Lue keskustelun säännöt.
Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?
Eli oletteko koskaan kokeneet todella voimakasta kemiaa jonkun kanssa silloin kun sitä "ei olisi sallittua" tuntea?
Itselleni kävi kerran näin, että menimme mieheni kanssa erääseen tapaamiseen. Tämä mies, jonka tapasimme oli ihan komea, mutta ei mikään mieletön komistus. Heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin aivan valtavaa vetovoimaa häntä kohtaan ja tunsin ja uskon, että tunne oli molemminpuolinen. Jossain vaiheessa mieheni joutui poistumaan hetkeksi paikalta ja jäimme tämän miehen kanssa kahdestaan. Ilmaa olisi voinut leikata, niin tiheä tunnelma oli. Koko tapaamisen ajan minulla oli hymy huulilla ja loppua kohden nauroin ihan liikaa, en vain voinut itselleni mitään. Kun lähdimme kotiin mieheni kysyi miksi nauroin koko ajan. Sanoin vain, että olin niin innoissaan asiata (jonka takia tapaamisessa kävimme). Ihmettelen suuresti, ettei mieheni ymmärtänyt mistä oli kysymys, niin ilmiselvää se oli. Mutta huh huh! Sellainen kokemus, että muistan varmasti loppu elämäni! Sen jälkeen olin niin täynnä latautunutta seksuaalista energiaa, etten ole varmaan koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ollut.
Kommentit (483)
Olen, jo nuoresta tytöstä saakka tuntenut erittäin vahvaa kemiaa sen leveähymyisen pitkän vaalean pallon pompottajan kanssa. Nuoruus vietettiin yhdessä, vaikka tiet veivät tyhmyyttä ja ylpeyttä erilleen, kemiamme säilyi.
Vielä n 23v päästä kun nähtiin, kemiamme, joku ihme vetovoima ja se outo sähkö välillämme oli käsin kosketeltavissa. Menin tästä yllättävästä tapaamisesta hetkeksi ihan sekaisin, tunnemyrsky oli niin voimakas .... ja näytti siltä että niin oli hänellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut. Siihen aikaan oli kirjeenvaihtopalstat, ja jokunen kirje vaihdettiin kesäkuun-elokuun välillä, sitten vaihdettiin puhelinnumerot, joissa jutuista ei meinannut tulla loppua ja pian tapaaminen. Se vaan tärähti, suoraan siinä mihin se tapaaminen oli sovittu. Se oli aivan hullua. Me ei oltu yhtään päivää erossa toisistamme sen jälkeen (ja aika vähissä on ne päivät, kun on oltu erossa....) Yksi sänkykin me vahingossa hajotettiin.....
10 viikon päästä oltiin kihloissa ja asuttiin jo yhdessä, vuoden päästä naimisissa, ja edelleen ollaan, syksyllä tulee 24 vuotta.
Koen tuota säännöllisin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, ennen kuin olin yksissä juhlissa pari viikkoa sitten. Yksi porukan miehistä, varattu, vaimonsa kanssa liikkeellä. Minäkin naimisissa mutta oma mies ei ollut mukana. Mies oli semmoinen vähän ujon ja hiljaisen oloinen, niinkuin minäkin, ja sattumalta seistiin vierekkäin ja alettiin jutella niitä näitä. Ja se hänen katseensa millä hän katsoi minua sai minut heti syttymään. Ja minä hänet, koska myöhemmin hän toi varsin selvästi asian ilmi. Mitään tanssimista, kuumia katseita ja muutamaa tuhmaa sanaa lukuunottamatta ei tapahtunut enkä usko että kukaan huomasi mitään (porukan sisällä muutenkin vähän kaikki tanssi kaikkien kanssa). Mutta olihan se aika kiusallista istua iltapalaa syömässä mökin pöydässä kyseisen tyypin ja hänen vaimon kanssa sitten baarista palattua, saati sitten seuraavana päivänä selvin päin. Kipinä ei nimittäin ollut kadonnut vaikka pää olikin jo selvä. Se vaimo oli vielä tosi hyvä tyyppi ja selvästi piti myös minusta. Onneksi ei nähdä ihan heti uudelleen 😃
Onhan tossa jo aika paljonkin sellaista mitä oli tapahtunut, ja mitä mies ei todennäköisesti voisi kertoa vaimolleen... Mutta mikset sä sitten ole tuon miehen kanssa, jos kemiat vain on hänen kanssaan kohdallaan? Ethän sä tämän tietäen voi sitten jatkossa oikeastaan olla kenenkään muun kanssakaan, kun tuo tunne puuttuu. Haluaisitko itse olla se B-vaihtoehto johon tyydytään koska se hullaannuttavin on hukassa?
Siis että kannattaisi lähteä hajottamaan perheitä ja toimivia parisuhteita yhden humalaisen illan huuman ja kipinöinnin takia? Juu ei todellakaan. Ei voi tietää jatkuisiko tuollainen kipinöinti kovinkaan kauaa arjessa. Ei pelkkä kemia ja seksuaalinen vetovoima oikein riitä. Eri asia jos olisi sinkku tai jos se kipinöinti tapahtuisi jonkun tutumman henkilön kanssa ja pidemmän aikaa.
Lasketaanko tunteet eläinten kanssa, esim. tosi komea possu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta itsestä myös kiinni, ainakin jonkin verran. Nykyään kun on mennyt elämässä huonommin se 3 vuotta niin tällä ajalla en ole tuntenut yhtään kemiaa ketään kohtaan, ja se on johtunut ehkä omasta sulkeutuneesta habituksesta?. Aiemmin olin rempseä nuori mies ilman harmia ja tunsin näitä aitoja kemioita muita kohtaan todella helposti ja minun oli jopa helppo saada toinen tuntemaan samoin. Se on mahtava tunnetila ja ennenkaikkea katseesta sen näkee ja aistii ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, ennen kuin olin yksissä juhlissa pari viikkoa sitten. Yksi porukan miehistä, varattu, vaimonsa kanssa liikkeellä. Minäkin naimisissa mutta oma mies ei ollut mukana. Mies oli semmoinen vähän ujon ja hiljaisen oloinen, niinkuin minäkin, ja sattumalta seistiin vierekkäin ja alettiin jutella niitä näitä. Ja se hänen katseensa millä hän katsoi minua sai minut heti syttymään. Ja minä hänet, koska myöhemmin hän toi varsin selvästi asian ilmi. Mitään tanssimista, kuumia katseita ja muutamaa tuhmaa sanaa lukuunottamatta ei tapahtunut enkä usko että kukaan huomasi mitään (porukan sisällä muutenkin vähän kaikki tanssi kaikkien kanssa). Mutta olihan se aika kiusallista istua iltapalaa syömässä mökin pöydässä kyseisen tyypin ja hänen vaimon kanssa sitten baarista palattua, saati sitten seuraavana päivänä selvin päin. Kipinä ei nimittäin ollut kadonnut vaikka pää olikin jo selvä. Se vaimo oli vielä tosi hyvä tyyppi ja selvästi piti myös minusta. Onneksi ei nähdä ihan heti uudelleen 😃
Onhan tossa jo aika paljonkin sellaista mitä oli tapahtunut, ja mitä mies ei todennäköisesti voisi kertoa vaimolleen... Mutta mikset sä sitten ole tuon miehen kanssa, jos kemiat vain on hänen kanssaan kohdallaan? Ethän sä tämän tietäen voi sitten jatkossa oikeastaan olla kenenkään muun kanssakaan, kun tuo tunne puuttuu. Haluaisitko itse olla se B-vaihtoehto johon tyydytään koska se hullaannuttavin on hukassa?
Siis että kannattaisi lähteä hajottamaan perheitä ja toimivia parisuhteita yhden humalaisen illan huuman ja kipinöinnin takia? Juu ei todellakaan. Ei voi tietää jatkuisiko tuollainen kipinöinti kovinkaan kauaa arjessa. Ei pelkkä kemia ja seksuaalinen vetovoima oikein riitä. Eri asia jos olisi sinkku tai jos se kipinöinti tapahtuisi jonkun tutumman henkilön kanssa ja pidemmän aikaa.
En ole se jolle vastasit, mutta olen osittain eri mieltä. Pelkkä kemia ja seksuaalinen vetovoima ei riitä, se on totta. Mutta se on perusedellytys. Ilman sitä suhde on lähinnä ystävyyttä. Ja kuten täällä on moni kertonut, kyllä se kunnon kolahdus yleensä kestää, oltiin sitten yhdessä tai ei. Enkä itsekään haluaisi olla se tylsä järkivaihtoehto, johon tyydytään kun ei oikeasti sytyttävää saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kerran. Yksi kesti kuukauden pari, yksi yli vuosikymmenen, yksi kestänyt pari vuotta eikä lopu vaikkei olla yhdessä eikä tulla varmaan koskaan olemaankaan. En tiedä tuleeko sellaista enää vastaan. Jos ei tule, niin olen yksin. Puoliplatoniset tyytymissuhteet ei ole minua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, ennen kuin olin yksissä juhlissa pari viikkoa sitten. Yksi porukan miehistä, varattu, vaimonsa kanssa liikkeellä. Minäkin naimisissa mutta oma mies ei ollut mukana. Mies oli semmoinen vähän ujon ja hiljaisen oloinen, niinkuin minäkin, ja sattumalta seistiin vierekkäin ja alettiin jutella niitä näitä. Ja se hänen katseensa millä hän katsoi minua sai minut heti syttymään. Ja minä hänet, koska myöhemmin hän toi varsin selvästi asian ilmi. Mitään tanssimista, kuumia katseita ja muutamaa tuhmaa sanaa lukuunottamatta ei tapahtunut enkä usko että kukaan huomasi mitään (porukan sisällä muutenkin vähän kaikki tanssi kaikkien kanssa). Mutta olihan se aika kiusallista istua iltapalaa syömässä mökin pöydässä kyseisen tyypin ja hänen vaimon kanssa sitten baarista palattua, saati sitten seuraavana päivänä selvin päin. Kipinä ei nimittäin ollut kadonnut vaikka pää olikin jo selvä. Se vaimo oli vielä tosi hyvä tyyppi ja selvästi piti myös minusta. Onneksi ei nähdä ihan heti uudelleen 😃
Onhan tossa jo aika paljonkin sellaista mitä oli tapahtunut, ja mitä mies ei todennäköisesti voisi kertoa vaimolleen... Mutta mikset sä sitten ole tuon miehen kanssa, jos kemiat vain on hänen kanssaan kohdallaan? Ethän sä tämän tietäen voi sitten jatkossa oikeastaan olla kenenkään muun kanssakaan, kun tuo tunne puuttuu. Haluaisitko itse olla se B-vaihtoehto johon tyydytään koska se hullaannuttavin on hukassa?
Siis että kannattaisi lähteä hajottamaan perheitä ja toimivia parisuhteita yhden humalaisen illan huuman ja kipinöinnin takia? Juu ei todellakaan. Ei voi tietää jatkuisiko tuollainen kipinöinti kovinkaan kauaa arjessa. Ei pelkkä kemia ja seksuaalinen vetovoima oikein riitä. Eri asia jos olisi sinkku tai jos se kipinöinti tapahtuisi jonkun tutumman henkilön kanssa ja pidemmän aikaa.
En ole se jolle vastasit, mutta olen osittain eri mieltä. Pelkkä kemia ja seksuaalinen vetovoima ei riitä, se on totta. Mutta se on perusedellytys. Ilman sitä suhde on lähinnä ystävyyttä. Ja kuten täällä on moni kertonut, kyllä se kunnon kolahdus yleensä kestää, oltiin sitten yhdessä tai ei. Enkä itsekään haluaisi olla se tylsä järkivaihtoehto, johon tyydytään kun ei oikeasti sytyttävää saatu.
Onpa mustavalkoista ajattelua. Ei kai se, että on voimakas kemia jonkun kanssa tarkoita, ettei voisi olla seksuaalista vetovoimaa myös oman puolison kanssa? Täällä on myös lukuisia kertomuksia siitä, miten se voimakas vetovoima ei käytännössä taannut mitenkään toimivaa suhdetta. Sen kemian kun voi kokea ihmisen kanssa, joka muuten on täysin epäsopiva kumppaniksi. Näin kävi joskus itselleni, kolahdus oli kova, mutta kun aikani asiaa sulattelin niin tajusin ettei meistä koskaan voisi tulla paria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolasit itsesi ja miehesi. Tämä komistus nauraa sulle varattu nainen. Komistuksella on vara valita vapaa nainen, jolla ei miesrasitetta.
Järkkyä miten varatut muijat kuvittelee itsestään liikoja ja eivät arvosta omaa miestään.
Olen. Ja onpas joka kerta käynyt ilmi, että näillä on kyky luoda uskomaton kemia ihan kenen kanssa tahansa ja osaavat kyllä tätä taitoa hyödyntää. Eli manipuloivia yksilöitä. Nykyään osaan jo vähän varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olen kyllä.Ja vuosien kuluessa siinä kävi niin ettei sitä voinut ohittaa ja yhdessä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Nolasit itsesi ja miehesi. Tämä komistus nauraa sulle varattu nainen. Komistuksella on vara valita vapaa nainen, jolla ei miesrasitetta.
Järkkyä miten varatut muijat kuvittelee itsestään liikoja ja eivät arvosta omaa miestään.
Hmm... pelkkä komeus ei siis riittänyt eikä muita avuja ollut joten nyksä vei voiton ja komistus jäi lehdelle soittelemaan, joten tietysti tosimies purkaa katkeruuttaan siitä vauvapalstalla ulisemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, ennen kuin olin yksissä juhlissa pari viikkoa sitten. Yksi porukan miehistä, varattu, vaimonsa kanssa liikkeellä. Minäkin naimisissa mutta oma mies ei ollut mukana. Mies oli semmoinen vähän ujon ja hiljaisen oloinen, niinkuin minäkin, ja sattumalta seistiin vierekkäin ja alettiin jutella niitä näitä. Ja se hänen katseensa millä hän katsoi minua sai minut heti syttymään. Ja minä hänet, koska myöhemmin hän toi varsin selvästi asian ilmi. Mitään tanssimista, kuumia katseita ja muutamaa tuhmaa sanaa lukuunottamatta ei tapahtunut enkä usko että kukaan huomasi mitään (porukan sisällä muutenkin vähän kaikki tanssi kaikkien kanssa). Mutta olihan se aika kiusallista istua iltapalaa syömässä mökin pöydässä kyseisen tyypin ja hänen vaimon kanssa sitten baarista palattua, saati sitten seuraavana päivänä selvin päin. Kipinä ei nimittäin ollut kadonnut vaikka pää olikin jo selvä. Se vaimo oli vielä tosi hyvä tyyppi ja selvästi piti myös minusta. Onneksi ei nähdä ihan heti uudelleen 😃
Onhan tossa jo aika paljonkin sellaista mitä oli tapahtunut, ja mitä mies ei todennäköisesti voisi kertoa vaimolleen... Mutta mikset sä sitten ole tuon miehen kanssa, jos kemiat vain on hänen kanssaan kohdallaan? Ethän sä tämän tietäen voi sitten jatkossa oikeastaan olla kenenkään muun kanssakaan, kun tuo tunne puuttuu. Haluaisitko itse olla se B-vaihtoehto johon tyydytään koska se hullaannuttavin on hukassa?
Siis että kannattaisi lähteä hajottamaan perheitä ja toimivia parisuhteita yhden humalaisen illan huuman ja kipinöinnin takia? Juu ei todellakaan. Ei voi tietää jatkuisiko tuollainen kipinöinti kovinkaan kauaa arjessa. Ei pelkkä kemia ja seksuaalinen vetovoima oikein riitä. Eri asia jos olisi sinkku tai jos se kipinöinti tapahtuisi jonkun tutumman henkilön kanssa ja pidemmän aikaa.
En ole se jolle vastasit, mutta olen osittain eri mieltä. Pelkkä kemia ja seksuaalinen vetovoima ei riitä, se on totta. Mutta se on perusedellytys. Ilman sitä suhde on lähinnä ystävyyttä. Ja kuten täällä on moni kertonut, kyllä se kunnon kolahdus yleensä kestää, oltiin sitten yhdessä tai ei. Enkä itsekään haluaisi olla se tylsä järkivaihtoehto, johon tyydytään kun ei oikeasti sytyttävää saatu.
Entäs sitten kun on pitkä liitto, yhteisiä lapsia ja yhdessä rakennettu elämä. Kyllä ainakin itse toivoisin puolisoni asettavan perheen ja parisuhteen etusijalle, eikä lähtevän ihastuksen matkaan tuosta vaan. Vaikka olisinkin sitten se tylsä järkivaihtoehto. Perheellisen ihmisen on ajateltava muitakin kuin itseään.
Joo joskus kultaisessa nuoruudessa koin sen muutaman kerran. Kunnes löysin sen "oikean" ja avioiduttiin muuttui ihastus erotiikaksi.
Onko näitä lisää? Hauska lukea.
Useasti. Tosin en ole kokenut, että olisi ollut kiellettyä. Lähinnä raivostuttavaa, koska en voinut niissä tilanteissa viedä sitä eteenpäin mitenkään oman elämäni typeryyden takia.
“I think people who vibrate at the same frequency, vibrate toward each other. They call it – in science – sympathetic vibrations.”
— Erykah Badu