Lue keskustelun säännöt.
Näen isääni melkeen viikottain - hän ei vaan tiedä sitä
07.03.2015 |
Ihan kammottava tilanne. Isä ei siis minua tunnista enää ulkonäöltä (nähny minut viimeksi kun olin ala-asteella) mutta minä tunnistan kyllä hänet. Ja pokkana pitää häntä ja hänen uutta perhettä ilosesti palvella. Varmaan jonkun avmamman ihana perhe.
Kyllä elämä osaa olla jänskää!
Kommentit (170)
No miten näille trolleille nyt yeensä käy? Hiipuvat hiljalleen pois av:n historiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita työpaitaan kiinni nimilappu, jossa on sekä etu- että sukunimi.
Oho, sydän hyppäs kurkkuun ku bongasin tän etusivulta. Hetken luulin että jollakulla toisellaki sama tilanne - kunnes hokasin että tää on se mun alottama keskustelu :D
Mutta siis joo, en ole isälle henkilöllisyyttäni paljastanu. Ei ole vaan tuntunut tarpeelliselta. Tai tuntuu joskus ehkä tarpeelliselta, mutta sitten kun hänet nään niin mieli muuttuuki nopeaa. Muutaman kerran oon heille lähiaikoina ihan tarjoillu. Sitä vois melkeen verrata henkiseen kiduttamiseen. Ai että mää tykkään mun työstä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu, että isä tunnistaa tyttärensä ja juuri siksi tuo perheensä aina juuri siihen paikkaan syömään. Ja jotenkin ei vaan osaa itse purkaa tilannetta ja toivoo, että joku tekisi sen hänen puolestaan.
Ja ap, tuo voi saada sinut sairaaksi tuo tilanne. Olen itse ollut vähän vastaavassa ja oireilin kyllä. Isäni hylkäämä siis minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kävi?