Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen että miten voi vanhemmista toinen vain tuijottaa tumput suorina vieressä kun toinen pahoinpitelee lasta?
Miksi ei halua puolustaa ja järjestää vaikka eron, varsinkin jos itsekin on pahoinpitelyn kohteena?
Lapsi saa tuollaisesta ympäristöstä elinikäiset tunnevammat.
Tämähän se on kaikkien kaltoinkohtelevien kotien ongelma, toinen vanhemmista väkivaltainen ja toinen niin riippuvainen, ettei pysty pitämään lasten puolta. Aiemmin ketjussa oli 11-vuotias, jonka äiti oli lähtenyt uuden miehen luo joulun viettoon ja jättänyt tämän yksin. Samasta ilmiöstä kyse.
No nimenomaan. Oma äitini oli niin umpirakastunut hoitoonsa että antoi miehen raivokännissä hakata minut sinipunaiseksi ja voivotteli vaan vieressä että yrittäisitte nyt tulla toimeen.
Siis olin 11-12, ja kyseessä oli aikuinen nelikymppinen raavas mies. Mutta minun -lapsen - olisi pitänyt osata käyttäytyä niin ettei mies vaan suutu ja käy käsiksi kännipäissään. Koskaan ei äiti minua puolustanut.
No kun vartuin, aloin lyömään takaisin. Muuttui äijäkin hiukan varovaisemmaksi sen jälkeen kun sai pari kertaa silmänsä mustaksi. Tajusi etten pelkää sitä ja että voi vielä itselle käydä huonosti.
Tällaisen tajuaa vain ne jotka on itse joutuneet sen läpikäymään, niin sairas kuvio se on.
Samanlaisia kokemuksia minulla. Isäni hakkasi minua ja siskoani, pieniä tyttöjä, teini-iän kynnykselle saakka. Äidin kommentit oli "yrittäkää nyt tulla toimeen", "älkää riidelkö", "eläkää sovussa", jne. Jossain vaiheessa teini-iässä aloin psyykkisesti oireilla lapsuuden traumoja siten, että en kestänyt olla isän kanssa samassa huoneessa, aloin huutaa ja kiljua hysteerisesti. Sitten tuli - niin isän kuin äidinkin suusta - "hullu", "mielisairas", "pipipää"-kommentteja, vaikka reagointini oli itseasiassa ihan järkevä ja ymmärrettävä.
Tänä jouluna "tappelen" miesystäväni kanssa siitä, että en haluaisi kutsua joulunviettoomme vanhempiani, korkeintaan äidin nopeasti pullakahveille. Mies on sitä mieltä, että minun on annettava anteeksi iäkkäille vanhemmilleni vain sen takia, että he ovat iäkkäitä ja vaatii, että vanhempani pitää kutsua KOKO PÄIVÄKSI kunnon jouluruoille ja joulun viettoon. Mies tulee hyvästä isosta perheestä, eikä hänellä ole mitään ymmärrystä siitä, millaisessa perhehelvetissä jotkut meistä ovat kasvaneet.
Tämähän on vain minun mielipide, mutta en kahtelisi miestäsi hetkeäkään. Helppo sellaisen huudella, joka ei ymmärrä ettei kaikki tule sieltä hyvistä perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien jouluniuhottajien pitäisi lukea tämä ketju ja miettiä hetki, mikä joulussa on tärkeintä.
Ei todellakaan se, että kaikki on viimeisen päälle, vaan että kaikilla on rauha ja hyvä olla eikä kukaan pimahda pettymyksiin ja uupumiseen.
Raataminen, himosiivous ja pasteijojen askartelu jostain elukanjalasta, jota on keitetty 10 tuntia, ei todellakaan ole tarpeen. Ei myöskään kaikkien kirjahyllyn kirjojen imurointi yksitellen tai komeroiden siivous.
Moni joulu olisi parempi vähemmällä hössöttämisellä ja sillä, että jättää viinakauppareissun kokonaan väliin, mutta sanopa tuo marttyyrille ja addiktille.
Mä vietän hyvän joulun, ostan lootat kaupasta ja leivon jotain jos huvittaa ja lapset saavat tulla luokseni jos tahtovat. Heillä on vähän rahaa, pienet asunnot eikä omaa perhettä, mulla taas on tilaa ja mielelläni heitä passaan pari päivää.
Iloa ja rauhaa teille ja omannäköistä joulua. Älkää antako kauppiaiden ja boomereiden määrätä tekemisiänne.
Kumpa äiti olisi tämän ymmärtänyt aikanaan. Että ei tarvitse leipoa ja kokata koko kylälle,ei tarvi raivosiivota koko taloa katosta lattiaan ja viimeisimpiä kirjoja myöten joita ei ihan vähän ollutkaan. Tehokkaasti osasi syyllistää jokaisen joka olisi halunnut vaikka telkkua välillä katsoa, siivota piti tai asua keittiössä. Aattoon päästäessä oltiin jo ärtysiä ja sitten alkoi aaton kellotus kaikkine hommineen.
Itselleni tuli viimeinen niitti kun olin ollut aaton alla yksin kotona paripäivää putsaamassa ja vahaamassa lattioita tehden töitä todella. Halusin vähän relata ja lojuin töllöä katsomassa muiden tullessa kotiin. Eikös äiti ollut samantien moittimassa miten kehtaan maata kun muut leipoa ja siivoaa ja....silloin suutuin oikeasti ja taisi olla viimeinen joulu kotona. Isä onneksi ymmärsi olla puolellani tuolloin äidin sättiessä.
Ei kukaan sisaruksista halunnut jatkaa perhejouluja kotoa lähdettyämme. Nautin ekasta joulusta omassa kodissa kun pystyin sen viettämään juuri niinkuin halusin ja mies halusi ilman vaateita ja stressiä.
Äiti on pakosta joutunut hellittämään suorittamisesta iän ja terveyden hiipumisen takia.Haaveilee kyllä niistä perhejouluista. Kyllä se vielä silloin ekajouluna mulle soitti aattona että mitäs teette nyt ja nyt ois ateria ja ettekai oo jo avanneet lahjoja? Oltiin juu ja syötiinkin ihan silloin kun halusimme ei äiti enää voinut määrätä.
Tämä tarina on ihana ja opettavainen. Varsinkin kun luin, että mies halusi joulun ilman vaatteita. No sitten tarkistin asian ja lukikin ilman "vaateita", mutta siitä tuli mieleeni, että joulu ilman vaatteitakin voisi olla ihan ok, jos kyseessä nuorenparin ensimmäinen oma yhteinen joulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joulu, tai niitä oli varmaan oikeasti parikin, kun tajusin omien vanhempieni huonon kunnon ja vanhentumisen, ovat jääneet itselläni jotenkin järkyttävinä ja surullisina mieleen.
Asumme kaukana, emmekä ihan joka joulu mummolassa pyhiä viettäneet, mitä nyt kahvilla saatoimme käydä tapanina tms. Muutaman vuoden tauon jälkeen menimme koko perhe mummolaan maalle jouluksi. Minulla oli jotenkin suuret odotukset ja mielessäni ne lapsuuteni ihanat joulut: Jännittynyt, iloinen tunnelma, herkullinen leivinuunissa paistettu kinkku ja äidin tekemät laatikot, runsaat koristeet, joulukuusi ja joulupukki, sukua koolla...
Mennessämme aatonaattona mummolaan tajusin, että joulua ei oltu valmisteltu juuri yhtään, mistään tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Ruokaa oli varattu pari saarioisten laatikkoa ja valmiita kinkkusiivuja muovipaketissa, siinä se joulupöytä. Taloa ei oltu siivottu eikä koristeltu, ja vastassa oli kaksi riitelevää vanhusta, joista isän kunto tosi huono ja äiti väsynyt ja kiukkuinen hänen hoitamiseensa. Yritin siinä siinä sitten joulukuusta koristella lasten kanssa ja pitää tunnelmaa heille yllä, kun isä ja äiti riitelevät ja mököttävät keskenään jostakin isän lääkkeiden ottamisesta ja vessassa käymisestä.
Tajusin sen joulun jälkeen, että on parempi käydä vain joulukahvilla päiväseltään ja viedä omat tarjottavat mukanaan, mukavampi kaikille niin.
Tuli paha mieli mutta lähinnä vanhojen vanhempiesi puolesta. Ettekö te aikuiset terveet ihmiset voineet tuoda jouluruoat heille kun kerran kylään tulitte? Ymmärrän, ettei ruuhkavuosina välttämättä jaksa laittaa itse laatikoita jne. mutta olisitte voineet ostaa kunnon ruoat kaupasta tai tilata cateringista. Lisäksi olisitte voineet tulla päivää etukäteen siivoamaan kämppä (tai tilata kunnon siivous etukäteen paikallisesta siivousfirmasta!) ja tuoda niitä koristeita mukananne?
Jos luet alkuperäisen, voit huomata, että vanhempien kunnon romahtaminen tuli kirjoittajalle yllätyksenä. Muuten olisi varmaan toiminutkin näin.
Luulisi kuitekin, että vanhempien luona on käyty muulloinkin, kuin vain jouluisin. Esim kesällä ja kyllä sitä muutenkin ehkä on jotenkin perillä vanhempien voinnista, kun yhteyden pito on helppoa.
Tuntuu hullulta, että ollaan muutama joulu pois vanhemmilta ja kun sitä taas mennään viettämään, huomataan, että vanhemmista on tullut vanhoja. Mistään muusta asiasta kuin joulun vietosta sitä ei olla huomattu? Isän kunto kuitenkin ollut tosi huono. Eikö edes puhelimessa ole asioista keskusteltu tai puhuttu, kun joulunvietosta on sovittu? Että järjestääkö vanha äiti joulun yksin vai pitääkö jotakin tuoda tullessa jne?
Sekin on hullua, että vanhat sairaat vanhemmat jätetään nyt sitten yksin ja vietetään joulu omalla porukalla ja käydään vaan vanhemmilla kahvilla.
Toki tietenkin jos vanhemmat haluavat viettää joulun rauhassa asia on silloin ok. Eihän sitä vanhana ja sairaana jaksa jouluja järjestellä.
Muuten kyllä tuota kommentoijaa ymmärrän, koska on surullinen paikka huomata, ettei vanhemmat enää ole entisellään. Enää ei jakseta kuurata ja puunata, koristella eikä kokata, vaikka juhla on tulossa.
Silloin on aika kysyä vanhemmilta, haluaako he kenties tulla viettämään joulua lapsen perheeseen valmiiseen jouluun/joulupöytään, vai ovatko joulun kotonaan, sen valmiin kinkkusiivupaketin/joululaatikon turvin.
Useimmat työssäkäyvät vanhemmat ovat töissä vielä 23.12. Siitäkö sitten suora heitto satojen kilometrien päähän joulun järjestämiseen ja siivoamiseen? Työt alkavatkin sitten 27.12. Ei tuollaisen säntäilyn jälkeen ole itse levännyt ollenkaan.
Jos taas juhlinta aikuisten lasten luona. Isovanhempien haku ja vienti 4x300 km, ei nukkumatilaa, ei hotellia auki jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä ihmettelen että miten voi vanhemmista toinen vain tuijottaa tumput suorina vieressä kun toinen pahoinpitelee lasta?
Miksi ei halua puolustaa ja järjestää vaikka eron, varsinkin jos itsekin on pahoinpitelyn kohteena?
Lapsi saa tuollaisesta ympäristöstä elinikäiset tunnevammat.
Tämähän se on kaikkien kaltoinkohtelevien kotien ongelma, toinen vanhemmista väkivaltainen ja toinen niin riippuvainen, ettei pysty pitämään lasten puolta. Aiemmin ketjussa oli 11-vuotias, jonka äiti oli lähtenyt uuden miehen luo joulun viettoon ja jättänyt tämän yksin. Samasta ilmiöstä kyse.
No nimenomaan. Oma äitini oli niin umpirakastunut hoitoonsa että antoi miehen raivokännissä hakata minut sinipunaiseksi ja voivotteli vaan vieressä että yrittäisitte nyt tulla toimeen.
Siis olin 11-12, ja kyseessä oli aikuinen nelikymppinen raavas mies. Mutta minun -lapsen - olisi pitänyt osata käyttäytyä niin ettei mies vaan suutu ja käy käsiksi kännipäissään. Koskaan ei äiti minua puolustanut.
No kun vartuin, aloin lyömään takaisin. Muuttui äijäkin hiukan varovaisemmaksi sen jälkeen kun sai pari kertaa silmänsä mustaksi. Tajusi etten pelkää sitä ja että voi vielä itselle käydä huonosti.
Tällaisen tajuaa vain ne jotka on itse joutuneet sen läpikäymään, niin sairas kuvio se on.
Samanlaisia kokemuksia minulla. Isäni hakkasi minua ja siskoani, pieniä tyttöjä, teini-iän kynnykselle saakka. Äidin kommentit oli "yrittäkää nyt tulla toimeen", "älkää riidelkö", "eläkää sovussa", jne. Jossain vaiheessa teini-iässä aloin psyykkisesti oireilla lapsuuden traumoja siten, että en kestänyt olla isän kanssa samassa huoneessa, aloin huutaa ja kiljua hysteerisesti. Sitten tuli - niin isän kuin äidinkin suusta - "hullu", "mielisairas", "pipipää"-kommentteja, vaikka reagointini oli itseasiassa ihan järkevä ja ymmärrettävä.
Tänä jouluna "tappelen" miesystäväni kanssa siitä, että en haluaisi kutsua joulunviettoomme vanhempiani, korkeintaan äidin nopeasti pullakahveille. Mies on sitä mieltä, että minun on annettava anteeksi iäkkäille vanhemmilleni vain sen takia, että he ovat iäkkäitä ja vaatii, että vanhempani pitää kutsua KOKO PÄIVÄKSI kunnon jouluruoille ja joulun viettoon. Mies tulee hyvästä isosta perheestä, eikä hänellä ole mitään ymmärrystä siitä, millaisessa perhehelvetissä jotkut meistä ovat kasvaneet.
Tämähän on vain minun mielipide, mutta en kahtelisi miestäsi hetkeäkään. Helppo sellaisen huudella, joka ei ymmärrä ettei kaikki tule sieltä hyvistä perheistä.
Jos mies muuten on ihana ja kunnollinen puoliso, niin olisipa aika hepponen syy erota, että mies vaatii yhtenä päivänä vuodessa, että vaimon vanhemmat on kutsuttava kylään päiväksi ja ruokittava.
Ja tämän yhden päivän takia, sinä et katselisi muuten hyvää ja sinulle sopivaa miestä päivääkään? Kyllä ihmisessä voi olla niin paljon pahempiakin vikoja , kuin tuo. Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Toki minäkään en kutsuisi tuollaisia vanhempia kotiini joulun viettoon, mutta en myöskään tuon syyn takia olisi valmis jättämään miestäni. Eiköhän tuosta asiasta pääse sopuun/yli muutenkin, kuin eroamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joulu, tai niitä oli varmaan oikeasti parikin, kun tajusin omien vanhempieni huonon kunnon ja vanhentumisen, ovat jääneet itselläni jotenkin järkyttävinä ja surullisina mieleen.
Asumme kaukana, emmekä ihan joka joulu mummolassa pyhiä viettäneet, mitä nyt kahvilla saatoimme käydä tapanina tms. Muutaman vuoden tauon jälkeen menimme koko perhe mummolaan maalle jouluksi. Minulla oli jotenkin suuret odotukset ja mielessäni ne lapsuuteni ihanat joulut: Jännittynyt, iloinen tunnelma, herkullinen leivinuunissa paistettu kinkku ja äidin tekemät laatikot, runsaat koristeet, joulukuusi ja joulupukki, sukua koolla...
Mennessämme aatonaattona mummolaan tajusin, että joulua ei oltu valmisteltu juuri yhtään, mistään tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Ruokaa oli varattu pari saarioisten laatikkoa ja valmiita kinkkusiivuja muovipaketissa, siinä se joulupöytä. Taloa ei oltu siivottu eikä koristeltu, ja vastassa oli kaksi riitelevää vanhusta, joista isän kunto tosi huono ja äiti väsynyt ja kiukkuinen hänen hoitamiseensa. Yritin siinä siinä sitten joulukuusta koristella lasten kanssa ja pitää tunnelmaa heille yllä, kun isä ja äiti riitelevät ja mököttävät keskenään jostakin isän lääkkeiden ottamisesta ja vessassa käymisestä.
Tajusin sen joulun jälkeen, että on parempi käydä vain joulukahvilla päiväseltään ja viedä omat tarjottavat mukanaan, mukavampi kaikille niin.
Tuli paha mieli mutta lähinnä vanhojen vanhempiesi puolesta. Ettekö te aikuiset terveet ihmiset voineet tuoda jouluruoat heille kun kerran kylään tulitte? Ymmärrän, ettei ruuhkavuosina välttämättä jaksa laittaa itse laatikoita jne. mutta olisitte voineet ostaa kunnon ruoat kaupasta tai tilata cateringista. Lisäksi olisitte voineet tulla päivää etukäteen siivoamaan kämppä (tai tilata kunnon siivous etukäteen paikallisesta siivousfirmasta!) ja tuoda niitä koristeita mukananne?
Jos luet alkuperäisen, voit huomata, että vanhempien kunnon romahtaminen tuli kirjoittajalle yllätyksenä. Muuten olisi varmaan toiminutkin näin.
Luulisi kuitekin, että vanhempien luona on käyty muulloinkin, kuin vain jouluisin. Esim kesällä ja kyllä sitä muutenkin ehkä on jotenkin perillä vanhempien voinnista, kun yhteyden pito on helppoa.
Tuntuu hullulta, että ollaan muutama joulu pois vanhemmilta ja kun sitä taas mennään viettämään, huomataan, että vanhemmista on tullut vanhoja. Mistään muusta asiasta kuin joulun vietosta sitä ei olla huomattu? Isän kunto kuitenkin ollut tosi huono. Eikö edes puhelimessa ole asioista keskusteltu tai puhuttu, kun joulunvietosta on sovittu? Että järjestääkö vanha äiti joulun yksin vai pitääkö jotakin tuoda tullessa jne?
Sekin on hullua, että vanhat sairaat vanhemmat jätetään nyt sitten yksin ja vietetään joulu omalla porukalla ja käydään vaan vanhemmilla kahvilla.
Toki tietenkin jos vanhemmat haluavat viettää joulun rauhassa asia on silloin ok. Eihän sitä vanhana ja sairaana jaksa jouluja järjestellä.
Muuten kyllä tuota kommentoijaa ymmärrän, koska on surullinen paikka huomata, ettei vanhemmat enää ole entisellään. Enää ei jakseta kuurata ja puunata, koristella eikä kokata, vaikka juhla on tulossa.
Silloin on aika kysyä vanhemmilta, haluaako he kenties tulla viettämään joulua lapsen perheeseen valmiiseen jouluun/joulupöytään, vai ovatko joulun kotonaan, sen valmiin kinkkusiivupaketin/joululaatikon turvin.
Useimmat työssäkäyvät vanhemmat ovat töissä vielä 23.12. Siitäkö sitten suora heitto satojen kilometrien päähän joulun järjestämiseen ja siivoamiseen? Työt alkavatkin sitten 27.12. Ei tuollaisen säntäilyn jälkeen ole itse levännyt ollenkaan.
Jos taas juhlinta aikuisten lasten luona. Isovanhempien haku ja vienti 4x300 km, ei nukkumatilaa, ei hotellia auki jouluna.
No eihän se pakko ole, ei kukaan ole pakottanut menemään vanhemmille, eikä kukaan pakota sinua kutsumaan omia vanhempiasi teille.
Eikä tuossa varmaan puhuta tulevasta joulusta, joka on tuon 3päivää.
Monesti joulu sattuu niin, että siinä on vapaapäiviä jo ennen joulua.
Mutta siis tämä ei ole pointti tässä, vaan se, ettei pidä kuvitella, että ne vanhat vanhemmat jaksaa sen joulun loputtomasti järjestää.
ja tuskin niillä vanhemmilla välttämättä on mitään halua lähteä kotoaan jouluna, varsinkin jos on sairautta, mutta ainahan sitä voi kysyä, jos oikeasti haluaa vanhempienkanssa joulua viettää.
Jos ei halua, ei kannata kysyä, koska siitä ei sitten taas nauti kukaan.
Ja hullu on se, joka raahaa vanhempansa kotiinsa, jos siellä ei edes ole tilaa,järki käteen joulunvietossakin.
Lähinnä tuossa ihmettelin sitä, että kommentoija ei ollut aikaisemmin huomannut , että vanhemmat huonokuntoisia ja väsyneitä, eivätkä enää jaksa laittaa joulun eteen tikkua ristiin. Vaan menee tyhjin käsin viettämään joulua iäkkäille vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävä hakkasi minut.
Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32
Hei! Ikävä huomata, että maailmankuvasi on täysin päinvastainen kuin minulla, toisaalta erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä saa olla. Näkemyksesi vaikuttaa vain kovin mustavalkoiselta.
Ymmärrän, että "tyypilliset" miehiset fyysiset ominaisuudet omaava miesoletettu on perinteistä naisoletettua vahvempi. Mutta puolustautuminen väkivaltatilanteessa, jossa väkivaltaa tuottaa henkilö johon luotat ja jota mahdollisesti rakastat on vaikeaa. Etenkin jos asianomaisen maailmankuvaan parisuhdeväkivalta ei kuulu tai joka pelkää puolustautumisen aiheuttavan lisää harmia (jos on tarpeeksi kiero kumppani, voi tämä hyvin muotoilla tilanteesta aivan uudenlaisen tarinan, jossa hän onkin "kärsivä" osapuoli.) Erityisesti miehille tämä on ongelmallista, sillä herkemmin uskomme patriarkaalisten sukupuoliroolien takia "heikon" naisen tarinaa siitä, että puoliso on hänet hakkanut... Eikä päin vastoin.
Yhteiskunnassamme on edelleen paljon stigmaa mitä tulee miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan. Ja ikävä kyllä pohjan stigmalle antavat liiallinen sukupuolirooleihin jumiutuminen.Mut hei, kaikilla saa edelleen olla oma näkemys. Tarkoitukseni ei ole vittuilla, vaan ihan vain pohtia mihin näkemyksesi pohjautuu ja korostaa, että näkökulmia on monia!
N. 45
Tässä kirjoituksessa päästiin siihen, mistä oikeasti on kyse. Ongelmana on se, että harva mies lyö takaisin, koska joutuu sitten itse syylliseksi. Vaimonhakkaajien kimppuun vaimot eivät yleensä käy. Sille, joka kirjoitti että hakattu mies on ansainnut tulla hakatuksi, niin miksei sitten hakattu vaimokin ole ansainnut kohtaloaan?
Oisko tässä kuitenkin se ero, että nainen nyt yleensä vain tuppaa olemaan se heikompi osapuoli? Tämä on biologinen totuus, vaikka se mielellään nykyään halutaan unohtaa. Harva, edes pienikokoinen mies on heikompi kuin nainen.
Kyllä sillä siis on jonkinlainen ero, hakataanko heikompaa ja puolustuskyvyttömänpää, kuin jos hakataan samantasoista tai vahvempaa.
Itse en ainakaan pärjäisi omalle miehelle alkuunkaan, vaikka hän ei mikään jättiläinen olekaan ja ihmettelisin kyllä suuresti, jos hän antaisi minun hakata itseään, eikä estäsisi sitä mitenkään, esim tarttumalla minua käsistä.
Jo 16v poikani on paljon vahvempi, kuin minä ja minä sentään liikun, jumppaan, uin, juoksen ja pidän muutenkin itsestäni ja fyysisestä kunnosta huolen. En vain pärjäisi miehille voimassa mitenkään.
Toki on naisia, jotka on voimiltaan tasavertaisia miehiin nähden, mutta näin ei tavallisesti ole.
Kunnon mies ei yleensä hakkaa heikompiaan. Tätä jotkut naiset osaavat käyttää hyväkseen eli, että mies ei kuitenkaan lyö takaisin ja joslyö, niin hakkaajanainen voi uhriutua. Onko mielestäsi oikein käydä sellaisen kimppuun, joka ei puolustaudu?
Se joulu kun tajusin että vanhemmistani on tullut vanhoja ja minusta keski-ikäinen! Isä istui poissaolevan oloisena nojatuolissa ja jupisi itsekseen, äitini oli ostanut valmislaatikoita ja alkoi miltei itkeä kun tajusi ettei lanttulaatikkoa kukaan syökään, edes hän itse! ja kinkku oli jäänyt raaàksi. Katsoin äitiäni joka seisoi siinä risassa t-paidassa ja verkkareissa kasvot itkuisina ja päässäni takoi "äiti on 73vuotias.73". Minuakin väsytti ja olo oli epäjouluisa. Kuusi ja jouluohjelmat telkassa eivät riittäneet tuomaan tunnelmaa. Söimme riisipuuroa, maksalaatikkoa ja ruisleipää, isäni ainona sitä kinkkua ja olikin sitten kurapolkassa kaksi päivää..
11v räpläsi vain kännykkää ja kyseli joko mennään kotiin. Mieheni oli töissä.
Ei mikään katastrofijoulu, mutta fiilis oli kertakaikkiaan poissa. Eikä ole palannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aattoaamu ja 30 pakkasta. Mentiin talliin syöttämään lampaat ja hevoset, tallin lattialla vettä nilkkoja myöten. Oli putki haljennut yöllä. Onneksi karsinoihin ei ollut ehtinyt vettä mennä. Palokunta paikalle pumppaamaan vesi pois ja sisältä kannettiin vettä joulunpyhät kun ei saatu putkimiestä. Lampaita oli 60 ja hevosia 5. Muutaman sangollisen sai kantaa. Tästä 20 v aikaa.
Ihan miniänä kerron tässä, että vanhat vanhemmat voivat olla hyvin jääräpäisiä.
Asuimme sadan kilometrin päässä ja kävimme jouluna päiväkylässä ja samoin useamman kerran vuodessa. Anoppi alkoi dementoitumaan, mutta ei halunnut keittiöön ketään auttamaan ja piti tarjota ruokaa. Ei kuuloonkaan, että miniä ottaisi huushollia haltuun. Kauhea tappelu kun papan oli pakko puuttua, kun ei onnistunut muuten.
Veimme valmiita ruokia joita ei tarjottu. Tyttären tekemiä pipareita ihailtiin, mutta laitettiin syrjään. Ilmeisesti annettiin kuivettua. Piti olla kaikki itse tehtyä niinkuin on ollut aina, tai itse ostettua.
Tiskaamisen sain suorittaa ja ruokien korjaamisen pöydästä.
No, taistelu paheni tietysti kun hoivakoti oli ainoa ratkaisu, mutta se on sitten oma tarinansa ja molemmat ovatko jo kuolleet.
Vanhuus on surullista. Tiedä sitten mikä jäärä itsestä kohta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävä hakkasi minut.
Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32
Hei! Ikävä huomata, että maailmankuvasi on täysin päinvastainen kuin minulla, toisaalta erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä saa olla. Näkemyksesi vaikuttaa vain kovin mustavalkoiselta.
Ymmärrän, että "tyypilliset" miehiset fyysiset ominaisuudet omaava miesoletettu on perinteistä naisoletettua vahvempi. Mutta puolustautuminen väkivaltatilanteessa, jossa väkivaltaa tuottaa henkilö johon luotat ja jota mahdollisesti rakastat on vaikeaa. Etenkin jos asianomaisen maailmankuvaan parisuhdeväkivalta ei kuulu tai joka pelkää puolustautumisen aiheuttavan lisää harmia (jos on tarpeeksi kiero kumppani, voi tämä hyvin muotoilla tilanteesta aivan uudenlaisen tarinan, jossa hän onkin "kärsivä" osapuoli.) Erityisesti miehille tämä on ongelmallista, sillä herkemmin uskomme patriarkaalisten sukupuoliroolien takia "heikon" naisen tarinaa siitä, että puoliso on hänet hakkanut... Eikä päin vastoin.
Yhteiskunnassamme on edelleen paljon stigmaa mitä tulee miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan. Ja ikävä kyllä pohjan stigmalle antavat liiallinen sukupuolirooleihin jumiutuminen.Mut hei, kaikilla saa edelleen olla oma näkemys. Tarkoitukseni ei ole vittuilla, vaan ihan vain pohtia mihin näkemyksesi pohjautuu ja korostaa, että näkökulmia on monia!
N. 45
Tässä kirjoituksessa päästiin siihen, mistä oikeasti on kyse. Ongelmana on se, että harva mies lyö takaisin, koska joutuu sitten itse syylliseksi. Vaimonhakkaajien kimppuun vaimot eivät yleensä käy. Sille, joka kirjoitti että hakattu mies on ansainnut tulla hakatuksi, niin miksei sitten hakattu vaimokin ole ansainnut kohtaloaan?
Oisko tässä kuitenkin se ero, että nainen nyt yleensä vain tuppaa olemaan se heikompi osapuoli? Tämä on biologinen totuus, vaikka se mielellään nykyään halutaan unohtaa. Harva, edes pienikokoinen mies on heikompi kuin nainen.
Kyllä sillä siis on jonkinlainen ero, hakataanko heikompaa ja puolustuskyvyttömänpää, kuin jos hakataan samantasoista tai vahvempaa.
Itse en ainakaan pärjäisi omalle miehelle alkuunkaan, vaikka hän ei mikään jättiläinen olekaan ja ihmettelisin kyllä suuresti, jos hän antaisi minun hakata itseään, eikä estäsisi sitä mitenkään, esim tarttumalla minua käsistä.
Jo 16v poikani on paljon vahvempi, kuin minä ja minä sentään liikun, jumppaan, uin, juoksen ja pidän muutenkin itsestäni ja fyysisestä kunnosta huolen. En vain pärjäisi miehille voimassa mitenkään.
Toki on naisia, jotka on voimiltaan tasavertaisia miehiin nähden, mutta näin ei tavallisesti ole.
Kunnon mies ei yleensä hakkaa heikompiaan. Tätä jotkut naiset osaavat käyttää hyväkseen eli, että mies ei kuitenkaan lyö takaisin ja joslyö, niin hakkaajanainen voi uhriutua. Onko mielestäsi oikein käydä sellaisen kimppuun, joka ei puolustaudu?
Ei kukaan ole sanonut, että miehen lyöminen olisi oikein. Ei tietenkään ole. Mutta jos nainen lyö miestä, se ei ole yhtään sama asia kuin jos mies lyö naista, ellei olosuhteissa ole jotain poikkeuksellista tai naisella jotain tosi vaarallista kättä pidempää.
Jos nyrkkitappelusta puhutaan, nainen on harvoin miehelle vaarallinen. Mies on oikeastaan aina naiselle hengenvaarallinen. Siksi miehelle se lyödyksi tuleminen on ”vain” ikävä kokemus, ehkä nöyryyttäväkin. Naiselle se on kokemus hengenvaarasta ja avuttomuudesta, mikä on ihan eri juttu.
Noiden rinnastaminen on vähän kuin vertaisi ikävää partioleiriä Auschwitziin. Joo leirejä molemmat, ja ruoka oli pahaa. Siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöystävä hakkasi minut.
Jos nainen pystyy hakkaamaan miehen, niin sellainen "mies" ansaitseekin tulla hakatuksi. N32
Hei! Ikävä huomata, että maailmankuvasi on täysin päinvastainen kuin minulla, toisaalta erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä saa olla. Näkemyksesi vaikuttaa vain kovin mustavalkoiselta.
Ymmärrän, että "tyypilliset" miehiset fyysiset ominaisuudet omaava miesoletettu on perinteistä naisoletettua vahvempi. Mutta puolustautuminen väkivaltatilanteessa, jossa väkivaltaa tuottaa henkilö johon luotat ja jota mahdollisesti rakastat on vaikeaa. Etenkin jos asianomaisen maailmankuvaan parisuhdeväkivalta ei kuulu tai joka pelkää puolustautumisen aiheuttavan lisää harmia (jos on tarpeeksi kiero kumppani, voi tämä hyvin muotoilla tilanteesta aivan uudenlaisen tarinan, jossa hän onkin "kärsivä" osapuoli.) Erityisesti miehille tämä on ongelmallista, sillä herkemmin uskomme patriarkaalisten sukupuoliroolien takia "heikon" naisen tarinaa siitä, että puoliso on hänet hakkanut... Eikä päin vastoin.
Yhteiskunnassamme on edelleen paljon stigmaa mitä tulee miesten kokemaan parisuhdeväkivaltaan. Ja ikävä kyllä pohjan stigmalle antavat liiallinen sukupuolirooleihin jumiutuminen.Mut hei, kaikilla saa edelleen olla oma näkemys. Tarkoitukseni ei ole vittuilla, vaan ihan vain pohtia mihin näkemyksesi pohjautuu ja korostaa, että näkökulmia on monia!
N. 45
Tässä kirjoituksessa päästiin siihen, mistä oikeasti on kyse. Ongelmana on se, että harva mies lyö takaisin, koska joutuu sitten itse syylliseksi. Vaimonhakkaajien kimppuun vaimot eivät yleensä käy. Sille, joka kirjoitti että hakattu mies on ansainnut tulla hakatuksi, niin miksei sitten hakattu vaimokin ole ansainnut kohtaloaan?
Oisko tässä kuitenkin se ero, että nainen nyt yleensä vain tuppaa olemaan se heikompi osapuoli? Tämä on biologinen totuus, vaikka se mielellään nykyään halutaan unohtaa. Harva, edes pienikokoinen mies on heikompi kuin nainen.
Kyllä sillä siis on jonkinlainen ero, hakataanko heikompaa ja puolustuskyvyttömänpää, kuin jos hakataan samantasoista tai vahvempaa.
Itse en ainakaan pärjäisi omalle miehelle alkuunkaan, vaikka hän ei mikään jättiläinen olekaan ja ihmettelisin kyllä suuresti, jos hän antaisi minun hakata itseään, eikä estäsisi sitä mitenkään, esim tarttumalla minua käsistä.
Jo 16v poikani on paljon vahvempi, kuin minä ja minä sentään liikun, jumppaan, uin, juoksen ja pidän muutenkin itsestäni ja fyysisestä kunnosta huolen. En vain pärjäisi miehille voimassa mitenkään.
Toki on naisia, jotka on voimiltaan tasavertaisia miehiin nähden, mutta näin ei tavallisesti ole.
Kunnon mies ei yleensä hakkaa heikompiaan. Tätä jotkut naiset osaavat käyttää hyväkseen eli, että mies ei kuitenkaan lyö takaisin ja joslyö, niin hakkaajanainen voi uhriutua. Onko mielestäsi oikein käydä sellaisen kimppuun, joka ei puolustaudu?
Onko oikein käydä sellaisenkaan kimppuu joka kyllä puolustautuu, mutta ei siltikään pärjää ? Onko oikein käydä toisen päälle, vaikka tämä toinen sitten antaa sinulle selkään, kun onkin vahvempi?
Eiköhän tässä nyt pointti ole se, ettei kukaan normaali/"kunnon" ihminen käy toiseen kiinni, ei mies eikä nainen. Mutta kyllä se silti on rumempaa ja pahempaa jälkeäkin siitä syntyy, kun vahva ihminen lyö toista.
Itse en puolusta väkivaltaa, enkä ole sitä koskaan elämässäni joutunut kokemaan, enkä ikinä itsekään löisi ketään, joten sinällään aihe ei minua kosketa, mutta kyllähän järki sanoo, että isommilla voimilla tulee pahempaa jälkeä.
Ja kyllä mieskin voi lähteä. Ei kenenkään kannata jäädä väkivaltaiseen suhteeseen.
Mutta tämä ei ole tämän ketjun aihe, joten asiaan, eli karmeimpiin jouluaattoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elettiin jotain 1970-luvun loppupuolta, oli jouluaatto. Vanhemmat laittelivat jouluruokia ja glögiä. Isä kuumensi glögiä liian kuumaksi ja kaatoi sen lasimaljaan joka halkesi. Kaikki valui laittialle, isä siinä raivoamaan, meni terästetty glögi hukkaan. Äiti joi kuitenkin jotain liikaa ja oksenteli sohvalla makaillessaan lattialle. Oli siinä sitten joulutunnelmaa ja kello oli vasta puolen päivän paikkeilla. Noloa ja rumaa, inhosin lapsena jouluja. Viina pilasi kaiken. Aikuisena olen järjestellyt kauniita aattoja ja nauttinut omista jouluista. Antakaa hyvät ihmiset lapsillenne hyviä joulumuistoja : ) ne säilyy ja kantaa.
Joulu 2019 on ollut mulle kauhein tähän mennessä.Aattoa vasten yö meni valvoessa kovien vatsa kipujen kanssa.Aatto aamuna oli pakko soittaa ambulanssi ja mennä päivystykseen jossa sit oksensin ihan hullun lailla.Lopulta mulle laitettiin nenä-mahaletku ja siirrettiin osastolle.Sairaalassa menikin sit 3 kuukautta ja minut leikattiin 3 kertaa sinä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, kauheita tarinoita! Itse odottelen 48-vuotiaana sitä ensimmäistä ihanaa tai edes miellyttävää jouluaattoa. Lapsen takia olen yrittänyt hiukan tsempata, mutta inhoan joulua. Pidän kyllä pipareista, porkkanalaatikosta ja punaviinistä (pari lasia), mutta en vain jaksa. Tällä hetkellä olen kyllä masentunutkin ja perheessä muitakin terveyshuolia. Haluaisin vain käydä kävelyllä, saunassa ja syödä jotain hyvää ruokaa ilman lahjoja tai muuta hössötystä. Lapselle toki mielelläni ostan jotain. Jotain Raskasta Joulua voisin kuunnellakin ja poltella kynttilöitä. Mies päpättää olevista ja menneistä sukulaisista, plaraa lapsuudenystävien ja opiskelukavereiden somepäivityksiä ja saa minut raivon partaalle. Onneksi kahden viikon kuluttua koko farssi on ohi!
T: Se Bad Mom joka joulu
Vierailija kirjoitti:
Äiti aloitti aina jouluressaamisen joulukuun ensimmäisestä päivästä. Hän ei siis tehnyt asialle mitään vaan kiukutteli ja märssysi asioista, jotka pitää tehdä vaikkei halua. Kunnes jouluaattoon oli enää viikko. Sitten alkoi raivosiivoaminen ja kokkaaminen. Heti koulun jälkeen piti ilmoittautua kotona töihin tai sai kuulla olevansa laiska ja kiittämätön. Jatkuvaa huutoa ja raivoamista aamusta iltaan, kun hän _joutuu_ meidän muiden vuoksi käyttämään _elämänsä_ tähän. Kotona ei saanut lukea, syödä rauhassa, nukkua aamulla tms koska heti jos äiti huomasi moista laiskottelua, alkoi suu vaahdossa huutaminen ja vertaaminen muiden perheiden lapsiin. Muissa perheissä kuulemman kaikki osallistuu ja miten hänen lapsensa voivat olla näin kiittämättömiä.
Tätä jatkui aattoon asti. Aattoiltana sitten suututtiin siitä, jos hänestä tuntui ettei arvosteta tarpeeksi. Kun hän on kuitenkin kaiken tämän tehnyt. Ai tiputit vahingossa piparin murun lattialle? Vaikka hän juuri aamulla imuroi? Näinkö sinä kiität siitä, että on siivottu ja puunattu?
Oletkohan mun sisko, kun kuulostaa niin hurjan tutulta. Tai sitten meitä on paljon useampia, joiden lapsuudenkodeissa on ollut hullua jouluraivoa siisteyden ja valmistelujen suhteen. Äidilläni valitusvirsi kuului, että KUN MINÄ TEILLE NISKA LIMASSA TEEN JOULUA, samalla syyllistämiset siitä että ei auteta tarpeeksi. Mutta äidin käsityksen "joulun laitosta" oli ihan omalla tasollaan, eikä jouluun missään nimessä kuulunut rentous, rauhoittuminen, lepo, rauhallinen yhdessäolo jne.
Sittemmin omaa joulua vietän esim. Marttojen ohjeilla. Mm. siivoa komerot vain, jos aiot viettää joulusi komerossa. Vähennä valoja ja laita tunnelmavalaistus niin näyttää heti siistimmältä.
https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluvalmistelut/joulukoti-siis…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex lainasi multa muutaman satasen, että pääsee viettämään joulua lapsensa kanssa.
Jätti sit lapsensa näkemisen sillä reissulla väliin ja kävi panemassa sen lapsen äitiä. Tuli takasin ja pokas lennosta kaverin naisen.Oli aika erikoinen fiilis kun tankkausbonukset tuli tilille. Noh, kiva että muisti käyttää s-korttia.
Teidän s-kortilla näkyy selkeästi enemmän tietoja, kuin meidän 😄
Miten ne tankkaus bonukset aiheeseen liittyvät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ollut niin paljon surullisia tarinoita lapsuudessa koetuista huonoista jouluista ja jopa sellaisista, joissa lapsi on tavalla tai toisella ollut täysin yksin, niin tuli mieleen, että onko olemassa jotain systeemiä, jossa voisi tarjoutua pelkkien lahjojen lisäksi tarjoamaan jollekin lapselle tai nuorelle toisenlaisen joulukokemuksen, missä ei tarvitse pelätä ja olla huolissaan? Varmasti myös nuorille aikuisille tällainen voisi olla erittäin hieno kokemus. Ja ulkopuolisuuden kokemuksen välttämiseksi, voisi projektin ja tutustumisen aloittaa vaikka 1-3 kk ennen joulua... Minä ainakin voisin ottaa jonkun yksittäisen yksinäisen vuosittain oman perheeni joulunviettoon mukaan. Olisi opettavaista myös omille lapsille.
Ettäkö alaikäinen lapsi menisi vieraiden ihmisten luokse yöksi? Tai ylipäätään. Mistä voi tietää mitä motiiveja "turvallisen joulun" tarjoajilla on? Ei mistään. Ylläolevakirjoittaja saattaa olla liikkeellä vilpittömin mielin, mutta mistä sen tietää etukäteen?
Hyvä huomio vastaajalta. Jonkinlainen kunnan tai jonkin yhteisön järjestämä "jouluturvakoti" voisi olla ihan mahtava juttu, eli olisi joku paikka missä ammattilaiset tai vapaaehtoiset pitäisivät ovet auki niille, joiden kotona homma lähtee käsistä ikävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on ollut niin paljon surullisia tarinoita lapsuudessa koetuista huonoista jouluista ja jopa sellaisista, joissa lapsi on tavalla tai toisella ollut täysin yksin, niin tuli mieleen, että onko olemassa jotain systeemiä, jossa voisi tarjoutua pelkkien lahjojen lisäksi tarjoamaan jollekin lapselle tai nuorelle toisenlaisen joulukokemuksen, missä ei tarvitse pelätä ja olla huolissaan? Varmasti myös nuorille aikuisille tällainen voisi olla erittäin hieno kokemus. Ja ulkopuolisuuden kokemuksen välttämiseksi, voisi projektin ja tutustumisen aloittaa vaikka 1-3 kk ennen joulua... Minä ainakin voisin ottaa jonkun yksittäisen yksinäisen vuosittain oman perheeni joulunviettoon mukaan. Olisi opettavaista myös omille lapsille.
Mitä tarkoitat systeemillä?
Pitäisikö jonkun muun ihmisen järjestää luoksesi joku onneton lapsi tai nuori aikuinen jouluksi, tutustuttaa teitä toisiinne muutaman kuukauden sitä ennen ja sitten joulun tämä lapsi tai nuori viettäisi teillä?
Entä sen jälkeen? Lapsi menisi kotiinsa ja olisi entistä katkerampi, kun olisi nähnyt, miten hienosti ja lämminhenkisesti jossain toisessa perheessä joulua vietetään. Mitä järkeä siinä olisi, ellei tämä johtaisi pitempään suhteeseen?
Onhan sellaisia sijoituslapsia, jotka todella ovatkin aika ajoin niin kotonaan kuin sijaisperheissään. On myöskin tukiperhetoimintaa, joten kyllähän tällaista tapahtuukin, mutta se vaatii sen yhteistyön sosiaaliviranomaisten kanssa. Eikä kyse todellakaan ole vain yhdestä joulusta, vaan sitten on sitouduttava pitemmäksi ajaksi, kenties lapsen koko lapsuuden ja nuoruuden ajaksi.
En oikein ymmärrä, miten tuo oma mallisi toimisi. Ehkä siinä tapauksessa, että kyseessä olisi sukulaislapsi, jolloin joulun vietto "sukulaisissa" olisi jotenkin käsitettävämpää.
Mutta voithan kokeilla. Kysy kuntasi viranomaisilta, jotka vastaavat lastensuojelusta.
Tuollainen palvelu on jo olemassa, kutsutaan nimellä tukiperhe. Paikkakunnan lasusta voi tosiaan kysyä lisää jos haluaa hakeutua vapaaehtoiseksi tukiperheeksi. Ajatuksena, että lapsi tai sisarukset vierailevat tukiperheessä 1-2 kertaa kuukaudessa, joko viikonlopun tai yökyläilyn verran. Voi olla joko siksi, että lapsi on niin "raskas"/kuormittava erityislapsi, että vanhemmat tarvitsevat pienen oman hengähdyshetken. Toisaalta voi myös olla, että vanhemmilla on mielenterveys/alko-ongelmaa/muu syy sossun asiakkuuteen ja lapsille halutaan tarjota muita aikuisia elämään ja uusia, kehittäviä virikkeitä ja kokemuksia.
Tukiperheistä on huutava pula, joten jos pientäkään innostusta löytyy niin kannattaa googlettaa ja/tai ottaa yhteyttä oman alueen lasuun. Jos tukiperheeksi ryhtymininen ja vieraan lapsen ottaminen omaan kotiin mietityttää, on toinen vaihtoehto auttaa olemalla vapaaehtoinen tukihenkilö deprivoidulle lapselle tai nuorelle. Siinäkin tapauksessa googletus tai yhteys lähimpään lasuun.
Veljeni ex-vaimo oli kamala tapaus. Hän varmaan kirjoittaisi tähän ketjuun sen, kuinka hänen joulunsa oli kokonaan pilalla, koska anopilta tuli kutsu syömään jouluna. Siitä aiheutui aivan kauhea loukkaantumisriita ja välit poikki.
No onhan se nyt kamalaa; kutsui jouluna syömään! Kehtaakin!
Luulisi kuitekin, että vanhempien luona on käyty muulloinkin, kuin vain jouluisin. Esim kesällä ja kyllä sitä muutenkin ehkä on jotenkin perillä vanhempien voinnista, kun yhteyden pito on helppoa.
Tuntuu hullulta, että ollaan muutama joulu pois vanhemmilta ja kun sitä taas mennään viettämään, huomataan, että vanhemmista on tullut vanhoja. Mistään muusta asiasta kuin joulun vietosta sitä ei olla huomattu? Isän kunto kuitenkin ollut tosi huono. Eikö edes puhelimessa ole asioista keskusteltu tai puhuttu, kun joulunvietosta on sovittu? Että järjestääkö vanha äiti joulun yksin vai pitääkö jotakin tuoda tullessa jne?
Sekin on hullua, että vanhat sairaat vanhemmat jätetään nyt sitten yksin ja vietetään joulu omalla porukalla ja käydään vaan vanhemmilla kahvilla.
Toki tietenkin jos vanhemmat haluavat viettää joulun rauhassa asia on silloin ok. Eihän sitä vanhana ja sairaana jaksa jouluja järjestellä.
Muuten kyllä tuota kommentoijaa ymmärrän, koska on surullinen paikka huomata, ettei vanhemmat enää ole entisellään. Enää ei jakseta kuurata ja puunata, koristella eikä kokata, vaikka juhla on tulossa.
Silloin on aika kysyä vanhemmilta, haluaako he kenties tulla viettämään joulua lapsen perheeseen valmiiseen jouluun/joulupöytään, vai ovatko joulun kotonaan, sen valmiin kinkkusiivupaketin/joululaatikon turvin.