Lue keskustelun säännöt.
Mites kun lapsi/nuori ei halua syödä laittamaasi ruokaa ja huutaa nälkää, niin teettekö uuden ruoan?
Tai annatteko lapsen/nuoren käydä kaupassa tai grillillä hakemassa itselleen mieluista ruokaa? Itselläni on nirso 12-vuotias joka syö todella rajoitetusti tyyliin makaronia ja pekonia. Ei vihanneksia tai hedelmiä. Hän ei myöskään ota itsenäisesti mitään kaapista. Ei voitele edes leipää. Jotain neurologisia on taustalla epäilyni mukaan. Ruoan rakenne on tärkeää. Ruoka-aineiden pitä olla erillään, mikään ei saa olla sekoitettu keskenään. Yhden epämääräisen näköisen mausteen tai perunanpalan perusteella lapsi jättää koko annoksen syömättä. Huutaa kuin riivattu jos uutta ruokaa ei laita tilalle ja haukkuu ku sipääksi. En ole laittanut uutta ruokaa. Lopulta lapsi huutaa ja raivoaa itsensä uneen.
Kommentit (437)
Onko aikuiset ihmiset näin eksinkertaisia, ettei helpoinkaaan palapeli aukea ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpa myöhään liikkeellä! Nyt äkkiä tutkimuksiin! Helpottaa.
Joo,tunnistan noi oireet siis. Olen ammatissani törmännyt ja just tyyliin perunoitten päälle ei saa laittaa kastiketta,kasvikset pitää olla omissa kasoissaan,eivät saa koskettaa toisiaan,näkkäriin ei saa laittaa reikäpuolelle mitään jne. Se vaan on niin,eikä ite voi sille mitään.
Mä ite olen samanlainen. Esim perunamuusi,syön sen yksisteen,ei mitään sen kanssa.
Pienenä olin kiskonut kaikki lihapalat pois ruuista,en voinut sietää lihaa. Kananmunasta söin vain valkuaiset jnejne.
Ei se välttämättä ole mikään "oire" mistään autismista sun muusta mutta käykää nyt kumminkin jossain.
Jokin ongelma on,ja toi omantoiminnan ohjauksen puuttuminen on kans yks merkki. Teininä en saanut mitään aikaan jos mulle ei sanottu,vaikka että mene hakemaan vettä...
Joo eikä se parane että lapsi hakee itte ruokansa,koska se on jossain siellä sisällä aivoissa se vääriä signaaleja lähettävä! (Voisin puhua päivän tästä,siihen liittyy myös vaatteet yms!)
Harmi ettei luonto nykyään karsi näitä outouksia. Kaikki on liian helppoa, niin kansa tyhmistyy.
Lapsi voi katsoa itselleen sopivaa syötävää. Ei meillä passata, mutta ei myöskään pakoteta syömään.
Tuli mieleen, että ystäväni oli taaperona yrittänyt kieltäytyä hernekeitosta, mutta hoidossa oli puolipakolla syötetty, varmaan vain joku lusikankärjellinen. Lapsi oli meinannut kuolla anafylaktiseen shokkiin, mutta onneksi sairaala oli lähellä. Tapahtuman myötä selvisi vakava herneallergia. Jotenkin lapsi oli tuntunut vastenmielisyttä ruokaa kohtaan, hajua?
En sano, että kaikilla kaikki johtuu allergiasta, mutta muistakaa että se on yksi mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta ihan siltä varalta, ettei tätä ole sanottu ap:lle jo vähintään 20 kertaa:
Tuo lapsi pitää ehdottomasti saada tutkimuksiin! Ei ole mitään kettumaisempaa kuin olla Asperger ilman diagnoosia ja autuaan tietämätön, mikä itsessä on vialla. Jo pelkän itsetuntemuksen takia se diagnoosi on hyvä olla, mutta myös sen vuoksi, että kartoitetaan minkälaista apua ja tukea on vailla. Murrosikä voi noilla olla yhtä helvettiä, siis sellaista että siinä tarvitaan poliisia ja lastensuojelua, joten hakekaa apua ennen kuin tilanne karkaa käsistä!
Tuollaiset höpönhöpö diagnoosit on vihoviimeinen temppu. Silloin lapsi saa nimen ja oikeutuksen huonolle käytökselleen ja vanhempi alkaa elämään niin kuin lapsi olisi jokin "erityislapsi". Tämä erityisyys jotenkin ilmeisesti hivelee joitakin vanhempia...
Aistiyliherkkyydet, autismit, aspergerit on kaikki samaa höpötystä, medikalisaatiota ja ylidiagnosointia. Niistä ei oikeasti ole muuta kuin haitaa ja eniten kyseessä olevalle lapselle.
Ihmiset ja myös lapset ovat aina erilaisia mutta erilaisuuden kanssa pitää vaan oppia elämään. Pitää osata sopeutua ja elää kuin muutkin, parhaan kykynsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullla on autistinen kevatyttö, jolla pienenä useita ruoka-aineallergioita, nyt onneksi vain muutama jäljellä. Kausittain huono syömään, näitä perus-aistiyliherkyysjuttuja ja aika isoksi oli ihan neurologista nielemisongelmaakin, jota keva-lapsilla usein on. Muutamat kerrat syömään opetellessa jouduin tekemään tukehtumisen takia ensiavun, mutta otin itse kumman rauhallisesti vielä tuolloin, toivoin silloin vielä että on tavallisen ”outo” lapsi, sittemmin ymmärrettiin että jos oikein mikään ei toimi ns normaalisti, niin on enemmänkin pielessä. Ruokaan on aina pyritty suhtautumaan ilman suurta intohimoa ja ruokataisteluja pyritty välttämään. Kaikesta huolimatta pidän lastani aika hyvänä syöjänä, aina on kyennyt syömään kuitenkin jtn. Toki kaikki on suhteellista, mutta silti. Meilläkään ei saa raivota ruoasta eikä haukkua ruokaa tai muita, syömättä saa olla ja näkkileivällä ja kurkulla/porkkanalla on korvattu monet ateriat.
Omasta näkökulmasta tuollainen aloittajan kuvailema tilanne ei ole erityisen paha, mutta ehdottomasti huomioimisen arvoinen. Lapsihan ei selvästi oikeasti pysty kaikkea syömään ja painostus purkautuu esimurrosikäisen tapaan. Ja ajatus uuden ruoan tekemisestä on myös outo! En tee itse uusia ruokia, vaan sitten mennään näkkärillä ja muilla terveellisillä välipaloilla seuraavaan ruoka-aikaan. Pidän käytäntönä sitä, että väh. joka toinen lämmin ruoka olisi lapsellekin maistuva ja terveellistä välipalaa saa muuten aina, paitsi ei ihan juuri ennen ruoka-aikaa. Tuon ikäisen kanssa mistäön maistamisista keskustelu on jo vähän bygones, tähän ikään mennessä on varmasti päiväkodissa ja koulussa painostettu syömään niin monia ruokia, että tietänee suunnilleen kaikki perusmaut.
Tutkimukset voisi olla hyväksi erityisesti siinä mielessä, että saisitte tietoa ja ohjausta, molemmille olisi hyödyllistä ihan otsikon mukaisen miettimisen turhuus huomioiden. Aikuinen ei nimittäin tee uusia ruokia, lapsen ei todellakaan ole pakko syödä, terveellisiä välipaloja että kestää seuraavaan ateriaan.
Jos olette tilanteessa, ettei lapsi siedä mitään terveellisiä välipaloja, niin apua asap.
Taviksilta eli vain itsensä tai omiensa mukaan peilaavilta ei kannata kysyä mitään, ne ei tajua sun lastas, elää oman lapsuutensa kasvatusmallien mukaan eikä tule tajuamaankaan muuta ja se on ihan sama se.
Käyhän hän terapeutilla, psykologin vastaanotolla tms.? Olisi hyvä saada hänen apua tähän ongelmaan. Varmasti todella kuormittavaa ja raskasta myös hänelle. Olisi hyvä päästä tuosta rajoitteesta yli tuossa vaiheessa nuoruutta, koska tulee olemaan vaikeaa aikuisena elää noin. Eikä hän tuolla ruokavaliolla tule myöskään saamaan tarvittavia vitamiineja ja muita. Voi vaikuttaa negatiivisesti kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin Ap lapsena samanlainen. Pikkuhiljaa mulla se makupaletti laajeni, kun aina vähän painostettiin maistamaan ihan vaikka kielen kärjellä. Jos jäi ruoka syömättä, niin seuraava ruoka seuraavana ruoka-aikana.
Nykyään syön tosi monipuolisesti muutamia ruoka-aineita lukuunottamatta.
Toki jos joku ruoka on selkeästi inhokki, niin turhaa sitä on väkisin koittaa syödä. Jos jotakin todella inhoaa, niin sitten inhoaa. Kaipa tuossa olisi oleellista se, että vähän pikkuhiljaa sitä makuaistia kehitetään. Ja myös tarjota monipuolisesti ruokia, eikä aina vaan sitä makaroonia ja nugettejä. Ei se opi, jos saa aina ehtoilla.
Mulla on hyvin nirso 10v, joka syö vain perunaa, nuudelia ja pastaa. Mausteita ei saa olla. Jotkut kasvikset menee onnek. En tee tästä numeroa ja hänelle on aina tarjolla jotain joka menee. En halua tehdä asiasta numeroa. Kaksi muuta lasta syövät mitä vain. Kun asian ottaa huomioon jo ruokaa tehdessä,ei aiheuta suurempaa ylimääräistä vaivaa. Pyritään siihen ois kaks lämmintä ruokaa. En helppo puhua että et vain anna ruokaa, jos itse et ole kyseisessä tilanteessa. En halua antaa lapsen ruutua nälkään tai syövän vain leipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin mielenkiintoista, että tällaiset aistiyliherkkyydet ovat ilmestyneet ihmiskuntaan ihan viime vuosikymmeninä! Olisiko ollut 1940-luvulla ja sitä ennen tuhansia vuosia, että kuolivat pois, jos ei ruoka kelvannut?!? Minusta kyseessä on kyllä joku häiriö, mutta se on sitä siksi, että lapsi on kasvatettu sellaiseksi. Nämä ovat juuri niitä lapsia, joilta jo 2-vuotiaana kysytään, että mitä haluat syödä? Mitkä vaatteet haluat laittaa päällesi ja haluaisitko mennä vaikka nukkumaan kun olet väsynyt!? Jos lapsonen ei halua lähteä kauppaan, niin sinne ei mennä. Lapsi laitetaan hirveään asemaan, missä hänen on päätettävä asioita ja se suorastaan räjäyttää pään kun ei tiedä, mitä valita. Siksi esim. ruuasta tulee jotain ihan muuta kun ravintoa, mielihyvän lähde kun sillä saa näläntunteen tyydytettyä! Ihminen on siitä metka, että ihan mistä vaan saa ongelman kun siitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua läpi, mutta ihan siltä varalta, ettei tätä ole sanottu ap:lle jo vähintään 20 kertaa:
Tuo lapsi pitää ehdottomasti saada tutkimuksiin! Ei ole mitään kettumaisempaa kuin olla Asperger ilman diagnoosia ja autuaan tietämätön, mikä itsessä on vialla. Jo pelkän itsetuntemuksen takia se diagnoosi on hyvä olla, mutta myös sen vuoksi, että kartoitetaan minkälaista apua ja tukea on vailla. Murrosikä voi noilla olla yhtä helvettiä, siis sellaista että siinä tarvitaan poliisia ja lastensuojelua, joten hakekaa apua ennen kuin tilanne karkaa käsistä!
Tuollaiset höpönhöpö diagnoosit on vihoviimeinen temppu. Silloin lapsi saa nimen ja oikeutuksen huonolle käytökselleen ja vanhempi alkaa elämään niin kuin lapsi olisi jokin "erityislapsi". Tämä erityisyys jotenkin ilmeisesti hivelee joitakin vanhempia...
Aistiyliherkkyydet, autismit, aspergerit on kaikki samaa höpötystä, medikalisaatiota ja ylidiagnosointia. Niistä ei oikeasti ole muuta kuin haitaa ja eniten kyseessä olevalle lapselle.
Ihmiset ja myös lapset ovat aina erilaisia mutta erilaisuuden kanssa pitää vaan oppia elämään. Pitää osata sopeutua ja elää kuin muutkin, parhaan kykynsä mukaan.
Meille diagnoosista on ollut taloudellista hyötyä. Nuori ei pysty opiskelemaan ja tekemään työtä samaan aikaan ja niin hän saa toimeentulotukea, vaikka muussa tapauksessa ensisijainen tulos olisi laina. Tätä kieltä ymmärtänet, vaikka muuta ehkä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän jokaisesta lapsesta löydy jotain vikaa, jos etsimällä etsitään. Ainahan äiti on varma siitä, että sen oman pikku kullannupun lellitelty käytös ei missään nimessä voi johtua lapsen saamasta kasvatuksesta, vaan siihen on pakko olla syy jossain muualla: sairaus, herkkyys, huono opettaja, yhteiskunnan asenteet jne.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mielenkiintoista, että tällaiset aistiyliherkkyydet ovat ilmestyneet ihmiskuntaan ihan viime vuosikymmeninä! Olisiko ollut 1940-luvulla ja sitä ennen tuhansia vuosia, että kuolivat pois, jos ei ruoka kelvannut?!? Minusta kyseessä on kyllä joku häiriö, mutta se on sitä siksi, että lapsi on kasvatettu sellaiseksi. Nämä ovat juuri niitä lapsia, joilta jo 2-vuotiaana kysytään, että mitä haluat syödä? Mitkä vaatteet haluat laittaa päällesi ja haluaisitko mennä vaikka nukkumaan kun olet väsynyt!? Jos lapsonen ei halua lähteä kauppaan, niin sinne ei mennä. Lapsi laitetaan hirveään asemaan, missä hänen on päätettävä asioita ja se suorastaan räjäyttää pään kun ei tiedä, mitä valita. Siksi esim. ruuasta tulee jotain ihan muuta kun ravintoa, mielihyvän lähde kun sillä saa näläntunteen tyydytettyä! Ihminen on siitä metka, että ihan mistä vaan saa ongelman kun siitä tekee.
Minun suvussani on kirjallisten kuvausten mukaan ollut selkeästi autismin kirjoon kuuluvia henkilöitä 1800-luvulla. Tämän vuosituhannen alussa eläessään olisivat todennäköisesti saaneet asperger-diagnoosin, ja nyt autismikirjon dg. Suvussamme esiintyy runsaasti asperger (nyk. autismikirjon dg) henkilöitä, niin miehissä kuin naisissakin, ja se on siis erittäin todennäköisesti perinnöllistä. 1800-luvulla on tavallaan ollut helpompaa näillä erityisherkillä, kun ovat asuneet pääasiassa maaseudulla, ja päivät ovat kuluneet yksintyössä. Ei ole ollut niin paljon ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, kun sitä on ollut vähemmän. Ja toisaalta sosiaaliset roolit olivat selkeämpiä ja tarkemmin määriteltyjä, oli helpompaa toimia oikein. Ja nimenomaan sukuni on ns. high function- autisteja, älykkäitä, itsekseen toimeentulevia, mutta "hemmetin vaikeita ihmisinä" yhtä psykiatria lainatakseni. Esimerkiksi syömisen kanssa on ollut selkeästi rajotteita, lisäksi se erityispiirre, että alkoholin käyttö on ollut hyvin harvinaista. Seassa on ollut ikiliikkujan keksijöitä jne, eri erityisen mielenkiinnon kohteita on ollut. Sitä en tiedä, että miten siinä sukuhaarassa, joka lähti Kanadaan, tämä on esiintynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nainen, niin ole hyvä ja kiellä lapseltasi syöminen jos ei sapuska kelpaa.
Jos olet mies, ja kiellät lapseltasi hampurilaisen niin lastensuojeluilmoitus ja pahimmillaan rikosilmoitus odottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mielenkiintoista, että tällaiset aistiyliherkkyydet ovat ilmestyneet ihmiskuntaan ihan viime vuosikymmeninä! Olisiko ollut 1940-luvulla ja sitä ennen tuhansia vuosia, että kuolivat pois, jos ei ruoka kelvannut?!? Minusta kyseessä on kyllä joku häiriö, mutta se on sitä siksi, että lapsi on kasvatettu sellaiseksi. Nämä ovat juuri niitä lapsia, joilta jo 2-vuotiaana kysytään, että mitä haluat syödä? Mitkä vaatteet haluat laittaa päällesi ja haluaisitko mennä vaikka nukkumaan kun olet väsynyt!? Jos lapsonen ei halua lähteä kauppaan, niin sinne ei mennä. Lapsi laitetaan hirveään asemaan, missä hänen on päätettävä asioita ja se suorastaan räjäyttää pään kun ei tiedä, mitä valita. Siksi esim. ruuasta tulee jotain ihan muuta kun ravintoa, mielihyvän lähde kun sillä saa näläntunteen tyydytettyä! Ihminen on siitä metka, että ihan mistä vaan saa ongelman kun siitä tekee.
Minun suvussani on kirjallisten kuvausten mukaan ollut selkeästi autismin kirjoon kuuluvia henkilöitä 1800-luvulla. Tämän vuosituhannen alussa eläessään olisivat todennäköisesti saaneet asperger-diagnoosin, ja nyt autismikirjon dg. Suvussamme esiintyy runsaasti asperger (nyk. autismikirjon dg) henkilöitä, niin miehissä kuin naisissakin, ja se on siis erittäin todennäköisesti perinnöllistä. 1800-luvulla on tavallaan ollut helpompaa näillä erityisherkillä, kun ovat asuneet pääasiassa maaseudulla, ja päivät ovat kuluneet yksintyössä. Ei ole ollut niin paljon ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, kun sitä on ollut vähemmän. Ja toisaalta sosiaaliset roolit olivat selkeämpiä ja tarkemmin määriteltyjä, oli helpompaa toimia oikein. Ja nimenomaan sukuni on ns. high function- autisteja, älykkäitä, itsekseen toimeentulevia, mutta "hemmetin vaikeita ihmisinä" yhtä psykiatria lainatakseni. Esimerkiksi syömisen kanssa on ollut selkeästi rajotteita, lisäksi se erityispiirre, että alkoholin käyttö on ollut hyvin harvinaista. Seassa on ollut ikiliikkujan keksijöitä jne, eri erityisen mielenkiinnon kohteita on ollut. Sitä en tiedä, että miten siinä sukuhaarassa, joka lähti Kanadaan, tämä on esiintynyt.
Että semmonen tietopaukku sieltä... Näkee kyllä tekstistä että aspergerin spektrillä ollaan
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin mielenkiintoista, että tällaiset aistiyliherkkyydet ovat ilmestyneet ihmiskuntaan ihan viime vuosikymmeninä! Olisiko ollut 1940-luvulla ja sitä ennen tuhansia vuosia, että kuolivat pois, jos ei ruoka kelvannut?!? Minusta kyseessä on kyllä joku häiriö, mutta se on sitä siksi, että lapsi on kasvatettu sellaiseksi. Nämä ovat juuri niitä lapsia, joilta jo 2-vuotiaana kysytään, että mitä haluat syödä? Mitkä vaatteet haluat laittaa päällesi ja haluaisitko mennä vaikka nukkumaan kun olet väsynyt!? Jos lapsonen ei halua lähteä kauppaan, niin sinne ei mennä. Lapsi laitetaan hirveään asemaan, missä hänen on päätettävä asioita ja se suorastaan räjäyttää pään kun ei tiedä, mitä valita. Siksi esim. ruuasta tulee jotain ihan muuta kun ravintoa, mielihyvän lähde kun sillä saa näläntunteen tyydytettyä! Ihminen on siitä metka, että ihan mistä vaan saa ongelman kun siitä tekee.
Kummastipa on yksi kolmesta sitten onnistuttu kasvattamaan eri lailla. Sinä olet selvästikin pihalla siitä, mitä aistiyliherkkyydet tai vaihtoehtoisesti aistialiherkkyydet ovat. Aivan varmasti niitä on aina ollut. Aistiyliherkällä ruokailuun vaikuttaa paljolti ruoan rakenne, kuten myöskin haju ja maku. On aika yleistäkin, että kaikki eivät pysty syömään esimerkiksi jogurttia, missä on kokkareita, esimerkiksi epämääräisiä pehmeitä mansikanpaloja tai huonosti tehty kokkareinen perunamuusi meinaa laukaista oksennusrefleksin. Aistiyliherkät syövät mielellään kaikki ruoan osaset erikseen, jolloin kaikella on selkeä oma rakenne, ei tule jotain täysin erilaista yhtäkkiä ruoan joukosta, mikä tökkääkin. Ne kaikki voivat mennä erikseen syötynä, mutta ei yhtenä sekasotkuna. Tuo lapsi on järjestelmällisesti vain jättänyt syömättä sellaiset, mitä ei saa alas, ihan pienestä pitäen. Voi syödä omaa herkkuruokaansa lautaskaupalla, kun joku muu voi jäädä syömättä kokonaan. Ja se herkkuruokakin on tavallista perusruokaa, ei mitään herkuksi luokiteltavaa. Mutta joku toinen perusruoka ei vaan mene. Mutta ei niitä hänen herkkuruokiaan voi joka päivä syödä, etenkin ne eivät satu olemaan sisarusten herkkuruokia.
Aistiyliherkkä on myös yleensä tarkka vaatteistaan, ne eivät saa purista, eivät hangata yms. Niskasta pitää aina poistaa laput, mitkä hiertävät ja tuntuvat pahalta. Oppivat hyvin nuorina leikkaamaan sen itse, jos vanhempi ei sitä huomaa tehdä. Vaatekaupassa on kyllä saanut aika pienestä lähtien sanoa oman mielipiteensä, niistä mitkä vanhempi on valinnut vaihtoehdoiksi kokeilemisen jälkeen. Sellaisia ei ole edes otettu vaihtoehdoiksi, joissa vääntelehtii, sillä se on ollut merkki jo pienestä pitäen, että siinä on jotain häiritsevää eli joku kutittaa tai hiertää tai puristaa tai ei muuten tunnu hyvältä päällä. Turha sellaista on ostaa kaapin täytteeksi, kun ei sitä kuitenkaan haluta pitää. Paljon olen osannut ostaa ihan yksinkin, mutta nykyään on taas kokeiltava (tai palauteltava), kun on niin pitkä ja hoikka, että ne vaatteet eivät näytä sopivan kokoisilta päällä. Pehmeitä perustrikoovaatteita on paljon käytössä.
Ääniyliherkällä äänet häiritsevät ja ne kuuluvat liian äänekkäinä. Koeta itse olla ja huudattaa samalla vaikka televisiota täysillä, miltä tuntuu olla jatkuvasti sellaisessa melussa? Koulussa jotkut käyttävät kuulosuojaimia, niissä vain on se vika, että silloin kuulee itse oman sydämen sykkeensä korvissa.
Ennenaikaan aistiyliherkkä on varmaan pärjännyt hyvin jossain maatilalla. On varmaan syöty yhtä ja samaa perusruokaa usein ja sitä toista, mikä ei sovi, ei olla sitten laitettu, kun on omilleen päässyt. Omalleni kelpaa mm. puurot hyvin (jollain toisella ne tökkivät), samoin leipä, joten jo sillä on hyvin pärjännyt ennen aikaan.
En tee uutta ruokaa. En mä mitään ravintolaa pyöritä.
Mulla ei ole mitään kirjoa tai herkkyyttä, mutta en ymmärrä yhtään sitä, että ruoka mössätään kaikki yhteen. Lopetin ravintolassa käymisen, kun tuli muodiksi kasata päällekkäin kaikki itsekseen hyvät ainekset: juurikasmuusi ensin, sitten päälle paistetut vihannekset, sen päälle pihvi ja kruunuksi kastike. En maksa kalliisti tästä enkä viitsi alkaa henksulle vänkyttämään.
Mitä ihmeen järkeä on siinä, että lautasella on periaatteessa hyviä makuja, mutta ne kasataan yhdeksi mössöksi? Yök.
Jo lapsena inhosin sitä, että lapselle muussataan perunat kastikkeeseen, kun opin puhumaan, pääsin sanomaan, että perunat lohkoina ja kastike kastikkeena.
Eli ei sen tarvitse mitään autismia olla, jos ei tykkää, että ruoka-aineet koskettavat toisiaan. Koulukauhu oli ruskea kastike porkkanaraasteen päällä. Molemmat sinänsä ok ruuat pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin Ap lapsena samanlainen. Pikkuhiljaa mulla se makupaletti laajeni, kun aina vähän painostettiin maistamaan ihan vaikka kielen kärjellä. Jos jäi ruoka syömättä, niin seuraava ruoka seuraavana ruoka-aikana.
Nykyään syön tosi monipuolisesti muutamia ruoka-aineita lukuunottamatta.
Toki jos joku ruoka on selkeästi inhokki, niin turhaa sitä on väkisin koittaa syödä. Jos jotakin todella inhoaa, niin sitten inhoaa. Kaipa tuossa olisi oleellista se, että vähän pikkuhiljaa sitä makuaistia kehitetään. Ja myös tarjota monipuolisesti ruokia, eikä aina vaan sitä makaroonia ja nugettejä. Ei se opi, jos saa aina ehtoilla.
Makuaisti ei muuten kehity. Se heikkenee vanhemmiten ja siksi ruokavalio laajenee.
Jos ei normaali kotiruoka kelpaa,niin olkoon syömättä. Kerran kun annat periksi niin kohta saat palvella joka asiassa. Taitaa monet nykyvanhemmat olla semmosta palvelualtista paapojaporukkaa,sitten näitä kauhukakaroita pitäisi koulun kasvattaa,kun kotona ei ole mitään auktoriteettia. Ja koulussa ja yhteiskunnassa on tietysti vika. Monet kodit on kuin kaatopaikkoja,epäsiistejä törkykasoja,ja hengenvaarallisesti lihava äiti sohvalla kännykkä kourassa päivät,sipsipussi kainalossa,ja kaljamahaisella isällä olut kourassa....lapsille ruuaksi kalapuikkoja,ranskalaisia ym helppoa paskaa päivästä toiseen. En tiedä miten tämä kaikki aiheeseen liittyi tai mihinkään,mutta tuli jostain mieleen....