**LOKAMASUJEN KESKIVIIKKO***
Kommentit (51)
... varsinkin Aleksanterille,
kateex alkaa käymään, ite joutuu vielä parhaimmillaan 5 viikkoa odottelee :(
Tuntuu tosi pitkältä ajalta.
Kumma juttu kun tuntuu että alussa odotus aika kului tosi hitaasti, sitten yht äkkiä ollaankin jo näin lähellä laskettua aikaa, ja nyt taas aika rupee matelee..
Meillä vauveli ainakin ihan selkeesti reakoi ääniin.
Raksalla kun on välistä kovaa meteliä, niin tuntee miten se pieni siellä säikähtelee... oon sitten kyl siirtyny vähän kauemmaksi,
ettei toisesta tule ihan hermoheikkoa ;)
Tänäänpä ei mitään kummempia,
pitää lähtee nyt raksalle päivystämään paneeli kuormaa...
Zimppu ja masukki 35+1
Jänskät paikat teillä siellä! Toivottelen hyvää synnytystä ja tulehan tänne kirjoittelemeen kun on valmista!! :)
Tsemppihalein Sanna rv 36+1
Eipä tässä kummempia, piti vaan tulla kommentoimaan tuota " ÄÄNIASIAA" elikkäs olen huomannut asukkaan säikähtävän erittäin helposti lujia ja ns.kimeitä ääniä. Juuri eilen kun tiskasin ja sattu veitsi kilahtamaan altaaseen, niin oikein tunsi kun vauva säpsähti. Samoin jos esim.moottoripyörä prähtää likellä käymään, niin reppana pelästyy. Välillä käy oikeen sääli...=( Esikoisesta en tällästä havainnut, taitaa kertoa vauvan temperamentistakin jotain!!
KANTOLIINASTA Haluaisin käyttää, mutta pakko myöntää niitä sitomisohjeita lukiessani, etten tajua HÖLKÄSEN PÖLÄYSTÄ miten se liina kuuluu laittaa. Siskon kanssa kokeiltiin juuri tuota Vauva-lehden tilaajalahja liinaa ja voi mahoton....Ei tullut niin mitään! Eli JOS JOLLAKIN ON JOKU HYVÄ VINKKI TAI LINKKI JOHONKIN SIVUILLE JOSSA ON SELVÄT OHJEET OSAAMATTOMALLE, NIIN OLISIN KIITOLLINEN!!
Upea ilma ulkona, tarttis varmaan suoritua ulkoilureissuun!!
Niin ja ALEKSANTERI, ONNEA NYYTIN HAKUUN!!!!! *tänne kans...* =D
MIANNILLE MYÖS JAKSUJA!
levila+Tyyppi 36+4
Minäkin kirjoittelen pitkästä aikaa..saas nähdä muistaako kukaan enää minua edes.Toista lasta odotan ja la on 10.10. Kaksi edellistä yötä on mennyt supistellessa ja jännällä odottelen että koska vauva syntyy..mitään kiirettä ei kyllä vielä ole ja toivonkin että ainakin sen pari viikkoa vielä masussa malttaa olla - meinaan on esikoisen uhma sen verran rajua että olen jo yhden kanssa valmiiksi niin väsynyt..hmm..mitähän se sitten on kun lapsia on kaksi.
Onko muilla ollut nuita supistuksia?Supistukset ovat säännöllisiä noin 10 minuutin välein tulevat ja ovat kivuiltaan kuukautis kipuja vastaavia. Ei ehkä edes niin kipeitä, mutta kuitenkin sen verran, että esim yö uniin vaikuttavat. Mietin vaan, että esikoista odottaessa minulla ei tälläistä vaivaa ollut kun vasta sillä viikolla kun poika syntyi ja nyt kuitenkin viikkoja on vasta 36+1
Aleksantrialle synnytykseen tsemppiä, onpa jännät paikat. Apua kohta se on itelläki eessä. Minua kyllä välistä jännittää tuo synnyttämään meneminen, ja tuntuu että ehkä pelottaakin vähän. Mutta kylläpä siitä sitten varmasti selviää.
(.) kuuluu muuten hyvää. Vauva liikkuu minkä ehtii. Liikkeet näkyvät niin selvästi vatsa peitteiden päältä. On se kyllä aika villin näköistä kun terävä polvi viistää pitkin vatsa nahkaa. Huomenna on neuvola pitkästä aikaa ja saas nähdä onko vauva oikein päin, minusta jotenkin tuntuu ettei ole mutta sen näkee sitten huomenna. Meinasin mennä sinne kokoarvioon/synnytys tapa arvioon mutta terkkari sai minut vakuutelluksi että vauva on tavallisen kokoinen eikä tarvitte pelätä jättivauvan syntymää (siskon lapset olleet kaikki melkein 5kg kun syntyneet). Eli sinne en nyt sitten mene. Sokereita olen joutunut jonkin verran seuraamaan kun paino noussut niin paljon, mutta syy painon nousuun on selvä enkä jaksa sitä stressata..Kohta paukkuu toiset kymmenet :(, esikoiseltakin tuli 24kg pelkästä ajatuksesta ja pari kk meni että olin samoissa painoissa kun ennen raskautta eli yritän olla stressaamatta..
Mutta eipäs kait minulle muuta. Kivaa päivän jatkoa kaikille ja MIannille jaksja miehesi kanssa.Kylläpä vaan kuulostaa itsekkäältä.
T:opokas ja uppis la 10.10
Ei mullakaan auta vaikka juon varmaan neljä litraa vettä päivässä. Mulla joka raskaudessa ollu ja lopussa ihan sikana. Viikon synnytyksen jälkeen on viel turvotusta ollu mut sen jälkeen sitä huomaa että miten IHANAT jalat itsellä on ;)!! Siis normaalit...
Millianille ja Tikrulle voimia lepäilyyn... Toivottavasti sais vaavit viel kasvaa masussa. Ja muillekin masuille jaksuja :)
Päätin Jedeleden tavoin ryhdistäytyä ja kirjoittaa taas pitkästä aikaa. Lukennu kyllä olen päivittäin tätä palstaa ja kovasti oon mukana hengessä.
Aleksanterille kovasti onnea ja voimia tulevaan koitokseen. Jänskää tosiaan että nyt niitä lokavauvoja rupeaa ihan oikeasti putkahtelemaan :)
Tännepäin kuluu ihan suhteellisen hyvää. Eilen oli neuvolalääkäri ja kaikki hyvin. Paikat oli jo ihan pehmeät, kohdunsuu sormelle auki ja kanavaa jäljellä 2,5cm. Vaavin paino arvio oli 2,6kg ja syntyessään (jos siis laskettuna syntyy) n. 3,6kg. Mulla on vaan tullu ihan pirun kipeitä supisteluja jonkin aikaa. Eilen illallakin tuli oikein itku, kun olin jo ihan rikki ja puhki. Kaurapussista on onneksi löytynyt vähän helpotusta. Olo on aika turhautunut....
Mä kyllä vedän varmaan pohjat tolle painon nousulle. Eli mulla tullut nyt yhteensä 18,5kg!!!!! Voi kieusus.... Kahesta aikasemmastakin raskaudesta tullut se 20kg ja vahvasti näyttää tämäkin sinne menevän (ellei jopa ylikin).
Jenille toivotan voimia turvotuksen ja pökkelö sormien kanssa. Mulla myös esikoista odottaessa sama tilanne ja todellakin muistan sen tuskan... Koita sinnitellä. Siitä se sitten helpottaa heti kun vauva syntyy!!!
Oottekos muuten jo sairaalakasseja pakkaillu? Mä laitoin vaavin vaatteet jo valmiiksi, mutta omat tavarat ei vielä edes mietitty valmiiksi. Varmaan vasta h-hetkellä täällä pakkailen.
Kovasti täällä huushollissa jo vauvaa odotellaan. Molemmat tytöt käy vähän väliä suukottamassa ja halaamassa mahaa. Itekkin jo alkaa olemaan vähän kärsimätön. Toisaalta tämä on kolmas ja viimeinen raskaus, joten yritän ottaa kaiken irti tästä masusta ;)
Tämä tältä erää. Enköhän nyt useaammin taas rupea kirjoittamaan, kun loppumetrit lähestyy. Ihanaista keskiviikkoa kaikille!!!
Mamseli rv. 35+3
Onkos kukaan kokenu/ kuullu samaa ku minä, että jos on oikein pahasti turvotusta niin se ei välttämättä lähe kokonaan koskaan pois? Nyt ei oo tarkotus Jeniä ja muita säikytellä ;) Haluaisin vaan tietää että onko se totta? tai siis..kun mun yks kaveri synnytti vähän mun jälkeen vuosi sitte, ja sille tuli tosi paljon turvotusta loppuaikana. No, mutta kun lähti ostamaan syksyllä talvikenkiä, niin huomas että jalat on edelleen sen verran turvoksissa ettei voinu kuvitellakaa ostavansa 38 kenkiä niinku norm. on aina ostanu, vaan piti ottaa nro isommat. Samaten sormukset piti käydä suurentamassa. (ja ei oo kyse mistää lihomisesta) Oon yheltä toiselta naiseltaki kuullu saman, että kengänkoko kasvo 2 nro eikä oo palautunu. voiko se tosiaan olla mahollista?
Mutta siis yleisesti mulla on sellanen käsitys että se turvotus kyllä häviää n.vko sisään synnytyksestä. Ja vaikka mullakaa ei ollu turvotusta paljoa, niin meni varmaan melkein kk ennenku sormukset mahtu taas sormeen..että ilmeisesti siinä tovi menee ennenku elimistö palautuu normaaliksi ihan kokonaan. Mutta tietysti se suurin turvotus häviää nopeemmin.
Mullaki on alkanu nyt vähän turvottaa käsiä, huomaa miten ennen niin löysät sormukset alkaa tehä vähän tiukkaa. Pitänee kohta ottaa pois sormesta kokonaan ettei joudu sitte leikkeleen niitä. Se se vasta harmittas:(
Heti alkuun kaikki sympatiani Miannille! Tiedän miltä tuollainen tuntuu. Joo, täällä mies on alkanu ymmärtää vasta nyt sen sairaalareissuni jälkeen oltuaan pojan kanssa muutaman päivän yksin kotona, että mitä se mun elämä oikein on. Ja eilen hän ilmoitti, että on sopinut aloittavansa uudessa työssä tammikuussa. Sen pitäisi olla sellainen että pääsee useammin ja helpommin kotiin kuin nykyisin. Voi kuulema ihan olla niinkin, että on kaksi päivää (vaan) töissä ja sitten kaksi kotona... Kylläpä se tähän nykyiseen verrattuna olisi sitten luksusta!! Ja kokemusta on tuosta vaan kahden päivän yksin olemisesta ja se kyllä sopi mulle ihan hyvin. Ei väsyny liikaa ja sitten oli kuitenkin sopivasti mies taas kotonakin. Mutta näkee nyt sitten joulukuussa, että mitä sopivat lopullisesti. Puhuin kyllä eilen hänelle siitä, etten ole mikään superihminen ja että lapset tarvitsevat myös isäänsä. Tuntui kyllä itse tämän jo tajunneenkin. Ihan hyvä niin!
En muista nimimerkkiä, joka kyseli, että missä maassa asun. Ihan Suomessa asun ja mulla noita paineita sun muita seurataan hieman eri tavalla, kun mulla on kuitenkin tiedossa ollut se munuaissairaus, joka aiheuttaa verenpainetaudin ja joka tuo sitten samalla nämä omat riskinsä raskauteen. Ja saan hoitaa lapsen itse kotona, koska ei ole nostanut paineita merkittävästi eli saan lapsen kanssakin levättyä mun paineille riittävästi. Tosin kotihommista en tee enää muuta kuin pakolliset eli laitan ruokaa, hoidan lapsen, pesen pyykit sekä lastaan tiskit koneeseen ja pois. Mitään siivouksia tai muita en enää yritäkään, vaikka kyllä on ollut vaikeaa ummistaa silmänsä muruilta ja leluilta lattialla... Tosin, jos sillä vältän pitkän sairaalareissun, niin saa sitten talo olla sekaisin. Ja kun mies nyt tosiaan lauantaisin ilman erillisiä pyyntöjä edes yrittää siistiä talon jonkinlaiseen kuntoon, niin se riittää. Siskoni ja äitini kyllä tässä jo suunnittelivat tulevansa pesemään ikkunat ja moppaamaan lattiatkin. Eivät vaan kerro mulle päivää etukäteen, etten ala hysteerisenä kuitenkin järjestämään ja siivoamaan paikkoja heitä varten... Onneksi tämä siis kuitenkin on vain tilapäistä ja on kuitenkin enää vaan niin vähän viikkoja käynnistämiseen... Vaikka kyllä aika pitkältä silti tuntuu. Tosin ehkä jo ensi viikon perjantaina tuntuu lyhyeltä, kun sitten on tosiaan enää se max 3 vkoa siihen käynnistämiseen...
Mutta jaksuja kaikille teille päänsärkyisille ja tosiaan Miannille! Mullahan on ollut jo kaksi niin kovaa päänsärkykohtausta, että olen joutunut menemään lääkittäväksi sairaalaan... Toivon vaan ettei enää yhtään tulisi uutta. Mulla ne on onneksi vielä johtuneet niskoista ja hartioista... Hyvää ja aurinkoista keskiviikkoa kaikille!
tikru ja Agentti 33+4
Mutta valitettavasti täytyy nyt ekaksi romuttaa se sädekehä mun pään päältä ;) Eli en tosiaankaan oo mikään supernainen. Jos olisin, niin oisin aamullakin vaan tempassu lelut paikoilleen ja hurauttanu imurilla talon läpi enkä mankunu täällä surkeaa elämääni :D
En tiedä oikeesti minkalainen oon; toisina päivinä tuntuu, että venyn ihan mahdottomiin ja teen hirveesti kaikkea saamatta siitä yhtään mitään positiivista palautetta ja toisina hetkinä taas tuntuu, että jospa valitanki ihan vaan turhasta ja näinkö sen kuuluski mennä, kun kuitenki mies meillä ns. tuo leivän pöytään.
Coelle: Minäkin olen monesti huutanut, raivonnut, itkenyt ja selittänyt miehelle näitä juttuja mutta välillä en vaan jaksa. Siis tuntuu, että kun päivät ohjaa, opastaa ja komentaa kolmea LASTA, niin ei viitsis enää AIKUISELLE miehelle samoja asioita vääntää. Haluaisin, että mies tajuais IHAN ITE, että jotain tarttis tehä näille asioille, kun kuiteni vallan mainiosti tietää, mitä mieltä minä olen.
JE_NI: Hih, mulla nauratti kun luin tuosta sinun sukupuolimöläytyksestä :) Siis minähän oon JOKA kerta päättänyt, että nyt a) en kerro kellekään raskaudesta ennen ku joskus vkolla 12, b) säilytän sukupuolen salaisuutena enkä urki sitä tietooni ultrassa ja c) jos kuitenki urkin, niin kellekään en kyllä kerro :) JA MITEN SITTEN KÄVIKÄÄN, JOKA KERTA: Koko maailma tiesi mun raskaudesta viimestään rv 7, joka ikisessä ultrassa oon tivannu sukupuolta ja ollu jo puoli välissä aivan tuskissa uteliaisuudesta, että kumpi siellä mahtaa olla ja kun sitten se on ultrassa näkyny niin vuorokauden sisään kaikki sukulaiset, kaverit ja kaupan kassat on asian minulta kuullu :DD Joten sulla on aivan ihailtava suoritus minuun verrattuna :)))
Ja tiedättekös, nyt täälläkin tikustelee ja polttelee sormia! Yöllä herätessäni vessaan oli toinen käsi aivan puuduksissa ja nyt on koko aamupäivän poltellut sen käden sormia ja kun niitä liikuttelee, niin tikustaa inhottavasti. PÖH, kaikkea sitä näin loppumetreillä.
Niin ja huomasin tässä (fiikunan?) kirjoitusta lukiessani, että kuinka suhteellisia nuo asiat on. Nimittäin, kun itse oon kuitenki tottunut hyvin nukkuviin lapsiin, niin tuntuu tosi paljolta, jos he heräilee 5 x yössä, kun taas toinen on iloinen, jos herää VAAN viis kertaa :S Eli osittain ainaki valitan siis tyhjästä. Tosin meillä on nuita kakruja jo kolme eli jos jokainen herää 5x, niin se on jos 15 kertaa :D
TURVAKAUKALOSTA: Meillä oli kuopuksella ja tulee olemaan tällä lokavauvallakin Britaxin Römer baby safe (meniköhän se nuin?). No kuitenkin, siinä vauva tulee tosi mukavaan asentoon jo ihan pienenä ja myös sitten isompana (meillä tyttö käytti sitä yli 10kk ikäiseksi). On mun mielestä helppo laittaa autoon ja on kyllä muhkea ja turvallisen oloinen. Hinnasta en osaa sanoa, kun mun äiti sponssasi meille sen, mutta voin siis kyllä suositella! Käsittääkseni Britaxilla on muitakin kaukaloita, mutta tuo taitaa olla nyt se ylivoimaisesti suosituin malli.
JAKSAMISTA ja TSEMPPIÄ täältäkin kaikille raskausmyrkytys-epäillyille. Yrittäkäähän lepäillä ja onneksi meillä kaikilla alkaa olla jo tosi hyviä viikkoja, vaikka vauvat syntyskin. Toki parempi, jos pysyisivät vielä kohtuyksiössään pari viikkoa :)
Tikrun mies kuulosti tajunneen isoja asioita. Onnea!
JAhas ja tulihan sitä taas tekstiä. Oon kuitenki tässä välissä saanu kaikki tavarat paikoilleen, eiliset pyykit kaappiin ja uudet koneeseen ja vessan pestyä. Imuri odottaa tuossa, että pienempi typykkä heräis uniltaan. Niin ja kaupassakin käytiin, eli en nyt ihan toimeton oo ollu :)
Pitää alkaa kohta valmistautumaan lääkärireissulle tuon vanhemman tytön kans. Niin ja sitten täytyy skarpata, että onnistuu se mykkäkoulu. Oon nimittäin sen verta puhelias ihminen, että tuommonen tunninki mykkänä olo vaatii pirunmoista keskittymistä :DD
Aleksanterille tsemppiä synnytykseen!!
Näin viime yönä unta, että meille syntyi ihan pikkuinen mustahiuksinen tyttövauva. Se syntyi keskosena, koska viikkoja on vasta 35+1. :) Muuten oli hyvävointinen, mutta ei oikein alkanut ottamaan rintaa kovin hyvin. Päästiin kyllä jo kotiinkin, mutta oltiin hiukan huolissamme. Voi että on nyt niin haikea olo, kun vauva onkin vielä mahssa. (Mikä on kyllä iahn hyvä juttu) Kaikenlisäksi vauva syntyi sairaalan käytävän lattialle ja itse otin hänet vastaan. Ihan helposti se sieltä tuli. :D
Eilen touhusin lasten kanssa koko päivän ja se kyllä kostautui illalla. Olin niin kipeä. Vauva painaa niin kamalasti tuonne alas, että illasta tuntui, etten enää voi astua askeltakaan. Tuli kyllä mieleen, että miten voin kestää tätä loppuun asti tai jopa vielä yli lasketun ajan, jos tällaista alkaa olemaan.
Joku kyseli kantoliinan sidontaohjeita. Yksi hyvä sivusto on kantoliinakanava.fi. Liinojen esittelyjä löytyy myös babyidea.fi sivustolta. Suosittelen kyllä aloittelijalle trikoista joustavaa liinaa. Se vauvalehden liina taitaa olla joustamatonta ja on kyllä hankala aloittelijan saada sidottua sopivasti. Ja mielestäni pienelle vauvalle on muutenkin joustava liina parempi.
Eilen säikähdin, kun aloin tunnustelemaan mahaani illalla, kun supisteli ja se oli muutenkin niin kipeä. Yhtäkkiä tunsin tuossa ylävatsalla sellaisen kovan pallon, joka tuntui ihan päältä. Voiko pyllyn ja pään sekoittaa?? Se oli sellainen pyöreä ja kova. En nyt oikeasti tiedä, että voiko vauva muka olla vielä kääntynyt väärinpäin. Olen kyllä huomannut sellaisen eron, että toissapäivästä asti alapäässä on ollut erilainen tunne. Voimakkaampi paineentunne ja alamahakin tuntuu kipeämmältä. Toisaalta tunne on sellainen, että pää painaisi sinne kovasti, mutta mitä, jos se onkin pylly? Pää on laskeutunut jo lääkärin ja terkan mielestä monta viikkoa sitten. Mitä mieltä olette, voisko se vielä päästä kääntymään, jos on laskeutunut? Ja pitäsköhän tässä ottaa yhteyttä neuvolaan? Vai odottaisinko ens viikon lääkärineuvolaa joka on reilu 36 viikolla?
Joku kyseli turvotuksesta. Mulla on joka raskaudessa tullut tosi paljon turvotusta ja aina on lähtenyt myös melkein heti pois. Ei siis mun kohdalla ainakaan pidä paikkaansa, että suuri turvotus jäisi.
Täytyypä lähteä ruuan laittoon.
Hyvät päivänjatkot!
Pixelina rv 35+1
LEVILA: http://www.babyidea.fi/kantoliinoista/sidontoja/sidontojaX.html
Tuossa on yksi sivu, josta löytyy monenlaista sidontaa. Jospa videon kanssa se olisi helpompaa..? Tosin siinä luki, että voivat aueta hitaasti... Mulle kerran näytti yksi kantoliina myyjä sen sitomisen (kietasuristi2, jossa voi pitää monella lailla) ja heti perään sidoin sen itse. Näytti niin selkeästi, etten ole sen jälkeen kertausta tarvinnut!! Että voi sen oppia nopeastikin.:) Muistanko väärin, että se vauva-lehden mukana tullut kantoliina ei olisi joustava? Se on vähän haastavampi alottelijalle sitoa sopivaksi juuri tuon joustamattomuuden takia.
Turvotuksista. Mulla tullut kans aikasemmissa raskauksissa turvotusta ihan kunnolla, mutta kummallakin kerralla myös jäänyt jo sairaalaan 5kg ja ekan kuukauen aikana tippunu toiset 5kg, joten nopeasti ovat lähteneetkin!:)
t.mimosa jälleen
Mulla oli maanantaina neuvola ja tässä vähän kuulumisia sieltä: Verenpaine 112/74, kohdunpohjankorkeus 35, mahanympärys 106, paino -670g/vk kaiken kaikkiaan paino tippunut -9,3 kg. Vauva raivotarjonnassa ja kuulemma aika alaalla ja pääkin on jo aika tiukasti kiinnittynyt.
Vointi on ihan hyvä. Vauva liikkuu kovasti ja välillä sattuu kovasti kun mökyää. Äippälomaa tässä nyt vietellään jo neljättä päivää.
Siitä AUTOBABYSTÄ, meille sanottiin liikkeessä, että sinne auton selkänojanpuolelle voi laittaa esim. pyyhkeen, jos tuntuu, että ei asetu kunnolla. Pitää kuitenkin olla joku napakka juttu, ei esim. tyyny.
Niina Rv 35+5
Mulla sormukset mahtuu sormiin ja ei mahdu....eli vaihtelee kyllä tosi paljon ihan päivänkin mittaan. On niin orpo olo olla ilman kihla-ja vihkisormusta, mutta joskus on vaan todettava, etteivät ne kertakaikkiaan MAHDU :( Ja joskus ne menee ihan heittämällä sormiin ja sitte illalla niitä saa saippuan kanssa repiä hampaat irvessä irti :D
Muutoinkin tää turvotus on päiväkohtaista ja ILMAkohtaista! Huomaa kyllä, että lämpimällä on jalat enempi pullollaan ja aah niitä ihania viileitä päiviä, kun on ollut jalat suhteellisen normaalit :) Että sen puoleen voisi jo ilmat viiletä ihan huomattavastikin!!!
Mulla ei tähän ikään (olen jo 30 vee) ole IKINÄ ollut turvotusta ja siksi se ehkä tuntuukin niin epämiellyttävältä :( Toisaalta varmasti vaikuttaa myös se, että liikuntaharrastukset ovat jääneet kuvioista pois. Istuminen ei varmastikaan ole hyväksi :( Huomaan kun tässäkin kauan naputtelen ja nousen ylös niin jalat on sellaset puupölkyt..jäykät jne..
MIANNI: Joo tosiaan mä olen kyllä tosi hyvin mielestäni pystynyt pitämään salassa tuon sukupuolen ja eihän tässä enää montaa viikkoa sitä tarvii salassa pidelläkään, onneks!!! Mutta kun miehen kanssa kuitenkin puhutaan " pojusta" , " äijästä" , " poitsusta" jne...Niin olen jopa ihmetellyt, etten ole sitä ennen möläyttänyt...tai ainakaan niin, että olisivat huomanneet..saatika että itse olisin huomannut :)
Jepsistä, mutta tällä erää taaa ei muuta...Paitsi että PATOVAHTIA mä olen kans vähän " kaipaillut" ...kirjotteli niin kovin aktiivisesti vielä jokunen aika sitten..Niin ja sitten on kyllä muitakin, joista ei oo mitään kuulunut aikoihin :O Toivottavasti heillä kuitenkin kaikki OK.
Kiva kun nyt muutama pitkään taustaillutkin tuli kertoilemaan kuulumisiaan pitkästä aikaa!!!!!
Hyvät voinnit kaikille....koitetaan vielä sinnitellä kaikkien vaivojemme kanssa :)
T. Je_Ni again...
neuvolalääkärillä:
Paino oli laskenut 200g, vähän valkuiaista pissassa, RR103/61 Sf-mitta 32 raivotarjonta ei vielä kiinnittynyt sydämmensyke 146
Kohdunsuu: pituus 3cm, pehmeä auki 1cm.
mulla olo tosi heikko. äsken oksensin kaiken mitä olen tänään syönyt. nyt pakko mennä makaamaan hetkeksi :(
hexu ja poju rv 37+2
MIANNI: Tiedän TÄSMÄLLEEN tuon tunteen, että ei viitis aikuista miestä komentaa jatkuvasti!! Mustakin tuntuu aina että eikö toi osaa tehdä _mitään_ oma-aloitteisesti, aina pitää kaikesta nalkuttaa. Tosi tympeää.
Minun miehellä tuo tapa tulee aivan selvästi kotoa, sillä heillä isänsä ei tee ihan oikeasti mitään ja äiti tekee kaiken. Kun anoppi oli täällä, niin appiukko soitti että miten pesukone pannaan päälle kun ei ole koskaan pannut - kerran tuossa puolisen vuotta sitten olin todistamassa kun appiukko täytti astianpesukonetta ihan päin peetä, kun oli sekin ensimmäinen kerta... Ja takana heillä yhteiseloa sellaiset 30 vuotta.
Mutta täytyy tosin sivumennen sanoen antaa nyt miehelle myös peukkua, sillä nyt viimeisen kuukauden aikana hän on kyllä parantanut tapoja kuin sika juoksuaan. On tehnyt tosi paljon hommia, joita minä en pysty tai yksinkertaisesti jaksa eikä ole yhtään valittanut siitä että minä en jaksa tehdä kaikkea (mulla loppuu voimat noin klo 20 ja sen jälkeen en jaksaisi muuta kuin maata). Aamuisinkin on jo pitkään tehnyt mulle aamiaisvoileivät ja vaihtanut tytön yövaipan ennen lähtöä töihin, kun minä vaan istun sohvalla ja valitan liitoskipuja jotka aina aamulla pahimmillaan.
Tuntuukin jotenkin, että mies on nyt vasta herännyt havaitsemaan tämän perhe-elämän tärkeyden ja ruvennut eri tavalla arvostamaan sitä. En tiedä miksi :) Ehkä tekemistä asian kanssa on sillä että hän on ollut töissä, hän siis nauttii tosi paljon enemmän työnteosta kuin opiskelusta. Hän myös kärsi jonkinasteisesta (diagnosoimattomasta) masennuksesta viime talvena, ja nyt on ollut ilo katsoa kun hän on ollut paremmalla mielin. Sitten vastaavasti paljon mieluummin itsekin ehdotan että haluaisko hän mennä kaverien kanssa johonkin tms, kun tuntuu että hän tekee yli oman leiviskänsä kotona.
No niin, nyt tuo 1,5 v toistelee että " kakka" ja ähkii... ehdinköhän vielä kirjoittaa jotain :)
Pointti oli siis tuossa se että mun miehellä on MIANNI ihan samoja tapoja kodinhoidossa! Mutta silti mä kyllä annan kuulua siitä... ehkä tuo meidän puolta lyhkäsempi yhteiselo antaa vielä myöten? :)
Muutakin piti sanomani:
Tänään on ollut sellaista synnytystä ennakoivia oireita, että jos oisi neljä viikkoa enemmän kasassa niin odottelisin innostuneena! Maha on sekaisin, on " menkkakipuja" , tuntuu että tulee niitä sukkapuikkoja kohdunsuulle ja sitten huomasin että supistukset tuntuu alaselässä, mitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut. Ei kuitenkaan tule kipeitä supistuksia onneksi, mutta tosiaan muuten on tuollasta synnytystä ennakoivaa oirehdintaa. Toivottavasti se oireilu nyt ei sitte kestä neljää viikkoa!! :o
Mutta nyt vissiin pitää mennä sitä kakkavaippaa vaihtamaan ennen kun saa typyn unille.
Coe
Kävin äsken äitiyspolilla synnytystapa-arviossa. Vauva on edelleen rt:ssa mutta ei ole laskeutunut/ kiinnittynyt. Elättelen tässä toiveita että pysyisi nyt rt:ssa loppuun asti koska on kuitenkin niin päin ollut jo monta viikkoa. Eli näillä näkymin pääsen synnyttämään alakautta. Heinäkuussa lääkäri pelotteli että iso vauva voi tulla koska mun painohan nousi sillon paljon. Nyt lääkäri mittaili ultran avulla vauvaa ja vauva on tällä hetkellä n. 2,5kg. Ja jos tätä vauhtia kasvu jatkuu niin vauva ois lasketun ajan aikoihin n. 3,2kg eli ei todellakaan mikään jättiläinen, vaan suunnilleen samaa kokoa kuin meidän vanhemmatkin lapset. Hyvä niin. Ja taas oli niin selvästi näkyvissä pojan vehkeet että eipä voinut erehtyä. :) Mun painoa ei katottu eikä sf-mittaakaan otettu. Verenpaineet oli 120/72 eli ihan ok. Paikat on kuulemma vähän pehmenneet mutta kohdunkaula ei ole yhtään vielä lyhentynyt. Jotenkin on se tunne edelleen että yli lasketun ajan mennään ja reippaasti.
Kiva kun alkaa noita lokavauvoja jo syntyä. Ois se niin kiva jos itsekin päästä tositoimiin. Olen nyt muutaman kerran nähnyt jo unta vauvasta. Ois se kiva jo nähdä kuka tuolla masussa asustelee ja muutenkin päästä touhuilemaan vauvan kanssa. (siis lähinnä ihastelemaan vauvaa)
Tuosta TURVOTUKSESTA. Mä oon kuullut samaa että joillakin osa turvotuksesta jää kroppaan vielä synnytyksen jälkeen. Ja pakko on itsekin sanoa, että mulla ei enää mahdu kaikki ne samat kengät jalkaan joita oon pitänyt ennen esikoisen syntymää. Nyt raskausaikana tietty on ihan eri juttu. Nyt on vaan parit kengät joita pidän. Käsiin mulla ei oo turvotusta jäänyt. Aina oon pitänyt sormuksia loppuun asti ja se vähäinen turvotus on häipynyt.
Hirveesti väsyttää. Meillä lapset on flunssassa (ja mulla kurkku kipeenä, ääni käheänä) ja varsinkin tyttö on nyt muutamana yönä valvottanut. Toissayönä juoksin vähän väliä hakemassa sille juotavaa tai niistämässä nenää. Ja lopulta puoli 6:n aikaan tyttö halusi nousta ylös ja tahtoi nakkeja! Niinpä siinä vajaa tunti oltiin hereillä kun tyttö söi. Sitten nukahti mutta minä en. Onkin tässä viime päivinä tullut otettua pienet päiväunet samalla kun tyttö nukkuu ja kouluhommat on jääneet tekemättä. Lieköhän tässä ikinä valmistuu. Ei ainakaan tällä menolla. Perjantaina lähden aamusta Helsinkiin lasten kanssa junalla ja ollaan siellä pari yötä. Kiva lähteä kavereita moikkaamaan ja muutenkin reissuun. Onpahan vähän vaihtelua arkeen.
Mutta hyviä vointeja kaikille ja onnea matkaan vauvan " hakijoille" !
MaryJ ja poju 36+5
Äitiysjooga
Korppaanmäentie 25 kerhotila. Syksyllä kaksi kuuden kerran kurssia hinta 55 euroa/kurssi
tiistai klo 18.00-20.00
I kuuden kerran kurssi 12.9. - 17.10.2006
II kuuden kerran kurssi 24.10. - 28.11.2006
Ilmoittautumiset puhelimitse Pirjo Paavilaiselle 040-547 5589
(.) Mulla on vatsassa samanlainen viiltäjä-Jack/Joan kuin Signorina-Irikselläkin;) Tosi kipeitäkin tuikkasuja tulee välillä alapäähän ja kyllä muutenkin vauvan möyryäminen ottaa ajoittain koville. Koko vatsa heiluu ja hytkyy ja on niin maan p...een kireä. Pari päivää oli aika tuskainen olo, jotenki kiristeli niin edestä kuin takaakin, mutta tänään on taas parempi. Ehkä joku kasvuspurtti tai vauva vaihtoi asentoa tai jotain...
Mä tunsin
ehkä
ekan ihan oikean supparin pari iltaa sitten, oli sellainen kipeä kiristävä vanne vatsan ja selän ympärillä, mutta meni kyllä ohi pienellä venyttelyllä ja rentoutumisella. ISKIAS sen sijaan on tullut näköjään pysyäkseen:( Mä en kyllä tajua, miten sitä voi helpottaa kävelyllä, kun kävellessäkin särkee, tänään ihan nilkkaan saakka.
PIXELINA: mulla vauvan pylly tai joskus jalkakin saattaa tuntua ylävatsalla ihan pyöreänä kohtana, joten tuskinpa vaan sulla vauva on ottanut ja kääntynyt. Onhan neuvolan terkkareillakin joskus hankala tunnistaa kumpi möykky on pää ja kumpi pylly, ja heillä luulisi olevan vähän parempi touchi siihen hommaan;) Varsinkin esikoisen aikana, joka istuskeli pitkään ja hartaasti mahassani, th tosi usein alkuun epäröi kumpaa päätä hän nyt ylävatsalla tunnustelikaan. Päähän se silloin oli ja nyt huomaan, miten eri tavalla tämä vauva liikuttelee pyllyä ja selkää, kun esim. vaihtaa kylkeä. Esikoinen lähinnä vain pyöritteli päätään edestakaisin -samaa liikettä kuin teki sitten synnyttyään. Tunne oli jotenkin hellyyttävän mahtava, kun tavallaan tunsin jo tuon edestakaisen liikkeen, olin sitä niin usein tuntenut vatsanahkan läpi. Olin jo ennen vauvan syntymää monen monituista kertaa silitellyt tätä päästä:)
Jokohan se Aleksanteri meni? Mä meen myös, mutta vain kahvinkeittoon.
Mä olen aina ollut tosi innokkaasti menossa neuvolaan johtuen siitä, että mulla [b]oli[/b] tosi mukava terkkari aina tuonne rv 32 asti.Sitte se vaihtui ja on sellanen paska fiilis jo sinne mennessä =/ Aina ennen saatiin siellä kulumaan hyvinkin 45min-tunti ja nyt käynnit ovat luokkaa 15-20 min. Tänäänkin aika oli klo 14. Ketään ei missään(kuten ei oo ennenkään ollut..)ja siltikin 14.10 pääsin " sisälle" . 14.30 olin jo ajamassa kotiinpäin.
Johtuu varmaan siitäkin, että mulla ei ole minkään valtakunnan mielenkiintoa jutustella tuon ihmisen kanssa yhtään ylimääräsiä, vaikka olen aina yleensä tosi puhelias ja näin. ONNEKS ei enää montaa kertaa tarvii käydä!
Joo ja varmasti osasyy siihen, että näin vituttaa on painonnousu. Mä lakkaan oikeesti kohta syömästä kokonaan, kun kerta paino vaan nousee ja nousee ja nousee ihan järkyttävästi, vaikken ees herkuttele (no joo yhtenä päivänä pizzaa, voi kauhistus!) eli eli....VIIKOSSA OLI PAINO NOUSSUT [b]1313g[/b]!!!!! FUCK!!!!!! USKOMATONTA!!!!!
Alkoi jotain ruuasta puhumaan niin sanoin hyvin tylysti, että terveellisemmin EN enää voi syödä!! TUrvotus voi kuulemma nostaa painoa yllättävänkin paljon. Niin kai...Tänään on muutoin taas tällanen " megaturvotuspäivä" , plaah =( Painoa on nyt ekasta punnituksesta tullut 16.8 kg! Luotan ja uskon siihen, että sitä jää sinne synnärillekin ainakin jokusen verran enkä usko, että tulee ihan hirveetä ongelmaa saada paino laskemaan sitten aikanaan. Mä jaksan paasata tästä painosta, antakaa anteeksi! Ottaa taas vaan pattiin ja luonnon päälle nuo lukemat ja myönnän, että vika on korvien välissä =D
No mutta sitten muihin lukemiin:
VERENPAINE: 123/59
PISSA: puhdas
HB: 131 (ihan sama kuin 2 vkoa sitten, puolitin rauta-annoksen silloin)
SF: 32 cm eli täysin sama kuin viikko sitten...hmmm....keskikäyrän alapuolella siis roikutaan. Terkkari ei sanonut mulle MITÄÄN mitasta...tai ylipäätänsä ei sanonut koko mittaa, katsoin sen ite tuosta äippäkortista. Olisi voinut siinä samalla mainita, kun sitä mittaili taikka kirjotteli. Enkä viitsinyt kysyä, jos kerta on niin hankala puhua.
Vauvan syke: noin 128, kun kaveri päätti sitten nukkua....=) Ei liikkeen liikettä koko " toimenpiteen" aikana =)
Vauva on raivotarjonnassa, mutta pää EI KIINNITTYNYT vielä ja siitä pitikin kysyä, että tarkoittaako tämä nyt sitä, että vauva ei voi syntyä vielä viikkoon, kahteen, kolmeen, neljään...?? Toisin sanoen siis, kiinnittyykö pää miten paljon ennen syntymää? Sen tiedän, että voi olla monta viikkoakin kiinnittyneenä, mutta entä näin päin?
Voi voi miten tuli taas valitusta, antakaahan anteeksi!!! Onneks en oo vissiinkään ihan ainoa tänään, jolla vähän " huono päivä" =)
T. Je_Ni
Mikä on toi synnytystapa-arvio, kun kaikki tuntuu siinä käyvän???
Onko se rutiini, joka tehdään kaikille odottajille, vai onko se vain jos on jotain poikkeavaa, kapea lantio ym..??
Minulle ei olla sellasesta ainakaan puhuttu missään.
Ja toinen askarruttava kysymys on toi lapsen painoarvio, missä vaiheessa se on teille tehty, kun mulle ei sellastakaan tehty???
Zimppu 35+1
Heips! Siitä onkin aikaa, kun viimeksi oon tänne kirjoitellut.. On niin suuri vaiva tuo kirjautuminen ;D Lueskelemassa oon silloin tällöin käynyt, joten suunnilleen olen perillä, missä täällä mennään.. Mutta nyt kun huomasin Camelotin huhuilleen, niin päätinpä ryhdistäytyä sen verran, että omat kuulumiset tulen kertomaan edes. :) Josjoku vielä muistaa..
Täällä siis odotellaan kolmatta lapsukaista viikoilla 34+2 ja lokakuuta odotellaan kovasti. Tämä vauva tulee syntymään suunnitellulla sektiolla rv 39, joten eihän tässä onneksi ole kuin 5 viikkoa jäljellä! (se lohduttaa paljon, kun ajattelee, että voisi olla se 8 viikkoakin vielä, molemmat lapset on syntyneet 41+ viikoilla) Vielä tai ENÄÄ! Miten vaan.. ;) Ensi viikolla saan tietää sektiopäivämäärän, joten se on nyt tässä ensimmäinen jännäyksen kohde.
Oma vointi on ollut koko ajan ihan hyvä, mitään suurempia vaivoja ei ole onneksi ollut, kotona olen hoitanut omia lapsia koko ajan (2 ja 4-vuotiaat) ja ihmeen hyvin olen jaksanut, vaikka epäilin, että voisi jossain vaiheessa väsy iskeä pahemminkin. Noh.. onhan tässä vielä muutama viikko sinniteltävänä! ;) Nyt on nimittäin selkä alkanut vaivata, joten saa nyt nähdä, miten tulevat viikot sujuu. Jotain rästihommiakin oisi vielä tehtävänä, ei mitään pakollista, mutta semmoista " olisi kiva saada tehtyä ennnen vauva-aikaa" -juttuja. Lähinnä siivousta :S
Vauvanvaatteet on pestyinä ja kaapissa odottamassa, mutta kaikki muut tarvikkeet onkin vielä joko lainassa tai kaupan hyllyillä.. Onneksi paljoa ei tarvitse ostaa, kun on tuota kampetta ennestäänkin, mutta kaikenlaista sälää sitä vielä tarvitsee. Mutta ehkä tässä kuukaudessa ehtii vielä kaiken saada valmiiksi.. *elättelee toivoa*
Maha on iso ja kaikki päivittelee, että VIELÄ kuukausi?? :D Näytän kuulemma siltä, että LA ois hetinyt eikä kohta. Saa nyt nähdä, minkäkokoinen (ja -merkkinen ;D) vauva sieltä sitten tulee.. Tuskin mikään pieni kirppu kumminkaan.
Lapsetkin jo kovasti odottaa vauvaa.. Kakkosen suhtautumista jännitän kaikkein eniten, koska on melkoinen äidinpoika.. Eikä ole edes ollut koskaan yötä erossa minusta, joten sekin on oma jännityksen aiheensa. No, eiköhän kaikki lutviudu jotenkin.
Mutta se omasta navasta..
Tänään taisikin olla ensimmäinen lähdössä spontaanisti synnyttämään, tsemppiä matkaan Aleksanterille (??)! Saskukos se oli viime viikolla sektioon menossa...? Sieltä ei ole tainnut kuulua mitään vielä? Mutta tästä niitä lokakuisia alkaa vähitellen " putkahdella maailmaan" , tsemppiä kaikille loppuodotukseen!!
toivottelee Jedelede ja masulainen 34+2