Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?

Sinä joka kerroit että miehen veljen perhe pilaa joulutunnelman kiirehtimällä paikasta toiseen. Been there , done that, syynä se että sekä omat vanhempani että miehen vanhemmat "edellyttivät" että ollaan heillä jouluaattona.  Molempien äidit vahtivat mustasukkaisina kelloa että varmasti oltiin sama tuntimäärä kummankin vanhempien luona. Yritettiin ehdottaa tuota joka toinen aatto toisella ja joulupäivä toisella, mutta siitä seurasi aina "vanhoille" ihmisille huonoa mieltä.  Nyt 20 v päästä edelleen , kun molempien äidit ovat jo leskiä, vielä pahempaa syyllistämistä. Ainoa mihin ollaan viimeinkin päästy, on että jouluaattona edelleen ajellaan paikasta toiseen, mutta joulupäivänä ja tapanina ei sitten liikahdeta mihinkään.  Ainoat  vapaudet on ollut jos on ollut työvuoro ja onneksi on vuorotyötä tekevinä voitu miehen kanssa sovittaa sitten työjoulut samoiksi. Eli ei uhme jos joulun aikoihin osa tarjoutuu töihin vapaaehtoisesti jouluisin.

Kun jouduin pienenä odottamaan koko yön että mun lahjaksi saama Nikko latautui 🥺

Nämä tarinat pistävät miettimään että monellakohan meistä on lapsena oikeasti ikinä ollut se kunnon perhejoulu jossa kukaan ei ole kännissä, loppuun väsynyt tai raivoissaan tai itku kurkussa. Jo pelkästään raivosiivoamisen ja liiallisen alkon pois jättäminen tekisi jouluista paljon siedettävämmän. Meillä on jouluna aina viiniä ja kuohuviiniä koska pidämme niistä, mutta kohtuullisesti - yksi viinipullo jaettuna kahdelle  aikuiselle per päivä on ihan tarpeeksi. Siivotaan sen verran että viihdytään ja koristellaan sitä mukaa kun tekee mieli. Tärkeintä on lepo ja rentoutuminen. Ihan erilaista kuin omat lapsuuden joulut. No ei niissä ihan kaikissa ryypätty mutta vihainen ja loppuun väsynyt äiti oli ihan standardi. Teini-ikää lähestyttäessä tuli sitten myös alkoholi ja riidat  kuvaan äidin uuden - juopon - miehen myötä.

En enää suostu tuollaisia kamalia jouluja viettämään.

Vierailija kirjoitti:

2018 jouluruuista tuli ihan hirveä ummetus, kaks päivää saikkua ja kieriskelin vain tuskassani tuon ajan.

Olisit syönnyt enemmän luumua ja irvistänyt vessassa, niin tuo joulu olisi pelastunut.

Ummetuksen avaaminen on vähän niin kuin laihdutus, vaatii itsevarmuutta ja tiettyä sisukkuutta, purra läpi epämukavuusalueen. Olisin itse viettänyt joulun mukavemmin, kärsimällä hetken kipua ja sitten vapaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli aiemmin samana vuonna paljastunut huumeriippuvaiseksi. Oli ottanut kamaa myös jouluna ja nukahti nojatuoliin. Jossain vaiheessa tajuttiin että hän onkin nukkunut pois. Hyvän perheen pojasta joka sai hymypoika patsaat ja sulatti kaikkien sydämet oli vuodessa tullut rikollinen ja huumeriippuvainen. Uskon hänen olevan paremmassa paikassa. Syytä tälle muutokselle ei ikinä saatu tietää.

Jopa joo. Vuodessa ehtii paljon, ainakin kliseisissä tarinoissa

Yliannostuksen ottamiseen ei tarvita minkäänlaista päihdetaustaa - moni heittää henkensä ekoilla kokeilukerroilla

Lapsuudessa kaikki jouluaatot yleensä koska niitä ei ns.vietetty. Mutsille tärkein oli viina ja miehet. Eritoten miehet. Niiden perässä lähdettiin kinkkujen kanssa "viettämään joulua" joita olisi pitänyt kersat syödä. Kakaroista viis. 

En vietä joulua mitenkään eikä se merkitse minulle mitään. Kaikki joulut olivat karmeita.

Tämä on aika silmiä avaava ketju, vaikka tietysti tarkoituskin on ollut kirjoittaa vain huonoja kokemuksia. Kuitenkin se mielikuva monesti on, että ennen joulua vietettiin rauhallisesti, ei niin yltäkylläisesti kuin nykyisin, mutta kunnon jouluruokia syöden, lahjojakin tuli muutama ja jos isä vähän pulloa kallistikin, niin se ei juuri haitannut. Paasataan,  kuinka nykyisin perhearvot eivät merkitse mitään ja nykyisin voidaan lapset jättää kotiin ja lähteä baariin. Niin monta surullista tarinaa tässä on ollut. Toivon sydämestäni, että te kaltoin kohdellut löydätte vielä joulun ilon (ja ilon ylipäänsä!), ei sen tarvitse olla mitään yliampuvaa hulinaa. Ja vaikka meilläkin viini kuuluu jouluun maltillisissa määrin, niin kyllä tämä ketju siitä erittäin hyvin muistuttaa, että varovaisuutta alkoholin kanssa! Ja sen yritän itsekin muistaa, että joulumieli on paljon tärkeämpi kuin yletön pingotus vaikka siivouksen kanssa. Rauhaisaa joulumieltä kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime joulu kun olin verenmyrkytyksen takia sairaalassa.

Tai sittenkin joulu 2002, kun oltiin isämme luona ja lapseni saivat pienet paketit, Aku Ankan taskukirjan ja toinen jonkun patterilelun. Vauva ei saanut mitään mutta äitipuolen omat lapset saivat nukenrattaita, suksia yms kasapäin. Olipa kiva katsoa vierestä. Olimme aina olleet veljeni kanssa toisen luokan kansalaisia mutta en uskonut että isä on noin ajattelemattomasti tässä mukana. Onneksi isä kuollut ja akka heitetty ulos niin ei tarvi olla tekemisissä vaikka isä yrittikin testamentata asuinoikeutta hälle.

Ikävä tilanne. Mutta jäin vain miettimään, että eikö teillä ollut sitten lahjoja omille lapsillenne?

Olimme tuolla joulupäivänä syömässä kuten joka vuosi sitä ennenkin. Olisi siis ollut paljon tilaisuuksia jakaa lahjansa jo ennen meidän tuloa. Matkaa siis 130 km meiltä kotoa. Seuraavana vuonna ei sitten mentykään.

Surullista. Etenkin lasten turvottomat joulut, jos kukaan aikuinen ei ole selvin päin. Sitten pitää koulussa näytellä, et ihana joulu ja mukavaa oli.

Lapsuuden kotona riideltiin paljon. Jouluna oli syyllistävä tunnelma. Äiti oli käyttänyt liikaa rahaa lahjoihin ja oli hermoromahduksen partaalla aina. Lasten piti olla ilmapuntareina, tasapainotella vanhempien mielialoja. Olla kiitollisia ja huomaamattomia, mutta reippaita ja avoimia. Alkoholisti-isä oli joulut selvin päin lähes aina, siitä kiitos hänelle. Nykyään en kestä mitään teeskentelyä ja lahjojen vaihdon haluaisin skipata. Minun joulu on sitä, kun ei tarvi hyppiä kenenkään mielialan mukaan.

Nautiskelin jouluaattona, kun sain kerrankin olla yksin, ilman sukulaisissa pyörimistä ja vouhotusta. Jouduin kyllä valehtelemaan, että olen töissä aattona, ettei tarvinnut enempää selitellä. Kesken rauhaisaa tuokiota TV:n ääressä, kuulin ovelta rapinaa ja joku tömisteli sisään. No siellä seisoi eteisessä puoli sukua ja äitini ensimmäisenä jonossa ihmetteli, että kuinka olen kotona....olivat päättäneet yllättää ja valmistella joulua yllätyksenä meikäläiselle...oli hieman häpeän punaa kasvoilleni hetkisen

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään kovin kamalaa. Alustuksena, että olimme aina viettäneet ihania sukujouluja vanhempieni, lapsieni ja setäni perheen kanssa ja myös isovanhemmat olivat mukana.

Isäni sitten kuoli lokakuussa. Suru oli, mutta joulua piti viettää tavanomaisissa merkeissä. Kun menin aattona hakemaan äitiä, makasi hän kännissä sohvalla kaikki lahjat paketoimatta. Ilmoitti, ettei lähde mihinkään. No kyllä mulla ymmärrystä riitti. Paketoin hänen ostamat lahjat ja peittelin sohvalle nukkumaan ja lähdin itse viettämään "perinteistä" joulua mikä ei enää ollutkaan perinteinen kun osa puuttui.

Se oli käännekohta jouluissa. Ne muuttuivat erilaiseksi. Ei saatu äitien kanssa oikein enää sitä jouluntunnelmaa kun isäni oli poissa. Nykyään on myös äitini ja isovanhempani menehtyneet sekä muita, joten joulut ihan erilaisia. Vietetään se nykyään lasten kanssa ihan kotosalla ja puolison vanhemmat ja sukulaiset tulevat täällä käymään. Tunnen itseni aina niin ulkopuoliseksi, juurettomaksi ja yksinäiseksi. Olen se keski-ikäinen nainen siellä nurkassa, joka itkua pidättäen avaa sen yhden paketin ja toivoisi, että joulu olisi vain ohi.

Harmillista että joulut ovat sinulle noin surullisia. On kuitenkin ihan normaalia elämän kiertokulkua että lapsuudesta tutut joulut omien isovanhempien ja vanhempien kanssa muuttuvat omaksi perhejouluksi oman perheen kesken ja ehkä puolison sukulaisten kuten teillä. Hehän ovat lasten sukulaisia ja isovanhempia myös.

Onnistuisitko miettimään omien lasten kanssa omia jouluperinteitä joilla saisit vähän joulumieltä ja iloa joulunviettoon? Lapsetkin varmasti aistivat oman äidin surun ja heillä jäisi mukavammat joulumuistot jos äitikin iloitsisi joulusta heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-15 vuotiaaksi kaikki joulut. Rapajuoppo äitini sammui ennen joulurauhan julistamista, kun virkosi, veteli ranteita auki. En muista ainuttakaan joulua, että olisi ollut normaalia joulunviettoa. 

Joskus bileet muiden juoppojen kanssa oli niin karseet, että lähdin fillarilla mummulaan pitkän matkan päähän. Kerran oli mummu ja pappa lähteneet kotoa jouluksi pois, mutta tiesin missä oli vara-avain ja olin 9 vuotiaana kylmässä mummonmökissä yksin ilman ruokaa 3 päivää. Oli siellä kuivatavaraa, mutta kaasu oli katkaistu, joten en saanut edes hellalla lämmitettyä mitään. 

Olit sentään onnekas kun oli paikka mihin mennä.

Onnekas?? KUn pääsee kylmään mökkiin yksin jouluna 9 vuotiaana???

Kolkkoahan on varmaan ollut, ei vaan kaikilla ollut meidän aikanamme pakopaikkaa.

Huh, millainen ihminen on kateellinen 9-vuotiaalle joka viettää joulun yksin kylmässä mökissä ilman ruokaa. Toivottavasti tajuat hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime joulu kun olin verenmyrkytyksen takia sairaalassa.

Tai sittenkin joulu 2002, kun oltiin isämme luona ja lapseni saivat pienet paketit, Aku Ankan taskukirjan ja toinen jonkun patterilelun. Vauva ei saanut mitään mutta äitipuolen omat lapset saivat nukenrattaita, suksia yms kasapäin. Olipa kiva katsoa vierestä. Olimme aina olleet veljeni kanssa toisen luokan kansalaisia mutta en uskonut että isä on noin ajattelemattomasti tässä mukana. Onneksi isä kuollut ja akka heitetty ulos niin ei tarvi olla tekemisissä vaikka isä yrittikin testamentata asuinoikeutta hälle.

Ikävä tilanne. Mutta jäin vain miettimään, että eikö teillä ollut sitten lahjoja omille lapsillenne?

Olimme tuolla joulupäivänä syömässä kuten joka vuosi sitä ennenkin. Olisi siis ollut paljon tilaisuuksia jakaa lahjansa jo ennen meidän tuloa. Matkaa siis 130 km meiltä kotoa. Seuraavana vuonna ei sitten mentykään.

Jos lapsenne olivat saaneet omat lahjansa jo edellisenä päivänä niin kai heidän tulisi kestää se että näkevät toisten saavan omansa? Ette voi alkaa aikatauluttamaan toisten jouluperinteitä uusiksi saati odottaa että isän uusi puoliso lahjoo teidän lapsenne samalla mittakaavalla kuin omansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli aiemmin samana vuonna paljastunut huumeriippuvaiseksi. Oli ottanut kamaa myös jouluna ja nukahti nojatuoliin. Jossain vaiheessa tajuttiin että hän onkin nukkunut pois. Hyvän perheen pojasta joka sai hymypoika patsaat ja sulatti kaikkien sydämet oli vuodessa tullut rikollinen ja huumeriippuvainen. Uskon hänen olevan paremmassa paikassa. Syytä tälle muutokselle ei ikinä saatu tietää.

Jopa joo. Vuodessa ehtii paljon, ainakin kliseisissä tarinoissa

Yliannostuksen ottamiseen ei tarvita minkäänlaista päihdetaustaa - moni heittää henkensä ekoilla kokeilukerroilla

Mun veli joka on muutenkin koko lapsuuden ajan ollut hiljainen ja syrjäänvetäytyvä paljastui kans huumeiden käyttäjäksi, nyt yritetty saada veljelle apua,eikä hänestäkään päälle päin näkynyt et huume ongelmaa,siisti ja hyvin pukeutuva yms.

Vierailija kirjoitti:

Sinä joka kerroit että miehen veljen perhe pilaa joulutunnelman kiirehtimällä paikasta toiseen. Been there , done that, syynä se että sekä omat vanhempani että miehen vanhemmat "edellyttivät" että ollaan heillä jouluaattona.  Molempien äidit vahtivat mustasukkaisina kelloa että varmasti oltiin sama tuntimäärä kummankin vanhempien luona. Yritettiin ehdottaa tuota joka toinen aatto toisella ja joulupäivä toisella, mutta siitä seurasi aina "vanhoille" ihmisille huonoa mieltä.  Nyt 20 v päästä edelleen , kun molempien äidit ovat jo leskiä, vielä pahempaa syyllistämistä. Ainoa mihin ollaan viimeinkin päästy, on että jouluaattona edelleen ajellaan paikasta toiseen, mutta joulupäivänä ja tapanina ei sitten liikahdeta mihinkään.  Ainoat  vapaudet on ollut jos on ollut työvuoro ja onneksi on vuorotyötä tekevinä voitu miehen kanssa sovittaa sitten työjoulut samoiksi. Eli ei uhme jos joulun aikoihin osa tarjoutuu töihin vapaaehtoisesti jouluisin.

Mä ilmoitin siinä vaiheessa kun eka apsi syntyi, että olemme joulun kotona, kuka tahansa joka haluaa osallistua meidän jouluun on tervetullut meille. Sillä meiningillä sitten mentiin reilu 15 joulua (pöydäsäs oli joulusta riippuen 9-13 henkeä), nyt on porukat vainajia kaikki niin juhlitaan ihan vaan omalla perheellä. Tosin siinäkin alkaa tulla muutosta, varmaan tämä joulu on viimeinen kun esikoinen on meidän kanssa, seuraavan tyttöystävänsä vanhempien kotona tai ovat keskenään omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-15 vuotiaaksi kaikki joulut. Rapajuoppo äitini sammui ennen joulurauhan julistamista, kun virkosi, veteli ranteita auki. En muista ainuttakaan joulua, että olisi ollut normaalia joulunviettoa. 

Joskus bileet muiden juoppojen kanssa oli niin karseet, että lähdin fillarilla mummulaan pitkän matkan päähän. Kerran oli mummu ja pappa lähteneet kotoa jouluksi pois, mutta tiesin missä oli vara-avain ja olin 9 vuotiaana kylmässä mummonmökissä yksin ilman ruokaa 3 päivää. Oli siellä kuivatavaraa, mutta kaasu oli katkaistu, joten en saanut edes hellalla lämmitettyä mitään. 

Olit sentään onnekas kun oli paikka mihin mennä.

Onnekas?? KUn pääsee kylmään mökkiin yksin jouluna 9 vuotiaana???

Kolkkoahan on varmaan ollut, ei vaan kaikilla ollut meidän aikanamme pakopaikkaa.

Huh, millainen ihminen on kateellinen 9-vuotiaalle joka viettää joulun yksin kylmässä mökissä ilman ruokaa. Toivottavasti tajuat hävetä.

Sivusta tätä seurasin ja itse ajattelen, että kirjoittaja tarkoitti, että pakeneminen kylmään mökkiinkin oli pienempi paha sinä jouluna. En todellakaan tulkinnut, että hän olisi kateellinen tälle huonosti kohdellulle lapselle! Luulen hänen ymmärtäneen ihan hyvin, että tämän lapsen kaikki vaihtoehdot olivat huonoja :( Hirveä tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Olin pieni lapsi ja vanhemmat riitelivät koko joulun. Kun isä oli navetalla, äiti raivosi ja itki itsekseen ja haukkui isää. Eivät ryypänneet eivätkä käyneet käsiksi toisiinsa, mutta sanoivat toisilleen hirveitä asioita. Olin vintillä piilossa, pelkäsin ja itkin ja toivoin, että joulu loppuisi jo. Nuo riitelivät muutenkin koko ajan eikä tuo varmasti ollut ainoa riidellessä kulunut joulu, mutta jotenkin tuo pienen lapsen ajatus, että kunpa joulu jo loppuisi, on jäänyt vahvasti mieleen.

Miten minusta tuntuu, että tämä on ainakin omalle ikäluokalleni (olen syntynyt -80) suorastaan sukupolvikokemus. Vanhemmat tappelevat, ja lapsi hytisee jossain yksin ja unohdettuna, peloissaan. Olen joskus kysynyt äidiltäni, kävikö heillä hetkeäkään mielessä, että minä olin siellä myös, minua pelotti, olin ihan järkyttävän ahdistunut. Olivat kuulemma niin nuoria, eivät tajunneet ajatella. Niinpä niin. Saahan sitä riidellä, se on elämää, mutta jotenkin pitäisi huomioida myös se lapsi, kertoa sille että ei ole mitään hätää. Monesti olen miettinyt, että voi kun voisin mennä ja ottaa syliin sen pienen itseni. Lohduttaa. 

Niitä palasia keräilen edelleen.

Olin ala-asteikäinen ja isäpuoleni suuttui niin, että uhkasi polttaa lahjani.

Faija lähti aattona "kauppaan", palasi yöllä kaatokännissä, pahoinpiteli äitiäni, isomummi lähti naapurista soittamaan kytät paikalle. Ei riittäny yksi partio rauhottamaan riehuvaa juoppoa, vaan tuli toinenkin partio. Neljä kyttää tarvittiin, että saatiin hänet vietyä putkaan. Tuosta lähtien olen inhonnut joulua.

Olin joutunut suljetulle osastolle psykoosin vuoksi. Jouluaattona kukaan ei soittanut tai viestitellyt minulle, saati tullut käymään. Ei oma äitini tai siskoni edes. Oli todella ankeaa, vaikka osastolla oli yritetty joulutunnelmaa laittaakin. Neljä päivää aikaisemmin olin meinannut kuolla tiputtuani jäihin keskellä järveä. Olin siis harhoissani lähtenyt haahuilemaan heikoille jäille. Tästä on aikaa jo viisi vuotta, mutta vieläkin tulee paha mieli, kun muistelen tuota jouluaattoa ja sitä, että kukaan ei välittänyt.