Miksi helvetissä se "uusi tuttavuus" pitää heti esitellä lapsille?

up

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:41"]

Meillä tuo heti kotiin tuotu mies kullä asuukin, ja lasta rakastaa kovasti. 3pv tuntemisen jälkeen käytiin tapaamassa toistemme vanhempia ja heti ekana viikonloppuna lapseni sairastu korvatulehdukseen ja hän kuunteli yön kitinää ja auttoi mahin laittamidessa yällö. Samoin lääkkeet jne . Ja istui monta tuntia päivystyksessä meidän kanssa. Ja kun ensimmäinen viiikko oli tuollainen ja vielä on tässä niin hattua nostan. Ei kaikki miehet ole samanlaisia, kaikki eivät luovuta kuukaudessa. Oli muuten mies tuolloin 18....

[/quote]

Tajuatko, miten hyvä mäihä siinulla kävi? Paljon todennäköisempää - ihan tilastollisestikin - olisi ollut, että mies ei olisi kestänyt sitä kitisevää vierasta lasta korvakivuissaan tai että kuukauden päästä olisitte huomanneet, miten erilaisia tosiasiassa olettekaan. Rakastumisen huumassa kun ei toiseen oikeasti tutustu eikä päivässä tai viikossakaan pysty toista tuntemaan niin paljon, että voisi realistisesti todeta että me sovimme toisillemme. Siinä on kyse vain tunteesta, hyvästä fiiliksestä. Sinulle kävi hyvä mäihä.

Tosiasiassa teit juuri aloituksen ihmettelemällä tavalla eli ihastuit ja päätit heti viedä ihastuksesi lapsesi eteen ja ottaa riskin, mitä tapahtuu. Kyse oli sattumasta, riskipelistä, jonka nyt vain satuit voittamaan. Et tehnyt päätöstä lapsen parasta ajatellen - se lapsi ei olisi kärsinyt, vaikka olisi äidin hoidon tavannut vasta siinä vaiheessa, kun kyse oikeasti on seurustelusta -vaan ihan vain uhkapelasit ja onneksesi voitit. Et siis oikein ole siinä asemassa, että voisit hehkuttaa, että kannattaa nyt jokaisen yh:n viedä jokainen hoito kotiinsa, koska siitä sitten aukeaa se unelmallinen suhde. Et toiminut lapsen parhaaksi etkä ollut tuona hetkenä hyvä äiti vaan kiimassa oleva nainen, jonka piti väenväkisin altistaa lapsi samalle riskipelille, mitä itsekin pelasit.

Ihmettelenkin nyt, miten ihmeessä ette kunnioita lapsen oikeutta omaan kotiin edes sen vertaa, ettette työnnä näitä äidin kavereita lasten nenän eteen tuosta vaan. Miltä itsestäsi tuntuisi, kun yhtenä päivänä lapsesi huoneesta paukkaa aamulla joku kaveri, jonka olet kerran nopeasti nähnyt ja siinä se marssii jääkaapille ja jää asumaan teille? Miltä tuntuu nähdä lapsi kihertämässä ja vaihtamassa salaisia katseita ja hipaisemassa kaveria vähän väliä? Ventovieras ihminen kodissasi! On aivan eri asia, kun se aamuinen kaveri on jo entuudestaan tuttu, jonka kanssa on vietetty päiviä ja jota on nähty jo monia kertoja

[IMG]http://i62.tinypic.com/2ntcmfo.png[/IMG]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 12:50"]Hmm. Mistä voi tietää, että onko mies tosissaan? Siitä, että haluaa tavata lapset ja olla heidän kanssaan. Ottaa heistä vastuuta. Tämäkö tulisi estää, koska sattuu nyt olemaan niin, että se etävanhempi on lähtenyt elämään omaa elämäänsä ja tapailee itse , vaikka kolmea yhtäaikaa jos huvittaa eikä kukaan häntä tuomitse. Olet ap todella vanhanaikainen ja mustavalkoinen ajatusmaailmaltasi. Ei ole sama asia seurustella ja olla äiti kun se, että roudaisi joka viikonloppu eri panokaverin lasten eteen. Minusta sellainen mies ei olisi tosissaan kanssani eikä lasteni suhteen jos tapailisimme vain jossain luukussa niin ettei lapset tietäisi. Miksi ihmeessä toimisin niin huoramaisesti? Miksi nainen ei saisi luottaa miehiin yhtään? Olethan sinäkin aikanasi luottanut oli lapsia tai ei. Moraaliton kiertopalkinto kun voi olla ilman lapsiakin, enkä nyt yhtään puolustele niitä naisia jotka tosiaan niissä kapakoissa juoksee ja kantaa sinne kotiin kenet vaan.   Sinulle ap yllärinä varmaan tuleekin se, että olen 5 lapsen äiti ja minulla on vastuuntuntoinen ihana seurustelukumppani kenen kanssa joskus muutamme yhteen ja elämme yhdessä. Hän on minua hiukan nuorempikin. Minulla ei olisi edes mahdollisuutta juosta treffailemassa pitkin poikin kuukausitolkulla vaan miehen on osallistuttava arkeeni jos hän haluaa voida olla kanssani.  Se on otettava koko paketti tai ei mitään. Niin ja yllätys vielä sekin sinulle, että hän ei käy luonani seksin vuoksi. Suunnittelee naimisiin menoa ja muuta. On käynyt erittäin vakaviakin keskusteluja omista ajatuksistaan mitä tulee vastuun jakamiseen ja ottamiseen lasten ja minun suhteen. Kummallakin meillä on vuosien liitot takana ja olemme tosissamme yhdessä. En usko hänen kyllästyvän ja puhuukin yhdessä olemisesta loppuelämänsä ajan. MUTTA mikään ei takaa sitä, ettäkö joskus vaan ne suhteet johtaa eroon. Sinullakin. Miehesi voi kyllästyä sun happamaan elämänkatsomukseesi ja nuivaan asenteeseesi ja ehkä jopa ulkonäköön kun olet ne yhteiset lapsukaisenne tehnyt. Voi haluta vaihtaa nuorempaan ja timmimpään. Sitä vaan et voi tietää. Sellaista elämä on ja ylpeys sekä itsensä kohottaminen jalustalle parempana ihmisenä kertoo sinun älykkyydestäsi...tai paremminkin sen puutteesta. Kukaan lähivanhempi ei ole automaattisesti se paha ihminen vaan useimmiten se etä, joka lähtee syystä tai toisesta jos nyt ei satu kuolemaan, kuten minun tapauksessani. Lähivanhemmat ovat vastuuta kantavia ja hyviä ihmisiä, paljon enemmän kiitosta ansainneita kun he, jotka poistuvat kahta kättä heilutellen, vaikka sitten sen nuoremman ja paremman luokse. Ja noissakin tapauksissa on toki poikkeuksensa, joten en itsekään aio yleistää. Sopii silti kysyä missä etä on ja miksi.  Jotkut lähivanhemmat voivat olla onelmaisia ja moraali alhaalla, mutta he olisi sitä myös suhteessa ja jos ero sen on aiheuttanut niin syyllistäminen ei ainakaan auta.    Minun lapseni odottavat tuota miestä luoksemme aina innolla ja näemmekin usein. Kiire ei ole minnekään, mutta minulla on hyvä olla kun tiedän, että hän tietää mitä on ottamassa vastaan ja on silti innoissaan ja valmis. Tämä heijastuu myös lapsiin positiivisesti. :))   Oletko sinä onnellinen (kun et siltä kuulosta)?     [/quote] Eiköhän tämä "unelmamies" jätä sut kun löytää paremman ilman viittä riippakiveä. Siinä sitten lapset ihmettelee mihin uusi isi hävisi?

[/quote]

Jaa, että lapset ovat sinusta riippakiviä? Oletpa kamala ihminen. :( Kumpaakos tällä aloituksella nyt olikaan tarkoitus suojella? Niitä viattomia lapsia (lue: riippakiviä) vaiko niitä miehiä, jotka saattavat kohdella naisia rumasti? Miksi heitä suojelet? Olet outo.

Kyllä miehen kannattaa minut pitää sillä olen todella ihana ihminen ja kauniskin vielä, pärjään myös taloudellisesti omillani. Etenkin kun maailma näyttää olevan pullollaan tuollaisia naishirviöitä joiden ajatusmaailma on ahdas. Olen huimalla voitolla verrattuna moneen yh-naisten pilkkaajiin. :)) 

Onneksi rakkaani ei ajattele noin, enkä kyllä huolisikaan vierelleni sellaista vaan valikoin tarkkaan, koska tiedätkös mitä? Olen sen arvoinen!

Rakkaani on ihan Suomalainenkin vielä, vaikka joku tuolla epäili. Toisekseen en ymmärrä sitäkään jos joku nyt löytää rakkauden ulkomaalaisesta niin mitä sen sun peffaa raapii? :)

Eiköhän meidän yh-naisten elämää kyttää niin moni haukka, että emme me kamalan virheellisiä voi olla jos tämän ketjun aihe on ainoa huolenaiheenne meistä. Montakos huolenaihetta löytyy niistä isistä, jotka lapsensa hylkäävät?

Kolmanneksi. Meillä ei uusi kumppanini ole viemässä isän paikkaa. Vaan kumppanini on turvallinen ja tuttu aikuinen keneen voi luottaa ja kenelle saa puhua kaikesta. Pystytäänkö teillä lähellekään samaa kun niin kovin tuhlaatte energiaanne kyttäämällä ja murehtimalla toisten elämää?

Sääliksi käy lapsenne jos noin ajattelette ja jos, vaikka heille tulisi joskus ero aiheelliseksi tai kumppani kuolee. En tahtoisi olla teidän lapsenne. En ikinä. Säälimätöntä.

Suurin osa kitkuttaa ydinperheessä hampaat irvessä tai sitten on käynyt hyvä tuuri sillä elämästä eikä kuolemasta voi koskaan tietää. Säälittävää on se, että ette osaa olla onnellisia. Jos olisitte niin teillä riittäisi empatiaa ja rakkautta muillekin kuin itsellenne. Harmi.

Nyt menen muruni kainaloon nauttimaan onnestani ja siitä kun näen lapseni voivan hyvin, olevan tasapainoisia ja ihailla sitä kuinka hienosti kumppanini tulee heidän kanssaan toimeen. Hänellä sattuu olemaan ihan omakin "riippakivi", jota rakastan jo nyt ja aion yrittää olla niin hyvä hänelle kun ikinä osaan. 

Moikkis mussukat! =))

Ihan älytöntä väittelyä! Kukaan ei voi koskaan tietää tuleeko ero vai ei ja mistä syystä! Kun kukaan ei voi edes itsestään mennä takuuseen saatikka toisesta ihmisestä. Niin monen kuulen kehuvan ettei puoliso petä koskaan ja tiedän hyvinkin pettävän. Sitten täällä väitellään kuka on parempi ihminen sen perusteella onko oma perhe yhä kasassa vai ei. Jos siihen olisi joku taika niin kukaan ei eroaisi eli ihan on tuurista niilläkin kiinni kenellä se lasten isä vielä vierellä on. Ei siitä, että olisit tehnyt oikeita ja parempia valintoja.

Anna mun nauraa!

Ydinperheen äiti

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:02"]Ihan älytöntä väittelyä! Kukaan ei voi koskaan tietää tuleeko ero vai ei ja mistä syystä! Kun kukaan ei voi edes itsestään mennä takuuseen saatikka toisesta ihmisestä. Niin monen kuulen kehuvan ettei puoliso petä koskaan ja tiedän hyvinkin pettävän. Sitten täällä väitellään kuka on parempi ihminen sen perusteella onko oma perhe yhä kasassa vai ei. Jos siihen olisi joku taika niin kukaan ei eroaisi eli ihan on tuurista niilläkin kiinni kenellä se lasten isä vielä vierellä on. Ei siitä, että olisit tehnyt oikeita ja parempia valintoja.

Anna mun nauraa!

Ydinperheen äiti
[/quote]

Kiitos!

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 14:43"]Esittelen lapsilleni kaikki muutkin kaverini. En selitä kenen kanssa makaan ja kuka on muuten vaan yökylässä. En esittelle ketään potentiaalisena isäpuolena. Kertooko joku lapsilleen, että makaa heidän isänsä kanssa tai jättää vieraat esittelemättä? Eikö teille tule koskaan uusia ihmisiä kyläilemään? 
[/quote] mietippä hetki, millaisen naisen mallin annat lapsellesi jo pienestä pitäen. Ok kutsua uusia miehiä (vaikka kuinka kavereita vaan) kylään vähän väliä. Ei hyvä, ei!!

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:03"]

Yritetään uskotella itselle että kyllä tästä jotain tulee.

[/quote]

eiköhän näin 20v paikkeilla voi tuosta olla jo aika varma;D Tulkaa sitten "ydinperhemammat" kehumaan kun omat liittonne on kestäneet näin kauan:) Koskaan ei tiedä miten elämässä käy...

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 14:43"]Esittelen lapsilleni kaikki muutkin kaverini. En selitä kenen kanssa makaan ja kuka on muuten vaan yökylässä. En esittelle ketään potentiaalisena isäpuolena. Kertooko joku lapsilleen, että makaa heidän isänsä kanssa tai jättää vieraat esittelemättä? Eikö teille tule koskaan uusia ihmisiä kyläilemään?  [/quote] mietippä hetki, millaisen naisen mallin annat lapsellesi jo pienestä pitäen. Ok kutsua uusia miehiä (vaikka kuinka kavereita vaan) kylään vähän väliä. Ei hyvä, ei!!

[/quote]

Ei hyvää päivää! Kiristä nutturaasi! "minkä mallin annat lapsillesi jos kylässä käy miespuoleisia kavereita" =DD Ihan päivän paras!

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:03"]

Yritetään uskotella itselle että kyllä tästä jotain tulee.

[/quote]

eiköhän näin 20v paikkeilla voi tuosta olla jo aika varma;D Tulkaa sitten "ydinperhemammat" kehumaan kun omat liittonne on kestäneet näin kauan:) Koskaan ei tiedä miten elämässä käy...

[/quote]

Et voi olla, vaikka sellaiseen tuudittaudutkin. Siihenkin kaatuu moni liitto kun pidetään toista itsestäänselvyytenä. Etkä voi tietää jos puolisosi kuolee. Miten sitten suu pannaan? Loppuelämä yksin? 

Ihan miten vaan...

Vuosi eron jälkeen löysin uuden kumppanin. Alussa oli helppo tutustua ja viettää aikaa yhdessä ilman lapsia, kun lapset olivat isällään jokatoinen viikonloppu. Parin kuukauden seurustelun jälkeen, vanhempi lapsistani pölähti kotiin ilman varoitusta ja mies oli luonani kahvilla. Seuraavalla viikolla tutustutin heidät keskenään. Seurustelu kesti pari vuotta.

Nyt on tilanne taas ihan toinen. Olen täysin yh. Lasten isä ei enää ole. Olen löytänyt uuden ihmisen elämääni kuukausi sitten ja hän ei ole lapsia tavannut. Katsotaan miten asiat etenevät. Mutta uskoisin, että he tapaavat parin kuukauden sisällä.

Ihana lukea tarinoita, jossa on löydetty uusi rakas ja suhde jatkunut jo vuosia. Toivon teille lisää rakkautta.

Sinänsä ymmärrän tuon kotiintuomisen ja lapsille esittelyn, että yh:t ovat monesti todella yksin ja jos ylipäätään haluaa seurustella jonkun kanssa, on se mies aika äkkiä tuotava arkeen mukaan, kun mitään omaa aikaa ja menoja ei ole. Ja jotkut varmaan haluavat myös "testata", olisiko mies perheenisämateriaalia. Asi erikseen ovat sitten nämä wt -yksinhuoltajat, joilla pakko olla aina uusi äijä nurkissa pyörimässä. Deittailu yksinhuoltajana on todella haastavaa. On vaikea löytää miestä ,joka olisi valmis sitoutumaan ja toisaalta veisi myös jalat alta. Suurin osa on valitettavasti näitä seksin perässä olevia tai muuten vain hulluja, jotka luulevat yh:n olevan niin epätoivoinen, että hänet voi ostaa rahalla/tavaralla/teeskentelyä omakseen ja myöhemmin todeta, että yh:n pitäisi olla kiitollinen heidän palveluksistaan. Tosirakkaus ei katso sitä, onko naisella lapsi jo valmiiksi. Mutta tosirakkautta on tosi vaikea löytää, varsinkin kun elämä pyörii kodin-työn-tarhan-kaupan akselilla. Ei ole helppoa ei. T. Nuori yh

Samaa oon ihmetellyt itse! Olen ollut esikoiseni ainoa vanhempi raskausajasta asti ja tapasin nykyisen mieheni esikoisen ollessa alle 2v. Hän oli ensimmäinen ja ainoa, kenen annoin tavata lapseni, olin tapaillut toki muitakin miehiä ennen nykyistäni, mutta kyllä sitä huomaa jo viimeistään kolmansilla treffeillä, että millainen mies on kyseessä ja onko hän minun lapseni tapaamisen arvoinen. Tuosta on jo vuosia aikaa, nyt olemme naimisissa ja perheemme on täydentynyt kahdella lapsella. Esikoiseni pitää miestäni isänään, vaikka toki tietää ettei hän biologisesti sitä olekaan.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 19:03"]

Yritetään uskotella itselle että kyllä tästä jotain tulee.

[/quote]

eiköhän näin 20v paikkeilla voi tuosta olla jo aika varma;D Tulkaa sitten "ydinperhemammat" kehumaan kun omat liittonne on kestäneet näin kauan:) Koskaan ei tiedä miten elämässä käy...

[/quote]

No, mun avioliitto on kestänyt yli 20 vuotta ja edelleen jatkuu oikein hyvällä tolalla. So? T. ydinperhemamma

Onkohan nämä jeesustelijat tässä ketjussa niitä jotka haukkuvat mamu-muslimeja? Sinänsä outoa koska arvomaailma ainakin kohtaa muhammettien kanssa. Eronneet naiset kivitetään tai vuorille kuolemaan.

JA MIKS HELVE...SSÄ PITÄÄ TEHDÄ UUS LAPSI JOKAISEN KUMPPANIN KANSSA

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 20:02"]

Ihan älytöntä väittelyä! Kukaan ei voi koskaan tietää tuleeko ero vai ei ja mistä syystä! Kun kukaan ei voi edes itsestään mennä takuuseen saatikka toisesta ihmisestä. Niin monen kuulen kehuvan ettei puoliso petä koskaan ja tiedän hyvinkin pettävän. Sitten täällä väitellään kuka on parempi ihminen sen perusteella onko oma perhe yhä kasassa vai ei. Jos siihen olisi joku taika niin kukaan ei eroaisi eli ihan on tuurista niilläkin kiinni kenellä se lasten isä vielä vierellä on. Ei siitä, että olisit tehnyt oikeita ja parempia valintoja.

Anna mun nauraa!

Ydinperheen äiti

[/quote]

Mutta vaikka ero tulisi, tarviseeko sitä heti kiima perseessä olla hakemassa uutta kumppania viikon päästä erosta ja taas utta kumppania ja taas uutta kumppania ja jokaista esitellä heti lapsille uutena isäpuolena, joka varmaan rakastaa lapsia, kuin omiaan.

Mun äiti deittaili ja paneskeli aika paljonkin vuoden-pari eron jälkeen (isä jätti nuoremman takia) ja roudas niitä äijiä meille. Oli ahdistavaa maata 8-vuotiaana hereillä sängyssä kuuntelemassa kun mutsi voihkii ja sänky kalskaa. Suurin osa niistä ärsytti mua, olin niin mustasukkainen äidistä. Mutta erityisesti ne ärsytti siks etteivät yrittäneetkään luoda muhun mitään kontaktia, mitä nyt joku osti kerran jätskin. Niille mä olin vaan sen seksinnälkäisen yh-äidin välttämätön sivutuote johon eivät osanneet suhtautua.

No kun ei äippä voi elää ilman munaa.

olen miettinyt aivan samaa useasti.