En kestä lapsen saanutta kaveriani
Ystäväni sai kaveriporukastamme ensimmäisenä lapsen tänä vuonna. Jotenkin tässä ajassa ystävä on ihan totaalisesti kadonnut mammakuplaan, ja mistään järkevästä keskusteleminen on ihan mahdotonta. Ystävä myös jatkuvasti enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vähättelee meitä lapsettomia ystäviään. Jos meistä joku mainitsee olevansa väsynyt, niin perään tulee silmien pyörittelyä ja toteamus "ai sä oot väsynyt, arvaa kuinka väsynyt MÄ oon". Kun avaudumme työhuolista, niin saamme kuulla, kuinka lastensaannin myötä ymmärtää, mitä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä – mitä meidän lapsettomien asiat eivät selvästikään ole. Jos edes mainitsee katsoneensa jotakin uutuussarjaa, niin heti tulee kommenttia siitä, kuinka porukan äidillä ei ole tuollaisiin hömpötyksiin aikaa.
Olen salaa huojentunut, jos ystävä peruu osallistumisensa porukan tapaamisiin, kun en jaksa kuunnella tuota alentuvaa itsensä korostamista. Kaipa pitää vaan odottaa ja toivoa, että jossakin vaiheessa ystävä palaisi jotenkin normaaliksi, kunhan lapsi tuosta kasvaa.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Kyllä saa sairauslomaa ja unilääkkeitä työterveydestä. Voi myös irtisanoutua töistä jos on työkyvytön ja alkaa työttömäksi tms. Lapsistaan harva luopuu väsymyksen takia. Työstä voit olla esim. Vuoden pois ja levätä; äitiydessä ei tätä samaa voi tehdä. Onneksi itse olen sen verran varakas että pystyin palkkaamaan apua; moni ei ole ja väsyy ja uupuu pienen lapsen kanssa.
Ja siis millä rahalla sitä sitten elellään, jos irtisanoutuu töistä unettomuuden takia? Noin vaan on töistä pois vuoden kotona lepäilemässä, ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista?
Kyllä minä ainakin lapsen saatuani "upposin" äitiyteen täysillä. Hurahdin suorastaan vauvaan. Nyt meillä isoja lapsia kolme. Käyn töissä, tapaan ystäviäni, vapaa-aikaa on. Mutta mä tykkään yhäkin olla äiti. Velat hyökkäävät nyt mun kimppuun, ei haittaa ollenkaan. Antaa palaa. En kuitenkaan ole milloinkaan mitenkään kategorisoinut lapsellisia/lapsettomia. Ei ole keneltäkään pois, jos joku ei tee lapsia/joku tekee. Velojen hyökkäystä odotellessa paketoin lasten joululahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisessa tilanteessa olen itse jättänyt kaveeraamisen minimiin. Vaikka olen lapseton, voi myös minulla olla raskasta enkä jaksa kuunnella noita lapsiperheiden napinoita ja uhriutumisia. Kyllä, itsekkin haluan joskus lapsen, ja tiedostan jo tässä vaiheessa että elämäni muuttuu sitten täysin.
Sama. Varsinkin, kun tässä se väsymys ja uhriutuminen on itse aiheutettua. Kukaan ei varmaan pakolla saattanut raskaaksi ja pakottanut vanhemmaksi.
Toisaalta, minusta tuntuu, että osa äideistä myös "toteuttaa" äitiyttä niinkuin se "kuuluu tehdä". Eli napistaan siitä väsymyksestä, kun se väsymyksen päivittely kuuluu osaksi äitinä olemisen toteuttamista. Naureskellaan, ettei muilla voi olla rankkaa, koska kaikkein rankin mantteli kuuluu äidille osana äitinä olemisen toteuttamista. Ja että äitiniä KUULUU olla väsynyt ja RANKKAA. Ei voi mitenkään myöntää, että oli helppoa, jos siis on. Vähän sama kuin se olettamus, että parisuhteessa KUULUU riidellä ja jos pariskunta ei koskaan riitele, suhde on jotenkin vinksallaan. Tai että teini-iässä kuuluu kapinoida ja jos ei koskaan ole ollut hankala teini, on jotenkin viallisesti kasvanut. Tai miten kaikki sinkut etsivät kumppania eivätkä mitenkään voi olla onnellisia yksin. Tai mitä muita stereotyyppisiä olettamuksia ihmisillä nyt on, joita pitää toteuttaa ja kaakattaa ääneen.
Katsokaapa ympärillenne miten monet toteuttavat tällaisia asioita papukaijoina.
Niin tää.
Mun siskolla vauva nukkui hyvin, mutta hän ei tästä kehdannut muille mammakavereille kertoa, kun jotenkin nolotti se, että itsellä menee niin hyvin (eli saa nukuttua ihan ok), ja kaikilla muilla ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin lapsen saatuani "upposin" äitiyteen täysillä. Hurahdin suorastaan vauvaan. Nyt meillä isoja lapsia kolme. Käyn töissä, tapaan ystäviäni, vapaa-aikaa on. Mutta mä tykkään yhäkin olla äiti. Velat hyökkäävät nyt mun kimppuun, ei haittaa ollenkaan. Antaa palaa. En kuitenkaan ole milloinkaan mitenkään kategorisoinut lapsellisia/lapsettomia. Ei ole keneltäkään pois, jos joku ei tee lapsia/joku tekee. Velojen hyökkäystä odotellessa paketoin lasten joululahjoja.
Eihän kukaan ole sanonut, etteikö siihen äitiyteen/vauvaan saisi hurahtaa. Tuohan kuuluu asiaan (vaikka en sitä lapsettomana olekaan itse kokenut). Ap:n aloitus koski eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
On olemassa väsymystä ja väsymystä. Kun aikuinen ihminen valvoo ja pyörii sängyssään saamatta unta se aiheuttaa väsymystä ja kun se jatkuu pitkään se on iso ongelma.
Kun pienen vauvan äiti valvoo hän ei pyöri sängyssä etsimässä tyynylle parempaa paikkaa vaan hän ruokkii pienokaista, mahdollisesti rauhoittelee uneen tai joutuu muuten vaan valvomaan ja seurailemaan lasta. Yleensä tämä tapahtuu oman sängyn ulkopuolella eli edes lepoa ei tule.
Tässä suhteessa valvomisilla on eroja. He jotka valvovat kroonisten kipujen kanssa ovt vielä surkeammassa asemassa jos puhutaan siitä kenellä on kurjinta.
Mutta siihen ap:n ystävään. Toisten vähätteleminen on törkeää, ehkä se johtuu juuri tuosta valvomisesta ja hormoonihuuruista. Kyllä kiire ja stressi on nykyään melkein kaikilla läsnä, samoin riittämättömyyden tunne kun et ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi. Kotona ollessa se maailma vaan supistuu siihen omaan pikkukuplaan. Olkaa siis kärsivällisiä, vaihe menee kyllä ohi.
Olen monelta osin samaa mieltä. Myös tuosta että vähätteleminen on törkeää.
Sen sijaan haluan kommentoida tuota "valvomisella on eroja". Omalla kohdallani valvominen ei ollut "pyörimistä sängyssä" vaan pitkäaikaisen unettomuuden jälkeen vajoamista lähes psykoosinkaltaiseen tilaan jolloin en enää ollut varma olinko hereillä vain unessa kun aivot olivat niin sumussa. Kokeilin lojua sängyssä, kävellä pimeässä metsässä ja vaikka mitä, mutta oikeastaan fyysisellä paikalla ei ollut siinä vaiheessa enää niin väliä kun aivot eivät enää olleet ihan läsnä.
Varmasti ko. unettomuutta voi esiintyä myös äideillä valvomisen takia, mutta itse ainakin koen että niin kauan kuin kroppa fyysisesti pystyisi edes nukkumaan on tilanne vielä jollain tolalla, sillä silloin voi pyytää hoitoapua joltain toiselta unensa ajaksi.
Suurin syy lapsettomuuteeni on se, etten tiedä miten pystyisin yhdistämään jo nyt kokemani uniongelmat äitiyden mukana tuomiin uniongelmiin. Pahin ajatukseni olisi joutua psykoosiin vauva sylissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Onko siellä töissä ihmishenki vaarassa?
Luuletko ettei vanhemmat käy töissä?
Aika monen henkilön töissä ihmishenki on vaarassa, eikä sinne voi tilata lastenhoitajaa tekemään töitäsi vaikka huvittaisi.
Äidin on mahdollista pitää äitiyslomansa pienimpään vauva-aikaan, ja kumppani voi pitää loman tämän perään. Useimmat vauvat voi ensimmäisen puolen vuoden jälkeen olla pari tuntia hoidossa sen aikaa että äippä pääsee nukkumaan, jos tarve.
Mutta edelleenkään tämä ei ole kilpailu muualla kuin sinun päässäsi.
Työstä saa sairauslomaa. Vanhemmuudesta ei saa.
Ap:han se kilpailee. Ja vähättelee ja mitätöi. Ja haukkuu selän takana.
Kyllähän sitä vanhemmuudestakin halutessaan lomaa saa, mukulat vaan hoitoon ja itse hotelliin nukkumaan. Tai sitten ottaa sen isän mukaan lastenhoitoon ja vuorottelee nukkumisen kanssa.
Naurattaa kyllä tää marttyrointi, kun nyt ollaan jo siitäkin kateellisia, että töistä saa ihan saitauslomaa tarvittaessa :D Äitihän on vähän niinku yrittäjä, niin hyvässä ku pahassakin!
Vanhemmuudessa on aina vastuussa. 24/7 parikymmentä vuotta.
Ja mihin ihmeen hoitoon ne nyt lykkäät?
Varsinkaan pieniä jotka ei vielä voi mennä kaverille yökylään?
Moni uneton on asian kanssa yksin, vanhemmuudessa on aina se toinen kans siellä tukena ja apuna.(ja puoli sukua usein)
688 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Onko siellä töissä ihmishenki vaarassa?
Luuletko ettei vanhemmat käy töissä?
Aika monen henkilön töissä ihmishenki on vaarassa, eikä sinne voi tilata lastenhoitajaa tekemään töitäsi vaikka huvittaisi.
Äidin on mahdollista pitää äitiyslomansa pienimpään vauva-aikaan, ja kumppani voi pitää loman tämän perään. Useimmat vauvat voi ensimmäisen puolen vuoden jälkeen olla pari tuntia hoidossa sen aikaa että äippä pääsee nukkumaan, jos tarve.
Mutta edelleenkään tämä ei ole kilpailu muualla kuin sinun päässäsi.
Työstä saa sairauslomaa. Vanhemmuudesta ei saa.
Ap:han se kilpailee. Ja vähättelee ja mitätöi. Ja haukkuu selän takana.
Kyllähän sitä vanhemmuudestakin halutessaan lomaa saa, mukulat vaan hoitoon ja itse hotelliin nukkumaan. Tai sitten ottaa sen isän mukaan lastenhoitoon ja vuorottelee nukkumisen kanssa.
Naurattaa kyllä tää marttyrointi, kun nyt ollaan jo siitäkin kateellisia, että töistä saa ihan saitauslomaa tarvittaessa :D Äitihän on vähän niinku yrittäjä, niin hyvässä ku pahassakin!
Vanhemmuudessa on aina vastuussa. 24/7 parikymmentä vuotta.
Ja mihin ihmeen hoitoon ne nyt lykkäät?
Varsinkaan pieniä jotka ei vielä voi mennä kaverille yökylään?
Lasten hankkiminen ilman tukiverkkoja on oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
En ymmärrä, mitä ihmeen väsymystä ? Itsellä 3 lasta ja laitokselta tullessa aloitin heti tehdä töitä puolipäiväisesti kotona ja tietysti taloustyöt päälle
Vierailija kirjoitti:
688 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Onko siellä töissä ihmishenki vaarassa?
Luuletko ettei vanhemmat käy töissä?
Aika monen henkilön töissä ihmishenki on vaarassa, eikä sinne voi tilata lastenhoitajaa tekemään töitäsi vaikka huvittaisi.
Äidin on mahdollista pitää äitiyslomansa pienimpään vauva-aikaan, ja kumppani voi pitää loman tämän perään. Useimmat vauvat voi ensimmäisen puolen vuoden jälkeen olla pari tuntia hoidossa sen aikaa että äippä pääsee nukkumaan, jos tarve.
Mutta edelleenkään tämä ei ole kilpailu muualla kuin sinun päässäsi.
Työstä saa sairauslomaa. Vanhemmuudesta ei saa.
Ap:han se kilpailee. Ja vähättelee ja mitätöi. Ja haukkuu selän takana.
Kyllähän sitä vanhemmuudestakin halutessaan lomaa saa, mukulat vaan hoitoon ja itse hotelliin nukkumaan. Tai sitten ottaa sen isän mukaan lastenhoitoon ja vuorottelee nukkumisen kanssa.
Naurattaa kyllä tää marttyrointi, kun nyt ollaan jo siitäkin kateellisia, että töistä saa ihan saitauslomaa tarvittaessa :D Äitihän on vähän niinku yrittäjä, niin hyvässä ku pahassakin!
Vanhemmuudessa on aina vastuussa. 24/7 parikymmentä vuotta.
Ja mihin ihmeen hoitoon ne nyt lykkäät?
Varsinkaan pieniä jotka ei vielä voi mennä kaverille yökylään?
Lasten hankkiminen ilman tukiverkkoja on oma valinta.
Ne tukiverkotkin voi kuule sairastua tai jopa kuolla.
Ja mitä ne auttaa, jos lapsi valvottaa koska on sairas? mihin sinä sen sairaan lapsen lykkäät tai edes haluat lykätä?
t. astmalapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Entä jos on nukkunut viimeksi hyvin parikymmentä vuotta sitten, onko se silti jotain aivan käsittämätöntä erilaista väsymystä? Jos sinulle se oli silmiä avaava väsymys, niin ehkä erilaisen elämäntarinan omaavilla ihmisillä on erilainen kokemus. Omasta kokemuksestasi voit toki aina kertoa, mutta on vastenmielistä tietää muiden puolesta heidän kokemuksensa tai vähätellä sitä - silloin ei ainakaan kuuntele, mitä toinen haluaisi jakaa ystävälleen.
Niin, se on toi teidän "järkevä keskustelu" ihan yliarvostettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Entä jos on nukkunut viimeksi hyvin parikymmentä vuotta sitten, onko se silti jotain aivan käsittämätöntä erilaista väsymystä? Jos sinulle se oli silmiä avaava väsymys, niin ehkä erilaisen elämäntarinan omaavilla ihmisillä on erilainen kokemus. Omasta kokemuksestasi voit toki aina kertoa, mutta on vastenmielistä tietää muiden puolesta heidän kokemuksensa tai vähätellä sitä - silloin ei ainakaan kuuntele, mitä toinen haluaisi jakaa ystävälleen.
Edelleen. Et tiedä yhtikäs mitään todellisesta väsymyksestä.
Ja olet ihan helvetin raskas ja itsekeskeinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
Vauva-aikana kuljin vain bussilla, en uskaltanut lähteä lapset kyydissä ajamaan koska pelkäsin nukahtavani jo muutaman kilometrin matkalla ja muutenkin havainnointikyky todella puutteellinen. Onneksi unettomuus ei kuitenkaan jäänyt päälle niinkuin joillain käy. Mutta en silti vähättele toisten kokemaa, se on niin subjektiivista. Jotkut ihmiset vaan on semmoisia, että aina pitää pistää paremmaksi (tai pahemmaksi) aiheessa kuin aiheessa, oliko ap:n kaveri jo ennen semmoinen? Rasittavaa kyllä, mutta ei se ihme ole jos äitiyshormonit, väsymys ja iso elämänmuutos saa ihmisen tilapäisesti katsomaan vaan omaa napaansa, varsinkin jos on muutenkin taipumusta semmoiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Onko siellä töissä ihmishenki vaarassa?
Luuletko ettei vanhemmat käy töissä?
Aika monen henkilön töissä ihmishenki on vaarassa, eikä sinne voi tilata lastenhoitajaa tekemään töitäsi vaikka huvittaisi.
Äidin on mahdollista pitää äitiyslomansa pienimpään vauva-aikaan, ja kumppani voi pitää loman tämän perään. Useimmat vauvat voi ensimmäisen puolen vuoden jälkeen olla pari tuntia hoidossa sen aikaa että äippä pääsee nukkumaan, jos tarve.
Mutta edelleenkään tämä ei ole kilpailu muualla kuin sinun päässäsi.
Työstä saa sairauslomaa. Vanhemmuudesta ei saa.
Ap:han se kilpailee. Ja vähättelee ja mitätöi. Ja haukkuu selän takana.
Kyllähän sitä vanhemmuudestakin halutessaan lomaa saa, mukulat vaan hoitoon ja itse hotelliin nukkumaan. Tai sitten ottaa sen isän mukaan lastenhoitoon ja vuorottelee nukkumisen kanssa.
Naurattaa kyllä tää marttyrointi, kun nyt ollaan jo siitäkin kateellisia, että töistä saa ihan saitauslomaa tarvittaessa :D Äitihän on vähän niinku yrittäjä, niin hyvässä ku pahassakin!
Voi että, nyt naurattaa!
Eikös sanota, että hullulla huvit halvat, idiooteilla, kuten sinä, ihan ilmaiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
688 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Onko siellä töissä ihmishenki vaarassa?
Luuletko ettei vanhemmat käy töissä?
Aika monen henkilön töissä ihmishenki on vaarassa, eikä sinne voi tilata lastenhoitajaa tekemään töitäsi vaikka huvittaisi.
Äidin on mahdollista pitää äitiyslomansa pienimpään vauva-aikaan, ja kumppani voi pitää loman tämän perään. Useimmat vauvat voi ensimmäisen puolen vuoden jälkeen olla pari tuntia hoidossa sen aikaa että äippä pääsee nukkumaan, jos tarve.
Mutta edelleenkään tämä ei ole kilpailu muualla kuin sinun päässäsi.
Työstä saa sairauslomaa. Vanhemmuudesta ei saa.
Ap:han se kilpailee. Ja vähättelee ja mitätöi. Ja haukkuu selän takana.
Kyllähän sitä vanhemmuudestakin halutessaan lomaa saa, mukulat vaan hoitoon ja itse hotelliin nukkumaan. Tai sitten ottaa sen isän mukaan lastenhoitoon ja vuorottelee nukkumisen kanssa.
Naurattaa kyllä tää marttyrointi, kun nyt ollaan jo siitäkin kateellisia, että töistä saa ihan saitauslomaa tarvittaessa :D Äitihän on vähän niinku yrittäjä, niin hyvässä ku pahassakin!
Vanhemmuudessa on aina vastuussa. 24/7 parikymmentä vuotta.
Ja mihin ihmeen hoitoon ne nyt lykkäät?
Varsinkaan pieniä jotka ei vielä voi mennä kaverille yökylään?
Lasten hankkiminen ilman tukiverkkoja on oma valinta.
Ne tukiverkotkin voi kuule sairastua tai jopa kuolla.
Ja mitä ne auttaa, jos lapsi valvottaa koska on sairas? mihin sinä sen sairaan lapsen lykkäät tai edes haluat lykätä?
t. astmalapsen äiti
Oletettavasti kaikilla äideillä ne tukiverkot ei ole sairastuneet tai kuolleet. Myös rahalla saa palkattua hoitoapua vaikka pariksi tunniksi, jotta saa itse levätä sen aikaa.
Ja kuten jo kirjotin, niin lastenhoitovastuuta voinee myös jakaa vanhempien kesken.
Sairaan lapsen kanssa tietenkin eri tilanne. Asioista pitänee myös pystyä puhumaan yleisemmälläkin tasolla, eli voitanee onneksi todeta, ettei kaikilla lapset ole sairaita 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Entä jos on nukkunut viimeksi hyvin parikymmentä vuotta sitten, onko se silti jotain aivan käsittämätöntä erilaista väsymystä? Jos sinulle se oli silmiä avaava väsymys, niin ehkä erilaisen elämäntarinan omaavilla ihmisillä on erilainen kokemus. Omasta kokemuksestasi voit toki aina kertoa, mutta on vastenmielistä tietää muiden puolesta heidän kokemuksensa tai vähätellä sitä - silloin ei ainakaan kuuntele, mitä toinen haluaisi jakaa ystävälleen.
Edelleen. Et tiedä yhtikäs mitään todellisesta väsymyksestä.
Ja olet ihan helvetin raskas ja itsekeskeinen ihminen.
T. Katkeroitunut äiti joka ei hyväksy että muillakin on väsy ja joka on kyllästynyt tenava-arkeen mutta pitää näytellä että ne on ihkuja.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton kommentoija täällä hei. En ymmärrä, mikä ap:n ystävän sanomisissa nyt on niin ärsyttävää ja ihmeellistä. Varmasti pikkulapsiarki on todella väsyttävää ja äiti toivoisi, että olisi aikaa katsella hömppäsarjoja, kuten muutkin kaverit katsovat. Minusta tuo ei yhtään kuulosta äitiyden glorifioimiselta vaan ihan normaalilta ! Jos ystävä ei voi teille puhua siitä, kuinka väsynyt on, niin kenellekäs sitten?
Miksi väsymyksestä pitää avautua toisen väsymystä vähättelemällä? Tuo on vaan tahditonta käytöstä. Vai onko tämä nykyään normaalia keskustelua:
Henkilö 1: Voi vitsi kun ärsyttää kun tuli yllättävä lasku ja sen takia pitää nyt aika pitkään elää säästeliäästi.
Henkilö 2: Ai mitä, onko sulla rahahuolia? Kuule ei toi ole vielä mitään, mulla on ulosotossa tuhansia, sä et tiedä rahahuolista mitään!
Henkilö 1: Aijaa... No mutta harmittaa, kun on myös ollut noita selkävaivoja, enkä saa oikein niiden takia nukuttua.
Henkilö 2: Ai selkävaivoja? Ihan pystyssähän sä siinä seisot! Kuule mulla oli sellaiset noidannuolet etten päässyt sängystä nousemaan. Et sä mitään selkävaivoista tiedä, jos pystyt vielä liikkumaankin.
Ja sitten jos tuollaista ei kestä, niin on huono itsetunto eikä kestä sitä, ettei ole huomion keskipisteenä. Selvä! ap
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vuosi on se pahin. Koittakaa jaksaa ja olkaa tukena esim ehdota että viet vauvan ulos vaunulenkille niin äiti saa nukkua. Kun itse saat joskus lapsia niin on hyvä olla kontakteja ihmisiin ketkä voivat silloin olla apuna. Ja ihan normaalia minusta on ystäviä auttaa.
Hieman aiheen vierestä, mutta minusta tämä on ihan outo ehdotus.
Siis miksi tuoreen äidin kavereiden pitäisi viedä sitä vauvaa vaunulenkille? Eikö ne vanhemmat itse halua vielä vauvaansa vaunulenkille? Ja jos eivät halua, niin miksi muiden pitäisi? En ymmärrä tätä ollenkaan. Itselle ei tulisi mieleenkään lähteä viemään toisen ihmisen vauvaa yhtään mihinkään!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Kyllähän sitä vanhemmuudestakin halutessaan lomaa saa, mukulat vaan hoitoon ja itse hotelliin nukkumaan. Tai sitten ottaa sen isän mukaan lastenhoitoon ja vuorottelee nukkumisen kanssa.
Naurattaa kyllä tää marttyrointi, kun nyt ollaan jo siitäkin kateellisia, että töistä saa ihan saitauslomaa tarvittaessa :D Äitihän on vähän niinku yrittäjä, niin hyvässä ku pahassakin!