Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, kerro KARMEIN jouluaattosi ikinä. Jättikö mies, söikö koira kuusen?
SammunutSaunatonttu
05.12.2021 |
Ap aloittaa:
Jouluaatto 1999, ensimmäinen oma asunto. Piti viettää aatto poikakaverin kanssa, olin ostanut lahjankin. Jätti 22 pv tekstarilla. Ja 23 pv kissa hyppäsi parvekkeelta pakoo, kun joku valopää päätti aloittaa uudenvuoden etuajassa ja ampui raketin. Aatto meni yksin itkiessä kissaa. Vanhemmat oli lähteneet risteilylle, sisaria ei ole.
Onneksi kissani kuitenkin sitten löytyi, mutta se joulu oli totaalisen pilalla!
Kommentit (2317)
Varmaan Isän kuolema, autokolarissa pari viikkoa ennen joulua. Olin tuolloin 1,5v. Naapurit olivat sanoneet, että on se hyvä että tuo poika on noin pieni, eikä ymmärrä tapahtunutta. Täysin väärin! Viisas isosiskoni kommentoi tätä, että tuossa iässä ei käsitä miksi, ja mihin, rakas ihminen yhtäkkiä katosi. Tästä on jo paljon aikaa, mutta vieläkin aika ajoin tulee mieleen. Ja aina kun joku aikuinen puhuu Isästään, niin vähän nostaa tunteita, kun minulla ei Isää ole käytännössä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka lapsuuden joulu katsottu, kun isä vetää kännit ja vittuilee. En nykyään aikuisena vietä joulua. Kamala ahdistus pelkästä ajatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarinani ei oikein vertailussa muihin vaikuta kovin kamalalta. Eniten tässä harmittaa näin jälkikäteen, että se jäi lasteni ydinperheen viimeiseksi. He olisivat ansainneet vähän idyllisemmän joulun.
Olimme kyseisen joulun ex-miehen veljellä sen verran kaukana kotoa, että siellä oltiin yötä. Lähtökohtaisesti odotin tunnelmallista joulua, lasten iloa yhdessä serkkujen kanss. Saavuimme puolen päivän jälkeen ja aloittelimme yhdessä joulun valmistelua. Lapset olivat innoissaan, koirat riehaantuivat mukana, tunnelma alkoi nousta. Isäntäväen valmistelut olivat vähän puolitiessä, meidän tuomat ruuat tietysti mukana valmiina. Miehet alkoivat lämmittää saunaa ja nauttia joulujuomia.
Vielä odoteltiin anoppia, joka oli luvannut tuoda pääosan alkuruuista. Ja odoteltiin, ja odoteltiin. Miehet saunoivat ja jatkoivat juomien nauttimista. Lopulta lapsille oli pakko antaa ruokaa, etteivät ihan nääntyisi.
Anoppi sitten viimein saapui, en muista mihin aikaan, mutta useamman tunnin myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi säätäminen, että saadaan viimein ruokaa pöytään. Juhlatunnelmaa yritettiin kaivaa, mutta anoppi oli närkästynyt, kun hänen myöhästymisensä oli otettu viileästi vastaan, me miniät nälkäkiukkuisia ja miehet jo humalan puolella. Lahjoja päästiin jakamaan, kun lapset olivat väsymyksestä sekaisin,
Loppuillasta isäntäpari riiteli ja rouvakin kiskoi osansa juhlajuomista.
Yöllä kuopus alkoi oksentaa, joten uni meni pätkissä. Onneksi ei ilmeisesti ollut vatsatauti, kun ei tarttunut muihin.
Aamulla heräsin lasten kanssa, keittelin kahvia, laitoin aamupalaa ja ulkoilutin koirat. Lapset leikkivät leluillaan ja ihmettelivät, miten kauan muut aikuiset aikovat nukkua. Sitä ihmettelin minäkin, kun siivoilin paikkoja edellisen illan jäljiltä.
Ihmetyttää kyllä nämä tarinan miehet, juovat itsensä humalaan asti perhejoulussa vaan siksi kun anoppi ei kanna ajoissa ruokia pöytään? Kunnon miehet olisi jättäneet snapsit yhteen tai kahteen ja menneet auttamaan vaimojaan väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa. Mikä haloo olisikaan jos tilanne olisi toisin päin, naiset tillintallin joulupöydässä ja miehet saisi huolehtia lapset ja koirat.
Jep. Kyllä on omaa kokemusta, kun suvun miehet ovat aloittaneet ryypiskelyn ja laiskottelun jo heti aamusta ja naisväki hoitaa kaiken. Onneksi minun mieheni juo vain pari lasia punkkua ruuan kanssa ja illalla myöhään saattaa ottaa jonkun terästetyn glögin. Hän tykkää myös tehdä jouluruokia ja koristella asuntoa. Ihan erilainen, kuin vaikka oma isäni. Varmaan kautta aikojen on ollut yleistä, että miesväki örveltää joulun kännissä ja naiset puuhaa keittiössä ja on tehnyt jouluvalmisteluja jo edeltävät viikot...
Vikaa on naisissakin. Miksi suostuvat tuollaiseen? Minä olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, ettei tuollainen tilanne ole edes mahdollinen. Toki sitten on mahdollista, että joulua ei tule, jos minä en suostuisi yksin laittamaan ja toista ei kiinnostaisi. Ei sekään maailmanloppu olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarinani ei oikein vertailussa muihin vaikuta kovin kamalalta. Eniten tässä harmittaa näin jälkikäteen, että se jäi lasteni ydinperheen viimeiseksi. He olisivat ansainneet vähän idyllisemmän joulun.
Olimme kyseisen joulun ex-miehen veljellä sen verran kaukana kotoa, että siellä oltiin yötä. Lähtökohtaisesti odotin tunnelmallista joulua, lasten iloa yhdessä serkkujen kanss. Saavuimme puolen päivän jälkeen ja aloittelimme yhdessä joulun valmistelua. Lapset olivat innoissaan, koirat riehaantuivat mukana, tunnelma alkoi nousta. Isäntäväen valmistelut olivat vähän puolitiessä, meidän tuomat ruuat tietysti mukana valmiina. Miehet alkoivat lämmittää saunaa ja nauttia joulujuomia.
Vielä odoteltiin anoppia, joka oli luvannut tuoda pääosan alkuruuista. Ja odoteltiin, ja odoteltiin. Miehet saunoivat ja jatkoivat juomien nauttimista. Lopulta lapsille oli pakko antaa ruokaa, etteivät ihan nääntyisi.
Anoppi sitten viimein saapui, en muista mihin aikaan, mutta useamman tunnin myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi säätäminen, että saadaan viimein ruokaa pöytään. Juhlatunnelmaa yritettiin kaivaa, mutta anoppi oli närkästynyt, kun hänen myöhästymisensä oli otettu viileästi vastaan, me miniät nälkäkiukkuisia ja miehet jo humalan puolella. Lahjoja päästiin jakamaan, kun lapset olivat väsymyksestä sekaisin,
Loppuillasta isäntäpari riiteli ja rouvakin kiskoi osansa juhlajuomista.
Yöllä kuopus alkoi oksentaa, joten uni meni pätkissä. Onneksi ei ilmeisesti ollut vatsatauti, kun ei tarttunut muihin.
Aamulla heräsin lasten kanssa, keittelin kahvia, laitoin aamupalaa ja ulkoilutin koirat. Lapset leikkivät leluillaan ja ihmettelivät, miten kauan muut aikuiset aikovat nukkua. Sitä ihmettelin minäkin, kun siivoilin paikkoja edellisen illan jäljiltä.
Ihmetyttää kyllä nämä tarinan miehet, juovat itsensä humalaan asti perhejoulussa vaan siksi kun anoppi ei kanna ajoissa ruokia pöytään? Kunnon miehet olisi jättäneet snapsit yhteen tai kahteen ja menneet auttamaan vaimojaan väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa. Mikä haloo olisikaan jos tilanne olisi toisin päin, naiset tillintallin joulupöydässä ja miehet saisi huolehtia lapset ja koirat.
Jep. Kyllä on omaa kokemusta, kun suvun miehet ovat aloittaneet ryypiskelyn ja laiskottelun jo heti aamusta ja naisväki hoitaa kaiken. Onneksi minun mieheni juo vain pari lasia punkkua ruuan kanssa ja illalla myöhään saattaa ottaa jonkun terästetyn glögin. Hän tykkää myös tehdä jouluruokia ja koristella asuntoa. Ihan erilainen, kuin vaikka oma isäni. Varmaan kautta aikojen on ollut yleistä, että miesväki örveltää joulun kännissä ja naiset puuhaa keittiössä ja on tehnyt jouluvalmisteluja jo edeltävät viikot...
Vikaa on naisissakin. Miksi suostuvat tuollaiseen? Minä olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, ettei tuollainen tilanne ole edes mahdollinen. Toki sitten on mahdollista, että joulua ei tule, jos minä en suostuisi yksin laittamaan ja toista ei kiinnostaisi. Ei sekään maailmanloppu olisi.
Kyllä se vika nimenomaan on niissä naisissakin, mutta näppärästi tällainen laiskajaakko syyttää sitä vaimoaan lasten joulun pilaamisesta, jos ei ole jouluruokia, lahjoja, asuntoa koristeltu. Itse en ainakaan muista, että isä olisi tehnyt mitään muuta, kuin laittanut kinkun, mutta saattoi joulupöydässä valittaa, kun ei ole sitä tai tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarinani ei oikein vertailussa muihin vaikuta kovin kamalalta. Eniten tässä harmittaa näin jälkikäteen, että se jäi lasteni ydinperheen viimeiseksi. He olisivat ansainneet vähän idyllisemmän joulun.
Olimme kyseisen joulun ex-miehen veljellä sen verran kaukana kotoa, että siellä oltiin yötä. Lähtökohtaisesti odotin tunnelmallista joulua, lasten iloa yhdessä serkkujen kanss. Saavuimme puolen päivän jälkeen ja aloittelimme yhdessä joulun valmistelua. Lapset olivat innoissaan, koirat riehaantuivat mukana, tunnelma alkoi nousta. Isäntäväen valmistelut olivat vähän puolitiessä, meidän tuomat ruuat tietysti mukana valmiina. Miehet alkoivat lämmittää saunaa ja nauttia joulujuomia.
Vielä odoteltiin anoppia, joka oli luvannut tuoda pääosan alkuruuista. Ja odoteltiin, ja odoteltiin. Miehet saunoivat ja jatkoivat juomien nauttimista. Lopulta lapsille oli pakko antaa ruokaa, etteivät ihan nääntyisi.
Anoppi sitten viimein saapui, en muista mihin aikaan, mutta useamman tunnin myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi säätäminen, että saadaan viimein ruokaa pöytään. Juhlatunnelmaa yritettiin kaivaa, mutta anoppi oli närkästynyt, kun hänen myöhästymisensä oli otettu viileästi vastaan, me miniät nälkäkiukkuisia ja miehet jo humalan puolella. Lahjoja päästiin jakamaan, kun lapset olivat väsymyksestä sekaisin,
Loppuillasta isäntäpari riiteli ja rouvakin kiskoi osansa juhlajuomista.
Yöllä kuopus alkoi oksentaa, joten uni meni pätkissä. Onneksi ei ilmeisesti ollut vatsatauti, kun ei tarttunut muihin.
Aamulla heräsin lasten kanssa, keittelin kahvia, laitoin aamupalaa ja ulkoilutin koirat. Lapset leikkivät leluillaan ja ihmettelivät, miten kauan muut aikuiset aikovat nukkua. Sitä ihmettelin minäkin, kun siivoilin paikkoja edellisen illan jäljiltä.
Ihmetyttää kyllä nämä tarinan miehet, juovat itsensä humalaan asti perhejoulussa vaan siksi kun anoppi ei kanna ajoissa ruokia pöytään? Kunnon miehet olisi jättäneet snapsit yhteen tai kahteen ja menneet auttamaan vaimojaan väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa. Mikä haloo olisikaan jos tilanne olisi toisin päin, naiset tillintallin joulupöydässä ja miehet saisi huolehtia lapset ja koirat.
Kukapa ei haluaisi vaan ottaa jouluna rennosti punaviinilasi kädessä vailla huolen häivää ja kaikki kannetaan valmiiksi nenän eteen. Ja kaikki esivalmistelut olisi jo tehty jonkun muun toimesta. Jostain syystä se harvemmin on naispuolinen ihminen, joka saa vaan olla ja röhnöttää pikku maistissa, varsinkin, jos on lapsia ympärillä. Suurin saavutus olisi kinkun valvojaiset ja siinäkin olisi voinut samalla vähän tissutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarinani ei oikein vertailussa muihin vaikuta kovin kamalalta. Eniten tässä harmittaa näin jälkikäteen, että se jäi lasteni ydinperheen viimeiseksi. He olisivat ansainneet vähän idyllisemmän joulun.
Olimme kyseisen joulun ex-miehen veljellä sen verran kaukana kotoa, että siellä oltiin yötä. Lähtökohtaisesti odotin tunnelmallista joulua, lasten iloa yhdessä serkkujen kanss. Saavuimme puolen päivän jälkeen ja aloittelimme yhdessä joulun valmistelua. Lapset olivat innoissaan, koirat riehaantuivat mukana, tunnelma alkoi nousta. Isäntäväen valmistelut olivat vähän puolitiessä, meidän tuomat ruuat tietysti mukana valmiina. Miehet alkoivat lämmittää saunaa ja nauttia joulujuomia.
Vielä odoteltiin anoppia, joka oli luvannut tuoda pääosan alkuruuista. Ja odoteltiin, ja odoteltiin. Miehet saunoivat ja jatkoivat juomien nauttimista. Lopulta lapsille oli pakko antaa ruokaa, etteivät ihan nääntyisi.
Anoppi sitten viimein saapui, en muista mihin aikaan, mutta useamman tunnin myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi säätäminen, että saadaan viimein ruokaa pöytään. Juhlatunnelmaa yritettiin kaivaa, mutta anoppi oli närkästynyt, kun hänen myöhästymisensä oli otettu viileästi vastaan, me miniät nälkäkiukkuisia ja miehet jo humalan puolella. Lahjoja päästiin jakamaan, kun lapset olivat väsymyksestä sekaisin,
Loppuillasta isäntäpari riiteli ja rouvakin kiskoi osansa juhlajuomista.
Yöllä kuopus alkoi oksentaa, joten uni meni pätkissä. Onneksi ei ilmeisesti ollut vatsatauti, kun ei tarttunut muihin.
Aamulla heräsin lasten kanssa, keittelin kahvia, laitoin aamupalaa ja ulkoilutin koirat. Lapset leikkivät leluillaan ja ihmettelivät, miten kauan muut aikuiset aikovat nukkua. Sitä ihmettelin minäkin, kun siivoilin paikkoja edellisen illan jäljiltä.
Ihmetyttää kyllä nämä tarinan miehet, juovat itsensä humalaan asti perhejoulussa vaan siksi kun anoppi ei kanna ajoissa ruokia pöytään? Kunnon miehet olisi jättäneet snapsit yhteen tai kahteen ja menneet auttamaan vaimojaan väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa. Mikä haloo olisikaan jos tilanne olisi toisin päin, naiset tillintallin joulupöydässä ja miehet saisi huolehtia lapset ja koirat.
Jep. Kyllä on omaa kokemusta, kun suvun miehet ovat aloittaneet ryypiskelyn ja laiskottelun jo heti aamusta ja naisväki hoitaa kaiken. Onneksi minun mieheni juo vain pari lasia punkkua ruuan kanssa ja illalla myöhään saattaa ottaa jonkun terästetyn glögin. Hän tykkää myös tehdä jouluruokia ja koristella asuntoa. Ihan erilainen, kuin vaikka oma isäni. Varmaan kautta aikojen on ollut yleistä, että miesväki örveltää joulun kännissä ja naiset puuhaa keittiössä ja on tehnyt jouluvalmisteluja jo edeltävät viikot...
Vikaa on naisissakin. Miksi suostuvat tuollaiseen? Minä olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, ettei tuollainen tilanne ole edes mahdollinen. Toki sitten on mahdollista, että joulua ei tule, jos minä en suostuisi yksin laittamaan ja toista ei kiinnostaisi. Ei sekään maailmanloppu olisi.
Kyllä se vika nimenomaan on niissä naisissakin, mutta näppärästi tällainen laiskajaakko syyttää sitä vaimoaan lasten joulun pilaamisesta, jos ei ole jouluruokia, lahjoja, asuntoa koristeltu. Itse en ainakaan muista, että isä olisi tehnyt mitään muuta, kuin laittanut kinkun, mutta saattoi joulupöydässä valittaa, kun ei ole sitä tai tätä.
Onpas kyllä törkeää! Suuttuisin kyllä aikamoisen paljon jos tuollaista vikinää kuulisin aikuiselta ihmiseltä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarinani ei oikein vertailussa muihin vaikuta kovin kamalalta. Eniten tässä harmittaa näin jälkikäteen, että se jäi lasteni ydinperheen viimeiseksi. He olisivat ansainneet vähän idyllisemmän joulun.
Olimme kyseisen joulun ex-miehen veljellä sen verran kaukana kotoa, että siellä oltiin yötä. Lähtökohtaisesti odotin tunnelmallista joulua, lasten iloa yhdessä serkkujen kanss. Saavuimme puolen päivän jälkeen ja aloittelimme yhdessä joulun valmistelua. Lapset olivat innoissaan, koirat riehaantuivat mukana, tunnelma alkoi nousta. Isäntäväen valmistelut olivat vähän puolitiessä, meidän tuomat ruuat tietysti mukana valmiina. Miehet alkoivat lämmittää saunaa ja nauttia joulujuomia.
Vielä odoteltiin anoppia, joka oli luvannut tuoda pääosan alkuruuista. Ja odoteltiin, ja odoteltiin. Miehet saunoivat ja jatkoivat juomien nauttimista. Lopulta lapsille oli pakko antaa ruokaa, etteivät ihan nääntyisi.
Anoppi sitten viimein saapui, en muista mihin aikaan, mutta useamman tunnin myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi säätäminen, että saadaan viimein ruokaa pöytään. Juhlatunnelmaa yritettiin kaivaa, mutta anoppi oli närkästynyt, kun hänen myöhästymisensä oli otettu viileästi vastaan, me miniät nälkäkiukkuisia ja miehet jo humalan puolella. Lahjoja päästiin jakamaan, kun lapset olivat väsymyksestä sekaisin,
Loppuillasta isäntäpari riiteli ja rouvakin kiskoi osansa juhlajuomista.
Yöllä kuopus alkoi oksentaa, joten uni meni pätkissä. Onneksi ei ilmeisesti ollut vatsatauti, kun ei tarttunut muihin.
Aamulla heräsin lasten kanssa, keittelin kahvia, laitoin aamupalaa ja ulkoilutin koirat. Lapset leikkivät leluillaan ja ihmettelivät, miten kauan muut aikuiset aikovat nukkua. Sitä ihmettelin minäkin, kun siivoilin paikkoja edellisen illan jäljiltä.
Ihmetyttää kyllä nämä tarinan miehet, juovat itsensä humalaan asti perhejoulussa vaan siksi kun anoppi ei kanna ajoissa ruokia pöytään? Kunnon miehet olisi jättäneet snapsit yhteen tai kahteen ja menneet auttamaan vaimojaan väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa. Mikä haloo olisikaan jos tilanne olisi toisin päin, naiset tillintallin joulupöydässä ja miehet saisi huolehtia lapset ja koirat.
Jep. Kyllä on omaa kokemusta, kun suvun miehet ovat aloittaneet ryypiskelyn ja laiskottelun jo heti aamusta ja naisväki hoitaa kaiken. Onneksi minun mieheni juo vain pari lasia punkkua ruuan kanssa ja illalla myöhään saattaa ottaa jonkun terästetyn glögin. Hän tykkää myös tehdä jouluruokia ja koristella asuntoa. Ihan erilainen, kuin vaikka oma isäni. Varmaan kautta aikojen on ollut yleistä, että miesväki örveltää joulun kännissä ja naiset puuhaa keittiössä ja on tehnyt jouluvalmisteluja jo edeltävät viikot...
Vikaa on naisissakin. Miksi suostuvat tuollaiseen? Minä olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, ettei tuollainen tilanne ole edes mahdollinen. Toki sitten on mahdollista, että joulua ei tule, jos minä en suostuisi yksin laittamaan ja toista ei kiinnostaisi. Ei sekään maailmanloppu olisi.
Kyllä se vika nimenomaan on niissä naisissakin, mutta näppärästi tällainen laiskajaakko syyttää sitä vaimoaan lasten joulun pilaamisesta, jos ei ole jouluruokia, lahjoja, asuntoa koristeltu. Itse en ainakaan muista, että isä olisi tehnyt mitään muuta, kuin laittanut kinkun, mutta saattoi joulupöydässä valittaa, kun ei ole sitä tai tätä.
Onpas kyllä törkeää! Suuttuisin kyllä aikamoisen paljon jos tuollaista vikinää kuulisin aikuiselta ihmiseltä. :D
Kyllä äiti siitä suuttuikin, mutta jos olisi antanut tulla ulos kaikki mitä ajatteli meidän lasten kuullen, niin jopas olisi vihainen äiti pilannut lasten joulun huudollaan... Pinna kiristyy, kun joutuu kaikesta olemaan vastuussa yksin, kun toisen suurin saavutus on se kinkku ja Alkossa käynti. Edelleen saan olla hyvin kiitollinen upeasta aviomiehestä, joka on isäni vastakohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkukissa sairastui, istuttiin sen kanssa aattona päivystyksen jonossa 8 h, sitten lääkkeet ja kotiin nukkumaan.
Kamalinta on jos muut intoilee ja hyppii suurin piirtein pitkin seiniä koska joulu, joululaulut,koristeet,lahjat yms joka paikassa hössötetään tätä nykyajan kulutusjuhlaa ja sit jos ei itse innostu,ahdistaa tms niin vastapuoli/puolet suuttuu ja tiuskii että on ilonpilaaja. Moni ei edes halua ajatella asiat siltä kannalta että joillakin voi olla lapsuuden traumat jouluista eikä siksi vietä joulua. Kun monet suomalaiset on sellaisia että kun itsellään kaikki hyvin ja hyvä ja iloinen lapsuus niin ei haluta nähdä oman Kuplan ulkopuolelle, toinen paha juttu mikä on että nää samat ihmiset just rupee leikkii psykologia kuinka pitää antaa anteeksi ja kuinka nyt hei,sä oot aikuinen ja elämä jatkuu,,ihan kuin ne traumoista kärsivät ei sitä itse älyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoli juuri ennen joulua yllätyksellisesti, se joulu meni ihan kuin unessa. Panajaismainen tunnelma. Olin aika nuori vielä silloin.
Olin pieni lapsi ja vanhemmat riitelivät koko joulun. Kun isä oli navetalla, äiti raivosi ja itki itsekseen ja haukkui isää. Eivät ryypänneet eivätkä käyneet käsiksi toisiinsa, mutta sanoivat toisilleen hirveitä asioita. Olin vintillä piilossa, pelkäsin ja itkin ja toivoin, että joulu loppuisi jo. Nuo riitelivät muutenkin koko ajan eikä tuo varmasti ollut ainoa riidellessä kulunut joulu, mutta jotenkin tuo pienen lapsen ajatus, että kunpa joulu jo loppuisi, on jäänyt vahvasti mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarinani ei oikein vertailussa muihin vaikuta kovin kamalalta. Eniten tässä harmittaa näin jälkikäteen, että se jäi lasteni ydinperheen viimeiseksi. He olisivat ansainneet vähän idyllisemmän joulun.
Olimme kyseisen joulun ex-miehen veljellä sen verran kaukana kotoa, että siellä oltiin yötä. Lähtökohtaisesti odotin tunnelmallista joulua, lasten iloa yhdessä serkkujen kanss. Saavuimme puolen päivän jälkeen ja aloittelimme yhdessä joulun valmistelua. Lapset olivat innoissaan, koirat riehaantuivat mukana, tunnelma alkoi nousta. Isäntäväen valmistelut olivat vähän puolitiessä, meidän tuomat ruuat tietysti mukana valmiina. Miehet alkoivat lämmittää saunaa ja nauttia joulujuomia.
Vielä odoteltiin anoppia, joka oli luvannut tuoda pääosan alkuruuista. Ja odoteltiin, ja odoteltiin. Miehet saunoivat ja jatkoivat juomien nauttimista. Lopulta lapsille oli pakko antaa ruokaa, etteivät ihan nääntyisi.
Anoppi sitten viimein saapui, en muista mihin aikaan, mutta useamman tunnin myöhemmin kuin oli tarkoitus. Siitä alkoi säätäminen, että saadaan viimein ruokaa pöytään. Juhlatunnelmaa yritettiin kaivaa, mutta anoppi oli närkästynyt, kun hänen myöhästymisensä oli otettu viileästi vastaan, me miniät nälkäkiukkuisia ja miehet jo humalan puolella. Lahjoja päästiin jakamaan, kun lapset olivat väsymyksestä sekaisin,
Loppuillasta isäntäpari riiteli ja rouvakin kiskoi osansa juhlajuomista.
Yöllä kuopus alkoi oksentaa, joten uni meni pätkissä. Onneksi ei ilmeisesti ollut vatsatauti, kun ei tarttunut muihin.
Aamulla heräsin lasten kanssa, keittelin kahvia, laitoin aamupalaa ja ulkoilutin koirat. Lapset leikkivät leluillaan ja ihmettelivät, miten kauan muut aikuiset aikovat nukkua. Sitä ihmettelin minäkin, kun siivoilin paikkoja edellisen illan jäljiltä.
Ihmetyttää kyllä nämä tarinan miehet, juovat itsensä humalaan asti perhejoulussa vaan siksi kun anoppi ei kanna ajoissa ruokia pöytään? Kunnon miehet olisi jättäneet snapsit yhteen tai kahteen ja menneet auttamaan vaimojaan väsyneiden ja nälkäisten lasten kanssa. Mikä haloo olisikaan jos tilanne olisi toisin päin, naiset tillintallin joulupöydässä ja miehet saisi huolehtia lapset ja koirat.
Jep. Kyllä on omaa kokemusta, kun suvun miehet ovat aloittaneet ryypiskelyn ja laiskottelun jo heti aamusta ja naisväki hoitaa kaiken. Onneksi minun mieheni juo vain pari lasia punkkua ruuan kanssa ja illalla myöhään saattaa ottaa jonkun terästetyn glögin. Hän tykkää myös tehdä jouluruokia ja koristella asuntoa. Ihan erilainen, kuin vaikka oma isäni. Varmaan kautta aikojen on ollut yleistä, että miesväki örveltää joulun kännissä ja naiset puuhaa keittiössä ja on tehnyt jouluvalmisteluja jo edeltävät viikot...
Vikaa on naisissakin. Miksi suostuvat tuollaiseen? Minä olen sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, ettei tuollainen tilanne ole edes mahdollinen. Toki sitten on mahdollista, että joulua ei tule, jos minä en suostuisi yksin laittamaan ja toista ei kiinnostaisi. Ei sekään maailmanloppu olisi.
Kyllä se vika nimenomaan on niissä naisissakin, mutta näppärästi tällainen laiskajaakko syyttää sitä vaimoaan lasten joulun pilaamisesta, jos ei ole jouluruokia, lahjoja, asuntoa koristeltu. Itse en ainakaan muista, että isä olisi tehnyt mitään muuta, kuin laittanut kinkun, mutta saattoi joulupöydässä valittaa, kun ei ole sitä tai tätä.
Onpas kyllä törkeää! Suuttuisin kyllä aikamoisen paljon jos tuollaista vikinää kuulisin aikuiselta ihmiseltä. :D
Kyllä äiti siitä suuttuikin, mutta jos olisi antanut tulla ulos kaikki mitä ajatteli meidän lasten kuullen, niin jopas olisi vihainen äiti pilannut lasten joulun huudollaan... Pinna kiristyy, kun joutuu kaikesta olemaan vastuussa yksin, kun toisen suurin saavutus on se kinkku ja Alkossa käynti. Edelleen saan olla hyvin kiitollinen upeasta aviomiehestä, joka on isäni vastakohta.
Minä olen ollut tilanteessa, jossa anoppini on yksin laittanut joulun ja appiukko rupeaa valittamaan pikkujutuista. Olisin suorastaan toivonut, että anoppi olisi kiltin hymyn sijaan vaikka sitten räyhännyt kunnolla!
Sain keskenmenon (vauva oli hartaasti odotettu) juuri ennen joulua. Koska se ei tullut itsestään pois, ja en vuotanut paljoa, mnut jätettiin joulun yli kantamaan kuollutta lasta sisälläni. Kohtu puhdistettiin vasta tapaninpäivän jälkeen. Se oli traumaattista ja niin surullista, ja palaa ajatuksiin joka vuosi tähän aikaan vaikka tilanteesta on jo kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain keskenmenon (vauva oli hartaasti odotettu) juuri ennen joulua. Koska se ei tullut itsestään pois, ja en vuotanut paljoa, mnut jätettiin joulun yli kantamaan kuollutta lasta sisälläni. Kohtu puhdistettiin vasta tapaninpäivän jälkeen. Se oli traumaattista ja niin surullista, ja palaa ajatuksiin joka vuosi tähän aikaan vaikka tilanteesta on jo kauan.
Otan osaa <3 Raskas, surullinen muisto!
Lasteni isä oli kuollut marraskuussa yllättäen ja oltiin lasten kanssa shokissa ja valtavan surullisia. Juuri ennen joulua sairastuimme mahatautiin ja sukujoulu typistyi siihen, että joulua juhlimme minä, lapset ja äitini. Nuorempi lapsista oli edelleen kuumeessa ja ripulissa.
Aatonaattona joulupukki perui tulonsa ja se jotenkin oli ihan viimeinen pisara. Tuntui ihan järjettömän pahalta lasten puolesta. Mun mielestä he olivat ansainneet edes sen joulupukin. Miten olisin voinut selittää 2 & 4v lapsille, että tänä jouluna edes pukki ei tule?
Lopulta onnistuin saamaan niinkin lyhyellä varoitusajalla pukin, joka mahdutti meidät aikatauluunsa, ja tunnen tätä ihmistä kohtaan edelleen valtavaa kiitollisuutta.
Lopulta aatto oli ihan mukava ja lapset olivat aidosti riemuissaan joulusta. Jotenkin se pohjavire vaan oli silloin, ja pitkään sen jälkeenkin, pohjattoman surullinen. Lasten surua on kipeä katsoa vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Kamalinta on jos muut intoilee ja hyppii suurin piirtein pitkin seiniä koska joulu, joululaulut,koristeet,lahjat yms joka paikassa hössötetään tätä nykyajan kulutusjuhlaa ja sit jos ei itse innostu,ahdistaa tms niin vastapuoli/puolet suuttuu ja tiuskii että on ilonpilaaja. Moni ei edes halua ajatella asiat siltä kannalta että joillakin voi olla lapsuuden traumat jouluista eikä siksi vietä joulua. Kun monet suomalaiset on sellaisia että kun itsellään kaikki hyvin ja hyvä ja iloinen lapsuus niin ei haluta nähdä oman Kuplan ulkopuolelle, toinen paha juttu mikä on että nää samat ihmiset just rupee leikkii psykologia kuinka pitää antaa anteeksi ja kuinka nyt hei,sä oot aikuinen ja elämä jatkuu,,ihan kuin ne traumoista kärsivät ei sitä itse älyä.
Täytyy myös tähän lisätä että ei ne traumoistaan tms kärsivät estä toisia pitämästä hauskaa ja olemaan iloisia vaan just se että itseään ei vaan huvita eikä halua viettää minkäänlaista joulua tai halua koristella jouluisesti kotiaan yms.
En nyt tiedä kamalista, mutta surullisia jouluja on ollut useita.
Ensimmäinen oli joskus yläasteikäisenä. Vanhempieni avioliitto oli ollut karilla jo pitkään, mutta kai taloudellisista syistä (ja "lasten vuoksi") sinnittelivät yhdessä. En tiedä mitä tapahtui, mutta äitini hävisi juuri ennen joulua ja oli noin viikon poissa. Ei ollut vielä kännyköitä, joten häntä ei saanut kiinni koko katoamisen aikana. Oli varmaan jonkun miehen kanssa reissussa.
Toisen surullinen joulu oli joitakin vuosia myöhemmin. Vanhempani olivat vihdoin eronneet ja olin jäänyt asumaan äitini luokse. Lähdimme sitten jouluksi laivalle. Masentavin paikka ikinä! Äitini veti kunnon kännit ja tuli takaisin hyttiin joskus aamulla. Minä menin nukkumaan hyttiin heti illallisen jälkeen.
Kolmas surullinen joulu oli n. kymmenen vuotta sitten kun äitini kuoli kiduttuaan vaikean sairauden kourissa ensin puoli vuotta.
Jos minä saisin päättää, jättäisin nykyään joulut väliin ja viettäisin ne jossakin ihanassa rantakohteessa toisella puolella maapalloa. Harmillisesti miehelleni perhejoulut ovat tärkeitä, joten katson vierestä muiden jouluiloa. Lapsia meillä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se joulu, tai niitä oli varmaan oikeasti parikin, kun tajusin omien vanhempieni huonon kunnon ja vanhentumisen, ovat jääneet itselläni jotenkin järkyttävinä ja surullisina mieleen.
Asumme kaukana, emmekä ihan joka joulu mummolassa pyhiä viettäneet, mitä nyt kahvilla saatoimme käydä tapanina tms. Muutaman vuoden tauon jälkeen menimme koko perhe mummolaan maalle jouluksi. Minulla oli jotenkin suuret odotukset ja mielessäni ne lapsuuteni ihanat joulut: Jännittynyt, iloinen tunnelma, herkullinen leivinuunissa paistettu kinkku ja äidin tekemät laatikot, runsaat koristeet, joulukuusi ja joulupukki, sukua koolla...
Mennessämme aatonaattona mummolaan tajusin, että joulua ei oltu valmisteltu juuri yhtään, mistään tunnelmasta ei ollut tietoakaan. Ruokaa oli varattu pari saarioisten laatikkoa ja valmiita kinkkusiivuja muovipaketissa, siinä se joulupöytä. Taloa ei oltu siivottu eikä koristeltu, ja vastassa oli kaksi riitelevää vanhusta, joista isän kunto tosi huono ja äiti väsynyt ja kiukkuinen hänen hoitamiseensa. Yritin siinä siinä sitten joulukuusta koristella lasten kanssa ja pitää tunnelmaa heille yllä, kun isä ja äiti riitelevät ja mököttävät keskenään jostakin isän lääkkeiden ottamisesta ja vessassa käymisestä.
Tajusin sen joulun jälkeen, että on parempi käydä vain joulukahvilla päiväseltään ja viedä omat tarjottavat mukanaan, mukavampi kaikille niin.
Tuli paha mieli mutta lähinnä vanhojen vanhempiesi puolesta. Ettekö te aikuiset terveet ihmiset voineet tuoda jouluruoat heille kun kerran kylään tulitte? Ymmärrän, ettei ruuhkavuosina välttämättä jaksa laittaa itse laatikoita jne. mutta olisitte voineet ostaa kunnon ruoat kaupasta tai tilata cateringista. Lisäksi olisitte voineet tulla päivää etukäteen siivoamaan kämppä (tai tilata kunnon siivous etukäteen paikallisesta siivousfirmasta!) ja tuoda niitä koristeita mukananne?
En ole se, jolle vastaat, mutta nuo asiat on helpompi sivullisen tajuta. Kyllä itselleni on ollut joka joulu jonkin sortin järkytys ja pettymys se, että äitini nyt kerta kaikkiaan vanhenee, eikä lapsuuden joulujen tunnelmaa ole enää lainkaan. Kyse ei siis ole vain siitä, ettei äiti jaksa laittaa joulua, vaan se tunnelma puuttuu täysin. Jotenkin se, ettei äiti enää tavallaan edes halua joulutunnelmaa, on kaikkein pahinta, kun äiti on se, joka ennen oli oikein jouluihminen. Vaikka veisin kaikki ruoat ja koristeet, pettymys se olisi silti.
No olisiko aika itse ottaa vastuuta siitä tunnelman luomisesta? Tarjota apua? Aika moni tässä ketjussa menee valmiille vanhojen vanhempien luo ja sitten hämmästyy kun vanhat ihmiset eivät jaksakaan,
Täytyy kyllä sanoa, että kyllä itse ainakin rakastan joulua ja tykkään luoda jouluntunnelmaa, mutta ei sille voi mitään, ettei ikääntyneet vanhemmat nauti joulusta enää samoin, kun silloin lapsuudessa. Se on ihan luonnollista! Kyllä minä vien AINA ruokia, autan valmisteluissa jne. ja vanhemmat ovat todella kiitollisia, mutta silti vaan asiat on muuttuneet. Myös, jos kutsun heidät meille, kuten vaikka viime jouluna, niin hyvällä fiiliksellä syövät, nauttivat lastenlastensa seurasta, mutta haluavat kuitenkin jo hyvissä ajoin kotiinsa, kun eivät jaksa enää valvoa pitkälle iltaan, kuten silloin joskus ennen. Toki se pysäyttää, että hei, ne tärkeimmät ihmiset ovat ikääntyneet eikä asiat ole enää, kuten ennen eikä menneisyyttä saa takaisin, paitsi muistoissa pysyvät. Kyllä muistan jo ihan omasta lapsuudesta, ettei mummut ja papat jaksaneet jäädä enää klo 20 jälkeen pelaamaan Monopolia, kun halusivat koteihinsa.
Ihan typerää täällä syyllistää niitä lapsia mistään valmiiseen pöytään menemisestä tai haluttomuudesta auttaa, kun ei se asia varmastikaan ole suurimmalla osalla niin.
Kyllä. Meidän äitikin viimeisinä vuosinaan halusi aika pian ruokailun ja lahjojen jaon jälkeen omaan kotiinsa rauhassa nukkumaan. Ihan ymmärrettävää, ei vanhempi ihminen enää jaksa sitä "hulinaa" mitä lapsiperheissä yleensä on.
Mies söi lapsen vanukkaat ja pieri sohvaan, joka alkoi haista perseelle.
Peikonlehtikin alkoi perseillä.
Jep. Kyllä on omaa kokemusta, kun suvun miehet ovat aloittaneet ryypiskelyn ja laiskottelun jo heti aamusta ja naisväki hoitaa kaiken. Onneksi minun mieheni juo vain pari lasia punkkua ruuan kanssa ja illalla myöhään saattaa ottaa jonkun terästetyn glögin. Hän tykkää myös tehdä jouluruokia ja koristella asuntoa. Ihan erilainen, kuin vaikka oma isäni. Varmaan kautta aikojen on ollut yleistä, että miesväki örveltää joulun kännissä ja naiset puuhaa keittiössä ja on tehnyt jouluvalmisteluja jo edeltävät viikot...