Oletko sinä/perheesi "salaa" köyhä?

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole normaalia perhe-elmämää, suurin osa suomalaisista elää noin, oli pieni-tai keskituloinen. Ja vaikka olisi hyvätuloinen, verotus kyllä huomioi, ettei ylimääräistä rahaa jää.

Tyhmä syyttää verotusta, jos hyvistä tuloista huolimatta rahat ei riitä. Katso peiliin ja lopeta tuhlaus.

Täällä "viisaita" neuvoja antavat ihmiset joille omat vanhemmat maksavat säännöllisesti lastenvaatteita, harrastuksia, auton lyhennyksiä jne. Tai sitten koko talouden perusta on rakennettu sillä, että aikuisuuteen siirtyessä on ollut mukavasti "omaa rahaa" tilillä. Siis rahaa, jonka omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat sitten laittaneet. Meillä on tuttavapiirissä monta perhettä joiden tulotason voi laskea ammattien (luokanopettaja, sairaanhoitaja, lähihoitaja, listaan voit lisätä esimerkiksi kaikki kunta-alan ammatit) perusteella muutaman satasen tarkkuudella per vuosi (ei tarvitse mainita että lisät vaikuttaa kolmivuorotyössä, osaan sen huomioida). Onselvää, missä perheissä eletään yli omien tulojen eli rahoitus elämään saadaan muusta kuin omasta palkkatulosta. Ihan turha länkyttää säästämisestä tai muusta, jos aikuisuuteen on lähdetty nollasta liikkeelle. Yksikään luokanopettajapariskunta (tai sairaanhoitaja9 ei osta omakotitaloa isosta kasvukeskuksesta ilman, että rahaa on saatu muualta. Ei välttämättä siihen rakentamiseen tai ostamiseen vaan sitä kautta, että vanhemmat maksavat osan menoista ja sitä kautta on mahdollista ottaa laina, jonka lyhentäminen ei syö muuta elämää.

Olin vuosien ajan rahastonhoitajan jääkiekkojoukkueessa ja karkeasti puolet kuukausi, kausi ja lisenssimaksuista maksoivat isovanhemmat. Sen näki helposti nimistä kun oppi tuntemaan ihmiset. Naapurin lähihoitaja-sairaanhoitajapariskunta ajelee uusilla autoilla, asuvat uudessa omakotitalossa ja käyvät (tai kävivät) kahdesti vuodessa ulkomailla. Millä asia selittyy? Mies on lanssissa töissä ja vapaalla kolme päivää peräkkäin. Ovat isänsä ja appensa kanssa rakentaneet kaksi omakotitaloa tätä ennen ja on selvää, että sieltä on muutama kymppitonni tullut voittoa vuosien aikana. Ei kukaan ole suoraan rahaa liikuttanut, mutta on selvä ettei tuota olisi tehty ilman vanhempien apua. Minulta se ei ole pois, mutta tähänkin pariskuntaan tutustuessa on huomannut että he antavat ymmärtää tehneensä itse kaiken. Mistä asian tiedän? Sattumalta oli naapurin mummo lapsia hoitamassa ja hän kertoi miten kätevää on kun hänen eläkkeellä oleva mies on eläkepäivillään ollut kuukausia rakennuksella ja hyvät voitot saivat taloista ne myydessään ja kohta on lasten talo velaton.

Nyt kun on tullut ikää lisää niin hyvin huomaa myös sen, että tuttujen vanhempien kuollessa saadaan hyvät rahat kun suurten ikäluokkien tulot ovat kasvaneet koko ajan ja joskus 70-80-luvalla mitättömällä rahalla ostetut asunnot pistetään lihoiksi vanhempien kuoltua. Toki sitä rahaa on tilille myös kertynyt. Sekään ei ole minulta pois, mutta hyvien neuvojen antajien pitäisi muistaa ettei kaikki ole saaneet lahjaksi rahaa.

Tällä tavalla ne erot tuloissa selittyy, niistä vaan ei kukaan ääneen puhu. Ymmärrän hyvin aloittajan tilanteen. Koulut käyty, mutta tulot sitä luokkaa, että elämä on jatkuvaa kituuttamista. Sitten täällä neuvoja antaa ne, joiden lähtökohdat samoilla tuloilla on ihan erilaiset. Ihmisen psyyke toimii niin, että täysin itsestä riippumattomat asiat seliettään omana toimintana ja sitten ihmetellään vaikkapa sitä, miten samoilla tuloilla elävät ihmiset eivät pysty säästämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kaksi duunaria ja tulot käteen kuussa 6000€. Kaikki menee mitä tulee, matkustetaan paljon. Tänä vuonna kolme kertaa ulkomaille.

Koronavuonna.

Oletteko pitkään äänestäneet persuja?

Olen kerran äänestänyt , silloin kun kysyttiin haluatko suomen liittyvän eu: hun. Vastasin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päinvastoin kuin ap:llä, olen salaa rikas. Omaisuuteni arvo on yli 2 miljoonaa, pääomatuloja saan jotain 70-80 tonnia vuodessa. Olen keskipalkkainen kunnan konttorirotta, asun vuokralla ja elän muutenkin aika vaatimattomasti.

Miksi ihmeessä käyt edelleen töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nettotulot vähän reilu 5000 eli ei juuri enempää kuin teillä mutta suurin osa jää säästöön. Nytkin vaikka ostettiin käteisellä 35 000e auto niin silti on säästössä yli 20 000 ja sijoitukset päälle. Tosin vain yksi lapsi jonka harrastuksen maksaa isovanhemmat. 400 000e koti pk-seudulla, josta melkein puolet maksettu. Pienet menot, minä kuljen työmatkat julkisilla, hybridiautoon ei mene miehellä juuri lainkaan bensaa kun ajaa lähialueilla. Joku teidän kuviossa mättää jos mitään ei jää säästöön.

No näinpä. Meillä nettotulot yhteensä 3000€/kk ja 2 teiniä ja ostettiin juuri tuollainen 400t omakotitalo josta lainaa 65t ja loput maksettiin säästöistä. Säästöjä, tai oikeastaan sijoituksia) jäi vielä 300t. Ja ei olla perintöjä tms saatu vaan eletty 25v äärimmäisen säästeliäästi ja sijoitettu ihan kaikki mitä on vaan voinut ja ne poikivat niin isot tuotot että oli mahdollista satsata vuorostaan asumiseen. Tämä on toki vaatinut myös onnea kun tosiaan salkut oli hyvin hajautettu ja niin älyttömästi plussalla, kiitos koronan.

Niin just. Taas näitä Menaiset juttuja, jossa jätetään muutama asia kertomatta:) Noilla nettotuloilla ei ole kerätty tuollaisia säästöjä kahden lapsen kanssa eläessä. Sen voi jokainen vähänkin asioista ymmärtävä laskea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No me ei olla salaa köyhiä. Ihan OK-tuloisia.

Mutta ostatteko siis lapsillenne sisävaatteetkin uutena? Rahaa jäisi muuhun käyttöön, jos alkaisitte ostaa niitä käytettyinä. Mietin vaan, kun itse koen ihan turhana ostaa sisävaatteita juurikaan uutena, vaikkei kirppistely ole pakollinen säästötoimi.

Ulkovaatteet uutena ymmärrän paljon paremmin ominaisuuksien vuoksi.

En minä ainakaan osta kirppikseltä vaatteita. En edes lapsille, saati itselleni. Mielummin muutamia uusia ja hyviä vaatteita kuin epämääräisiä vanhoja rytkyjä. Ei kenelläkään työssä käyvällä ole edes aikaa jahdata jotain käytettyjä lumppuja. Aika on rahaa ja minun mielestäni Kirpputoreilta kiertely ei ole hyvää ajanvietettä.

En minäkään osta ja nyt olen myynyt omien lasten käytettyjä vaatteita tori.fi:ssä. Olen huomannut, että tosi moni normaalinoloinen (ei siis rutiköyhän näköinen) ihminen ostaa lapselleen käytettyjä vaatteita kirppikseltä. Ihan yllätti, että työssäkäyvätkin sitä tekee. Sitten on näitä 2€ pois-tinkijöitäkin, ovat ehkä tosi köyhiä.

Onko tää joku muoti, mene tiedä. Toki hyvä, että käyttökelpoiset vaatteet menee ennemmin kierrätykseen kuin roskiin. Tai sitten yhteiskuntamme on tosi tiukilla, kun töissäkäyvätkin venyttävät penniä ja elävät kädestä suuhun. Samanlainen kirppisbuumi oli myös 90-luvun laman aikaan.

En voi ymmärtää tällaista elämäntyyliä. Itse tienaan vähän päälle 4000 bruttona, puolisoni hieman vähemmän. Asun vanhassa talossa ja ajan parin tonnin autolla. Ostan lapsille sekä itselleni vaatteet ensisijaisesti kirppikseltä, emme käy ravintoloissa tai harrasta kalliisti. Ainoa luksusjuttu on unelmiemme vanha talo, jossa on turhia neliöitä ja öljylämmitys. Tätä ei-järkevää menoerää sitten tasapainotamme muulla säästäväisyydellä. En voisi elää niin, että talous on koko ajan hiuskarvan varassa. Mitä jos lainakorot pomppaavat? Mitä jos jäätte työttömäksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No me ei olla salaa köyhiä. Ihan OK-tuloisia.

Mutta ostatteko siis lapsillenne sisävaatteetkin uutena? Rahaa jäisi muuhun käyttöön, jos alkaisitte ostaa niitä käytettyinä. Mietin vaan, kun itse koen ihan turhana ostaa sisävaatteita juurikaan uutena, vaikkei kirppistely ole pakollinen säästötoimi.

Ulkovaatteet uutena ymmärrän paljon paremmin ominaisuuksien vuoksi.

En minä ainakaan osta kirppikseltä vaatteita. En edes lapsille, saati itselleni. Mielummin muutamia uusia ja hyviä vaatteita kuin epämääräisiä vanhoja rytkyjä. Ei kenelläkään työssä käyvällä ole edes aikaa jahdata jotain käytettyjä lumppuja. Aika on rahaa ja minun mielestäni Kirpputoreilta kiertely ei ole hyvää ajanvietettä.

En minäkään osta ja nyt olen myynyt omien lasten käytettyjä vaatteita tori.fi:ssä. Olen huomannut, että tosi moni normaalinoloinen (ei siis rutiköyhän näköinen) ihminen ostaa lapselleen käytettyjä vaatteita kirppikseltä. Ihan yllätti, että työssäkäyvätkin sitä tekee. Sitten on näitä 2€ pois-tinkijöitäkin, ovat ehkä tosi köyhiä.

Onko tää joku muoti, mene tiedä. Toki hyvä, että käyttökelpoiset vaatteet menee ennemmin kierrätykseen kuin roskiin. Tai sitten yhteiskuntamme on tosi tiukilla, kun töissäkäyvätkin venyttävät penniä ja elävät kädestä suuhun. Samanlainen kirppisbuumi oli myös 90-luvun laman aikaan.

Minäkin ostan paljon (netti)kirppiksiltä ja olen ihan hyvin toimeentuleva. 🙂 Sitkeästi elävät uskomukset, että kirppiksiä käyttävät olisivat kaikki persaukisia.

Pakko osallistua tähän kirpputorikeskusteluun. Saan palkkaa ennen veroja noin 3700€ ja ostan käytettynä kaiken mitä voin ihan kierrätyksen takia, tykkään etsiä ja ostaa käytettyä. Tyylini on sellainen hippimäinen ettei haittaa vaikkei ole just nyt in. Lapsille myös ostan kirpputorilta mitä voin. En käsitä miksi täällä ihmetellään sitä että työssäkäyvä ostaa käytettynä asioita?!

En kertakaikkiaan käsitä mihin ihmeeseen ihmiset tuhlaa monta tuhatta euroa joka kuukausi.

Meillä nettotulot yhteensä 2200e ja koskaan ei ole tilit nollilla.

Minulla nettotulot 2600e ja puolisolla muutaman satasen vähemmän. Ajellaan 700e  hintaisella autolla, kalusteet on lähes kaikki kirpparilta ja vaatteet vanhoja ja kuluneita. Varmaan vaikutetaan vähänvaraisilta ulospäin, mutta ei vaan ole tarvetta ostaa mitään turhaa näyttämisen halusta. Säästöön jää n. tonni joka kuukausi ja puskuria on säästötilillä 50 000 e, mutta silti en uskaltaisi ostaa esim. 5000 e maksavaa autoa, kun ei ikinä tiedä tulevasta. Jos jää työttömäksi, niin en halua missään tilanteessa joutua myymään asuntoa tai muuta omaisuutta. Mielummin elän yksinkertaista elämää ja nukun yöni huoletta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No me ei olla salaa köyhiä. Ihan OK-tuloisia.

Mutta ostatteko siis lapsillenne sisävaatteetkin uutena? Rahaa jäisi muuhun käyttöön, jos alkaisitte ostaa niitä käytettyinä. Mietin vaan, kun itse koen ihan turhana ostaa sisävaatteita juurikaan uutena, vaikkei kirppistely ole pakollinen säästötoimi.

Ulkovaatteet uutena ymmärrän paljon paremmin ominaisuuksien vuoksi.

En minä ainakaan osta kirppikseltä vaatteita. En edes lapsille, saati itselleni. Mielummin muutamia uusia ja hyviä vaatteita kuin epämääräisiä vanhoja rytkyjä. Ei kenelläkään työssä käyvällä ole edes aikaa jahdata jotain käytettyjä lumppuja. Aika on rahaa ja minun mielestäni Kirpputoreilta kiertely ei ole hyvää ajanvietettä.

En minäkään osta ja nyt olen myynyt omien lasten käytettyjä vaatteita tori.fi:ssä. Olen huomannut, että tosi moni normaalinoloinen (ei siis rutiköyhän näköinen) ihminen ostaa lapselleen käytettyjä vaatteita kirppikseltä. Ihan yllätti, että työssäkäyvätkin sitä tekee. Sitten on näitä 2€ pois-tinkijöitäkin, ovat ehkä tosi köyhiä.

Onko tää joku muoti, mene tiedä. Toki hyvä, että käyttökelpoiset vaatteet menee ennemmin kierrätykseen kuin roskiin. Tai sitten yhteiskuntamme on tosi tiukilla, kun töissäkäyvätkin venyttävät penniä ja elävät kädestä suuhun. Samanlainen kirppisbuumi oli myös 90-luvun laman aikaan.

Köyhät ostaa kirppikseltä lasten vaatteet

"Köyhät" ostaa kaiken uutena, koska "muuten lasta kiusataan".

Ihan hyvin toimeentulevat keskituloiset ostaa lasten vaatteita kirppikseltä, koska se on järkevää.

Wannabe-rich ei osta kirppikseltä, jotaa kukaan ei epäilisi heidän varakkuuttaan.

Aito Rich ostaa sieltä mistä sattuu huvittamaan, joskus jopa kirppikseltä, tosin silloin taitaa olla kyse jostain exklu-merkkituotteesta.

(Tästä siis joskus jossain joku demografinen juttu)

Meillä on melko vastaava setti. Molemmat töissä, omistusasunto, auto, mutta lapsia on kolme. Palkka ei päätä huimaa kummallakaan, palkkanetto yhteensä 3800. Maksetaan asuntoa, lasten hankintoja ja rahoitetaan harrastuksia (ratsastus, pianonsoitto ja maastopyöräily + lumilautailu), MUTTA säästöön menee rahastoihin kuukaudessa lapsilla 40 e/nuppi, aikuisilla 100 e/nuppi. Säästämistä on tehty vasta joitakin vuosia, mutta kyllä sinne kivasti kertyy kuitenkin.  

Kirppishankintoja teen kohtuudella, tässä esimerkki: poika halusi syksyllä mustan toppaliiivin. Tsekkasin nettikaupat, hinta 30-50 e, toki siitä kalliimpiakin löytyi. Sitten pikainen haku Torista, ostin uudenveroisen vaatteen kuudella eurolla kotiin postitettuna. Hankinnoissa kannattaa huomioida oheiskulut; ostoskierros maksaa matkat, usein jotain välipalaa ja ennen kaikkea aikaa. Näppärä nettikirppiskauppa tulee monin verroin edullisemmaksi. Liivistä tuli pojan lempivaate siksi aikaa kun sitä syksyllä tarvittiin. Olisi ollut typerää rahan haaskausta maksaa kalliisti lyhytkestoisesta kausivaattesta kasvavalle lapselle. Harrastusvälineet tsekkaan aina ensin käytettynä ja myyn heti tarpeettomaksi jääneet.

No me olemme kummatkin luottotiedottomia jolla on kymmeniä tuhansia velkaa. Mutta uskomattomalla tuurilla, hyvien ihmiskontaktien ansiosta asutaan hyvällä alueella, ei vuokralla, lapset harrastaa kalliita lajeja, ajetaan muutaman vuoden vanhalla autolla ja vaatteet on yleisesti ottaen aina siistit ja hyvät(kirpputorit). Mies tekee montaa eri työtä minkä ansiosta tämä on mahdollista, eikä taatusti yksikään arvaa ulkonäön perusteella taustojamme. Mutta päivääkään ei mene etteikö ahdista. Syvä masennus enkä jaksa ajatella elämääni edes viikkoa pidemmälle. Sängystä nousen aamusin vain lasteni takia.

Olen kesän jälkeen ostanut pojalle kirppareilta neljä hupparia, merkkeinä Vans, Peak Performance, Adidas js The North Face. Maksoivat yhteensä vähemmän kuin näistä halvin olisi maksanut uutena. MIKSI en olisi hommanut siis mieluisia vaatteita edullisesti?

Toinen, mihin meistä kumpikaan ei halua käyttää paljon rahaa, on auto. Meillä on useamman vuoden vanha Hyundai. Toimii, ja on velaton diesel. Hassua, jos joku sen perusteella katselee nenänvarttaan pitkin. Jos pitää valita, että maksanko autosta leasingiä tai lainaa vaikka 400€ kuussa, vai laitanko tuon 400€ matkatilille säästöön (tai sijoituksiin) niin ei tarvitse kauaa miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on päinvastoin kuin ap:llä, olen salaa rikas. Omaisuuteni arvo on yli 2 miljoonaa, pääomatuloja saan jotain 70-80 tonnia vuodessa. Olen keskipalkkainen kunnan konttorirotta, asun vuokralla ja elän muutenkin aika vaatimattomasti.

Miksi ihmeessä käyt edelleen töissä?

Työni on mukavaa ja helppoa. Lisäksi tiimimme on aivan älyttömän kiva, tapaan työkavereita usein vapaa-ajallakin. Työ tuo mukavasti sisältöä ja ryhtiä päiviin. Lapsettomana sinkkuna lipsahtaisin varmaan helposti aivan rappiolle jos en kävisi töissä.

Itse olen toisinpäin "salaa rikas" :D Olen aina ollut köyhä ja elänyt kädestä suuhun, mutta pari vuotta sitten sain aika suuren perinnön. Ulkoiset puitteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet, joten ihmiset eivät tiedä (perhettä lukuunottamatta) minun olevan suht rikas. Vaikka nyt olisi rahaa, niin en jotenkin osaa muuttaa säästeliästä elämäntyyliäni.

Tunnen useampia ihmisiä, jotka näyttävän asumisen, auton ja vaatetuksen perusteella varakkailta, mutta todellisuudessa he elävät nollabudjetilla ja velkaakin voi olla paljon. Sitten taas monet köyhän/tavallisen oloiset (etenkin vanhukset) voivat istua ison omaisuuden päällä.

Siis oikeastiko joku luulee vielä 2020-luvulla että vain vähävaraiset käy kirppiksillä? Missä tynnyrissä te oikein elätte? Johan nuo ihme insta-influerenssit yms koluavat kirppiksiä.

Itse ostan varsinkin vauvalle Facebook-kirppiksillä vaatteita. Isommalle lapselle enemmän uutta, kun ei ole niin paljoa laadukasta tavaraa helposti löydettävissä isommissa koissa kirppiksillä. Meillä talouden nettotulot jotain lähemmäs kahdeksan tonnia kuussa eli ei mielestäni olla kovin köyhiä. En ymmärrä miksi ihmeessä en ostaisi käytettynä vauvanvaatteita, kun kerran saa kolmasosalla normaalista hinnasta ihan samanlaista tavaraa (tahraantuneita en osta). Joskus käyn myös livekirpuilla, eikä ole tullut mieleenkään että joku voisi sen takia ajatella meidän olevan vähävaraisia. Enemmänkin nolottaa kertoa että joku vaate on ostettu uutena, koska ajattelen että minua pidetään sitten tyhmänä tai epäekologisena, vaikka enhän kyllä itsekään muista niin ajattele.

Hei, kurjaa jos tuntuu että joudutte liikaa tinkimään ja rahat aina loppu. Itse olen valinnut ihan "avoimen" köyhyyden vaikka pieni perintösumma onkin säästötilillä. Tämän vuoden olen ollut sairaana joten ei juuri ole lisää säästöjä kertynyt. Koronan takia nyt ollaankin oltu enimmäkseen kotona mikä ei kauheasti maksa. Meillä on yksi lapsi yläkoulussa. Jotenkin tuntuu siltä että monella muulla kuluu rahaa enemmän, pitää olla sitä ja tätä. Olen nuorelta kysynyt että onko kaikkea, kuulemma on. Tietää että hänelle on lapsilisät laitettu säästöön pesämunaksi. Tehdään vieläkin eväsretkiä, saunotaan, käydään ilmaiskohteissa, leivotaan. Viikon äkkilähdöt kolmelle ollaan saatu jotain 700e yhteensä missä ollut lento/laivaliput, hotelli ja aamupala. Rantapyyhkeet ja uikkarit haettu kirpparilta, myös lukemista. Eväät tehty lento/laivamatkalle, kohteessa vasta korkattu euron oluet ja mehut. Syöty siellä missä paikallisetkin, joskus mies tarjonnut kalliimmat ruoat. Kyllä minun mielestäni on vaikeaa maksaa turhasta mutta ymmärrän että moni näkee asian toisin.

Meillä taas ihan päinvastainen tilanne. 

Olemme molemmat pienipalkkaisia, melkein alimmalla mitä voi töistänsä tienata. Rakkaudella teemme työtämme vaikka palkkaus huono. 

Mutta asumme miehen vanhempien vanhassa asunnossa, jota olemme omatoimisesti remontoineet, periaatteessa ilmainen asunto meille arvostetulla omakotitalo alueella Helsingissä. Asumiskuluista vastaamme lähtökohtaisesti itse, mutta isompien menojen kohdalla miehen vanhemmat (asuvat keskustassa kaupunkiasunnossa) maksavat. 

Eli asumisen suhteen meillä ei olisi ikinä varaa tällaiseen. 

Auto, se on taaseen minun minun isäni. Suht uusi auto, mutta isäni sairastui eikä voi enää autoilla joten auto siirtyi meille. Maksamme tietenkin autoon kuuluvat menot, mutta autosta emme ole maksaneet mitään. 

Eli autokin on sellainen mihin meillä ei olisi ollut varaa. 

Sitten meillä on lapsilla merkkivaatteita yms lastentavaraa yms joihin meillä ei ikinä olisi varaa, mutta meillä molemmilla on hyväpalkkaisia sisaruksia joiden lasten vaatteet ja tavarat lahjoitetaan meille. 

Yms. Meitä sponssaa molempien perheet aika hyvin tilanteessa kuin tilanteessa. Vastavuoroisesti me taas autamme lähi-ihmisiä muilla tavoin, hoidetaan sisarusten lapsia melko paljon, hoidetaan vanhusten asioita, tehdään paljon käytönnön juttuja. 

Ulospäin saatetaan näyttää hyvinkin varakkailta, mutta todellisuudessa ei olla sitä yhtään. Palkat menee täysin elämiseen. Siksi onkin vaikea aina olla tilanteissa missä joku ehdottaa jonnekin menoa joka ei hänelle ole iso juttu rahallisesti, mutta meille on. 

Nää on aina vähän hankalia juttuja nämä raha-asiat.