Miksi helvetissä se "uusi tuttavuus" pitää heti esitellä lapsille?

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 16:44"]Ja homma vain kiihtyy, kun lapset tulee teini-ikään. Isäpuolet voi sitten illalla panna äitiä ja yöllä hiipiä murkkutytön huoneeseen jatkamaan nuoremmalla
[/quote]

Onpa ala-arvoista tekstiä

Seurannut naapurin elämää. Ero kun tulee mieskaverin kanssa alkaa heti järjetön uuden etsiminen. Lapsi on sitten mummolassa joku vkl, että äiti voi juosta ravintolassa. Surettaa lapsen puolesta. Lapsi on asunut 10 vuoden aika ties kuinka monen eri miehen kanssa. Naapurin motto on että loppu elämää en yksin elä. Sitä muistaa mainita kun juoksee baariin. Nyt on menossa ties kuinka mones mies, mutta suhde kestänyt jo lähemmäs vuoden. Pahinta oli kun yksi kumppani pahoinpiteli tutustumisen jälkeen lasta. Lapsi on aika villi, joten kävi varmaan miehen hermoon. Nainen heitti miehen pellolle, mutta seuraavalla viikolla mies oli taas kuvioissa. Kukin tyylillään. 

Kyllä tuli ihan uskomattoman paha mieli tämän keskustelun mustavalkoisesta yleistämisestä.
Minä olen myös totaali-yh ( ja sehän tekee minusta idiootin ja huonon naisen - lähtökohdista ja elämäni tapahtumista huolimatta).
Olen myös vähävarainen, joten en saa lapsia hoitajallekkaan. Se todella verottaisi meidän budjetista jotain tärkeää hommatavaa. Ja nyt joku on huutamassa, ettei köyhät saa lisääntyä, vaan kaikilla pitää olla kunnon sijoitukset, vakaa talous ja kaikki mahdollinen laskelmoituna, koska niinhän se elämä aina menee, paitsi jos olet kevyt kenkäinen huono ja typerä nainen.
Olen nyt tavannut kivan ihmisen, joka saa minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Nähdään muutaman kerran viikossa illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Meidän molempien elämä on super kiireistä töiden ja opiskelujen takia. Viestittelemme monta kertaa päivässä ja jos jotain tästä lapsilleni on seurannut, se on iloisempi äiti.
Meillä tutustutaan muutenkin paljon uusiin ihmisiin, siinä menee sikin sokin miehet, naiset, pojat, tytöt, mummot ja vaarit, eikä siitä tehdä sen kummempaa numeroa kenenkään kohdalla.
Mutta nyt siis kun yksi näistä uusista tuttavista sattuu olemaan mies ja äiti joskus myös rakastelee tämän miehen kanssa, niin kutsukaa palokunta ja poliisit!
Ja ei - me ei naida lotkuteta ja huohoteta seinän toisella puolella, kun lapset nukkuu (tai siis makaa kauhusta ja ällötyksestä kankeana kuunnellen, koska hei, ne on YH:n lapsia), vaan tosiaan pidetään huoli, ettei mitään kuulu ja lapset nukkuvat sikeästi. Ylivoimaisesti suurin aika yhdessäolostamme jutellaan kaikesta ja ollaan kainalokkain tai tutkitaan jotain opintoihin liittyvää.
Tämäkin on nyt vissiin vaan väärin ja minun täytyy odottaa tässä parisenkymmentä vuotta, että luultavasti asun yksin ja sitten voi taas ajatella jotain säpinää.
Tai sitten tämä ainut hyväksyttävä keino, eli tapailua lapsilta salaa vähintään puoli vuotta, ennen esittelyä ja senkin jälkeen puolen vuoden porrastetut äidin poikaystävä-siedätyshoidot, sitten ovat AV-mammat tyytyväisiä, että ovat asiat menneet siveästi.
Lukekaa enemmän kirjallisuutta tämän maailman historiasta ja muidenkin maiden kulttuureista, niin ajatuksenne mahdollisesti heräisivät tästä Suomalaisesta kliinisestä ja säännöstellystä pahvielämästä.
Tärkeintähän on se, että lapsilla on turvallinen ja rakastava ympäristö, mutta ette te voi siihen luoda jotain milli kertaa milli sääntöjä ja rajoituksia. Elämä ei mene niin, vaikka kuinka hyvin suunnittelisi tai jos jollakin menee, niin onhan se nyt ihan hemmetin tylsää.

Ja anteeksi kaikki kirjoitus- ja yhdyssanavirheet ja se "suomalaisen" iso S:kin. Tuohduksissa ja puhelimella kirjoitettu pakina.

Yritetään uskotella itselle että kyllä tästä jotain tulee.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:03"]

Yritetään uskotella itselle että kyllä tästä jotain tulee.

[/quote]

Ja se on sulta pois miten? =)

Mene nyt ihmeessä kiillottamaan sitä sädekehääsi kun ihan elämänviisauden murjaisit. Tiedä, vaikka toteutus sunkin kohdallas. <3