Lue keskustelun säännöt.
18-24-vuotiaana äidiksi tulleet: kaduttaako?
28.02.2015 |
Jäikö elämä elämättä vai oliko valinta juuri oikea?
Kommentit (83)
Olin 24 kun sain esikoisen. Miksi kaduttaisi? Eikö tuo ole normaali lastenhankintaikä. Nyt 40v en jaksaisi enää pieniä lapsia ja yöllisiä heräilyjä. Kaduttaisi jos en olisi ajoissa tehnyt. Ei jäänyt mitään kokematta. Ehdin elää opiskelija elämää muutaman vuoden ja nyt on taas enemmän omaa aikaa ja rahaakin enemmän tehdä kaikkea kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:43"]
Ei minunkaan äitiäni kaduta, mutta tarina on toinen, kun kysytään lapselta. En toki olisi halunnut jäädä syntymättä ja lapsuuteni oli turvallinen mutta jos vanhepani olisivat malttaneet odottaa pari vuotta ja lisätä meidän sisarusten välistä ikäeroa (tai rehellisesti jättää muutama lapsi tekemättä) olis minullakin ollut ns. normaali lapsuus.
Itse toivon, että omat lapseni tekevät lapsia silloin kun
- lapselle on aikaa eli ei ole tarve suorittaa opintoja tai tehdä uraa vaan on se juuri sopiva hengähdystauko johon lapset mahtuvat
- lapseen on varaa eli on säästöjä ja talous turvattu. Rikas ei tarvitse olla mutta kyllä siihen lapseen menee rahaa, vaikka siltä ei alkuun tuntuisikaan.
- parisuhde on riittävän vakaalla pohjalla eli toisiin on tutustuttu rauhassa ja yhteistä eloa on takana jonkin verran
- se oma minä on jo löytynyt eikä tarvitse kipuilla vielä omankin henkisen kasvamisen kanssa. Äitiys on iso lisä aikuisen identiteettiin, ja jos sitä identiteettiä ei ole vielä ehtinyt rakentamaan, niin aika musertavaahan tuo silloin on
[/quote]
En väittäisi, että tuo lista olisi mitenkään ikäsidonnainen. Toki on tilastollisesti todennäköistä, että kolmekymppisenä on enemmän sinut itsensä kanssa kuin kymmenen vuotta aiemmin - tai sitten ei.
Tää kysymyskin on vähän hankala, kun ikäväliin 18-24 mahtuu väliin kokonaiset kuusi vuotta. Siinä iässä se on aika pitkä aika.
No minkäköhän ihmeen takia kaduttaisi? Ne jotka tässä kertovat katuvansa, esimerkiksi nro 28; kenellä tahansa olisi rankkaa tuollainen tukiverkottomuus ja yksinhuoltajuus iästä riippumatta. Toki ehkä sitten vanhempi henkilö olisi valinnut toisin. Eli siis on niin ihmisestä/tilanteesta kiinni. Villi veikkaukseni kuitenkin on, että 99,9% +20-vuotiaista eivät kadu lapsiaan.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:48"]
Olin 24 kun sain esikoisen. Miksi kaduttaisi? Eikö tuo ole normaali lastenhankintaikä. Nyt 40v en jaksaisi enää pieniä lapsia ja yöllisiä heräilyjä. Kaduttaisi jos en olisi ajoissa tehnyt. Ei jäänyt mitään kokematta. Ehdin elää opiskelija elämää muutaman vuoden ja nyt on taas enemmän omaa aikaa ja rahaakin enemmän tehdä kaikkea kivaa.
Normaali lapsenhankintaikä? Joo. Siellä, missä ei mietitä, vaaan tuikataan ja odotetaan, että joku elättää.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:48"]
Olin 24 kun sain esikoisen. Miksi kaduttaisi? Eikö tuo ole normaali lastenhankintaikä. Nyt 40v en jaksaisi enää pieniä lapsia ja yöllisiä heräilyjä. Kaduttaisi jos en olisi ajoissa tehnyt. Ei jäänyt mitään kokematta. Ehdin elää opiskelija elämää muutaman vuoden ja nyt on taas enemmän omaa aikaa ja rahaakin enemmän tehdä kaikkea kivaa.
Normaali lapsenhankintaikä? Joo. Siellä, missä ei mietitä, vaaan tuikataan ja odotetaan, että joku elättää.
[/quote]
[/quote]
I-DI-OOT-TI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:59"]
No minkäköhän ihmeen takia kaduttaisi? Ne jotka tässä kertovat katuvansa, esimerkiksi nro 28; kenellä tahansa olisi rankkaa tuollainen tukiverkottomuus ja yksinhuoltajuus iästä riippumatta. Toki ehkä sitten vanhempi henkilö olisi valinnut toisin. Eli siis on niin ihmisestä/tilanteesta kiinni. Villi veikkaukseni kuitenkin on, että 99,9% +20-vuotiaista eivät kadu lapsiaan.
Kuuluu ihmisluonteeseen, että omia tyhmyksiä ei haluta myöntää. Valehdellaan siis itsellekin. EI edes mietitä, mitä se elämä ilman palloa jalassa olisi ollut.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan. Olin 21 kun esikoinen syntyi, nyt 25 kun kolmas ja viimeinen syntyy. Ihanaa! Olen nuori ja lapset hankittuna! Raskaudet menneet mallikkaasti, ei ikäriskejä, kunto hyvä, paikat palautuneet hyvin.
Elämä ei todellakaan tunnu siltä että olisi jäänyt elämättä, päinvastoin sehän on mulla vasta edessä.
Kaduttaa joka päivä olen syvästi masentunut ja alkoholisoitunut. En saa tätä suunnatonta ahdistusta pois! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nyt 21 ja raskaana eikä todellakaan kaduta, mulla meni vähän liian lujaa 13-19vuotiaana, mutta sitten rauhoituin, asetuin, menin kihloihin ja lopetin kaikki päihteet myös juomisen. Ei ole yhtään ikävä edes sitä yhtä saunakaljaa.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 12:54"]Ei voi sanoa että kaduttaa. En osaa ajatella elämääni ilman lasta kun se olemassa on.
Sain esikoiseni täytettyäni juuri 19 v.
MUTTA jos nyt olisin samassa tilanteessa tällä järjellä varustettuna, ehdottomasti lykkäisin lapsen hankintaa kolmenkympin paremmalle puolelle ja toivon että omanikin niin tekee. Olisi ollut paljon järkevämpää koittaa ensin omia siipiään asumalla yksin, kiertelemällä jos ei nyt maailmaa niin ainakin koittaa muitakin kaupunkeja.
Olin toki juuri valmistunut ammattiin raskaaksi tultuani mutta jymähdin tänne kyläpahaseen leikkimään kotia sillä välin kun kaverit elivät villiä ja vapaata nuoruutta, muuttivat ensiasuntoon yksin, opiskelivat hyvin palkattuun ammattiin ym.
Olimme kavereiden kanssa niin eri elämäntilanteissa että yhteydenpito kariutui lopulta kokonaan.
Tänään olen 15 vuotiaan teinin äiti. Lapsi on fiksu, ihana ja erityisen rakas enkä ole hänelle mistään katkera mutta vinkiksi annan mahdollisesti asiaa punnitsevalle; ELÄ ensin ihan vaan itsellesi, ole luvan kanssa itsekäs, lapsentekoon ehtii kyllä myöhemminkin :).
[/quote]
Minä olen elänyt jo tarpeeksi itselleni, bilettänyt ja tehnyt kaikkea mikä huvittaa, eikä ole yhtään ikävä sitä. t:nuori äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:39"]Lukekaapa nuoret äidit ja mummot tilastoja/ arviointeja, miten teitä elämä kuljettaa. Ei käy kateeksi. Ainakin keskimäärin huono duuni, ei ammatillisia tavoitteita, röökejä, tatuointeja, kaljoittelua, duunarielämää pahimmasta päästä.
[/quote]
Tilastoja tutkivana ymmärrät varmasti, että poikkeuksiakin on. Itse sain lapset 25v ja 27v ja päinvastoin elämä on ollut niin rauhallista ja mukavaa perhe- elämää että nyt 35- vuotiaana luullaan ulkonäön puolesta 10v nuoremmaksi. Toisin kuin monia " elämää eläneitä".
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:48"]
Olin 24 kun sain esikoisen. Miksi kaduttaisi? Eikö tuo ole normaali lastenhankintaikä. Nyt 40v en jaksaisi enää pieniä lapsia ja yöllisiä heräilyjä. Kaduttaisi jos en olisi ajoissa tehnyt. Ei jäänyt mitään kokematta. Ehdin elää opiskelija elämää muutaman vuoden ja nyt on taas enemmän omaa aikaa ja rahaakin enemmän tehdä kaikkea kivaa.
Normaali lapsenhankintaikä? Joo. Siellä, missä ei mietitä, vaaan tuikataan ja odotetaan, että joku elättää.
Mulla sekä miehellä on molemmilla korkeakoulututkinto, töissä ollaan oltu aina, ei ole kenenkään tarvinnut elättää. Toiset vaan on ahkerampia kuin toiset. Maisterintutkinnon ja työpaikan voi hankkia jo ennen 24v ikää jos vain viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta yhtään, päinvastoin olen erittäin tyytyväinen. Vaikka olen vasta 32v. niin koen yöheräämiset raskaina vaikka nousisin vain vessaan. Tykkään, että voin nyt harrastaa ja mennä omiakin menoja. Nuorikin on sanonut, että tykkää kun äiti on itsekin vielä nuorehko.
Ei kadut, olin 20. Nyt 25 ja kolme lasta.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 12:39"]Jäikö elämä elämättä vai oliko valinta juuri oikea?
[/quote]
Kuinka niin elämä elämättä? Lapset sain 24 ja 26 vuotiaana, olen nyt 60 v ja koko ajan olen elänyr. Outo kysymys
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:48"]
Olin 24 kun sain esikoisen. Miksi kaduttaisi? Eikö tuo ole normaali lastenhankintaikä. Nyt 40v en jaksaisi enää pieniä lapsia ja yöllisiä heräilyjä. Kaduttaisi jos en olisi ajoissa tehnyt. Ei jäänyt mitään kokematta. Ehdin elää opiskelija elämää muutaman vuoden ja nyt on taas enemmän omaa aikaa ja rahaakin enemmän tehdä kaikkea kivaa.
Normaali lapsenhankintaikä? Joo. Siellä, missä ei mietitä, vaaan tuikataan ja odotetaan, että joku elättää.
Mulla sekä miehellä on molemmilla korkeakoulututkinto, töissä ollaan oltu aina, ei ole kenenkään tarvinnut elättää. Toiset vaan on ahkerampia kuin toiset. Maisterintutkinnon ja työpaikan voi hankkia jo ennen 24v ikää jos vain viitsii.
[/quote]
Voi voi, kun et yhtään sivistynyt siellä ylipopistossa., no lusikalla kun on annettu ei kauhalla voi vaatia.
[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 17:54"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 15:08"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 14:03"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 13:48"]
Olin 24 kun sain esikoisen. Miksi kaduttaisi? Eikö tuo ole normaali lastenhankintaikä. Nyt 40v en jaksaisi enää pieniä lapsia ja yöllisiä heräilyjä. Kaduttaisi jos en olisi ajoissa tehnyt. Ei jäänyt mitään kokematta. Ehdin elää opiskelija elämää muutaman vuoden ja nyt on taas enemmän omaa aikaa ja rahaakin enemmän tehdä kaikkea kivaa.
Normaali lapsenhankintaikä? Joo. Siellä, missä ei mietitä, vaaan tuikataan ja odotetaan, että joku elättää.
Mulla sekä miehellä on molemmilla korkeakoulututkinto, töissä ollaan oltu aina, ei ole kenenkään tarvinnut elättää. Toiset vaan on ahkerampia kuin toiset. Maisterintutkinnon ja työpaikan voi hankkia jo ennen 24v ikää jos vain viitsii.
[/quote]
Voi voi, kun et yhtään sivistynyt siellä ylipopistossa., no lusikalla kun on annettu ei kauhalla voi vaatia.
[/quote]
Ai sinulta? Onpa ollut pieni lusikka teillä.
Ainoa mikä kaduttaa on etten käynyt koulua ensin loppuun. Ei se 2v olis paljoa painanut ajallisesti, mutta naiivi vauvakuume vei voiton. Olin 20v kun tulin raskaaksi esikoisesta, nyt 24v ja odotan kolmatta edelleen korkeimpana koulutuksena ylioppilas (ja kesken jäänyt amk-tutkinto).