Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se taitaa olla tämä tuleva joulu. Olemme juuri siunanneet 16-vuotiaan haudan lepoon.

Voi kamala, otan osaa 🥺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime joulu kun olin verenmyrkytyksen takia sairaalassa.

Tai sittenkin joulu 2002, kun oltiin isämme luona ja lapseni saivat pienet paketit, Aku Ankan taskukirjan ja toinen jonkun patterilelun. Vauva ei saanut mitään mutta äitipuolen omat lapset saivat nukenrattaita, suksia yms kasapäin. Olipa kiva katsoa vierestä. Olimme aina olleet veljeni kanssa toisen luokan kansalaisia mutta en uskonut että isä on noin ajattelemattomasti tässä mukana. Onneksi isä kuollut ja akka heitetty ulos niin ei tarvi olla tekemisissä vaikka isä yrittikin testamentata asuinoikeutta hälle.

Ikävä tilanne. Mutta jäin vain miettimään, että eikö teillä ollut sitten lahjoja omille lapsillenne?

Olimme tuolla joulupäivänä syömässä kuten joka vuosi sitä ennenkin. Olisi siis ollut paljon tilaisuuksia jakaa lahjansa jo ennen meidän tuloa. Matkaa siis 130 km meiltä kotoa. Seuraavana vuonna ei sitten mentykään.

Jos lapsenne olivat saaneet omat lahjansa jo edellisenä päivänä niin kai heidän tulisi kestää se että näkevät toisten saavan omansa? Ette voi alkaa aikatauluttamaan toisten jouluperinteitä uusiksi saati odottaa että isän uusi puoliso lahjoo teidän lapsenne samalla mittakaavalla kuin omansa.

Kun tietäisi tyylin muuttuneen, voisi itse tarvittaessa reagoida siihen. Olimme joulupäivänä mummolassa ja siellä yleensä avattiin pari mummolan pakettia.

Veljelle oli tullut ero ja hän toikin kaikki yleensä omassa kodissa avattavat paketit mummolaan joulupäiväksi, lapsi oli ollut jouluaaton äidillään ja avannut siellä äidinpuolen suvun paketit.

Siinä oli omalla lapsella hieman suru puserossa, kun ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Toisella läjä paketteja hänellä ne kaksi.

Mitä sitten, jos toisella lapsella oli enemmän lahjoja kuin sun lapsella? Ihanko tosissasi pahoitit mielesi tuosta? Opeta lapsesi siihen, että ei aina voi saada samaa kuin muut. Eikö oikeasti olisi kuulunut olla pahoillaan sen toisen lapsen puolesta?! Hänen vanhempansa olivat eronneet ja yhteiset joulut isän ja äidin kanssa muisto vain. Toi sun itsekeskeinen ajattelu on käsittämätöntä. Ja annat lapsesi olla kateellinen toisen lahjoista, vaikka siellä lahjapinon keskellä on istunut lapsi jolla särkynyt sydän.

Kolme viimeisintä joulua ollut kamalimpia ilman lapsenlapsia. Hullujen kanssa kun ei voi asioita sopia, niin oikeuden päätöksellä sentään tänä jouluna isänkin suvussa on Joulu❤️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime joulu kun olin verenmyrkytyksen takia sairaalassa.

Tai sittenkin joulu 2002, kun oltiin isämme luona ja lapseni saivat pienet paketit, Aku Ankan taskukirjan ja toinen jonkun patterilelun. Vauva ei saanut mitään mutta äitipuolen omat lapset saivat nukenrattaita, suksia yms kasapäin. Olipa kiva katsoa vierestä. Olimme aina olleet veljeni kanssa toisen luokan kansalaisia mutta en uskonut että isä on noin ajattelemattomasti tässä mukana. Onneksi isä kuollut ja akka heitetty ulos niin ei tarvi olla tekemisissä vaikka isä yrittikin testamentata asuinoikeutta hälle.

Ikävä tilanne. Mutta jäin vain miettimään, että eikö teillä ollut sitten lahjoja omille lapsillenne?

Olimme tuolla joulupäivänä syömässä kuten joka vuosi sitä ennenkin. Olisi siis ollut paljon tilaisuuksia jakaa lahjansa jo ennen meidän tuloa. Matkaa siis 130 km meiltä kotoa. Seuraavana vuonna ei sitten mentykään.

Jos lapsenne olivat saaneet omat lahjansa jo edellisenä päivänä niin kai heidän tulisi kestää se että näkevät toisten saavan omansa? Ette voi alkaa aikatauluttamaan toisten jouluperinteitä uusiksi saati odottaa että isän uusi puoliso lahjoo teidän lapsenne samalla mittakaavalla kuin omansa.

Kun tietäisi tyylin muuttuneen, voisi itse tarvittaessa reagoida siihen. Olimme joulupäivänä mummolassa ja siellä yleensä avattiin pari mummolan pakettia.

Veljelle oli tullut ero ja hän toikin kaikki yleensä omassa kodissa avattavat paketit mummolaan joulupäiväksi, lapsi oli ollut jouluaaton äidillään ja avannut siellä äidinpuolen suvun paketit.

Siinä oli omalla lapsella hieman suru puserossa, kun ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Toisella läjä paketteja hänellä ne kaksi.

Mitä sitten, jos toisella lapsella oli enemmän lahjoja kuin sun lapsella? Ihanko tosissasi pahoitit mielesi tuosta? Opeta lapsesi siihen, että ei aina voi saada samaa kuin muut. Eikö oikeasti olisi kuulunut olla pahoillaan sen toisen lapsen puolesta?! Hänen vanhempansa olivat eronneet ja yhteiset joulut isän ja äidin kanssa muisto vain. Toi sun itsekeskeinen ajattelu on käsittämätöntä. Ja annat lapsesi olla kateellinen toisen lahjoista, vaikka siellä lahjapinon keskellä on istunut lapsi jolla särkynyt sydän.

Hienosti ymmärsit lukemasi. Et itse vaikuta ollenkaan itsekeskeiseltä.

Parhaan kaverin veli katosi muutama päivä ennen joulua ja lohduttelin häntä kun löytyi aatonaattona hukkuneena

Mun perhe oli iloisella ja riehakkaalla tuulella

Olin 27 kun isäni kuoli joulukuun puolessa välissä syöpään hyvin lyhyen taistelun jälkeen. Joulu oli kamala. Kolme vuotta myöhemmin äitini sairastui samanlaiseen syöpään joulukuun alussa ja kuoli uutena vuotena. Samana vuonna eno kuoli joulupäivänä. Nykyäänkin vähän ahdistaa se ajatus joulusta mutta parempaan päin onneksi mennään.

Ei läheskään niin paha, kuin monilla muilla täällä, mutta:

Olin 10, kun tissuttelija-isä muuttui hc juopoksi hyvin nopeasti. Sen vuoden joulu menikin vältellessä tukevasti humalaista, seurankipeää isää, joka seurasi joko minua, tai sisaruksiani pitkin taloa sekavia höpisten ja yrittäen leikillä vähän fyysisestikin nahistella. Luuli faija kai olevansa joku hauska klovni meille lapsille ja ikään kuin "jälleen lapseksi tullut" itsekin. No ei ollut, vaan karmiva, hämärä ja arvaamaton aikuinen

Juoppohan siitä jäi, mutta meno tosta rauhoittui kun toleranssi kasvoi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pieni lapsi ja vanhemmat riitelivät koko joulun. Kun isä oli navetalla, äiti raivosi ja itki itsekseen ja haukkui isää. Eivät ryypänneet eivätkä käyneet käsiksi toisiinsa, mutta sanoivat toisilleen hirveitä asioita. Olin vintillä piilossa, pelkäsin ja itkin ja toivoin, että joulu loppuisi jo. Nuo riitelivät muutenkin koko ajan eikä tuo varmasti ollut ainoa riidellessä kulunut joulu, mutta jotenkin tuo pienen lapsen ajatus, että kunpa joulu jo loppuisi, on jäänyt vahvasti mieleen.

Miten minusta tuntuu, että tämä on ainakin omalle ikäluokalleni (olen syntynyt -80) suorastaan sukupolvikokemus. Vanhemmat tappelevat, ja lapsi hytisee jossain yksin ja unohdettuna, peloissaan. Olen joskus kysynyt äidiltäni, kävikö heillä hetkeäkään mielessä, että minä olin siellä myös, minua pelotti, olin ihan järkyttävän ahdistunut. Olivat kuulemma niin nuoria, eivät tajunneet ajatella. Niinpä niin. Saahan sitä riidellä, se on elämää, mutta jotenkin pitäisi huomioida myös se lapsi, kertoa sille että ei ole mitään hätää. Monesti olen miettinyt, että voi kun voisin mennä ja ottaa syliin sen pienen itseni. Lohduttaa. 

Niitä palasia keräilen edelleen.

Pakko jatkaa omaa tekstiän sen verran, että ehkä sydäntäsärkevin esimerkki tästä meidän perheessä oli se hetki, kun seisoin keskellä vanhempieni riitaa, ja uhkasin tappaa itseni. En muista, olinko edes ihan kouluiässäkään. Pieni joka tapauksessa. Seuraus? Vanhemmat jatkoivat toisilleen huutamista. Ei niillä ollut mitään älyä siitä, mitä kävin päässäni läpi niinä hetkinä. Minä taisin useimmiten olla se, joka lohdutteli äitiä. Tämä nyt ei suoranaisesti liity jouluun, vaikka toki nekin yleensä huipentuivat siihen, että isä kehitti riidan vaikka tyhjästä. Samoin kuin lähes kaikkina muinakin juhlapäivinä. Olen joskus miettinyt, olisiko ollut helpompaa, jos olisi ollut sisaruksia, eikä olisi joutunut kantamaan kaikkea yksin. Edelleenkään en osaa avautua oikeasti vaikeista asioista ja tunteista, vaan pullotan kaiken itseeni. Välillä sitten romahdan.

Tästä voisi oman ketjun tehdä. Niin samoja tuntemuksia. Olen saanut kuulla koko lapsuuden ja nuoruuden äidin huokailuja, mutta itse en tukea vaikeisiin hetkiin ole saanut. Enkä niistä voi kenellekään kertoa. Tästä joulusta tulee raskas sen vuoksi kun en meinaa jaksaa, mutta lasten vuoksi haluaa tehdä joulutunnelmaa.

Äiti sai syöpädiagnoosin jouluaatonaattona. Parantumaton ja pitkälle edennyt. 

Meni lapselta joulumieli. 

En saanut seksiä. 

M25

Vierailija kirjoitti:

Muutama viimeisin joulu. Rivit ovat ns. harvenneet, eli ei enää vietetä joulua samalla porukalla kun ennen.

Lisäksi muutama jouluna tässä lähiaikoina mulla on epäilty vakavaa sairautta (miten sattunutkin jouluun) ja tää joulu tulee menemään pilalle, koska ehkäisy petti ja nyt saan pelätä olevani raskaana (En haluaisi lapsia, mutta en pysty aborttiinkaan)

Jälkiehkäisy ei tullut mieleen?

Miehelle ja tyttärelle tuli niin paha riita ja mieheni oli aggressiivinen ja pelottava, että jouduin lähtemään pois kotoa.

Olimme naapurikaupungin Hesburgerissa aattoiltana ja yöksi menimme äitini luo. Siellä oli äitini ja siskoni. Vanhempi lapseni jäi kotiin isänsä kanssa.

Tässä ketjussa on ollut niin paljon surullisia tarinoita lapsuudessa koetuista huonoista jouluista ja jopa sellaisista, joissa lapsi on tavalla tai toisella ollut täysin yksin, niin tuli mieleen, että onko olemassa jotain systeemiä, jossa voisi tarjoutua pelkkien lahjojen lisäksi tarjoamaan jollekin lapselle tai nuorelle toisenlaisen joulukokemuksen, missä ei tarvitse pelätä ja olla huolissaan? Varmasti myös nuorille aikuisille tällainen voisi olla erittäin hieno kokemus. Ja ulkopuolisuuden kokemuksen välttämiseksi, voisi projektin ja tutustumisen aloittaa vaikka 1-3 kk ennen joulua... Minä ainakin voisin ottaa jonkun yksittäisen yksinäisen vuosittain oman perheeni joulunviettoon mukaan. Olisi opettavaista myös omille lapsille. 

Se on jännä, miten joillakin ihmisillä on perinne, että jouluaattona ryypätään. Mielestäni joulu ei kuitenkaan ole mikään ryyppäysjuhla kuten vaikka Vappu.

Vierailija kirjoitti:

Olin joutunut suljetulle osastolle psykoosin vuoksi. Jouluaattona kukaan ei soittanut tai viestitellyt minulle, saati tullut käymään. Ei oma äitini tai siskoni edes. Oli todella ankeaa, vaikka osastolla oli yritetty joulutunnelmaa laittaakin. Neljä päivää aikaisemmin olin meinannut kuolla tiputtuani jäihin keskellä järveä. Olin siis harhoissani lähtenyt haahuilemaan heikoille jäille. Tästä on aikaa jo viisi vuotta, mutta vieläkin tulee paha mieli, kun muistelen tuota jouluaattoa ja sitä, että kukaan ei välittänyt.

Meitä omaisia neuvotaan olemaan ottamatta yhteyttä että tilanne saadaan rauhoittumaan. Kyllä me soittelemme hoitajille ja kysymme vointia mutta ottaa se meilläkin aikansa toipua harhaisen hullunmyllystä. Sinäkin aiheutit suunnattoman huolen ja pelästytit hengenvaaraan joutumalla. Kyllä me välitämme.

Kristiina xx kirjoitti:

Se on jännä, miten joillakin ihmisillä on perinne, että jouluaattona ryypätään. Mielestäni joulu ei kuitenkaan ole mikään ryyppäysjuhla kuten vaikka Vappu.

Tajusin saman vasta aikuisena, luulin että vappu ja juhannus ajaa edelle.

Vierailija kirjoitti:

En saanut seksiä. 

M25

Tuskin saat tänäkään jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

McClane kirjoitti:

Se joulu kun ex-vaimoni, tai ero oli oikeastaan vireillä, pyysi jouluksi käymään toiselle puolelle maata. Lensin perille ja saavuttuani joulujuhlaan terroristit valtasivatkin koko rakennuksen. Joulu meni siinä kömpiessä ilmastointikanavissa ja pahiksia ammuskellessa. Positiivisena puolena parisuhde siitä kuitenkin lopussa parani ja pussattiinkin.

Tiedän tunteen! Viime jouluna mieheni toi lapselle uuden lemmikin, aika outo, olisikohan chincilla, ja se  kun se tippui vahingossa tiskialtaaseen niin  alkoi ampua  liikkuvia karvapalloja. Oli ihan söpöjä mutta sitten ne kävi läpi ihmeellisen mutaation ja  meinasi rikkoa koko talon, lähdettiin evakkoon kesämökille ja täällä ollaan yhtä.

Aika kiva elokuvan juoni. Muistaakseni olen nähnyt moilemmat osat.

Gremlins, ja taisi olla vastaus siihen kun joku kuvaili jouluaan Die hard- leffan juonella :D  Minusta kiva piristys ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Isän veli teki itsemurhan aatonaattona. Meni aikalailla joulufiilikset. Veli oli isälle hänen sisaruksistaan tärkein.

Tuttu tilanne. Läheinen teki itsemurhan juuri ennen joulua.  Silti oli pakko laittaa jonkinlaista joulua miehelle ja pienille lapsille. Muista hyvin sen ankean olotilan. Meni useampi vuosi ennen kuin pystyin  iloitsemaan joulusta. Mutta vähitellen joululaulut,  kynttilät ja kauppojen nätit koristelut  alkoivat tuottaa iloa. Nuorin lapseni pitää  joulusta aikuisenakin ,  hän tykkää saada lahjoja ja puhuu joulusta etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alkanut töissä yt-neuvottelut, ja 23.12. sain käteeni irtisanomislapun tuotannollisin ja taloudellisin syin. Silloin oli joulumieli vähän kateissa.

Olen aina ihmetellyt suomalaista tapaa sanoa työntekijöitä irti jouluksi. Epäinhimillistä. Työntekijöille pitäisi kertoa ajoissa. Joku perhe on voinut varata ulkomaanmatkan  ( ennen pandemiaa) tai ostaa liian kalliita lahjoja luottokortilla. Jos he tietäisivät ajoissa, he jättäisivät matkan ym pois. Omalla työpaikallani yksi määräaikainen perheellinen sai kuulla työn loppumisesta 1-2 päivää ennen joulua. Itselläni oli hirveän paha olla sen takia.  Tiesin, että hänellä oli lapsia ja myös työkaverin puoliso oli silloin työtön.