Siis mikä siinä soluasumisessa on niin kamalaa, että ollaan ihan käärmeissään, kun kokoomus haluaa opiskelijat takaisin soluasuntoihin?
https://www.kokoomus.fi/kestavan-tulevaisuuden-vaihtoehto/
"On vaikea perustella, miksi neljännesmiljardin tuki opiskelijoiden asumiseen olisi muita keinoja parempaa yhteiskunnan tukea laadukkaaseen koulutukseen. Yksiöissä asuminen on yleistynyt voimakkaasti samalla, kun soluasuntojen asumispaikkoja on vapaana ympäri Suomen. Tukimenojen kasvu on kohdistunut yksiöissä asuville, kun opiskelijapariskunnille tai yhteisöllisissä asumismuodoissa asuvilla se on jopa pienentynyt."
"Harkitaan opiskelijoiden rajaamista yleisen asumistuen piiristä takaisin opintotuen asumislisän piiriin. Opiskelijoiden asumisen laatu ei ole mainittavasti parantunut opiskelijoiden oman asumislisän lakkauttamisen jälkeen, eikä yhteisöllisiin asumismuotoihin tahdo enää löytyä asukkaita."
Onko suomalaiset nykyopiskelijat pilalle hemmoteltuja velliperseitä, jotka eivät kykene asumaan soluasunnoissa? Mikä siinä on niin kamalaa? Ennen vanhaan opiskelijalle ei ollut käytännössä mitään muuta asumismuotoa kuin soluasunnot, eikä ole nykyäänkään suurimmassa osassa maailman maita. Ei edes valtaosassa rikkaita länsimaita. Vaan ihan soluasunnoissa tai oppilaitosten asuntoloissa asutaan. Tai jos satutaan asumaan yksin, niin sitä ei ainakaan tueta veronmaksajien rahoilla, kuten Suomessa tehdään!
Kokoomuksen malli on täysin oikea! Opiskelijat takaisin soluasuntoihin asumaan! Tai ainakaan opiskelijoiden asumista yksiöissä ei tule tukea nykyiseen malliin asumistuella! Niille rahoille on tässä yhteiskunnassa paljon parempaakin käyttöä!
Kommentit (1703)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en pidä ihmisistä noin ylipäätään enkä jaksa/halua tutustuakaa viihdyn omassa rauhassa, olen yksineläjä introvertti ja suorastaan kammoan ventovieraita ihmisiä, joskus jopa omia sukulaisianiki, siinä syy.
Soluissa asutaan omissa huoneissa. Ei tarvitse juuri sosialisoida, mikäli ei halua.
Jos ei satunnaista yhteisissä tiloissa törmäämistä kestä, niin mahtaa olla helppoa muutenkaan elämässä.Satunnaista? Ruokaa pitää laittaa ja syödä, suihkussa käydä jne.
Yhteisistä siivousvuoroista pitää sopia. Ei se kämppä ilman siivousta puhtaana pysy. Vessan/suihkun siivoaa tietysti se, jota siivottomuus eniten korpeaa. Siinä saa siivota useamman edestä monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jos avopari muuttaa soluasuntoon, niin ne on lakiteknisesti kämppiksiä?
Jos avopari muuttaa asuntoon jossa kummallakin oma huone ja omat vuokrasopimukset, he eivät ole avopari. Samoin kuin mikään ei estä kämppiksiä panemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkautetaan koko asumistuki ja kaikki opiskelijat äidin ja isän nurkkiin asumaan, kunnes opinnot valmiit :)
Eli jos äiti tai isä asuu Kuusamossa, niin silloin ei saa hakea mihinkään, mihin ei julkisilla sieltä pääse tai on haettava Kuusamossa oleviin ammattikoulun toimipisteisiin?
Pikkuisen kärjistetty mutta niin kai olikin tarkoitus.
Ensimmäisen tutkinnon suoritus ei pitäisi kestää 10 v. Opiskelijaelämä on verrattain lyhytaikainen, tai ainakin pitäisi olla. Ulkomailla on.
Ennen tukia otettiin opintolaina, jolloin voi muuttaa opiskelemaan minne tahansa. Itse asuin yksiössä toisen opiskelijan kanssa. Asunto vuokrattiin yksityiseltä markkinavuokralla. Maksoimme puoleksi ja mitä jäi opintolainasta sillä kitkuteltiin. Ei se ollut edes vaikeaa, kaikilla opiskelijoilla sama tilanne.
Mun poika asui solussa n puolen vuoden ajan. Kämppäkaveri oli hiljainen arabitaustainen mies joka teki vuorotyötä eli se ei ollut ongelma.
Ongelma oli siinä että koko asunto oli räjähtänyt, siellä oli karmea haju. Huippuimuri ei toiminut ja varasinkin kylppärissä haisi. Pesualtaiden viemäri vuosi, korjasin vaihtamalla tiivisteet mutta haju ei lähtenyt.
Tehtiin valituksia opiskelija-asunto säätiölle kämpän kunnosta mutta mitään ei tapahtunut.
Lisäksi asunto oli pohjakerroksessa ja sokkelia ei ollut nimeksikään ja talvella valui sulamisvedet ovesta sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avopari muuttaa soluasuntoon, niin ne on lakiteknisesti kämppiksiä?
Jos avopari muuttaa asuntoon jossa kummallakin oma huone ja omat vuokrasopimukset, he eivät ole avopari. Samoin kuin mikään ei estä kämppiksiä panemasta.
Solut ovat samaa sukupuolta varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en pidä ihmisistä noin ylipäätään enkä jaksa/halua tutustuakaa viihdyn omassa rauhassa, olen yksineläjä introvertti ja suorastaan kammoan ventovieraita ihmisiä, joskus jopa omia sukulaisianiki, siinä syy.
Soluissa asutaan omissa huoneissa. Ei tarvitse juuri sosialisoida, mikäli ei halua.
Jos ei satunnaista yhteisissä tiloissa törmäämistä kestä, niin mahtaa olla helppoa muutenkaan elämässä.Satunnaista? Ruokaa pitää laittaa ja syödä, suihkussa käydä jne.
Yhteisistä siivousvuoroista pitää sopia. Ei se kämppä ilman siivousta puhtaana pysy. Vessan/suihkun siivoaa tietysti se, jota siivottomuus eniten korpeaa. Siinä saa siivota useamman edestä monta vuotta.
Voihan sitä sopia, mutta se ei tarkoita, että niitä sopimuksia noudatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomusnuoret on kaikkein vähiten soluissa. He asuvat pappa betalar -yksiöissä Töölössä ja vastaavissa paikoissa ja katsovat naureskellen jokaista soluasujaa.
Jep. Todella moni kokoomustyyppinen tuttava on kehunut että kaikki vanhemmathan ostavat asunnon ja vuokraavat sen opiskelevalle lapselleen, kun silloin saa Kelasta asumistuen niin kätevästi.
Eli Kela taas mahdollistaa hyväosaisia rikastuttavat ratkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avopari muuttaa soluasuntoon, niin ne on lakiteknisesti kämppiksiä?
Jos avopari muuttaa asuntoon jossa kummallakin oma huone ja omat vuokrasopimukset, he eivät ole avopari. Samoin kuin mikään ei estä kämppiksiä panemasta.
Solut ovat samaa sukupuolta varten.
Itse olen asunut opiskeluaikana 15 hengen solussa ,jossa asukkaat oli sekä miehiä että naisia. Fiksut asuivat pari vuotta kahden hengen huoneissa. Nämä solut ovat edelleen käytössä, mutta kahden hengen huoneita ei enää ole. Aina kahdella huoneella on oma eteinen ja WC. Keittiö, parveke, olohuone ja suihkut olivat yhteiset.
Yhdysvaltain arvostetuimmissa Ivy League -yliopistoissa odotetaan, että asut ainakin ensimmäisen vuoden solussa. Ja solut on järjestelty siten, että asut eri alojen opiskelijoiden kanssa.
Eli siellä maksat itsesi kipeäksi soluasumisesta. Koska se asuminen ja toisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen luo sinulle ne verkostot, jotka lopulta ovat arvokkainta pääomaasi.
Vaikea kuvitella, että ihminen joka ei kykenisi asumaan vuotta tai paria solussa, kykenisi esimerkiksi johtamaan isoa yritystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos avopari muuttaa soluasuntoon, niin ne on lakiteknisesti kämppiksiä?
Jos avopari muuttaa asuntoon jossa kummallakin oma huone ja omat vuokrasopimukset, he eivät ole avopari. Samoin kuin mikään ei estä kämppiksiä panemasta.
Solut ovat samaa sukupuolta varten.
Itse olen asunut opiskeluaikana 15 hengen solussa ,jossa asukkaat oli sekä miehiä että naisia. Fuksit asuivat pari vuotta kahden hengen huoneissa. Nämä solut ovat edelleen käytössä, mutta kahden hengen huoneita ei enää ole. Aina kahdella huoneella on oma eteinen ja WC. Keittiö, parveke, olohuone ja suihkut olivat yhteiset. Korjattu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasumisen huono puoli on se, että voit joutua asumaan täydellisen hunsvotin kanssa. Vaikka siitä kämppiksestä pääsisikin eroon, voi se viedä useamman kuukauden.
Pahimmillaan voi olla ñarkki, ja sen kaverit vielä majailee sen luona ja varastaa kaiken, syö ruuat ja käyttää hùúmèita kämpässä.
Siis korkeakouluopiskelijoiden solussa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en pidä ihmisistä noin ylipäätään enkä jaksa/halua tutustuakaa viihdyn omassa rauhassa, olen yksineläjä introvertti ja suorastaan kammoan ventovieraita ihmisiä, joskus jopa omia sukulaisianiki, siinä syy.
Soluissa asutaan omissa huoneissa. Ei tarvitse juuri sosialisoida, mikäli ei halua.
Jos ei satunnaista yhteisissä tiloissa törmäämistä kestä, niin mahtaa olla helppoa muutenkaan elämässä.Satunnaista? Ruokaa pitää laittaa ja syödä, suihkussa käydä jne.
Mä lopulta törmäsin omiin kämppiksiini hyvin harvakseltaan. Kaikilla oli omat menot, ja ei sitä ruokaa nyt alvariinsa ollut kukaan laittamassa. Yhdet nuudelit nyt pyöräytti muutamassa minuutissa.
Jos joku oli suihkussa, niin venaili huoneessa sen aikaa, että vapautui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasumisen huono puoli on se, että voit joutua asumaan täydellisen hunsvotin kanssa. Vaikka siitä kämppiksestä pääsisikin eroon, voi se viedä useamman kuukauden.
Pahimmillaan voi olla ñarkki, ja sen kaverit vielä majailee sen luona ja varastaa kaiken, syö ruuat ja käyttää hùúmèita kämpässä.
Siis korkeakouluopiskelijoiden solussa..?
Ei opiskelija-asuntosäätiössä jyvitetä asukkaita koulun mukaan. Itselläni oli aikoinaan kämppiksinä kokkioppilas ja kauppaopiston nainen, ikä jotain nippa nappa 18 v. Bilettivät kuin viimeistä päivää ja pitivät minua vissiin jonkinlaisena äitihahmona, jonka tehtävä on pitää paikat kunnossa ja ruokaa kaapissa.
Myöhemmin asuin luokanopettajaksi opiskelevan nokkahuilun vinguttajan ja kauppakorkeaa käyvän (äärimmäisen epäsiistin ja muiden omaisuutta surutta hyödykseen käyttävän) pimatsun kanssa. Ei ole jäänyt kovin hyviä niistä ajoista, ei.
Suomessa opiskelijat haluavat asua tukien avustamana omassa yksiössä.
FB Lontoossa asuvat suomalaisnuoret, monet heistä ex-opiskeiljoita ja nyt siellä töissä, etsivät koko ajan kämppiksiä yhteisasuntoihin. Oma huone ja muut tilat yhteiset. Jokainen Briteissä asunut tietää, että asuntojen taso on useimmiten kaukana siitä mihin on totuttu Suomessa: lämmitys, kylpyhuoneet, asunnon eristykset, sijainti jne.
Olenkin miettinyt, että varmaan monet näistä asuivat Suomessa yksiössä, miten he nyt sitten sopeutuvat soluasumiseen. Eikö briteissä makseta asumistukea? Ovatko palkat niin huonot, ettei voi vuokrata omaa asuntoa. Eikö asunnon rähjäinen kunto nyt haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soluasumisen huono puoli on se, että voit joutua asumaan täydellisen hunsvotin kanssa. Vaikka siitä kämppiksestä pääsisikin eroon, voi se viedä useamman kuukauden.
Pahimmillaan voi olla ñarkki, ja sen kaverit vielä majailee sen luona ja varastaa kaiken, syö ruuat ja käyttää hùúmèita kämpässä.
Siis korkeakouluopiskelijoiden solussa..?
Kun niitä korkeakouluopiskelijoiden soluja ei juurikaan ole, vaan kaikki sekoitetaan keskenään!
Vierailija kirjoitti:
Kokoomusnuoret on kaikkein vähiten soluissa. He asuvat pappa betalar -yksiöissä Töölössä ja vastaavissa paikoissa ja katsovat naureskellen jokaista soluasujaa.
Niin, entä sitten?
Soluasunnoista voi löytää kavereita tai jopa kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa opiskelijat haluavat asua tukien avustamana omassa yksiössä.
FB Lontoossa asuvat suomalaisnuoret, monet heistä ex-opiskeiljoita ja nyt siellä töissä, etsivät koko ajan kämppiksiä yhteisasuntoihin. Oma huone ja muut tilat yhteiset. Jokainen Briteissä asunut tietää, että asuntojen taso on useimmiten kaukana siitä mihin on totuttu Suomessa: lämmitys, kylpyhuoneet, asunnon eristykset, sijainti jne.
Olenkin miettinyt, että varmaan monet näistä asuivat Suomessa yksiössä, miten he nyt sitten sopeutuvat soluasumiseen. Eikö briteissä makseta asumistukea? Ovatko palkat niin huonot, ettei voi vuokrata omaa asuntoa. Eikö asunnon rähjäinen kunto nyt haittaa?
Maassa maan tavalla! Eikä ne Suomen opiskelija-asunnotkaan aina niin loistokunnossa ole! Remonttia ei ole tehty kolmeenkymmeneen vuoteen ja asuntoa ei ole siivottu kunnolla kahteenkymmeneen vuoteen! Ja kyllähän fiksujen ja asiallisten aikuisten kanssa asuu. Bilettävät teinit ovat asia erikseen!
Asuin solussa, jossa oli 6 asukasta. Aivan hullua menoa. Yhteisiin tiloihin ei voinut jättää mitään omaa. Ei edes astioita. Kaikki käytön jälkeen omaan huoneeseen lukkojen taakse. Mulla oli huoneessani oma jääkaappi, mikro, vedenkeitin. Jopa oma vessapaperi, jota kuskasin vessan ja huoneeni väliä.
Kämppikset eivät siivonneet ikinä koskaan mitään. Olin perjantaista maanantaiaamuun kotipaikkakunnalla ja viikonlopun aikana nämä viisi muuta olivat aina pitäneet kunnon bileitä. Kämppä aivan hirveässä siivossa.
Sen verran itse sitten raivasin, että pääsin ruokaa laittamaan ja suihkuun ja vessaan.
Yhdellä asukkaalla oli mielenterveysongelmia ja hänen kanssaan sai olla aina vähän varovainen sanoissa.
En halua asua tuntemattoman/tuntemattomien kanssa. Ei sen kummempaa.