Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus ajatuksesta että kumppani kuolee
22.05.2026 |
Ollut liikaa aikaa ajatella kaikkea elämään liittyvää ja yhtäkkiä oon jotenkin tosi herkkä olo. Ollaan kolmekymppisiä ja kumppanin kanssa oltu pitkään yhdessä, mutta silti yhtäkkiä olen alkanut ajatella että miten kamalaa se on kun joskus joudutaan eroon toisistamme kun kuollaan, toki siis tässä nyt erittäin optimistinen ajatus että eletään vanhoiksi yhdessä, mutta pointtina että tuo ajatus tuntuu niin kauhealta. Onko muilla näitä ajatuksia/miten käsitellä?
Tuntuu että rakastaa toista vaan päivä päivältä enemmän.
Myös yleisesti kuolemanpelkoon liittyviä ajatuksia tulee välillä jos liikaa aikaa.
Kommentit (16)
Joo, säännöllisesti tulee mieleen ahdistava ajatus siitä, että mitä jos menetän hänet tavalla tai toisella. Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ole mitään syytä elämään ilman häntä. En siis tietenkään tuota hänelle ääneen sano, mutta itse tiedän tuon asian tasan tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on parempi käsitellä pois ja lakata miettimästä, sillä joka ikinen parisuhde päättyy joko eroon tai omaan tai toisen kuolemaan.
Jos siitä tekee jonkin ainutlaatuisen vai itseä koskevan fobiatragedian, jää kyllä elämä elämättä.
Ihan tasan jokaisen läheisistä merkittävä osa kuolee viimeistään eläkeiässä. Kuolo alkaa korjata miehiä satunnaisessa järjestyksessä siinä nelivitosena, naisia sitten parikymmentä vuotta myöhemmin. Viimeistään menetät kaikki, kun alat olla 85.
Eli nyt vain elät etkä murehdi!
Elämä jatkuu toisella puolella. Tietysti on mahdollista että osa lähtee joskus erilleen, kyllästyneenä. Mutta voi olla että kaikkeen tottuu, kun on kokeneempi ja saa monia näkökulmia.
Multa kuoli puoliso nuorena ja kyllä siihen tottuu että ikäviä asioita tapahtuu ja opit pärjäämään yksin. Tuollaista on turha murehtia nyt, nauti siitä että toinen on sun luona juuri nyt.
Aina välillä tulee mieleen, mutta sysään sen ajatuksen nopeasti pois, kun se on tosiaan niin ahdistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kaikki menetämme toisemme. Ja itsemme.
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä tulee mieleen, mutta sysään sen ajatuksen nopeasti pois, kun se on tosiaan niin ahdistava.
Luuletko ettei se ahdista sitten kun joudut kokemaan sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä huomaan, että tämä on alkanut nyt tänä keväänä tulemaan mieleen. Tai hänen menettämisensä pelko muuten vaan. Suhde voi hyvin, olemme terveitä ja kaikki on hyvin, mutta yllättävän usein tuo ajatus silti tulee mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina välillä tulee mieleen, mutta sysään sen ajatuksen nopeasti pois, kun se on tosiaan niin ahdistava.
Luuletko ettei se ahdista sitten kun joudut kokemaan sen?
Olipa yksioikoista ajattelua tämä kommentti. Totta kai se ahdistaa jos noin käy, mutta sitä suuremmalla syyllä ei kannata tuhlata yhteisiä päiviä olemalla ahdistunut asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovaisilla on tässä suhteessa helppoa: kaikki huolet voi vain dumpata Jeesuksen tai Jumalan huolehdittavaksi. Buddhalalaiset voivat meditoida uhkaavat ajatukset alkutekijöihinsä tai muuttaa ne toisenlaisiksi ajatuksiksi.
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Voitele naamasi perseelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kuuskymppinen terveesti elävä ja terve mies sai aivoinfarktin yhtäkkiä. Jäi toki eloon.
Käsittämätöntä.
Onko Ap lla taipumusta ahdistukseen? Se on normaali tunne, joskus voi olla sitä enemmän?
Tuttu tunne.
Herään välillä öisin tarkistamaan että puoliso varmasti hengittää.
Mulla menehtyi useampi läheinen nyt muutaman vuoden sisällä, ja kaverin 35v. mies kuoli sillä aikaa kun kaveri oli vaan piipahtamassa kaupassa. Ei sairauksia ja terveet elämäntavat. Oli vaan sydänkohtaus tullut sille miehelle outoftheblue.
Oma hennolle pohjalle rakennettu turvallisuudentunne meni vessanpöntöstä alas ja nyt sitten yritän pitää pelkoja kurissa käymällä juttelemassa terapiassa.
Vähän on auttanut kun ollaan puolison kanssa keskusteltu että "mitä jos jotain sattuu" miten asiat hoidetaan, järjestetty henkivakuutusasiat, suunniteltu hautajaiset yms.
Vaikenta on tietenkin ajatella sitä arkea ilman toisen läsnäoloa.
Jutelkaa! Josko se vähän auttaisi.