Lue keskustelun säännöt.
Mies jatkuvasti baarissa
Sillisalaatti
04.12.2021 |
Miten usein teidän siipat on viihteellä? Mun mies on töissä viikot, mutta silti pari iltaa viikolla istuu baarissa ja lisäksi viikonloppuisin 1-2 päivää. Itse en ole mikään pubiruusu, joskus käyn mutta ehkä n. 2 kertaa kuussa.. tää todella hiertää suhdetta. Kotona ollessaan hän lähinnä nukkuu tai katselee telkkaria. Koska väsyttää aina. Baarireissut menee myös usein överiksi, kaatuilee humalassa ja lähtee töihin viinalta haisten muutaman tunnin unien jälkeen. Asiasta on puhuttu, voi kyllä on. On myös huudettu ja tapeltu. Olen koittanut rauhassa puhua ja ollaan sovittukin vaikka mitä. Ne vaan ei pidä ne lupaukset. Hän ei suunnittele yhteistä tekemistä. Minä suunnittelen. Musta tuntuu että jään kakkoseksi baarille ja siellä on läheisempiä ihmisiä hänelle kuin minä. 5 vuotta jaksoin, aluksi ei asuttu yhdessä. Nyt oon hankkinut asunnon ja muuttanut sinne ainakin puolittain. Hän on jatkanut vanhaan malliin. Ei halua erota, mutta mä taas en halua tällaista suhdetta. Tuntuu että oma elämä menee hukkaan kun ei ole muuta kuin baari ja siellä istuvat ihmiset sosiaalisena ympäristönä. On omia kavereita joo, mies ei lähde mukaan heitä tapaamaan, valitsee baarin kun saa "vapaaillan" Kai se ero on ainoa oikea tie. Kun ei hän taida muuttua, olisi jo muuttunut jos meinaisi. Silti on tunteita ja kiintymystä ja veivaan edestakaisin järjen ja tunteen välillä. Kohtalotovereita? Hän lienee alkoholisti ja minä kai sitten se läheisriippuvainen?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Jätä hänet kokonaan . Avaa uusia ovia ja ota vastuu omasta elämästäsi. Hän on tuuri juoppo.Tilanne vain pahenee ajan myötä.Eli hän on virtahepo olohuonessa. Itse seurustelin nuorena 12 vuotta miehen kanssa, Jolle tärkeämpää oli kalja, ravit ymm.työnsä lisäksi. Tuhanet lupaukset mutoksista ymm.Ei edes yhteinen lapsi olut niin suuri asia että olisi mennyt aa-kerho,tai katkasu-plk.
Niin, olet kyllä ihan oikeassa! Näin mä olen siis jo päättänyt ja tehnyt onneksi sen ekan askeleen. Täällä myös tärkeämpää on kalja ja juoksut. Ei juo kotona koskaan. Eikä puhu selvinpäin juuri mitään. Minä oon vaan keskittynyt tekemään töitäni. Olen uponnut sinne ja sulkenut muun ulos. Pitää saada tuo mode päälle nyt kun olen yksin. Että vaikka niitä töitä sitten vaan jatkossakin. Ystävien näkemistä. Oon tosi paljon yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä saat suhteelta? Ja nyt mieti aikaa ennen tätä suhdetta ja millaiseksi silloin kuvittelit toivomasi suhteen. Onko tämä sitä? Mitä ylimääräistä tässä on? Mitä tästä puuttuu? Koetko itsesi rakastetuksi?
Mainitsit läheisriippuvaisuuden. Oletko unohtanut itsesi ja keskityt vain mieheen ja miehen tekemisiin? Olet pian aivan uuvuksissa eikä sinulla ole voimia itseesi. Alat voida huonosti ja kuvittelet, että tarvitset miehen nostamaan sinua vaikka oikeasti tarvitset oman itsesi tuen ja huolenpidon. Itsesi. Älä anna itseäsi toiselle vaan pidä itsestäsi huolta!
Ennen tätä suhdetta elelin toipuen edellisestä repivästä suhteesta ja keskityin itseeni, töihin. Oli elämäni parasta aikaa! Ja sitten onnistuin lankeamaan tähän. Mulle sopi aluksi sellainen väljä tapailusuhde koska tein paljon töitä ja omaa taideprojektia samalla. Mies sai olla ja elää kuten halusi. Koska mulla ei ollut aikaakaan vahdata, oikeastaan jos miettii rehellisesti mulla ei ollut aikaa suhteelle. Siinä mietinkin, että olenko itsekin ajanut häntä vieraisiin ja baareihin? Mutta ei. En kyllä ole. Hän ne valinnat tekee. Ja jos esim koki yksinäisyyttä alussa, olisi voinut vaikka sanoa että hei tarviin enemmän. Mut hän riekkui baareissaan ja mä ahersin projektini kanssa. Ne nais jutut selvisi vasta kun oltiin muutettu yhteen. Ja myös se selvisi että hän tosiaan pyörii baarissa edelleen. Ensin kerran viikossa, sityen kaksi, kolme, lopulta neljä kertaa, eli maksimi että jää edes 3 iltaa levolle aikaa. Hän myös perustelee esim sitä kun kysyn, etkö vois joskus viedä mua jonnekkin, oon aina kotona. Ei kuulemma voi koska ei voi tietää milloin teen töitä. Ihan kuin se olisi siitä kiinni??! Mä voin itse valita työaikatauluni, kenenkään ei ole helpompi päättää milloin sopii ja milloin ei.
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä saat suhteelta? Ja nyt mieti aikaa ennen tätä suhdetta ja millaiseksi silloin kuvittelit toivomasi suhteen. Onko tämä sitä? Mitä ylimääräistä tässä on? Mitä tästä puuttuu? Koetko itsesi rakastetuksi?
Mainitsit läheisriippuvaisuuden. Oletko unohtanut itsesi ja keskityt vain mieheen ja miehen tekemisiin? Olet pian aivan uuvuksissa eikä sinulla ole voimia itseesi. Alat voida huonosti ja kuvittelet, että tarvitset miehen nostamaan sinua vaikka oikeasti tarvitset oman itsesi tuen ja huolenpidon. Itsesi. Älä anna itseäsi toiselle vaan pidä itsestäsi huolta!
Ennen tätä suhdetta elelin toipuen edellisestä repivästä suhteesta ja keskityin itseeni, töihin. Oli elämäni parasta aikaa! Ja sitten onnistuin lankeamaan tähän. Mulle sopi aluksi sellainen väljä tapailusuhde koska tein paljon töitä ja omaa taideprojektia samalla. Mies sai olla ja elää kuten halusi. Koska mulla ei ollut aikaakaan vahdata, oikeastaan jos miettii rehellisesti mulla ei ollut aikaa suhteelle. Siinä mietinkin, että olenko itsekin ajanut häntä vieraisiin ja baareihin? Mutta ei. En kyllä ole. Hän ne valinnat tekee. Ja jos esim koki yksinäisyyttä alussa, olisi voinut vaikka sanoa että hei tarviin enemmän. Mut hän riekkui baareissaan ja mä ahersin projektini kanssa. Ne nais jutut selvisi vasta kun oltiin muutettu yhteen. Ja myös se selvisi että hän tosiaan pyörii baarissa edelleen. Ensin kerran viikossa, sityen kaksi, kolme, lopulta neljä kertaa, eli maksimi että jää edes 3 iltaa levolle aikaa. Hän myös perustelee esim sitä kun kysyn, etkö vois joskus viedä mua jonnekkin, oon aina kotona. Ei kuulemma voi koska ei voi tietää milloin teen töitä. Ihan kuin se olisi siitä kiinni??! Mä voin itse valita työaikatauluni, kenenkään ei ole helpompi päättää milloin sopii ja milloin ei.
Tiedätkö, olen ollut suhteessa jossa miestä ei kiinnosta viettää aikaa kanssani. Ja myös suhteessa, missä mies haluaa ja silloin sitä ei tarvitse mankua eikä pyydellä vaan kaikki menee ihan nätisti. Nyt mies haluaa sinusta naisen (=seksi, status), mutta ei kaipaa henkilönä sinun seuraasi. Sun aikasi on niissä pienissä rakosissa mitä kaikesta muusta jää jäljelle.
Koska mies kohtelee sua noin huonosti, olen aika varma, ettei teillä ole yhteistä huumoria, sisäpiirin juttuja, sparraamista, lohduttamista jne. Koska jos olisi, mies ei pystyisi käyttäytymään noin.
Sinkkuna on sata kertaa parempi kuin noin. Nyt olet traumasiteessä sekä läheisriippuvuudessa ja se imee voimasi ja sumentaa näköalasi. Kun pääset irti, näet taas kirkkaasti.
Rahaa mies syytää toisen tilkkutäkki firmaan eikä nainen tue hyvää miestä harrastuksissaan. 😤
Vierailija kirjoitti:
Rahaa mies syytää toisen tilkkutäkki firmaan eikä nainen tue hyvää miestä harrastuksissaan. 😤
Ei hän mitään rahaa mulle anna vaan maksaa hieman enemmän yhteisen talouden kuluja, eli vuokraa. Mä maksan itse autoni kulut ja osani ruuasta ja kodin laskut, sähkö, netti, kotivakuutus ym. Eli taloudellisesti ollaan hieman kallellaan niin että mies maksaa vähän enemmän kuin minä mikä mahdollistaa firman pyörityksen. Mistä saamani tulot laitan tietysti näihin kuluihin. Firmaa tosin ei enää ole. Siitä luovuin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa mies syytää toisen tilkkutäkki firmaan eikä nainen tue hyvää miestä harrastuksissaan. 😤
Ei hän mitään rahaa mulle anna vaan maksaa hieman enemmän yhteisen talouden kuluja, eli vuokraa. Mä maksan itse autoni kulut ja osani ruuasta ja kodin laskut, sähkö, netti, kotivakuutus ym. Eli taloudellisesti ollaan hieman kallellaan niin että mies maksaa vähän enemmän kuin minä mikä mahdollistaa firman pyörityksen. Mistä saamani tulot laitan tietysti näihin kuluihin. Firmaa tosin ei enää ole. Siitä luovuin jo.
Sulla ei ole mitään velvollisuutta jäädä suhteeseen. Eli älä anna tästä tulla mitään syyllisyysteemaa, joka pakottaisi jäämään. Ei edes, vaikka mies vetoaisi siihen.
Eihän tuon oo ku lähteä. Miksi täällä selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi sinusta enemmän kiinnostunut, hän olisi jättänyt sen baarin jo aikoja sitten.
Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta ei sellaista miestä olekaan, joka olisi samasta naisesta ikuisesti kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi sinusta enemmän kiinnostunut, hän olisi jättänyt sen baarin jo aikoja sitten.
Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta ei sellaista miestä olekaan, joka olisi samasta naisesta ikuisesti kiinnostunut.
No nyt kyllä tuli, koska elinpiirissäni on valtava määrä pariskuntia, jotka ovat olleet naimisissa vuosikymmenet ja itselläkin alkanut jo kolmas vuosikymmen vahvasti toisistamme kiinnostuneina.
Sellainen suhde vaan paranee eikä väljähdy vuosien saatossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se luuseri... mennään treffeille sano vaan aika ja paikka... :)
Vierailija kirjoitti:
Jätä se luuseri... mennään treffeille sano vaan aika ja paikka... :)
Suht epätoivoinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä saat suhteelta? Ja nyt mieti aikaa ennen tätä suhdetta ja millaiseksi silloin kuvittelit toivomasi suhteen. Onko tämä sitä? Mitä ylimääräistä tässä on? Mitä tästä puuttuu? Koetko itsesi rakastetuksi?
Mainitsit läheisriippuvaisuuden. Oletko unohtanut itsesi ja keskityt vain mieheen ja miehen tekemisiin? Olet pian aivan uuvuksissa eikä sinulla ole voimia itseesi. Alat voida huonosti ja kuvittelet, että tarvitset miehen nostamaan sinua vaikka oikeasti tarvitset oman itsesi tuen ja huolenpidon. Itsesi. Älä anna itseäsi toiselle vaan pidä itsestäsi huolta!
Ennen tätä suhdetta elelin toipuen edellisestä repivästä suhteesta ja keskityin itseeni, töihin. Oli elämäni parasta aikaa! Ja sitten onnistuin lankeamaan tähän. Mulle sopi aluksi sellainen väljä tapailusuhde koska tein paljon töitä ja omaa taideprojektia samalla. Mies sai olla ja elää kuten halusi. Koska mulla ei ollut aikaakaan vahdata, oikeastaan jos miettii rehellisesti mulla ei ollut aikaa suhteelle. Siinä mietinkin, että olenko itsekin ajanut häntä vieraisiin ja baareihin? Mutta ei. En kyllä ole. Hän ne valinnat tekee. Ja jos esim koki yksinäisyyttä alussa, olisi voinut vaikka sanoa että hei tarviin enemmän. Mut hän riekkui baareissaan ja mä ahersin projektini kanssa. Ne nais jutut selvisi vasta kun oltiin muutettu yhteen. Ja myös se selvisi että hän tosiaan pyörii baarissa edelleen. Ensin kerran viikossa, sityen kaksi, kolme, lopulta neljä kertaa, eli maksimi että jää edes 3 iltaa levolle aikaa. Hän myös perustelee esim sitä kun kysyn, etkö vois joskus viedä mua jonnekkin, oon aina kotona. Ei kuulemma voi koska ei voi tietää milloin teen töitä. Ihan kuin se olisi siitä kiinni??! Mä voin itse valita työaikatauluni, kenenkään ei ole helpompi päättää milloin sopii ja milloin ei.
Tiedätkö, olen ollut suhteessa jossa miestä ei kiinnosta viettää aikaa kanssani. Ja myös suhteessa, missä mies haluaa ja silloin sitä ei tarvitse mankua eikä pyydellä vaan kaikki menee ihan nätisti. Nyt mies haluaa sinusta naisen (=seksi, status), mutta ei kaipaa henkilönä sinun seuraasi. Sun aikasi on niissä pienissä rakosissa mitä kaikesta muusta jää jäljelle.
Koska mies kohtelee sua noin huonosti, olen aika varma, ettei teillä ole yhteistä huumoria, sisäpiirin juttuja, sparraamista, lohduttamista jne. Koska jos olisi, mies ei pystyisi käyttäytymään noin.
Sinkkuna on sata kertaa parempi kuin noin. Nyt olet traumasiteessä sekä läheisriippuvuudessa ja se imee voimasi ja sumentaa näköalasi. Kun pääset irti, näet taas kirkkaasti.
Hei kiitos todella paljon tästä! Puhut niiin asiaa. Suhteessa ei todella ole mitään mainitsemaasi, ei ole yhteyttä. Sinkkuna tulee olemaan niin paljon helpompaa. Riivin nämä viimeiset rihmat irti ja otan täysin oman elämäni prioriteetiksi. Kiitos tää todella kannusti! -Ap
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä saat suhteelta? Ja nyt mieti aikaa ennen tätä suhdetta ja millaiseksi silloin kuvittelit toivomasi suhteen. Onko tämä sitä? Mitä ylimääräistä tässä on? Mitä tästä puuttuu? Koetko itsesi rakastetuksi?
Mainitsit läheisriippuvaisuuden. Oletko unohtanut itsesi ja keskityt vain mieheen ja miehen tekemisiin? Olet pian aivan uuvuksissa eikä sinulla ole voimia itseesi. Alat voida huonosti ja kuvittelet, että tarvitset miehen nostamaan sinua vaikka oikeasti tarvitset oman itsesi tuen ja huolenpidon. Itsesi. Älä anna itseäsi toiselle vaan pidä itsestäsi huolta!
Ennen tätä suhdetta elelin toipuen edellisestä repivästä suhteesta ja keskityin itseeni, töihin. Oli elämäni parasta aikaa! Ja sitten onnistuin lankeamaan tähän. Mulle sopi aluksi sellainen väljä tapailusuhde koska tein paljon töitä ja omaa taideprojektia samalla. Mies sai olla ja elää kuten halusi. Koska mulla ei ollut aikaakaan vahdata, oikeastaan jos miettii rehellisesti mulla ei ollut aikaa suhteelle. Siinä mietinkin, että olenko itsekin ajanut häntä vieraisiin ja baareihin? Mutta ei. En kyllä ole. Hän ne valinnat tekee. Ja jos esim koki yksinäisyyttä alussa, olisi voinut vaikka sanoa että hei tarviin enemmän. Mut hän riekkui baareissaan ja mä ahersin projektini kanssa. Ne nais jutut selvisi vasta kun oltiin muutettu yhteen. Ja myös se selvisi että hän tosiaan pyörii baarissa edelleen. Ensin kerran viikossa, sityen kaksi, kolme, lopulta neljä kertaa, eli maksimi että jää edes 3 iltaa levolle aikaa. Hän myös perustelee esim sitä kun kysyn, etkö vois joskus viedä mua jonnekkin, oon aina kotona. Ei kuulemma voi koska ei voi tietää milloin teen töitä. Ihan kuin se olisi siitä kiinni??! Mä voin itse valita työaikatauluni, kenenkään ei ole helpompi päättää milloin sopii ja milloin ei.
Tiedätkö, olen ollut suhteessa jossa miestä ei kiinnosta viettää aikaa kanssani. Ja myös suhteessa, missä mies haluaa ja silloin sitä ei tarvitse mankua eikä pyydellä vaan kaikki menee ihan nätisti. Nyt mies haluaa sinusta naisen (=seksi, status), mutta ei kaipaa henkilönä sinun seuraasi. Sun aikasi on niissä pienissä rakosissa mitä kaikesta muusta jää jäljelle.
Koska mies kohtelee sua noin huonosti, olen aika varma, ettei teillä ole yhteistä huumoria, sisäpiirin juttuja, sparraamista, lohduttamista jne. Koska jos olisi, mies ei pystyisi käyttäytymään noin.
Sinkkuna on sata kertaa parempi kuin noin. Nyt olet traumasiteessä sekä läheisriippuvuudessa ja se imee voimasi ja sumentaa näköalasi. Kun pääset irti, näet taas kirkkaasti.
Hei kiitos todella paljon tästä! Puhut niiin asiaa. Suhteessa ei todella ole mitään mainitsemaasi, ei ole yhteyttä. Sinkkuna tulee olemaan niin paljon helpompaa. Riivin nämä viimeiset rihmat irti ja otan täysin oman elämäni prioriteetiksi. Kiitos tää todella kannusti! -Ap
Hei sisko, hyvä jos tsemppasi, koska yritän sanoa samaa itselleni myös. Olen tuoreessa suhteessa ja kerrankin olen kasvanut ihmisenä niin, että huomaan nämä merkit jo alkumetreillä. Ja nyt on minullakin toiminnan paikka, kun en ole vielä saanut pahasti osumaa ja joutunut syövereihin.
Sullakin sitten seuraavalla kerralla parempi tutka toimimaan nopeammin, tai vielä parempaa, joku helmi mies, niin ettei tällaiseen mieheen sekaantuisi enää koskaan.
Halaus ja voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahaa mies syytää toisen tilkkutäkki firmaan eikä nainen tue hyvää miestä harrastuksissaan. 😤
Ei hän mitään rahaa mulle anna vaan maksaa hieman enemmän yhteisen talouden kuluja, eli vuokraa. Mä maksan itse autoni kulut ja osani ruuasta ja kodin laskut, sähkö, netti, kotivakuutus ym. Eli taloudellisesti ollaan hieman kallellaan niin että mies maksaa vähän enemmän kuin minä mikä mahdollistaa firman pyörityksen. Mistä saamani tulot laitan tietysti näihin kuluihin. Firmaa tosin ei enää ole. Siitä luovuin jo.
Sulla ei ole mitään velvollisuutta jäädä suhteeseen. Eli älä anna tästä tulla mitään syyllisyysteemaa, joka pakottaisi jäämään. Ei edes, vaikka mies vetoaisi siihen.
Kiitos tästä! Tuo on yksi mun heikkous, että koen herkästi syyllisyyttä. Mietin miten se pärjää nyt? Vaikka se pärjää ihan fine, menee niinkuin ennenkin. Mutta just tämä läheisriippuvuus ja joku sanoi että traumaside, se kuulostaa just sopivalta. Myös tottuminen.. ja se että on yksin uudessa ympäristössä.. Mä tässä olen se jolle tehdään huonosti! Mutta oon jotenkin vinksallani kun silti välillä mietin toisinpäin. Koen syyllisyyttä, se viriää jostain syvältä.. Humalassa hän myös puhelee että hyppää parvekkeelta tmv.
Vierailija kirjoitti:
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillisalaatti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä saat suhteelta? Ja nyt mieti aikaa ennen tätä suhdetta ja millaiseksi silloin kuvittelit toivomasi suhteen. Onko tämä sitä? Mitä ylimääräistä tässä on? Mitä tästä puuttuu? Koetko itsesi rakastetuksi?
Mainitsit läheisriippuvaisuuden. Oletko unohtanut itsesi ja keskityt vain mieheen ja miehen tekemisiin? Olet pian aivan uuvuksissa eikä sinulla ole voimia itseesi. Alat voida huonosti ja kuvittelet, että tarvitset miehen nostamaan sinua vaikka oikeasti tarvitset oman itsesi tuen ja huolenpidon. Itsesi. Älä anna itseäsi toiselle vaan pidä itsestäsi huolta!
Ennen tätä suhdetta elelin toipuen edellisestä repivästä suhteesta ja keskityin itseeni, töihin. Oli elämäni parasta aikaa! Ja sitten onnistuin lankeamaan tähän. Mulle sopi aluksi sellainen väljä tapailusuhde koska tein paljon töitä ja omaa taideprojektia samalla. Mies sai olla ja elää kuten halusi. Koska mulla ei ollut aikaakaan vahdata, oikeastaan jos miettii rehellisesti mulla ei ollut aikaa suhteelle. Siinä mietinkin, että olenko itsekin ajanut häntä vieraisiin ja baareihin? Mutta ei. En kyllä ole. Hän ne valinnat tekee. Ja jos esim koki yksinäisyyttä alussa, olisi voinut vaikka sanoa että hei tarviin enemmän. Mut hän riekkui baareissaan ja mä ahersin projektini kanssa. Ne nais jutut selvisi vasta kun oltiin muutettu yhteen. Ja myös se selvisi että hän tosiaan pyörii baarissa edelleen. Ensin kerran viikossa, sityen kaksi, kolme, lopulta neljä kertaa, eli maksimi että jää edes 3 iltaa levolle aikaa. Hän myös perustelee esim sitä kun kysyn, etkö vois joskus viedä mua jonnekkin, oon aina kotona. Ei kuulemma voi koska ei voi tietää milloin teen töitä. Ihan kuin se olisi siitä kiinni??! Mä voin itse valita työaikatauluni, kenenkään ei ole helpompi päättää milloin sopii ja milloin ei.
Tiedätkö, olen ollut suhteessa jossa miestä ei kiinnosta viettää aikaa kanssani. Ja myös suhteessa, missä mies haluaa ja silloin sitä ei tarvitse mankua eikä pyydellä vaan kaikki menee ihan nätisti. Nyt mies haluaa sinusta naisen (=seksi, status), mutta ei kaipaa henkilönä sinun seuraasi. Sun aikasi on niissä pienissä rakosissa mitä kaikesta muusta jää jäljelle.
Koska mies kohtelee sua noin huonosti, olen aika varma, ettei teillä ole yhteistä huumoria, sisäpiirin juttuja, sparraamista, lohduttamista jne. Koska jos olisi, mies ei pystyisi käyttäytymään noin.
Sinkkuna on sata kertaa parempi kuin noin. Nyt olet traumasiteessä sekä läheisriippuvuudessa ja se imee voimasi ja sumentaa näköalasi. Kun pääset irti, näet taas kirkkaasti.
Hei kiitos todella paljon tästä! Puhut niiin asiaa. Suhteessa ei todella ole mitään mainitsemaasi, ei ole yhteyttä. Sinkkuna tulee olemaan niin paljon helpompaa. Riivin nämä viimeiset rihmat irti ja otan täysin oman elämäni prioriteetiksi. Kiitos tää todella kannusti! -Ap
Hei sisko, hyvä jos tsemppasi, koska yritän sanoa samaa itselleni myös. Olen tuoreessa suhteessa ja kerrankin olen kasvanut ihmisenä niin, että huomaan nämä merkit jo alkumetreillä. Ja nyt on minullakin toiminnan paikka, kun en ole vielä saanut pahasti osumaa ja joutunut syövereihin.
Sullakin sitten seuraavalla kerralla parempi tutka toimimaan nopeammin, tai vielä parempaa, joku helmi mies, niin ettei tällaiseen mieheen sekaantuisi enää koskaan.
Halaus ja voimia <3
Joo! Todella toivon että löydän paremman tilalle. Tai olen kyllä varma siitä. Tämän huonompaa lienee jo vaikea löytää :D Pitäis varmaan käydä pari kertaa terapeutilla juttelemassa kun tätä on niin paljon tätä lastia mitä kannan. Just tonkin takia, etten vaan haksahda uudestaan johonkin sheisseen. Kävin jopa tinderissä ja katsoin tuleeko mätsejä, no tuli niitä, mut en mä vielä voi alkaa deittailla. Pitää saada oma kuuppa ja elämä kasaan, toipua, miettiä mitä nyt. Uus tulee sit kun aika on oikea, ehkä puilen vuoden sisällä kuitenkin.
Olet ap jo saanut paljon aikaiseksi hankkimalla oman asunnon. Jos edes se ei herättänyt miestä muuttamaan mitään, niin tajuat varmasti ettei hän välitä sinusta piiruakaan. Kunhan saa seksiä ja jotain kodinhoitopalveluja niin se riittää. Nyt vaan vielä lopullinen irtiotto ja olet vapaa tuosta myrkyllisestä suhteesta. Jos tuota nyt enää edes voi suhteeksi sanoa.
Mies on yksinkertaisesti pettävä ja valehteleva alkoholisti jonka elämä on syöksykierteessä. Pullo on hänen ainoa palava rakkautensa ja tulee aina olemaan. Hänestä ei tule olemaan muuta kuin harmia yhdellekään naiselle joka haksahtaa hänen lurituksiinsa. Teit viisaasti kun aloit tehdä pesäeroa. Nyt pian pois sieltä äläkä palaa tai vastaa mihinkään mahdollisiin yhteydenottoyrityksiin. Ja tulevaisuudessa älä enää ole kiltti ja avulias ennenkuin mies todistaa teoillaan olevansa luottamuksen arvoinen. Ei yhteenmuuttoa kenenkään kanssa ainakaan ensimmäisen parin vuoden aikana. Siinä ajassa jo tietää paljon paremmin millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.
Käy kirjastossa.
Parisuhteen tunnelukot
Taakkana läheisriippuvuus: kenen elämää elät?
Häpeän hoito
Onko miehen vanhemmilla päihdeongelmia? Tai joku muu lapsuustrauma?
Vierailija kirjoitti:
Olet ap jo saanut paljon aikaiseksi hankkimalla oman asunnon. Jos edes se ei herättänyt miestä muuttamaan mitään, niin tajuat varmasti ettei hän välitä sinusta piiruakaan. Kunhan saa seksiä ja jotain kodinhoitopalveluja niin se riittää. Nyt vaan vielä lopullinen irtiotto ja olet vapaa tuosta myrkyllisestä suhteesta. Jos tuota nyt enää edes voi suhteeksi sanoa.
Mies on yksinkertaisesti pettävä ja valehteleva alkoholisti jonka elämä on syöksykierteessä. Pullo on hänen ainoa palava rakkautensa ja tulee aina olemaan. Hänestä ei tule olemaan muuta kuin harmia yhdellekään naiselle joka haksahtaa hänen lurituksiinsa. Teit viisaasti kun aloit tehdä pesäeroa. Nyt pian pois sieltä äläkä palaa tai vastaa mihinkään mahdollisiin yhteydenottoyrityksiin. Ja tulevaisuudessa älä enää ole kiltti ja avulias ennenkuin mies todistaa teoillaan olevansa luottamuksen arvoinen. Ei yhteenmuuttoa kenenkään kanssa ainakaan ensimmäisen parin vuoden aikana. Siinä ajassa jo tietää paljon paremmin millaisen ihmisen kanssa on tekemisissä.
Näin se vaan on. Hän ei tule muuttumaan ja itseasiassa olen jopa keskustellut exänsä kanssa tästä. Tiedän että historia miehen käytöksellä ulottuu kauas ennen aikaa jolloin me tavattiin. Se vahvistaa ennestäänkin tätä päätöstäni. Ja nyt kun omille pääsen niin en uskalla edes ajatella yhteenmuuttoa uuden kanssa. Musta tuntuu että jopa pelkään miehiä tällä hetkellä. Pelkään että olen joku narsisti ongelma mikälie magneetti ja kaikki jotka minusta kiinnostuu näkee jotain mistä hyötyä. Ehkä en edes halua seurustella enää. Parempi yksin kuin paskassa suhteessa ja kun tästä olen vapaa niin uuteen satimeen en mene!! Ahdistaa kaikki miehet tällä hetkellä ja parisuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Käy kirjastossa.
Parisuhteen tunnelukot
Taakkana läheisriippuvuus: kenen elämää elät?
Häpeän hoito
Onko miehen vanhemmilla päihdeongelmia? Tai joku muu lapsuustrauma?
Hei toi mun pitää lukea! Haluan ymmärtää tätä mahdollisimman paljon ja auttaa itseäni että en enää mene lankaan. Hänen perheessä ja suvussa on alkoholismia. Kuulin veljeltään tämän. Ei lähiperheessä mutta muuten suvussa. Toi läheisriippuvuus mun pitää voida selättää
Nyt sun pitää keskittyä itseesi ja läheisriippuvuutesi hoitoon. Tuo ykköskohta ei tule valitettavasti tapahtumaan. Se olisi tapahtunut jo. Nollakontakti mieheen. Hänen elämänsä ei järky, valitettavasti. Hän jatkaa baareiluaan ja sekoiluaan, elämäänsä. Sinä olet se, joka kärsit kun nuolet haavasi ja hakeudut takaisin tasapainoon.