Lue keskustelun säännöt.
Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
Tapasin erään appin kautta miehen, jonka tarkoituksena oli siis ystävyyspohjainen toiminta. Näin hänen kuvansa jo appin kautta, hän oli ns mallipojan tyyppinen, ja sellaiset ei minua viehätä vaikka teknisesti ottaen komea olikin. Minulla oli kuitenkin vahva tunne siitä, että meidän pitäisi tavata.
Tavatessamme päätimme mennä baariin, olimme lähiössä. Jo siinä vaiheessa huomasin olevani hyvin hermostunut hänestä. Baari oli täynnä porukkaa odotusten vastaisesti. Istuimme pöytään vastatusten ja yritin pitää juttua yllä hermostuneesta olostani huolimatta.
Yhtäkkiä hän otti pöydällä makaavasta kädestäni kiinni ja alkoi silittämään käsivarttani. Hiljenin kertaheitolla, niin euforiselta hänen kosketuksensa tuntui. Kosketin takaisin. Siinä sitten katselimme ja koskettelimme toisiamme hiljaisuuden vallitessa välillämme, kun muu baari möykkäsi jotain peliä katsoen. Sähkön tunne välillämme oli ennenkokematon. Huomasin että hän oli ilmiselvän kiihottunut.
Lopulta lähdimme - ehkä noin tunnin, parin kuluttua pois. En muista paljon aikaa kului sillä ne hetket tuntuivat menevän ohi aivan liian nopeaan, mutta uskoisin että vähintään tunti.
Ulkona oli kylmä, ja vaistomaisesti tulin hänen lähelleen tuulensuojaan, jolloin hän kysyi onko minyn kylmä. Nyökkäsin ja pian olimmekin halauksessa. Ja hetken päästä suutelimme... Suudelmasta välittyi kiihottuneet mielentilamme, ja yhteisestä, sanattomasta sopimuksesta päädyimme hänen luokseen. Seksi oli aivan uskomatonta, jotenkin vain osasimme lukea toistemme vartaloita. Läpi yön rakasteltiin. Minun piti lähteä aamulla aikaisin koska löhdin työmatkalle.
Emme nähneet tuon yön jälkeen, koska mies muutti ulkomaille sillä välin kun olin useamman päivän työmatkalla. Laitoimme kyllä viestejä ja muistelimme useamman kuukauden ihanaa tapaamistamme. Sittemmin jouduin lopettamaan yhteydenpidon, kun aloin seurustelemaan. Rakastan miesystävääni, mutta tämä toinen mies jätti seksuaalisesti minuun sellaisen merkin jota tulen varmasti kaipaamaan aina. Mutta minulla on ihana mies, joka on muuten täydellinen pakkaus ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunsin yhtäkkiä pikkujouluissa tällaisen kemiallisen kohtaamisen työyhteyksistä tutun ihmisen kanssa. Yksi katse ja jotain tapahtui. Koko illan seurasin syrjäsilmällä aina silloin tällöin hänen tekemisiään minua kauempana ja hän matki kaikkia liikkeitäni, istui samassa erikoisessa asennossa jne. Tämähän on klassinen kiinnostuksen merkki! Erikoisinta asiassa on se että olemme molemmat naisia :o Jos hän olisi toista sukupuolta, olisin heti rekisteröinyt tuon yhden silmäyksen jo kiinnostuneisuudeksi mutta itse en ainakaan ole lepakko.
No, en ole. Kukaan ei pääse lähellekään sitä viivaa, jossa olen. Reppanat painivat omassa, yksinkertaisille tarkoitetussa omassa kehässään. :)
Kemisteillä laboratoriossa varmaan on.
Kyllä.
Olin silloin naimisissa miehen kanssa joka ei huomioinut mua naisena, ei halunnut seksiä yhtä paljon, jätti kaiken kodin ja lasten asiat mun vastuulle ja voin monin tavoin huonosti huonon miehen kanssa. Haaveilin rakkaudesta ja seksistä ja ajattelin että sitä en enää koskaan koe.
Toisin kävi. Tämä kemia oli sit sellainen mihin tartuin. Elin kaksoiselämää ja muutaman kuukauden aikana syntyi eropäätös.
Nyt elän tämän miehen kanssa ja ollaan oltu yhdessä jo 5 vuotta, nauramme näille ”huuma voi kestää korkeintaan 2 vuotta”. Meidän himolle ja huumalle ei loppua näy. Olemme asuneetkin yhdessä jo 3 vuotta.
Kun suhde on tarpeeksi hyvä, ei ihminen eroa halua. Kun suhde on huono, joskus tulee tehtyä asiat väärässä järjestyksessä. Meille ero olisi tullut ennen pitkää. Rakastuminen vain vauhditti sitä mikä on nyt katsottuna erittäin hyvä asia.
Mietin että tuollaista kemiaa ei ehkä koe jos sille ei ole tilaa. Olen niin mieheni lumoissa että tässä tilanteessa en usko että mieleni syttyisi muista.
Mutta hauskaahan tuo on mitä ap koki, ei siinä väärää tapahtunut kun mitään ei tosiaan tapahtunut, ei halun tuntemista nyt estää voi vaikka tekojaan voikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olen tuommoisen tunteen kokenut.
Menin fysioterapiaan. Oli ollut pitkään selkäkipuja. Ja vuosien varrella oli vastaan tullut aivan todella komeita mieslääkäreitä jne. Kivoja katsella, mutta ei muuta.
Sitten tuli tämä n.10v vanhempi, ei niin erityisen komea, ei erityisen pitkä tai muutenkaan semmoista "minun tyyppiäni" oleva mies. Mutta jösses; samaan huoneeseen tullessa jo kätellessä se fiilis iski läpi kuin sähköisku. Jäi olo, että tunne oli molemmin puolinen. Se tunnelma oli vain jotain ihan ihmeellistä.
Tässä välissä meni sitten useampi vuosi, koska omat vaivani jäivät pian tapaamisen jälkeen leikkauspöydälle. Pojalleni kuitenkin kävi onnettomuus ja hän tarvitsee fysioterapiaa nyt sitten.
En ollut miettinyt tätä miestä sen koommin, mutta odotustilassa tämä sitten tuli ja kutsui toista potilasta. Vilkaisi minua ja poikaani päin - ja pysähtyi. Ja se katse tuntui vatsanpohjassa asti. Pelkkä ajatuskin tuntuu.
Joo, mutta se oli yksipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, menin ihan sekaisin ajatuksissani sen jälkeen. Mietin että kohtaakohan tiemme enää koskaan sen jälkeen.
Herrajumala ei näitä rakkausromaaneja jaksa lukea. Voisitteko vaan tiivistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se vain on. Sen vain tuntee. Silmät on sielun peili, mutta joskus kemian aistii jopa metrien päähän. Kemia on aina molemminpuolista.
No jaa, tuolle molemminpuoliselle. Kerran ravintolassa tanssin miehen kanssa, joka sai jalat altani. Tuli vaan sitten olo, että hän tiesi tismalleen miten se tehdään.
En ole kokenut mitään niin järisyttävää, kuin monet tähän ketjuun kirjoittaneet, mutta yksi kohtaaminen on jäänyt mieleen.
Vuosia sitten olin ulkomailla käymässä yhdessä pikkukaupungissa/kylässä vierailulla paikallisessa koulussa. Vierailu oli ollut hyvin stressaava ja olin hyvin uupunut sen loputtua. Yksi tuon koulun opettajista oli lupautunut viemään minut asemalle, josta pääsisin matkustamaan suurempaan kaupunkiin jatkamaan matkaani. Asemalle ajaessamme jutustelimme aika syvällisiä ottaen huomioon, että olimme tavanneet vasta sinä päivänä. Tunnelma oli hyvin avoin ja vapautunut. Jotenkin kävi niin, että mies ajoi kotipihalleen, koska halusi näyttää minulle koiransa, josta oli tullut puhetta. Hän meni avamaan oven ja koira juoksi ulos luokseni. Jatkoimme matkaa ja hän kertoili minulle jostain läheisestä mielenkiintoisesta paikasta ja muistan väsymyksestä huolimatta miettineeni, että voitaisiinpa mennä sinne nyt. Kun pääsimme asemalle, oli alkanut sataa ja hän nousi autosta saattamaan minut loppuun asti. Kävelimme yhteisen sateenvarjon alla, ja siinä hetkessä oli jotain erikoista.
Luulen, että mies oli minua enintään kymmenen vuotta vanhempi, ulkoisesti ei "tyyppiäni". Olisipa hauska törmätä häneen uudelleen. Se on kuitenkin niin epätodennäköistä että jos niin käy, tiedän sen olevan kohtalon tekosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo osunut koskaan omalle kohdalle, mutta tiedä muutaman kenelle niin on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa. Ehkä toinen oli enemmän seksuaalista ja toinen kokonaisvaltaista. Ensimmäisen ymmärrän paremmin, koska olin baarissa ja tutka päällä. Siitä muodostuikin suhde. Toista en ymmärrä, koska kyseessä oli työkaveri enkä etsinyt yhtään mitään. Yhtäkkiä tajusin, että ajattelen vain häntä ja vaistosin jos hän liikkui jossain lähelläkin.
Itselleni on käynyt kaksi kertaa jotain täysin käsittämätöntä jota en kyllä voi mitenkään selittää muuksi kuin siksi kuuluisaksi "kemiaksi"
Ensimmäinen kerta - tästä on muutamaia vuosia - olin kotikaupunkini kauppahallissa ja odotin vuoroani tiskille tekemään ostoksiani. Edestäni sitten lähti nuorehko mies joka sattumalta katsoi minua ja jotain tapahtui meidän välillä. Se oli sellainen kummallinen niinkuin sähköisku tai vastaava. Jotenkin tunsin että "maa järisi" jalkojen alla ja se mies näytti tuntevan samoin. Se ei kestänyt kuin hetken ja hän lähti kävelemään pois.
Jäin katsomaan hänen peräänsä ja hän kääntyi katsomaan minua. Kummallinen voima se oli, ei sitä osaa selittää. Toinen kerta oli lääkärin vastaanotolla. Odotin vuoroani ja huoneesta tuli sitten mies jonka kanssa tapahtui sama. Siinä lääkärin ovella se sama omituinen järistys. Lääkäri huomasi sen ja kysyi minulta tunsimmeko toisemme kun se mies lähti. Sanoin että en, kuten totta olikin, mutta se mitä tapahtui ilmeisesti näkyi ulospäin niin voimakkaasti että sen sivullinenkin huomasi.
Nämä kaksi kertaa olen sen kokenut, enkä oikeastaan halua kokea enää. Se on liian voimakas tunne, pelottaa. Liian outoa eikä sitä osaa käsitellä. Kauheaa jos tilanteesta ei pääsisi pois!
Onko se sitten sitä "kemiaa" vai mitä mutta jonkinlaiset voimakentät siinä kohtaa toisensa ja syntyy vahva reaktio. Sitähän on mahdoton sanoa mitä jatkossa seuraisi, ja niinkuin sanoin en halua tieitääkään, oli hyvää tai pahaa. Liian vahvaa minulle.
On todellakin käynyt. Olen 52v ja kemiaa on ollut pari krt sellainen määrä että se pisti koko elämän uusiksi
Myös mun ystävyydet perustuu tälle, ei väliä ollaanko samanlaisia, onko statusta tai ei tms., Vain tutkalla menen, ystävyys soljuu kuin puro kun kemiat kohtaa.
Moni täällä kertoo hyvästä kemiasta jonkun kanssa. Se mieletön, jalat alat vievä, pään sekoittava kemia onkin toinen juttu. Siinä on elemetit vaikka mille. Olen siis kokenut tuon pari kertaa elämän aikana. Toinen kerta sekoitti tosiaan kaiken, suhde kesti noin 2v, johon aikaan mahtuu vaikka mitä. Vaikka oli "pyörremyrsky" ja huuma, en haluaisi moista kelleen, liika on liikaa.
Toinen tapaus oli hauska, kesti noin 3t, mutta tila jossa olin kahdestaan tämän henkilön kanssa "täyttyi ylikiertoisella utopistisella sähköllä" joka oli niin vahvaa, ettei kumpikaan viimeisen puolen tunnin aikana kyennyt edes puhumaan. Olimme kuin sumussa. Silti emme koskaan edes koskettaneet toisiamme mitenkään, kaikki tapahtui kuin tiivissä kuplassa jossa edes kosketusta ei tarvittu. Kuitenkaan emme olleet koskaan ennen tavanneet, emmekä ole sen jälkeenkään, ikäeroa roimasti miehen hyväksi ja tilanne täysin absurdi. Kuitenkin se jätti ikimuiston ja hymyn huulille yhä, vuosien jälkeen.
On koettu, ei ollut sallittua joten emme kumpikaan tehneet mitään. Pari vuotta myöhemmin kun tapasin tyypin uudestaan olin melkein pettynyt kun kemiat ei enää omalla kohdallani osuneet, tuli haikea mieli.
Kerran olen tämmöisen miehen kohdannut, ja tunne oli molemminpuolinen.. intensiivinen, mystinen palava kemia välillämme..
Tiedän silti ettei kestävää parisuhdetta olisi siitä tullut, enkä sitä lopulta halunnutkaan, olimme eri maailmoista. Kohtaamisena ainutlaatuinen ja mieleenjäävä.
Olin baarissa ulkona tupakalla kun kaksi naista tulivat luokseni. Toinen heistä oli puheliaampi jonka johdosta he tulivat juttusille. Vaaleampi nainen oli suojamuuriutunut ja ärsyyntyneen oloinen, esitellessä itseni tuskin kuulin hänen nimeään.
Lähdettiin tanssimaan. Tanssittiin biisi ehkä kaksi, kunnes puheliaampi nainen meni menojaan puhumaan taas seuraavalle miehelle ja jäin vaaleamman naisen kanssa kahdestaan.
Kysyin nimeä uudestaan ja mainitsin ettei minulle ole minkäänlaisia taka-ajatuksia niin kuin ei ollutkaan, ja josko hän tanssisi kanssani koska onhan se kaksin kuin yksin aina kivempaa ja nautin paljon pienessä humalassa tanssimisesta, rytmi vain iskee vereen.
Hän suostui. Meni hetki ja nainen puotti suojamuurinsa pois, rentoutui, hymyili.
Lamaannuin.
Jouduin ottamaan pöydästä tukea, pyöritellessä päätäni hymyillen seisoin vain ja ihastelin kuinka kauniiksi ja vetovoimaiseksi tuo nainen juuri muuttui.
Musiikin rytmi sai välillä otteen ja pystyin taas tanssimaan, mutta aina syvän katsekontaktin osuessa muu maailma katosi ympäriltä.
Illan jälkeen olemme pitäneet yhteyttä ja nähneet pari kertaa. Vaikka ikäero(mies nuorempi), pettäminen ja erilaiset elämäntilanteet kalvaa, silti yhdessäolo hänen kanssaan tuntuu niin oikealta.
Aina kun katson häntä silmiin, runsas ilo täyttää mielen ja kehon. Hitaat, täydelliset suudelmat. Halata voisi ikuisuuksiin.