Siis mikä siinä soluasumisessa on niin kamalaa, että ollaan ihan käärmeissään, kun kokoomus haluaa opiskelijat takaisin soluasuntoihin?

Vierailija wrote:

Kokoomusnuoret on kaikkein vähiten soluissa. He asuvat pappa betalar -yksiöissä Töölössä ja vastaavissa paikoissa ja katsovat naureskellen jokaista soluasujaa.

En. Olen kolmesti elämässäni asunut kämppisten kanssa, niin opiskelun kuin työelämän yhteydessä. Itse maksanut asumisen, ajokortin, elämisen, auton jne. Kävin mm. töissä opintojen yhteydessä. Jännä. Aina äänestänyt kokoomusta, tosin kerran erehdyin antamaan ääneni vasemmistolaiselle. Enkä ymmärrä pätkääkään yliopiston lattialla makoilevia ulisijoita. Heiltä kun ei juuri ratkaisuehdotuksia ole tullut uhriutumisen lisäksi. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kokoomusnuoret on kaikkein vähiten soluissa. He asuvat pappa betalar -yksiöissä Töölössä ja vastaavissa paikoissa ja katsovat naureskellen jokaista soluasujaa.

En. Olen kolmesti elämässäni asunut kämppisten kanssa, niin opiskelun kuin työelämän yhteydessä. Itse maksanut asumisen, ajokortin, elämisen, auton jne. Kävin mm. töissä opintojen yhteydessä. Jännä. Aina äänestänyt kokoomusta, tosin kerran erehdyin antamaan ääneni vasemmistolaiselle. Enkä ymmärrä pätkääkään yliopiston lattialla makoilevia ulisijoita. Heiltä kun ei juuri ratkaisuehdotuksia ole tullut uhriutumisen lisäksi. 

Laskitko montako hakijaa jäi siitä työpaikasta yli, johon sinut valittiin? Siihen haki muitakin (ellei ollut perheesi suhteilla saatu paikka). Kaikki ne hakijat halusivat ajokortin ja auton, mutta sinä sait heidän työnsä ja palkkansa.

Olen asunut lapsena kommuunissa, nuorena soluasunnossa ja usein muiden nurkissa. Ei sovi mulle. Jos ois pakko valita, asunko solussa vai teltassa, valitsisin teltan.

Koska siinä aina joku joutuu niiden bilettäjien, sotkuisen, häiriköiden, sun ruokia syövien ja sun tavaroita käyttävien kanssa samaan asuntoon. Miten voit siinä opiskella ja palautua?

Sen sijaan suomen pitäisi rakentaa enemmän yksiöitä opiskelijoille. 

Olen asunut solussa sekä Suomessa että ulkomailla vaihtarivuoden aikana noin 10 vuotta sitten, enkä nyt ihan ymmärrä, mikä siinä on niin kamalaa. Useimmista kämppiksistä ei tullut mitään sydänystäviä, mutta ei kukaan ollut mikään kamala tyyppi. Tapasin nykyisen kumppanini yhden kämppiksen kautta ja yksi toinen on säilynyt hyvänä ystävänä. Olen vielä ääri-introvertti, mutta jos halusin olla rauhassa, vietin aikaa omassa huoneessa. Miksi se opiskelu ei onnistuisi yhtä hyvin siellä omassa huoneessa kuin yksiössä?

Ymmärrän, jos vanhempi opiskelija ei halua asua solussa, mutta nuorellehan tuo on loistava mahdollisuus asua edullisesti ja viettää opiskelijaelämää. Miksei se soluasumista vieroksuva voisi maksaa asumistaan itse? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kokoomusnuoret on kaikkein vähiten soluissa. He asuvat pappa betalar -yksiöissä Töölössä ja vastaavissa paikoissa ja katsovat naureskellen jokaista soluasujaa.

En. Olen kolmesti elämässäni asunut kämppisten kanssa, niin opiskelun kuin työelämän yhteydessä. Itse maksanut asumisen, ajokortin, elämisen, auton jne. Kävin mm. töissä opintojen yhteydessä. Jännä. Aina äänestänyt kokoomusta, tosin kerran erehdyin antamaan ääneni vasemmistolaiselle. Enkä ymmärrä pätkääkään yliopiston lattialla makoilevia ulisijoita. Heiltä kun ei juuri ratkaisuehdotuksia ole tullut uhriutumisen lisäksi. 

Laskitko montako hakijaa jäi siitä työpaikasta yli, johon sinut valittiin? Siihen haki muitakin (ellei ollut perheesi suhteilla saatu paikka). Kaikki ne hakijat halusivat ajokortin ja auton, mutta sinä sait heidän työ

:DD Tähänkö oikeasti vetoat? 18 -vuotiaana kiikutin hakemuksia ruokakauppoihin ja pikaruokaravintoloihin. Miksi minun tulisi uhrata ajatusta muihin hakijoihin? Miksi edes oletat perheeni (yh - äiti) olleen mukana  työnhaussa? About 10 taisi sanoa ei, ennenkuin 1 sanoi kyllä. Ei, en tunne syyllisyyttä siitä että sain työpaikan, siihen minulla ei ole mitään tarvetta. Saman paikan jossa viihdyin 8 vuotta. Oliko muuta? 

luulen että tekis hyvää nuorison asua solussa ;ei ois yksinäistä(mistä valitetaan),opittas kommunikoimaan ja ottamaan toiset huomioon ja yleistä kasvattamista aikuisen raameihin.Yhteisössä kaikki kasvattavat kaikkia..varsinkin sietokykyä!!

itse aikanaan muutin sellaiseen soluasuntoon että siinä oli huone ja kaks sänkyä.eli aivan outo huonekaveri ja hyvin meni.Keittiö ja pesutilat ja vessat oli käytävän päässä ja tarkoitettu 10 hengelle.Nykyään on sentään oma huone soluasunnossa jokaiselle, mikä on sangen luksusta :D

Poika on asunut soluasunnossa nyt pari vuotta. On välillä katsellut sijainniltaan jotakin parempaa, mutta ei malttaisi vaihtaa yhtään kalliimpaan. Tosi halpahan tuo on, ja "kämppikset" ovat olleet ok. Poika ei käytä mitään päihteitä, muut käyvät käsittääkseni joskus juhlimassa, mutta eivät pidä mitään kekkereitä kämpillään. Vastamelukuulokkeilla saa tarvittaessa riittävän hyvin blokattua ääniä.

Itse asuin nuorena opiskelijalikkana asuntolassa, ja se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista ajanjaksoista. Pojastani poiketen minä kyllä join ja biletin.

Vierailija wrote:

Koska siinä aina joku joutuu niiden bilettäjien, sotkuisen, häiriköiden, sun ruokia syövien ja sun tavaroita käyttävien kanssa samaan asuntoon. Miten voit siinä opiskella ja palautua?

Sen sijaan suomen pitäisi rakentaa enemmän yksiöitä opiskelijoille. 

Saat asua yksin jos haluat. Ja myös maksat siitä ihan itse. Tai vanhempasi. Tai sugar-daddysi. Mutta ei yhteiskunta.

Vierailija wrote:

Elämäni parasta aikaa oli asua kämppikseni kanssa 16-19-vuotiaana. Yhden näistä vuosista asuimme yhdessä ulkomailla valmistuttuamme. Tutustuimme tosiaan muuton yhteydessä, tuurilla natsasi paremmin kuin hyvin. Olemme edelleen kolmevitosina läheisiä, juttu jatkuu aina siitä mihin jäi. Kaikilla ei ole hyviä kokemuksia mutta omaani en vaihtaisi yksiössä asumiseen mistään hinnasta!

Oliko minkälaistä seksiä? Onko miten väljä perseenreikä nykyään?

Vierailija wrote:

Onneksi olin itse opiskelijaikäinen aikana, jolloin kyseistä kansanryhmää ei vielä mollattu jatkuvasti kuten nykyisin. Opiskelijat nähtiin tulevaisuuden voimavarana, ei rahareikänä ja hemmoteltuina "uniikkeina lumihiutaleina" joille ei kelpaa mikään muu kuin luksusasunto Helsingin ydinkeskustassa. Näin kärjistetysti sanoen. 

Ihmisten pitäisi löytää taas yhteisöllisyys eikä haukkua jatkuvasti toisiaan, kaikkea ja kaikkea. 

Se vaatisi vastavuoroisuutta. Ei vain sitä ojentuvaa kättä, että anna rahaa, anna rahaa, tai muutan valmistuttuani ulukomaille. Niinhän opiskelijat nykyään valmistuttuaan tekevätkin, eivätkä siten hyödytä Suomea mitenkään. 

Joten oikeastaan kaikki tuet pitäisi ottaa pois. Silloin palattaisiin niihin wanhoihin 'hyviin' aikoihin, jolloin kouluttautumiseen oli varaa vain rikkailla. Jäisi ainakin pois jatkuva nurina ja vonkuminen. Rikkaiden penskat eivät ehkä ole niitä lahjakkaimpia, mutta heillä saattaisi olla enemmän motivaatiota jäädä Suomeen, kun omaisuus olisi suurelta osin täällä.

Olen asunut kahdessa soluasunnossa ja se oli ihan ok. En tutustunut kehenkään solukämppiksistä (ekassa asunnossa kaksi, toisessa kolme asujaa), mutta jokaisella oli oma lukittava huone sekä yhteinen vessa, suihku ja tupakeittiö. Emme juurikaan puhuneet toisillemme, mutta kukaan ei pöllinyt toisten ruokia tai bilettänyt. Omissa huoneissamme olimme ja eri aikaan kokkasimme.

Seuraavaksi muutin yksityiseltä vuokrattuun kaksioon yhdessä kaverin kanssa, ja myöhemmin sain opiskeluasunnoista yksiön. Siinä asuin loppuajan.

Omasta kokemuksesta siis voin sanoa, että soluasuminen ei ole huono juttu, kunhan kämppikset antavat elää, opiskella ja nukkua rauhassa.

Tuttavani opiskelee helsingissä yliopistossa. Hänellä on oma asunto jonka vanhemmat ovat ilmeisesti ostaneet. Tarkoitus myydä kämppä sitten kun valmistuu. Hänellä on vuokralainen. Joka maksaa vuokraa. Eli asuvat solussa. Tämä oli ehto että vuokralainen pitää olla koska muuten ei ole varaa kämppää ylläpitää. käy vielä lisäksi töissä opintojensa ohessa maksaakseen asumiskulujen osuuden. Tietenkään kaikkien vanhemmat eivät osta lapsilleen kämppää mutta tässä minusta hyvä esimerkki siitä miten soluasuminen onnistuu. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Soluasuminen voi olla aivan kelpo asumista mutta ennemmin pitäisi perustella miksi opiskelijoiden tarvitsisi asua huonommin kuin muiden kansalaisten.

Miksi valmistua nopeasti, jos saa tavanomaisen asunnon, kaikki tuet (vaikka vähäiset) sekä opiskelija-alennukset muutenkin. Kannattaa siis pysyä opiskelijan kirjoilla eikä joutua vaikka työttömäksi te-toimiston valvottavaksi. 

Suorittelee jotain silloin tällöin ja vaihtaa vaikka opintosuuntaa tarvittaessa, niin on kuin herran kukkarossa.

Jos ymmärrät todellisuudesta yhtään mitään, tajuat ettei se toimi noin. Tukikuukaudet on rajattu aika tiukasti, eikä Kela myöskään maksa opintotukea, jos suorituksia ei tule. "Ilmaiset" tukirahat ovat asumistuki, mikä kattaa maksimissaan 80% vuokrasta, käytännössä ei niinkään paljon, ja n. 280 euron opintoraha. Sillä voi nippanappa tulla toimeen solussa jos ei kuluta yhtään mihinkään ja syö pelkkää kaurapuuroa, mutta jos haluaa mukavuuksia, niistä maksetaan kyllä ihan itse.

Opiskelijoita saa kritisoida, mutta kritiikin olisi parempi pohjata totuuteen, jos haluat että sinut otetaan vakavasti.

Vierailija wrote:

Koska siinä aina joku joutuu niiden bilettäjien, sotkuisen, häiriköiden, sun ruokia syövien ja sun tavaroita käyttävien kanssa samaan asuntoon. Miten voit siinä opiskella ja palautua?

Sen sijaan suomen pitäisi rakentaa enemmän yksiöitä opiskelijoille. 

Onneksi rakennetaankin. Tutkin juuri paikallisen opiskelija-asuntosäätiön tarjontaa, ja siellä on enää vain yksi vanhoista enimmäkseen soluja sisältävistä taloyhtiöistä. Ainoa uudiskohde sisältää suurimmaksi osaksi yksiöitä ja pari rempattuakin on enimmäkseen yksiöitä tai kaksioita mitä voidaan käyttää soluinakin. Onneksi markkinat kehittyvät kysynnän eikä ulkopuolisten rutinan mukaan.

Soluasuminen kun voi olla aivan hirveää. Laitetaan yhden tai kahden täysin tuntemattoman kanssa samaan kämppään. Kämppis voi olla häiriöitä aiheuttava alkoholisti, narkkari, varastaa muiden omaisuutta, syödä muiden ruuat, ei koskaan siivoa, omistaa jonkin lemmikin joka tuhoaa paikkoja ja meluaa, kämppiksen kaverit ramppaavat kylässä ettei opiskelurauhaa ole. 

Tutun ihmisen kanssa yhteiselo voisikin onnistua, jos kämppikset ovat tavoiltaan samankaltaiset ja luottavat siihen, että asiat hoidetaan ja annetaan se opiskelurauha. 

Työttömien pitäisi muuttaa soluihin. Isoissa asunnoissa voisi asua useampi perhe, joka perheelle olisi aikuisten ja lasten makuuhuone ja lapsille olisi samassa asunnossa kavereita. Seniorisoluihin majoitettaisiin vain eläkeikäisiä sinkkuja tai pariskuntia. Lisäksi voisi olla soluja, missä asuu lapsiperhe ja isovanhempien roolissa pari senioria. Kaikki voittaisivat, tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin maksaa jokaiselle ylellisyydet omiin koteihin.

Solussa ei voi elää omana itsenään, on jatkuvasti vieraskorea tuntemattomien ihmisten kanssa samoissa nurkissa. Ihan semmoinenkin asia kuin vessassa käynti. Onko monen mielestä kivaa käydä kakkoshädällä niin, että oven takana on joku vieras, vaikkapa jos on kyläilemässä tai kaikki eivät halua julkisissa tai työpaikan vessoissakaan käydä. Mitäs jos saa vatsataudin, vessa on varattu.....

Myös aamuisin luennoille lähtiessä voi tulla kiire, jos kämppikset tykkäävät lojua kylppärissä tunnin. Aikataulutuksella asiasta selviää todennäköisesti, mutta silloinkin ei voi mennä oman aikataulunsa mukaan ja se vaikuttaa vaikka unensaantiin, jos täytyy kovin paljon aikaisemmin herätä.

Myös keittiön käyttö vaatii sumplimista, ei voi vain tehdä kuten itselle aikataulu sopii, ei siis voi elää omana itsenään.

Yksi asia on se, että kun tulee väsyneenä kotiin, siellä ehkä on joku yleisissä tiloissa joka haluaa jutella. Jos ei huvita jutella, niin on kumminkin kohteliaisuudesta vähän pakko, kun samassa kämpässä asuu. Tuo lisää ylimääräistä stressiä, eivät kaikki ole sosiaalisia vaan haluavat olla rauhassa. Se, ettei tee mieli olla kotonaan, on aika iso juttu hyvinvoinnille. 

Minulle sopisi hyvin, jos tuet olisi samalla tasolla kuin omana opiskeluaikanani 90-kuvun lopussa ja 2000-luvun alussa.

Olisi kohtuullista, että asumistuki kattaisi 80 prosenttia edullisen solun vuokrasta ja opintoraha olisi nykyistä korkeampi kuten silloin.  En olisi uskonut, että oma lapseni joutuu opiskelemaan surkeammilla tuilla kuin itse. 

Vierailija wrote:

Soluasuminen voi olla aivan kelpo asumista mutta ennemmin pitäisi perustella miksi opiskelijoiden tarvitsisi asua huonommin kuin muiden kansalaisten.

Miten se on huonompaa asumista? Ei muille kuin opiskelijoille ja vanhuksille ole järjestetty omia taloja. Vanhuksille se on viimeinen kohde ennen vuodeosastoa.