Lue keskustelun säännöt.
Miehen seksin vonkaus
04.12.2021 |
Onko teillä samanlaista? Lapset meni eilen mummolaan. Oltiin varattu kuudeksi pöytä ravintolasta ja sen jälkeen oli tarkoitus viettää koti-iltaa (laitoin Vain elämää nauhalle). Huomasin että taas alkaa vonkaus, kun jo ennen raflaa mies oli persauksissa kiinni.
Heti kun päästiin kotisohvalle, oli mies tisseissä kiinni. Olin jo aiemmin illalla sanonut että haluan rauhallisen koti-illan, kun ei tarvitse huolehtia lapsista. Mies möksähti ja lähti nukkumaan. Aamulla kun sain silmäni auki, niin taas oli mies tisseissä ja persiessä kiinni. En ymmärrä mikä helkkarin seksi-into ukolle tulee, kun lapset ei ole kotona.
Välillä tuntuu siltä että mieluummin taidan pitää lapset kotona, ettei tarvitse koko ajan olla valppaan miehen kopeloinnille. Kyllä minä kerron jos minä haluan seksiä, mutta miehen käytös ei ainakaan lisää seksin määrää.
Kommentit (259)
Ongelma on siinä, ettei Ukko ymmärrä ollenkaan mitä tarkoittaa rakastelu puolison kanssa. Hänelle seksi on samanlainen toiminta kuin vaikka golfin peluu. Voi pelata, muttei voi olla pelaamattakin.
Miehissä on tutkitusti paljon tunnevammaisia, oliko peräti 30% ja varsinkin matemaattisesti lahjakkaissa. Tunnevammainen ei ymmärrä sitä mitä ei ymmärrrä. Ihan sama kuin tavalliselle ihmisille puhuisi hebreaa. Ei ole olemassa kieltä millä tunneälyn puutteen hänelle kertoisi ja selventäisi kun sellainen ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu. Täälläkin naistet valittaa, että miksi osa miehistä ei välitä naisen tyydyttämisestä. Niinpä, miksei jos luulevat seksiä joksikin mekaaniseksi suoritukseksi, ilman tunnetta.
Tämä paistaa näistäkin Ukon kommenteista. Pihalla kuin lumiukko.. Tätä voidaan jauhaa loputtomiin, eikä hän silti tule sitä ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, ettei Ukko ymmärrä ollenkaan mitä tarkoittaa rakastelu puolison kanssa. Hänelle seksi on samanlainen toiminta kuin vaikka golfin peluu. Voi pelata, muttei voi olla pelaamattakin.
Miehissä on tutkitusti paljon tunnevammaisia, oliko peräti 30% ja varsinkin matemaattisesti lahjakkaissa. Tunnevammainen ei ymmärrä sitä mitä ei ymmärrrä. Ihan sama kuin tavalliselle ihmisille puhuisi hebreaa. Ei ole olemassa kieltä millä tunneälyn puutteen hänelle kertoisi ja selventäisi kun sellainen ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu. Täälläkin naistet valittaa, että miksi osa miehistä ei välitä naisen tyydyttämisestä. Niinpä, miksei jos luulevat seksiä joksikin mekaaniseksi suoritukseksi, ilman tunnetta.
Tämä paistaa näistäkin Ukon kommenteista. Pihalla kuin lumiukko.. Tätä voidaan jauhaa loputtomiin, eikä hän silti tule sitä ymmärtämään.
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
]
Puolison seksuaalisuus hiipui raskaus kerrallaan ja lapsiluvun tultua täyteen sammui kokonaan. Olihan se sopeutumisen paikka, mutta vaimon selvitettyä, ettei tämä ole minuun kohdistuvaa vastenmielisyyttä vaan hänellä ei yksinkertaisesti ole enää lainkaan seksuaalisia haluja tai mielikuvia, ei minuun eikä kehenkään muuhun kohdistuvia, niin asia oli paljon helpompi.
Sitten vain päätettiin lähteä eteen päin tästä tilanteesta. Ja koska vaimoni on elämäni ainut nainen, ja minulla oli kokemus pidättyvyydestä ennen häneen tutustumistani, niin piti vain palata tuohon moodiin. Enhän tuolloinkaan ollut puutteeseen sortunut tai kuollut. Enkä äksyillyt, ollut vaikea tai keskityymiskyvytön.
Heh, aiemmin totesit että ainoa kerta kun olet harrastanut seksiä _ilman_ että se on tuntunut puolisosi vartalolla masturboimiselta oli kun seksiä harrastettiin lisääntymistä varten. En ollenkaan ihmettele että puolisosi seksuaalisuus hiipui.
Sinä olet kokemusasiantuntija vain ja ainoastaan vaimosi seksuaalisessa kaltoinkohtelussa, et missään muussa. Ilmeisesti omatunto on kolkuttanut sen verran, että yrität nyt tästä kaltoinkohtelusta tehdä hyvettä, ja vielä kehtaat tarjota tätä ”ratkaisua” muille.
Hyi hemmetti!
Käsi sydämellä. Mitä varten sinä yleensä olet seksiä harrastanut. Varsinkin ns. puutteessa oltuasi. Etkö ole halunnut ns. purkautua ja miellyttävämmin kuin omalla kädellä. Miksi tätä sitten pitäisi kutsua?
Olen eri, mutta vastaan omasta puolestani käsi sydämellä. Jos ”haluan purkautua miellyttävämmin” niin silloin valitsen oman käden, koska siten saan ihan puhtaan fyysiset hyvänolontunteet huippuunsa. Se ei kuitenkaan korvaa läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta vaimon kanssa, eikä varsinkaan anna vaimolle yhtään mitään. Melkein pahin loukkaus ja satuttaminen minkä minä vaimolle voisin tehdä, olisi seksistä luopuminen sillä perusteella että se on ”vain masturbaatiota toisen keholla”.
Jos olet sukupuoliyhteydessä vaimosi kanssa vain tuottaaksesi hänelle nautintoa ja antaaksesi läheisyyttä (etkä lainkaan ajattele omaa nautintoasi tai läheisyydenkaipuutasi tai sitä ensisijaisesti tavoittele), niin olet hieno mies, paljon minua parempi ja nostan hattua. Minulle tuo epäitsekkyyden hetki on ollut se lisääntymistavoitteinen seksi, jolloin vaimo oli aloitteellinen ja lähti tähän riskeistä tietoisena. Silloin tunsin olevani ensisijaisesti vaimoni palvelija.
Ehhehee, nyt alat tahallasi vääristellä sanomaani omaan suuntaasi. Kyllä seksi ja läheisyys vaimon kanssa tekee myös minulle aivan yhtä hyvää kuin hänelle. Sanoin ainoastaan sen, että omin käsin saatan saada intensiivisempää puhtaan fyysistä nautintoa, mutta että se ei ole se ainoa asia seksissä. Seksi ei ole joko-tai, että vain yksi nauttii ja toinen on mukana ”epäitsekkäästi”. Kyllä meillä siitä molemmat saa aivan yhtä paljon itselleenkin.
Sinun ongelmasi ymmärtää ”meitä muita” taitaakin pohjimmiltaan juontua siitä, että sinulle kiihottuminen, seksi ja nautinto on pelkkä kehollinen reaktio, joka ei luo mitään yhteyttä kumppaniin? Se selittäisi paljon kirjoittamastasi.
Ehkä noinkin, koska ne syvät yhteydentunteet olen tuntenut ihan toisissa tilanteissa - silloin, kun olen huomannut puolisoni tehneen minulle jonkin pikkupalveluksen, ihan pyytämättä tai tilaamatta. Ei edes näyttääkseen rakkauttaan vaan sen takia, että yksinkertaisesti rakastaa. Ja mahdollisuuksien mukaan pyrin tekemään samaa hänelle.
Mutta minun kysymyksesi. Jos puolisosi menettäisi kiinnostuksensa seksiin, niin tulkitsisitko sen niin, ettei hän myöskään enää kaipaa tai tunne vahvaa yhteydenkuuluvaisuutta tai tunnesidettä sinuun. Ja - jos siteeraan tämänkin palstan vakioneuvoa - jos lähtisit vaikka luvan kanssa etsimään seksiä kolmannelta osapuolelta, niin mitä silloin hakisit. Fyysistä tyydytystä vai henkistä yhteyttä. Jos jälkimmäistä, niin mitä luulisit sen tekevän liitollesi?
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, ettei Ukko ymmärrä ollenkaan mitä tarkoittaa rakastelu puolison kanssa. Hänelle seksi on samanlainen toiminta kuin vaikka golfin peluu. Voi pelata, muttei voi olla pelaamattakin.
Miehissä on tutkitusti paljon tunnevammaisia, oliko peräti 30% ja varsinkin matemaattisesti lahjakkaissa. Tunnevammainen ei ymmärrä sitä mitä ei ymmärrrä. Ihan sama kuin tavalliselle ihmisille puhuisi hebreaa. Ei ole olemassa kieltä millä tunneälyn puutteen hänelle kertoisi ja selventäisi kun sellainen ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu. Täälläkin naistet valittaa, että miksi osa miehistä ei välitä naisen tyydyttämisestä. Niinpä, miksei jos luulevat seksiä joksikin mekaaniseksi suoritukseksi, ilman tunnetta.
Tämä paistaa näistäkin Ukon kommenteista. Pihalla kuin lumiukko.. Tätä voidaan jauhaa loputtomiin, eikä hän silti tule sitä ymmärtämään.
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Niihän sitä luulet. Sinulla ei ole ollut mitään käsitystä mitä tarkoittaa RAKASTELU. Etkä ole selvästi aistinut ja tuntenut mitä vaimosi on halunnut ja tarvinnut. Jos olisit, ei olisi koskaan tarvinnut miettiä noita mitä juuri kerroit. Sinulle seksi on ollut vain joku tekninen toimenpide. Siitä oli juuri kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siinä, ettei Ukko ymmärrä ollenkaan mitä tarkoittaa rakastelu puolison kanssa. Hänelle seksi on samanlainen toiminta kuin vaikka golfin peluu. Voi pelata, muttei voi olla pelaamattakin.
Miehissä on tutkitusti paljon tunnevammaisia, oliko peräti 30% ja varsinkin matemaattisesti lahjakkaissa. Tunnevammainen ei ymmärrä sitä mitä ei ymmärrrä. Ihan sama kuin tavalliselle ihmisille puhuisi hebreaa. Ei ole olemassa kieltä millä tunneälyn puutteen hänelle kertoisi ja selventäisi kun sellainen ei ymmärrä mitä häneltä puuttuu. Täälläkin naistet valittaa, että miksi osa miehistä ei välitä naisen tyydyttämisestä. Niinpä, miksei jos luulevat seksiä joksikin mekaaniseksi suoritukseksi, ilman tunnetta.
Tämä paistaa näistäkin Ukon kommenteista. Pihalla kuin lumiukko.. Tätä voidaan jauhaa loputtomiin, eikä hän silti tule sitä ymmärtämään.
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Niihän sitä luulet. Sinulla ei ole ollut mitään käsitystä mitä tarkoittaa RAKASTELU. Etkä ole selvästi aistinut ja tuntenut mitä vaimosi on halunnut ja tarvinnut. Jos olisit, ei olisi koskaan tarvinnut miettiä noita mitä juuri kerroit. Sinulle seksi on ollut vain joku tekninen toimenpide. Siitä oli juuri kyse.
Tarkentavia kysymyksiä. Kun on objektiivinen tosiasia, että hyvin suurella osalla pariskuntia on tuo halujen epäsuhta ja eri ihmisillä erilainen sukupuolivietti, niin rakastavatko tai tuntevatko nuo vähemmin haluavat vähemmän kuin halukkaammat?
Oma kokemukseni on, että naiset (joiden keskimääräinen sukupuolinen halu on tutkimusten mukaan yhä edelleen heikompi kuin miesten) kuitenkin tuntuvat tästä huolimatta rakastavan miehiä kokonaisvaltaisemmin ja syvemmin.
Jos kerran seksi on nimenomaan rakastelua. Ja jos vähäiseen seksiin tyytymätön on itse asiassa vain pettynyt siihen, ettei häntä rakasteta, niin auttaako tähän rakkaudenkapuuseen todella tilapaissuhde tai vaikka maksullinen seksi - tämän palstan vakioneuvot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko Lode kirjoitti:
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Ongelma ukkoraiskalla tosiaan on. Aataminaikuinen seksuaalimoraali ja - kasvatus on saanut hänet tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä jokaisesta seksikerrasta. Koska hänen maailmassaan mitään naisen seksinautintoa ei ole olemassakaan. On vain eläimellisiä viettejä toteuttavia miehiä. Noista lähtökohdista selibaatti voi hyvinkin olla parempi ratkaisu kuin jatkuva häpeä jos sitä oman seksuaalisuutensa umpisolmua ei kykene - tai halua - avata.
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Ongelma ukkoraiskalla tosiaan on. Aataminaikuinen seksuaalimoraali ja - kasvatus on saanut hänet tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä jokaisesta seksikerrasta. Koska hänen maailmassaan mitään naisen seksinautintoa ei ole olemassakaan. On vain eläimellisiä viettejä toteuttavia miehiä. Noista lähtökohdista selibaatti voi hyvinkin olla parempi ratkaisu kuin jatkuva häpeä jos sitä oman seksuaalisuutensa umpisolmua ei kykene - tai halua - avata.
Vastaamatta nyt noihin henkilökohtaisuuksiin ja palaten ap:n ongelmaan. Hän ei ilmiselvästi tuona rauhallisena koti-iltana kaivannut seksinautintoa. Hänen miehensä olisi ilmeisesti kaivannut. Jos ap olisi vastentahtoisesti tehnyt miehelleen mieliksi, niin hän tuskin olisi mitään nautintoa edelleenkään tuntenut. Olisiko tuo seksi ollut sitä syvää ja kokonaisvaltaisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen täyttämää rakastelua, jota täällä hehkutetaan. Olisiko ap tehnyt oikein vasten tahtoaan suostuessaan ja hänen miehensä vastoin vaimonsa innottomuutta seksiin ryhtyessään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
]
Puolison seksuaalisuus hiipui raskaus kerrallaan ja lapsiluvun tultua täyteen sammui kokonaan. Olihan se sopeutumisen paikka, mutta vaimon selvitettyä, ettei tämä ole minuun kohdistuvaa vastenmielisyyttä vaan hänellä ei yksinkertaisesti ole enää lainkaan seksuaalisia haluja tai mielikuvia, ei minuun eikä kehenkään muuhun kohdistuvia, niin asia oli paljon helpompi.
Sitten vain päätettiin lähteä eteen päin tästä tilanteesta. Ja koska vaimoni on elämäni ainut nainen, ja minulla oli kokemus pidättyvyydestä ennen häneen tutustumistani, niin piti vain palata tuohon moodiin. Enhän tuolloinkaan ollut puutteeseen sortunut tai kuollut. Enkä äksyillyt, ollut vaikea tai keskityymiskyvytön.
Heh, aiemmin totesit että ainoa kerta kun olet harrastanut seksiä _ilman_ että se on tuntunut puolisosi vartalolla masturboimiselta oli kun seksiä harrastettiin lisääntymistä varten. En ollenkaan ihmettele että puolisosi seksuaalisuus hiipui.
Sinä olet kokemusasiantuntija vain ja ainoastaan vaimosi seksuaalisessa kaltoinkohtelussa, et missään muussa. Ilmeisesti omatunto on kolkuttanut sen verran, että yrität nyt tästä kaltoinkohtelusta tehdä hyvettä, ja vielä kehtaat tarjota tätä ”ratkaisua” muille.
Hyi hemmetti!
Käsi sydämellä. Mitä varten sinä yleensä olet seksiä harrastanut. Varsinkin ns. puutteessa oltuasi. Etkö ole halunnut ns. purkautua ja miellyttävämmin kuin omalla kädellä. Miksi tätä sitten pitäisi kutsua?
Olen eri, mutta vastaan omasta puolestani käsi sydämellä. Jos ”haluan purkautua miellyttävämmin” niin silloin valitsen oman käden, koska siten saan ihan puhtaan fyysiset hyvänolontunteet huippuunsa. Se ei kuitenkaan korvaa läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta vaimon kanssa, eikä varsinkaan anna vaimolle yhtään mitään. Melkein pahin loukkaus ja satuttaminen minkä minä vaimolle voisin tehdä, olisi seksistä luopuminen sillä perusteella että se on ”vain masturbaatiota toisen keholla”.
Jos olet sukupuoliyhteydessä vaimosi kanssa vain tuottaaksesi hänelle nautintoa ja antaaksesi läheisyyttä (etkä lainkaan ajattele omaa nautintoasi tai läheisyydenkaipuutasi tai sitä ensisijaisesti tavoittele), niin olet hieno mies, paljon minua parempi ja nostan hattua. Minulle tuo epäitsekkyyden hetki on ollut se lisääntymistavoitteinen seksi, jolloin vaimo oli aloitteellinen ja lähti tähän riskeistä tietoisena. Silloin tunsin olevani ensisijaisesti vaimoni palvelija.
Ehhehee, nyt alat tahallasi vääristellä sanomaani omaan suuntaasi. Kyllä seksi ja läheisyys vaimon kanssa tekee myös minulle aivan yhtä hyvää kuin hänelle. Sanoin ainoastaan sen, että omin käsin saatan saada intensiivisempää puhtaan fyysistä nautintoa, mutta että se ei ole se ainoa asia seksissä. Seksi ei ole joko-tai, että vain yksi nauttii ja toinen on mukana ”epäitsekkäästi”. Kyllä meillä siitä molemmat saa aivan yhtä paljon itselleenkin.
Sinun ongelmasi ymmärtää ”meitä muita” taitaakin pohjimmiltaan juontua siitä, että sinulle kiihottuminen, seksi ja nautinto on pelkkä kehollinen reaktio, joka ei luo mitään yhteyttä kumppaniin? Se selittäisi paljon kirjoittamastasi.
Ehkä noinkin, koska ne syvät yhteydentunteet olen tuntenut ihan toisissa tilanteissa - silloin, kun olen huomannut puolisoni tehneen minulle jonkin pikkupalveluksen, ihan pyytämättä tai tilaamatta. Ei edes näyttääkseen rakkauttaan vaan sen takia, että yksinkertaisesti rakastaa. Ja mahdollisuuksien mukaan pyrin tekemään samaa hänelle.
Mutta minun kysymyksesi. Jos puolisosi menettäisi kiinnostuksensa seksiin, niin tulkitsisitko sen niin, ettei hän myöskään enää kaipaa tai tunne vahvaa yhteydenkuuluvaisuutta tai tunnesidettä sinuun. Ja - jos siteeraan tämänkin palstan vakioneuvoa - jos lähtisit vaikka luvan kanssa etsimään seksiä kolmannelta osapuolelta, niin mitä silloin hakisit. Fyysistä tyydytystä vai henkistä yhteyttä. Jos jälkimmäistä, niin mitä luulisit sen tekevän liitollesi?
No vastaan omalta osaltani. Riippuu vähän millä tavalla vaimo toisi ilmi halujensa menettämisen: ymmärtäisikö hän silti, että minulla seksihalut jatkuisivat, vai alkaisiko hän tavalla tai toisella syyllistää minua haluistani. Oman vaimoni tapauksessa uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Käytännössä tämä tarkoittaisi varmaan, että hoitelisin tyydytykseni pääasiassa omin käsin, mutta uskoisin vaimonkin tarjoavan toisinaan omaa apuaan. (Näin on meillä käynytkin kolmen lapsen odotuksen ja imetyksen aikana, noin vuoden ajan kunkin kohdalla.) Missään tapauksessa en kuitenkaan piilottelisi halujani, vaan pitäisin niitä esillä siinä mitassa kuin vaistoaisin vaimoni niistä haluavan tietää.
Ulkopuolelta en pystyisi seksiä hakemaan. En pystynyt edes himoissani kiemurtelevana nuorena jannuna etsimään irtoseksiä, koska minulla se tunneside pitää olla ensin. Mutta jos vaimosta vaistoaisin tai hän suoraan sanoisi, että seksi ei olekaan tärkeä asia ja minunkin tulisi se osa itsestäni kieltää koska hänellä ei enää haluja ole, niin se olisi minulle liian valtava kontrasti siihen mitä suhteemme on vuosikymmeniä ollut. Silloin en enää tuntisi ihmistä jonka kanssa menin naimisiin ja jaoin elämäni.
Yhteenvetona: vaimoni halujen katoamisen pystyisin vielä sulattamaan ja tulemaan toimeen jotenkuten, mutta en sitä, että minun pitäisi kieltää seksuaalisuus itsessäni.
Kyllä ap olisi tehnyt oikein ja rakkaudellisesti
suostuessaan miehelleen tuossa tilanteessa.
Kyllä se olisi ollut rakastelua mitä suurimmassa
määrin.🥰🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Ongelma ukkoraiskalla tosiaan on. Aataminaikuinen seksuaalimoraali ja - kasvatus on saanut hänet tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä jokaisesta seksikerrasta. Koska hänen maailmassaan mitään naisen seksinautintoa ei ole olemassakaan. On vain eläimellisiä viettejä toteuttavia miehiä. Noista lähtökohdista selibaatti voi hyvinkin olla parempi ratkaisu kuin jatkuva häpeä jos sitä oman seksuaalisuutensa umpisolmua ei kykene - tai halua - avata.
Vastaamatta nyt noihin henkilökohtaisuuksiin ja palaten ap:n ongelmaan. Hän ei ilmiselvästi tuona rauhallisena koti-iltana kaivannut seksinautintoa. Hänen miehensä olisi ilmeisesti kaivannut. Jos ap olisi vastentahtoisesti tehnyt miehelleen mieliksi, niin hän tuskin olisi mitään nautintoa edelleenkään tuntenut. Olisiko tuo seksi ollut sitä syvää ja kokonaisvaltaisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen täyttämää rakastelua, jota täällä hehkutetaan. Olisiko ap tehnyt oikein vasten tahtoaan suostuessaan ja hänen miehensä vastoin vaimonsa innottomuutta seksiin ryhtyessään?
Kuten jo aiemmin todettu, niin sinulle on ihan turha yrittää mitään selittää, kun et edes ymmärrä mistä on kyse. Turha tässä on päätä petäjään hakata.
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
]
Puolison seksuaalisuus hiipui raskaus kerrallaan ja lapsiluvun tultua täyteen sammui kokonaan. Olihan se sopeutumisen paikka, mutta vaimon selvitettyä, ettei tämä ole minuun kohdistuvaa vastenmielisyyttä vaan hänellä ei yksinkertaisesti ole enää lainkaan seksuaalisia haluja tai mielikuvia, ei minuun eikä kehenkään muuhun kohdistuvia, niin asia oli paljon helpompi.
Sitten vain päätettiin lähteä eteen päin tästä tilanteesta. Ja koska vaimoni on elämäni ainut nainen, ja minulla oli kokemus pidättyvyydestä ennen häneen tutustumistani, niin piti vain palata tuohon moodiin. Enhän tuolloinkaan ollut puutteeseen sortunut tai kuollut. Enkä äksyillyt, ollut vaikea tai keskityymiskyvytön.
Heh, aiemmin totesit että ainoa kerta kun olet harrastanut seksiä _ilman_ että se on tuntunut puolisosi vartalolla masturboimiselta oli kun seksiä harrastettiin lisääntymistä varten. En ollenkaan ihmettele että puolisosi seksuaalisuus hiipui.
Sinä olet kokemusasiantuntija vain ja ainoastaan vaimosi seksuaalisessa kaltoinkohtelussa, et missään muussa. Ilmeisesti omatunto on kolkuttanut sen verran, että yrität nyt tästä kaltoinkohtelusta tehdä hyvettä, ja vielä kehtaat tarjota tätä ”ratkaisua” muille.
Hyi hemmetti!
Käsi sydämellä. Mitä varten sinä yleensä olet seksiä harrastanut. Varsinkin ns. puutteessa oltuasi. Etkö ole halunnut ns. purkautua ja miellyttävämmin kuin omalla kädellä. Miksi tätä sitten pitäisi kutsua?
Olen eri, mutta vastaan omasta puolestani käsi sydämellä. Jos ”haluan purkautua miellyttävämmin” niin silloin valitsen oman käden, koska siten saan ihan puhtaan fyysiset hyvänolontunteet huippuunsa. Se ei kuitenkaan korvaa läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta vaimon kanssa, eikä varsinkaan anna vaimolle yhtään mitään. Melkein pahin loukkaus ja satuttaminen minkä minä vaimolle voisin tehdä, olisi seksistä luopuminen sillä perusteella että se on ”vain masturbaatiota toisen keholla”.
Jos olet sukupuoliyhteydessä vaimosi kanssa vain tuottaaksesi hänelle nautintoa ja antaaksesi läheisyyttä (etkä lainkaan ajattele omaa nautintoasi tai läheisyydenkaipuutasi tai sitä ensisijaisesti tavoittele), niin olet hieno mies, paljon minua parempi ja nostan hattua. Minulle tuo epäitsekkyyden hetki on ollut se lisääntymistavoitteinen seksi, jolloin vaimo oli aloitteellinen ja lähti tähän riskeistä tietoisena. Silloin tunsin olevani ensisijaisesti vaimoni palvelija.
Ehhehee, nyt alat tahallasi vääristellä sanomaani omaan suuntaasi. Kyllä seksi ja läheisyys vaimon kanssa tekee myös minulle aivan yhtä hyvää kuin hänelle. Sanoin ainoastaan sen, että omin käsin saatan saada intensiivisempää puhtaan fyysistä nautintoa, mutta että se ei ole se ainoa asia seksissä. Seksi ei ole joko-tai, että vain yksi nauttii ja toinen on mukana ”epäitsekkäästi”. Kyllä meillä siitä molemmat saa aivan yhtä paljon itselleenkin.
Sinun ongelmasi ymmärtää ”meitä muita” taitaakin pohjimmiltaan juontua siitä, että sinulle kiihottuminen, seksi ja nautinto on pelkkä kehollinen reaktio, joka ei luo mitään yhteyttä kumppaniin? Se selittäisi paljon kirjoittamastasi.
Ehkä noinkin, koska ne syvät yhteydentunteet olen tuntenut ihan toisissa tilanteissa - silloin, kun olen huomannut puolisoni tehneen minulle jonkin pikkupalveluksen, ihan pyytämättä tai tilaamatta. Ei edes näyttääkseen rakkauttaan vaan sen takia, että yksinkertaisesti rakastaa. Ja mahdollisuuksien mukaan pyrin tekemään samaa hänelle.
Mutta minun kysymyksesi. Jos puolisosi menettäisi kiinnostuksensa seksiin, niin tulkitsisitko sen niin, ettei hän myöskään enää kaipaa tai tunne vahvaa yhteydenkuuluvaisuutta tai tunnesidettä sinuun. Ja - jos siteeraan tämänkin palstan vakioneuvoa - jos lähtisit vaikka luvan kanssa etsimään seksiä kolmannelta osapuolelta, niin mitä silloin hakisit. Fyysistä tyydytystä vai henkistä yhteyttä. Jos jälkimmäistä, niin mitä luulisit sen tekevän liitollesi?
No vastaan omalta osaltani. Riippuu vähän millä tavalla vaimo toisi ilmi halujensa menettämisen: ymmärtäisikö hän silti, että minulla seksihalut jatkuisivat, vai alkaisiko hän tavalla tai toisella syyllistää minua haluistani. Oman vaimoni tapauksessa uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Käytännössä tämä tarkoittaisi varmaan, että hoitelisin tyydytykseni pääasiassa omin käsin, mutta uskoisin vaimonkin tarjoavan toisinaan omaa apuaan. (Näin on meillä käynytkin kolmen lapsen odotuksen ja imetyksen aikana, noin vuoden ajan kunkin kohdalla.) Missään tapauksessa en kuitenkaan piilottelisi halujani, vaan pitäisin niitä esillä siinä mitassa kuin vaistoaisin vaimoni niistä haluavan tietää.
Ulkopuolelta en pystyisi seksiä hakemaan. En pystynyt edes himoissani kiemurtelevana nuorena jannuna etsimään irtoseksiä, koska minulla se tunneside pitää olla ensin. Mutta jos vaimosta vaistoaisin tai hän suoraan sanoisi, että seksi ei olekaan tärkeä asia ja minunkin tulisi se osa itsestäni kieltää koska hänellä ei enää haluja ole, niin se olisi minulle liian valtava kontrasti siihen mitä suhteemme on vuosikymmeniä ollut. Silloin en enää tuntisi ihmistä jonka kanssa menin naimisiin ja jaoin elämäni.
Yhteenvetona: vaimoni halujen katoamisen pystyisin vielä sulattamaan ja tulemaan toimeen jotenkuten, mutta en sitä, että minun pitäisi kieltää seksuaalisuus itsessäni.
Kiitos harvinaisen fiksusta ja analyyttisestä vastauksesta. Monet kommentit täällä ovat olleet aika tunteikkaita - ehkä enemmän selkäytimellä kuin aivokuorella kirjoitettuja…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Ongelma ukkoraiskalla tosiaan on. Aataminaikuinen seksuaalimoraali ja - kasvatus on saanut hänet tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä jokaisesta seksikerrasta. Koska hänen maailmassaan mitään naisen seksinautintoa ei ole olemassakaan. On vain eläimellisiä viettejä toteuttavia miehiä. Noista lähtökohdista selibaatti voi hyvinkin olla parempi ratkaisu kuin jatkuva häpeä jos sitä oman seksuaalisuutensa umpisolmua ei kykene - tai halua - avata.
Vastaamatta nyt noihin henkilökohtaisuuksiin ja palaten ap:n ongelmaan…
Itsehän sinä olet henkilökohtaisuuksiasi täällä levitellyt.
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Ongelma ukkoraiskalla tosiaan on. Aataminaikuinen seksuaalimoraali ja - kasvatus on saanut hänet tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä jokaisesta seksikerrasta. Koska hänen maailmassaan mitään naisen seksinautintoa ei ole olemassakaan. On vain eläimellisiä viettejä toteuttavia miehiä. Noista lähtökohdista selibaatti voi hyvinkin olla parempi ratkaisu kuin jatkuva häpeä jos sitä oman seksuaalisuutensa umpisolmua ei kykene - tai halua - avata.
Vastaamatta nyt noihin henkilökohtaisuuksiin ja palaten ap:n ongelmaan. Hän ei ilmiselvästi tuona rauhallisena koti-iltana kaivannut seksinautintoa. Hänen miehensä olisi ilmeisesti kaivannut. Jos ap olisi vastentahtoisesti tehnyt miehelleen mieliksi, niin hän tuskin olisi mitään nautintoa edelleenkään tuntenut. Olisiko tuo seksi ollut sitä syvää ja kokonaisvaltaisen yhteenkuuluvaisuuden tunteen täyttämää rakastelua, jota täällä hehkutetaan. Olisiko ap tehnyt oikein vasten tahtoaan suostuessaan ja hänen miehensä vastoin vaimonsa innottomuutta seksiin ryhtyessään?
Kuten jo aiemmin todettu, niin sinulle on ihan turha yrittää mitään selittää, kun et edes ymmärrä mistä on kyse. Turha tässä on päätä petäjään hakata.
No, vastaa nyt edes tohon ap:n tilannetta koskevaan kysymykseeni. Kysyn mielipidettäsi olisiko tuo epäsymmetrinen seksitilanne ollut oikein? Ei tarvitse perustella, jos olet vakuuttunut, etten ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko Lode kirjoitti:
Itse luulen ongelmani - jos se sellainen on - olevan enemminkin liiallinen herkkyys. Lähes jokainen seksikerta - lukuunottamatta noita lapsentekotilanteita - aiheutti minussa katumuksen hetkiä ja omantunnon pistoksia, varsinkin jos itse olin ollut aloitteellinen. Olinko nyt painostanut vaimoani johonkin, jota hän ei oikeasti olisi halunnut tai tarvinnut. Olinko varmasti pitänyt vaimoani päämääränä enkä keinona. Ihan siitä riippumatta saiko hän orgasmin vai ei.
Ongelma ukkoraiskalla tosiaan on. Aataminaikuinen seksuaalimoraali ja - kasvatus on saanut hänet tuntemaan häpeää ja syyllisyyttä jokaisesta seksikerrasta. Koska hänen maailmassaan mitään naisen seksinautintoa ei ole olemassakaan. On vain eläimellisiä viettejä toteuttavia miehiä. Noista lähtökohdista selibaatti voi hyvinkin olla parempi ratkaisu kuin jatkuva häpeä jos sitä oman seksuaalisuutensa umpisolmua ei kykene - tai halua - avata.
Vastaamatta nyt noihin henkilökohtaisuuksiin ja palaten ap:n ongelmaan…
Itsehän sinä olet henkilökohtaisuuksiasi täällä levitellyt.
Kun on kysytty.
Jos puolisoni tarvitsee missä asiassa hyvänsä,että hänelle olen avuksi , niin eikö
se juuri ole rakkautta kun olen hänelle avuksi
aivan pyynteettömästi. En ymmärrä miksi
seksissä ”avuksi oleminen” tässä poikkeuksen
tekee ja miksi se sitten ei olisi kristillistä. Ei
minun Raamattuni ainakaan niin opeta.
Pihtaaminen avioliitossa on päinvastoin
pirullista 🤫
Entäs mies, antaako naiselleen jos nainen haluaa vaikka sormetusta ja nuolentaaa? Jos ei sillä panolla siis saa vaikka pelkästään?
Useinhan se on sitten miehestä vaan että pano ei muuta.
Onko tämä molemminpuolista "avuksi olemista sitten"?
Se mitä Raamatun sana moittii on aviosuhteen
ulkopuolella tapahtuva seksin harjoittaminen
kahden ihmisen välillä . Siinä tulee olla
pidättyväinen , mutta ei enää missään tapauksessa omaa puolisoa kohtaan avioliitossa. Avioero on mitä murheellisin asia
Jumalan tahdon mukaan esim Malakia 2:14-
Siksi olisi erittäin suotavaa, että aviosuhteet
toimii, eikä tule tarvetta rikkomuksiin täässä
asiassa.
jos on naimisissa niin vedä vaan vituiksi muijaa kun on kerran luvan antanut papin edessä niin sitä älköön itse rikkoko, viikon pari kun laskee mälliä sisään niin se alkaa taas tottua
taikka sanoo jotta paikkaasi on kyselty
Vierailija kirjoitti:
Entäs mies, antaako naiselleen jos nainen haluaa vaikka sormetusta ja nuolentaaa? Jos ei sillä panolla siis saa vaikka pelkästään?
Useinhan se on sitten miehestä vaan että pano ei muuta.
Onko tämä molemminpuolista "avuksi olemista sitten"?[/
Tottakai miehen kuuluu noita antaa. Ei noista
sovi miehen kieltäytyä. Minulta itseltäni ei
vaimoni tarvitse edes niitä erikseen pyydellä.
On ilo antaa noita kaikkia vaimolle. 🥰
Siitä nautin ja siitä kun opin ymmärtämään
puolisostani missä mennään ja miten edetään.
Ja on naista vaan niin ihanaa katsella ja
hyväillä
Ehhehee, nyt alat tahallasi vääristellä sanomaani omaan suuntaasi. Kyllä seksi ja läheisyys vaimon kanssa tekee myös minulle aivan yhtä hyvää kuin hänelle. Sanoin ainoastaan sen, että omin käsin saatan saada intensiivisempää puhtaan fyysistä nautintoa, mutta että se ei ole se ainoa asia seksissä. Seksi ei ole joko-tai, että vain yksi nauttii ja toinen on mukana ”epäitsekkäästi”. Kyllä meillä siitä molemmat saa aivan yhtä paljon itselleenkin.
Sinun ongelmasi ymmärtää ”meitä muita” taitaakin pohjimmiltaan juontua siitä, että sinulle kiihottuminen, seksi ja nautinto on pelkkä kehollinen reaktio, joka ei luo mitään yhteyttä kumppaniin? Se selittäisi paljon kirjoittamastasi.