Saitko sinäkin lapsena toivomasi lahjan, mutta sen halpakopion?
Oli sitten lelu tai vaate, niin en koskaan saanut sitä toivomaani vaan sen halpaversion. Pahimmassa tapauksessa äiti ompeli vastaavan vaatteen itse, häpesin niitä tosi paljon. Äitini oli tosi pihi, on vieläkin.
Naapurissa asuvat serkut taas sai ne hittilelut, mikä harmitti vielä lisää, mutta toisaalta siellä pääsi niillä edes leikkimään.
Omien lasteni kohdalla olen toiminut niin, että jos joka tapauksessa on ostettava kengät, niin ostetaan ne Converset. Häpeällä kasvattaminen on kauheeta.
Kommentit (136)
Ole kiitollinen että yleensä sait äläkä kitise kun et saanut parasta mahdollista
Palauttiko se naapurin serkku ne heppalehdet lopulta?
Minä en saanut hömpötyksiä ollenkaan.
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.
Kyllä. Lapsen mieli tekee siitä tulkinnan "en ole niin kalliin asian arvoinen". Omille lapsilleni ostan juuri sen mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Häpeä on ap:n oma keksintö.
Meillä jos kotona teki jotain tyhmää, äiti huusi Häpeä! Juu ei ollut oma keksintö.
alle 10v poikana halusin He-Man paidan, sain kuitenkin She-Ra version, ei ehkä kopio mutta harmitti silti.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.
Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
KYLLÄ.
Aina se joka oli mallia "ajattelin että tämä ajaa saman asian, ajattelin että voin tehdä itsekin tai että ajattelin että ihan tyhmä lahja ja ostin halvemman siksi".
Ja normisti kuljin myös sisarusten vanhoissa vaatteissa koska "ihan hyvin nämä välttää vielä".
Ja nyt sitten kotiini kannettaa kaikkea ei-toivottua joka "välttää vielä".
Jos en ota vastaan, niitä viedään salaa mökilleni "yllätykseksi".
Meillä vähäiset legotkin oli osittain jotain kopioita. Muistan kun tavaratalossa oli joku kilpailu, jonne sai osallistua rakentamallaan lego-talolla, mun talo hylättiin kun oli feikkipalikoita joukossa =(
En ollut lapsenakaan mikään merkkien perään kuolaava trendien orja.
Jos toivoin luistimia ja sain ne, olin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mä halusin punaiset luistimet. Ne oli mun mielestä niin ihanat. Keltainen pyöräkin olisi ollut upea.
Halusin Barbien, sain jonkun Cindyn - pettymys. No myöhemmin sain sitten sen oikean Barbienkin.
Olen vieläkin katkera vanhemmilleni, kun en saanut ysärin alkupuoliskolla Super-soaker 100-vesipyssyä, joka oli silloin siisteintä mitä saatoin kuvitella.
Sen sijaan sain sellaisen typerän vesipyssyn, joka tyhjeni yhdellä pumppaamisella ja liipasimen vedolla.
En anna koskaan tuota anteeksi porukoilleni.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeaa barbia, kopio. Hiustenkuivaaja 10v vanhempaa ( melko tehotonta) alemallia. Koulun ainoat PUNAISET kaunoluistimet. Keltainen ( inhokkinärini) Flower Combi - pyörä kun muilla Ponit.
Tässä mitä nopeasti tulee mieleen. Oltiin köyhiä, oikeasti. Asuttiin vuokralla pienessä maaseutukunnassa, en tiennyt ketään muuta koulustani, joka asuisi vuokralla. Isä ja äiti molemmat matalapalkkaisia.Upeaa, punaiset luistimet. Ja sinä valitat!
Mä halusin punaiset luistimet. Ne oli mun mielestä niin ihanat. Keltainen pyöräkin olisi ollut upea.
Outoa tuollainen aggressiivinen valittaminen lapsuuden lahjoista. Kiittämätöntä.
Kerran poika itki sydäntäsärkevästi sängyssä, eikä millään lopettanut. Sitten sain puristettua hänestä syyn selville, että hänelle ei ikinä osteta mitään sellaista lelua tai tavaraa, mitä muilla on. En tiennyt, että se oli vaivannut häntä tosi kovasti jo pitkään. Hän luuli, ettei asialle voi mitään, eikä tajunnut mankua. Piti oletuksena, ettei saa, kun ei ollut koskaan ostettu ja olin tainnut pitää kovaa meteliä miehelle aikuisten kesken kaikista romuista, narisin varmaan kaupan käytävilläkin ja kyllä lapset kuulee ja ymmärtää. Sen jälkeen meillä muuttui tilanne, kun pähkäilin omaa tyhmyyttäni, monta vuotta oli mennyt lapseni lapsuudesta, joita ei voinut enää korjata. Keskitie tässäkin asiassa on paras!
Sain monet lahjat ihan liian myöhään. Antaja kai ajatteli, että lahja on arvokkaampi, kun sitä on pitkään toivottu.
Siinä sitten teini-ikäisenä ihmetteli jonkun babybornin kanssa, kun ei juttu kiinnostanut enää ollenkaan.
Minulla on ihan sama kokemus kuin AP:lla. Se heijastui samalla tavalla lapsille ostettuihin vaatteisiin tai tavaroihin. Ostin siinä varmasti myös itselleni. En myöskään osta mitään Ikean matkittuja, huteria huonekaluviritelmiä Artekin jakkaroista tai Muuramen lipastoista.
Häpeä on ap:n oma keksintö.