Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lasu koska ei ulkoilla joka päivä?

Vierailija
28.02.2015 |

Minulla on läheinen, joka uhkaa tehdä lapsistani lastensuojeluilmoituksen, koska emme ulkoilu lasten kanssa joka päivä.
Tilanne on se, että sairastan synnytyksenjälkeistä masennusta, joka kroonistui. Lääkevaihtoehtoja on kokeiltu ja nyt etsitään uudelle lääkkeellä tasapainoa. Minulla melkein kaksivuotiaat kaksoset, jotka ovat todella reippaita ja aktiivisia lapsia. Leikin paljon sisällä lasten kanssa ja käymme yleensä kerran viikossa hoplopissa ja yleensä kerran viikossa äiti-lapsikerhossa. Luemme paljon, askartelemme ja opettelemme uusia asioita. Katsovat myös melko paljon lastenohjelmia, koska en saa muuten tehtyä kotitöitä. Syövät terveellistä itsetehtyä (miehen tekemää ja pakastamaa) kotiruokaa.
Ongelmana on, että he eivät pidä vaatteista ja heidän pukemisensa ja se, että vaatteet pysyvät päällä, on rehellisesti rankkaa. Siinä vaiheessa kun pääsemme vihdoin ulos, olen jo hikimärkä ja rättiväsynyt. Siksi usein viemme lapset yhdessä miehen kanssa ulos leikkimään. Käymme myös lasten teatterissa, konserteissa ja muissa tapahtumissa, mitä löydetäänkin.
Lapset ulkoilevat n. 5 kertaa viikossa, joista muutama kerta saattaa olla vain kävelyretki, jos sää on huono. Olen kuulemma surkea äiti, kun en vielä lapsiani joka päivä muutamaksi tunniksi ulos leikkimään. Tämä läheinen kuulemma pohtii lasun tekemistä. En tiedä enää mitä tehdä, koska en jaksa enempää. Rahaa ei ole palkata ketään avuksi. Mielestäni pärjään. Mutta olenko väärässä?

Kommentit (105)

Vierailija
101/105 |
28.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 17:11"]

Minä en aloittajana kertoisi ihan kaikkia perheasioita näille liian uteliaille läheisille. Sano sama miehelle.

[/quote]

Tämä on koko ketjun paras kommentti. Pisteet ja komppi. Noudata, ap, tätä neuvoa. Kaikkea ei tarvitse selostaa äidille ja anopille, ei sen jälkeen kun muuttaa pois kotoa ja aloittaa oman elämän. Sano tämä myös miehellesi. Noiden kahden naisen tunkeutuminen perhe-elämänne kaikkiin yksityiskohtiin ei ole tarpeellista, vaan vahingollista teille kaikille. Heidän on pakko tulla toimeen sen kanssa, että heidän tyttärensä ja poikansa elävät nyt omaa perhe-elämäänsä. He voivat keksiä vaikka jonkun harrastuksen. Monet harrastavat esim.  kahvipaketeista leikatuista nauhoista virkattujen kassien tekemistä.

Vierailija
102/105 |
28.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minua mietityttää nyt kovasti, miten se alle 2-vuotias onnistuu kehittämään motoriikkaansa ulkona mutta ei sisällä. Erityisesti näin sadekeleillä pienillä on päällä toppapuku ja sen päällä vielä kurahousut ja sadetakki. Siellä vaaputaan eteenpäin, ei juosta eikä kirmata eikä ainakaan kiipeillä. Motoriikkaa harjoitellaan tietysti pystyssä pysymisessä mutta ainakin viererisessä päiväkodissa istuvat sangon ja lapion kanssa vesilätäkössä ja läträävät sen tunnin päivässä, minkä ovat aamulla ulkona. Iltapäivisin ulos menevät vain isot, koska pienillä on märät vaatteet siitä istumisesta.

Tottakai kesällä ja pakkaskelillä motorikka kehittyy, kesällä voi oikeasti juosta eivätkä vaatteet estä, toisaalta voi harjoitella uimista, pyöräilyä ja talvella vastaavasti mäen laskemista, pulkan vetämistä, lumipallon työntämistä jne. Mutta kurakelillä vaatetus on sitä luokkaa, että lapsi kykenee juuri ja juuri vaappumaan ovesta lähimpään vesilätäkköön. Sisällä sen sijaan alle 3-vuotiaille voi keksiä vaikka mitä motoriikkaa kehittävää puuhaa. Voidaan ryömiä luolassa (tuolit peräkkäin ja viltti päälle ja tuolien alla ryömitään), voidaan hyppiä myrkyllisten käärmeiden yli (vaatteet lattialla kasassa), voidaan laskea vuoren rinnettä (sohvalta liutaan alas) ja taas kiivetä takaisin vuorelle (sohvan toinen puoli). Alle 3-vuotiaiden puuhat ovat sellaisia, mitä he usein itse keksivät ja harva jaksaa kiinnostua kovin kauaa aikuisen määräämästä puuhasta.

Täällä on nyt jotkut huolestuneet kahdesta päivästä viikossa. Kahtena päivänä ap:n lapset eivät pääse tönöttämään vesilätäkköön ja kastamaan alusvaatteitaan. Jopas nyt on vaarassa lasten terveys ja normaali kehitys. Huh huh, mikä katastrofi. Tosissaanko täällä jotkut ovat vai vain ihan kiusalla liikkeellä?

Esikoisen kanssa hoidin tunnollisen äidin roolia ja nökötin vauvankin kanssa hiekkalaatikolla suunnilleen kellosta aikaa ottaen. En ollut kovin onnellinen äiti. Kuopuksen kanssa mentiin ulos kun huvitti. Jos oli kiva talvikeli, rakennettiin lumilyhtyjä, lumiukkoja ja tehtiin lumitöitä. Jos satoi vettä, pysyttiin sisällä. Joskus tehtiin vain kävelylenkkejä, se vilkas taapero vaunuissa ja esikoinen polkupyörällä.

Molemmista on tullut hyvin urheilevia koululaisia. Voi kamalaa, että onnistuin pääsemään helpommalla kuin moni muu ja sain silti lapsistani täyspäisiä ja onnellisia. Kyllä kai nyt jotain vikaa täytyy olla, kun en suorittanut äitiyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/105 |
28.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:28"]

Lapsi tarvitsee monipuolista liikuntaa ja liikkumista jotta voi kehittyä normaalisti. Sisäleikki kotiiloissa ei korvaa ulkoleikkiä, hoplop tms. eri asia. Ei tuollainen ilmoitus mihinkään johda eikä ole syy lastensuojeluasiakkuuteen, mutta ihmettelen kyllä miksi ette ulkoile enempää.

[/quote] mun lapsuudessa ei ollut hoploppeja, meillä oli iso ja piha kun loppui alkoi pellot ja metsät, siihen aikaan oli paljon kakaroita, pelattiin nelimaalia, hippaa, piilosta, uitiin kesät, talvet hiihdettiin, laskettiin mäkeä (ei luisteltu)

Vierailija
104/105 |
28.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 18:17"]

Itsellä alle 2 vuotias ja ei todellakaan ulkoilla päivittäin. Hyvä kun kerran viikossa tehdään ulkona 30 minuutin kävelylenkki. Muuten ollaan aktiivisia, käydään siellä sun täällä joka päivä, mutta ulkoilu ei ole meidän juttu. Mitä järkeä tuolla kylmässä kököttää jossain jäisellä hiekkalaatikolla tai vastaavasti kurakelissä kävellä. Lapsi menee syksyllä päiväkotiin ja sen valitsin ihan sillä perusteella, ettei siellä ulkoilla huonolla säällä. Kesällä on kiva olla ulkona, mutta miksi talvella pitää hampaat irvessä siellä olla?

[/quote] aikoinaan pyrin olemaan lapsen kanssa joka päivä ulkona, ensiksi vaunuissa ja sain reipasta liikuntaa, rattailla, kävimme puistoissa, metsäretkillä, eli 2 kertaa päivässä ja joskus kolmekin.  Tietenkin pihalla, hiekkalaatikoilla, välillä luin hesaria hiekkalaatikon reunalla, voi olla että jotkut mammelit katso kieroon mutta so what

Vierailija
105/105 |
28.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 19:42"]Minua mietityttää nyt kovasti, miten se alle 2-vuotias onnistuu kehittämään motoriikkaansa ulkona mutta ei sisällä. Erityisesti näin sadekeleillä pienillä on päällä toppapuku ja sen päällä vielä kurahousut ja sadetakki. Siellä vaaputaan eteenpäin, ei juosta eikä kirmata eikä ainakaan kiipeillä. Motoriikkaa harjoitellaan tietysti pystyssä pysymisessä mutta ainakin viererisessä päiväkodissa istuvat sangon ja lapion kanssa vesilätäkössä ja läträävät sen tunnin päivässä, minkä ovat aamulla ulkona. Iltapäivisin ulos menevät vain isot, koska pienillä on märät vaatteet siitä istumisesta.

Tottakai kesällä ja pakkaskelillä motorikka kehittyy, kesällä voi oikeasti juosta eivätkä vaatteet estä, toisaalta voi harjoitella uimista, pyöräilyä ja talvella vastaavasti mäen laskemista, pulkan vetämistä, lumipallon työntämistä jne. Mutta kurakelillä vaatetus on sitä luokkaa, että lapsi kykenee juuri ja juuri vaappumaan ovesta lähimpään vesilätäkköön. Sisällä sen sijaan alle 3-vuotiaille voi keksiä vaikka mitä motoriikkaa kehittävää puuhaa. Voidaan ryömiä luolassa (tuolit peräkkäin ja viltti päälle ja tuolien alla ryömitään), voidaan hyppiä myrkyllisten käärmeiden yli (vaatteet lattialla kasassa), voidaan laskea vuoren rinnettä (sohvalta liutaan alas) ja taas kiivetä takaisin vuorelle (sohvan toinen puoli). Alle 3-vuotiaiden puuhat ovat sellaisia, mitä he usein itse keksivät ja harva jaksaa kiinnostua kovin kauaa aikuisen määräämästä puuhasta.

Täällä on nyt jotkut huolestuneet kahdesta päivästä viikossa. Kahtena päivänä ap:n lapset eivät pääse tönöttämään vesilätäkköön ja kastamaan alusvaatteitaan. Jopas nyt on vaarassa lasten terveys ja normaali kehitys. Huh huh, mikä katastrofi. Tosissaanko täällä jotkut ovat vai vain ihan kiusalla liikkeellä?

Esikoisen kanssa hoidin tunnollisen äidin roolia ja nökötin vauvankin kanssa hiekkalaatikolla suunnilleen kellosta aikaa ottaen. En ollut kovin onnellinen äiti. Kuopuksen kanssa mentiin ulos kun huvitti. Jos oli kiva talvikeli, rakennettiin lumilyhtyjä, lumiukkoja ja tehtiin lumitöitä. Jos satoi vettä, pysyttiin sisällä. Joskus tehtiin vain kävelylenkkejä, se vilkas taapero vaunuissa ja esikoinen polkupyörällä.

Molemmista on tullut hyvin urheilevia koululaisia. Voi kamalaa, että onnistuin pääsemään helpommalla kuin moni muu ja sain silti lapsistani täyspäisiä ja onnellisia. Kyllä kai nyt jotain vikaa täytyy olla, kun en suorittanut äitiyttä.
[/quote]

Omat lapseni ovat 2-vuotiaina olleet hyvinkin liikkuvaisia ja jos on oikeanlaiset ja -kokoiset varusteet ei ulkona oleminen mitään tumput suorana seisoskelua ole!
Talvella lumikasoissa kiipeilyä, mäen laskua, lumitöitä, lumileikkejä hiekkaleluilla ja ilman, hiihtämistä, luistelua jne.
Toki, jos motoriset taidot on huonot niin ehkä se ulkoilu sitten on vain seisomista.
Ei meilläkään ole pakkomielteisesti ulkoiltu jos sataa vettä mutta hyvällä säällä on oltu aina paljon ulkona, kesät ja talvet. Jos 2-v pääsee ulos kerran viikossa niin tämä näkyy väistämättä motoristen taitojen heikkoutena.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi kaksi