18-24-vuotiaana äidiksi tulleet: kaduttaako?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 19:10"]

Ei missään nimessä kaduta. Esikoiseni sain ollessani 21-vuotias. Kouluista valmistuin suunnitelmieni mukaan 25-vuotiaana. Puolison kanssa siirryttiin toiselle vuosikymmenelle yhdessäolovuosissa :) Nyt lapsemme on pian kuusivuotias, enempää lapsia en voikaan saada ilman lapsettomuushoitoja, onneksi ehdimme tuon poikamme saamaan ilman niitä silloin vuosia sitten!

[/quote]

Ja itse voin sanoa että olisin ollut ikuisesti vihainen itselleni siitä, että olisin uskotellut itselleni että onhan tässä seuraavat 10-15 vuotta tehdä lapsia, miksi kiirehtiä? Molemmat me tiesimme lapsia haluavamme, minä 20v ja mies 26v.

24-vuotiaana minulla todettiin hormoneissa häikkää ja luomuraskaus olisi mahdottomuus koska en ovuloi. En tiedä mikä karma meitä silloin johdatti kun olin parikymppinen ja asiat oli hyvin puolison kanssa, jätettiin ehkäisy pois ja saatiin poika. Olipa lähellä, että oltaisi jääty ilman, siitä jaksan aina olla kiitollinen. Koska jo nuorena tiesin, että tärkein asia minkä tässä elämässä haluan kokea on lapsen saaminen ja kasvattaminen, onneksi tartuttiin siihen hetkeen silloin. Harvinaista toki että näin käy, mutta voipa käydä kuitenkin...

Up! Kiva kuulla näitä kokemuksia. Olen 23v ja toivottavasti pian raskaana - kenelläkään ikäiselläni kaverilla ei ole vielä lapsia joten siinä mielessä tunnen itseni aika nuoreksi. Koen kuitenkin olevani valmis ja meillä olisi nyt hyvä vaihe elämässä saada lapsi.

Ei kaduta yhtään, miksi kaduttaisi? :) olin 22 kun sain lapsen ja ollut vuoden naimisissa. Gradu oli tekeillä ja nyt 24-vuotiaana se valmistuu keväällä. Ei tippunut tulot lainkaan kun vanhempainvapaa alkoi, päinvastoin :D mieheni oli tuolloin tosin 26 ja ollut jo useamman vuoden vakityössä. Toinen lapsi nyt suunnitteilla ja kesällä muutamme omistusneliöön :)