Oletko sinä/perheesi "salaa" köyhä?

Harhaanjohtavasti otsikoitu aloitus. Kyse ei ole köyhyydestä, vaan eletään tavalla, johon ei ole varaa. Tätä tapahtuu kaikissa tuloluokissa. Kyllähän yli varojen eläjiä kutsutaan tässäkin jutussa ns. köyhiksi rikkaiksi https://www.is.fi/tyoelama/art-2000000971353.html . Elämisen menot tulee suhteuttaa omiin tuloihin, niin että jää vielä jotain säästöönkin eikä naapurin elintasoon. Kulissien pitäminen ei palvele ketään. 

Tulojen Helsingissä putää olla molemmilla +5000e/kk et täällä kannattaa lapsiperheenä elää.

Meillä myös rahat loppu, koska vain 4000 e /kk palkat.

Täällä asuminen ja harrastukset noin puolet kalliimpia kuin pikkukaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Tulojen Helsingissä putää olla molemmilla +5000e/kk et täällä kannattaa lapsiperheenä elää.

Meillä myös rahat loppu, koska vain 4000 e /kk palkat.

Täällä asuminen ja harrastukset noin puolet kalliimpia kuin pikkukaupungeissa.

Tämä on täyttä pötyä. Noilla paikoilla elää mukavasti Helsingissä. Kyse on siitä, että joillekin mikään palkka ei riitä, kun taloudenhallinnan taidot puuttuu.

Ei olla salaa köyhiä. Ihan julkiköyhiä. Nappaa tililtä 20 euronen purkkiin joka kuu tai käytä pankin säästäjää. Ala laskea ja budjetoida. Tiedä isot laskut ja vähennä ne ajatusissasi pois käyttörahoista. Pyöristä miinus ylös ja tulot alas. Vähennä jääneestä summasta n. Summana menot. Jaa loppuhilut joko 4 viikkoon tai 30 päivään. Ja laske ettei summa joka päivä miinusta näytä. Jos ens kuus on vakuutukset maksussa voi siihen osan budjetoida jo tässä kuussa. Näi myö kikkaillaan pieniä tulojamme ja ain o vehkeet ja sudit.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani kirkastuu Suomen keskiluokan ongelma: Ansaitsen kuukaudessa 5700 euroa, josta jää käteen 3400 euroa. En siis valita, tiedän olevani hyvätuloinen, mutta tästä näette miten paljon verottaja ja muut leikkaavat välistä. Ansaitsemastani kuukausipalkasta vaan häviää 2300 euroa joka ikinen kuukausi.

Tiedän, että hyvinvointivaltion mahdollistaminen maksaa meille kaikille ja kannatan lämpimästi koululaitostamme, terveydenhuoltoa, infrastruktuurin ylläpitoa ym hyvinvointivaltion ilmentymiä, mutta pakostakin mietin, että voisinko silti saada pitää omasta kuukausipalkastani vähän enemmän itse. 

Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu seurata. Aika monet ovat sitä mieltä, että ap on jo hyvätuloinen eikä vaan osaa käsitellä rahaa, jos kokee itsensä köyhäksi. Pitäisi olla halvempi asunto tai elää vaatimattomammin jne. Mietin mistä tämmöinen tarve tavoitella vaatimattomuutta ja kykyä tulla vähillä toimeen kumpuaa? Onko meidät kasvatettu siihen? Ikäänkuin olisi tavoiteltavaa kituutella vähillä rahoilla ja on sankari, joka tulee toimeen vielä vähemmällä.

Minusta ap:n pitäisi pyrkiä vaurastumaan ja hankkimaan lisää tuloja. On kyllä harmillista, että Suomessa parempi koulutus ei suinkaan takaa parempia tuloja ja helpompaa elämää. Asunnot ovat pieniä ja kalliita, verotus kovaa ja ostamistaan tuotteista ja palveluista joutuu lisäksi maksamaan arvonlisäverot.

Mä joudun näyttelemään köyhempää kuin olen, koska muuten työpaikalla alettasiin vieroksumaan. Rahasta ei saa puhua ellei siitä ole puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani kirkastuu Suomen keskiluokan ongelma: Ansaitsen kuukaudessa 5700 euroa, josta jää käteen 3400 euroa. En siis valita, tiedän olevani hyvätuloinen, mutta tästä näette miten paljon verottaja ja muut leikkaavat välistä. Ansaitsemastani kuukausipalkasta vaan häviää 2300 euroa joka ikinen kuukausi.

Tiedän, että hyvinvointivaltion mahdollistaminen maksaa meille kaikille ja kannatan lämpimästi koululaitostamme, terveydenhuoltoa, infrastruktuurin ylläpitoa ym hyvinvointivaltion ilmentymiä, mutta pakostakin mietin, että voisinko silti saada pitää omasta kuukausipalkastani vähän enemmän itse. 

Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu seurata. Aika monet ovat sitä mieltä, että ap on jo hyvätuloinen eikä vaan osaa käsitellä rahaa, jos kokee itsensä köyhäksi. Pitäisi olla halvempi asunto tai elää vaatimattomammin jne. Mietin mistä tämmöinen tarve tavoitella vaatimattomuutta ja kykyä tulla vähillä toimeen kumpuaa? Onko meidät kasvatettu siihen? Ikäänkuin olisi tavoiteltavaa kituutella vähillä rahoilla ja on sankari, joka tulee toimeen vielä vähemmällä.

Minusta ap:n pitäisi pyrkiä vaurastumaan ja hankkimaan lisää tuloja. On kyllä harmillista, että Suomessa parempi koulutus ei suinkaan takaa parempia tuloja ja helpompaa elämää. Asunnot ovat pieniä ja kalliita, verotus kovaa ja ostamistaan tuotteista ja palveluista joutuu lisäksi maksamaan arvonlisäverot.

Ja odotas kun 1,6 miljoonan eläkeläisen asunnot tulee myyntiin. Työikäisiä on vähemmän eikä 2400 brutto tuloilla saa lainaa, pitää olla isot säästöt tilillä tai puoliso jolla vakituinen työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.

En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.

Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.

Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.

Asumistuki takaa teille edullisen asumisen. Keskituloisella ei ole varaa asua vuokralla jos ei saa asumistukea.

Meillä puoliso tienaa 1600 netto ja 2 lasta. Tulot yhteensä 2460, tuossa on lapsilisät mukana. Ei saada vuokralla asumistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on hieman vaikea ymmärtää aloittajan köyhyyttä. Meillä molemmat vanhemmat työkyvyttömyyseläkkeellä, netot 1100-1200 per nuppi. Yksi lapsi. Asumme vuokralla oikein mukavassa ja helsinkiläisittäin edullisessa asunnossa. Tulona lisäksi asumistuki ja lapsilisä.

En ole koskaan kokenut köyhyyttä. Meillä syödään päivittäin hyvää ja ravitsevaa itse tehtyä kotiruokaa. Se etu eläkeellä olossa on, että aikaa riittää. Lapsella on ymmärtääkseni uudet ja siistit vaatteet (vaimo hoitaa). Teemme normivuosina yhden etelänmatkan ja yhden reissun Suomessa. Nyt koronan takia oltu kotimaan kylpylöissä. Lapsella on on ollut 1-2 harrastusta eri vuosina, nyt on vain yksi. Mutta tämä on hänen päätöksensä, rahasta se ei ole kiinni. Toki lapselle on kerrottu, että vaikkapa ratsastusharrastukseen meillä ei ole varaa. Mutta samanlaisia päätöksiä vaikka ulkomaan matkakohteista, matkustusfrekvenssistä jne. tehdään varmasti lähes kaikissa perheissä siten, että raha on jollain lailla vaikuttava tai rajoittava tekijä.

Isoina menoina meillä molemmilla vanhemmilla ovat tietysti sairaanhoito- ja lääkekustannukset. Maksukatto vuodessa on n. 600 euroa sekä sairaanhoito- että lääkekustannuksille, siis erikseen. Pahimmillaan menee molemmilta eli 2 x 2 x 600 = 2400 euroa vuodessa noihin menoihin. Nuo ovatkin ainoita, joita joskus joudumme osamaksuilla hoitamaan. Lapsi on onneksi terve.

Absoluuttista köyhyyttä meillä ei missään nimessä ole. Ehkä suhteellista, mihin aloittajakin ilmeisesti salaköyhyydellä viittasi. Mutta mene ja tiedä. Usein törmää työelämässä oleviin ihmisiin, jotka omaisuuttaan kartuttaakseen tai joistain muista motiiveista ovat ilmeisesti vetäneet oman taloutensa tiukalle. Meillä ei näin onneksi ole.

Asumistuki takaa teille edullisen asumisen. Keskituloisella ei ole varaa asua vuokralla jos ei saa asumistukea.

Meillä puoliso tienaa 1600 netto ja 2 lasta. Tulot yhteensä 2460, tuossa on lapsilisät mukana. Ei saada vuokralla asumistukea.

Molempien vanhempien pitää olla työttömiä, että saa asumistukea vuokra-asuntoon.

4 hengelle on laskettu riittävän 2200 netto kuukaudessa ja tuossa summassa on lapsilisät mukana ja siitä maksetaan vuokra.

Asuntovelkainen saa vielä vähemmän, koska asuntolaina ei ole lasku ja yli vuosi sitten tuli uudistus, että yhtiölaina ei ole enää lasku toimeentulotuessa.

Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.

Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.

Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.

Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.

Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.

Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.

Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.

Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.

Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.

Sain ansiosidonnaista 800 ja siinä oli 2 lapsikorotusta. Oli se parempi kuin työmarkkinatuki, joka on nyt 660, jos 2 lasta.

Minimieläke on 836, heillä vasta luxusta onkin kun ei ole lapsiakaan.

Nykyään ansiosidonnaista saa puolitoista vuotta ja sitten tippuu työmarkkinatuelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.

Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.

Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.

Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.

Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.

Sain ansiosidonnaista 800 ja siinä oli 2 lapsikorotusta. Oli se parempi kuin työmarkkinatuki, joka on nyt 660, jos 2 lasta.

Minimieläke on 836, heillä vasta luxusta onkin kun ei ole lapsiakaan.

Nykyään ansiosidonnaista saa puolitoista vuotta ja sitten tippuu työmarkkinatuelle.

Toimeentulotuessa asuntolaina ei ole lasku ja yli vuosi sitten tuli uudistus, että yhtiölaina/ remonttivastike ei ole enää lasku toimeentulotuessa.

Jos omistaa mökin niin ei ole oikeutta toimeentulotukeen, ei edes vaikka on lapsia. Kyllä tuo 660, jos 2 lasta aika pieni raha on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin se järkyttävä juttu Suomessa, että pienituloiset mutta paljon töitä tekevät saavat käytännössä saman käteen eikä mitään tukia kuin eri syistä eläkkeellä / työttömyyskorvauksilla olevat. Heillä ei kuitenkaan ole aikaa toisin kuin työelämän ulkopuolella olevilla. Aika on lapsiperheessä merkittävä resurssi.

Olin itse työttömänä ansiosidonnaisella kun lapset oli pieniä ja se oli paljon helpompaa kuin töissä käynti. Yllättävän paljon jäi rahaa käteen. Ei ollut kiire, hyvin ehti harrastaa kun lapset hoidossa kuitenkin, (omat harrastukset halpoja: lukeminen ja ruuanlaitto) hakea lapset ajoissa päiväkodista, laittaa ruokaa ja pyöriä kirppareilla.

Ongelma työttömänä oli lähinnä muut ihmiset koska Suomessa et ainakaan keskiluokkaisessa piireissä ole arvostettu jos olet työtön/ kotiäiti jne. Ihmisiä selvästi vaivasi mun tilanne ja jotkut ystävät otti etäisyyttä. Mua ei myöskään huvittanut identifioitua työttömäksi koska sitä pidetään epäonnistumisena ja syrjäytymisenä ja mä ajattelin sitä vain välivaiheena.

Töissä ollessa aina kieli vyön alla, väsyttää, ruokaan ja vaatteisiin kuluu enemmän rahaa kun aikaa ei ole.

Toki sosiaalisen arvostuksen puutteen lisäksi töiden saaminen työttömänä stressasi jonkin verran ja itsetunto oli saanut kolauksen koska olin tullut irtisanotuksi. Sain uuden vakityön onneksi kuitenkin melko pian ansiosidonnaisen loppumisen jälkeen käytyäni täydennyskoulutuksia. Nyt muistelen lämmöllä työttömyysaikaa mutta uudestaan ei onnistune koska uudella alallani työvoimapula.

Meilläpäin työtön ei saa lapsia tarhaan, jos on kotona. Tarhat on täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Mä joudun näyttelemään köyhempää kuin olen, koska muuten työpaikalla alettasiin vieroksumaan. Rahasta ei saa puhua ellei siitä ole puutetta.

 Kun ei ole tapana laulaa raha tilanteesta ja valittaa köyhyyttä niin luullaan että olen varakas. En vaan voi ymmärtää mitä sen taloudellisen tilanteen tiedon jakaminen muille vaikuttaa eikä minua kiinnosta vähääkään muiden  köyhyys tai pankkitilin 0 saldo. 

Köyhällähän ne lapset ovat luxusta ja itse haluttuja kalliita harrastuksia niin että en ymmärrä niiden köyhyyden valitusta ja miksikä se tilanne valittamalla muuttuu. Kaikilla ei ole varaa kalleimpiin harrastuksiin. Niillä joilla on eläimiä niin eivät koskaan valita kuinka kalliiksi ne tulevat. 

Olen salaa OK-tuloinen. Aina päällä vanhat vaatteet, parturissa en käy ja ajan 22 vuotta vanhalla autolla. Eipähän kullankaivajat vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Köyhällähän ne lapset ovat luxusta ja itse haluttuja kalliita harrastuksia niin että en ymmärrä niiden köyhyyden valitusta ja miksikä se tilanne valittamalla muuttuu. Kaikilla ei ole varaa kalleimpiin harrastuksiin. Niillä joilla on eläimiä niin eivät koskaan valita kuinka kalliiksi ne tulevat. 

Työttömät tekevät työmarkkinatuella töitä vaikka on AMK-tutkinto. Eläkkeitä on kyllä varaa maksaa 33 miljardia, mutta 4,9 miljardian työttömyystuista kauhea valitus koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

No siis onhan tuossa jo paljon rahanreikiä: uudisasunto, auto, kalliit harrastukset ja uudet vaatteet. Ihmeen paljonhan jo noilla tuloilla saatte.

Meidän palkat on melkein kaksinkertaiset, mutta silti asutaan vanhassa asunnossa ja harrastetaan halvasti.

Tämä on itselleni todella outo ajatus että uusi asunto olisi  aina automaattisesti kalliimpi kuluiltaan kuin vanha. Olen pienituloinen ja ostin juuri asunnon. Katselin pitkään vanhempia asuntoja, mutta ostin lopulta uudemman: omarahoitusosuus oli toki isompi, mutta kuukausikulut samat kuin halvemmassa vanhassa jossa taas vastike on iso ja remontteja listalla. Helpompi myös myydä eteenpäin jos oma elämäntilanne muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaiset kulutustottumukset. Mikä on toiselle normaalia elämää, on toiselle pihistelyä ja kolmannelle järjetöntä tuhlailua.

Vajaat 5000€/kk tienaava edullisessa asunnossa asuva tuttavani oli aina rahapulassa ja tili tyhjänä reilusti ennen palkkapäivää. Jatkuva valitus kuinka mihinkään ei ole rahaa ja kuinka hänellä ei ole varaa matkustella ja muilla on. Samaan aikaan tilaili järjettömiä määriä vaatteita ja muuta tavaraa nettikaupoista, paketteja tuli useampi joka kuukausi. Osteli kalliita erikoiskahveja ja teetä, kävi keikoilla ja tapahtumissa (ennen koronaa) ja usein ravintolassa syömässä. Oli uudehko auto ja uudet puhelimet ja ipadit. Hänen mielestään se on normaalia elämää ja hän tarvitsee nämä kaikki. 

Samaan aikaan itse useamman tonnin pienemällä palkalla matkustelin kaverin kanssa, jolla oli vielä paljon pienempi palkka. Molemmat eletään omasta mielestämme ihan normaalia elämää, mutta silti huomattavasti maltillisemmin kuin tämä kaveri. Emme ostele vaatteita ja tavaraa kuin tarkkaan harkiten tarpeeseen muutaman kerran vuodesta, ruokakaupoissa vertaillaan hintoja, ei käydä keikoilla, kummallakaan ei ole autoa, syödään harvoin ulkona, harrastukset on edullisia ja elektroniikka ostetaan käytettynä tai vanhaa mallia ja edullista merkkiä. 

Oli haastavaa kohdata tämän reilusti enemmän tienaavan kaverin kateus ja uhriutuminen meidän matkusteluista, kun hän ei millään tuntunut ymmärtävän että teemme valintoja ja voimme siksi matkustaa. Ihan samoja valintoja hänkin voisi tehdä ja tulla mukaan matkoille. 

Hämmentävää lukea tekstiä, jossa moititaan toista tuhlaamisesta ja sitten kuitenkin itse tuhlataan omat säästetyt rahat matkusteluun ja silti pidetään itseään parempana ihmisenä. No ei kai siinä.

Meniköhän nyt pointti ohi? Kyse oli siitä että vähän paremminkin tienaavan täytyy tehdä valintoja, kaikkea ei palkkatyöläinen saa vaikka olisi vähän parempikin palkka.

On ok ihan shoppailla ja pitää korkeaa elintasoa jos se on se miten haluaa tulonsa käyttää eikä se tee ketään paremmaksi tai huonommaksi. Mutta sitten ei auta kaataa muiden niskaan sitä että törsäilyn jälkeen rahat ei riitä enää matkoihin. Ei mekään kaadettu kaverin niskaan sitä että matkustelun takia ei ollut rahaa käydä ravintoloissa ja shoppailla kivoja vaatteita, vaan ymmärrettiin valintojemme seuraukset.

Ja kuka sanoi että törsättiin kaikki rahat matkusteluun? Säästin koko ajan samalla pahan päivän varalle ja asunnon käsirahaan. Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani kirkastuu Suomen keskiluokan ongelma: Ansaitsen kuukaudessa 5700 euroa, josta jää käteen 3400 euroa. En siis valita, tiedän olevani hyvätuloinen, mutta tästä näette miten paljon verottaja ja muut leikkaavat välistä. Ansaitsemastani kuukausipalkasta vaan häviää 2300 euroa joka ikinen kuukausi.

Tiedän, että hyvinvointivaltion mahdollistaminen maksaa meille kaikille ja kannatan lämpimästi koululaitostamme, terveydenhuoltoa, infrastruktuurin ylläpitoa ym hyvinvointivaltion ilmentymiä, mutta pakostakin mietin, että voisinko silti saada pitää omasta kuukausipalkastani vähän enemmän itse. 

Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu seurata. Aika monet ovat sitä mieltä, että ap on jo hyvätuloinen eikä vaan osaa käsitellä rahaa, jos kokee itsensä köyhäksi. Pitäisi olla halvempi asunto tai elää vaatimattomammin jne. Mietin mistä tämmöinen tarve tavoitella vaatimattomuutta ja kykyä tulla vähillä toimeen kumpuaa? Onko meidät kasvatettu siihen? Ikäänkuin olisi tavoiteltavaa kituutella vähillä rahoilla ja on sankari, joka tulee toimeen vielä vähemmällä.

Minusta ap:n pitäisi pyrkiä vaurastumaan ja hankkimaan lisää tuloja. On kyllä harmillista, että Suomessa parempi koulutus ei suinkaan takaa parempia tuloja ja helpompaa elämää. Asunnot ovat pieniä ja kalliita, verotus kovaa ja ostamistaan tuotteista ja palveluista joutuu lisäksi maksamaan arvonlisäverot.

Ei takaa nykyään missään muuallakaan. Esim Usassa on tavallista että opettajat tekee opettamisen lisäksi yhtä tai kahta muuta työtä. Siinä missä ennen sielläkin pystyi yhden roskakuskin palkalla ostamaan talon ja elättämään perheen, valittavat usalaiset että nykyään edes kahden hyvätuloisen palkalla ei saa sitä taloa, koska kaikkien asioiden hinta on noussut mutta palkat eivät.

Syynä tähän on mm se, että kaikki perustuu nykyään osakkeenomistajien voiton maksimointiin, eikä tämä tietysti onnistu jos palkat nousevat samalla kun yritetään tehdä aina enemmän aina vähemmällä.