Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Jotenkin surullista että rentoon siivoamiseen täytyy olla oikein ohjeet esillä. Selkeästi en ole siivousfanaatikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa." 😂
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin lapsen joulukauhua voi ymmärtää vain saman kokenut.
Joulurauhan julistuksen jälkeen kaikki isän lahjapullot avattiin ja äiti ja isä ryyppäsivät tauotta. Huutoa, järkyttävää kielenkäyttöä, rankkaa pahoinpitelyä, lapset eivät säästyneet miltään. Joka vuosi me lapset toivoimme, että jospa nyt tulee toisenlainen joulu. Välillä kutsuttiin jouluvieraita, nämä eivät tulleet sen jälkeen enää toista kertaa ja lähtivät kesken joulunvieton.
Kukaan aikuinen ei huolehtinut meistä lapsista tai ottanut yhteyttä lastensuojeluun. Naapurit katsoivat pitkin nenänvarttaan halveksivasti. Asuttiin varakkaalla alueella.
Mikään aika ei paranna näitä haavoja. Omassa perheessä on aivan erilainen joulu, mutta syvällä sydämessä pysyy lapsuuden joulujen kauhut.
Minä elin sisarten kanssa alkoholisoituneen yh-äidin kanssa. Voit kuvitella mitä joulu oli meillä.
Vierailija kirjoitti:
Se joulu kun tajusin että vanhemmistani on tullut vanhoja ja minusta keski-ikäinen! Isä istui poissaolevan oloisena nojatuolissa ja jupisi itsekseen, äitini oli ostanut valmislaatikoita ja alkoi miltei itkeä kun tajusi ettei lanttulaatikkoa kukaan syökään, edes hän itse! ja kinkku oli jäänyt raaàksi. Katsoin äitiäni joka seisoi siinä risassa t-paidassa ja verkkareissa kasvot itkuisina ja päässäni takoi "äiti on 73vuotias.73". Minuakin väsytti ja olo oli epäjouluisa. Kuusi ja jouluohjelmat telkassa eivät riittäneet tuomaan tunnelmaa. Söimme riisipuuroa, maksalaatikkoa ja ruisleipää, isäni ainona sitä kinkkua ja olikin sitten kurapolkassa kaksi päivää..
11v räpläsi vain kännykkää ja kyseli joko mennään kotiin. Mieheni oli töissä.
Ei mikään katastrofijoulu, mutta fiilis oli kertakaikkiaan poissa. Eikä ole palannut.
Tunnistan tämän tunnelman, vaikka eri ihminen olenkin ja elämäntilanteeni on siinäkin erilainen, että olen sinkku eikä ole lapsia. Mutta minullakin oli joulu, jonka vanhat eläkevanhempani olivat halunneet kaupunkikaksiossaan järjestää väen vängällä. Sitä ennen olin monesti ollut aikuisiän joulut ulkomailla, vanhempani kaksin tai veljeni perheessä 300 km päässä. Asutaan vanhempien samassa kaupungissa, joten vanhempien huono kunto ja vanheneminen ei tullut minulle yllätyksenä mutta silti aika surullista oli huomata vanhempien ikääntymisen vaikutus juuri jouluaattona. Paketti kaupan valmiiksi viipaloitua kinkkua (vaikka tiesivät minun olevan kasvissyöjä), isän ostama kaupan valmisrosolli ja siitä äidin suuttuneena itse tekemä epämääräisen näköinen rosolli, josta tosin puuttui osa aineista eikä kastiketta ollut. Kaupan valmis porkkanalaatikko ja sinappisillipurkki suoraan purkista. Kotikaljaa olisivat halunneet ostaa mutta se oli unohtunut ja sitä voivottelivat. Kaupan paistopisteen torttuja jälkiruoaksi, tosin ne tortut oli ostettu jo pari päivää aiemmin ja olivat ihan kuivia korppuja. Ei muuta jouluruokaa, ei joulukoristeita, ei kuusta, ei jouluvaloja. Vanhempia samaan aikaan itketti, hävetti ja harmitti oman joulunsa ankeus kun ikäänkuin näkivät sen vieraan, eli minun silmin, samalla taas toivat esiin että joulu, mitä väliä, päivä muiden joukossa. Samalla päivittelivät, että miten pahoja on laatikot ja rosolli ja ikäänkuin syyllistivät, että lasten (eli minun=keski-ikäisen naisen) takia ne pitää olla kuitenkin, koska joulu.
Seuraavan jouluna (ja siitä eteenpäin) kutsuin vanhemmat joululounaalle minun luokse. Neljän ruokalajin moderni ja maukas illallinen, sisältäen alkoholittomat jouluiset moctailit alkuun, lasi laadukasta viiniä ruoan kanssa ja lopuksi hyvää kahvia ja käsintehtyjä konvehteja. Esim. viime jouluna menu oli muistaakseni punajuuri-päärynä-briejuustosalaattia ja rapeaksi voissa paahdettua saaristolaisleipää, kookos-tomaatti-linssikeittoa, vegaaninen pähkinäpatee, juurespatee, perunamuusi ruskistetun voin kera sekä kermakastiketta, jälkiruoaksi piparirahkaa, kahvi, ja laadukkaat konvehdit. Samaan aikaan vanhemmat oli ihan itku silmässä kun on niin hyvää ruokaa ja valmiina pöytään tuotuna. Mutta sitten toisaalta se narina, että kun ei ole laatikoita, ei kinkkua, ei rosollia, ei silliä.
Tänä jouluna aion kärrätä vanhempani yhteen tuttuun ja hyväksi havaittuun lounasravintolaan, joka ihan tavallisessa lounasbuffassa tarjoaa joulukuun tiettyinä päivinä perinteistä lounasruokaa. Syökööt siellä sitten kinkut, rosollit ja laatikot, mä tarjoan. Ja luokseni ovat tervetulleita syömään modernin vegejoulumenun. Mutta sitten kun pakkaan heidät alkuillasta taksiin kohti kotia (ja annan taksirahat), huokaisen helpotuksesta, korkkaan alkoholipitoisen glögipullon ja käperryn sohvaan katsomaan Bridget Jonesia ja muita joululeffoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen että miten voi vanhemmista toinen vain tuijottaa tumput suorina vieressä kun toinen pahoinpitelee lasta?
Miksi ei halua puolustaa ja järjestää vaikka eron, varsinkin jos itsekin on pahoinpitelyn kohteena?
Lapsi saa tuollaisesta ympäristöstä elinikäiset tunnevammat.
Tämähän se on kaikkien kaltoinkohtelevien kotien ongelma, toinen vanhemmista väkivaltainen ja toinen niin riippuvainen, ettei pysty pitämään lasten puolta. Aiemmin ketjussa oli 11-vuotias, jonka äiti oli lähtenyt uuden miehen luo joulun viettoon ja jättänyt tämän yksin. Samasta ilmiöstä kyse.
No nimenomaan. Oma äitini oli niin umpirakastunut hoitoonsa että antoi miehen raivokännissä hakata minut sinipunaiseksi ja voivotteli vaan vieressä että yrittäisitte nyt tulla toimeen.
Siis olin 11-12, ja kyseessä oli aikuinen nelikymppinen raavas mies. Mutta minun -lapsen - olisi pitänyt osata käyttäytyä niin ettei mies vaan suutu ja käy käsiksi kännipäissään. Koskaan ei äiti minua puolustanut.
No kun vartuin, aloin lyömään takaisin. Muuttui äijäkin hiukan varovaisemmaksi sen jälkeen kun sai pari kertaa silmänsä mustaksi. Tajusi etten pelkää sitä ja että voi vielä itselle käydä huonosti.
Tällaisen tajuaa vain ne jotka on itse joutuneet sen läpikäymään, niin sairas kuvio se on.
Samanlaisia kokemuksia minulla. Isäni hakkasi minua ja siskoani, pieniä tyttöjä, teini-iän kynnykselle saakka. Äidin kommentit oli "yrittäkää nyt tulla toimeen", "älkää riidelkö", "eläkää sovussa", jne. Jossain vaiheessa teini-iässä aloin psyykkisesti oireilla lapsuuden traumoja siten, että en kestänyt olla isän kanssa samassa huoneessa, aloin huutaa ja kiljua hysteerisesti. Sitten tuli - niin isän kuin äidinkin suusta - "hullu", "mielisairas", "pipipää"-kommentteja, vaikka reagointini oli itseasiassa ihan järkevä ja ymmärrettävä.
Tänä jouluna "tappelen" miesystäväni kanssa siitä, että en haluaisi kutsua joulunviettoomme vanhempiani, korkeintaan äidin nopeasti pullakahveille. Mies on sitä mieltä, että minun on annettava anteeksi iäkkäille vanhemmilleni vain sen takia, että he ovat iäkkäitä ja vaatii, että vanhempani pitää kutsua KOKO PÄIVÄKSI kunnon jouluruoille ja joulun viettoon. Mies tulee hyvästä isosta perheestä, eikä hänellä ole mitään ymmärrystä siitä, millaisessa perhehelvetissä jotkut meistä ovat kasvaneet.
Tämähän on vain minun mielipide, mutta en kahtelisi miestäsi hetkeäkään. Helppo sellaisen huudella, joka ei ymmärrä ettei kaikki tule sieltä hyvistä perheistä.
Jos mies muuten on ihana ja kunnollinen puoliso, niin olisipa aika hepponen syy erota, että mies vaatii yhtenä päivänä vuodessa, että vaimon vanhemmat on kutsuttava kylään päiväksi ja ruokittava.
Ja tämän yhden päivän takia, sinä et katselisi muuten hyvää ja sinulle sopivaa miestä päivääkään? Kyllä ihmisessä voi olla niin paljon pahempiakin vikoja , kuin tuo. Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Toki minäkään en kutsuisi tuollaisia vanhempia kotiini joulun viettoon, mutta en myöskään tuon syyn takia olisi valmis jättämään miestäni. Eiköhän tuosta asiasta pääse sopuun/yli muutenkin, kuin eroamalla.
Oliko mielestäsi kysymys vain siitä, että mies haluaa pyytää appivanhemmat päiväksi vieraaksi?
Minusta tuossa on kyse merkittävämmästä asiasta eli mies mitätöi puolisin lapsuuskokemukset ja kieltää vaimoa tuntemasta siten kuin tuntee vanhempiansa kohtaan. Mies ei myöskään ymmärrä, että kyse ei ole vain hänen kodistaan vaan myös vaimon kodista, jolloin vaimonkin mielipiteellä pitäisi olla jotain merkitystä. Mies lisäksi syyllistää vaimoaan anteeksiantamattomuudesta ja sanelee, kuinka pitää antaa anteeksi, vaikka hän itse ei kykene edes ottamaan millään tasolla huomioon omaa vaimoansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.
🫂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos nainen lyö miestä, se ei ole yhtään sama asia kuin jos mies lyö naista, ellei olosuhteissa ole jotain poikkeuksellista tai naisella jotain tosi vaarallista kättä pidempää.
Entäs henkinen puoli? Kestääkö mies ilman muuta senkin naista paremmin, että rakas lyö?
Voi ziisus sentään. Kyllä on tasa-arvoon vielä matkaa.
Kyllä se on näin, että lyöjälle/raapijalle takaisin kunnon litsari poskelle, niin se opettaa harkintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kävi niin että koira söi kinkun ja sen jälkeen mieheni sytytti joulukuusella ja uudelleen tulet leivin nuuniin ja paistoi siellä sen koiran
Vuosi 2002. Minä 14, veli 10v.
Isällä oli jo pari vuotta mennyt huonosti mielenterveyden kanssa lääkkeistä ja laitoskausista huolimatta, ja hyvin paha kausi osui tällä kertaa joululle.
Meinasi lähteä oman käden kautta päivä ennen aattoa, veli löysi sen vajasta henkihieverissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta huomaa että iäkkäät äidit tahtovat yhä tehdä kaiken ja itse loukkaantuvat,jos aikuinen tytär tarjoutuu esim tekemään ja tuomaan ruuat.
Mutta kun jaksamista ei enää ole ja muistikin pätkii,niin sitten seuraa se ettei aattona olekaan pöydässä mitään syömäkelpoista ja tupakin saattaa olla umpijäässä.
No niin,jatkakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Vanhin veljeni on insinööri. Oli muuttanut jo pois kotoa, kun aattona äiti sai tämän saman kohtauksen. Veljeni rauhallisena kyseli mitä pitää tehdä. Kirjoitti yhdessä äidin kanssa listan joulutöistä.
Muistan oli mm kellarin siivoaminen. Veli sanoi ei kukaan kellarissa ikinä ole. Siivotaan se kesällä, ei tarvi sitä ikinä enää tehdä.
Seuraavana kesänä tyhjennettiin kellari, imuroitiin, maalattiin seinät, karsittiin 90% tavaroista roskiin ja loput vietiin sisälle.
Muut työt jaettiin joulukuun eri päiville. Kyllä äidillä pinna kiristyi, mutta meillä lapsilla oli vastaus valmiina. Aikataulussa ollaan.
Samat jouluruuat ovat edelleen, mitä silloin 80 luvulla listattiin. Me kaikki muistamme äidin kohtaukset. Näin joulu toimii pienellä stressillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki joulut kotona asuessa. Ilmapiiri oli räjähdysherkkä ja kaikki hiipi varpaillaan äidin ympärillä. Joulurauhanjulistuksen jälkeen ei saanut suunnilleen edes puhua. Aaton ohjelma piti vain suorittaa kohta kohdalta kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Henkisen ja fyysisen väkivallan uhka oli käsinkosketeltava. Yleensä lahjojen jako päättyi huutamiseen ja siihen, että kaikki itki yksin omissa huoneissaan. Ulkoilu oli pyhinä (varsinkin yksin) kiellettyä, joten olo oli kuin vankilassa. Paras hetki oli, jos joulupäivänä päästiin isoäidin luo. Siellä sai hetken olla rauhassa ja turvassa.
Joo, en enää vietä jouluja perheen kanssa.
Mun muija hakkas mut, jouluaattona 2005.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin taisi olla viimeinen joulu anoppilassa. Anoppi asui jo hoivakodissa ja häntä käytettiin kotona. Miehen veli oli eroamaisillaan vaimostaan. Kaikki olivat huonolla tuulella ja tiuskivat toisilleen ja kaikilla oli kiire muualle. Meidän piti jäädä siivoamaan jäljet ja tiskaamaan, kun kaikki muut lähtivät.
Mies julistautui kesken aattoillan puufiiliksi ja karkasi samantien ovesta ulos joulukuusen kanssa. Ei antanut edes poistaa koristeita. Nyt se asustelee jossain korvessa ja kutsuu itseään metsuriksi.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää kun yksinäisiä neuvotaan aina ajattelemaan, että joulu on vain yksi päivä vuodessa. Eikö yksinäinen saisi nauttia joulusta? Itsellä joulusurkeus alkoi hellittämään kun lakkasin uskomasta moista ajattelukuviota. Joo olen edelleen yksinäinen ja suren yksinäisyyttäni aika ajoin, mutta laitan joulua itselleni juuri niin paljon kuin haluan. Leivon, kokkaan ja ostan itselleni lahjan. Laitan myös joulukoristeita. En tee ylimääräisiä työvuoroja sen takia, ettei minulla ole ketään. Vaan nautin joulun tunnelmasta ja rauhoitun itsekseni. Myls minulla yksinäisellä on oikeus päästä joulun tunnelmaan ja viettää sitä juhlallisesti!
En ole ikinä kuullut sellaisesta, ettei yksinäisillä olisi oikeutta nauttia joulusta. Mistä olet tuollaista saanut päähäsi? Ei joulu kuulu kenellekään enempää kuin muillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime vuoden joulu meni sairaalassa. Sain koronan miehen siskolta joka tiesi että hänellä on korona (ei aluksi me tiedetty, vaan myöhemmin kertoi kun mies ja minä oltiin sairastuttu. lapsi onneksi ei sairastunut), vaan pakko oli tulla meidän luo ennen joulua kun halusi lainata rahaa. Mies sai myös koronan, mutta lievänä, mutta itse jouduin sairaalaan tehohoitoon, jossa sitten meni kauan odottamani joulu (lapsen eka joulu jota odotin), henkihieverissä koronaa sairastaen.
En usko. Tosin en kyl usko suurinta osaa näistä "tarinoista" tässä ketjussa.
Mikä tässäkin nyt oli niin epäuskottavaa? Jotkut ihmiset ovat ihan pölvästejä, kaikki on epäuskottavaa mitä ei itselle ole tapahtunut.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi joulu piti viettää armeijassa kiinniolovuorossa. Voiko huonompaa joulua ollakaan kuin semmoinen, jossa olet systeemin vankina vapautesi menettäneenä voimatta poistua joulunviettoon perheen pariin?
Kyllä, sellainen joulu jossa olisit "systeemin vankina menettänyt vapautesi" jonkun muun maan kuin Suomen armeijassa. Eikä kyseisessä maassa joulua läheskään niin paljon vietetäkään kuin uuttavuotta.
Niin, ja mitä jos tulisikin meteoriitti joka tuhoaa koko maapallon, se olisi vielä kurjempi joulu kuin tuo sinun keksimäsi!
Eii tämä ole mikään kärsimyskilpailu jossa jaetaan palkintoja, vaan jokaisella on oma kokemuksensa. Mene itse kasarmille viettämään seuraava joulusi, jos se niin herkkua on.
-eri
Missään nimessä ei itse anopissa ollut mitään vikaa? Minä en mielelläni mene anopin luokse kylään enkä ole ainut joka näin ajattelee.