu tämä paska. Siitä alkoi elämänmuutos, joka johti raittiuteen, työhön ja perheeseen. Ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Olin pikkujoulujuhlissa ja tein huorin.

Nyt on kova morkkis. Kuinka pääsen tästä yli?

Sepä ei olekaan vissiin karmein joulu, kun aiheutit sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Tuolle hammaslääkärisankarille: Taksikyyti tarpeelliseen terveydenhoitoon hoituu Kelan kautta 25e/ suunta, ei tartte säästötilejä tyhjennellä.

Ootko itse koskaan kokeillut? Ei sitä ihan noin vaan omalla päätöksellä saa.

Ei ole karmeita ollut mutta joitain tosi ankeita jouluja yksin viettäen, tullen silloin mieleen että joillain se voi olla ainaista yksin viettäen. Jos ei itse koe niin ei välttämättä tiedä miltä se tuntuu. 

Mulla kans äiti, joka räyhäsi ilman syytä ja mikään ei ollut juuri koskaan hyvin. Kerran jouluyönä ahdistuin hänen käytöksestään niin, että suunnittelin jo itsemurhaa, kun jäätiin pojan kanssa kaksin. En saanut nukuttua ja ajattelin, että puukotan poikani ensin ja sitten itseni. Aloin sitten piilottamaan itseltäni pojan partiopuukkoa ja avasin television. Sieltä ei silloin tullut muuta kuin Vatikaanista paavin hyvänjoulun toivotus. Tilanne kumminkin laukesi siihen kun aloin itkeä. Myöhemmin olen ajatellut, että äidillä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Muut ihmiset pitivät häntä vain hulluna, mutta ei häntä mihinkään hoitoon enää saanut. 50- luvulla oli ollut vuoden psykiatrisessa hoidossa todennäköisesti raivokohtauksen takia. Olen kuullut lääkäriltä, että persoonallisuushäiriöisten vanhempien lapsilla on usein itsmurhia.

Parempi yksin kuin huonossa seurassa. 

15v jolla vaikea masennus  veti ranteet auki aattoaamuna, päivystyksestä psykiatriselle osastolle. Koetti vielä sielläkin juosta ikkunan läpi ja huusi naama irveessä kuin riivattu. Olin hänen mukanaan ja itkin, mies kotona rauhoittelemassa 6vuotiasta joka oli  täysin tolaltaan. 

Muistan kun lääkäri käski minun mennä kotiin  enkä olisi halunnut, halusin olla lapseni kanssa. Kysyin voiko  hakea kotoa edes joululahjat hänelle ja lääkäri sanoi ettei ainakaan juuri nyt. Kotona olivat  tyttären paketit kuusen alla ja kaikilla hautajaistunnelma päällä.  

Tapaninpäivänä tyttö oli sen verran rauhoittunut että sain käydä antamassa joululahjat, kaikkia paketteja en sinne raahannut mutta suklaata sekä rannekorun. Kauhea kuulustelu mitä niissä on, loukkaannuin että luullaanko minun tuovan jonkun pommin! (en tietenkään sanonut ääneen mutta ajattelin), myöhemmin tajusin että halusivat varmistaa etten anna mitään millä voi satuttaa itseään. Hoitaja myös  sanoi että jos äiti avaa  ja tajusin ettei tahdo antaa tytölle saksia vaikka meitä oli kaksi aikuista siinä valvomassa. Tai saattoi olla siitäkin että ranteet olivat.. kipeät. 

Nykyään tyttö on aikuinen, edelleen masentunut mutta pärjää lääkkeiden turvin, käy töissä ja on parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset kuukautiseni alkoivat jouluaattona. Olin 8-vuotias.

Älä selitä. Ei ole totta.

Tämä nyt ei liity jouluun, mutta kommentoijan kertomus pitää varmaan paikkansa. Muistaakseni sille on diagnoosikin.

Olin henkilövahinkojen korvauskäsittelijä ja näitä tapauksia tuli muutama/vapaaehtoinen vakuutus.

Jos joku kirjoittaa, että kuukautiset alkoi niin sitten ne alkoi. Ja varmaan traumaattinen ja outo kokemus, joka ajottui jouluun.

Uskon kirjoittajaa.

Olin 11 kub isoisäni oli juuri kuollut joten isoäitini oli meillä jouluaaton. Hän oli edelleen järkyttynyt joten oli tärkeää että siellä olisi perhe. Sen sijaan sairaat isäni ja äitini ryyppäsivät koko aaton, ja lopulta äitini alkoi riehua ja otti purkillisen lääkkeitä. Isä tai ehkä isoäitini tai joku soitti ambulanssin, minun käskettiin pysyä huoneessani sillä aikaa kun ensiapuhenkilökunta tuli paikalle, jottei kukaan soittaisi lastensuojeluun. Äitiä oksetutettiin mutta ei viety sairaalaan. Makaili sitten horroksessa ympäri taloa.

Minä sanoin vahingossa ja tosi lapsen itkulla etten pidä joulusta. En edes tiennyt että kukaan kuulee, tai että se rekisteröitäisiin. Seuraavana jouluna sitten oikein kovaan ääneen kuulutettiin että "xxxxxx ei pidä joulusta! Joten ei sitten varmaan tule lahjojakaan."