Lue keskustelun säännöt.
Näen isääni melkeen viikottain - hän ei vaan tiedä sitä
07.03.2015 |
Ihan kammottava tilanne. Isä ei siis minua tunnista enää ulkonäöltä (nähny minut viimeksi kun olin ala-asteella) mutta minä tunnistan kyllä hänet. Ja pokkana pitää häntä ja hänen uutta perhettä ilosesti palvella. Varmaan jonkun avmamman ihana perhe.
Kyllä elämä osaa olla jänskää!
Kommentit (170)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:49"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:47"]Kuinka vanha olet? Kauanko viime näkemisestä on siis aikaa? [/quote] Vähän reilu parikymppinen olen. Viime näkemisestä aikaa vitisentoista vuotta. Ap [/quote] Nyt puhuit itsesi pussyyn. [/quote] Häh? Ollaan viimeksi tavattu minun ollessani ala-asteella. Viitisentoista vuotta sitten. Ja nyt olen reilu parikymppinen. Ap
[/quote]
Rohkenenpa väittää, että jos isäsi on seurannut sun kasvamista lähes kymmenen vuoden ajan, se tunnistaa sut kyllä. Reilu parikymppinen ei ole vielä niin ikääntynyt että kaikki lapsen piirteet olis totaallisesti kadonneet. Enpä tiedä, katoavatko koskaan. Sitäpaitsi oma isä, jokaon nähnyt sun kehityksen vauvasta lähes 10-vuotiaaksi, ei ole mikä tahansa ohikulkija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:32"]mulla ihmetyttää se miksei isä ole ollut missään tekemisissä kanssasi VAIKKA olikin osa sun elämää vuosien ajan? ja sanoit olevasi isän tyttö? onko varmasti biologinen isä, etteinvaan olisi hälle selvinnyt ettei olekaan isäsi? jutteleppa äitisi kanssa.
[/quote]
Äidin kanssa ei valitettavasti ole mahdollista enää näistä asioista jutella. Täytyy kyllä myöntää että oon itsekin joskus tuota hänen isyyttään epäilly, mutta meillä on joitakin samoja piirteitä. Ja miksi hän olisi maksanut elatusmaksuja jos en olisi hänen lapsi? Ja luulisi että jos hän olisi ollut "hyvä isä" ja saanut sitten tietää etten olekaan hänen biologinen lapsi, niin olisi hän siltiki halunnu pitää yhteyttä... Ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:34"]Milon näätte seuraava kerran?
[/quote]
Mistäs minä sen varmasti tiedän... Yleensä käyvät noin kolme kertaa kuussa viikonloppusin syömässä. Huomenna on mulla yksi työvuoro. Ap
Ei kyllä välttämättä tunnista. 7-10-vuotias on aika eri näköinen kuin 20-25-vuotias. Lisäksi on voinut värjätä hiukset ja ihan hiusmallin muuttaminenkin muuttaa ulkonäköä (jos on ollut lapsena pitkät hiukset ja nyt lyhyet, otsis tms). Ja jos on ollut lapsena pyöreä ja nyt hoikka tai toisinpäin. Ja voi olla silmälasit, nekin muuttaa tosi paljon. En mäkään tunnistaisi jotain lapsuudenaikaista parasta ystävääni, jos ei oltaisi 15 vuoteen oltu yhteydessä (vaikka eri asia kuin oma lapsi, mutta silti).
En tiedä onko tuo kirjeellä lähestyminen paras tapa silti välttämättä. Isäsi voi huonossa tapauksessa vaan hämmentyä ja lakkaa vain käymästä ravintolassa ja ikään kuin "unohtaa" asian. Kasvokkain tai puhelimitse yhteyttä ottamalla isä taas on lähes pakotettu kommunikoimaan jotenkin, ja uskoisin, että se palvelisi teitä molempia paremmin. Ainakin näyttäisi sitten todellisen luontonsa, häipyykö kokonaan vai onko kiinnostunut pitämään yhteyttä tai edes avaamaan sitä mitä aiemmin tapahtui. Mutta varmaan tosiaan parempi olisi ensin ottaa yhteyttä pelkästään isään, jos toivot, että sinulla voisi olla tähän ja perheeseensä mahdollisesti asialliset/hyvät välit tulevaisuudessa. Vaimoa tuskin kannattaa ainakaan ärsyttää heti alkuunsa katkeralla käytöksellä, jos toivot asiallista suhtautumista. Isällesi saat toki purkaa kaikki tuntosi, hänhän se on joka lähti kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaat alottaja suhtautua asiaan ihailtavan järkevästi. Muistathan silti että sinulla on oikeus saada selvyys asiaan. Siitäkin huolimatta että se saattaa tuottaa pahaa mieltä hälle tai hänen perheelle.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:49"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:47"]Kuinka vanha olet? Kauanko viime näkemisestä on siis aikaa? [/quote] Vähän reilu parikymppinen olen. Viime näkemisestä aikaa vitisentoista vuotta. Ap [/quote] Nyt puhuit itsesi pussyyn. [/quote] Häh? Ollaan viimeksi tavattu minun ollessani ala-asteella. Viitisentoista vuotta sitten. Ja nyt olen reilu parikymppinen. Ap
[/quote]
Rohkenenpa väittää, että jos isäsi on seurannut sun kasvamista lähes kymmenen vuoden ajan, se tunnistaa sut kyllä. Reilu parikymppinen ei ole vielä niin ikääntynyt että kaikki lapsen piirteet olis totaallisesti kadonneet. Enpä tiedä, katoavatko koskaan. Sitäpaitsi oma isä, jokaon nähnyt sun kehityksen vauvasta lähes 10-vuotiaaksi, ei ole mikä tahansa ohikulkija.
[/quote]
Mä komppaan kyllä tätä. On outoa, jos isäsi ei tunnista sinua. Ja mitä tulee lapsuuden ystäviin, ei itselleni ole ainakaan tullut yhtään sellaista vastaan, jota en tunnistaisi enää. Kun otetaan huomioon vielä se, että lapsen ja aikuisen havainnointikyky on melko erilainen, niin aika pahvi isä saa olla, jos ei tunnista. Naapurinsetä ei ehkä tunnistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jatkuiko elareiden maksu vielä lähdön jälkeen? Sinuna laittaisin sen vslokuvan ja lyhyen, avoimen viestin taskuun. Yritä vielä katsoa maksukortista sukunimi jos se olisi muuttunut ja laita nimi googleen jos mietityttää.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:44"]
En tiedä onko tuo kirjeellä lähestyminen paras tapa silti välttämättä. Isäsi voi huonossa tapauksessa vaan hämmentyä ja lakkaa vain käymästä ravintolassa ja ikään kuin "unohtaa" asian. Kasvokkain tai puhelimitse yhteyttä ottamalla isä taas on lähes pakotettu kommunikoimaan jotenkin, ja uskoisin, että se palvelisi teitä molempia paremmin. Ainakin näyttäisi sitten todellisen luontonsa, häipyykö kokonaan vai onko kiinnostunut pitämään yhteyttä tai edes avaamaan sitä mitä aiemmin tapahtui. Mutta varmaan tosiaan parempi olisi ensin ottaa yhteyttä pelkästään isään, jos toivot, että sinulla voisi olla tähän ja perheeseensä mahdollisesti asialliset/hyvät välit tulevaisuudessa. Vaimoa tuskin kannattaa ainakaan ärsyttää heti alkuunsa katkeralla käytöksellä, jos toivot asiallista suhtautumista. Isällesi saat toki purkaa kaikki tuntosi, hänhän se on joka lähti kävelemään.
[/quote]
Lyö luurin korvaan tai lähtee karkuun. Reaktiolle pitäisi jättää enemmän tilaa ja aikaa. Aika shokki on vain naamalle heitettynä. Ja ehkä muidenkin naamalle siinä samassa...Kannattaako jotain arvaamatonta showta järjestää työpaikalla ja Ap voi ehkä joutua vaikeuksiin sen takia, kun ei voi olla varma siitä kuinka mulkerosti mies vielä paniikissa reagoi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:47"]Siis jatkuiko elareiden maksu vielä lähdön jälkeen? Sinuna laittaisin sen vslokuvan ja lyhyen, avoimen viestin taskuun. Yritä vielä katsoa maksukortista sukunimi jos se olisi muuttunut ja laita nimi googleen jos mietityttää.
[/quote]
Ei siis maksanu elareita ennen lähtöä. Asuttiin ihan "onnellisena" perheenä siihen asti yhdessä. Maksoi elareita lähtönsä jälkeen. Ja ihan sama sukunimi ja etunimi yhäkin, ei ole yrittänyt piilotella (enkä minä ole häntä yrittäny etsiä) Ap
Ja se ettei isä minua tunnista on ihan ymmärrettävää. Silloin kun hän lähti olin vielä "lapsenpyöreä" pikku pätkä (pituusennuste aikanaan 155cm, meni melkeen 20cm vinoon arvaus) Nyt olen normaalipainoinen ja suht pitkä.
Ja tietty voi olla että on tunnistanu, mutta aika hyvin sen osaa piilottaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:44"]
En tiedä onko tuo kirjeellä lähestyminen paras tapa silti välttämättä. Isäsi voi huonossa tapauksessa vaan hämmentyä ja lakkaa vain käymästä ravintolassa ja ikään kuin "unohtaa" asian. Kasvokkain tai puhelimitse yhteyttä ottamalla isä taas on lähes pakotettu kommunikoimaan jotenkin, ja uskoisin, että se palvelisi teitä molempia paremmin. Ainakin näyttäisi sitten todellisen luontonsa, häipyykö kokonaan vai onko kiinnostunut pitämään yhteyttä tai edes avaamaan sitä mitä aiemmin tapahtui. Mutta varmaan tosiaan parempi olisi ensin ottaa yhteyttä pelkästään isään, jos toivot, että sinulla voisi olla tähän ja perheeseensä mahdollisesti asialliset/hyvät välit tulevaisuudessa. Vaimoa tuskin kannattaa ainakaan ärsyttää heti alkuunsa katkeralla käytöksellä, jos toivot asiallista suhtautumista. Isällesi saat toki purkaa kaikki tuntosi, hänhän se on joka lähti kävelemään.
[/quote]
Lyö luurin korvaan tai lähtee karkuun. Reaktiolle pitäisi jättää enemmän tilaa ja aikaa. Aika shokki on vain naamalle heitettynä. Ja ehkä muidenkin naamalle siinä samassa...Kannattaako jotain arvaamatonta showta järjestää työpaikalla ja Ap voi ehkä joutua vaikeuksiin sen takia, kun ei voi olla varma siitä kuinka mulkerosti mies vielä paniikissa reagoi...
[/quote]
En todellakaan tarkoittanut, että se pitäisi työpaikalla kertoa päin naamaa. Miten se edes onnistuisi ilman, että muukin perhe saa asian selville. Jos Ap:lla olisi mahdollisuus saada isän numeroa nimen kautta selville?
Jos isäsi tunnistaa sinut ja siksi käy suht usein samassa ravintolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:53"]Jos isäsi tunnistaa sinut ja siksi käy suht usein samassa ravintolassa?
[/quote]
Siinä tapauksessa aika karmivaa käytöstä... Hehkuttaa jatkuvasti uuden perheensä ihanuutta ja eikä eleelläkään ilmaise tunnistavansa. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:46"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:18"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:49"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 14:47"]Kuinka vanha olet? Kauanko viime näkemisestä on siis aikaa? [/quote] Vähän reilu parikymppinen olen. Viime näkemisestä aikaa vitisentoista vuotta. Ap [/quote] Nyt puhuit itsesi pussyyn. [/quote] Häh? Ollaan viimeksi tavattu minun ollessani ala-asteella. Viitisentoista vuotta sitten. Ja nyt olen reilu parikymppinen. Ap
[/quote]
Rohkenenpa väittää, että jos isäsi on seurannut sun kasvamista lähes kymmenen vuoden ajan, se tunnistaa sut kyllä. Reilu parikymppinen ei ole vielä niin ikääntynyt että kaikki lapsen piirteet olis totaallisesti kadonneet. Enpä tiedä, katoavatko koskaan. Sitäpaitsi oma isä, jokaon nähnyt sun kehityksen vauvasta lähes 10-vuotiaaksi, ei ole mikä tahansa ohikulkija.
[/quote]
Mä komppaan kyllä tätä. On outoa, jos isäsi ei tunnista sinua. Ja mitä tulee lapsuuden ystäviin, ei itselleni ole ainakaan tullut yhtään sellaista vastaan, jota en tunnistaisi enää. Kun otetaan huomioon vielä se, että lapsen ja aikuisen havainnointikyky on melko erilainen, niin aika pahvi isä saa olla, jos ei tunnista. Naapurinsetä ei ehkä tunnistaisi.
[/quote]
Miksei kukaan ole tuonut vielä esille sitä, että entä jos isäsi käy juuri kyseisessä ravintolassa sen takia että nimenomaan on tunnistanut sinut?
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:44"]
En tiedä onko tuo kirjeellä lähestyminen paras tapa silti välttämättä. Isäsi voi huonossa tapauksessa vaan hämmentyä ja lakkaa vain käymästä ravintolassa ja ikään kuin "unohtaa" asian. Kasvokkain tai puhelimitse yhteyttä ottamalla isä taas on lähes pakotettu kommunikoimaan jotenkin, ja uskoisin, että se palvelisi teitä molempia paremmin. Ainakin näyttäisi sitten todellisen luontonsa, häipyykö kokonaan vai onko kiinnostunut pitämään yhteyttä tai edes avaamaan sitä mitä aiemmin tapahtui. Mutta varmaan tosiaan parempi olisi ensin ottaa yhteyttä pelkästään isään, jos toivot, että sinulla voisi olla tähän ja perheeseensä mahdollisesti asialliset/hyvät välit tulevaisuudessa. Vaimoa tuskin kannattaa ainakaan ärsyttää heti alkuunsa katkeralla käytöksellä, jos toivot asiallista suhtautumista. Isällesi saat toki purkaa kaikki tuntosi, hänhän se on joka lähti kävelemään.
[/quote]
Lyö luurin korvaan tai lähtee karkuun. Reaktiolle pitäisi jättää enemmän tilaa ja aikaa. Aika shokki on vain naamalle heitettynä. Ja ehkä muidenkin naamalle siinä samassa...Kannattaako jotain arvaamatonta showta järjestää työpaikalla ja Ap voi ehkä joutua vaikeuksiin sen takia, kun ei voi olla varma siitä kuinka mulkerosti mies vielä paniikissa reagoi...
[/quote]
En todellakaan tarkoittanut, että se pitäisi työpaikalla kertoa päin naamaa. Miten se edes onnistuisi ilman, että muukin perhe saa asian selville. Jos Ap:lla olisi mahdollisuus saada isän numeroa nimen kautta selville?
[/quote]
Tällaisissa tapauksissa on yleensä tapahtunut juuri tuo luurin korvaan vetäminen. Voiko Ap olla edes varma omasta reaktiostaan, ehkä tilanne ajautuu vain vääjäämättömään riitaan? Ap:n päällimmäiset tuntemukset ovat kuitenkin viha ja katkeruus. Paineistetussa tilanteessa voi toimia epätarkoituksenmukaisella tavalla, jos on ahdistettu nurkkaan (tehtävä nopesti valintoja) tai toinen antaa yhdenkin vähän ärsyttävän ärsykkeen.
Mitä sitä uutta perhettä täytyy suojella? Täräytät vaan pöydän vieressä että hei iskä tai lataat virkatodistuksen pöytään. Käy samalla uudelle muijalle selväksi, mikä isäsi on miehiään. Saattaa hänellekin nimittäin käydä noin, kun isäsi ei "perhe-eläjiä" ole.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:53"]Jos isäsi tunnistaa sinut ja siksi käy suht usein samassa ravintolassa? [/quote] Siinä tapauksessa aika karmivaa käytöstä... Hehkuttaa jatkuvasti uuden perheensä ihanuutta ja eikä eleelläkään ilmaise tunnistavansa. Ap
[/quote]
Hehkuttaa tuntemattomalle tarjoilijalle? Vai tutulle? Molemmissa tapauksissa kuulostaa epäuskottavalle...
Kuka nyt jollekin tuntemattomalle tarjoilijalle hehkuttaa perhettään? Luulen kyllä että vaikka laittaisit kirjeen tms, isää ei enää siinä ravintolassa näy. Ei varmaan halua sun kanssa olla tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:21"]Mitä jos sujauttaisit isällesi kirjeen kun on lähdössä ravintolasta. Jollei enää tule ravintolaan, asia on aika kivuttomasti ratkennut. [/quote] Tätä olen itsekin miettinyt. Saisin sen laitettua takin taskuunkin kun heidän takit ovat naulakossa. Ei joutusi uusi perhe siinä kärsimään ja isä hoitaisi asian haluamallaan tavalla. Voisin vaan voittaa siinä tilanteessa - joko isä selittelisi tekojaan tai sitten minun ei tarvisi häntä enää nähdä. Ap
[/quote]
Mä tekisin näin, mutta pistäisin kirjeen sijaan jonkun valokuvan teistä kahdesta
[/quote]
Parempi on pistää yksinkertainen kirje - ainakin mukaan jottei äijä pelästy ja luule että Ap on esim. vaatimassa rahaa tai uhkaa paljastaa koko jutun uudelle perheelle jos vielä tulisivat ravintolaan. Pelkkä valokuva ei myöskään välttämättä aiheuta mitään omatunnon pistosta. Se on helpompi sivuuttaa kuin kirje.