tarvitseeko ylipainoinen terapiaa?

Itse reilusti ylipainoisena sanoisin, että jokainen sairaalloisen ylipainoinen tarvitsisi terapiaa. Mulle tämä lihavuus on nimenomaan mielen sairaus, joka näkyy kehossa. Päähän se on sairas, kun pitää syödä enemmän kuin kuluttaa.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 11:18"]Kerro esimerkki päivän syömisistä? [/quote]esim. Eilen Aamupala 4 ruispaahtoleipää täytteillä ja paistettu kananmuna Lounas Pinaattipasta pussista, kahvi ja suklaapatukka Välipala 2 suklaakeksiä ja kahvi Päivällinen Lohifilee ja perunoita, seurana 2 ruisleipää täytteillä Iltapala Teetä ja 2 ruisleipää täytteillä.. Tänään mennyt vähän herkutteluksi jo eli söin pikkupussin sipsejä mutta muuta en ole vielä syönyt. Ap.

[/quote]

Noin 3000-4000 kaloria leivän täytteistä ja ruokajuomista (et maininnut mitään näistä) riippuen. Eli tuolla ruokavaliolla lihot noin 1-2 kiloa viikossa. Onnea valitsemallesi tielle.

Joissain tapauksissa mielestäni tarvittaisiin terapiaa, joissa selvitettäisiin joko tunne elämän, tai muita henkisiä ongelmia. Itse olin 30kg ylipainoinen ja itselleni terapia olisi voinut tehdä ihan hyvää. Opin itse käsittelemään sisäisiä ongelmiani muulla tavoin kuin syömällä ja laihduin 2.5 vuodessa ja olen nyt normaalipainoinen.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 10:39"]Itse reilusti ylipainoisena sanoisin, että jokainen sairaalloisen ylipainoinen tarvitsisi terapiaa. Mulle tämä lihavuus on nimenomaan mielen sairaus, joka näkyy kehossa. Päähän se on sairas, kun pitää syödä enemmän kuin kuluttaa.
[/quote]
Asutko pääkaupunkiseudulla? Syömishäiriöklinikalla hoidetaan myös esim ahmimishäiriöön sairastuneita.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:55"]

Loukkaannuin verisesti, olen taistellut painon kanssa vuosikymmeniä ja ystäväni ehdotti terapiaa. Eli ongelmani on se että paino ei tipu vaikka tekisi mitä ja hänen mukaan vika on päässäni. Painoa minulla on 120kg eli olen tosi iso mutta mielenterveyteni on kunnossa!

[/quote]

Sinulla on selvästi joku tunnevamma kun loukkaannuit VERISESTI. Et ole tasapainoinen. 

Tuo todistaa että terapiasta olisi hyötyä.  

Olisit voinut myös suhtautua asiaan täysin neutraalisti. 

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 10:50"]Joissain tapauksissa mielestäni tarvittaisiin terapiaa, joissa selvitettäisiin joko tunne elämän, tai muita henkisiä ongelmia. Itse olin 30kg ylipainoinen ja itselleni terapia olisi voinut tehdä ihan hyvää. Opin itse käsittelemään sisäisiä ongelmiani muulla tavoin kuin syömällä ja laihduin 2.5 vuodessa ja olen nyt normaalipainoinen.
[/quote]
onnittelut!!! Mitä opit itsestäsi tuona aikana? Koitko jonkun ahaa-elämyksen syömiskäyttäytymisesi suhteen? Kello lisää!

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 11:03"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 11:01"]Syöt siis ihan normaalin määrän ruokaa päivässä (2000kcal) mutta paino pysyy turhan korkealla? Onko kilpirauhasarvot tutkittu? On muitakin sairauksia jotka aiheuttavat painon nousua.
[/quote]En useinkaan laske mutta kun lasken niin kyllä, herkuttelen kyllä usein mutta pieniä määriä. Paino vaan kasvaa! On tutkittu ja kuulemma ei ole kilpirauhasvikaa, mitä epäilen vahvasti.
[/quote]

Paljonko ne arvot olivat?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 10:51"][quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 10:39"]Itse reilusti ylipainoisena sanoisin, että jokainen sairaalloisen ylipainoinen tarvitsisi terapiaa. Mulle tämä lihavuus on nimenomaan mielen sairaus, joka näkyy kehossa. Päähän se on sairas, kun pitää syödä enemmän kuin kuluttaa.
[/quote]
Asutko pääkaupunkiseudulla? Syömishäiriöklinikalla hoidetaan myös esim ahmimishäiriöön sairastuneita.
[/quote]
En vaan ihan susirajalla. Olen käynyt terapiassa, mutta tähän erikoistunutta ei täältä löydy. Jotain apua olen saanut. Kiitos kuitenkin!

Enemmän olisin huolissani ketjuun kirjoittaneiden läskifoobikoiden pääkopasta. Vitut märkinä nämä työpaikkakiusaajat solvaavat ap:ta. Se on sitä, kun ainoat seksuaaliset kiksit saa toisten kiusamisesta. Ei,en ole lihava. Olen ollut kyllä joskus lihava.

Riippuu ihmisestä. Jos ylipaino aiheuttaa henkistä kärsimystä tai jos se seurausta siitä, että käyttää ruokaa tunnesäätelyn apuna esim. kun on vihainen, syö makeaa ja rasvaista ja suolaista ruokaa mielialan nostamiseen. Sairaalloinen ylipaino voi olla myös epäsuoraa itsetuhoisuutta. Arvostaako omaa kehoa ja itseä niin, että haluaa kohdella itseään hyvin. Ylipaino voi olla myös seurausta pitkään jatkuneesta stressistä eli hoito pitäisi tapahtua myös muilla elämänalueilla  kuin vain keittöissä ja lenkkipolulla.

Lisäksi, onko sairaalloisen ylipainoisella kosketusta omaan kehoon: milloin olo on kylläinen, milloin ähky, millainen syöminen tuo hyvää oloa, miltä tuntuu kyykistyä, juosta, hyppiä painavana, miten keho viestii stressistä jne...

Minut työterveyshoitaja lähetti työterveyspsykologille painon vuoksi. Kävin siellä kahdesti ja avauduin asioista, joista en ole koskaan puhunut kenellekään. Sain vain käytännön ohjeita: naposteluun porkkana- ja kurkkutikkuja dipin kera (kokeilin kerran ja oli ihan järkyttävän makuista). Ja sanoi, ettei kannata tulla enää.

En minäkään ymmärrä millaisesta terapiasta voisi olla apua.

Kyllä kaikki sairaaloisen lihavat tarvitsevat terapiaa, tosin hyvää terapiaa ei niin vaan saa. Kun katsoo telkkarista laihdutusohjelmia, joka ikinen joka onnistuu myöhemmin laihtumaan kunnolla, käyvät alkuvaiheessa läpi elämänsä kriisejä ym. aina taustalla on joku lapsuuden trauma, masennus, menetys ym. koskaan laihdutusohjelmissa ei ole ollut henkisesti täysin "tervettä" lihavaa. 

Kun ihmisellä on henkisesti paha olo, ihminen lääkitsee itseään sillä millä pystyy, ihmisten erilaiset mieltymykset ja taipumukset, tai jopa sattuma sitten ohjaa jonkun lääkkeen luo, johon ihminen addiktoituu esim. alkoholin juominen, tupakan poltto, huumeiden käyttö, shoppaileminen, irtosuhteet, urheilu ja kyllä; lihottavan ruuan syöminen, tai ei-lihottavan ruuan liiallinen ahmiminen. Olen puhunut esim. tupakoivan ihmisen kanssa joka ihan tosissaan väittää että tupakka rauhoittaa hermot, ja jos tupakkaa ei saa, menee hermot totaalisesti. Eilen monta ihmistä sanoi minulle että eivät herää ilman kahvia, minä olen 40 vuotta herännyt ilman kahvia. Tunteisiin syöminen tai syömättömyys on hyvin yleisiä, toiset ihmiset lopettavat syömisen vastoinkäymisten aikana, toiset alkavat syödä epäterveellisemmin. Ja jos stressi ja masennus on ollut koko aikuisiän, onko ihme että ihminen on lihava?

Hyvin harva ihminen joka terapiaa tarvitsee on hullu, mielenterveysongelma on eri asia kuin että olisi hullu. Esim. masennus on aivoissa oleva kemikaalinen häiriö, masentua voi kuka vaan, se on sairaus, ei hulluutta.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 11:03"]Minut työterveyshoitaja lähetti työterveyspsykologille painon vuoksi. Kävin siellä kahdesti ja avauduin asioista, joista en ole koskaan puhunut kenellekään. Sain vain käytännön ohjeita: naposteluun porkkana- ja kurkkutikkuja dipin kera (kokeilin kerran ja oli ihan järkyttävän makuista). Ja sanoi, ettei kannata tulla enää.

En minäkään ymmärrä millaisesta terapiasta voisi olla apua.

 
[/quote]
työterveyspsykologi tuskin pystyy auttamaan syömishäiriöissä, kannattaa etsiä asiaan erikoistuneita ammattilaisia auttamaan sinua!

Varmaan aika iso osa niistä, joitten ylipaino johtuu herkkujen syönnistä, kärsii jonkinlaisista tunne-elämän ongelmista. Itsekin huomaan reagoivani esimerkiksi stressiin syömällä liikaa, vaikka olenkin normaalipainoinen, enkä muuten koe syömisessä mitään ongelmia. Mutta jos päällä olisi vaikea elämäntilanne, saattaisin hyvinkin lihoa, jos en kiinnittäisi asiaan erityistä huomiota.

Toisaalta jonkin verran ylipainoisissa on niitäkin, joilla ongelma on ihan vain annoskoossa. Tai siinä, ettei tiedosteta joidenkin ruokien kalorimääriä. Ruoka saattaa olla kotiruokaa tai jopa todella erinomaisesti laitettua ruokaa, mutta sitä syödään paljon. Tuollaisia tottumuksia on paljon helpompi alkaa muuttaa ihan vain jatkamalla ravinnollisesti samalla linjalla, mutta vähentämällä kaloreita.

Kolmas ongelma on se 2000 kalorin päiväkulutus, josta usein puhutaan. Se toimii, jos henkilö on noin 170 senttiä pitkä ja harrastaa keskimäärin puoli tuntia liikuntaa päivässä. Jos on tätä lyhyempi tai ei liiku/tee fyysistä työtä, niin kulutus ei ole noin suuri. Moni saattaa kuvitella syövänsä järkevästi syömällä 2000 kalorin pintaan ja ihmettelee, että miksi on lihonut, vaikka todellisuudessa nykytoimistotyöläinen ei tuota kalorimäärää tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="28.02.2015 klo 10:54"]Enemmän olisin huolissani ketjuun kirjoittaneiden läskifoobikoiden pääkopasta. Vitut märkinä nämä työpaikkakiusaajat solvaavat ap:ta. Se on sitä, kun ainoat seksuaaliset kiksit saa toisten kiusamisesta. Ei,en ole lihava. Olen ollut kyllä joskus lihava.
[/quote]

Niinpä