Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sinä/perheesi "salaa" köyhä?
30.11.2021 |
Minä ja mieheni ollaan molemmat yliopiston maistereita ja ihan hyvässä työssä. Palkka vain surkea, alle 3000e molemmilla, eikä tule paljoa nousemaan. Työ siis ns.naisten alaa molemmilla.
Meillä on pieni, mutta kiva uudiskohde, missä asutaan kahden lapsen kanssa. Lapsills yhdet hintavat harrastukset, jotka ovat itse valinneet. Auto on muutanan tonnin rytky, sillä kuljemme kaikki matkat pyörillä koko perhe.
Kotimme on sisustettu meidän silmäämme nätiksi. Löytyy kestäviä ja laadukkaita pintoja ja huonekaluja. Tavaraa on vähän, mutta kaikki tarkkaan harkittuja. Vaatteet ostamme lapsille uutena, mutta ne siirtyvät isolta pienemmälle. Tarpeettomat myyn heti eteenpäin.
Elämämme näyttää päällisin puolin olevan ihan hyvää ja keskiluokkaista. Silti tuntuu että kaikki rahat menevät asunnon lyhentämiseen, pakollisiin laskuihin (ei mihinkään velkoihin yms omiin hölmöyksiin) ja lasten pakollisiin hankintoihin ja harrastuksiin. Noh, ruokaankin menee kauheasti rahaa vaikka kaiken teemmekin itse. Joka kuukausi tilit ihan nollilla. Kukaan ei sitä arvaisi meistä, enkä koskaan sitä kehtaa kenellekkään sanoa. Monet kahvila/ravintolatapaamiset ystävien kanssa olen joutunut perua kun ei köyhällä ole varaa sellaisiin luksuksiin.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (446)
Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.
En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.
Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.
Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan mieheni kanssa ihan julistettu olevamme köyhiä, mutta kukaan ei meinaa uskoa sitä. Mies kitkuttaa pienehköllä palkalla ja minä olen työtön. Kutsuja satelee vaikka mihin kinkereihin ja reissuihin, mutta ei näillä varoilla matkustella tai syödä joka vkl ravintolassa. Harmittaa ja hävettää lähes aina kieltäytyä kutsuista. Harmi myös ettei kukaan järkkää esim
synttäreitään kotona, vaan pakko mennä aika pitkän kaavan mukaan. Tyyliin syömään, teatteriin/kylpylään, baariin, hotelliin. Minusta vanhat kunnon kotibileet tai illanistujaiset olisivat ihan mukavia.Ei ne nyt sitä välttämättä syvällisesti mieti että mihin teillä on varaa, kunhan kutsuvat ja ajattelevat että pääsee jos pääsee. Haluaisitteko sitten, että ne ajattelisi että kumminkaan niillä ei ole rahaa ja lakattaisiin kutsumasta minnekään? Jos tykkäät kotibileistä ja illanistujaisista niin kannattaa varmaan itse järjestää ja katsoa, jos joku innostuu ja pitää myöhemmin samanlaiset.
Millä rahalla luulet pienituloisen järjestävän illanviettoja, jos perheen rahatilanne on heikko? Siinä tilanteessa ei kutsuta ketään kylään eikä voida mennä syntymäpäiville tai häihin, koska sinne pitää olla hienot vaatteet ja lahja.
Me ollaan myös jätetty sukulaisten häitä väliin, koska haluavat häälahjan rahana joten ei ole ollut rahaa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.
En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.
Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.
Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.
Meillä nuo 4 hengen yhteistulot 2460. Pystyn ostamaan itselleni kirpputorilta jotain vaatteita, koska en juo alkoholia, en polta tupakkaa eikä puolisokaan, meillä ei ole saunavuoroa, en käy parturissa, en osta ollenkaan meikkejä.
Oma eläkkeellä oleva äitini kysyi joululahjatoiveita: toivoin hiuslenkkejä, millä saan hiukset kiinni ja lakanoita sänkyyn.
Äitini ja siskoni on myös antanut jotain vanhoja kodintavaroitaan ja vaatteita, joita otan mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.
En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.
Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.
Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.
Meillä nuo 4 hengen yhteistulot 2460. Pystyn ostamaan itselleni kirpputorilta jotain vaatteita, koska en juo alkoholia, en polta tupakkaa eikä puolisokaan, meillä ei ole saunavuoroa, en käy parturissa, en osta ollenkaan meikkejä.
Oma eläkkeellä oleva äitini kysyi joululahjatoiveita: toivoin hiuslenkkejä, millä saan hiukset kiinni ja lakanoita sänkyyn.
Äitini ja siskoni on myös antanut jotain vanhoja kodintavaroitaan ja vaatteita, joita otan mielelläni.
Äiti on luvannut antaa minulle vanhan kahviastiastonsa, jossa kukkia, otan sen oikein mielelläni.
Kirpputorilta olen löytänyt verhoja 6 eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kaksi lasta maksaa ihan hirveästi.
T. Lapseton
Kyllä ja iltaisin ei työpäivän jälkeen lepäillä vaan pestään pyykkiä ja tehdään ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kaksi lasta maksaa ihan hirveästi.
T. LapsetonKyllä ja iltaisin ei työpäivän jälkeen lepäillä vaan pestään pyykkiä ja tehdään ruokaa.
Kun kuuntelee sinkkujen juttuja niin ne menee kuntosalille iltaisin, osa käy syömässä ravintolassa ruoan kun ei kuulemma jaksa tehdä edes illalla ruokaa. Hoh hoijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan mieheni kanssa ihan julistettu olevamme köyhiä, mutta kukaan ei meinaa uskoa sitä. Mies kitkuttaa pienehköllä palkalla ja minä olen työtön. Kutsuja satelee vaikka mihin kinkereihin ja reissuihin, mutta ei näillä varoilla matkustella tai syödä joka vkl ravintolassa. Harmittaa ja hävettää lähes aina kieltäytyä kutsuista. Harmi myös ettei kukaan järkkää esim
synttäreitään kotona, vaan pakko mennä aika pitkän kaavan mukaan. Tyyliin syömään, teatteriin/kylpylään, baariin, hotelliin. Minusta vanhat kunnon kotibileet tai illanistujaiset olisivat ihan mukavia.
Onko teidän kaveripiiri lapsetonta? Meillä on miehen kanssa molemmilla reilusti yli 4000€ palkka, mutta ei lapsiperheellisinä todellakaan varaa syödä joka viikonloppu ulkona ja reissata jatkuvasti. Totta kai tullaan hyvin toimeen ja joka kuukausi saadaan rahaa säästöön/sijoituksiin, mutta kyllä jo pari ravintolaillallista pitkän kaavan mukaan ja hotelliviikonloppu syö äkkiä kaiken kuukauden käyttörahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.
En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.
Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.
Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.
Meillä nuo 4 hengen yhteistulot 2460. Pystyn ostamaan itselleni kirpputorilta jotain vaatteita, koska en juo alkoholia, en polta tupakkaa eikä puolisokaan, meillä ei ole saunavuoroa, en käy parturissa, en osta ollenkaan meikkejä.
Oma eläkkeellä oleva äitini kysyi joululahjatoiveita: toivoin hiuslenkkejä, millä saan hiukset kiinni ja lakanoita sänkyyn.
Äitini ja siskoni on myös antanut jotain vanhoja kodintavaroitaan ja vaatteita, joita otan mielelläni.
Äiti on luvannut antaa minulle vanhan kahviastiastonsa, jossa kukkia, otan sen oikein mielelläni.
Kirpputorilta olen löytänyt verhoja 6 eurolla.
Olen tuo jonka kirjoitusta lainasit.
Meillä on myös samantyyppistä tilannetta. Olemme molemmat melko keskiluokkaisista perheistä lähtöisin. Esim. kaikki minun sukulaiseni ja kaverini ovat merkittävästi isotuloisempia kuin meidän perhe yhteensä. Saamme ajoittain kaikenlaista lahjoituksena. Ja jos lähden kavereiden kanssa syömään tai baariin, eivät anna minun koskaan maksaa omaa osuuttani. Näillä asioilla tietysti jokin vaikutus elintasoon.
Tärkeintä on kuitenkin hyvä itsetunto. Rohkeus tehdä sellaisia elämän- ja kulutusvalintoja mitä itse haluaa. Oman käsitykseni mukaan keskiluokan kulutuksesta suuri osa ei ole aktuaalisten vaan sosiaalisten tarpeiden tyydyttämistä (pitää näyttää joltain ulospäin). Se tie on loputon. Ihminen on tuolloin aina vajaa. Joku nokittaa ja siihen pitää taas vastata jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:-( kirjoitti:
Me ei olla "salaa" köyhiä, vaan köyhiä. Meillä ei ole tulot yhteensä kuin joku 3500/kk, puhtaana käteen, molemmat töissä mut lapsia ei ole, eikä tule. Laskujen maksun jälkeen totesin, että tili tuli ja meni, ja seuraavaan tilipäivään vielä 4 viikkoa aikaa. Säästöön ei jää, koska tuloja ei ole riittävästi, oma osani tuosta kk- summasta on vain noin 1200, auto on vuorotyöläiselle pakollinen, bussit ei kulje vuorojen mukaan. Pieni auto ja pieni kulutus. Isompi saisi minut perikatoon. Kaupungin vuokrakämppä, halvin mahdollinen.
Sairauksieni takia syön lääkkeitä, jotka maksan itse, noin 100-200 €/ 3kk.
Ja koska mies tienaa enemmän, emme saa tukia, en saa niitä edes lääkkeisiin, koska mieheni pitää elättää minut, kun olen pienituloinen. Tässä maassa on niin paljon mätää, päättäjistä alkaen. Pienituloisia potkitaan vaan päähän. Hinnat nousee, verot nousee, mutta palkat ei nouse, muuhunkaan työhön en pääse, koska liian vanha, koulutusta on ja kokemusta, mutta ei pääse, on haettu.
Kyllähän 3500e/kk netolla pitäisi kahden aikuisen pärjätä ihan mukavasti. Ei tuo aloituksen pariskunta saa kuin muutaman satasen enemmän nettona/kk ja elättävät sillä lapsetkin ja niille kalliit harrastukset ja perheasunto ja auto. Vaikka menisi kolmessa kuukaudessa 200e lääkkeisiin niin ei sekään vielä selitä miksi teillä ei ole varaa kuin halvimpaan asuntoon ja siihenkin nipin napin🤔
Taloussanomissa oli jo ennen koronaa, että kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 10 vuoden sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taloussanomissa oli jo ennen koronaa, että kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 10 vuoden sisällä.
Kyllä myös palvelualalta loppuu työpaikkoja. 1,6 miljoonaa eläkeläistä on iso asiakaskunta partureille jne. Suuret ikäluokat alkaa olla jo lähes 80-vuotta. Me nuoremmat leikataan itse hiukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloussanomissa oli jo ennen koronaa, että kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 10 vuoden sisällä.
Kyllä myös palvelualalta loppuu työpaikkoja. 1,6 miljoonaa eläkeläistä on iso asiakaskunta partureille jne. Suuret ikäluokat alkaa olla jo lähes 80-vuotta. Me nuoremmat leikataan itse hiukset.
Eläkeläiset käy paljon kahviloissa ja vie autojaan merkkihuoltoon, työttömiä tulee paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten on vastaavasti niitä perheitä jotka ovat leikisti rikkaita eli ostavat rahoituksella kallio auton ym. jotta ihmiset luulisivat rikkaisi. Itse en kiinnitä huoniota siihen millä autolla kukin ajaa tms. eli en ajattele kenenkään omaisuudesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vastaavasti niitä perheitä jotka ovat leikisti rikkaita eli ostavat rahoituksella kallio auton ym. jotta ihmiset luulisivat rikkaisi. Itse en kiinnitä huoniota siihen millä autolla kukin ajaa tms. eli en ajattele kenenkään omaisuudesta mitään.
Kalliin auton eikä kallio.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vastaavasti niitä perheitä jotka ovat leikisti rikkaita eli ostavat rahoituksella kallio auton ym. jotta ihmiset luulisivat rikkaisi. Itse en kiinnitä huoniota siihen millä autolla kukin ajaa tms. eli en ajattele kenenkään omaisuudesta mitään.
Moni ottaa 5000 euron autolainan. Kun sähköautot tulee niin loppuu autoilu ja työnteko matalapalkka alalla, sitten ollaan pelkästään tuilla, kun nuo linja-autot ei vuorotöihin kulje, koululaisvuorot menee arkena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vastaavasti niitä perheitä jotka ovat leikisti rikkaita eli ostavat rahoituksella kallio auton ym. jotta ihmiset luulisivat rikkaisi. Itse en kiinnitä huoniota siihen millä autolla kukin ajaa tms. eli en ajattele kenenkään omaisuudesta mitään.
Moni ottaa 5000 euron autolainan. Kun sähköautot tulee niin loppuu autoilu ja työnteko matalapalkka alalla, sitten ollaan pelkästään tuilla, kun nuo linja-autot ei vuorotöihin kulje, koululaisvuorot menee arkena.
Kauppiaat joutuvat olemaan viikonloppuisin töissä itse, kun sähköautot tulevat tai sitten kaupat on vain arkena 8 tuntia päivässä auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on vastaavasti niitä perheitä jotka ovat leikisti rikkaita eli ostavat rahoituksella kallio auton ym. jotta ihmiset luulisivat rikkaisi. Itse en kiinnitä huoniota siihen millä autolla kukin ajaa tms. eli en ajattele kenenkään omaisuudesta mitään.
Moni ottaa 5000 euron autolainan. Kun sähköautot tulee niin loppuu autoilu ja työnteko matalapalkka alalla, sitten ollaan pelkästään tuilla, kun nuo linja-autot ei vuorotöihin kulje, koululaisvuorot menee arkena.
Kauppiaat joutuvat olemaan viikonloppuisin töissä itse, kun sähköautot tulevat tai sitten kaupat on vain arkena 8 tuntia päivässä auki.
Ravintoloihinkaan ei saa työntekijöitä eikä siivojia mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Millä rahalla luulet pienituloisen järjestävän illanviettoja, jos perheen rahatilanne on heikko? Siinä tilanteessa ei kutsuta ketään kylään eikä voida mennä syntymäpäiville tai häihin, koska sinne pitää olla hienot vaatteet ja lahja.