En kestä lapsen saanutta kaveriani
Ystäväni sai kaveriporukastamme ensimmäisenä lapsen tänä vuonna. Jotenkin tässä ajassa ystävä on ihan totaalisesti kadonnut mammakuplaan, ja mistään järkevästä keskusteleminen on ihan mahdotonta. Ystävä myös jatkuvasti enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vähättelee meitä lapsettomia ystäviään. Jos meistä joku mainitsee olevansa väsynyt, niin perään tulee silmien pyörittelyä ja toteamus "ai sä oot väsynyt, arvaa kuinka väsynyt MÄ oon". Kun avaudumme työhuolista, niin saamme kuulla, kuinka lastensaannin myötä ymmärtää, mitä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä – mitä meidän lapsettomien asiat eivät selvästikään ole. Jos edes mainitsee katsoneensa jotakin uutuussarjaa, niin heti tulee kommenttia siitä, kuinka porukan äidillä ei ole tuollaisiin hömpötyksiin aikaa.
Olen salaa huojentunut, jos ystävä peruu osallistumisensa porukan tapaamisiin, kun en jaksa kuunnella tuota alentuvaa itsensä korostamista. Kaipa pitää vaan odottaa ja toivoa, että jossakin vaiheessa ystävä palaisi jotenkin normaaliksi, kunhan lapsi tuosta kasvaa.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
Meinasitko nukahtaa rattiin 2 vuoden ajan? Todennäköisesti et. Laita herätyskello 2 vuotta putkeen herättämään joka yö kesken rem unen ja laita kuulumaan lapsen huutoa ämyreistä suoraan korvaan. Toista 7 kertaa yössä.
Lapsettomat ei ihan oikeasti tajua mitä helvettiä elämä voi olla.
En yhtään ihmettele että useat ihmiset tekee vain yhden lapsen.
Ja hyvin nukkuvat eivät näköjään todellakaan tajua mitä unettomuus on.
Eihän tuollaisia puhuta jos on hyvä olla ja onnellinen. Ystävälläsi on paha olla eikä osaa sanoa siitä tai edes tunnistaa sitä.
Jos kerron olevani väsynyt ONNELLISELLE äitiystävälleni niin hän sanoo jotain kannustavaa ja hauskaa, siihen voi sisältyä se että hän se vasta valvookin mutta ei ikinä ilkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
Meinasitko nukahtaa rattiin 2 vuoden ajan? Todennäköisesti et. Laita herätyskello 2 vuotta putkeen herättämään joka yö kesken rem unen ja laita kuulumaan lapsen huutoa ämyreistä suoraan korvaan. Toista 7 kertaa yössä.
Lapsettomat ei ihan oikeasti tajua mitä helvettiä elämä voi olla.
En yhtään ihmettele että useat ihmiset tekee vain yhden lapsen.
Jaa tää meni kilpailuksi kuka åiree saa kiiltävimmän sädekehän :D No, mä pistän paremmaksi, minä valvoin viisi viikkoa putkeen ilman silmällistäkään unta ja kolmoset huuti vuorotellen tauotta ja kukaan ei auttanut ja en ehtinyt viikkoihin syödäkkään ja laihduin 20 kiloa ollen roimasti alipainoinen ja silti kanniskelin kolmosoa kaikkia kerralla sylissä ja siinä meni selkä tohjoksi. Voitinko?
Vauva- ja pikkulapsiajan väsymys on ihan erilaista. Ei sitä voi verrata vaikka työstressin/unettomuuden aiheuttamaan väsymykseen. Olen kokenut molemmat. Ehdottomasti pahempi on yrittää suoriutua elämästä ja vaativasta työstä pitkän unettomuusjakson aikana kuin silloin, kun piti vastata yhden pienen vauvan tarpeisiin. Meillä oli suuritarpeinen ja unihäiriöinen vauva ja silti nykyinen unettomuuteni on mielestäni paljon pahempaa. Ei vauvan kanssa tarvitse käyttää älyään yhtään. Voi vaan möllöttää ja kokea olevansa hemmetin tärkeä tyyppi, kun joku on riippuvainen sinusta.
Muuten vauvakuplaan katoaminen on raskasta lähipiirille. Minulla on ollut yksi ystävä, jolle kävi näin. Emme ole enää tekemisissä. Minulla oli jo silloin itsellänikin lapsi, mutta silti koin sen tärkeilyn ja äitiyden korostamisen todella raskaana.
Miksi tämäkin ketju meni nyt tästä väsymyksestä jankkaamiseksi........
Minulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa migreenikohtauksia, jotka invalidisoivat minut pahimmillaan useammaksi päiväksi. Arvatkaa, kuinka monta kertaa olen uhriutunut aiheesta, kun joku on valittanut päänsärystään? Nolla. Koska hänen päänsärkynsä ei ole minun päänsärkyni (kirjaimellisesti), eikä hänen tuntemansa kipu vähene sillä, että avaudun omastani.
Joten miksi, MIKSI, vanhemmilla on niin suuri tarve korostaa joka käänteessä, että heidän väsymyksensä on pahinta mahdollista väsymystä? Miten se auttaa sitä unettomuuden vuoksi aivan uupunutta? Siitä tulee sille toiselle p**ka fiilis, ja ihan syystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
Me on heitetty kaveripiiristä velat kokonaan pois. Ne ovat yhtä rasittavia kuin vegaanit, jotka on myös heivattu viihtymään keskenään.
Katsokaas kun emme jaksa jauhaa lapsista, emmekä siitä, että joku ei halua lapsia, emmekä siitä, että jollakulla on syömiseen ideologia, saa olla mutta siitä ei saa mäkättää eikä saarnata.
Nyt on hyvä, emme ajattele kaikki samalla tavalla mutta annamme tilaa, kiihkoilijat sitä eivät tehneet, aina olivat saarnaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämäkin ketju meni nyt tästä väsymyksestä jankkaamiseksi........
Minulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa migreenikohtauksia, jotka invalidisoivat minut pahimmillaan useammaksi päiväksi. Arvatkaa, kuinka monta kertaa olen uhriutunut aiheesta, kun joku on valittanut päänsärystään? Nolla. Koska hänen päänsärkynsä ei ole minun päänsärkyni (kirjaimellisesti), eikä hänen tuntemansa kipu vähene sillä, että avaudun omastani.
Joten miksi, MIKSI, vanhemmilla on niin suuri tarve korostaa joka käänteessä, että heidän väsymyksensä on pahinta mahdollista väsymystä? Miten se auttaa sitä unettomuuden vuoksi aivan uupunutta? Siitä tulee sille toiselle p**ka fiilis, ja ihan syystä.
ap
No nythän tää kääntyy mielenkiintoiseks... Sinä taidat olla kova uhriutumaan.
Tää on niin huvittavaa kun aloittaja kertoi kaveristaan joka ei osaa enää puhua muusta kuin ittestään ja tenavastaan, ja tänne hyökkää hullun kiilto silmissä äireitä jotka katkeruuttaan kiljuu kuinka on väsy eikä oo saanu nukkua ikinä koskaan enää kekaran jälkeen. Oikein kilpaillaan kenellä on karsein kohtalo ja kenenkä järki on eniten karannut päästä. Eikä ap:n aloitus koskenut edes sitä kuka pösilö täällä on nukkunut vähiten.
On nämä jotkut äiteet omituisia, kertakaikkiaan. Ja mulla on itelläkin muksuja, mutta ei oo ollut tarvetta pistää kilpailua koskaan kenenkään kanssa pystyyn järkyttävimmästä univelasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämäkin ketju meni nyt tästä väsymyksestä jankkaamiseksi........
Minulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa migreenikohtauksia, jotka invalidisoivat minut pahimmillaan useammaksi päiväksi. Arvatkaa, kuinka monta kertaa olen uhriutunut aiheesta, kun joku on valittanut päänsärystään? Nolla. Koska hänen päänsärkynsä ei ole minun päänsärkyni (kirjaimellisesti), eikä hänen tuntemansa kipu vähene sillä, että avaudun omastani.
Joten miksi, MIKSI, vanhemmilla on niin suuri tarve korostaa joka käänteessä, että heidän väsymyksensä on pahinta mahdollista väsymystä? Miten se auttaa sitä unettomuuden vuoksi aivan uupunutta? Siitä tulee sille toiselle p**ka fiilis, ja ihan syystä.
ap
Voi sinua rassukkaa, aikuinen ihminen ulisee sääliä itselleen. Kun ei kukaan tajua, että on migreeniä, unettomuutta ja kaikkea sontaa. Eikö sinua nyt huomata tarpeeksi. Olet henkiseltä kehitykseltäsi inbesillin tasolla. Ehkäpä juttusi on jo niiiiiin kuultu, että äidit höpisevät mitä vaan saadakseen t u rp asi tukittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
Meinasitko nukahtaa rattiin 2 vuoden ajan? Todennäköisesti et. Laita herätyskello 2 vuotta putkeen herättämään joka yö kesken rem unen ja laita kuulumaan lapsen huutoa ämyreistä suoraan korvaan. Toista 7 kertaa yössä.
Lapsettomat ei ihan oikeasti tajua mitä helvettiä elämä voi olla.
En yhtään ihmettele että useat ihmiset tekee vain yhden lapsen.
Ja hyvin nukkuvat eivät näköjään todellakaan tajua mitä unettomuus on.
Unettomana voit vetää lääkkeitä/savua kitaasi niin paljon kuin sielu sietää. Nukut aivan varmasti kun lääkitys on kohdillaan. Jos pitää hoitaa pientä lasta et voi vetää lääkettää tai mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin huvittavaa kun aloittaja kertoi kaveristaan joka ei osaa enää puhua muusta kuin ittestään ja tenavastaan, ja tänne hyökkää hullun kiilto silmissä äireitä jotka katkeruuttaan kiljuu kuinka on väsy eikä oo saanu nukkua ikinä koskaan enää kekaran jälkeen. Oikein kilpaillaan kenellä on karsein kohtalo ja kenenkä järki on eniten karannut päästä. Eikä ap:n aloitus koskenut edes sitä kuka pösilö täällä on nukkunut vähiten.
On nämä jotkut äiteet omituisia, kertakaikkiaan. Ja mulla on itelläkin muksuja, mutta ei oo ollut tarvetta pistää kilpailua koskaan kenenkään kanssa pystyyn järkyttävimmästä univelasta.
Hohhhoijakkaa!
🥱🥱🥱🥱🥱🥱🥱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämäkin ketju meni nyt tästä väsymyksestä jankkaamiseksi........
Minulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa migreenikohtauksia, jotka invalidisoivat minut pahimmillaan useammaksi päiväksi. Arvatkaa, kuinka monta kertaa olen uhriutunut aiheesta, kun joku on valittanut päänsärystään? Nolla. Koska hänen päänsärkynsä ei ole minun päänsärkyni (kirjaimellisesti), eikä hänen tuntemansa kipu vähene sillä, että avaudun omastani.
Joten miksi, MIKSI, vanhemmilla on niin suuri tarve korostaa joka käänteessä, että heidän väsymyksensä on pahinta mahdollista väsymystä? Miten se auttaa sitä unettomuuden vuoksi aivan uupunutta? Siitä tulee sille toiselle p**ka fiilis, ja ihan syystä.
ap
Voi sinua rassukkaa, aikuinen ihminen ulisee sääliä itselleen. Kun ei kukaan tajua, että on migreeniä, unettomuutta ja kaikkea sontaa. Eikö sinua nyt huomata tarpeeksi. Olet henkiseltä kehitykseltäsi inbesillin tasolla. Ehkäpä juttusi on jo niiiiiin kuultu, että äidit höpisevät mitä vaan saadakseen t u rp asi tukittua.
Samaa ajattelin, itsekkyydestä vaahtoa ihminen joka ei ole koskaan tehnyt muuta kuin tuijottanut omaa napaansa.
😉
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämäkin ketju meni nyt tästä väsymyksestä jankkaamiseksi........
Minulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa migreenikohtauksia, jotka invalidisoivat minut pahimmillaan useammaksi päiväksi. Arvatkaa, kuinka monta kertaa olen uhriutunut aiheesta, kun joku on valittanut päänsärystään? Nolla. Koska hänen päänsärkynsä ei ole minun päänsärkyni (kirjaimellisesti), eikä hänen tuntemansa kipu vähene sillä, että avaudun omastani.
Joten miksi, MIKSI, vanhemmilla on niin suuri tarve korostaa joka käänteessä, että heidän väsymyksensä on pahinta mahdollista väsymystä? Miten se auttaa sitä unettomuuden vuoksi aivan uupunutta? Siitä tulee sille toiselle p**ka fiilis, ja ihan syystä.
ap
Tiesitkö että moni migreenistä kärsivä äiti hoitaa lapset siinä sivussa kun makaa kaksi päivää sängyn pohjalla migreenissä. Vai luulitko että yhteiskunta ottaa lapset siksi aikaa huostaan kun maataan siellä sängyssä ja sairastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Me on heitetty kaveripiiristä velat kokonaan pois. Ne ovat yhtä rasittavia kuin vegaanit, jotka on myös heivattu viihtymään keskenään.
Katsokaas kun emme jaksa jauhaa lapsista, emmekä siitä, että joku ei halua lapsia, emmekä siitä, että jollakulla on syömiseen ideologia, saa olla mutta siitä ei saa mäkättää eikä saarnata.
Nyt on hyvä, emme ajattele kaikki samalla tavalla mutta annamme tilaa, kiihkoilijat sitä eivät tehneet, aina olivat saarnaamassa.
Minun korviini kuulostaa lähinnä kiihkoilulta heittää "vegaanit ja velat" kaveripiiristä :) Omassa kaveripiirissäni on vegaaneja, perheenäitejä- ja isiä, lapsettomia (vapaaehtoisesti tai tahtomattaan) ja muitakin.
En jaottele kavereitani heidän elämänvalintojensa perusteella, enkä koe että huonotapaiset tapaamani "saarnaajat" olisivat olleet pääsääntöisesti vegaaneja tai lapsettomia - huonotapaisia ihmisiä on kyllä ihan joka ihmisryhmässä.
Monen jaksa aapeetä.
Äidiksi tulo vaan on toisille elämänmullistus.
Useimmille. Niissä huuruissa menee monta vuotta, kunnes palautuu omaksi. Monilla käy niin, eikä he ole mitenkään pahuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Lasten aiheuttama väsymys on aivan eri asia kuin normaali fyysinen väsymys tai unettomuus tms
Koska sen lisäksi että valvot ja olet tokkurainen, olet koko ajan vastuussa siitä lapsesta/lapsista silti.
No itse unettomuudesta kärsineenä voin kertoa että ei väsyneenä ja tokkuraisena saa myöskään töistä vapaata, jossa odotetaan että äly pelaa ihan normaalisti.
En vähättele niitä joilla koliikkivauva tai rankkoja vauva-ajan kokemuksia, mutta ihmettelen miksi muutamant täällä vähättelevät heitä joilla krooninen unettomuus on jatkunut vuosikausia ja vienyt mukanaan terveyden.
Onko siellä töissä ihmishenki vaarassa?
Luuletko ettei vanhemmat käy töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämäkin ketju meni nyt tästä väsymyksestä jankkaamiseksi........
Minulla on krooninen sairaus, joka aiheuttaa migreenikohtauksia, jotka invalidisoivat minut pahimmillaan useammaksi päiväksi. Arvatkaa, kuinka monta kertaa olen uhriutunut aiheesta, kun joku on valittanut päänsärystään? Nolla. Koska hänen päänsärkynsä ei ole minun päänsärkyni (kirjaimellisesti), eikä hänen tuntemansa kipu vähene sillä, että avaudun omastani.
Joten miksi, MIKSI, vanhemmilla on niin suuri tarve korostaa joka käänteessä, että heidän väsymyksensä on pahinta mahdollista väsymystä? Miten se auttaa sitä unettomuuden vuoksi aivan uupunutta? Siitä tulee sille toiselle p**ka fiilis, ja ihan syystä.
ap
Voi sinua rassukkaa, aikuinen ihminen ulisee sääliä itselleen. Kun ei kukaan tajua, että on migreeniä, unettomuutta ja kaikkea sontaa. Eikö sinua nyt huomata tarpeeksi. Olet henkiseltä kehitykseltäsi inbesillin tasolla. Ehkäpä juttusi on jo niiiiiin kuultu, että äidit höpisevät mitä vaan saadakseen t u rp asi tukittua.
Just tämä!
Yksikään äiti ole koskaan ulissut niin kuin tämä imbesillin tasolle jäänyt ap.
Luin viestisi ja mielestäni kaverisi sai lapsen ja ottaa osaa keskusteluun kertomalla, no, muuttuneesta elämästään, joka taas sinun korviisi kuulostaa pätemiseltä. Usein kaverien muuttuminen vanhemmiksi häiritsee eniten niitä, jotka on tottuneet olemaan huomion keskipisteenä kaveriporukassa.