Lue keskustelun säännöt.
En kestä lapsen saanutta kaveriani
03.12.2021 |
Ystäväni sai kaveriporukastamme ensimmäisenä lapsen tänä vuonna. Jotenkin tässä ajassa ystävä on ihan totaalisesti kadonnut mammakuplaan, ja mistään järkevästä keskusteleminen on ihan mahdotonta. Ystävä myös jatkuvasti enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vähättelee meitä lapsettomia ystäviään. Jos meistä joku mainitsee olevansa väsynyt, niin perään tulee silmien pyörittelyä ja toteamus "ai sä oot väsynyt, arvaa kuinka väsynyt MÄ oon". Kun avaudumme työhuolista, niin saamme kuulla, kuinka lastensaannin myötä ymmärtää, mitä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä – mitä meidän lapsettomien asiat eivät selvästikään ole. Jos edes mainitsee katsoneensa jotakin uutuussarjaa, niin heti tulee kommenttia siitä, kuinka porukan äidillä ei ole tuollaisiin hömpötyksiin aikaa.
Olen salaa huojentunut, jos ystävä peruu osallistumisensa porukan tapaamisiin, kun en jaksa kuunnella tuota alentuvaa itsensä korostamista. Kaipa pitää vaan odottaa ja toivoa, että jossakin vaiheessa ystävä palaisi jotenkin normaaliksi, kunhan lapsi tuosta kasvaa.
Kommentit (113)
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisessa tilanteessa olen itse jättänyt kaveeraamisen minimiin. Vaikka olen lapseton, voi myös minulla olla raskasta enkä jaksa kuunnella noita lapsiperheiden napinoita ja uhriutumisia. Kyllä, itsekkin haluan joskus lapsen, ja tiedostan jo tässä vaiheessa että elämäni muuttuu sitten täysin.
Kiitos vertaistuesta. Ymmärrän tietenkin ystävän elämän kääntyneen päälaelleen, ja keskustelen hänen kanssaan ihan mielellään vauva-aiheista ja annan hänelle niissä tukea ja ymmärrystä. Kaipaisin sitten samaa toisin päin, vaikken olekaan lisääntynyt. ap
Ensimmäinen vuosi on se pahin. Koittakaa jaksaa ja olkaa tukena esim ehdota että viet vauvan ulos vaunulenkille niin äiti saa nukkua. Kun itse saat joskus lapsia niin on hyvä olla kontakteja ihmisiin ketkä voivat silloin olla apuna. Ja ihan normaalia minusta on ystäviä auttaa.
Voi sinua poloista lapsetonta ja miehetöntä vanhapiikaa! :D On se rankkaa, kun ihmiset muuttuvat. Muista, että sinä et ikinä muutu, et millään tavoin. Olet hieman lapsellisen kuuloinen.
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis totta kai prioriteetit muuttuu lapsen saannin jälkeen, vanhempien tehtävä on pitää se avuton vauva elossa ja turvassa 24/7. Mutta sitten on näitä tolloja, jotka eivät tajua, että kaveruus on molemminpuolista, ja se oma vauva kupla ei ulotu kavereihin. Aika monesti ongelmaksi tulee se, että koko oma elämä pyörii vauvan ympärillä (niinkuin se kuuluukin mennä!!), mutta ei ymmärretä ajatella myös sitä kaveruuden ylläpitoa toisen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisessa tilanteessa olen itse jättänyt kaveeraamisen minimiin. Vaikka olen lapseton, voi myös minulla olla raskasta enkä jaksa kuunnella noita lapsiperheiden napinoita ja uhriutumisia. Kyllä, itsekkin haluan joskus lapsen, ja tiedostan jo tässä vaiheessa että elämäni muuttuu sitten täysin.
Kiitos vertaistuesta. Ymmärrän tietenkin ystävän elämän kääntyneen päälaelleen, ja keskustelen hänen kanssaan ihan mielellään vauva-aiheista ja annan hänelle niissä tukea ja ymmärrystä. Kaipaisin sitten samaa toisin päin, vaikken olekaan lisääntynyt. ap
Pikkuvauvojen äideille on tyypillistä pyöriä masennuksen rajalla, osa masentuu myöskin, silloin ihminen on valitettavasti itsekäs, koska hän ei kykene huomioimaan muita, oma voimattomuus on se tunne mikä valtaa kaiken alleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se menee ohi. Noissa hormonihöyryissä sanottuja juttuja ei kannata ottaa niin kirjaimellisesti.
Sun ystävän elämäntilanne on uusi ja tottakai kiinnostuksen kohteet on erilaiset nyt.
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Itse olen ainakin avannut suuni ja sanonut asiasta. Se mammakuplaan kadonnut ei välttämättä ymmärrä kuinka tahditon ja rasittavaa hänen käytöksensä on. Koska ne prioriteetit ja perspektiivi on erilaiset kuin ystävillä.
Puhumalla ne asiat selviää ja jos ei ota onkeensa niin etsikööt mammaystäviä joiden kanssa voi taivastella lapsettomien maailmankatsomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
Sulla on huono itsetunto.
Joo, en minäkään jaksanut yhtä super-mammaa joka yhtäkkiä tiesi kaiken raskauksista ja synnytyksistä eikä puhunut koskaan mistään muusta, kyllä siinä normaali ihminen väsyy siihen jankkaamiseen. Vähensin yhteydenpitoa minimiin, onhan niitä muitakin ystäviä onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua poloista lapsetonta ja miehetöntä vanhapiikaa! :D On se rankkaa, kun ihmiset muuttuvat. Muista, että sinä et ikinä muutu, et millään tavoin. Olet hieman lapsellisen kuuloinen.
Sinä taas kuulostat juuri sellaiselta vauvakuplaan uponneelta äityliltä jonka mielestä hänen vauvansa pitäisi olla koko muunkin maailman keskipiste. Kannattaa totutella ajatukseen että se ei ole muille kuin sinulle.
Ystäväsi tietää millaista elämä on ilman lasta, mutta nyt lapsen saatuaan myös millaista elämä on lapsen kanssa. Sinulla sen sijaan ei ole kokemusta kuin ensiksi mainitusta. Kyllähän lapsen saaminen muuttaa todella paljon asioita ja antaa kummasti perspektiiviä asioihin. Anna hänelle ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Voi sinua poloista lapsetonta ja miehetöntä vanhapiikaa! :D On se rankkaa, kun ihmiset muuttuvat. Muista, että sinä et ikinä muutu, et millään tavoin. Olet hieman lapsellisen kuuloinen.
T. Normaalit aivosolut menettänyt äiree joka elää pelkästään lasten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Ehkäpä hän tuntee nyt ulkopuolisuutta, väsymystä ja alemmuutta kun ei ”pysty” elämään normielämää ja purkaa sitä piikittelyllä?
Se vauvavuosi on aika erityisaikaa, varsinkin esikoisen saaminen. Muutokset on niin isoja, sekä hormonaalisesti että psyykkisesti. Mutta onhan tuommoinen vähättely ja "ymmärrän elämästä enemmän kun olen äiti" tosi törkeää käytöstä. Mutta luultavasti osin myös hänen omaa epävarmuuttaan ja tietynlaista kateellisuuttakin, kun toiset jatkaa elämäänsä niinkuin ennenkin ja hänen on muuttunut täysin (vaikkakin toki varmasti positiivisesti). Itse ainakin muistan, että siinä vauva-ajan pohjattomassa väsymyksessä toisten valitukset huonosti nukutuista öistä tuntui lähinnä vittuilulta, itse kun ei ollut nukkunut kuukausiin kuin max parin tunnin pätkissä. Mutta en kyllä silti (toivottavasti) ladellut tuommoisia törkeyksiä. Toivon mukaan ap:n ystävä saa järkensä takaisin kun lapsi vähän kasvaa, väsymys helpottaa ja hän pääsee paremmin sinuiksi uuden elämäntilanteen kanssa.
Tuommoisessa tilanteessa olen itse jättänyt kaveeraamisen minimiin. Vaikka olen lapseton, voi myös minulla olla raskasta enkä jaksa kuunnella noita lapsiperheiden napinoita ja uhriutumisia. Kyllä, itsekkin haluan joskus lapsen, ja tiedostan jo tässä vaiheessa että elämäni muuttuu sitten täysin.