Erittäin vahva kemia kahden ihmisen välillä. Oletteko kokeneet?

Koen jatkuvasti, vaikka yritän unohtaa. Kuolen varmaan sydänsuruihin. Olemme molemmat tahoillamme parisuhteessa.

Kaksi kertaa (luulen niin).

Ensimmäinen nykyisen mieheni kanssa vuosia sitten. Kun katseemme kohtasivat, kaikki ympärillä pysähtyi. Hänen kanssaan kyse oli jostakin ihmeellisestä henkisestä yhteydestä, ikään kuin tunsin hänet jo ja tiesin, että tuo ihminen on minulle tarkoitettu. Hän oli tuntenut samoin ja ollaan monesti ihmetelty tuota suhteemme aikana. Tuntui melkein yliluonnolliselta, vaikken sellaiseen uskokaan.

Toinen tapahtui ihan tässä muutama kuukausi sitten ja tässä taas kyse järjettömästä fyysisestä vetovoimasta ainakin minun osaltani. Kohteena eräs lähistöllä asuva mies, jonka kanssa moikataan kun törmätään, mutta ei tunneta sen paremmin. Kerran hän katsoi minua normaalia pidempään ja itsekin uppouduin hetkeksi hänen silmiinsä ja pam. Pari päivää myöhemmin istuin kahvilassa ja yhtäkkiä koko keho meni jotenkin valppaaksi - ja pian huomasin tämän miehen astuvan ovesta sisään. Hän istui parin pöydän päähän ja voi tsiisus, meinasin räjähtää siihen paikkaan. Aloin jossain kohtaa jopa tärisemään kauttaaltaan pelkästään hänen läsnäolostaan. Katseemme kohtasivat muutaman kerran, loppuajan tuijottelin lattiaan ja yritin saada kehoa ja mieltä kuriin (tuloksetta). Ihmetyttää miksi reagoin häneen yhtäkkiä näin voimakkaasti. En edes tiedä onko tämä molemminpuolista vai olenko pimahtanut täysin.

Raastavinta on rakastaa sitä jota ei koskaan saa😢

Olin 80-luvulla vaateputiikissa kesätöissä (ikä ehkä 24-vuotta). Liikkeen myymälänhoitaja oli pitkä, aika hyvän näköinen nainen (ehkä noin 30-vuotta). Hän seurusteli ja oli muistaakseni kihloissa. Sulhanen tuli aina välillä hakemaa naista. En kauheasti pitänyt hänestä, hän oli aika tiukka minulle, huomautteli mielellään. Mutta, muistan aina sen kerran, kun satuimme seisomaan pienen myymäläpöydän takana yhtä aikaa. Välillämme ei ollut montaa senttiä. Tunsin kuin magneetti olisi vetänyt minua kohti häntä. Se ei voinut olla yksipuolista, lataus oli niin mieletön. Tämän jälkeen olin aina vaivaantunut hänen seurassaan. Kesätyö loppui melko pian tapauksen jälkeen. Olen ollut suhteissa vain miesten kanssa, mutta olen jo pitkään tiedostanut olevani biseksuaali. Joskus mietin, että tänä päivänä meille kahdelle olisi voinut tulla suhde, 80-luvulla asiat olivat  rajoittuneempia.

Olen myös kokenut , johti muutamaan seksikertaan työkaverin kanssa . Housut ei kummallakaan pysyneet jalassa .

Asiakaspalvelijana voin kokemuksesta todeta että toisten kanssa kemiat vaan kohtaa paremmin kuin toisten. Joskus tulee sellainen asiakas joka vie sanat suusta ja joskus asiakas joka osaa lopettaa sun lauseet. Ei ole läheskään aina seksuaalista vaan kemiaa on monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on taas näitä naisten huuhaa teorioita, verrattavissa miesten tasoteoroihin. Ikinä ei tiedä mitä toisen päässä liikkuu, kaikki tunteet voi näytellä.

Näin on. Olen pyöritellyt muutamaa emäntää toisistaan tietämättä, kun heillä ja minulla on heidän mielestään niin ainutlaatuista kemiaa. Tottahan minä melaani uitan kun ok-näköisiä misukoita on tarjolla. Ne kemiat on kuitenkin pelkästään heidän korviensa välissä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi näin kerran yhdessä muutaman kuukauden työsuhteessa, mutta tässä ei vain ollut mitään seksuaalista. Mies oli minua yli 20 vuotta vanhempi neljän lapsen isä, joka oli vasta eronnut pitkäaikaisesta avioliitosta (oli ollut ns. kaapissa oleva piilo homo tai bi). Keskustelu ei ole varmaan kenenkään kanssa ollut niin helppoa kuin hänen kanssaan, huumori välillämme oli aivan hervotonta ja naureskelimme koko ajan toistemme jutuille.

Jännä juttu, että työkaverit tuntuivat vain ajattelevan, että tässä olisi jotain seksuaalista ja suhteestamme juoruttiin ja sitä paheksuttiin. Olimm aivan ihmeissämme näistä puheista, sillä seksi ei ollut kummallakaan käynyt edes mielessä. Jouduimme pitämään hyvin viralliset välit loppuajan. Sääli sillä hän oli aivan loistavaa seuraa. Aika raadollista huomata, että miehen ja naisen välille ajatellaan aina automaattisesti seksiä.

Mulla oli tällainen työkaveri jonka kanssa nähtiin paljon myös vapaa-ajalla, kokeiltiin yhdessä uusia harrastuksia etc. yleensä hänen aloitteestaan. Olin varattu alusta asti ja hänkin myöhemmin joten ajattelin että ollaan vaan kavereita joilla synkkaa epätavallisen hyvin vaikka joskus mulla olikin sellainen olo että välillämme kipinöi ja monet työpaikalla vihjailivat että "tietävät että meillä on säpinää" vaikka emme koskaan tehneet mitään mistä en olisi voinut miehelleni kertoa. Ajattelin myös että tuo outo tunne oli vain minun puoleltani, hän ei tullut iholle enkä uskonut olevani fyysisesti hänen tyyppiään, olen vaalea ja hänen tyttöystävänsä oli latina.

Vasta vuosia myöhemmin olen alkanut ajattelemaan että ehkä hänkin tunsi kipinän ja sen takia oli joskus tosi omituinen ja tosiaan vältti koskemasta. Selittäisi sen miksi hän oli aina innolla ehdottamassa yhteistä tekemistä mutta sitten vähän vaivaantuneen oloinen kun olimme yksin lähekkäin. Luulen myös että aivan aluksi kun hän ei vielä tiennyt minun olevan varattu hän yritti iskeä minut ns. "negaamalla", katsoi minua intensiivisesti silmiin ja sanoi että sulla on kauniin siniset silmät mutta mä deittaan vain ruskeasilmäisiä naisia koska mun äidillä on ruskeat silmät. Kertoili mulle myöhemmin että lukee pelimiesoppaita mutta ei sit vissiin ollut lukenut sitä kohtaa ettei toimi skandinaaveihin (hän oli ulkomaalainen) - otin nimittäin kirjaimellisesti ja aattelin että kiva, eipä tarvi huolestua että tää tyyppi yrittää mitään kun ei kerran tykkää sinisilmäisistä :D

Ajattelen häntä vieläkin usein sillä hän oli todella mielenkiintoinen persoona jonka seurassa ei ollut koskaan tylsää. Tiedän kuitenkin että suhdemielessä olen todella onnekas että oli jo löytänyt oman mieheni koska tuon tyypin kanssa olisin polttanut itseni loppuun. Hänen kanssaan olisi ollut mahdotonta elää rauhallista turvallista elämää. Mutta olen iloinen että meillä oli tosi hauskaa yhdessä ja muistot lämmittävät :)

kyllä on koettu kemiaa

Ns. kemiat on parasta esileikkiä. Vaikka mitään henkistä yhteyttä ei syntyisikään, lakanoiden välissä on ainakin vipinää. Ne tilanteet muistaa koko loppuelämän, kun toisesta ei vaan saa tarpeeksi.

Erinin Yhtenä sunnuntaina -kappaletta muistelen haikeana, kuvaa juuri fiiliksiä yhtenä sunnuntaina. Ei kyllä revitty vaatteita kun oltiin ulkona talvipäivänä, mutta tunne oli aivan uskomaton. Tavattiin retkipäivänä nuotion äärellä. Molemmilla parit oluet mukana. Muita ihmisiä ei missään, aurinko paistoi ja piti riisua takki kun tuli kuuma. Puhuttiin kaikesta taivaan ja maan välillä, elämäntarinat läpi, aika pysähtyi... Siinä unohtui kummankin kotiasiat. Onneksi oltiin järkeviä ja pysäytettiin tilanne lopulta ennen auringonlaskua. Sain yhteystiedot, mutten ottanut koskaan yhteyttä. En pystyisi tapaamaan toista kertaa vain kaverina ja asiat ovat kotona oikeasti hyvin. Pari viikkoa leijuin pilvissä tuon jälkeen, mies ihmetteli mikä minuun mennyt. Myöhemmin mietin, että jokin ihmeellinen auringonpistos se varmaan oli.

Useinhan tämä "kemia" syntyy nimenomaan jostain mahdottomuudesta tai esteestä esim. toinen tai kummatkin ovat jo suhteessa, suhde ei mahdollinen elämäntilanteen tai pitkän välimatkan takia tms. Sitten voi kumpikin kasvatella fantasioita, ihastusta ja jännitettä ilman, et yhdessäolon realiteetit tai arki pääsee "kemiaa" tuhoamaan.

Taustalla voi olla myös jotain sellaista "jännällä tavalla tuttua" eli jokin tässä viehättävässä ihmisessä alitajuisesti muistuttaa selvittämättömistä lapsuuden traumoista tai jostain aiemmasta kivuliaasta suhteesta. Äärimmäisen voimakkaan "kemian" suhteet harvoin on tasapainoisia ja terveitä suhteita..

Olen kokenut sen tunteen. Kyllä oli nuppi sekaisin, kun ei voinut, ja toisaalta ei muuta halunnut, kuin katsoa. Onneksi olen kokenut sen tunteen myös toisen ihmisen kanssa sellaisessa tilanteessa, että sain hänet omakseni, ihan vapaina ihmisinä. Ketään ei satutettu.

Vierailija kirjoitti:

Huom miehet. Nainen kyllä huomaa haluaako mies yleisesti naista, vai juuri häntä yksilönä.

Huom naiset. Ette huomaa.

Muutaman kerran ja aina se on ajallaan loppunut.Joka kerta tuntunut,että tuon kun saisi...ja sitten kun on saanut vuosi-pari,eikä enää tunnu miltään. Ei kannata avioliittoa/pitkää parisuhdetta uhrata tuolle hetken huumalle.

Olen, nykyisen aviomieheni. Kemia väreili suorastaan ilmassa, minä seurustelin vielä entisen kanssa siinä vaiheessa ja pian olikin pakko erota.

Toinen mielenkiintoinen kokemus oli ehkä yksipuolinen kemia. Olin jo naimisissa mieheni kanssa kun työpaikalla oli yksi kundi jonka vieressä värähteli saman tyyppinen kemia . Heti ekasta tapaamisesta. En osaa selittää mistä se johtui eikä minulle koskaan selvinnyt oliko se täysin yksipuolista. Mutta jos olisi ollut yksipuolista niin se olisi ollut todella erikoista. Miten kemia voi värähtelyä yhteen suuntaan.

Hänen kanssaan ei mitään ikinä tapahtunut aloin välttelemään tilanteita missä olen kyseisen miehen lähellä ja pian jo vaihdoin työpaikkaa.

Kyllä! 33 vuotta sitten se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Molemmin puolin. Monesti meinattu erota mutta sitten toisen vetovoima vetääkin puoleensa. Kaikki karikot ollaan koettu mutta silti rakastan.

Occamin partaveistä (Latin: novacula Occami) soveltaen, ap:n kuvaaman tilanteen conditio sine qua non lienee se että feromonit paljastavat osapuolten immuniteettiprofiilin olevan keskenään siinä määrin diversiteetiltään poikkeavat notta potentiaalinen jälkeläinen saa mahdollisimman robustin immuunipuolustuksen?

Vierailija kirjoitti:

Occamin partaveistä (Latin: novacula Occami) soveltaen, ap:n kuvaaman tilanteen conditio sine qua non lienee se että feromonit paljastavat osapuolten immuniteettiprofiilin olevan keskenään siinä määrin diversiteetiltään poikkeavat notta potentiaalinen jälkeläinen saa mahdollisimman robustin immuunipuolustuksen?

Huhhuh, nyt on luettu wikipediaa. *tips fedora*

Vierailija kirjoitti:

Olin 80-luvulla vaateputiikissa kesätöissä (ikä ehkä 24-vuotta). Liikkeen myymälänhoitaja oli pitkä, aika hyvän näköinen nainen (ehkä noin 30-vuotta). Hän seurusteli ja oli muistaakseni kihloissa. Sulhanen tuli aina välillä hakemaa naista. En kauheasti pitänyt hänestä, hän oli aika tiukka minulle, huomautteli mielellään. Mutta, muistan aina sen kerran, kun satuimme seisomaan pienen myymäläpöydän takana yhtä aikaa. Välillämme ei ollut montaa senttiä. Tunsin kuin magneetti olisi vetänyt minua kohti häntä. Se ei voinut olla yksipuolista, lataus oli niin mieletön. Tämän jälkeen olin aina vaivaantunut hänen seurassaan. Kesätyö loppui melko pian tapauksen jälkeen. Olen ollut suhteissa vain miesten kanssa, mutta olen jo pitkään tiedostanut olevani biseksuaali. Joskus mietin, että tänä päivänä meille kahdelle olisi voinut tulla suhde, 80-luvulla asiat olivat  rajoittuneempia.

Ja sulla on 2-jalkaa ja 2-kättä ja varmaan 20-käsilaukkua. Opettele suomea.