Lue keskustelun säännöt.
Oletko sinä/perheesi "salaa" köyhä?
30.11.2021 |
Minä ja mieheni ollaan molemmat yliopiston maistereita ja ihan hyvässä työssä. Palkka vain surkea, alle 3000e molemmilla, eikä tule paljoa nousemaan. Työ siis ns.naisten alaa molemmilla.
Meillä on pieni, mutta kiva uudiskohde, missä asutaan kahden lapsen kanssa. Lapsills yhdet hintavat harrastukset, jotka ovat itse valinneet. Auto on muutanan tonnin rytky, sillä kuljemme kaikki matkat pyörillä koko perhe.
Kotimme on sisustettu meidän silmäämme nätiksi. Löytyy kestäviä ja laadukkaita pintoja ja huonekaluja. Tavaraa on vähän, mutta kaikki tarkkaan harkittuja. Vaatteet ostamme lapsille uutena, mutta ne siirtyvät isolta pienemmälle. Tarpeettomat myyn heti eteenpäin.
Elämämme näyttää päällisin puolin olevan ihan hyvää ja keskiluokkaista. Silti tuntuu että kaikki rahat menevät asunnon lyhentämiseen, pakollisiin laskuihin (ei mihinkään velkoihin yms omiin hölmöyksiin) ja lasten pakollisiin hankintoihin ja harrastuksiin. Noh, ruokaankin menee kauheasti rahaa vaikka kaiken teemmekin itse. Joka kuukausi tilit ihan nollilla. Kukaan ei sitä arvaisi meistä, enkä koskaan sitä kehtaa kenellekkään sanoa. Monet kahvila/ravintolatapaamiset ystävien kanssa olen joutunut perua kun ei köyhällä ole varaa sellaisiin luksuksiin.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se työtön lasten äiti ei mene töihin sinne päiväkotiin muuta kuin tuuppaa omat lapset sinne kun ei viitsi itse hoitaa niitä. En voi tuollaista ihmistä ymmärtää. Töihin ei kiinnosta mennä eikä töitä edes hae. Kuinka paljon näitä oikein on jo nykyään.
Työttömiä on palkkatuella hoitamassa tarhoissa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömiä on palkkatuella myös uimahalleissa uimavalvojina, kouluissa koulunkäyntiavustajina, kaupungin puutarhatoimessa puutarhatöissä jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä laittaa kaikki rahansa asuntoon! Vanhemmankin asunnon vähän syrjemmällä sijainnilla saa kyllä sisustettua viihtyisäksi ja kodikkaaksi. Miksi joillekin on niin tärkeää että asunto on uusi ja kaikki pinnat kiiltelevät uutuuttaan? Ja kaikkein laadukkaimmat materiaalit vain kelpaavat? Miksi!? No valintahan se on, mutta onko oikeasti muka sen arvoista että muuhun ei sitten rahaa ole? Meillä suunnilleen samat tulot kuin ap:lla, mutta hyvin on varaa elää rennommin. Korona nyt tietysti asettaa omat rajoituksensa, mutta rahaa ei tarvitse miettiä jos ex tempore haluamme lähteä ravintolaan syömään, hotelliin yöksi tai vaikka risteilylle tms. Ennen koronaa pari kolme etelänlomaa vuosittain oli ihan normi, eikä niitä varten erikseen tarvinnut säästää. Kannattaa miettiä millä asioilla itselle on eniten arvoa, minkälaista elämää haluaa elää. Aika harva saa ihan kaiken mitä vaan keksii haluta, me muut joudumme tekemään valintoja.
Ajan käyttö tehostuu. Kävellen menee 25 min, kesällä fillarilla alle 10. Liikkuminen ilmaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.
Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.
Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.
Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.
Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.
Sain ansiosidonnaista 800 ja siinä oli 2 lapsikorotusta. Oli se parempi kuin työmarkkinatuki, joka on nyt 660, jos 2 lasta.
Minimieläke on 836, heillä vasta luxusta onkin kun ei ole lapsiakaan.
Nykyään ansiosidonnaista saa puolitoista vuotta ja sitten tippuu työmarkkinatuelle.
Koronan vuoksi päivät eivät kuluneet lainkaan puoleen vuoteen, ja lisäksi suojaosa oli pitkään korotettuna 500 euroon.
Itse olin onnellisessa asemassa, että sain melko hyvää ansiosidonnaista, minkä lisäksi tein säännöllistä osa-aikatyötä sekä satunnaisesti keikkatyötä. Sovitellun vuoksi nettotuloni olivat keskimäärin 2370 euroa eli samaa luokkaa kuin nettopalkkani kokopäivätyössä. Töitä ei kuitenkaan tarvinnut tehdä kuin 2-3 päivää viikossa.
Meitä luullaan salaa rikkaiksi.
Näinhän se taitaa olla. Lukiohäiriöisellä puuroontuu sanat helposti. Onneksi ei nykypäivänä estä opiskelua ja uraa.