Helsingin romahtaneet asuinauleet joihin ei enää haluta:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin huvittava tuo argumentti, että Helsingin hinnoilla saisi vaikka mitä parempaa muualta Suomessa. Tiedättekö, että kun ei me kaikki olla persaukisia, joiden on pakko etsiä säästöjä asuinkustannuksiin? Monella meistä on varaa asua just kuten haluamme ja valitsemme asua Helsingissä. Siihen on montakin syytä. Ensinnäkin täällä on parhaat työpaikat, palvelut, koulut, opiskelumahdollisuudet ja harrastusmahdollisuudet. Voi tulla argumentoimaan, että on siellä Siilinjärvelläkin kansalaisopistossa kangaspuut, mutta ihan sama. Mitä Siilinjärvellä on, Helsingissä on potenssiin 10. Toisekseen asunto Helsingissä nostaa vain arvoaan eikä menetä sitä kuten Siilinjärvellä. Kannattaa miettiäkin siellä Siilinjärvellä ensisijaisesti sen mörskän käyttöarvoa, koska jälleenmyyntiarvoahan niille ei muodostu. Sen sijaan Helsingissä asuntoon sijoitetun pääoman tuplaakin helpolla ajan kanssa. Ja mitä muuhun tulee, niin Helsinki on kaunis ja monimuotoinen kaupunki. Löytyy luontoakin vaikka mitä puhumattakaan kulttuurista. Ja useimmat meistä viihdytään muiden ihmisten seurassa. Ei ole tarve pyöriä pylly paljaana takapihoilla niin ettei kukaan näe. 

Olet väärässä. Harvalla on varaa asua just kuten haluaa. Lapsettomalla ystävälläni ja hänen miehellään, joist  kumpikin tienaavat oikein mukavasti, on 350 000 - 400 000 € arvoinen asunto, mutta eivät saa vaihdettua sitä haluamaansa, koska ne asunnot menee sekunnissa sellaisille joilla on reilut puoli milliä lompakossa tyhjän panttina. He joutuvat kuitenkin saada nykyiselle asunnolleen ostajan, ja tuossa välissä vielä pankistakin lainaa, ei onnistu ihan sekunneissa, ja ne joilla on rahat valmiina tilillä jo, kerkeävät napsia kaikki asunnot, vaikka kaverillanikin kylä varaa olisi, ei vain niin paljon.

Tuohan vältetään sillä että myydään se oma asunto ensin ja muutetaan hetkeksi vuokralle. Silloin voi ostaa uuden heti kun sopiva tulee näkyville. Meillä on ollut ihan sama tilanne ja nyt saatiin pari viikkoa sitten oma kaupaksi. Vuoden vaihteessa muutetaan väliaikaiseen kämppään ja aletaan katsella tosissaan sitä uutta asuntoa. Lainalupaus on tietenkin "taskussa" pankista joten kaupat voidaan tehdä vaikka heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäänyt mielikuva näistä Käpylä ja Vallilla alueista rottaongelmista, ihan siitä eläinlajista. Siksi en muuttaisi.

Koko Helsinki on täynnä rottia, niillä on kaikilla asuinalueilla, ydinkeskustasta lähtien.

Olen asunut Helsingissä 20 vuotta ja olen nähnyt rotan alle kymmenen kertaa. Rottia voi tulla mihin tahansa paikkaan, jossa ei huolehdita oikeasta kompostoinnista.

Se ettet näe rottia, ei välttämättä vielä meinaa mitään, kyllä niitä yöaikaan liikkuessa vilahtelee.

Voihan sitä väittää vaikka mitä tuolla perustelulla.

Mun käsitys on että maalla on jääkarhuja helvetisti möyrimässä pelloilla.

Ai ettet ole nähnyt? Kyllä niitä silti on, usko pois.

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Pikkupaikkakunta ois ok, jos sais elää rauhassa, mutta siellä puututaan naapureiden asioihin, juoruillaan ja kaikki "tuntee" toisensa. Siksi valitsen stadin.

Olen asunut 20 vuotta pikkupaikkakunnalla ja edelleenkään en tiedä, kuin samalla kadulla asuvien nimet. Ei mitään tietoa, eikä kiinnostusta, keitä asuu tässä ympärillä. Ei ole paljon naapureita näkynyt ja jokainen taitaa elää niin omaa elämää, että ei jaksa paneutua muihin alueella asujiin.

Tämä kommentti vain siksi, että ihmettelen aina näitä juoruamisjuttuja. Asuin kaupungissa 30 vuotta ja siellä tuntui, että tuli aina joku tuttu vastaan ja juorusi heti kolmannesta tutusta. Muutimme siksi maalle, että saamme elää rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Nimenomaan näin. Raaka totuus on, että väestö eriytyy hyvin voimakkaasti taloudellisesti. Perimällä helsinkiläisen perheasunnon ja olemalla itse perusakateemisissa töissä kuuluu jo heittämällä ylimpään 5%:iin varallisuudessa tässä maassa. Sen sijaan sillä samalla akateemisella palkalla rahan laitto sinne taantuvan Suomen omakotitaloihin ei raha kerry. Asunnoilla on pelkkä käyttöarvo. Onhan se hienoa lesota, että on oma lupa ja neliöitä metsän reunassa, mutta lapsille siitä ei jää mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Nimenomaan näin. Raaka totuus on, että väestö eriytyy hyvin voimakkaasti taloudellisesti. Perimällä helsinkiläisen perheasunnon ja olemalla itse perusakateemisissa töissä kuuluu jo heittämällä ylimpään 5%:iin varallisuudessa tässä maassa. Sen sijaan sillä samalla akateemisella palkalla rahan laitto sinne taantuvan Suomen omakotitaloihin ei raha kerry. Asunnoilla on pelkkä käyttöarvo. Onhan se hienoa lesota, että on oma lupa ja neliöitä metsän reunassa, mutta lapsille siitä ei jää mitään. 

Juuri näin. Pahimmillaan perikunnalle jää käteen talo jota kukaan ei halua ostaa millään hinnalla ja josta on pelkästään kuluja,

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Niin, ostin 80-luvulla tehdyn 320m2 omakotitalon Saimaan rannalta ja maksoin tästä 120k€. Laitoin kaikki pinnat uusiksi ja se maksoi 30k€. Velaton talo, sekin on aika kiva olotila. Jälkikasvu saa tästä hyvän kesämökin tai helposti ainakin sijoitetun pääoman pois.

Teen kuuluisia 'akateemisia' töitä suurempaan kaupunkiin, tienaan liiton taulukoiden mukaan enemmän kuin 70% samana vuonna valmistuneesta ammattikunnasta. Palkasta ylijääneellä tulolla harrastan sijoitustoimintaa, joka on tuottanut enemmän kuin etelän asuntomarkkinat. Voin toki sijoittaa asuntoihinkin jos olisi parempaa tuottoa luvassa, mutta en koe jääväni mistään paitsi vaikken pääkaupunkiseudulla asukaan. Ja onhan siellä hotelleja jos välttämättä haluaa käväistä jossain kulttuuririennoissa.

Vierailija kirjoitti:

Juntti en kannattaa suosiolla häipyä Stadista. Ilma rakastuu heti.

Kappas vaan... Leimakirves heilahti heti, kun jutut ei natsaa omiin mielipiteisiin.

Kipaisepa kylppärin peilin edessä, niin voit havaita sen juntin ihan livenä.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Miten niin huonosti meni tuo vaimosi vanhempien talon myynti?

Kun se rakennettiin aikoinaan niin tuskin on 100 tonnia MARKKOINA maksanut. Pyytäähän saat siitä omien vanhempiesi talosta vaikka miljoonan, mutta kun käytte käräjiä rakennusvirheistä ym niin joudut itse vielä maksamaan sen sata tonttua €uroina oikeudenkäynti ym kuluina, kaupan peruuntumisen lisäksi niin se "arvotalosi" on tosiaan arvotalo. Kalliiksi käynyt sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Jäänyt mielikuva näistä Käpylä ja Vallilla alueista rottaongelmista, ihan siitä eläinlajista. Siksi en muuttaisi.

Asuin vallillassa 2012 vuoden ja 2018 muutaman kk:n remppaa paossa. Rottien määrä -18 oli uskomaton verrattuna -12, niitä näki keskellä päivää kulkemassa rohkeasti ja ihmisiä pelkäämättömästi, kaduilla ja puistoissa, vipeltämässä puunruonkoa pitkin... myös ruiskuja neuloineen oli lähipuiston pusikot täynnä. Pelotti ulkoiluttaa koiraa siellä, saati että olisin päästänyt lasta sinne leikkimään.

Nykyisessä asuinpaikassa olen nähnyt vai yhden rotan ja puissa kiipeilee oravat rottien sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Pasila lähellä sitä Vallilan narkkitaloa.

Pitäjänmäessä narkkitalo.

Ruskeasuolla narkkitalo.

Käpylää en tunne, päihdeongelmaisia sielläkin kuulemma.

Vallilassa narkkitalo.

Alppila lähellä Vallilan narkkitaloa.

Hakaniemessä pyörii narkkeja.

Pasilan uusi pohjois pasila on ainaki vielä hyvä alue. Nuoria lapsiperheitä ja aikuisia asuu siellä. Käytökseltään hyviä eikä mitään narkkiporukkaa jotka valvoo ja meluaa öisin. 

tiukat säännöt jos jotakin lentää pihalle heti talosta näin ilmoitettu jo alussa.Hyvä niin.

Monille meistä oleellinen asia on nauttia asumismukavuudesta, väljyydestä, rauhasta jne. elämän aikana. Mitä sillä rahalla ja jälleenmyyntiarvolla tekee kun makaa haudassa? Perintöä toki voi miettiä, mutta älytöntä asua maan kalleimmilla neliöillä vaan sen vuoksi, että arvo säilyisi. Tuosta kun Helsinki kasvattaa monikulttuurisuuttaan ja ihan kotoperäistä sossusakkiaan niin ei se kovin houkutteleva paikka ole enää esim. 10 vuoden päästä lapsiperheille. Tai on toki niille saamapuolella oleville, mutta ei niille, jotka maksavat elämisensä itse.

Laadukkaita, laadukkaampiakin, kouluja on pilvin pimein muualla. Myös harrastuksia ja niissäkin edullisemmat hinnat. Ei ruuhkia, ei jatkuvasti rakennustyömaita, tietöitä jne. Ei tarvetta koulushoppailla. Ja uskomatonta kyllä, myös kulttuuririentoja on muualla. Aika harva niissä ruuhkavuosina niin usein ehtii edes rampata, etteikö jotain tiettyä juttua varten voisi ihan vaikka piipahtaa siellä Helsingissä. Eikä muutto Helsingistä tarkoita, että automaattisesti asuisi myöskään korpimaisemissa peräkylillä tai keskellä peltoa. Suomessa on myös muita kaupunkeja maaseudun lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on palveluita, se on yksi syy asua Helsingissä. Esim. työpaikkani ja kuntosalini on 200 metrin päässä kotoa. 400 metrin säteeltä löytyy lapsen harrastukset, koulu, apteekki, isot ruokakaupat ja muita pikkuliikkeitä. Ravintolatarjonta on omaa luokkaansa.

Lisäksi tykkään urbaanista meiningistä. Minua ei saisi muuttamaan minnekään syrjään.

Nuo luettelemasi palvelut löytyy myös keskisuuresta kaupungista, joko keskustasta tai jostain sopivasta lähiössä. Ja ravintoloita lukuunottamatta myös pikkukaupungeista, niissä välimatkat on yleensä lyhyet ja voi asua väljästi ihan palveluiden vieressä. Urbaania meininkiä liikenneruuhkineen ei toki saa :) kyllä ymmärrän että joku viihdy Helsingissä, mutta hupaisa kuvitelma että noita peruspalveluita ei muualla olisi.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on palveluita, se on yksi syy asua Helsingissä. Esim. työpaikkani ja kuntosalini on 200 metrin päässä kotoa. 400 metrin säteeltä löytyy lapsen harrastukset, koulu, apteekki, isot ruokakaupat ja muita pikkuliikkeitä. Ravintolatarjonta on omaa luokkaansa.

Lisäksi tykkään urbaanista meiningistä. Minua ei saisi muuttamaan minnekään syrjään.

Nuo luettelemasi palvelut löytyy myös keskisuuresta kaupungista, joko keskustasta tai jostain sopivasta lähiössä. Ja ravintoloita lukuunottamatta myös pikkukaupungeista, niissä välimatkat on yleensä lyhyet ja voi asua väljästi ihan palveluiden vieressä. Urbaania meininkiä liikenneruuhkineen ei toki saa :) kyllä ymmärrän että joku viihdy Helsingissä, mutta hupaisa kuvitelma että noita peruspalveluita ei muualla olisi.

Nimenomaan näin! Mitä ne jatkuvasti tarvittavat palvelut sitten ovat mitä ei helsinkiläisen mielestä muualta löydy? Isot marketit, kuntosalit, uimahallit, golf, tennis, ratsastus yms. harrastukset, kirjastot, musiikkiopisto, kirkko, koulut, päiväkodit, liikuntapaikat, ravintolat, leffateatterit, sisäleikkipuistot yms. kaikki löytyvät nykyään jo keskisuuristakin kaupungeista. Verkkokauppa tuo kaiken tarvittavan ovelle. Kehyskunnasta menee usein vain 10-20min näiden palveluiden ääreen, toki monet löytyvät niistä kehyskunnistakin. Helsingissä kun tuhtaa julkisilla vaikka uimahalliin, on nopeasti mennyt yli 45min.

Merkillinen oletus, että muualla ei olisi mitään muuta kuin taloja ja metsää :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on palveluita, se on yksi syy asua Helsingissä. Esim. työpaikkani ja kuntosalini on 200 metrin päässä kotoa. 400 metrin säteeltä löytyy lapsen harrastukset, koulu, apteekki, isot ruokakaupat ja muita pikkuliikkeitä. Ravintolatarjonta on omaa luokkaansa.

Lisäksi tykkään urbaanista meiningistä. Minua ei saisi muuttamaan minnekään syrjään.

Nuo luettelemasi palvelut löytyy myös keskisuuresta kaupungista, joko keskustasta tai jostain sopivasta lähiössä. Ja ravintoloita lukuunottamatta myös pikkukaupungeista, niissä välimatkat on yleensä lyhyet ja voi asua väljästi ihan palveluiden vieressä. Urbaania meininkiä liikenneruuhkineen ei toki saa :) kyllä ymmärrän että joku viihdy Helsingissä, mutta hupaisa kuvitelma että noita peruspalveluita ei muualla olisi.

Nimenomaan näin! Mitä ne jatkuvasti tarvittavat palvelut sitten ovat mitä ei helsinkiläisen mielestä muualta löydy? Isot marketit, kuntosalit, uimahallit, golf, tennis, ratsastus yms. harrastukset, kirjastot, musiikkiopisto, kirkko, koulut, päiväkodit, liikuntapaikat, ravintolat, leffateatterit, sisäleikkipuistot yms. kaikki löytyvät nykyään jo keskisuuristakin kaupungeista. Verkkokauppa tuo kaiken tarvittavan ovelle. Kehyskunnasta menee usein vain 10-20min näiden palveluiden ääreen, toki monet löytyvät niistä kehyskunnistakin. Helsingissä kun tuhtaa julkisilla vaikka uimahalliin, on nopeasti mennyt yli 45min.

Merkillinen oletus, että muualla ei olisi mitään muuta kuin taloja ja metsää :D

Ihme käsitys sinulla Helsingistä. Asun itse Pasilassa. Maan suurimpaan uimahalliin kävelee 10 minuutissa.  Maan suurin kauppakeskus on täällä, sieltä löytyy ravintolat, leffateatterit ja sisäleikkipuistot, kuntosalit. Oleellista on, että meillä täällä Helsingissä kaikki on saavutettavissa ilman omaa autoa ja kaikkia palveluita on enemmän kuin yksi siellä maakuntakaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on palveluita, se on yksi syy asua Helsingissä. Esim. työpaikkani ja kuntosalini on 200 metrin päässä kotoa. 400 metrin säteeltä löytyy lapsen harrastukset, koulu, apteekki, isot ruokakaupat ja muita pikkuliikkeitä. Ravintolatarjonta on omaa luokkaansa.

Lisäksi tykkään urbaanista meiningistä. Minua ei saisi muuttamaan minnekään syrjään.

Nuo luettelemasi palvelut löytyy myös keskisuuresta kaupungista, joko keskustasta tai jostain sopivasta lähiössä. Ja ravintoloita lukuunottamatta myös pikkukaupungeista, niissä välimatkat on yleensä lyhyet ja voi asua väljästi ihan palveluiden vieressä. Urbaania meininkiä liikenneruuhkineen ei toki saa :) kyllä ymmärrän että joku viihdy Helsingissä, mutta hupaisa kuvitelma että noita peruspalveluita ei muualla olisi.

Nimenomaan näin! Mitä ne jatkuvasti tarvittavat palvelut sitten ovat mitä ei helsinkiläisen mielestä muualta löydy? Isot marketit, kuntosalit, uimahallit, golf, tennis, ratsastus yms. harrastukset, kirjastot, musiikkiopisto, kirkko, koulut, päiväkodit, liikuntapaikat, ravintolat, leffateatterit, sisäleikkipuistot yms. kaikki löytyvät nykyään jo keskisuuristakin kaupungeista. Verkkokauppa tuo kaiken tarvittavan ovelle. Kehyskunnasta menee usein vain 10-20min näiden palveluiden ääreen, toki monet löytyvät niistä kehyskunnistakin. Helsingissä kun tuhtaa julkisilla vaikka uimahalliin, on nopeasti mennyt yli 45min.

Merkillinen oletus, että muualla ei olisi mitään muuta kuin taloja ja metsää :D

Ihme käsitys sinulla Helsingistä. Asun itse Pasilassa. Maan suurimpaan uimahalliin kävelee 10 minuutissa.  Maan suurin kauppakeskus on täällä, sieltä löytyy ravintolat, leffateatterit ja sisäleikkipuistot, kuntosalit. Oleellista on, että meillä täällä Helsingissä kaikki on saavutettavissa ilman omaa autoa ja kaikkia palveluita on enemmän kuin yksi siellä maakuntakaupungissa. 

Ei sitä autoa tarvitse muuallakaan mitenkään välttämättä, tuokin on ihan ihme kuvitelma taas. Halutessaan pärjää vaikka polkupyörällä, kun minnekään ei ole yli 10km matkaa ja suurin osa palveluista on siinä parin kilsan säteellä. Ja bussejakin kulkee. Välimatkat on Helsingissä oikeasti aika isot ja lyhyeenkin matkaan menee paljon aikaa, jos ei just satu olemaan bussireitillä, joten lähes kaikilla tuntemillani helsinkiläisillä se auto kuitenkin on, kun muuten ei onnistuisi vaikkapa lasten harrastukset. Ja mihin ihminen tarvitsee esim montaa eri uimahallia ym? Meilläkin tosin täällä maakuntakaupungissa niitä on kolme, niistä lähin 1,5km päässä meiltä, ja asutaan isossa omakotitalossa. Kerrostalossa voisi sitten asua niin, että uimahalli ja kaikki muukin on siinä puolen kilsan säteellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on palveluita, se on yksi syy asua Helsingissä. Esim. työpaikkani ja kuntosalini on 200 metrin päässä kotoa. 400 metrin säteeltä löytyy lapsen harrastukset, koulu, apteekki, isot ruokakaupat ja muita pikkuliikkeitä. Ravintolatarjonta on omaa luokkaansa.

Lisäksi tykkään urbaanista meiningistä. Minua ei saisi muuttamaan minnekään syrjään.

Nuo luettelemasi palvelut löytyy myös keskisuuresta kaupungista, joko keskustasta tai jostain sopivasta lähiössä. Ja ravintoloita lukuunottamatta myös pikkukaupungeista, niissä välimatkat on yleensä lyhyet ja voi asua väljästi ihan palveluiden vieressä. Urbaania meininkiä liikenneruuhkineen ei toki saa :) kyllä ymmärrän että joku viihdy Helsingissä, mutta hupaisa kuvitelma että noita peruspalveluita ei muualla olisi.

Nimenomaan näin! Mitä ne jatkuvasti tarvittavat palvelut sitten ovat mitä ei helsinkiläisen mielestä muualta löydy? Isot marketit, kuntosalit, uimahallit, golf, tennis, ratsastus yms. harrastukset, kirjastot, musiikkiopisto, kirkko, koulut, päiväkodit, liikuntapaikat, ravintolat, leffateatterit, sisäleikkipuistot yms. kaikki löytyvät nykyään jo keskisuuristakin kaupungeista. Verkkokauppa tuo kaiken tarvittavan ovelle. Kehyskunnasta menee usein vain 10-20min näiden palveluiden ääreen, toki monet löytyvät niistä kehyskunnistakin. Helsingissä kun tuhtaa julkisilla vaikka uimahalliin, on nopeasti mennyt yli 45min.

Merkillinen oletus, että muualla ei olisi mitään muuta kuin taloja ja metsää :D

Ihme käsitys sinulla Helsingistä. Asun itse Pasilassa. Maan suurimpaan uimahalliin kävelee 10 minuutissa.  Maan suurin kauppakeskus on täällä, sieltä löytyy ravintolat, leffateatterit ja sisäleikkipuistot, kuntosalit. Oleellista on, että meillä täällä Helsingissä kaikki on saavutettavissa ilman omaa autoa ja kaikkia palveluita on enemmän kuin yksi siellä maakuntakaupungissa. 

Ei sitä autoa tarvitse muuallakaan mitenkään välttämättä, tuokin on ihan ihme kuvitelma taas. Halutessaan pärjää vaikka polkupyörällä, kun minnekään ei ole yli 10km matkaa ja suurin osa palveluista on siinä parin kilsan säteellä. Ja bussejakin kulkee. Välimatkat on Helsingissä oikeasti aika isot ja lyhyeenkin matkaan menee paljon aikaa, jos ei just satu olemaan bussireitillä, joten lähes kaikilla tuntemillani helsinkiläisillä se auto kuitenkin on, kun muuten ei onnistuisi vaikkapa lasten harrastukset. Ja mihin ihminen tarvitsee esim montaa eri uimahallia ym? Meilläkin tosin täällä maakuntakaupungissa niitä on kolme, niistä lähin 1,5km päässä meiltä, ja asutaan isossa omakotitalossa. Kerrostalossa voisi sitten asua niin, että uimahalli ja kaikki muukin on siinä puolen kilsan säteellä.

Sinä puhut kymmenen kilometrin säteestä. Minulla säde on kilometri. Ymmärrätkö eron?

Olen autoton, lapseton ja erittäin laiska ihminen. Olisi kauhistus asua jossain korvessa omakotitalossa, kulkea autolla paikkoihin ja hoitaa lapsia. Onneksi saa asua Helsingin kantakaupungissa, kävellä tai mennä julkisilla asioilleen ja elää juuri sellaista elämää kuin haluaa.

Kaikki sisarukseni palasivat opintojen jälkeen maalle kotikuntaan, rakensivat itse talonsa ja perustivat perheen. Sopii heille ja minä ymmärrän sen, minun suuntaani taas ei tule mitään ymmärrystä. Joka kerta kun menen kotikuntaan kylään esitellään tonttivaihtoehtoja ja kysytään koska jälkikasvua on tulossa.