Lue keskustelun säännöt.
En halunnut lasta, mutta nyt minulla on sellainen.
02.03.2015 |
Tulin kirjoittamaan mun ajatuksia tilanteestani tänne, että saisin päätäni hieman selvitettyä.
Tapasin nykyisen mieheni pari vuotta sitten, molemmille oli silloin selvää ettei lapsia hankita. Muutaman kuukauden jälkeen mies alkoi puhua lapsista taukoamatta. Minulle lasten hankkiminen ei koksaan ole ollut itsestään selvyys, oikeastaan päinvastoin. Mieheni sai kuitenkin pääni käännettyä ja sovimme että hankimme lapsen. Tiesin että olisin hyvä äiti ja mieheni hyvä isä lapselle, pystymme tarjoamaan lapselle kaiken mitä hän haluaa ja tarvitsee. Sovimme jo alussa, kun aloimme hankkia lasta, että minä palaan takaisin töihin lapsen syntymän jälkeen, ja mieheni jää kotiin. Järjestely oli molemmille mieleinen ja olimme siihen tyytyväisiä. Palasin töihin muutama viikko sitten, ja mieheni jäi kotiin, meillä lapsen syntymä ja arki on ollut super helppoa, vauva on iloinen ja aina tyytyväinen, oikea aurinko. Mieheni kuitenkin ilmoitti viimeviikolla että on saannut hakemansa paikan ja ylennyksen. Ulkomailta. Minä en voi lähteä työstäni, enkä halua lähteä, olen itsekin juuri ylentynyt ja rakastan työtäni. Mieheni on päättänyt lähteä ulkomaille "mahdollisuuden" perään, eikä ulkomaan "komennus" kestä KUIN kaksi vuotta. Olen ihan romuna, en tiedä mitä teen, musta tuntuu että miehni veti täysin maton jalkojeni alta, kaiken piti olla selkeää. Olen niin vihainen hänelle, en tiedä miten suhtautua, tuntuu kuin hän olisi valehdellut alusta asti saadakseen haluamansa.. Lapsesta olen toki kiitollinen, ja mihelleni siitä että hän suostutteli hankkimaan lapsen, joka on koko maailmani. Mutta siitä huolimatta olen niin surullinen, pettynyt ja hämilläni. Minä joka olin jo alussa, omista syistäni, sitä mieltä että lapsia ei tähän talouteen hankita, jäinkin käytännössä ykisnhuoltajaksi pariksi vuodeksi. Olen tosi väsynyt!
Kommentit (88)
Mies petti yhteisen sopimuksen ja on siis johtanut Ap:ta harhaan. Ei ilmeisesti pitänyt koti-isänä olemisesta. Voisi olla edes rehellinen aikomuksissaan...Itse suhtautuisin tuohon nimenomaan yhteisesti sovitun pettämisenä ja itsekkäänä liikkeenä. Mies vastatkoon seurauksista, Ap:llä on myös oikeus olla nyt itsekäs. Potut pottuina mitä sitten päätätkin tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:10"]
Minusta kuulostaa surulliselta että molemmille vanhemmille työ on se elämän tärkein juttu :/
[/quote]
Et kyllä ymmärtänyt yhtään aloittajan pointtia! Kyse ei ole siitä,vaan että toinen on ekaksi taivuteltu synnyttämään ja sitten pitäis vielä luopua urastaan. Matto on vedetty ap:n jalkojen alta ja hänellä vielä pieni vauva, niin ei ehkä pysty ajattelemaan hormoonihöyryissä järkevästi.
On se kumma, et mies vaan jankkaa, eikä voi edes keskustella asiasta rakentavasti. Oletko varma, et oikeasti tunnet miehesi? Ei hyvältä vaikuta tuollainen epärehellisyys.
Olisiko sinulla mahdollista tehdä lyhennettyä työpäivää? Ja palkata tosiaan au pair/ saada paikka yksityiseltä pph:lta. Kuitenkin Keski-Euroopassa tuo on suhteellisen normi aika palata äitiyslomilta mutta useat naiset palaaavat juurikin lyhennetylle työajalle. Kurja tilanne, mielestäni pettämistä.
Tuokin vielä, et ensin ollaan oltu yhtä mieltä siitä, ettei haluta lapsia ja sit jo parin kk päästä alkoi hirveä käännytys. Onko tässä nyt sama kuvio. Jankuttaa niin kauan, että saa tahtonsa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni on siis kyllä pahoillaan tapahtuneesta ja myöntää että on tehnyt väärin, mutta ei aijo siitä huolimatta muuttaa suunnitelmaansa.
Sinulle joka sanoit että enkö voisi jäädä kotiin lapsen kanssa vuodeksi, voin toki, ja niin varmaan tapahtuukin. ongelmana on se että jos ja ehkä kun jään lapsen kanssa kotiin, mieheni ei ymmärä minkä takia emme lähtisi hänen mukaansa. Ja tavallaan en itsekkään ymmärrä, miksi jäisin suomeen jos en ole töissä, ja mieheni olisi ulkomailla. Minull ese on vaan liian suuri myönnytys, nolottaa myöntää, mutta se olisi mulle liian suuri myönnytys tollaisen tempun jälkeen. en siis halua antaa miehelleni periksi asiassa joka saa minut voimaan huonosti, hänen työnsä kustannuksella.
Tämän perusteella miehni kuulostaa sairaalta ja manipuloivalta ihmiseltä, mutta ainakaan vielä en suostu sitä myöntämään. Itsekäs ja ajattelematon ja epäreilu hän kyllä on, muttei pahaihminen.. Ero on musta tosi radikaali ratkaisu nyt kun lapsikin on vasta tollanen kirppu, mutta pakkohan sitäkin on miettiä.. Mieheni ei kuitnekaan usko että eroa tulee, sanoo vaan että ethän jätä mua, ja että me päästään tän yli, mutta mä en vaan nää hirveesti valoa tän tunnelin päässä..
Ihme jankkaaja ja taivuttelija on miehesi. Ensiksi inttää lasta, sitten kun sen on saanut, niin uutta työpaikka. Onko hän aina saanut taivuttelemalla tahtonsa läpi? Kun mikään ei riitä....
Nauttisi nyt siitä lapsestaan täysillä ja keskittyisi vauvan kasvattamiseen, kun sellainen hänelle piti synnyttää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että tekee yksin päätöksen ulkomaille lähdöstä kertoo kyllä että mies on todella itsekäs, on varmaan aina ollut? Tuollaisista asioista keskustellaan puolison kanssa, eikä päätetä yksin vain lähteä. Olisi ehkä pitänyt tutustua siihen mieheen paremmin ennen lapsen tekoa.
Voitko pakottaa miestä luopumaan työstä vedoten aiempaan sopimukseenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:21"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:10"]
Minusta kuulostaa surulliselta että molemmille vanhemmille työ on se elämän tärkein juttu :/
[/quote]
Et kyllä ymmärtänyt yhtään aloittajan pointtia! Kyse ei ole siitä,vaan että toinen on ekaksi taivuteltu synnyttämään ja sitten pitäis vielä luopua urastaan. Matto on vedetty ap:n jalkojen alta ja hänellä vielä pieni vauva, niin ei ehkä pysty ajattelemaan hormoonihöyryissä järkevästi.
[/quote]
Taivuteltu synnyttämään? Kaikkea sitä kuulee. Ap halusi palata töihin koska työ hänelle todella tärkeää, mieskin haluaa töihin koska häntä ei lapsenhoito kiinnosta. Minusta kuulostaa siltä että lapsi on vaan hankittu mutta kumpaakaan ei kiinnosta sen hoito. On tyhmää mennä tekemään lapsi toisen mieliksi.
Solidaarisuus edellyttää vastavuoroisuutta. Ei voi odottaa, että Ap vain joustaa kun mies on "tärkeämpi" osapuoli mukamas. En oikein tajua mitä miehen päässä liikkuu...Hän asettaa asiansa ihme tavalla arvojärjestykseen. Olettaa kai että Ap murtuu paineen alla. Kuinkahan monessa eri tilanteessa sama kuvio vielä toistuu ennen kuin Ap pistää sille pisteen vai ehtiikö siirtyä äidistä lapseenkin. Onko toivoa että mies lopettaisi joskus manipulointinsa ja joustaisi osaltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, miksi et lähtisi mukaan tutustumaan maailmaan vauvan kanssa.
äeikö sillä lähellä ole suhteellisuuden tajua? Ehkä kannattaisi nyt kasvattaa lasta ja olla perheen kanssa täällä Suomessa vuosi. Ja siten vaikka yhdessä lähtisitte.
vauva ja perhe on tärkein. Sinä olet tärkein ja sinun jaksamisesi.
onko teillä perhe vai onko teillä yksilöt, jotka vaan tekee itsekkäitä päätöksiä sen pienen vauvan sen teidän yhteisen lapsenne kasvun ja kehityksen kustannuksella.
nyt se mies ei ole tajunnut vastuutaan isänä ollenkaan. Eihän se nyt voi lähteä mihinkään. Teitä milempia tarvitaaan. Mun mielestä kyllä pitää sitä lähtöä lykätä vuosi tai kaksi ja sitten menette kaikki. Onko maa turvallinen?
puhukaa. Ajatelkaa teitä perheenä. Isä äiti ja lapsi.mmiten perhe voi ja jaksaa? Sinun pitää sille ukolle kertoa ja tankata nyt isoja asioita. Ei ymmärrä. Ymmärrätkö sinä, että se vauva on teidän tärkein. Uraa ehtii vielä...lapsen kasvua ja lähelläkin ei ehdi kuin sen ajan kuin lapsi on. Ja nyt vauvana olisi tärkeä olla. Lähellä. Ja turvallista.
voimia sinulle ja teille kaikille.koko perheelle.
Miehesi on tehnyt ajattelemattomasti tai ajatellusti väärin. Teillä on nyt kuitenkin pieni vauva, joka ei ole vielä edes ehtinyt luomaan kiintymyssuhdetta vanhempaansa/vanhempiinsa. Kaksi vuotta menee todella nopeasti, joko ulkomailla tai kotimaassa. Tärkeintä olisi mielestäni päättää, voitko antaa miehellesi anteeksi. Jaksaisitko olla kotona lapsen kanssa vaikka ensimmäisen vuoden ja sitten harkita hoitoa jos olet Suomessa? Ja mies sitten käy katsomassa miten hyväksi näkee, toivottavasti omatunto löytyy. Jos seuraat miestäsi ulkomaille, teet suuren teon, sillä tällöin olet todella asettanut lapsesi etusijalle. Toivottavasti asiat järjestyvät, tavalla tai toisella. Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista tehdä lyhyempää päivää, tai vain puolta viikkoa. en nytkään tee kuin 4 päivää viikossa.
Ymmärrän että kirjoituksieni perusteella mieheni vaikuttaa täysin narsistilta, muttei sitä ole. Hän on itsekäs, keksenkasvuinen, lapsellinen kakara, muttei paha ihminen. Siksi tilanne on niin vaikea, en tahtoisi luopua kaikesta yhdellä kertaa.. miehestä ja työstäni, tai mahdollisesti perheestäni, ystävistäni ja työstäni..
Voi jeesus kun en jaksaisi enää edes ajatella tätä.. laitoin miehen vanhemmilleen viikonlopuksi että sain olla yksin ja miettiä tätä aisaa, en jaksanut keksustella asiasta vielä, mutta nyt tuntuu siltä etten edelleenkään ole tarpeeksi vahva. yksin jääminen pelottaa, mutta niin pelottaa myös se että lähtisin mieheni mukaan ja pyörtäisin kaiken mitä olin vaatinut häneltä lapsen syntymää ennen, pelottaisi antaa periksi tässä asiassa..
Oot lähteny töihin, kun vauva ollu 9vkoa!?? Just...
Tuskin toi tilanne tulee tuosta muuttumaan. Mies on jo nyt osoittanut, mikä hänelle on tärkeintä. Kyllä minä ainakin haluaisin, että olisi turvaverkkoja, kuten isovanhemmat lähellä, kun lapsi on vielä vauva. Varsinkin kun on kyseessä ensimmäinen lapsi. Mitä mieltä isovanhemmat ovat miehen ratkaisusta vai oletteko keskustelleet siitä vain kahdestaan?
Kommentoija 37, jos isän oli tarkoitus olla pääasiallinen huoltaja arjessa (hoitovapaalla) on äidin lähdettävä töihin kun äitiysloma loppuu.
"Hän on itsekäs, keskenkasvuinen, lapsellinen kakara."
Ja semmosen kanssa teit sit lapsen. Onnea vaan. Nyt sulla on sit kaksi lasta huollettavana.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:42"]
Kommentoija 37, jos isän oli tarkoitus olla pääasiallinen huoltaja arjessa (hoitovapaalla) on äidin lähdettävä töihin kun äitiysloma loppuu.
[/quote]
Hoitovapaa alkaa kun vauva noin 8-9kk. Aloittajan vauva on alle 3kk.
Tulee ihan mieleen narsistinen mies, joka haluaa saada uuden vaimonsa nalkkiin hankkimalla tämän kanssa lapsen ja muuttamalla ulkomaille. Suomessa on liian hyvä turvaverkosto.