Lue keskustelun säännöt.
Lasu koska ei ulkoilla joka päivä?
28.02.2015 |
Minulla on läheinen, joka uhkaa tehdä lapsistani lastensuojeluilmoituksen, koska emme ulkoilu lasten kanssa joka päivä.
Tilanne on se, että sairastan synnytyksenjälkeistä masennusta, joka kroonistui. Lääkevaihtoehtoja on kokeiltu ja nyt etsitään uudelle lääkkeellä tasapainoa. Minulla melkein kaksivuotiaat kaksoset, jotka ovat todella reippaita ja aktiivisia lapsia. Leikin paljon sisällä lasten kanssa ja käymme yleensä kerran viikossa hoplopissa ja yleensä kerran viikossa äiti-lapsikerhossa. Luemme paljon, askartelemme ja opettelemme uusia asioita. Katsovat myös melko paljon lastenohjelmia, koska en saa muuten tehtyä kotitöitä. Syövät terveellistä itsetehtyä (miehen tekemää ja pakastamaa) kotiruokaa.
Ongelmana on, että he eivät pidä vaatteista ja heidän pukemisensa ja se, että vaatteet pysyvät päällä, on rehellisesti rankkaa. Siinä vaiheessa kun pääsemme vihdoin ulos, olen jo hikimärkä ja rättiväsynyt. Siksi usein viemme lapset yhdessä miehen kanssa ulos leikkimään. Käymme myös lasten teatterissa, konserteissa ja muissa tapahtumissa, mitä löydetäänkin.
Lapset ulkoilevat n. 5 kertaa viikossa, joista muutama kerta saattaa olla vain kävelyretki, jos sää on huono. Olen kuulemma surkea äiti, kun en vielä lapsiani joka päivä muutamaksi tunniksi ulos leikkimään. Tämä läheinen kuulemma pohtii lasun tekemistä. En tiedä enää mitä tehdä, koska en jaksa enempää. Rahaa ei ole palkata ketään avuksi. Mielestäni pärjään. Mutta olenko väärässä?
Kommentit (105)
En siis enää uskalla kertoa edes hyvistä asioista tai minun mielestä hyvistä asioista, kun niistäkin saadaan pahaa aikaiseksi. Kerroin eräälle naapurille että lapseni harrastaa erästä laji. Sieltä tuli hyvin ilkeästi muistutus että mun pitää muistaa kuinka raskasta se voi olla lapselle.
Kateellinen varmaan oli lapseni upeasta uimataidosta ja se kun muilla pihan lapsilla on surkea ja asutaan kaikki järven rannalla. ilkeä ihminen on aina ilkeä ja kyllä se lasu ilmoitus on hyvä keino satuttaa. Siitä saa ilmoitta niin suuren nautinnon, kun kokee olevansa yläpuolella toista. Yleensä noilla ihmisillä on itsellä paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:56"]
Tulis sota ja tappais nää kitisijät. Paranis geneettinen pohja. Jos ei kersojaan saa edes ulos leikkimään, niin mitä on annettavaa tälle yhteiskunnalle?
Juu... masennus ja masennus. Kyllä se masennus kummasti paranee, kun pitää miettiä vain sitä, mistä saa päivän ruuan.
[/quote]
Meillä tämä sukuvikamasennus on selkeästi kemiallinen häiriö joka paranee ihan lievillä masennuslääkkeillä. Aivot eituota riittävästi serotoniinia. Vähän kuten väittäisit että diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta paranee asennemuutoksella.
[/quote]
Kyllä se läski, keskivartalolihava kakkostyypin diabeetikkokin kummasti laihtuu, kun ruokaa ei ole saatavilla samaan malliin. Elintasosairaus tämä. Mikäli tarkoitat ykköstyypin diabetesta asia on tietysti toisin.
Asennemuutos ei ehkä varsinaisesti paranna sairautta, mutta auttaa olemaan vinkumatta. Nämä "masentuneet" parin lapsen äidit, jotka eivät pysty edes kurahousuja laittamaan jälkikasvulleen, eivät vain minulta saa sympatiaa. Mutta hyvä, että tuette toisianne.
Silloinhan on jotenkin sallittua pitää lapsi eineksillä ja sisällä päiväkausia... huoh, kun mä oon niin masiksessa...
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:09"]
Kyllähän te avuttomat, itselleen aina elävät "ymmärrätte" toisianne. Jos tosiaan on vaikeaa saada yksi lapsi ulos leikkimään kerran päiväss (kuten joku täällä raportoi), niin olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä.
[/quote]
Voihan olla, ettei tule ajatelleeksi, että lasten täytyy Suomessa leikkiä ulkona säässä kuin säässä. Siis kun miettii lapsen hankkimista. Ei tullut tämä ulkoilujuttu ehkä mieleen.
Itse en ottanut selvää, pitääkö asumassani maassa leikkiä lasten kanssa ulkona säässä kuin säässä päivittäin. Ihan uhkarohkeasti hankin lapsen ilman tämän aika tärkeän tekijän selvittämistä, mutta onneksi kävi ilmi, ettei ole pakko. Saatoin jäädä sisälle ilman pelkoa lastensuojelun ilmestymisestä oven taakse ja mennä ulos vasta, kun sää on kiva. Terv. Keski-Euroopasta
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:13"]
Sinne hoploppiin ja äiti-lapsikerhoon menevät alasti? Aika rankkaa. Sulla riittää tarmoa ja voimia tehdä lastesi kanssa mahtavan paljon asioita kroonistuneen masennuksen kanssa. Toivottavasti normaalit, virkeät yksilapsiset äidit jaksaisivat edes puolet tuosta viikko-ohjelmasta!
[/quote]
Kerroin näköjään huonosti. Eli hoplopit ja kerhot käydään miehen avustuksella. Ongelma on siinä, että en jaksa viedä lapsia aina yksin ulkoilemaan, jolloin he eivät pääse ulkoilemaan joka päivä. Usein viedään lapset miehen kanssa yhdessä, tai mies vie heidät yksinään. Minä en vain jaksa, vaikka haluaisin. Ja lääkitys minulla on onneksi ollut koko ajan, nyt vasta on löytynyt sellainen, joka tuntuu toimivan kunnolla.
Ap
Järkyttävää ja ainoa ihminen johon luotan on äitini. Nyt sulla miehesi kanssa keskustelun paikka ja mulla yhteydenpito kyllä loppuisi jos noin läheinen ihminen uhkailee ilmoituksella. Eri asia olisi jos todellakin teillä olisi vakavat ongelmat.
No voitte antaa mummolle sellaiset vastaukset jotka haluaa eli ulkoilette joka päivä ja vähän niin kuin joka asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:56"]
Tulis sota ja tappais nää kitisijät. Paranis geneettinen pohja. Jos ei kersojaan saa edes ulos leikkimään, niin mitä on annettavaa tälle yhteiskunnalle?
Juu... masennus ja masennus. Kyllä se masennus kummasti paranee, kun pitää miettiä vain sitä, mistä saa päivän ruuan.
[/quote]
Meillä tämä sukuvikamasennus on selkeästi kemiallinen häiriö joka paranee ihan lievillä masennuslääkkeillä. Aivot eituota riittävästi serotoniinia. Vähän kuten väittäisit että diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta paranee asennemuutoksella.
[/quote]
Kyllä se läski, keskivartalolihava kakkostyypin diabeetikkokin kummasti laihtuu, kun ruokaa ei ole saatavilla samaan malliin. Elintasosairaus tämä. Mikäli tarkoitat ykköstyypin diabetesta asia on tietysti toisin.
Asennemuutos ei ehkä varsinaisesti paranna sairautta, mutta auttaa olemaan vinkumatta. Nämä "masentuneet" parin lapsen äidit, jotka eivät pysty edes kurahousuja laittamaan jälkikasvulleen, eivät vain minulta saa sympatiaa. Mutta hyvä, että tuette toisianne.
Silloinhan on jotenkin sallittua pitää lapsi eineksillä ja sisällä päiväkausia... huoh, kun mä oon niin masiksessa...
[/quote]
Omasta mielestäni en vinkuu, mutta kai sen niinkin voi tulkita. En minä valinnut sairastua masennukseen. Olen yrittänyt kaikkea sen parantamiseen. Rutiinien ylläpitäminen auttoi itselläni parhaiten lääkkeiden lisäksi. Käyttämäni lääkkeet ovat hyvin vahvoja ja ei todellakaan ensimmäinen määrättävä lääke. Määrää on kuitenkin vielä nähtävästi nostettava. Ennen ensimmäisten masennuslääkkeiden määräämistä en pärjännyt alkuunkaan. Halusin vain kuolla ja harkitsin itsemurhaa. En koe tämän olevan elintasosairaus.
En ole koskaan aiemmin ollut masentunut, vaan positiivinen ja jaksava, iloinen ihminen.
Ja lapseni eivät syö eineksiä lainkaan, vaikka rehellisesti en tiedä mikä tilanne olisi, jos miestäni ei olisi...
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:51"]
Ei kaikilla ole niitä "tuttuja nuoria". Sitä paitsi monet lasten konsertit ja esitykset ovat ilmaisia.
[/quote]
No vaikka sitten niiitä tuntemattomia nuoria ilmoituksen kautta. Ja edelleen vaikka ilmaisia ovat niin ei noin pienet kaipaa niitä konsertteja ja esityksiä vaan mielummin leikkejä ja tekemistä äidin ja isän kanssa.
[/quote]
Me olemme kokeneet nuo taaperoille suunnatut teatterit ja konsertit mukavaksi lapsille. Yhdessähän niissä ollaan. Äidin ja isän sylissä. Niissä lapset myös saavat osallistua esitykseen laulamalla mukana jne
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:21"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:56"]
Tulis sota ja tappais nää kitisijät. Paranis geneettinen pohja. Jos ei kersojaan saa edes ulos leikkimään, niin mitä on annettavaa tälle yhteiskunnalle?
Juu... masennus ja masennus. Kyllä se masennus kummasti paranee, kun pitää miettiä vain sitä, mistä saa päivän ruuan.
[/quote]
Meillä tämä sukuvikamasennus on selkeästi kemiallinen häiriö joka paranee ihan lievillä masennuslääkkeillä. Aivot eituota riittävästi serotoniinia. Vähän kuten väittäisit että diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta paranee asennemuutoksella.
[/quote]
Kyllä se läski, keskivartalolihava kakkostyypin diabeetikkokin kummasti laihtuu, kun ruokaa ei ole saatavilla samaan malliin. Elintasosairaus tämä. Mikäli tarkoitat ykköstyypin diabetesta asia on tietysti toisin.
Asennemuutos ei ehkä varsinaisesti paranna sairautta, mutta auttaa olemaan vinkumatta. Nämä "masentuneet" parin lapsen äidit, jotka eivät pysty edes kurahousuja laittamaan jälkikasvulleen, eivät vain minulta saa sympatiaa. Mutta hyvä, että tuette toisianne.
Silloinhan on jotenkin sallittua pitää lapsi eineksillä ja sisällä päiväkausia... huoh, kun mä oon niin masiksessa...
[/quote]
Ihan näin väittelyn ulkopuolelta kommentoisin vaan, että olet tosi rasittava ränkyttäjä. Ei mulla muuta.
Ihan normaaliksi mäkin oon kasvanut, vaikka Espanjassa lapsuuteni vietin ja sadekeleillä saatettiin olla neljän päivän putki sisällä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:28"]Lapsi tarvitsee monipuolista liikuntaa ja liikkumista jotta voi kehittyä normaalisti. Sisäleikki kotiiloissa ei korvaa ulkoleikkiä, hoplop tms. eri asia.
Ei tuollainen ilmoitus mihinkään johda eikä ole syy lastensuojeluasiakkuuteen, mutta ihmettelen kyllä miksi ette ulkoile enempää.
[/quote]
Kyllä sää pärjäät. Mee terapiaan. Mä selvitin asioitani siten.
Ja yritin ulkoilla vaikka masennus oli se ainoa seuralainen - missä hyvänsä.
Nykyään en ole enää niin masentunut ja ilman lääkkeitä tässä on menty.
Voi helvetti näitä suomalaisia lampaita, jotka raahaa ne muksunsa kaatosateeseen kuralätäkköön istumaan, kun on "pakko" ulkoilla joka päivä monta tuntia. Maalaisjärki hyvät ihmiset....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppii ap. Hienosti sä hoidat lapses. Varmaan ulkoilukin lisääntyy, kun kevättä ja kesää kohti mennessä pukemisrumba vähenee
Ap sulla menee tosin hyvin lasten kanssa! Ei-masentuneet mammat eivät raahaudu loskassa ja kurassa hiekkalaatikolle vaan lapset katsovat videoita tai levittelevät lelujaan sisällä. Lopeta se äidillesi ja anopillesi asioidesi kertominen. Valehtele vaikka niille, että ulkoilette jos kysyvät. Et ole tilivelvollinen heille mistään. Sanot vain, että hyvin menee! Oma äitini on hyvin syyllistävä, takertuva ja kaikesta huolissaan oleva täydellisyydentavoittelija, minkä takia en vain voi puhua hänen kanssa arkisista asioista vaan kaikki on pinnallista ruusunpunaa. Härskiä, jos sinun tukiverkkosi yrittävät syyllistää sinua sairautesi keskellä pikkuasioilla ja uhkaavat vielä sosiaalitoimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:48"]
Minä jouduin tuostakin syystä lastensuojelussa hampaisiin, kuten myös sosiaalisten kontaktien puutteesta. Minkäs minä sille voin ettei minulla ollut lapsille lapsikavereita. Lopetettuani perhetyöntekijän käynnit (joka tämäkään ei useinkaan vienyt lasta ulos " kun on märkää tms.") jouduin viemään lapsen tarhaan joka päivä. Sitä en jaksanut, lapsi väsyi ja minun nukkumiseni loppui kokonaan koska lapsenkin rytmit menivät päin peetä. Tarhaan on matkaa 7 km, rahallistakin huolta siitä pienellä sairaspäivärahalla tuli. Jouduin jättämään lapsen kyvyttömälle isälleen, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi minä, joka uskon edelleen että tämä oli väärin.
[/quote]
Ihan kyyneleet vierii pitkin poskia tätä lueskellessa. Mikä marttyyri! Ostanko kruunun? Mitä tosiaan itse voi tehdä sosiaalisille suhteilleen. EI TIETENKÄÄN MITÄÄN!
[/quote]No jos on sairaseläkkeellä esim. liikkumisongelmien takia ja ei ole sukulaisia ja asuu hevonkuusessa, niin ei niille kuule paljon voi. Se, että joku kertoo ei niin täydellisestä elämästä, ei ole säälin kerjäystä, vaan ihan elämää.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 16:20"]
Ap sulla menee tosin hyvin lasten kanssa! Ei-masentuneet mammat eivät raahaudu loskassa ja kurassa hiekkalaatikolle vaan lapset katsovat videoita tai levittelevät lelujaan sisällä. Lopeta se äidillesi ja anopillesi asioidesi kertominen. Valehtele vaikka niille, että ulkoilette jos kysyvät. Et ole tilivelvollinen heille mistään. Sanot vain, että hyvin menee! Oma äitini on hyvin syyllistävä, takertuva ja kaikesta huolissaan oleva täydellisyydentavoittelija, minkä takia en vain voi puhua hänen kanssa arkisista asioista vaan kaikki on pinnallista ruusunpunaa. Härskiä, jos sinun tukiverkkosi yrittävät syyllistää sinua sairautesi keskellä pikkuasioilla ja uhkaavat vielä sosiaalitoimella.
[/quote]
Oikeassa olet, kuten se yksi aiempikin kommentoija, joka ehdotti samaa. Pitäisi vain röyhkeästi valehdella. Ei asia sinänsä heille kuulu ja jos lapset kertovat totuuden niin sitten kertovat. Pitäisi vain olla röyhkeämpi eikä aina kertoa totuutta kysyessä, kun siitä kerran seuraa vain haittaa.
Ja uskon että ulkoilu tulee paljon mukavammaksi kun kelit paranee kesää kohden :) ja toivottavasti ensi talvena olen jo paremmassa kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:46"]
heh... kauheen rankkaa saada pari muksua ulos! Ja vielä peukutetaan tätä avutonta hoplop-tyyppiä. Mutta ehkä noistakin penskoista ihmisiä tulee.
Toivotaan!
[/quote]Ja sun penskoilla narsismin oireita teininä :)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:55"]
Ihan tosi näin monet peesaa ap: n saamattomuutta? Ihmekös, että suomalaiset lapset lihovat, kärsivät koko ajan enenevässä määrin tuki- ja liikuntaelinongelmista ja motoriset taidot on monilla heikot. Oletko ap miettinyt miksi saat nostaa lapsen kirjahyllystä 10 kertaa päivässä? Ehkä siksi, että 2-vuotiaan on luonnollista ja normaalia liikkua koko ajan ja jos et pysty siihen tarjoamaan oikeita puitteita niin silloin he liikkuvat siellä missä voivat. Kuulostaa siltä että et todella pysty tarjoamaan lapsille sitä mitä he tarvitsevat.
[/quote]
No joo. Sitten suomalaisella lasulla olisi paljon töitä maailmalla. Vaikkapa muualla Euroopassa, jossa ei edes päiväkodeissa ja kouluissa ulkoilla vähänkin huonolla säällä. Eikä perheissä. Kukaan ei edes ihmettele moista vaikkapa Saksassa, Ranskassa, Englannissa - saati tekee jotain ilmoitusta. Kukaan ei ulkoile, ellei säätila ole ihanteellinen siihen. Jos ulkoilisi muut ihmettelisi moista fanaattisuutta ja hulluutta raahata lapset ulos jossain vimmassa, jos sää ei ole kiva. Terv. Keski-Euroopasta
[/quote]Jep Ranskassa ainakaan ei ulkoile, kuin skandit säällä, kuin säällä. Lastenvaatteetkin olivat hieman erillaiset. Luulen, että sielläkin maalla lapset ulkoili enemmän, muttei ainakaan pariisissa.
Maassa, jossa asun ei päiväkodeissa viedä lapsia ulos kuin ehkä kerran viikossa. Päiväkodeilla ei ole omia pihoja, vaan ulkoreissu tehdään lähimpään puistoon, siis kerran viikossa. Tämä on ihan normaalia täällä.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:25"]
Miten se sun masennus oikein ilmenee? Kuulostat nimittäin tosi aktiiviselta masentuneeksi. Mun tietämäni masentuneet pääsee tuskin sängystä ylös ja arjesta selviytyminen on vaikeaa. Sinä sen sijaan kuulostat yliaktiiviselta duracelpupulta. Millainen olisit ei-masentuneena?
[/quote]
Tähän sanon, ettet tiedä masennuksesta mitään. Minulla oli samat luulot aiemmin.
Enhän minä ollut masentunut, kun en muuta tehnytkään kuin touhasin ja touhasin. Olimme ulospäin unelma ja aktiviteettia löytyi!
Pakenin vain vaikeita asioita tekemiseen. En uskaltanut edes nukkua.
Olin vaikeasti masentunut, se yllätti jopa itsenikin.
Sain apua ja osaan myös istua nykyään:)
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:07"]
Minusta aloittajan lasten elämä kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä lapset kuitenkin kiipeilisivät vähemmän kirjahyllyyn ja aloittaja saisi paremmin siivottua, jos he ulkoilisivat enemmän? Myös päiväunet varmaan maistuisivat paremmin. Aloittajan jaksaminenkin saattaisi kohentua, jos hän liikkuisi lasten kanssa. Jonkin aikaa jatkettuaan ei ehkä ulos meneminen niin paljon enää väsyttäisi.
Itse koen, että on helpointa, kun ulkoilee joka päivä. Olen myös masentunut ja minullakin on 2 lasta; 1,5- ja 3-v. Ulkoilemme joka päivä, yleensä kahdesti. Se ei väsytä, kun olen tottunut siihen. Lisäksi on sisätiloissa tapahtuvia harrastuksia, leikitään, luetaan, piirretään, nähdään kavereita yms. Lapset ovat sisällä rauhallisia ja nukkuvat yleensä samaan aikaan päiväunet.
[/quote]
Tottakai kannattaa kokeilla rauhoittuvatko lapset, jos ulkoilee enemmän. Mutta eivät kaikki rauhoitu. Mun lapseni on ollut aina erittäin vilkas, ja hänen kanssaan on ollut aivan sama vaikka olisi ulkoillut aamusta iltaan. Silti varsinkin pienempänä sama koohottaminen jatkui kunnes nukahti. Ei ole olemassa sellaista määrää liikuntaa ja ulkoilua, että tuo muuttuisi rauhalliseksi tai edes hidastuisi.
Rauhallisempien lasten vanhemmat eivät tätä tunnu voivan uskoa. Energiaa on aivan järjettömästi ja varsinkin 1-3-vuotiaana se ravaaminen alkoi saman tien, kun silmät aukesivat ja nukahtaminenkin tapahtui pyörien ja säheltäen ja liike loppui vasta, kun nukahti. Jos ap:lla on kaksi edes lähes tällaista tapausta, en yhtään ihmettele, jos väsyttää. Rauhallisempien taaperoidenkin perässä kun on melkoisesti menemistä.