Lue keskustelun säännöt.
Lasu koska ei ulkoilla joka päivä?
28.02.2015 |
Minulla on läheinen, joka uhkaa tehdä lapsistani lastensuojeluilmoituksen, koska emme ulkoilu lasten kanssa joka päivä.
Tilanne on se, että sairastan synnytyksenjälkeistä masennusta, joka kroonistui. Lääkevaihtoehtoja on kokeiltu ja nyt etsitään uudelle lääkkeellä tasapainoa. Minulla melkein kaksivuotiaat kaksoset, jotka ovat todella reippaita ja aktiivisia lapsia. Leikin paljon sisällä lasten kanssa ja käymme yleensä kerran viikossa hoplopissa ja yleensä kerran viikossa äiti-lapsikerhossa. Luemme paljon, askartelemme ja opettelemme uusia asioita. Katsovat myös melko paljon lastenohjelmia, koska en saa muuten tehtyä kotitöitä. Syövät terveellistä itsetehtyä (miehen tekemää ja pakastamaa) kotiruokaa.
Ongelmana on, että he eivät pidä vaatteista ja heidän pukemisensa ja se, että vaatteet pysyvät päällä, on rehellisesti rankkaa. Siinä vaiheessa kun pääsemme vihdoin ulos, olen jo hikimärkä ja rättiväsynyt. Siksi usein viemme lapset yhdessä miehen kanssa ulos leikkimään. Käymme myös lasten teatterissa, konserteissa ja muissa tapahtumissa, mitä löydetäänkin.
Lapset ulkoilevat n. 5 kertaa viikossa, joista muutama kerta saattaa olla vain kävelyretki, jos sää on huono. Olen kuulemma surkea äiti, kun en vielä lapsiani joka päivä muutamaksi tunniksi ulos leikkimään. Tämä läheinen kuulemma pohtii lasun tekemistä. En tiedä enää mitä tehdä, koska en jaksa enempää. Rahaa ei ole palkata ketään avuksi. Mielestäni pärjään. Mutta olenko väärässä?
Kommentit (105)
Ihan tosi näin monet peesaa ap: n saamattomuutta?
Ihmekös, että suomalaiset lapset lihovat, kärsivät koko ajan enenevässä määrin tuki- ja liikuntaelinongelmista ja motoriset taidot on monilla heikot.
Oletko ap miettinyt miksi saat nostaa lapsen kirjahyllystä 10 kertaa päivässä?
Ehkä siksi, että 2-vuotiaan on luonnollista ja normaalia liikkua koko ajan ja jos et pysty siihen tarjoamaan oikeita puitteita niin silloin he liikkuvat siellä missä voivat.
Kuulostaa siltä että et todella pysty tarjoamaan lapsille sitä mitä he tarvitsevat. Miksi et hae päivähoitopaikkaa lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:25"]
Miten se sun masennus oikein ilmenee? Kuulostat nimittäin tosi aktiiviselta masentuneeksi. Mun tietämäni masentuneet pääsee tuskin sängystä ylös ja arjesta selviytyminen on vaikeaa. Sinä sen sijaan kuulostat yliaktiiviselta duracelpupulta. Millainen olisit ei-masentuneena?
[/quote]
Mistä alapeukut? Ap:n arki kuulostaa täysin normaalilta tai aktiivisemmaltakin. Viikottain hoplopiin kaksivuotiaiden kanssa? Minulla sekä sisaruksistani kolmella on/on ollut masennusta. Lapsistani kolmella. Äidilläni myös. Silloin normaali arki ja sen tehtävistä selviytyminen tuntuu jo raskaalta. Ei todellakaan riittäisi energia päivittäiseen ulkoiluun viikottaisista äitikerhoista ja hoplopeista puhumattakaan. Ei töihin tai koulunkäyntiin. Ap:lla masennus ei tunnu haittaavan arkea vaan virtaa riittää myös ylimääräiseen kuten hoplopeihin ym. Me käydään vastaavissa muutaman kerran vuodessa, kerta kuussa tuntuisi tosi aktiiviselta.
Joten kysyin ihan mielenkiinnosta että miten masennus ilmenee tai haittaa elämää?
[/quote]
Minusta kysymys oli hyvä. Ja lisään, ettei minusta olisi yksin hoploppiin lasten kanssa :). Jaamme miehen kanssa kummallekin yhden lapsen, niin pääsevät sinne minne haluavat. Jaksan miehen seurassa lähteä lasten kanssa minne vaan. Mies on niin rauhallinen ja pärjäävä aina. Yksin minä taas välttelelen menemistä mihinkään, koska uuvun niin nopeasti kaikkeen säätämiseen, kuten pukeminen, karkailu jne.
Jos olisin näin masentunut ilman lapsia, en ikinä vaihtaisi päivävaatteisiin, enkä ikinä menisi minnekään. Makaisin vain sohvalla ja vaivautuisin sitten sänkyyn asti. Lasten kanssa on kuitenkin pakko, joten olen kehittänyt avuksi rutiineja, kuten vaatteiden vaihto heti herättyä, lapsille aamupuuro heti hellalle, meikkaus eteisessä, jotta näen kaksikon touhut jne. Minulla onneksi auttaa nuo rutiinit. On helpompi näytellä jaksavat kun näyttää ihmiseltä.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:25"]
Miten se sun masennus oikein ilmenee? Kuulostat nimittäin tosi aktiiviselta masentuneeksi. Mun tietämäni masentuneet pääsee tuskin sängystä ylös ja arjesta selviytyminen on vaikeaa. Sinä sen sijaan kuulostat yliaktiiviselta duracelpupulta. Millainen olisit ei-masentuneena?
[/quote]
Mistä alapeukut? Ap:n arki kuulostaa täysin normaalilta tai aktiivisemmaltakin. Viikottain hoplopiin kaksivuotiaiden kanssa? Minulla sekä sisaruksistani kolmella on/on ollut masennusta. Lapsistani kolmella. Äidilläni myös. Silloin normaali arki ja sen tehtävistä selviytyminen tuntuu jo raskaalta. Ei todellakaan riittäisi energia päivittäiseen ulkoiluun viikottaisista äitikerhoista ja hoplopeista puhumattakaan. Ei töihin tai koulunkäyntiin. Ap:lla masennus ei tunnu haittaavan arkea vaan virtaa riittää myös ylimääräiseen kuten hoplopeihin ym. Me käydään vastaavissa muutaman kerran vuodessa, kerta kuussa tuntuisi tosi aktiiviselta.
Joten kysyin ihan mielenkiinnosta että miten masennus ilmenee tai haittaa elämää?
[/quote]
Minusta kysymys oli hyvä. Ja lisään, ettei minusta olisi yksin hoploppiin lasten kanssa :). Jaamme miehen kanssa kummallekin yhden lapsen, niin pääsevät sinne minne haluavat. Jaksan miehen seurassa lähteä lasten kanssa minne vaan. Mies on niin rauhallinen ja pärjäävä aina. Yksin minä taas välttelelen menemistä mihinkään, koska uuvun niin nopeasti kaikkeen säätämiseen, kuten pukeminen, karkailu jne.
Jos olisin näin masentunut ilman lapsia, en ikinä vaihtaisi päivävaatteisiin, enkä ikinä menisi minnekään. Makaisin vain sohvalla ja vaivautuisin sitten sänkyyn asti. Lasten kanssa on kuitenkin pakko, joten olen kehittänyt avuksi rutiineja, kuten vaatteiden vaihto heti herättyä, lapsille aamupuuro heti hellalle, meikkaus eteisessä, jotta näen kaksikon touhut jne. Minulla onneksi auttaa nuo rutiinit. On helpompi näytellä jaksavat kun näyttää ihmiseltä.
[/quote]
Tämä siis ap
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:48"]
Minä jouduin tuostakin syystä lastensuojelussa hampaisiin, kuten myös sosiaalisten kontaktien puutteesta. Minkäs minä sille voin ettei minulla ollut lapsille lapsikavereita. Lopetettuani perhetyöntekijän käynnit (joka tämäkään ei useinkaan vienyt lasta ulos " kun on märkää tms.") jouduin viemään lapsen tarhaan joka päivä. Sitä en jaksanut, lapsi väsyi ja minun nukkumiseni loppui kokonaan koska lapsenkin rytmit menivät päin peetä. Tarhaan on matkaa 7 km, rahallistakin huolta siitä pienellä sairaspäivärahalla tuli. Jouduin jättämään lapsen kyvyttömälle isälleen, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi minä, joka uskon edelleen että tämä oli väärin.
[/quote]
Ihan kyyneleet vierii pitkin poskia tätä lueskellessa. Mikä marttyyri! Ostanko kruunun? Mitä tosiaan itse voi tehdä sosiaalisille suhteilleen. EI TIETENKÄÄN MITÄÄN!
[/quote]
helvetti että kehtaat. Kaikkeni olen yrittänyt, vaan kun kellekään ei kelpaa meikäläisen seura. Täällä korvessa ei ole kerhoja ja puistojakaan. Kaikki on kiinni yhdestä naapurin emännästä.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:56"]
Tulis sota ja tappais nää kitisijät. Paranis geneettinen pohja. Jos ei kersojaan saa edes ulos leikkimään, niin mitä on annettavaa tälle yhteiskunnalle?
Juu... masennus ja masennus. Kyllä se masennus kummasti paranee, kun pitää miettiä vain sitä, mistä saa päivän ruuan.
[/quote]
Meillä tämä sukuvikamasennus on selkeästi kemiallinen häiriö joka paranee ihan lievillä masennuslääkkeillä. Aivot eituota riittävästi serotoniinia. Vähän kuten väittäisit että diabetes tai kilpirauhasen vajaatoiminta paranee asennemuutoksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lasu tuohon ulkoiluun puutu mutta kyllä ne syynää sun masennuksen. Miksi kerrot tuttavallesi asioitasi. Se nyt ylkkösasia ettei perhe-elämästään kannata puhua mitään kellekkään. Ei voi tietää kuka nainen susi ja pienemmästäkin tehdään lasu ilmoitus, saavat jonkun nautinnon siitä. Mulla teinit ja nykyään osaa jo varoa toisia naisia sillä naisia ne ilmoittajat on ja tavallisista asioistakin väännetään pahaa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:55"]
Ihan tosi näin monet peesaa ap: n saamattomuutta? Ihmekös, että suomalaiset lapset lihovat, kärsivät koko ajan enenevässä määrin tuki- ja liikuntaelinongelmista ja motoriset taidot on monilla heikot. Oletko ap miettinyt miksi saat nostaa lapsen kirjahyllystä 10 kertaa päivässä? Ehkä siksi, että 2-vuotiaan on luonnollista ja normaalia liikkua koko ajan ja jos et pysty siihen tarjoamaan oikeita puitteita niin silloin he liikkuvat siellä missä voivat. Kuulostaa siltä että et todella pysty tarjoamaan lapsille sitä mitä he tarvitsevat. Miksi et hae päivähoitopaikkaa lapsille?
[/quote]
Olen samaa mieltä, että tarvitsevat enemmän mahdollisuuksia liikuntaan. Siksi meillä saa kiipeillä ja hyppiä sohvalla. Lapset leikkivät aktiivisia leikkejä sisälläkin, mutta ei toki yhtä vauhdikasta ja tehokasta kuin ulkona. Ulkona ollessamme juoksennellaan ja pelataan pallopelejä yms. Hoplopissa käymme juurikin liikunnan ja kavereiden vuoksi. Kaupassa käydään koko perhe kävellen.
Ruokapuoli meillä on todella terveellinen ja kunnossa.
Päiväkotipaikkaa en ole hakenut, koska koen, että alle 2-vuotiaat ovat vielä niin pieniä, että heidän on parempi kotona, vaikka liikkuisivat vähän vähemmän. He vaativat kuitenkin paljon syliä ja huomiota, enkä usko että päiväkodeissa on siihen resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aloittajan lasten elämä kuulostaa ihan hyvältä. Ehkä lapset kuitenkin kiipeilisivät vähemmän kirjahyllyyn ja aloittaja saisi paremmin siivottua, jos he ulkoilisivat enemmän? Myös päiväunet varmaan maistuisivat paremmin. Aloittajan jaksaminenkin saattaisi kohentua, jos hän liikkuisi lasten kanssa. Jonkin aikaa jatkettuaan ei ehkä ulos meneminen niin paljon enää väsyttäisi.
Itse koen, että on helpointa, kun ulkoilee joka päivä. Olen myös masentunut ja minullakin on 2 lasta; 1,5- ja 3-v. Ulkoilemme joka päivä, yleensä kahdesti. Se ei väsytä, kun olen tottunut siihen. Lisäksi on sisätiloissa tapahtuvia harrastuksia, leikitään, luetaan, piirretään, nähdään kavereita yms. Lapset ovat sisällä rauhallisia ja nukkuvat yleensä samaan aikaan päiväunet.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:55"]
Ihan tosi näin monet peesaa ap: n saamattomuutta? Ihmekös, että suomalaiset lapset lihovat, kärsivät koko ajan enenevässä määrin tuki- ja liikuntaelinongelmista ja motoriset taidot on monilla heikot. Oletko ap miettinyt miksi saat nostaa lapsen kirjahyllystä 10 kertaa päivässä? Ehkä siksi, että 2-vuotiaan on luonnollista ja normaalia liikkua koko ajan ja jos et pysty siihen tarjoamaan oikeita puitteita niin silloin he liikkuvat siellä missä voivat. Kuulostaa siltä että et todella pysty tarjoamaan lapsille sitä mitä he tarvitsevat.
[/quote]
No joo. Sitten suomalaisella lasulla olisi paljon töitä maailmalla. Vaikkapa muualla Euroopassa, jossa ei edes päiväkodeissa ja kouluissa ulkoilla vähänkin huonolla säällä. Eikä perheissä. Kukaan ei edes ihmettele moista vaikkapa Saksassa, Ranskassa, Englannissa - saati tekee jotain ilmoitusta. Kukaan ei ulkoile, ellei säätila ole ihanteellinen siihen. Jos ulkoilisi muut ihmettelisi moista fanaattisuutta ja hulluutta raahata lapset ulos jossain vimmassa, jos sää ei ole kiva. Terv. Keski-Euroopasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:28"]Lapsi tarvitsee monipuolista liikuntaa ja liikkumista jotta voi kehittyä normaalisti. Sisäleikki kotiiloissa ei korvaa ulkoleikkiä, hoplop tms. eri asia. Ei tuollainen ilmoitus mihinkään johda eikä ole syy lastensuojeluasiakkuuteen, mutta ihmettelen kyllä miksi ette ulkoile enempää. [/quote] No mene sitten vaikka auttamaan siinä ulkoilurumbassa kun olet niin täydellinen. Kyllä minä ymmärrän hyvin miksi ap:lla ulkoilu on työlästä.
[/quote]
Kyllähän te avuttomat, itselleen aina elävät "ymmärrätte" toisianne. Jos tosiaan on vaikeaa saada yksi lapsi ulos leikkimään kerran päiväss (kuten joku täällä raportoi), niin olisi pitänyt jättää lapsi tekemättä.
Rikosilmoitusta ei voi tehdä jos ilmoitus tehdään nimettömänä. Vaikka tietäisikin ilmoittajan niin ei auta. Ollaan jouduttu tähän tilanteeseen ja mitään ei voi tehdä sanoi poliisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ihan näe mikä tuossa ap:n olemisessa on masennusta. Vilkkaan lapsen kanssa elämä päivästä toiseen yksin on usein rasittavaa säätämistä aivan terveellekin vanhemmalle. Saati kun niitä on kerralla kaksi. En siis halua vähätellä ap:n masennusta tai jaksamattomuutta, mutta minusta on aivan normaalia, että pikkulasten kanssa elämä voi olla tuota, että tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi ja täyspäiselle aikuiselle käy pidemmän päälle hyvinkin rasittavaksi, kun koko ajan joku keskeyttää, säheltää ja kitisee vieressä ja jokaisen asian tekemiseen tulee kymmenen ylimääräistä välivaihetta ehtiväisten taaperoiden kanssa.
Eli ole ihan hyvällä omalla tunnolla ap. Ei kaikkea tarvitse jaksaa ja teet jo nyt paljon lasten kanssa ja ehkä enemmän kuin moni vanhempi, vaikka ne ovat osittain eri asioita kuin keskimäärin tehdään. Ei vanhemmuuden tarvitse olla tehtävälistan suorittamista. On paljon asioita, jotka kehittävät lapsia, mutta ei niitä kaikkia tarvitse jokaisen suorittaa. Tärkeää on olla läsnä lapsille ja antaa mahdollisuuksia erilaisiin juttuihin ja sitähän sinä jo teet. Höllää vähän ja yritä järjestää itsellesi hieman omaa aikaa, ja silloin teet juuri sitä mitä sinä tällä hetkellä tarvitset, eli istu vaikka hiljaa huoneessa ja tuijota seinää, äläkä yritä olla aktiivisempi, sillä se tekemättömyys voi olla juuri sitä mitä nyt tarvitset voidaksesi hyvin. Nythän sinä teet ja olet aktiivinen lasten kanssa koko päivän, on aivan luonnollista, että sille tarvitsee vastapainoa.
2v. veisin tarhaan aamupalalle ja hakisin välipalan jälkeen. Saisit itsekkin levätä ja helpottaa toipumista masennuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:05"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:55"]
Ihan tosi näin monet peesaa ap: n saamattomuutta? Ihmekös, että suomalaiset lapset lihovat, kärsivät koko ajan enenevässä määrin tuki- ja liikuntaelinongelmista ja motoriset taidot on monilla heikot. Oletko ap miettinyt miksi saat nostaa lapsen kirjahyllystä 10 kertaa päivässä? Ehkä siksi, että 2-vuotiaan on luonnollista ja normaalia liikkua koko ajan ja jos et pysty siihen tarjoamaan oikeita puitteita niin silloin he liikkuvat siellä missä voivat. Kuulostaa siltä että et todella pysty tarjoamaan lapsille sitä mitä he tarvitsevat. Miksi et hae päivähoitopaikkaa lapsille?
[/quote]
Olen samaa mieltä, että tarvitsevat enemmän mahdollisuuksia liikuntaan. Siksi meillä saa kiipeillä ja hyppiä sohvalla. Lapset leikkivät aktiivisia leikkejä sisälläkin, mutta ei toki yhtä vauhdikasta ja tehokasta kuin ulkona. Ulkona ollessamme juoksennellaan ja pelataan pallopelejä yms. Hoplopissa käymme juurikin liikunnan ja kavereiden vuoksi. Kaupassa käydään koko perhe kävellen.
Ruokapuoli meillä on todella terveellinen ja kunnossa.
Päiväkotipaikkaa en ole hakenut, koska koen, että alle 2-vuotiaat ovat vielä niin pieniä, että heidän on parempi kotona, vaikka liikkuisivat vähän vähemmän. He vaativat kuitenkin paljon syliä ja huomiota, enkä usko että päiväkodeissa on siihen resursseja.
[/quote]
Tämä siis ap.
Ja metsäreissut on meillä 30min sporamatkan päässä, niitäkin tehdään, mutta helpompi tuohon ihan vieressä olevaan hoploppiin on mennä. Kesällä oltiin paljon ulkona kun kelit olivat hyvät. Näin talvella on ollut se ongelma ulkoilun kanssa.
Lisäksi meillä ei ole ketään tuttuja, jotka olisivat halukkaita ulkoiluttamaan kahta raketti yksin, ja toki myös pelkäisin päästää noita nopeita ja uteliaita puuhapetejä jonkun vieraan kanssa ulos. Lähellä on vettä, liikennettä ja mahdollisuus hävitä näkyvistä nopeasti.
Pitäisi vain koittaa vielä repiä jostain sitä jaksamista.
Sinne hoploppiin ja äiti-lapsikerhoon menevät alasti? Aika rankkaa. Sulla riittää tarmoa ja voimia tehdä lastesi kanssa mahtavan paljon asioita kroonistuneen masennuksen kanssa. Toivottavasti normaalit, virkeät yksilapsiset äidit jaksaisivat edes puolet tuosta viikko-ohjelmasta!
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:48"] Minä jouduin tuostakin syystä lastensuojelussa hampaisiin, kuten myös sosiaalisten kontaktien puutteesta. Minkäs minä sille voin ettei minulla ollut lapsille lapsikavereita. Lopetettuani perhetyöntekijän käynnit (joka tämäkään ei useinkaan vienyt lasta ulos " kun on märkää tms.") jouduin viemään lapsen tarhaan joka päivä. Sitä en jaksanut, lapsi väsyi ja minun nukkumiseni loppui kokonaan koska lapsenkin rytmit menivät päin peetä. Tarhaan on matkaa 7 km, rahallistakin huolta siitä pienellä sairaspäivärahalla tuli. Jouduin jättämään lapsen kyvyttömälle isälleen, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi minä, joka uskon edelleen että tämä oli väärin. [/quote] Ihan kyyneleet vierii pitkin poskia tätä lueskellessa. Mikä marttyyri! Ostanko kruunun? Mitä tosiaan itse voi tehdä sosiaalisille suhteilleen. EI TIETENKÄÄN MITÄÄN! [/quote] helvetti että kehtaat. Kaikkeni olen yrittänyt, vaan kun kellekään ei kelpaa meikäläisen seura. Täällä korvessa ei ole kerhoja ja puistojakaan. Kaikki on kiinni yhdestä naapurin emännästä.
[/quote]
Kehtaan kyllä! Miksi seurasi ei kelpaa? Olisiko jotain itsessä vikaa vai onko kaikki kiinni siitä yhdestä naapurin ämmästä? Miksi ylipäänsä asut jossain korvessa? Suomessa voi asua toisinkin.
Mutta olet selkeä uhriutuja. Kaikki on muiden vikaa.
Halojaa....
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:02"]
Ei se lasu tuohon ulkoiluun puutu mutta kyllä ne syynää sun masennuksen. Miksi kerrot tuttavallesi asioitasi. Se nyt ylkkösasia ettei perhe-elämästään kannata puhua mitään kellekkään. Ei voi tietää kuka nainen susi ja pienemmästäkin tehdään lasu ilmoitus, saavat jonkun nautinnon siitä. Mulla teinit ja nykyään osaa jo varoa toisia naisia sillä naisia ne ilmoittajat on ja tavallisista asioistakin väännetään pahaa.
[/quote]
Kyse on siis äidistäni ja miehen äidistä... Tekemisissä ollaan paljon lasten tiimoilta.
Ap
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:51"]
Ei kaikilla ole niitä "tuttuja nuoria". Sitä paitsi monet lasten konsertit ja esitykset ovat ilmaisia.
[/quote]
No vaikka sitten niiitä tuntemattomia nuoria ilmoituksen kautta. Ja edelleen vaikka ilmaisia ovat niin ei noin pienet kaipaa niitä konsertteja ja esityksiä vaan mielummin leikkejä ja tekemistä äidin ja isän kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:03"]
Minulla on läheinen, joka uhkaa tehdä lapsistani lastensuojeluilmoituksen, koska emme ulkoilu lasten kanssa joka päivä. Tilanne on se, että sairastan synnytyksenjälkeistä masennusta, joka kroonistui. Lääkevaihtoehtoja on kokeiltu ja nyt etsitään uudelle lääkkeellä tasapainoa. Minulla melkein kaksivuotiaat kaksoset, jotka ovat todella reippaita ja aktiivisia lapsia. Leikin paljon sisällä lasten kanssa ja käymme yleensä kerran viikossa hoplopissa ja yleensä kerran viikossa äiti-lapsikerhossa. Luemme paljon, askartelemme ja opettelemme uusia asioita. Katsovat myös melko paljon lastenohjelmia, koska en saa muuten tehtyä kotitöitä. Syövät terveellistä itsetehtyä (miehen tekemää ja pakastamaa) kotiruokaa. Ongelmana on, että he eivät pidä vaatteista ja heidän pukemisensa ja se, että vaatteet pysyvät päällä, on rehellisesti rankkaa. Siinä vaiheessa kun pääsemme vihdoin ulos, olen jo hikimärkä ja rättiväsynyt. Siksi usein viemme lapset yhdessä miehen kanssa ulos leikkimään. Käymme myös lasten teatterissa, konserteissa ja muissa tapahtumissa, mitä löydetäänkin. Lapset ulkoilevat n. 5 kertaa viikossa, joista muutama kerta saattaa olla vain kävelyretki, jos sää on huono. Olen kuulemma surkea äiti, kun en vielä lapsiani joka päivä muutamaksi tunniksi ulos leikkimään. Tämä läheinen kuulemma pohtii lasun tekemistä. En tiedä enää mitä tehdä, koska en jaksa enempää. Rahaa ei ole palkata ketään avuksi. Mielestäni pärjään. Mutta olenko väärässä?
[/quote] aika paljonhan sinä teet lasten kanssa. Pääasia että pääsevät kerran päivässä ulos ja ikää tulee niin tarvitsevat olla ulkona, saavat purkaa energiaa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:48"]
Minä jouduin tuostakin syystä lastensuojelussa hampaisiin, kuten myös sosiaalisten kontaktien puutteesta. Minkäs minä sille voin ettei minulla ollut lapsille lapsikavereita. Lopetettuani perhetyöntekijän käynnit (joka tämäkään ei useinkaan vienyt lasta ulos " kun on märkää tms.") jouduin viemään lapsen tarhaan joka päivä. Sitä en jaksanut, lapsi väsyi ja minun nukkumiseni loppui kokonaan koska lapsenkin rytmit menivät päin peetä. Tarhaan on matkaa 7 km, rahallistakin huolta siitä pienellä sairaspäivärahalla tuli. Jouduin jättämään lapsen kyvyttömälle isälleen, ja kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi minä, joka uskon edelleen että tämä oli väärin.
[/quote]
Ihan kyyneleet vierii pitkin poskia tätä lueskellessa. Mikä marttyyri! Ostanko kruunun? Mitä tosiaan itse voi tehdä sosiaalisille suhteilleen. EI TIETENKÄÄN MITÄÄN!