Helsingin romahtaneet asuinauleet joihin ei enää haluta:

ei huolta kyllä as tuki ja muut tuet eekkereille riittää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Hoitajan pakka on 3500 euroa. Kyllä siitä varmaan 600-800 euron vuokraan riittää..

Jaa mistä saa perheasunnon 600-800e/kk Helsingistä? Ja tosiaan vuokra-asunnon, kun omaan ei saa lainaa, eli ei mitään toivoa koskaan vaurastua. Lisäksi ei läheskään kaikkien hoitajien palkka ole noin hyvä, vain jos tekee vuorotöitä ja on jo kokemuslisiä ym.

Miksi se pitäisi saada juuri Helsingistä? Esim. ratojen varsilla on paljon paikkoja joista pääsee nopeasti Helsinkiin mutta asuminen on paljon halvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Niin, ostin 80-luvulla tehdyn 320m2 omakotitalon Saimaan rannalta ja maksoin tästä 120k€. Laitoin kaikki pinnat uusiksi ja se maksoi 30k€. Velaton talo, sekin on aika kiva olotila. Jälkikasvu saa tästä hyvän kesämökin tai helposti ainakin sijoitetun pääoman pois.

Teen kuuluisia 'akateemisia' töitä suurempaan kaupunkiin, tienaan liiton taulukoiden mukaan enemmän kuin 70% samana vuonna valmistuneesta ammattikunnasta. Palkasta ylijääneellä tulolla harrastan sijoitustoimintaa, joka on tuottanut enemmän kuin etelän asuntomarkkinat. Voin toki sijoittaa asuntoihinkin jos olisi parempaa tuottoa luvassa, mutta en koe jääväni mistään paitsi vaikken pääkaupunkiseudulla asukaan. Ja onhan siellä hotelleja jos välttämättä haluaa käväistä jossain kulttuuririennoissa.

Markkinataloudessa on ihan selvä syy miksi tuo talosi oli niin halpa. Ja se on se että se ei ole kovin haluttu. Jos olisi, sen hinta olisi ihan muuta.

Se voi toki olla sinulle juuri nyt hyvä valinta mutta aika harvalle on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Tuttavallani on kiva yksiö Brooklynissä mukavalla sijainnilla. Sen käypä arvo on n. 800 000. En usko, että tarjoilija tai vaikkapa huoltomies sellaista ostaa sielläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Tuttavallani on kiva yksiö Brooklynissä mukavalla sijainnilla. Sen käypä arvo on n. 800 000. En usko, että tarjoilija tai vaikkapa huoltomies sellaista ostaa sielläkään. 

Aika iso yksiö pitää olla kun new yorkista saa pienen kaksion hesan yksiöiden hinnalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Tuttavallani on kiva yksiö Brooklynissä mukavalla sijainnilla. Sen käypä arvo on n. 800 000. En usko, että tarjoilija tai vaikkapa huoltomies sellaista ostaa sielläkään. 

Aika iso yksiö pitää olla kun new yorkista saa pienen kaksion hesan yksiöiden hinnalla. 

Helsingissä yksiöt ovat n. 200 000, allekin saa vanhempia, mutta siitä eteenpäin. 

Asuttiin maalla 02/20 - 8-9/20

Koronan vuoksi ja asunnossa oli putkiremontti.

Remonttia varten karsittiin vuoden sisällä puolet irtaimistosta. Pakattiin kellariin, parvekkeelle, ystävälle ja tietenkin loppukesästä takasin.

Muutettiin maalle. Tyhjennettiin aitan 3 huonetta, navettaa, vintti, n 100 neliötä asuintilaa, pari pientä rakennusta lähinnä roskaa, maalattiin talo, laitettiin piha kuntoon, lähetin yli 100 pakettia, pesin mattoja, vanhoja vaatteita jne satoja, tuhansia tunteja töitä ja lopuksi myytiin mökki.

N 15 kk sitten muutettiin takaisin kotiin. Putkirempan jälkeen tehtiin pienimuotoinen pintaremontti, ostettiin muutama uusi huonekalu.

Ihan sama mitä joku on mieltä. En muuta pois täältä ikinä. Helsinki on ässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Tuttavallani on kiva yksiö Brooklynissä mukavalla sijainnilla. Sen käypä arvo on n. 800 000. En usko, että tarjoilija tai vaikkapa huoltomies sellaista ostaa sielläkään. 

Aika iso yksiö pitää olla kun new yorkista saa pienen kaksion hesan yksiöiden hinnalla. 

Helsingissä yksiöt ovat n. 200 000, allekin saa vanhempia, mutta siitä eteenpäin. 

Alle 200t näyttää olevan pyynnit parhailla alueilla. Helsinki on aikaa sitten ohittanut hintatasossa new yorkin parhaat alueet. Poislukien uudet asunnot new yorkissa, ne on omassa hintaluokassaan, eikä niitä kukaan osta. Muistutettakoon että nykin keskiansio on 8 tonnia kuussa kun hesan 2,5 tonnia. Eli hesassa maksetaan murto-osan palkalla nykin kovempia hintoja kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Hoitajan pakka on 3500 euroa. Kyllä siitä varmaan 600-800 euron vuokraan riittää..

Jaa mistä saa perheasunnon 600-800e/kk Helsingistä? Ja tosiaan vuokra-asunnon, kun omaan ei saa lainaa, eli ei mitään toivoa koskaan vaurastua. Lisäksi ei läheskään kaikkien hoitajien palkka ole noin hyvä, vain jos tekee vuorotöitä ja on jo kokemuslisiä ym.

Miksi se pitäisi saada juuri Helsingistä? Esim. ratojen varsilla on paljon paikkoja joista pääsee nopeasti Helsinkiin mutta asuminen on paljon halvempaa.

No mutta miksi ihmeessä se hoitaja haluaisi käyttää aikaa ja rahaa pendelöintiin, kun voisi tehdä niitä hoitajan hommia siinä radanvarsikunnassakin ja hurauttaa sitten joskus vapaapäivänä Helsinkiin jos huvittaa. Töitä kun riittää joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Ei oleteta, vaan ihmetellään että mikä järki sinne pääkaupunkiin on änkeytyä kun muualla saisi samoilla hommilla paljon paremman elintason. Toistaiseksi tässä ketjussa on kerrottu perusteluksi että kaikki palvelut on niin lähellä ja on helppoa kun voi joka paikkaan kävellä, mutta enpä usko että se siellä lähiön perukoilla ihan niinkään on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Ei oleteta, vaan ihmetellään että mikä järki sinne pääkaupunkiin on änkeytyä kun muualla saisi samoilla hommilla paljon paremman elintason. Toistaiseksi tässä ketjussa on kerrottu perusteluksi että kaikki palvelut on niin lähellä ja on helppoa kun voi joka paikkaan kävellä, mutta enpä usko että se siellä lähiön perukoilla ihan niinkään on.

Ei siellä lähiöissä pakko ole asua. Kyllä kaupunkiin kuuluu paljon kivojakin alueita. Ihmeellinen näkemys tämä toistuva, että samalla rahalla saa isomman muualta ja rahkeet ei riitä kuin lähiöön, josta tunnin matka keskustaan. Mitä ihmeen persaukinaisia täällä kirjoittaa? Helsingissä on myös aivan erinomaiset mahdollisuudet tehdä uraa ja kouluttautua lisää, jos nykyansiot ovat olemattomat. Sitä varten pääkaupunkeihin on aina muutettu, vaurastumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Hoitajan pakka on 3500 euroa. Kyllä siitä varmaan 600-800 euron vuokraan riittää..

Jaa mistä saa perheasunnon 600-800e/kk Helsingistä? Ja tosiaan vuokra-asunnon, kun omaan ei saa lainaa, eli ei mitään toivoa koskaan vaurastua. Lisäksi ei läheskään kaikkien hoitajien palkka ole noin hyvä, vain jos tekee vuorotöitä ja on jo kokemuslisiä ym.

Miksi se pitäisi saada juuri Helsingistä? Esim. ratojen varsilla on paljon paikkoja joista pääsee nopeasti Helsinkiin mutta asuminen on paljon halvempaa.

No mutta miksi ihmeessä se hoitaja haluaisi käyttää aikaa ja rahaa pendelöintiin, kun voisi tehdä niitä hoitajan hommia siinä radanvarsikunnassakin ja hurauttaa sitten joskus vapaapäivänä Helsinkiin jos huvittaa. Töitä kun riittää joka puolella.

Ei se radanvarsikunta sentään kaikkia Suomen hoitajia pysty työllistämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Ei oleteta, vaan ihmetellään että mikä järki sinne pääkaupunkiin on änkeytyä kun muualla saisi samoilla hommilla paljon paremman elintason. Toistaiseksi tässä ketjussa on kerrottu perusteluksi että kaikki palvelut on niin lähellä ja on helppoa kun voi joka paikkaan kävellä, mutta enpä usko että se siellä lähiön perukoilla ihan niinkään on.

Ei siellä lähiöissä pakko ole asua. Kyllä kaupunkiin kuuluu paljon kivojakin alueita. Ihmeellinen näkemys tämä toistuva, että samalla rahalla saa isomman muualta ja rahkeet ei riitä kuin lähiöön, josta tunnin matka keskustaan. Mitä ihmeen persaukinaisia täällä kirjoittaa? Helsingissä on myös aivan erinomaiset mahdollisuudet tehdä uraa ja kouluttautua lisää, jos nykyansiot ovat olemattomat. Sitä varten pääkaupunkeihin on aina muutettu, vaurastumaan. 

Itse asiassa lähiöt on yleensä rakennettu hyvin joukkoliikenneyhteyksien varaan ja sieltä pääsee varsin nopeasti keskustaan. Ne alueet joista körötellään tunti keskustaan ovat lähinnä niitä harvemmin rakennettuja pientaloalueita joissa asuu hyvätuloisempaa väkeä.

Iltalehden listassa ei ollut Malmia. Saisin Malmilta Terveystieltä kohtuuhinnalla rintamamiestalon. Mikä näistä Iltalehden listan paikoista on lähinnä Malmia?

https://www.iltalehti.fi/asumisartikkelit/a/8fca4b2d-b1b3-445b-816c-e3c…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Ei oleteta, vaan ihmetellään että mikä järki sinne pääkaupunkiin on änkeytyä kun muualla saisi samoilla hommilla paljon paremman elintason. Toistaiseksi tässä ketjussa on kerrottu perusteluksi että kaikki palvelut on niin lähellä ja on helppoa kun voi joka paikkaan kävellä, mutta enpä usko että se siellä lähiön perukoilla ihan niinkään on.

Ei siellä lähiöissä pakko ole asua. Kyllä kaupunkiin kuuluu paljon kivojakin alueita. Ihmeellinen näkemys tämä toistuva, että samalla rahalla saa isomman muualta ja rahkeet ei riitä kuin lähiöön, josta tunnin matka keskustaan. Mitä ihmeen persaukinaisia täällä kirjoittaa? Helsingissä on myös aivan erinomaiset mahdollisuudet tehdä uraa ja kouluttautua lisää, jos nykyansiot ovat olemattomat. Sitä varten pääkaupunkeihin on aina muutettu, vaurastumaan. 

Edelleen, myös siellä pääkaupungeissa tarvitaan myös niitä perus duunareita. Ei kaikki vaan voi olla rikkaita ja menestyneitä.

Maaseudun ja pikkukaupungin rauha, hyi olkoon. Helsingissä meren rannalla on paras asua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan voi tietysti romantisoida maalla asumista mutta taloudelliselta kannalta siinä ei ole mitään järkeä. Meillä olen itse kotoisin pääkaupunkisudulta ja vaimo "maalta" (=taantuva pikkupaikkakunta). Nyt molempien vanhemmat siinä iässä että kotona asuminen ei enää onnistu. Vaimon vanhempien talo saatiin jonkun ihmeen kautta myytyä (useimmat myytävät ok-talot seisovat myynnissä siellä vuosia) mutta siitä saatiin juuri ja juuri se 100.000 euroa. Omat vanhempani taas laittamassa myyntiin vastaavan kokoista ja ikäistä (se vähemmän haluttu iso 70-luvun omakotitalo) taloaan ja sen pyyntihinta tulee olemaan luokkaa 500.000. Kuitenkin molemmat ovat aikanaan olleet rakennuskustannuksiltaan aika samalla tasolla.

Voi miettiä että kumpi on käypä hinta siitä omaisuudesta jonka keskituloinen pariskunta on elämänsä aikana onnistunut saamaan kasaan.

Juu, tilanne on juuri tuo niillä jotka ovat muuttaneet Helsinkiin joskus ennen kuin hinnat oli järjettömiä. Nythän ne on sillä tasolla, ettei edes keskituloisella välttämättä ole varaa ostaa sitä kunnon perheasuntoa hyvältä alueelta. Ja jos onkin, menee lainoihin ja korkoihin ihan tolkuttoman suuri osuus kuukausituloista. Samalla joku asuu siellä maalla väljästi siinä 100te talossaan, lainat on nopeasti maksettu ja jää rahaa muuhunkin, vaikkapa sijoittamiseen.

Niin se on aina ollut, että pääkaupungissa ei ole kaikkien varaa asua. Kuitenkin täällä asuu 650 000 ihmistä, joista puolet omistusasunnoissa. Myös meillä omistusasunnoissa asuvilla jää rahaa vaikapa juuri sijoittamiseen. 

Sehän se onkin iso ongelma, kun myös niitä pienempituloisia myös Helsingissä tarvittaisiin, mutta heillä ei ole varaa asua siellä. Jos ei vaikkapa hoitajan palkalla ole varaa elättää perhettä kun asuminen maksaa liikaa, niin kohta alkaa oikeasti olla vaikea saada niitä hoitajia sinne.

Noin yleisesti ottaen missään päin maailmaa pienipalkkaiset ihmiset eivät asu suurkaupunkien keskusta-alueilla vaan siellä kauempana lähiöissä. Meillä taas jostain syystä oletetaan että jokaisella pitäisi olla varaa asua ihan missä haluaa.

Ei oleteta, vaan ihmetellään että mikä järki sinne pääkaupunkiin on änkeytyä kun muualla saisi samoilla hommilla paljon paremman elintason. Toistaiseksi tässä ketjussa on kerrottu perusteluksi että kaikki palvelut on niin lähellä ja on helppoa kun voi joka paikkaan kävellä, mutta enpä usko että se siellä lähiön perukoilla ihan niinkään on.

Ei siellä lähiöissä pakko ole asua. Kyllä kaupunkiin kuuluu paljon kivojakin alueita. Ihmeellinen näkemys tämä toistuva, että samalla rahalla saa isomman muualta ja rahkeet ei riitä kuin lähiöön, josta tunnin matka keskustaan. Mitä ihmeen persaukinaisia täällä kirjoittaa? Helsingissä on myös aivan erinomaiset mahdollisuudet tehdä uraa ja kouluttautua lisää, jos nykyansiot ovat olemattomat. Sitä varten pääkaupunkeihin on aina muutettu, vaurastumaan. 

Edelleen, myös siellä pääkaupungeissa tarvitaan myös niitä perus duunareita. Ei kaikki vaan voi olla rikkaita ja menestyneitä.

Jos se duunari sattuu joutumaan Vantaan puolelle niin ei se mitenkään kohtuuttoman kaukana ole.

Vierailija kirjoitti:

Lauttasaari. Uskotte tai ette. Moni haaveilee poismuutosta.

Haaveilee? Kyllähän Lauttasaaresta pääsee pois ihan helposti. Kämpät menevät kuumille kiville ja hyvään hintaan.

Paras päätökseni ikinä oli muuttaa pois Helsingistä vaikka paljasjalkainen stadilainen olinkin.

Elämänlaatu parani 90% (enkä edes tiedostanut aiemmin olleeni esim väsynyt siitä kaikesta turhasta ostoskeskuksissa käymisestä).

Nyt on omaa pihaa, mestää ja rauhaa. Luontoa, normaaleja lapsiperheitä naapurissa, eläimiä ja raikasta ilmaa.