Lue keskustelun säännöt.
En kestä lapsen saanutta kaveriani
03.12.2021 |
Ystäväni sai kaveriporukastamme ensimmäisenä lapsen tänä vuonna. Jotenkin tässä ajassa ystävä on ihan totaalisesti kadonnut mammakuplaan, ja mistään järkevästä keskusteleminen on ihan mahdotonta. Ystävä myös jatkuvasti enemmän tai vähemmän hienovaraisesti vähättelee meitä lapsettomia ystäviään. Jos meistä joku mainitsee olevansa väsynyt, niin perään tulee silmien pyörittelyä ja toteamus "ai sä oot väsynyt, arvaa kuinka väsynyt MÄ oon". Kun avaudumme työhuolista, niin saamme kuulla, kuinka lastensaannin myötä ymmärtää, mitä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä – mitä meidän lapsettomien asiat eivät selvästikään ole. Jos edes mainitsee katsoneensa jotakin uutuussarjaa, niin heti tulee kommenttia siitä, kuinka porukan äidillä ei ole tuollaisiin hömpötyksiin aikaa.
Olen salaa huojentunut, jos ystävä peruu osallistumisensa porukan tapaamisiin, kun en jaksa kuunnella tuota alentuvaa itsensä korostamista. Kaipa pitää vaan odottaa ja toivoa, että jossakin vaiheessa ystävä palaisi jotenkin normaaliksi, kunhan lapsi tuosta kasvaa.
Kommentit (113)
Anna mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä joku myötätuntoinen kommentti kaverille silloin tällöin ja sitten jatkatte normaalia keskustelua. Kyllä se siitä kun elämä tasoittuu. Vauva-aikaan siirtyminen on ensikertalaiselle rankka isku päin pläsiä ja vähän hulluksihan siinä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Itse olen 3v ja 9kk lasten äiti, olen nukkunut viimeiset kuukaudet ehkä 2-4h yössä ja silti olen päivisin pirteämpi ja energisempi kuin ennen lasten saantia, jolloin nukuin huonosti työstressin vuoksi. Tuolloin hädin tuskin sain pidettyä silmiä auki, mutta juuri nyt vielä vähemmillä unilla on jopa ihan normaali olo.
Minuakin ottaa päähän ihmiset, jotka vähättelevät toisten väsymystä, oli syy väsymykselle mikä tahansa. Myös lapseton voi kokea rajua väsymystä.
AP, ymmärrän ärsytyksesi. Lapsen saaminen on iso mullistus elämässä ja moni tosiaan uppoaa omaan kuplaansa ja tuntee itsensä tärkeäksi uuden tehtävän myötä. Onhan se iso vastuu pitää huolta pienestä ihmisestä. Mutta kenenkään ei silti pitäisi asettaa itseään muiden yläpuolelle tämän takia. Toivottavasti saatte jatkossa pidettyä välinen normaaleina, kunhan kaverisi pahin hormonihöyryinen vauvakupla puhkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Moni hankki heti kättelyssä 2 tai 3 lasta. Juuri oli ketju jossa pikkuvauvan äitiä kannustettiin hankkimaan heti perään sisarus. Sitten itketään kun väsyttää ja kaikki huonosti. Logiikka? :D Ootteko maso kisteja?
Ja suustas et osaa avata niin ku aikuinen ihminen? Säälittävää. Ja niin suomalaista. Odotellaan tai ghostataan, mut missään nimessä ei voi ystävälleen sanoa, et "kuule, nyt sä loukkaat meitä muita"
Onnea vaan ihmissuhteisiisi!
Kannattaa ottaa asia esille vaikka kaksistaan ja lähestyä oikein hienovaraisesti.
Voi toki ärsyttää kyseistä henkilöä syyllistäminen ja tulla tieto puskasta ja loukkaantua, mutta onhan nyt asioiasta pakko saada puhua, ettei välit tulehdu ja lopu ystävyys siihen.
Empatiaan kuuluu ymmärtää toisten harmeja, vaikka muilla olisi rankempaa tai helpompaa, niin kaikkia kuullaan ja tuetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisessa tilanteessa olen itse jättänyt kaveeraamisen minimiin. Vaikka olen lapseton, voi myös minulla olla raskasta enkä jaksa kuunnella noita lapsiperheiden napinoita ja uhriutumisia. Kyllä, itsekkin haluan joskus lapsen, ja tiedostan jo tässä vaiheessa että elämäni muuttuu sitten täysin.
Kiitos vertaistuesta. Ymmärrän tietenkin ystävän elämän kääntyneen päälaelleen, ja keskustelen hänen kanssaan ihan mielellään vauva-aiheista ja annan hänelle niissä tukea ja ymmärrystä. Kaipaisin sitten samaa toisin päin, vaikken olekaan lisääntynyt. ap
Tämä. Ei yksipuolista ystävyyttä jaksa kukaan. Sitä, että vain toisen asiat ja elämä on keskiössä ja tärkeitä. Oli elämäntilanne mikä tahansa. Siihen, kun lisätään toisen osapuolen mitätöinti, niin aika nopeasti sitä ottaa jalat alleen.
Sinänsä jännä, että lapsettoman sinkkuelämän elänyt perheellistynyt ei enää ymmärrä lapsettomien elämää, mutta vaatii lapsettomien ymmärtämään omaa elämäänsä. Mitä moni lapseton haluaakin ymmärtää, vaikka kokemusta siitä ei olekaan. Minusta tämä on jotenkin koomistakin.
Yksi kokemus tällaisesta lapsen saaneesta ihmisestä on. Onneksi muiden kanssa kaikki on sujunut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuommoisessa tilanteessa olen itse jättänyt kaveeraamisen minimiin. Vaikka olen lapseton, voi myös minulla olla raskasta enkä jaksa kuunnella noita lapsiperheiden napinoita ja uhriutumisia. Kyllä, itsekkin haluan joskus lapsen, ja tiedostan jo tässä vaiheessa että elämäni muuttuu sitten täysin.
Kiitos vertaistuesta. Ymmärrän tietenkin ystävän elämän kääntyneen päälaelleen, ja keskustelen hänen kanssaan ihan mielellään vauva-aiheista ja annan hänelle niissä tukea ja ymmärrystä. Kaipaisin sitten samaa toisin päin, vaikken olekaan lisääntynyt. ap
Kerro mahdollisimman yksityiskohtaisesti teidän välinen keskustelu, jossa olet tuonut tämän asian esiin ystävällesi. Miten ilmaisit itseäsi ja miten ystävä reagoi? Ja olitko oikeasti niin selkeä, ettei jäänyt epäselvyyttä siitä, miltä sinusta tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että kyseessä on eräänlainen hurahtaminen, jolle jotkut ihmiset ovat alttiimpia kuin toiset. Joku hurahtaa joogaan tai kristalleihin, joku oluen panemiseen tai työmatkapyöräilyyn. Sitten siitä vaahdotaan kaikille, jotka sattuvat olemaan paikalla. Itsekin olin kaveriporukan ensimmäinen äiti, mutta en silti käyttäytynyt noin. Päin vastoin minusta oli ihanaa kuulla ystävieni elämästä, poikaystävä- ja työmurheista, eikä olisi tullut mieleenkään vähätellä heidän kokemiaan haasteita. Toinen vaihtoehto on se, että hän salaa kadehtii teitä ja lapsetonta elämäänne (ja pelkää teidän pitävän häntä tylsänä ja maidonhajuisena mammana), jolloin itsekorostus on yritys peitellä omaa epävarmuutta. Oli niin tai näin, luulen että tämä ilmiö tasaantuu vähitellen. Tai sitten hän hankkii äitikavereita ja teidän kanssa hengailu hiipuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Minulla on kroonista unettomuutta jonka vuoksi minulla on pidempiä pätkiä jolloin nukun vain pari tuntia yössä. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten se voi olla pahempaa jos vauvan takia nukkuu vain samat pari tuntia yössä? Mistä tulee se ero että vauvan takia valvominen on paljon väsyttävämpää?
Itselläni ollut unettomuutta, mutta vauvan kanssa se on hieman erilaista kun kyse ei ole unettomuudesta. Haluaisi nukkua, mutta vauva pitää hereillä. Kun itse ei pysty nukkumaan, koska aivot käy ylikierroksilla tms. niin ei tule tunnetta, että joku muu keskeyttää unet. Väsymyksen aiheuttama sumuinen olo on vain sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Sinulla sitten on varmaan kokemusta kaikista väsymyksen aiheuttajista, joten osaat tietää, että lapsien aiheuttama on se pahin? Sinulla on varmaan ollut rankka elämä, pahoittelut.
Lukutaito?
Lasten aiheuttama väsymys on infernaalista. Oikeasti.
Se on ollu sinulle infernaalista. Ihmiselle jolla on ollut uniongelmia ennenkin lapsia, voi olla ettei tilanne ole juurikaan pahempi. Ja toiselle ihmiselle jonka vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin, voi vauvan yksittäinen heräily mennä ihan "siinä sivussa".
Älä siis yleistä, vaikka oma kokemuksesi olisikin ollut uuvuttava.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se menee ohi. Noissa hormonihöyryissä sanottuja juttuja ei kannata ottaa niin kirjaimellisesti.
Sun ystävän elämäntilanne on uusi ja tottakai kiinnostuksen kohteet on erilaiset nyt.
Vähän niin ku vastarakastunut ystävä/sukulainen on usein todella rasittava. Ei tietty kaikki. Mut moni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ystävä kokee ehkä olonsa riittämättömäksi, on epävarma ja uupunut, ja yrittää peittää sitä tuommoisella päsmäröinnillä. Huonoa käytöstähän tuo on, ei siitä pääse mihinkään, mutta ehkä helpompi sietää, jos ajattelee ettei se johdu ilkeydestä vaan siitä epävarmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vaan muuttaa ystäväpiiriä yleensä, se arki on oikeasti todella erilaista, samoin väsymys on vauvan kanssa totaalisempaa se ei ole niinkään henkistä väsymystä työn kuormituksesta vaan hyvin fyysistä valvomiseen takia, sellaista kuin silmät ei edes meinaa pysyä auki, mutta on pakko valvoa, koska vauva valvoo.
Niin, tiedän kyllä mitä on fyysinen väsymys, olen nimittäin kärsinyt kroonisesta unettomuudesta, johon jouduin hakemaan ammattiapua. Pelkäsin tuolloin nukahtavani rattiin matkalla töihin. Silloinkin sain kuulla eräältä työkaverilta, että todellisen väsymyksen tietää vasta, kun on lapsia. Aha.
Mutta tämä on ihan toissijaista – miksi edes pitää lähteä vertailemaan tai siirtämään huomio toisen huolista omiinsa? Ei ystävien kanssa keskusteleminen ole mitkään kärsimysolympialaiset, joissa kilpaillaan siitä, kenellä on vaikeinta. Ei tässä ollut kyse siitä, kuka on absoluuttisesti väsynein (koska kaikki on muutenkin suhteellista) vaan se, että tuollainen vähättely nyt vaan on huonoa käytöstä.
ap
Meinasitko nukahtaa rattiin 2 vuoden ajan? Todennäköisesti et. Laita herätyskello 2 vuotta putkeen herättämään joka yö kesken rem unen ja laita kuulumaan lapsen huutoa ämyreistä suoraan korvaan. Toista 7 kertaa yössä.
Lapsettomat ei ihan oikeasti tajua mitä helvettiä elämä voi olla.
En yhtään ihmettele että useat ihmiset tekee vain yhden lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat joutuvat kokemaan rasismia ja väheksyntää. Ihmettelin joskus kun lapseton enoni sanoi että tee lapsia kun en muiden tavoin alkanut heti sikiämään. Jälkeen päin sen ymmärsin kun jäin ihan totaalisen yksin kun koko suku vaan hyöri lapsiperheellisten ympärillä. Hän oli varmasti kokenut samaa hylkäämisen tunnetta. Me mieheni kanssa kyllä huolehdittiin hänestä loppuun asti ja oli aikaa kun ei ollut lapsia varsinkaan tekosyynä. Mun kanssa sovitut tapaamiset peruttiin aina kun lapsi perheissä sairastuttiin koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ja suustas et osaa avata niin ku aikuinen ihminen? Säälittävää. Ja niin suomalaista. Odotellaan tai ghostataan, mut missään nimessä ei voi ystävälleen sanoa, et "kuule, nyt sä loukkaat meitä muita"
Onnea vaan ihmissuhteisiisi!
Mielummin päätetään ihmissuhteet ku kerrotaan miltä itsestä tuntuu. 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Minulla on kroonista unettomuutta jonka vuoksi minulla on pidempiä pätkiä jolloin nukun vain pari tuntia yössä. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten se voi olla pahempaa jos vauvan takia nukkuu vain samat pari tuntia yössä? Mistä tulee se ero että vauvan takia valvominen on paljon väsyttävämpää?
Sä teet sen koko yön töitä yrittääksesi saada vauvan lopettaa itkunsa ja nukahtaa, syötät, vaihdat vaippaa, kannat sylissä, työnnät vaunuissa, heijaat sylissä. Sekin että makaa vaan sängyssä on lepoa. Vauvan kanssa sellaista ei saa ja sitte jos vielä on vanhempia lapsia ja päivälläkään ei voi oikeasti levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja suustas et osaa avata niin ku aikuinen ihminen? Säälittävää. Ja niin suomalaista. Odotellaan tai ghostataan, mut missään nimessä ei voi ystävälleen sanoa, et "kuule, nyt sä loukkaat meitä muita"
Onnea vaan ihmissuhteisiisi!
Mielummin päätetään ihmissuhteet ku kerrotaan miltä itsestä tuntuu. 😂
Täällä palstalla törmää usein tällaisiin tyyppeihin. Sosiaaliset taidot nolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten aiheuttama väsymys on jotain niin potenssiin miljoona normiväsymys.
Sen vaan tajuaa vasta kun sen kokee.
Minulla on kroonista unettomuutta jonka vuoksi minulla on pidempiä pätkiä jolloin nukun vain pari tuntia yössä. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten se voi olla pahempaa jos vauvan takia nukkuu vain samat pari tuntia yössä? Mistä tulee se ero että vauvan takia valvominen on paljon väsyttävämpää?
Itselläni ollut unettomuutta, mutta vauvan kanssa se on hieman erilaista kun kyse ei ole unettomuudesta. Haluaisi nukkua, mutta vauva pitää hereillä. Kun itse ei pysty nukkumaan, koska aivot käy ylikierroksilla tms. niin ei tule tunnetta, että joku muu keskeyttää unet. Väsymyksen aiheuttama sumuinen olo on vain sama.
No kyllä minä ainakin unettomuudesta kärsivänä todellakin haluaisin nukkua, ei se siitä ole kiinni.
Ehkä luulee olevansa hauskakin vitsiniekka ja käyttää huumoria defensinä kurjalle ololleen, eikä tiedosta, millainen vaikutus sillä on muille, kun muut eivät sano sitä päin naamaa, vaan selän takana.
Minulla on kroonista unettomuutta jonka vuoksi minulla on pidempiä pätkiä jolloin nukun vain pari tuntia yössä. En ole ikinä ymmärtänyt sitä miten se voi olla pahempaa jos vauvan takia nukkuu vain samat pari tuntia yössä? Mistä tulee se ero että vauvan takia valvominen on paljon väsyttävämpää?