Lue keskustelun säännöt.
En halunnut lasta, mutta nyt minulla on sellainen.
02.03.2015 |
Tulin kirjoittamaan mun ajatuksia tilanteestani tänne, että saisin päätäni hieman selvitettyä.
Tapasin nykyisen mieheni pari vuotta sitten, molemmille oli silloin selvää ettei lapsia hankita. Muutaman kuukauden jälkeen mies alkoi puhua lapsista taukoamatta. Minulle lasten hankkiminen ei koksaan ole ollut itsestään selvyys, oikeastaan päinvastoin. Mieheni sai kuitenkin pääni käännettyä ja sovimme että hankimme lapsen. Tiesin että olisin hyvä äiti ja mieheni hyvä isä lapselle, pystymme tarjoamaan lapselle kaiken mitä hän haluaa ja tarvitsee. Sovimme jo alussa, kun aloimme hankkia lasta, että minä palaan takaisin töihin lapsen syntymän jälkeen, ja mieheni jää kotiin. Järjestely oli molemmille mieleinen ja olimme siihen tyytyväisiä. Palasin töihin muutama viikko sitten, ja mieheni jäi kotiin, meillä lapsen syntymä ja arki on ollut super helppoa, vauva on iloinen ja aina tyytyväinen, oikea aurinko. Mieheni kuitenkin ilmoitti viimeviikolla että on saannut hakemansa paikan ja ylennyksen. Ulkomailta. Minä en voi lähteä työstäni, enkä halua lähteä, olen itsekin juuri ylentynyt ja rakastan työtäni. Mieheni on päättänyt lähteä ulkomaille "mahdollisuuden" perään, eikä ulkomaan "komennus" kestä KUIN kaksi vuotta. Olen ihan romuna, en tiedä mitä teen, musta tuntuu että miehni veti täysin maton jalkojeni alta, kaiken piti olla selkeää. Olen niin vihainen hänelle, en tiedä miten suhtautua, tuntuu kuin hän olisi valehdellut alusta asti saadakseen haluamansa.. Lapsesta olen toki kiitollinen, ja mihelleni siitä että hän suostutteli hankkimaan lapsen, joka on koko maailmani. Mutta siitä huolimatta olen niin surullinen, pettynyt ja hämilläni. Minä joka olin jo alussa, omista syistäni, sitä mieltä että lapsia ei tähän talouteen hankita, jäinkin käytännössä ykisnhuoltajaksi pariksi vuodeksi. Olen tosi väsynyt!
Kommentit (88)
Aika varmaa on, että mies lähtee jokatapauksessa. Luottamusta suhteessa ei ole nimeksikään, jos toinen vain kieroilee. Se tässä tökkii, ei se saako kotihoidontukea vai ei. Ap, uskallatko lähteä tuollaisen miehen kanssa kahdeksi vuodeksi tuntemattomaan maahan? Jos nyt annat periksi, toistaako mies käytöstään jatkossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:11"]
Mikä tuossa nyt on ongelma. Miehelle sattui tulemaan ulkomaan keikka ja teillä lapsi pieni niin lähde messiin. Saat olla paljon vauvan kanssa ja miehes on apuna kun töiltään ehtii. Täytyy naisen olla sen verran itsenäinen että jaksaa olla ilman miestä muutaman tunnin. Kivahan se on vauvan kanssa olla ja toinen perään. Meikäläisellä ei olisi ajantappo vaikeuksia ulkomailla. Olen asunut sinkkuna aikoinaan lähes vuoden ulkomailla. Ehdit olemaan työelämässä, olet kirjoituksen mukaan nuori. Rohkeutta vaan ja nyt miestä halimaan.
[/quote]
Niin, ehkä myös sen verran itsenäinen, ettei ole ensimmäisestä miehen oikusta uhraamassa uraansa....
En tiedä, millä alalla olet mutta jos joudut luopumaan koko urasta sen vuoksi, että olet poissa, niin mieti pidemmällä tähtäimellä.... Kyse on kuitenkin vain vuodesta koko lapsen elämässä ts joka puolella muualla maailmassa tulee aivan täyspäisiä lapsia vaikka ovatkin hoidossa jo aiemmin kuin Suomessa totuttua. Jos sinusta kuitenkin tulee yksinhuoltaja, te tarvitsette rahaa. Jos olet alalla, missä poissaolo on täysin mahdollista....sitten tilanne on eri.
Pääasiassa teet juuri niin kuin itse haluat.... tämä palsta ei ehkä ole maailman paras paikka kysyä uraäiteys vai kotiäiteys kysymyksiä.... he jotka valitsivat ensimmäisen... no, heillä ei ehkä ole aikaa roikkua täällä.
Sano sille äijälle, että saattaa olla toinen mies taloudessa siinä vaiheessa, kun hän palaa takaisin Suomeen.
Ehdin jo iloita, että kerrankin tapahtui ihme ja mies oikeasti teki niin kuin oli sanonut, elämä lapsen kanssa olikin sellaista kuin yhdessä suunniteltiin... Mutta tulihan se käänne sieltä.
Miksi hankit lapsen miehen kanssa, vaikka tiesit millainen hän on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Niin, ehkä myös sen verran itsenäinen, ettei ole ensimmäisestä miehen oikusta uhraamassa uraansa....
En tiedä, millä alalla olet mutta jos joudut luopumaan koko urasta sen vuoksi, että olet poissa, niin mieti pidemmällä tähtäimellä.... Kyse on kuitenkin vain vuodesta koko lapsen elämässä ts joka puolella muualla maailmassa tulee aivan täyspäisiä lapsia vaikka ovatkin hoidossa jo aiemmin kuin Suomessa totuttua. Jos sinusta kuitenkin tulee yksinhuoltaja, te tarvitsette rahaa. Jos olet alalla, missä poissaolo on täysin mahdollista....sitten tilanne on eri.
Pääasiassa teet juuri niin kuin itse haluat.... tämä palsta ei ehkä ole maailman paras paikka kysyä uraäiteys vai kotiäiteys kysymyksiä.... he jotka valitsivat ensimmäisen... no, heillä ei ehkä ole aikaa roikkua täällä.
[/quote]
:) näinhän se on. Olen media-alalla, ei urani vuodesta ole kiinni, eikä taloutemme siihen kaadu hyvän tukijoukon takia. Tiedän että miehni tukee meitä taloudellisesti paljon koko komennuksensa ajan, jos päätämme pysyä yhdessä, mutta eri maissa, minä suomessa ja kotona.
Työpaikkani säilyy toki kotona olemisen ajan, joten se ei myöskään huoleta.. en tiedä mikä tässä hommassa ei hahmotu mun omassa päässä kun kaikki vaihtoehdot mitä näen on vaan katastrofeja, vaikka tiedän että vuoden päästä aisaa katsoessani valinnat ja päätökset on varmasti ihan selkeitä ja hyviä.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:00"]
Kokeilepa ihan bluffina vaatia, että mies pitää sopimuksestanne kiinni: lähtee vaan ulkomaille, mutta ottaa sitten mukulan mukaan ja hankkii sille hoitajan, kun sinä jatkat töissä Suomessa. Näinhän olette sopineet, että mies vastaa lapsen hoidosta? Itse en päivääkään eläisi sellaisen miehen kanssa, joka kuvittelee voivansa yksipuolisesti muuttaa yhteisiä sopimuksia, oli syy mikä hyvänsä. Jos jostain on yhdessä sovittu, myös muutoksista sovitaan YHDESSÄ.
[/quote]
En voi, mies on jo sanonut että ottaa lapsen mukaan, joten en uskalla vitsaill aasiasta, ettei hän ala oikeasti taistelemaan asiasta. Se nimittäin on varma että minä ja lapsi ollaan samassa paikassa.
Kerroin miehelleni miltä minusta tuntuu, ja hän sanoo ymmärtävänsä, muttei osoita sitä toiminnallaan. Hän sanoo että jää milummin suomeen kuin eroaa lopullisesti, mutta pelkään ettei hän ole tosissaan, vaan olisi siitä huolimatta valmis lähtemään.
Kun on kyse lapsestamme ja sen hoitamisesta, en halua käyttää tekemäämme diiliä "kiristys keinona". Sillä lapsen kanssa kotiin jääminen ei ole rangaistus meille kummallekkaan, päinvastoin, meistä molemmat varmasti nauttisi siitä. Kyse on enemmän nyt siitä, että olimme sopineet asian näin, ja minua loukattiin aisassa, minä olen vihainen ja petetty, ei lapsemme. Mies ei ymmärrä miten en näe että hänellä on käsillä hieno tilaisuus, jonka takia minun pitäsi joustaa diilistämme. Eli kummallekkin kotiin jääminen on mieluisa ja iloinen vaihtoehto, mutta toistemme ymmärtäminen, varsinkin miehenpuolesta on nyt niin pahasti hukassa.
[/quote] eikö miehellä oo töitä Suomessa? meinaatko että olette kummatkin kotona, sehän vasta dorkaa oliskin. Ymmärrän että mies on sen sallitun ajan mutta ei herranren aika, ulkomaille ja sassiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:11"]
Mikset ota kahta vuotta kotihoidonvapaata ja muuta ulkomaille miehen perässä.
Sitten palaat vanhaan työhösi kun kotihoidonvapaa loppuu?
Olet siellä ulkomailla lapsen kanssa kotona ja nautit vapaa-ajasta. Tutustut kulttuuriin ja palkkaat lastenhoitajan välillä?
[/quote]riippuu mihin maahan, ystävä pariskunta oli jossain aasiassa ja heillä oli lastenhoitaja, kokki ja puutarhuri, oli halpaa työvoimaa
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:29"]
Miksi hankit lapsen miehen kanssa, vaikka tiesit millainen hän on?
[/quote]
Koska lapsi ei ole mieheni pienoismalli, lapseni on ihana lapsi, ja se on suurin lahja jonka mieheni on koksaan minulle antanut. laspsi tämän miehen kanssa on parasta mitä minulle on tapahtunut, se meneekö parisuhde karill e hänen huonojen päätösten vuoksi on sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:33"]
[/quote]
Niin, ehkä myös sen verran itsenäinen, ettei ole ensimmäisestä miehen oikusta uhraamassa uraansa....
En tiedä, millä alalla olet mutta jos joudut luopumaan koko urasta sen vuoksi, että olet poissa, niin mieti pidemmällä tähtäimellä.... Kyse on kuitenkin vain vuodesta koko lapsen elämässä ts joka puolella muualla maailmassa tulee aivan täyspäisiä lapsia vaikka ovatkin hoidossa jo aiemmin kuin Suomessa totuttua. Jos sinusta kuitenkin tulee yksinhuoltaja, te tarvitsette rahaa. Jos olet alalla, missä poissaolo on täysin mahdollista....sitten tilanne on eri.
Pääasiassa teet juuri niin kuin itse haluat.... tämä palsta ei ehkä ole maailman paras paikka kysyä uraäiteys vai kotiäiteys kysymyksiä.... he jotka valitsivat ensimmäisen... no, heillä ei ehkä ole aikaa roikkua täällä.
[/quote]
:) näinhän se on. Olen media-alalla, ei urani vuodesta ole kiinni, eikä taloutemme siihen kaadu hyvän tukijoukon takia. Tiedän että miehni tukee meitä taloudellisesti paljon koko komennuksensa ajan, jos päätämme pysyä yhdessä, mutta eri maissa, minä suomessa ja kotona.
Työpaikkani säilyy toki kotona olemisen ajan, joten se ei myöskään huoleta.. en tiedä mikä tässä hommassa ei hahmotu mun omassa päässä kun kaikki vaihtoehdot mitä näen on vaan katastrofeja, vaikka tiedän että vuoden päästä aisaa katsoessani valinnat ja päätökset on varmasti ihan selkeitä ja hyviä.
[/quote]
Et luota mieheen enää etkä tiedä voitko koskaan enää luottaakaan. Hän ei suhtaudu sinuun tasa-arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mistä ihmiset ottaa ongelman. Selvää pässinlihaa että miehen tulee olla työssä ja hänellä mahdollisuus mennä ulkomaille ja sinä lapsineen mukaan. Vauva-aika ja leikkiaika on niin kivaa aikaa. Oikein haikeena välillä muistelen sitä aikaa. Melkein oon kateellinen joilla vauva ja pienet lapset. Itsellä jo täysikäinen ja vaan yksi mutta erittäin kiitollinen että ylipäätään sain lapsen.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:00"]
Kokeilepa ihan bluffina vaatia, että mies pitää sopimuksestanne kiinni: lähtee vaan ulkomaille, mutta ottaa sitten mukulan mukaan ja hankkii sille hoitajan, kun sinä jatkat töissä Suomessa. Näinhän olette sopineet, että mies vastaa lapsen hoidosta? Itse en päivääkään eläisi sellaisen miehen kanssa, joka kuvittelee voivansa yksipuolisesti muuttaa yhteisiä sopimuksia, oli syy mikä hyvänsä. Jos jostain on yhdessä sovittu, myös muutoksista sovitaan YHDESSÄ.
[/quote]
En voi, mies on jo sanonut että ottaa lapsen mukaan, joten en uskalla vitsaill aasiasta, ettei hän ala oikeasti taistelemaan asiasta. Se nimittäin on varma että minä ja lapsi ollaan samassa paikassa.
Kerroin miehelleni miltä minusta tuntuu, ja hän sanoo ymmärtävänsä, muttei osoita sitä toiminnallaan. Hän sanoo että jää milummin suomeen kuin eroaa lopullisesti, mutta pelkään ettei hän ole tosissaan, vaan olisi siitä huolimatta valmis lähtemään.
Kun on kyse lapsestamme ja sen hoitamisesta, en halua käyttää tekemäämme diiliä "kiristys keinona". Sillä lapsen kanssa kotiin jääminen ei ole rangaistus meille kummallekkaan, päinvastoin, meistä molemmat varmasti nauttisi siitä. Kyse on enemmän nyt siitä, että olimme sopineet asian näin, ja minua loukattiin aisassa, minä olen vihainen ja petetty, ei lapsemme. Mies ei ymmärrä miten en näe että hänellä on käsillä hieno tilaisuus, jonka takia minun pitäsi joustaa diilistämme. Eli kummallekkin kotiin jääminen on mieluisa ja iloinen vaihtoehto, mutta toistemme ymmärtäminen, varsinkin miehenpuolesta on nyt niin pahasti hukassa.
[/quote] eikö miehellä oo töitä Suomessa? meinaatko että olette kummatkin kotona, sehän vasta dorkaa oliskin. Ymmärrän että mies on sen sallitun ajan mutta ei herranren aika, ulkomaille ja sassiin.
[/quote]
En tiedä kirjoitinko vähän epäselvästi. Siis jos mies jää suomeen, hän jää jatkossakin kotiin lapsen kanssa, ja minä olen siis töissä jo nyt. Jos hän päättää lähteä, jota todella toivon ettei tee, jään minä luultavasti kotiin lapsen kanssa. Siis tarkoitus ei tietenkään ole se että olemme molemmat kotona. Miehellä on hyvä työ suomessa, josta on nyt vapaalla, ollakseen lapsen kanssa kotona. Siksi en ymmärrä miksi lähteä ylennyksen perään ulkomaille, kun asiat suomessakin ovat kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 22:47"]
Te jotka ette ymmärrä sitä että nainen palaa takaisin töihin, tai sitä miksi minä haluan pitää työni ja urani, ja miksi sovimme että mies jää kotiin, ette sitä voi ymmärtää, mutta on täysin kohtuutonta sanoa että työ menee lapsemme edelle. näin ei ole. Tilanteesta tekee hankalan se että molemmat ovat valmiita taistelemaan lapsen läsnäolosta, oli se sitten suomesa tai ulkomailla. Lapsi on hankittu yhteisymmärryksessä, ja lapsen kehityksestä ja huolenpidosta ja rakkauden määrästä kenenkään ei tarvitse olla yhtään huolissaan, kuten jo aloituksessa sanoin, lapseni on prioriteettini ja elämäni keskipiste, eikä tämä muutu, vaikka tekisin hänen lapsuutensa ohella uraa. Rakastavia ihmisiä vauvamme elämässä on enemmän kuin tarpeeksi.
Lasta en tehnyt enenkään mieliksi, vaan siksi että silloinen sopimuksemme täytti kaikki toiveemme. Sain lapsen, jonka hankinnasta en koksaan ole ollut varma, siksi etten tiedä kestänkö aloillani. No löysin miehen jolla oli tarjota täydellinen järjestely elämäni ja onnellisuuteni kannalta, tietenkin suostuin siihen. sain lapsen, miehen, työn ja henkisesti rikkaan elämän. eli en ole synnyttänyt kenenkään mieliksi, olen synnyttäny silloiseen sopimukseemme enemmän kuin onnellisena.
[/quote]
sopimus täytti kaikki toiveesi?
elämässä on tilanteita, joissa toiveet eivät täyty. joskus tulee myös tilanteita, joissa saavutetut edut menettää. olet nyt joutunut sellaiseen tilanteeseen. ihmiset nyt vaan on sellaisia, että ne saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. sun ei auta muu kuin laittaa asioita tärkeysjärjästykseen. mikä tulee ekana: perheen koossa pysyminen, oman työsi jatkuminen, suhde miehen kanssa, suhteet omiin sukulaisiisi ja ystäviisi, lapsi?
kaikkea ei nyt vaan voi saada, ja jos elämässä jonkin aikaa tuntuu, että on saanut kaiken mitä haluaa, niin yleensä se täydellinen tilanne ei kestä ikuisesti vaan muuttuu jossain vaiheessa vähemmän optimaaliseksi. se vaan on niin, vaikka olisikin tosi kiva, jos aina elämäntilanne pysyisi juuri sulle optimaalisena. mies on huomannut ettei sopimuksenne täyttänytkään kaikkia hänen toiveitaan, joten hän on päättänyt purkaa sopimuksen. katso eteenpäin ja keti, miten jatkat tuosta eteenpäin.
Törkeä veto. Sanoisin kuitenkin, että jos mies todella halusi lähteä, niin tämä oli ainoa tapa saada se tapahtumaan. Tuskinpa olisit etukäteen kyselemällä lämmennyt idealle. Onneksi Ap vaikuttaa tosi järkevältä ihmiseltä. Osaat varmaan meloa tuossa sopassa paremmin kuin monet muut.
Lähinnä tämä mietityttää, että oliko tämä suunniteltu pidemmällä tähtäimellä, vai alkoiko vaan seinät kaatua päälle ja pisti hakemuksen menemään. Tavallaan sen ymmärtää, ettei halua elämänsä mahdollisuutta jättää käyttämättä. Toivottavasti se nyt hyvittää tätä kunnolla lopun elämänsä, jos suostut tuohon. Onnea sinne.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:39"]
En ymmärrä mistä ihmiset ottaa ongelman. Selvää pässinlihaa että miehen tulee olla työssä ja hänellä mahdollisuus mennä ulkomaille ja sinä lapsineen mukaan. Vauva-aika ja leikkiaika on niin kivaa aikaa. Oikein haikeena välillä muistelen sitä aikaa. Melkein oon kateellinen joilla vauva ja pienet lapset. Itsellä jo täysikäinen ja vaan yksi mutta erittäin kiitollinen että ylipäätään sain lapsen.
[/quote]
Minulle on selvää pässin lihaa etten halua olla kotona lapsen kannsa täyspäiväisesti. minulle on myös selvää pässin lihaa että parisuhteessa ja perheessä olemme mieheni kanssa täysin tasa-arvoisia ja päätämme yhdessä kumpi palaa töihin ja milloin. Kyse ei ole äidin ja isän roolista, vaan kahden tyytyväisen vanhemman roolista. Mieheni halusi jäädä kotiin, ja minä arvostan sitä. hän perui päätöksensä, eikä arvostanut minun päätöstäni ja halua palata takaisin töihin ja pysyä diilissämme, siitä mä ainkin otan sen ongelman. Selvää pässin lihaa on myös se että intohimostani työtäni ja uraani kohtaan huolimatta olen järjettömän kiitollinen lapsestani.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:48"]
Törkeä veto. Sanoisin kuitenkin, että jos mies todella halusi lähteä, niin tämä oli ainoa tapa saada se tapahtumaan. Tuskinpa olisit etukäteen kyselemällä lämmennyt idealle. Onneksi Ap vaikuttaa tosi järkevältä ihmiseltä. Osaat varmaan meloa tuossa sopassa paremmin kuin monet muut.
Lähinnä tämä mietityttää, että oliko tämä suunniteltu pidemmällä tähtäimellä, vai alkoiko vaan seinät kaatua päälle ja pisti hakemuksen menemään. Tavallaan sen ymmärtää, ettei halua elämänsä mahdollisuutta jättää käyttämättä. Toivottavasti se nyt hyvittää tätä kunnolla lopun elämänsä, jos suostut tuohon. Onnea sinne.
[/quote]
kiitos viestistäsi:) Luulen että lapsen syntymä ja kaikki muutti parisuhdettamme, vaikka kaikki onkin ollut kokoajan hyvin. Ymmärrän tavallaan että miehlläni on tilaisuus jota ei halua jättää käyttämättä, mutten ehkä oikein halua ymmärtää. Olet myös oikeassa ettei asiasta puhuminen etukäteen olisi muuttanut tilannetta, olisin silloin käynyt samat asiat läpi, nyt ne käytiin läpi vasta kun mieheni mahdollisuus työskennellä ulkomailla oli varma..
Ymmärrän ap, miten tuollainen voi loukata.
En tiedä, mitä itse tekisin. Olisin myös syvästi loukkaantunut. Varmaan jäisin lapsen kanssa suomeen kostoksi miehelle. Saisi mies oppia kantapään kautta asioita elämästä. En matkustaisi lapsen kanssa kertaakaan miehen luo, vaatisin rahaa vaan tilille. Mies saisi ihan itse matkustaa lasta ja minua katsomaan.
Jos olet ennenkin ollut noin paljon ulkomailla, ei se olisi edes "uusi" kokemus sulle. Jää ap suomeen . Miehesi ei muuten ikinä ymmärrä keskenkasvuisuuttaan ja itsekkyyttään.
Jos olisin sinä, niin eroaisin ja hakisin yksinhuoltajuutta. Sehän sinä käytännössä kuitenkin olet, jos mies on 2 vuotta poissa. Törkeä ja selvästi suunniteltu juttu.
[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 23:11"]
Mikä tuossa nyt on ongelma. Miehelle sattui tulemaan ulkomaan keikka ja teillä lapsi pieni niin lähde messiin. Saat olla paljon vauvan kanssa ja miehes on apuna kun töiltään ehtii. Täytyy naisen olla sen verran itsenäinen että jaksaa olla ilman miestä muutaman tunnin. Kivahan se on vauvan kanssa olla ja toinen perään. Meikäläisellä ei olisi ajantappo vaikeuksia ulkomailla. Olen asunut sinkkuna aikoinaan lähes vuoden ulkomailla. Ehdit olemaan työelämässä, olet kirjoituksen mukaan nuori. Rohkeutta vaan ja nyt miestä halimaan.
[/quote]
Olen ollut ulkomailla paljon, ja asunut nuoruuteni perheeni kanssa ulkomailla, ollut vaihdossa ja töissä, mutta nyt haluaisin olla vaan kotona, tehdä tänne kodin ja elää ihan tavallista arkea. Ei tuo ulkomaille muutto ole minulle kuitenkaan ongelma, vaan se että mieheni päätti aisan minulta kyselemättä, ilmoittamatta ettei aijokaan ola pienen lapsen kanssa kotona, saati edes samassa maassa. Olen itsenäinen ja teemme paljon erikseen asioita miehni kanssa, mutta tiedän että päivät venysisi pitkiksi. Haluan tehdä töitä ja olen aktiivinen ihminen, kotiäitiys ei ole unelmani, vaikka se joistakin saattaa hassulta kuulostaakin. Lapsi on tietenkin etusijalla, sitä en ole jaksanut jokaiseen viestiini erikseen painottaa, sillä luulin sen olevan itsestään selvyys.
Emme ole enää ihan hirveän nuoria, minä olen 29 ja mieheni 32